1'1 /, Suomen työväenliikkeen historia. l a pualais fasistinen hyökkäys ja työtätekevät pulan kourissa, Opintokirje N:o 9.

Transkriptio

1 SKP:n VALISTUSOSASTON KIRJEOPISTO Helsinki, Lauttasaari. Myllykallio. 1'1 /, Suomen työväenliikkeen historia. (Laatinut Elli Parkkari) Opintokirje N:o 9. l a pualais fasistinen hyökkäys ja työtätekevät pulan kourissa, (Aika ) SUO\'llEN FASISl\IlIN SIIR'l'YMISEN TALOU DELLISET JA POLIITTISET SYYT JA ALKUVAIHEEt'. Eri aikakausien historiallisten ja yhteiskunnallisten olojen taloudelliselta pohjalta nouseva tutkimus, jonka Marx aikoinaan aloiiti ja suoritti siinä omalta osaltaan suuren työn, on anlanut työväenliikkeelle sen tieteellisen perustan, joka tunnetaan nimellä marxilaisuus. Tämän avulla, tuntien eri yhteiskuntamuotojen aikaisemmat vaiheet, niiden talouselämän lait sekä myös"""' kin nykyisen kapitalistisen yhteiskunnan taloudelliset lait, ovat marxilaiset työväenliikkeen johtajat jo etukäteen voineet määritellä kapitalistisen järjestelmän taloudelliset kehitysvaiheet, sen pulal ja nousukaudet, sekä myöskin niiden vaikutuksen luokkien välisiin liikehtimlslin ja yhteentörmäyksiin ja sitä tietä koko valtiol1i~n elämään. Tältä tieteellisen marxilaisuuden pohjalta myöskin Kommunistinen Internationale antoi tilannearvionsa. Sen v pidetyssä V kongressissa osoitettiin kapitalistisen järjestelmän nyt olevan suuremman pulan edessä kuin koskaan aikaisemmin. Samalla osoitettiin, miten tällä pulalla tulevat olemaan koko kapitalistista järjestelmää järkyttävät seuraukset. Tämän vuoksi suurpääoma, siir tääkseen pulan talouselämälle aiheuttamat vauriot työtätekevien kannettaviksi, pyrkii siir'" tymään avoimeen fasistiseen terrorii n ja sen avulla nujertamaan työtätekevien vastarinnan sekä säilyttämään valtansa. Myöskin sodanvaara on tullut entistä läheisemmäksi, sillä kapitalismi tulee etsimään s4?dankin avulla ulospääsyä järjestelmänsä aiheuttamasta umpikujasta. Peitsi kansainvälisesti, piti tämä arvio paikkansa myöskin meidän maamme kohdalta. Aivan samat ilmiöt, mitkä esiintyivät muissa kapitalistisissa maissa, esiintyivät meilläkin, vaikkakin jonkin verran omin erikospilrtein. Sillä pulan syyhän on kaikkialla kapitalistisessa maailmassa sama; se on Itse kapitalistinen Järjestelmä, jossa tuotanto on järjestetty palvelemaan vain kapitalistista voiton tavoittelua, eikä kansan elintason nousua. Vaikka siis tuotanto nopeasti kasvaakin, ei siitä ole seurauksena kansan elintason nousu, koska kansan ostokyky pienten tulojen vuoksi on hy -< vln rajoitettu. Ja kun yleisen tuotantosuunnitelman puuttuessa tavaravarastot nopeasti täyttyvät, on siitä seurauksena vain työttömyys ja kansan ostokyvyn supistuminen entisestään. Mutta tuottajakapitalisti, säilyltääkseen tuotannon supistuessakin voittonsa entisellään, alentaa palkkoja sekä kiristää kaikin mahdollisin keinoin työtätekevien elintasoa. Näinhän se tapahtui Suomessakin. Suomen taloudellisessa elämässä pulan vaikutukset aikoivat tuntua jo v Samanaikaisesti alkoi suurpääoma, käsissään olevaa valtiollisia valtaa apunaan käy"ttäen, häikäilemättömän hyökkäyksensä vasemmistolaista työväenliikettä vastaan. Tähän olikin suurpää_ oman edustajilla omat syynsä, sillä kommunistisen puo-\ lueen johdolla oli vasemmistolainen työväenliike maassamme kehittynyt voimakkaaksi ja laistelukykyiseksi. Pulan uhatessa ja suurpääoman kohdistaessa sen johdosta hyökkäyksensä työtätekevien elintasoa vastaan, olivat vasemmistolaiset työväenjärjeslöt ainoat, jotka todella taistelivat työtätekevien oikeuksien puolesta ja fasistista hyökkäystä vastaan. Tämän vuoksi, ennenkuin pulan rasitukset voitiin siirtää työtätekevien kannettavaksi, oli lyötävä hajalle niitä puolustavat järjestöt, lähinnä Suomen ammat.illlnen liike. Tässä mielessä nostettiinkin suurpääoman iskunyrkiksi lapuanliike, jonka ohjaajina ja suoranaisina raholltejina olivat maamme taantumukselliset suuromis'" tajapiirit, lähinnä niitä edustava kokoomuspuolue ja ruotsalaisen kansanpuolueen vuorineuvossivusta. Lapuanliikkeen näkyvimpänä vaallmuksena oli "kommunismin hävittäminen". Tällä tunnuksella aloitettiin voimakas parjauskamppailu vasemmistolaista työväenliikettä, Ammattijärjestöä, kommunisteja ja Neuvostoliittoa vastaan. Voimakkaimmin tämä propaganda suunnattiin talonpoikaiston ja pikkuporvariston piiriin, sillä näiden pulan aiheuttama tyytymättömyys oli saatava suunnatuksi pois sen todellisesta aiheuttajasta, suurpääomasta. Samalla oli lyötävä kiila lyötätekevän vähävaraisen kansan eri ryhmien välille, sekä koetettava vetää omasta luokka-asemastaan vähemmän tietoiset joukot tukemaan fasismin otteita. Varsinkin talonpoikaistoa nostatettiin fasismin taakse voimakkaan kiihkoisänmaallisen ja uskonnollisen lfiihoituksen avulla. Alkanut talouspula ja sen tuomat vaikeudet selitettiin työläisten ja Neuvostoliiton syyksi. Työläisiä syytettiin mm. siitä, että he suuria palkkoja vaatimalla aiheuttavat tuotannon supistumista. Neuvostoliittoa taas syylettiin, että se, myymällä puutavaraa maailman markkinoilla polkuhintaan, aiheuttaa Suomen puutavaramarkk.inain tyrehtymisen ja sitä Hetä puun kantohintojen laskun ym. vaikeudet.

2 Talonpolkaistomme kunniaksi on sanottava, että ajattelevin ja valistunein osa pien_ ja keskivarakasta ta'" lonpoikaisloa ei mennyt fasismin mukaan, vaan pahimmankin kiihoituksen aikana pysytteli sivuslakalsojana. Vieläpä se paikka paikoin, pulan kipeimmin rouhaistessa, ryhtyi omakohtaisiin liikehtimisiin, Ja nämä liikehtlmiset eivät silloin suuntautuneet työväenluokkaa vasl&an, vaan ne kohdistuivat itseensä suurpääomaan. Kuitenkaan tämäkään osa lalonpoikaistosta ei vielä ollut niin poliittisesti tietoista, että se olisi avoimesti astunut työläisten rinnalle ja muodostanut työtätekevien yhteisen lalslelurintaman fasismin avulla hyökkäävää suurpääomaa vastaan. Näissä oloissa oli aivan luonnollista, että se osa talonpoikaistoa, joka ei aikaisemmin ollut selfrannut maamme poliittista ja taloudellista kehitystä ja joka oli kasvanut suojeluskunla_ ja 10tJIajärjestöjenlkiihkokan-' sallisessa hengessä ja ympäristössä, oli hyvinkin altis tällaiselle lasistiselle kiihoitukselle. He uskoivat fasistisen propagandan selittelyä ja asennoituivat sen mukaan työläisiä ja Neuvostoliittoa vastaa!,. Asioiden todellisuus, se, mistä pula aiheutui, miten sen pääpainon joutuivat kantamaan maamme työtätekevät, ennenkaikkea työväestö, vähävaraisemmat talonpojat, pienyrittäjät ja varaton sivistyneistö, jäi kokonaan huomioita. Samoin jäi näkemättä se, miten pankit ja suur..> yhtiöt pulankin aikana saivat suuria vuosi voittoja muun kansan köyhtyessä. 1. Miksi suurpääoma, pulan uhatessa, ensiksi kohdisti hyökkäyksensä ve.semmistolaista työväenliikettä vastaan? 2. Mitä osuutta LapuanUike näytteli fasismin hyökkäyksessä ja mitkä piirit QJivat sen takana? 3. Mitkä ovat pulan todelliset syyt ja ji1iksi kapitalistit pyrkivät ne hämäämään? FASISMIN AVOIN HYöKKÄYS. Kun maaperää oli näin muokattu vasemmistolaista työväenliikettä vastaan, niin alettiin varsinainen avoin hyökkäys. Sen lähiömerkki annettiin Lapualla Fasistihuligaanit hyökkäsivät tällöin Lapuan työ_ väentalolle, missä Vaasan Nuorten Työläisten Op!ntoyhdistyS' vietti vierailuiltamaa. Vierailijoiden ohjelmaryhmiltä revlttiin esiintymlspukuina olleet punaiset paidat ja nuoria juhlijoita pahoinpideltiin muuten~in, viranomaisten yriltämälfä millään tavoin estää hullnoitsijoita. Jo tässä avoimen hyökkäyksen alkuvaiheessa olivat oikeislososialidemokraatlt kokonaan taantumuksen puolella. Se näkyi mm. siitä, että kun Sos. työväen ja pienviljelijäin eduskuntaryhmän taholta tehtiin asiasta eduskunnassa välikysymys, n iin sosdem. eduskuntaryhmä yhdessä porvarien kanssa äänesti siir-' tymistä yksinkertaiseen päiväjärjestykseen. Tämän jälkeen lapuajais-fasistinen hyökkäys voimistui päiva päivältä. Keväällä 1930 särjeltiin Vaasassa sanomalehti "Työn Äänen" kirjapaino. Väkivallan teot kyydityksineen ja murhineen seurosivat loinen loistaan, huipentuen lopulla törkeäksi Neuvosloliilonvastaiseksi provokalloksi presidentti Ståhlbergin kyydityksen yhteydessä. Kesä-heinäkuussa tapahtui fasistinen suurrynnäkkö kautta linjan. Sen huippukohdaksi muodostui Helsinkiin heinäkuun 1 päivänä 1930 järjestetty ns. "talonpoikaismarssi". Edellisten kuukausien voimakkaan fa- sisti.sen propagandan tuloksena saatiinkin noin 12-tuhantinen joukko maaseudulta matkustamaan Helsinkiin, marssimaan siellä pitkin katuja ja esittämään hallitukselle muka talonpoikaiston vaatimuksia. Perusosan tästä joukosta muodostivatkin maaseudun talonpoikalsainekset, ja joukkoon kuului jonkun verran pientalonpoikia, vieläpä maatalouslyöläisiäkin, jotka vailla omaa poliittista mielipidettä läksivät mukaan saadessaan vapaan Helsingin matkan. Värin ja sävyn tälle joukolle antoivat kuitenkin varakkaammat talonpojat ja suojeluskuntalaiset, joiden vihaa kommunismia ja Neuvostoliittoa vastaan oli entisestään kiihoittanut maatalouspulan avulla harjolleltu fasistinen propaganda. Tämä "talonpoikaismarssi" ei kuitenkaan ollut mikään vallankaappaus, jossa valta olisi siirtynyt porvariston yhdeltä ryhmältä loiselle. Se oli vain suurporva_ riston nyrkinisku pöytään niille "demokraattisille" puolueille, jotka eivät vielä käsittäneet, että kärjistyvän pulan, voimistuvan luokkataistelun ja" kiihtyvien sotavalmiste1ujen ojoissa ei enää tultu toimeen niillä hallitsemiskeinoilla, joilla tähän asti oli jotenkin pärjätty. Tämä nyrkinisku ymmärrettiin ja siirtyminen fasislisiin menetelmiin suoritettiin nopeassa tahdissa. HYÖKKÄYS SUOMEN Al\ll\1ATI'IJÄRJESTOX VASTAAN. Perushyökkäys suunnatuin Suomen työväen vahvinta linnakeua, Suomen Ammattijärjestöä vasta;n, ja alkoi se heinäkuussa Oikeistososialidemokraat_ >tien toimesta oli jo v perustettu uusi ammatillinen järjestö, Suomen Työläisliilto, joka muodostui ja oli tarkoitettukin vanhan ammatillisen liikkeen hajoilusjärjestöksi. Tämän järjestön perustaminen sosialidemokraattien omien kertomusten mukaan tapahtui seuraavasti: "Sosdem. Ammatillisen Keskustoimikunnan kutsumana pidettiin Helsingissä Säätytalolla syyskuun 29 p:nä 1929 ei-kommunistisesti ajattelevan ammattiyhdistysväen kokous. Tämä kokous hyväksyi päätöslauselman, jossa Ammattijärjestön alalsiin liittoihln kuuluvia Iyö-. läisiä kehoitetliin työskentelemään mahdollisimman monen liiton eroamiseksi Ammattljärjestöstä, ja tämän jälkeen, kun toiminta on saatu alulle, keholletaan eronneita Järjestöjä ryhtymään toimiin uuden keskusjärjestön perustamiseksi. Toimintaa edelleen hoitamaan valittiin 19- jäseninen AmmatIllisten Järjestöjen Valtuuskunta (AJK) (SAK 10 vuolla). Edelleen kerrotaan, että tämä valtuuskunta aloitti "reippaasti suhteiden selvittelyn Ammattijärjestön kanssa. Suullisen ja kirjallisen propagandan avulla kiinnitettiin ammatillisesti järjestyneiden työläisten huomiota Ammattijärjestön väkevästi poliittiseen toimintaan ja kehoitet Uin heitä työskentelemään liittojen eroamisekst Ammatlijärjestöstä." Samaan aikaan perusteltiin eri aloille uusia ammattiosastoja ja' avustettiin käytännöllisillä toimenpiteillä niitä osastoja, jotka pyrkivät eroon liitoista, joihin eivät enää katsoneet voivansa kuulua. Saman vuoden lokakuun 26 p:nä perustettiin Suomen Työläis}iilto ja tälle siirtyivälkin monet AJV:lle suunnitellut tehtävä\. AJV muodostui nyt keskusjärjestöksi ja perusti mm. vuoden 1929 lopulla ammatillisen viikkolehden, Palkkatyöläisen. Jo heli vuoden 1930 alussa ryhtyi AJV toimintaan uuden ammlttuusen keskusjärjestön muodostamiseksi. Aloitteen tekijäksi ryhtyi Liiketyöntekijäin liitto ja alustavat neuvottelut käytiin huhtl-toukokuussa

3 Keväällä asetetun toimikunnan laholta kutsuttiin Helsinkiin lokakuun päiviksi 1930 uusien keskusliiton perustava kokous. Tässä kokouksessa perusteluin Suomen AmmaUiyhdistysliitto (SAK), samanaikaisesti kun fasistinen virkavalta hyökkäsi entisen, lähes loo-tuhantisen Suomen Ammattijärjestön ja sen alaisten liittojen kimppuun. V SUURLAKKO Koska yhtenä hyökkäyksen syynä Suomen Ammattijärjestöä vastaan olke!slososialidemokraauien taholta on pidetty ja pidetään edelleenkin vuoden 1929 syksyllä julisl.eltua suurlakkoa, on tähän kysymykseen syytä pysähtyä hieman lähemminkin. Tilanne maassamme oli alkaneen pulan ja lähinnä sen aiheuttaman fasistisen hyökkäyksen johdosta kär-' jistynyt ja tämä kärjistyminen tuntui myöskin maamme niissä v.ankiloissa, missä säilytettiin n.s. poliittisia vankeja, nimittäin Tammisaaren pakkotyölaitoksessa ja Hämeenlinnan nalsvankilassa. Valtiollisten vankien kohtelu muodostui aivan mielivaltaiseksi. Tämän vuoksi he aloittivat- vuoden 1929 marraskuussa epätoivoisen -taistelun, nälkälakon, puolustaakseen oikeuksiaan ja herättääkseen vankilan ulkopuolellakin huomiota vankien sietämäuömiin oloihin. Kun tieto syömälakosta levisi, vaikutti se' suorastaan kuohuttavasti työläisten mielialaan. Monin paikoin järjestettiin heu ensimmäisenä päivänä virkavallan kiel- loisia ja vastustuksesta huolimatta suuria mielenosoituksia ja kokouksia. Lähetettiin lähetys!öjä vankiloihin ja hallituksen puheille, vaadittiin yleistä armahdusta jne., ja koko kamppailun ajan oli lyöläisissä voimakas taistelumieli. Nälkälakon jatkuessa kävi yhä ilmeisemmäksi, että jotain ratkaisevaa oli tehtävä vankilassa kamppaiievien tovereitten auttamiseksi ja heidän pelastamisekseen nälkäkuolemalta Tuntien taistelun oikeutuksen ja työläisten mielipiteen, tarttui myöskin Suomen Ammattijärjestön johto asiaan. Tämä oli luonnollista jo senkin vuoksi, että kalkki valtiolliset vangit olivat ammattijärjestön jäseniä. Auttaakseen ja tehostaak..seen poliittisten vankien taistelua, julisti Suomen Ammattijärjestö yleislakon. Vaikka työläisten taistelumieliala oli korkealla, ei lakosta kuitenkaan muodostunut niin voimakasta liikehtimistä kuin olisi pitänyt. Epäonnistumisen syitä oli useampia. Suurimpia niistä olivat oikeistososialidemokraattien vastustava asenne ja myöskin se, että lakon johto ei ollut tehtävänsä tasolla. Lakko julistettiin valmistamatta ja ilman, että sitä olisi käsitelty työläisten keskuudessa ja että sen välttämättömyys olisi tullut kaikille selväksi. Vaikka tiedettiin oikeistos~s demien olevan lakkoa vastaan, ei työläisiä va.roitettu eikä valmisteltu vastustamaan sosdemien lakon rikkomisyrityksiä. Lakon julistamisen jälkeen ei tehty juuri mitään muuta kuin jäätiin odottamaan tuloksia, vaikka te.islelu olisi pitänyt laajentaa ennenkaikkea juuri työpaikoille. Monille paikkakunnille ei saatu edes tietoa lakosta leviämään ja joillakin paikkakunnilla sitä luultiin vieläpä provokatioksl. Myöskään eivät liittojen johdot olleet tässä kamppailussa tehtäviensä tasolla. Vuoden 1929 suurlakosta ja. sen epäonnistumisesta sai maamme työväenliike opetuksen, mitä taistelussa merkitsee kllnlätä yhtenäisyyttä taistelevien joukkojen ja johdon välillä, sekä miten oikeistososialistidemokraatit tässäkin valheees~a tekivät kaikkensa rik.koakseen työläisten rintaman. Virkavallan hyökkäys oli perusteellinen. Ammattijärjestön sekä useimpien sen alaisten liittojen asiakirjat takavarikoitiin ja toiminta määrättiin väliaikaisella määräyksella lakkautettavaksi. Vasemmistolaisten toimistojen, toimipaikkojen ja työväentalojen oville lyötiin poliisin sinetit ja naulailtiin ovet kiinni. Myöhemmin aloitettiin oikeudenkäynti, joka esim. Suomen Ammattijärjestöä vastaan kesti kolmatta vuol1a. Tämän tuloksena Suomen Ammattijärjestön ja siihen kuuluneiden yhdentoisia liiton sekä näiden alaisten noin tuhannen paikallisen perusjärjestön toiminta lakkautettiin Syytök3ellä "valtiopetokseen tähtäävän toiminnan edistämisestä". Näiden järjestöjen omaisuus määrättiin selvilysmiesten selvitettäväksi ja se tapahtuikin siten, että monien järjestöjen omaisuus ryö~tettiin ilman muuta porvarillisille järjestöille, jopa yksityisiljekin, mutta suurimman osan kahmivat sosialidemokraattiset jörjestöt, saaden siten huomattavat järjestövarat käyttöönsä. Samoin tehtiin muillekin vasemmistolaisille työväenjärjestöille. Niiden toiminta lakkautettiin kertakaikkiaan. Työväentalot annettiin joko sosialidemokraateille tai naulattiin laudat oville. Kirjapainot. suljettiin, kaikki julkaisutoiminta lakkautettiin. Ja m!lloin eivät voimassa olleet lait ja asetukset riittäneet, laadittiin uusia poikkeuslakeja. Näin hallitusvalta, sensijaan, että se olisi yrittänyt hillitä lapualais-fasistien mellastelua, antoi sille julkisen hyväksy.misensä. Menipä mielivalta njinkin pitkälle, että lapualaiset raastoivat silloiset vasemmistolaiset kansanedustajat Rötkön ja nykyisen oikeusministeri Pekkalan eduskunnan perustuslaklvaliokunn ~ n kokouksesta. Multa sensijaan, että nämä valtiopäivärauhan rikkojat olisivat asetettu lainmukaiseen edesvastuuseen, vangittiinkin koko vasemmistolainen eg,uskuntaryhmä ja mm. Rötkö ja Pekkala tuomittiin vuosikausiksi vankilaan. TYÖMAATERRORI. Omaa erikoista osuuttaan työväenliikkeen historiassa näytteli näinä vuosina vallalla ollut lapualainen työmaaterrori. Samanaikaisesti kuin vasemmistoon kuuluvia työväenuikkeen toimihenkilöitä vainottiin järjestöissään ja asunnolssaan, alkoi järjestyneiden työläisten valno myöskin työpfiikoilla. Erikoisesti tässä kunnostautui maamme vienuleollisuus, puu- ja paperiteollisuus. Työläisiä erotettiin työpaikoistaan vain sen vuoksi, että he olivat kuuluneet ammattiosastoon, työväen urhellu- tai lläyttämöseuraan, tilanneet työväen. sanomalehtiä. Lukemattomissa tapauksissa ei työläisen työntekoa tai ammattitaitoa vaslaan ollut mitään muistuttamlsta, vaan erottaminen tapahtui pelkästään työläisen mielipiteiden vuoksi. Täten erottivat saha-, paperl_ ja selluloosateollisuuden työnantajat millei kaikki työpaikoissaan olleet ammatillisesti järjestäytyneet lyöläisensä. Vieläpä yritettiin pakoittaa työläiset työpaikkansa menettämisen uhalla ilmoittamaan paikallisissa sanomalehdissä, että he olivat "harhaanjohdettuina-" liittyneet työväenjärjestöihin ja nyt katuivat meqetlelyään sekä lupasivat vastaisuudessa olla liittymättä tällaisiin järjestöiin ja tilaamalla työväen sanomalehtiä. Ja erääiläkin selluloosa tehtaalla pakoitet Uin joukko ammatillisesti järjestäytyneitä työläisiä tuomaan jäsenkirjansa tehtaan konttoriin ja heittämään ne siellä uuniin, missä jäsenkirjat sitten työläisten ja työnantajain nähden poltettiin. Hyvin monilla paperi_ ja selluloosatehta!1la esiteltiin työläisten allekirjoitettavaksi sopimus, jossa he mm. kieltäytyivät 3

4 koskaan llittymästä ammatilliseen järjeslöön, mistä korvaukseksi heille luvattiin joitakin pr osentteja rahallista hyvitystä. K YSYMYKSIÄ KIRJALLISIA VASTAUKSIA 4. Millä tavoin maan hallitus ja virkavalta suhtautuivat fasistien laittomuuksiin? PULA JA SEN VAIKUTUS ERI V.Ä.EST O KERROKSIIN Pula. joka järkytti koko kapitalistisen maailman taloutta ja kansojen elämää, oli meidänkin maamme työ-' tätekeville tavattoman raskas. Työttömyys oli suurimmillaan vv. 193'1-32. Silloin merkittiin tilastoihin ioo tuhattakin työtöntä. Tämä. ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa työttömien lukumäärästä. Varsinkaan maaseudulla ei ollut kovinkaan tarkkaa tilastoa, ja kaupunkipaikoissakin monet jättivät ilmoittautumisen työttömyyskortistoon tekemättä, koska sieltä ei kuitenkaan mitään apua lähtenyt. Lisäksi on huomattava, että perheet mukaanlaskettuina tämä työttömyydestä kärsivien luku moninkertaistui. Valtiovallan toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi olivat kokonaan riiltämätlömät, usein ne vielä pahensivatkin kurjuutta. Niinpä esim. kun valtio ja kunnat ryhtyivät järjestämään työttömiue n.s. "varatöitä", hallitus lähetti. v va)tion ja kuntien virastoille oh. jeet- palkanmaksuun. Tämän ohjeen mukaan sai varatöissä maksaa keskimäärin 20 '1, vähemmän kuin m ltä olivat paikkakunnalla normaalisti maksetut keskimääräiset sekatyöläisten palkat. Palkat olivatkin 2:50-4 markan välillä miehillä ja urakkatöissäkin jäivät päiväansiot usein markkaan. Noislen palkat olivat vieläkin alhaisemmat. Valtion palkkaohjeisiin vedoten monef yksityiset alkoivat suorastaan kilpaiha palkkojen p olkemisessa. Monessa teollisuuslaitoksessa maksettiin vakinaisessa työssä käyväliekin vain puolet ja alle senkin aikaisemmista palkoista. Tämän politiikan seurausta kuvaa se, että pahimpana pulavuotena oli maassamme lähes puoli miljoonaa kunpanapua nauttivaa kansalaista ja yli 8()().OOO sellaista, jotka elättivät itseään ja perhettään alle markan vuosituloilla. Näin monien vakinaisessakin työssä käyvien perheet joutuivat tilapäisesti turvautumaan kunnan apuun. Pula ei kohdistunut kuitenkaan yksinomaan vain työläisiin. Myöskin työtä tekevä talonpoikais'o jout~i sen kouriin. Pulaa edeltäneellä suhle~lisen taloudellisen nousun kaudella olivat monet vähävaraisemmatkin talonpojat pyrkineet parantamaan viljelyksiään ja hankkimaan mollleen muitakin parannuksia. Tämä kävikin verrattain helposti päinsä, koska pankit tarjosivat auliisti varojaan maanomlstajille heidän tilojensa kiinnitystä vastaan. Pulan laajentuessa maatalouteen eivät talonpojat enää kyenneet suorittamaan velkojensa kuoletuksia ja korkoja varsinkaan, kun nopeasti laajentunut työttömyys oli supistanut maataloustuotteiden menekin. Maataloustuotteita välittävät suuret yhtiöt taas, kerätessään suuria voittoja talonpoikalston kustannuksella, keinotekoisesti alensivat maataloustuotteiden tu~.uhin~j~:.mije~ häikäile.mätöntä tällainen talonpoikien hädallä kemottelu oli, siitä antaa pienen kuvan Suomen Kommunistisen Puolueen sen ajan oloista tekemä havail'!-nollinen tutkimus. Siinä kerrotaan mm: "Samaan aikaan kun talonpoikien myymien tuotteiden hinnat ovat alentuneet lähes puolella (kauran hinta 37 'f" voin 40 'f. ja naudanlihan 41'1, alempi kuin vv. 192&-1928). samaan aikaan ovat talo'}poikain ostamain tavarain hinnat pysyneet ennallaan ja eräiden kohonneetkin. Esim. miehen puku, jonka ostamiseen v tarvtitiin noin 570 kg maitoa, maksaa nyt vähintäin 880 maitokilon hinnan. Boksinahkakengät maksoivat v kg maitoa, nyt yli 230 kg. Ostaakseen kilon sokeria talonpojan pitää nyt myydä 14 kg maitoa, kun sen v sai 8 kilolla Maataloustuottajain KeskusliitOn laskelmien suhdelukujen mukaan täytyi talonpojan v myydä 4 1 /. kg maitoa saadakseen yhden kilon luomaskuonaa, nyt piiää hänen.sitä varten myydä 8 II! kg maitoa." Suurpääoman keinottelun seuraukset alkoivat tuntua verrattain pian. Vuodesta 1929 alkaen kasvoi pakko. huutokauppojen ja muiden ulosoltojen lukumäärä 1umivyöryn tavoin. Niinpä esim. v: 193(1 toimitettiin ulosmiuausta ja myytiin pakkohuuto){qupalla lähes maatilaa. V. 19"31 menetti noin talonpoikaa tilansa pakkohuutokaupoissa. Yhteensä lähes lalonpoikaistilaa myytiin noina pulavuosina pakkohuutokaupoissa pilahintaan. Myöskin pienkauppiaita, käsilyöläisiä ja multa pienyrittäjiä joutui suuret määrät taloudellisiin vaikeuksiin. Tätä osoittaa konkurssien lukumäärän suuri kasvu. Niinpä esim. kun v vekseliprotestia ja niiden arvo oli 38 muj. mk., niin v protestien lukumäärä ja niiden arvo oli 102 mllj. mk. ja v. 193(1 oli protestoituja vekseleitä arvoltaan 134,3 milj. mk. Pulan painon joutui myöskin sivistyneistö tuntemaan voimakkaana. Paitsi että monet sivistyneistöön kuuluvat pieneläjät menettivät pulan aikana vuosien työllä hankitut pienet sääslönsä, joutui huomattava osa heistä vielä työttömäksikin. Tämän pulan aikana tuli ensi kerran käytäntöön sanonta "sivistyneistön liikatuotanto". Kouluisla ja oppilaitoksista vapautuva nuoriso ei saanut työtä sen paremmin kuin Iyöläisnuorisokaan. Työnvälitysloimistoissa ja hätäapuruokaloiden soppajonoissa kohtasivat toisensa rinnan työtön insinööri, virkaiilja, kirjailija ja työläinen. Kaikilta heiltä puultui normaallelämän ehdoton perusta: työ. Miten silten pulavuodet tuntuivat Suomen suurpääoman omistajien kohdall~? Vaatimus, jota koko pulaajan sosialidemokraaltien erikoisesti korostamana toisteltiin, että pulan rasitukset on saatava kaikkien väestökerroslen kannettavaksi, tarkoitti käytännössä sitä, että työväestö nurisematta ja vastaansanomaua kantaisi kaikki pulan luomat vaikeudet. Suuromistajat sensijaan vain lisäsivät tänä aikana tulojaan. Että tämä ei ole pelkkä väite, sitä osoittavat mm. seuraavat lotta siat. Suomen Pankin englanninkielinen julkaisu esittelee mm. että esim. osakepankkien puhdas vuosivoitio neljän pula vuoden aikana oli 505,8 mllj. markkaa. Tarkasteltaessa joidenkin pankkien kohdalla asiaa yksityiskohtaisemmin, oli näiden vuositilinpäälösten mukaan pula-ajan voitot miljoonissa markoissa seuraavan suuruisia: v.1930 v.1931 v KansaUls-Osake-Pankki 32,3 32,3 28,:?' Suomen Pankki... llo,7 lls,2 Pohjoismaiden Yhdyspankki... 46,6S 45,95 42,13 Tilastoa voisi jatkaa pitemmällekin, multa jo nämäkin osoittavat, miten paljon suurpanklt hyötyivät pulavuosina. Ja että tämä hyötyminen kävi juuri kansan vähävaraisen osan kustannuksella, sitä osoittavat

5 ne vekseliprotestit, konkurssi! ja pakkohuulokaupat, joiden alaiseksi pienyrittäjät ja vähävaraisempi lalonpoikaislo joutui, kun pankit, pula-ajan aiheuttamaa ahdinkotilaa hyväkseen käyttäen vetivät antamiaan luottoja takaisin. Entä sitten teollisuuden voittonumerot? Vuositilinpäätökset osoittavat mm. seuraavia voittoja (myöskin milj. markoissa): v v v Kymi-yhtiö... 32,1 34,5 31,8 Suomen Sokeri Oy... 20,. 22,6 20,0 Enso-Gutzeit... 24,0 16,4 21,4- Tampella... 11,9 10,3 10,4 Yhtyneet paperitehtaat ,5 3,8 6,0 Valio... >,7 3,1 Finlayson... 7,1 6,8 7,1 SOK...,... 17,2 14,1 15,2 OTK... 8,2 9,' 10,7 On aivan selvää, että näissä virallisesti julkaistuissa tilinpäätösnumeroissa ei anneta todellista kuvaa näiden pankkien ja suurliikkeiden voitoista, sillä asioitahan voidaan klrjanpidolhsesti hoitaa siten, että varsinaiset voittonumerot näyttävät hyvinkin pienillä. Mutta jo näidenkin valossa huomaa, että suuromistajat eivät suinkaan ole näinä pulavuosina hoitaneet liikeyrityksiään omaksi eikä omistamiensa laitosten vahingoksi, vaan tosiaankin pulan painon ja sen aiheuttaman taloudellisen tappion joutuivat kantamaan maamme vähävaraiset työ\ätekevät. Kaiken tämän lisäksi noina vuos:na luotettiin ulkomailta neljän miljardin markan arvosta koneita ja monien tehtaiden koneistot uusittiin kokonaan. Samaan aikaall,. laajennettiin entisiä ja rakennettiin uusiakin tehtaita. Lisäksi kohotettiin huomattavasti monien teollisuuslaitosten osakkeiden arvoa ja jaettiin suuria voitto-osinkoja. Ja juuri näinä vuosina, jolloin kansan työtätekevä osa kamppaili pulan kourissa, mak~ selliin yli puolet maamme ulkomaisista veloisla (noin 5 miljardia mk), sekä kilhdytettiin huomattavasti sotavarusteluja. Nämä kalkki edelläma'initut seikat voidaan helposti todeta selailemalla sen aikaisia virallisia tilast'ojuikaisuja ja sanomalehtiä. 5. Millä voidaan osoiuaa, että pulan taloudelliset rasitukset joutuivat työtätekevien kannettaviksi? SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEN PUOLUEEN SUHDE FASISl\UN HYöKKÄYKSEEN Vasta lapualais-faslstinen hyökkäys ja sen jälkeiset vuodet osoittivat selväsu, kuinka pitkälle oikeistososialidemokraaut saattavat mennä yhteistyössä porvariston kanssa ja mitä heidän kansanvaltaisuulensa todellisuudessa merkitsi. Paitsi vasemmistolaisen työväenliikkeen hajoituspoliuikkaa ja siten porvariston avointa auttamista sekä senjälkeen näiden järjestöjen omaisuuden anastamista oman politlklsansa tueksi, oli työtä tekevän väestön kannalta oikeistososialidemokraattien politiikassa kaikkein vahingolllslnta se, että he eivät pyrkineetkään voittamaan fasistisen terrorin ja taloudellisen pulan aiheuttamaa lamaannusmlelialaa työläisten keskuudessa. Päinvastoin Suuromistajia tukien he julistivat,. että kaikkien on alistut1ava pula_ajan rasituksiin. Vallitsevasta terrorista he syyttivät kommunisteja, selittäen, että kommunistit ovat vastarinnallaan ärsyttäneet lapualaisfaslstit hyökkäämään työtätekevien oikeuksia vastaan. Vieläpä Tanner, puhuessaan kesällä Seinäjoella, selitti, että heillä (sosialidemokreateiua) ja lapualaisilla on sama päämäärä, kommunismin hävittäminen, vaikka he köytlävätkin hiukan eri keinoja. Taloudellisella alalla he pyrkivät estämään kaikki työtätekevien IIikehtlmiset oikeuksiensa puolustamiseksi, ja tässä mielessä esim. Tanner kerta toisensa jälkeen toisti, että työväestön on kannettava osansa pulan taakasta ja tehtävä uhrauksia pulan voittamiseksi. Käytännössä siis tämä oikeistososialidemokraauien politiilcka oli, joistakin näennäisistä fasismia. vastustavisla lausunnoista huolimatta, työtätekevien määrätietoista alistamista suurpääoman määräysvaltaan. Kun pulan tuoma taloudellinen hätä aiheutti liikehtimistä 1alonpoikaiston keskuudessa., mikä ilmeni mm. vastarintana pakkohuutokauppoja vastaan, oli sosialidemokraattinen lehdistö samassa äänessä porvariston kanssa, leimaten kodeistaan ja kolikonnuistaan kiinnipitävät talonpojat melelöitsijöiksi. Ja sen sijaan, että työläisiä olisi keholtettu tukemaan talonpoikaislon vaatimuksia osoittaen molempien olevan samassa suurpääoman puristuksessa, koetettiin työläisiä nostaa muka kuluttajain eaun nimessä talonpoikaistoa vastaan. SVOl\lEN KOI\~I\1UNISTISEN PUOLUEEN TOll\UNTA PULA-AIKANA Kuten on jo osoitettu, näki Suomen Kommunistinen Puolue edessä olevan pulan ja fasistisen hyökkäyksen uhkan ' ja varoitti työtä tekeviä siitä vaarasta, mikä heitä uhkasi, 'kehoiltaen lujittamaan maanalaisia järjestöjään ja voimistamaan toimintaansa tämän hyökkäyksen estämiseksi. Verrattain pitkä julkisen toiminnan kausi oli synnyttänyt osassa työväestöä n.s. opportunismla. Kuvltehiin näet voitavan fasismin hyökätessäkin toimia työtätekevien oikeuksien puolesta noudattamalla porvarillisia, fasistien mukaan tulkittuja lakeja. Tämä synnytti työväes1ön keskuudessa, yksinpä kommunistisessa puolueessakin, jonkin verran hajaannusta, jonka vuoksi vasemmistolainen työväenliikekään laajuudestaan huolimatta ei kyennyt voimakkaaseen vastarintaan fasismin hyökkäyksen 'estämiseksi. SKP:n vaikutus oli tähän saakka rakentunut etupäässä' julkisten järjestöjen varaan eikä puolueen iyömaajärjestöjä oltu saatu kylliksi voimakkaiksi. Tämän vuoksi myöskin SKP joutui aluksi vaikeuksiin ja menetti joksikin aikaa yhteytensä laajempiin joukkoihin. Puolue toipui kuitenkin nopeasti näistä vaikeuksista ja ryl1.tyi järjestämään työtätekeviä uudelleen taisteluun voimistuvaa fasistista terroria vastaan. Aluksi puolueen toiminta oli keskitettävä oman järjestökoneiston lujittamiseen tilannetta ja tehtäviä vastaavaksi ja samalla oli joukoille osoitettava sosialidemokr~ttien yhteistyö lapualalstaantumuksen kanssa hyökättä'essä vasemmistolaisten toimintaa vastaan. Mutta tämän lisäksi 011 tänäkin aikana koetettava järjestää työtätekevien taistelua. Noina raskaina terrorin, taantumuksen ja taloudellisen painon vuosina 011 Suomen kommunistinen puolue ainoa puolue, joka osoitti, että fasistista väkivaltaa voidaan vastustaa vain työtätekevien yhteisin voimin. Samalla selitettiin, miksi ei pidä alistua loinen loistaan seuraaviin palkkojen alennuksiin, vaan näissäkin oloissa on koottava työtätekevien voimat yhteen ja lakkojen sekä muiden keinojen avulla puolustettava työläisten elinoikeuksia. Tätä yhteistoimintaa osoitti Suomen. kommunistinen puolue käylännössään koko ajan. 5

6 Niinpä eslm. kun vv lapualaisfasistit kävivät eräiden maaseudun sosialidemokraattisten työväenyhdistysten ja näiden toimihenkilöiden kimppuun, antoi SKP työläisille ohjeen yhteisvoimin puolustaa näitäkin hyökkäyksen koht (!ksi joutuneita. Tätä samaa taisteluasennetta osoil1aa v pidetyn puoluekonferenssin päätös, missä työläisille annetaan mm. seuraava vetoomus; "Alinomeisesta vastaanpanematlomuudesta fasistisen väkivallan edessä on tehtävä loppu. On saatava tästä lähtien joukkojen tunnukseksi 'kova kovaa vastaan'." Tästä tunnuksesta tulikin työväen yhteisrintaman tunnus. Ja käytäntö osoitti, että t""unnus oli oikea, sillä vain omakohtaisella ja yhteisin voimin käydyllä taisteluua työtätekevien oli mahdollista parantaa taloudellista asemaansa ja pysähdytt-ää taantumuksen hyökkäys. VARTEN; 6. Miten pula ja fasismin hyökkäys vaikutti SKP:n toimintaan? SUO!\tEN PORVARILLISEN DEMOKRATIAN VARA RIKKO J A SIIRTYl\lINEN K!,.VI!\IAK ELAISEEN T AANTU!\1UKSEEN Lapualais-fasistinen hyökkäys paljasti suomalaisen porvarillisen demokratian voimattomuuden ja heikkouden. Suomen hallitus, jonka pääministerinä oli maalaisliittoon kuuluva Kyösti KaJlio ja jonka tärkeimmät ministeripaikat olivat maalaisliiuoon ja edlstyspuolueeseen kuuluvien henkilöiden käsissä, taipui nöyrästi kumart1j.maan lapualais-fasistien edessä. Samoin teki se eduskunta, joka valittiin v terrorioloissa. Tämän eduskunnan hyväksymänä säädettiin sellaiset poikkeuslait, joilla tehtiin tyhjäksi suuri osa perustuslain takaamista kansalaisvapauksista. Koko porvarillisesta rintamasta ei löytynyt sellaista henkilöä, vielä vähemmän puolueita, joka olisi uskaltanut päättävästi asettua tätä lapualalskomentoa vastustamaan. Tästä huolimaha taantumuksen ve.lta-asemaa vielä lujitettiln asettamalla uusi hallitus, jonka suunnan ja politiikan päärääjinä olivat suurpääoman taantumuksellisen suunnan varmat edustajat., presidentti Svinhufvud ja pääministeri Kivimäki. Tänä kautena pyrittlin maassamme johdonmukaisesti kehittämään yhä täydellisempää taantumuksellista diktatuurikomentoa, vaikka tämä pyrkimys verhottiin näennäisellä kansanvaltaisuudella. Fasistinen hyökkäys ja sitä seurannut taantumuskausi loi maahamme aivan erikoislaatuisen poliittisen tilanteen. Kalkki vasemmistolaiset lyöväenjärjes\öt oli lakkautettu ja julkisen työväenlilkk (!n määrä)'.$valla jäi, kuten jo on osoitettu, sosdem. puolueelle. Toisaalta Suomen entinen perustuslaki jäi muodollisesti voimaan, joskin monilla poikkeuslaeijia ja asetuksilla typistettynä. Juuri tämän perustuslain typistämisen avulla "laillislettiin" vasemmistolaiseen työväenliikkeeseen ja Sen toimihenkilöihin kohdistetut vainoloimenpit (!t ja laitlomuudet. Toivo Antikaisen oikeusjuttu. Senaikaista hallitussuunlaa ja _tapaa kuvaa kaikessa räikeyd'essään se keskiaikaisia oikeudenkäyntejä muistuttava oikeusmurha, jonka koht (!ksi joutui vuoden 1934 marraskuussa valtiollisen poliisin käsiin jou- tunut To ivo A nt ikai n en, eräs SKP :n johtavimpia ja rohkeimpia työntekijöitä. Väärien ohranalodislelujen ja väärennysten avulla yritettiin toveri Antikainen leimata rikolliseksi. Oikeuskäsittelyn aikana näistä vääristä todistuksista huolimatta osoitettiin monin kerroin Antikaista vastaan nostetun syytöksen mahdottomuus, multa tästä huolimatta Suomen oikeus tuomitsi hänet elinkaudeksi kuritushuoneeseen. Suurta kansainvälistäkin huomiota osoitti itsensä toveri Antikaisen miehekäs puolustustaistelu. Torjuttuaan loistavasti ohranain valheelliset syytökset hän julisti oikeudessa: "Kuka olen, mihin tähtään? - Olen bolshevikki, Kommunistiseen lnternationaleen kuuluvan puolu (!n vastuunalainen työntekijä. Olen pitänyt toimintaperusteinani Marxin ja Engelsin ja heidän uskollisimpain oppilaidensa ja heidän työnsä jatkajain, Leninin ja Stalinin, opetuksia ja ohjeita. Olen taistellut työväen luokkaetujen puolesta, kaikkien työtätekevien etujen puolesta, paremman elämän puolesta ihmiskunnalle, kulttuurin puolesta raakalaisuutta vastaan, sosialistisen maailman puolesta. Olen tolminnastani vastuussa Suomen prolelariaatille ja Suomen Kommunistiselle Puolueelle." Tuomionsa saatuaan hän ylpeästi huudahti: "Tuomioni otan pystyssäpäin vastaan. Minut voidaan tuhota, mutta ei työväenluokan asiaa, val~ lankumouksen asiaa, jolle elämäni kuuluu - ei voida tuhota kommunismia. Se voihaa!" Antikaisen oikeusjutun yhteydessä yrittivät Suomen taantumuspiirit saada voimaan kuolemanrangaistuslakia. Tämän avulla olisi sitten voitu riistää henki fasististen piirien vihaamalta AJltikaiseUa ja muilta kansan oikeuksien puohajilta. Tämän kuolemanrangaistuskamppailun yhteydessä paljastui selvästi maamme virallisen, julkisen ajallelun laantumuksellisuus. Miltei koko sanomalehdistö "edistysmielisestä" Helsingin Sanomista fasistiseen Ajan -Su!lntaan saakka, vaati Antikaisen päätä ja oli taipuvainen kuolemanrangaistuksen käytäntöönoltoon kommunisteja vastaan. Antikaisen oikeusju!un yhteydessä nousi ensi kerran fasistisen hyökkäyksen jälk (!n laajemmalla pohjalla oleva vastalauseliike Suomen taantumusta vastaan. En_ siksi se tosin alkoi maamme rajojen ulkopuolelta. Kan_ sainvälinen demokraattinen oikeudentunto nousi puolustamaan oikeudenasiaa myöskin Suomessa. Ruotsista, Neuvostoliitosta, Norjasta, Tanskasta, Ranskasta, Amerikasta ja Englannista tuli vastalausetulva vaatien oikeutta Antikaiselle. Suomenkin työtätekevät rohkalstuivat ja nostivat päätään. J a myöskin nyt nähtiin ensi kerran v jälkeen Suomen sivistyneistön parhaita eduslajla esiintymässä yhdessä työväestön kanssa taantumusta vastaan adressissa, jonka yli henkilöä allekirjoitti kuolemantuomiolakia vastaan. Sellaiset nimet kuin professorit Väinö Lassila ja Gunnar Landman, kirjailijat Katri Vala, Lyyli Onerva ja Erkki Vala sekä eräät muut, jotka rohkeasti esiintyivät tätä kuolemantuomiohankeua vastaan, painoivat nimensä Suomen työtätekevien mieliin rehellisinä oikeuden ja ihmisyyden puolustajina. Voidaankin sanoa, että tämä joukkoliike ja ennenkaikkea kansainvälinen painostus pakoiuivat Suomen taantumuksen sillä kertaa luopumaann kuolemantuomlohankkeeestaan. Antikaisen tuomiosta ei! Suomen taantumukselle tutlut kuitenkaan toivomaansa voittoa. Se osoitti etupäässä 6

7 vain sitä vihaa, mitä taantumus tunsi työtätekevien taistelua ja sen johtajia kohtaan. Oikeusjuttu paljasti myöskin selvästi maamme taantumuksellisten pyrkimykset ei vain kotimaassamme, vaan myöskin maamme rajojen ulkopuolella. Se rohkaisl Suomen työtätekeviä taistelemaan klvimäkeläistä taantumusta vastaan, ja tämän yhteydessä syntynyt adressiliike olikin ' ensimmäinen, joskin heikko ilmaus fasismin vastaisesta kansanrintamasta maassamme. 7. Miksi vuoden 1930 tapahtumia voidaan pitää porvarillisen demokratian vararikkona? 8. Miten toveri Antikaisen oikeusjuttu vaikutti yleiseen oikeustajuun ja mitä käytännöllisiä seurauksia siitä oli? SKP JA Tl.'Ö'rÄTEKEVIEN 1'1ITEISTOIl\lINTA. Vaikka lapuanl1lkkeen ja taantumuksen hyökkäyksen pääpaino kohdistuikln kommunisteja ja vasemmistolaisia työväenjärjeslöjä vastaan, niin ennenpitkää taantumus aikoi laajentaa hyökkäystään myöskin sosialidemokraattisia työväenyhdistyksiä vastaan. Lapualaiset ja niitä tukeva kokoomuslainen lehdistö esittivät yhä uusia vaatimuksia myöskin sosialidemokraattisten työväenyhdistysten toiminnan lakkauttamisesta. SKP:n ennakkoluulottomuutta ja rehellistä pyrkimystä työväen yhteisrintaman luomiseen osoittaa SKP:n Keskuskomitean v tekemä päätös. Siinä sanotaan mm.: KamppaUukysymykseksi on otettava taistelu fasististen poikkeuslaki.en kumoamiseksi ja uusia taantumuslakeja vastaan, taistelu fasismin kaikkia, myöskin sosdem. puolueeseen kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, työtätekevien kaikkien valtiollisten oikeuksien puolesta Puoluejärjestöjen on tehtävä yhteisrintamaesityksiä sosdem. järjestöille yhteisten kokousten, mielenosoitusten ja muiden joukkoeslintymlsien järjestämiseksi lapualaisia ja kokoomuksen antiparlamentaarisia (kansanvallan vqstaisla) hyökkäyshankkeita vastaan. Eräissä tärkeissä tapauksissa voidaan tehdä yhteisrintamaesityksiä myöskin sosialidemokraattiselle puolueelle kokonaisuudessaan. Yhteisrintaman luomisen ehdoksi ei saa asettaa mitään sellaisia kysymyksiä, joihin sosialidemokraattiset työläiset eivät voisi suostua (kuten vaatimus, että sosdem. työläisten olisi yhtelstalsteluun yhtyessään luovuttava sosialidemokraattisen puolueen jäsenyydestä, olisi tuomittava johtajansa, hyväksyttävä kommunistiset periaatteet... tms. tai olisi hyväksyttävä joku tiukasti määrl~elty yhteisrintamamuoto tai määritelmä jne.). Ainoa ehto, jonka me yhteisrintamalle asetamme on, että kaikki siihen osallistuvat todella taistelevat hyväksymänsä taisteluvaatimuksen tai phjelman puolesta porvaristoa vastaan." Vuosi 1934 oli monessa suhteessa huomattava työväenliikkeessä. Taloudellinen tilanne oli taas jonkin verran tasaantumassa, mikä työväestölle näkyi lähinnä lyöttömiel]. lukumäärän vähenemisenä ja myöskin työläisten toimintahalun nousuna. Erikoinen merkitys Suomen työväestölle oli SKP:n aloitteilla ja pyrkimyksillä työtätekevien yhteisrintaman rakenhimiseksi. Suomen sosialid'emokraattisen puolueen johto oli kerta toisensa jälkeen tehnyt tyhjäksi SKI;>:n aloitteet yhdistää työlätekevät yhteiseen taisteluun taloudellisen asemansa ja poliittisten oikeuksiensa parantamisen puolesta ja päätlävästä taistelusta fasistista terroria vastaan. Tämän vuoksi täytyi SKP:n, joka johdonmukaisesti pyrki kehittämään ja ohjaamaan työtätekevien taistelua, alkaa rakentaa yhteisrintamaa alhaalta käsin, mikä tarkoiui työtätekevien yhteisen taistelun järjestämistä suoraan työpaikoilla. Silloisissa oloissa Suomessa merkitsi kysymys työtä ~ekevien yhtenäisyydestä lähinnä ammatillisen yhtenäisyyden luomista. Kun Suomen Ammattijärjestö lapualaishyökkäyksessä lakkautettiin, yritti SKP ensin järjestää myöskin ammatillista toimintaa maanalaisena. Tämä ei kuitenkaan voinut kehittyä laajemmaksi joukkotoiminaksi, elkii puolue sitä tietä voinut saada laajempia joukkoyhteyksiä. Työtätekevien taistelun kannaltakaan ei tilaline tietenkään voinut' pitempää aikaa jatkua näin, varsinkin kun pulan syvin kohta oli jo sivuutettu. Talouselämän elpyessä työläisissäkin kasvoi rohkeus ja halu taistella palkkojensa koroittamisen ja lyöolojensa parantamisen puolesta. Kuitenkin vieroksuivat laajat työläisjoukot hajoitusjärjestöksi perustellua, sosdem. oikeiston käsissä olevaa SAK:ta, eivätkä katsoneet voivansa liittyä sen alaisiin järjestöihin. Suomen kommunistinen puolue 'sensijaan näki, että ainoa keino tässä vaiheessa järjestää joukot taisteluun taloudellisen ahdinkotilansa parantamiseksi, olisi liittyminen näihin järjestöihin ja niiden muuttaminen todelliseksi työtätekevien oikeuksia puoluslavaksi järjestöksi. Tässä mielessä SKP:n Keskuskomitean laajennettu kokous jo v teki päätöksen, että: "työhön nähden SAK:n alaisissa järjestöissä on suoril"eltava perusteellinen käänne ja taktiikan muutos". SKP:n jäseniä kehoitettiin nyt liittymään SAK:n alaisiin järjestöihin ja taistelemaan järjestön nostamiseksi työväen oikeaksi taistelujärjeslöksi. Näin SKP;n taholta, tilanne ja ajan vaatimukset oikein, huomioiden, tehtiin aloite lujan, yhtenäisen ' ammatillisen liikkeen luomisesta ja sen pohjalla käytävästä työtätekevien yhtenäisestä taistelusta. Tämä SKP:n päätös kohtasi aluksi huomaltavaakin vastarintaa monien niiden työläisten keskuudessa, jotka edellisten vuosien kokemusten perusteella pitivät SAK:n tannerilaista johtoa yhtenä pääsyyllisenä työväen yhtenäisen ammatillisen liikkeen tuhoamiseen ja SAK:n järjestöjä hajo!tusjärjestölnä. Tämän lisäksi he eivät kyllin selvästi nähneet uuden tilanteen antamia toiminnan mahdollisuuksia. Vasta SKP;n sitkeän työn avulla tämä vastarinta murrettiin ja sen tulokset näkyivät pian myöskin ammatillisten järjestöjen jäsenmäärän noustessa. Niinpä kun SAK:n jäsenmäärä oli v vain ja v , oli se jo v. 1834, jolloin SKP oli antanut ohjeensa ammatillisiin järjestöihin liittymisestä, ja seuraavana vuonna jo Tämä noususuunta jalkuikin sitten vuodesta toiseen samalla kun ammatillisten järjestöjen taistelukyky ja toiminta kasvoi vastaavasti. 9. Miksi SKP muutti v, 1933 suhteensa Suomen ammatilliseen liikkeeseen?

8 Helsinki 1947, Kirjepaino Tepo Oy. TYÖVÄENLIIKKEEN KIRJASTO Sörnäisten rantatie 25 A HELSINKI