Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja COM(2015) 602 final.

Transkriptio

1 Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 23. lokakuuta 2015 (OR. en) 13352/15 ECOFIN 799 UEM 384 SAATE Lähettäjä: Saapunut: 22. lokakuuta 2015 Vastaanottaja: Kom:n asiak. nro: Asia: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri COM(2015) 602 final KOMISSION TIEDONANTO Etenemissuunnitelma kohti euroalueen yhdenmukaisempaa ulkoista edustusta kansainvälisillä foorumeilla Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja COM(2015) 602 final. Liite: COM(2015) 602 final 13352/15 ts DGG 1A FI

2 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2015) 602 final KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN KESKUSPANKILLE Etenemissuunnitelma kohti euroalueen yhdenmukaisempaa ulkoista edustusta kansainvälisillä foorumeilla FI FI

3 1. JOHDANTO Jotta Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) voitaisiin saada lopullisesti valmiiksi, EU:n ja euroalueen vastuun lisäämiseen ja yhdentymiseen olisi liityttävä myös institutionaalisten valmiuksien lisääminen. Euroalueen edustusjärjestelyt ovat yksi ala, joita koskevia, tätä tavoitetta tukevia konkreettisia toimia on vahvistettu perussopimuksessa, joten näitä toimia voidaan toteuttaa heti. Euroalue on suuri ja avoin talous, jolla on kansainvälisiä poliittisia velvollisuuksia. Euroalueen taloutta ja rahoitusjärjestelmää koskevan painoarvon 1 sekä yhteisen raha- ja valuuttakurssipolitiikan vuoksi sen politiikkapäätöksillä ja talouskehityksellä on yhä suurempi merkitys maailmantaloudelle. Euro on menestyksekäs ja vakaa valuutta. Sitä käyttää 19 EU:n jäsenvaltiota ja yli 330 miljoonaa kansalaista. Euro on tuonut jäsenilleen hintavakautta ja suojannut niitä ulkoista epävakautta vastaan. Hiljattain koetusta kriisistä huolimatta se on edelleen toiseksi tärkein valuutta maailmassa, ja sen osuus maailman valuuttavarannoista on melkein neljännes. Miltei 60 maata ja aluetta eri puolilla maailmaa on kiinnittänyt valuuttansa euroon joko suoraan tai välillisesti. Euroalueen poliittinen merkitys on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson sekä talouspolitiikan ohjauspaketin (six-pack), budjettikuripaketin (two-pack) 2 ja talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen 3 ansiosta jäsenvaltioiden makrotalouden ja julkisen talouden kannalta merkityksellisten toimintalinjojen EU-tason valvontaa on voitu yhdistää, lujittaa ja laajentaa. Euroopan vakausmekanismi perustettiin euroalueen maiden pysyväksi kriisinratkaisumekanismiksi. EU on myös perustanut pankkiunionin, joka valvoo keskitetysti euroalueen pankkeja ja ratkaisee niiden kriisejä. Se on avoin kaikille EU:n jäsenvaltioille. Unionin ulkoinen edustus sen käyttäessä euroaluetta koskevaa toimivaltaansa, jäljempänä euroalueen ulkoinen edustus, ei ole pysynyt tähän kehityksen tahdissa. Tämä rajoittaa euroalueen äänen tehoa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Euroalueen sisäisessä yhdentymisessä on edistytty, minkä on syytä näkyä myös ulospäin erityisesti yhteisen ulkoisen taloudellisen edustuksen kehittämisen kautta. Ulkoisesta edustuksesta on tehtävä yhdenmukaisempaa, jotta euroalue voi toimia aktiivisemmin kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja muokata tulevaa rooliaan maailmanlaajuisessa rahoitusarkkitehtuurissa. Tämä ajatus esitettiin yhtenä tärkeimmistä tavoitteista jo komission hahmotelmassa tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi 4. Kesäkuussa 2015 julkaistussa viiden puheenjohtajan talous- ja rahaliiton tulevaisuutta koskevassa raportissa 5 todettiin, että yhtenäisen äänen käyttäminen kansanvälisissä yhteyksissä on tärkeä osa euroalueen talouden ohjausjärjestelmän parantamista. EMUn 1 Unioni käyttäessään perussopimusten mukaisesti niitä jäsenvaltioita koskevaa toimivaltaansa, joiden rahayksikkö on euro (SEUT-sopimuksen VIII osasto, 4 luku) Sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta, , TSCG/. 4 Hahmotelma tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi, COM(2012) 777, , 5 Viiden puheenjohtajan raportti Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely, , 2

4 kehittyessä kohti talous-, rahoitus- ja fiskaaliunionia myös sen ulkoista edustusta pitäisi yhtenäistää. Myös Euroopan parlamentti on kehottanut ottamaan euroalueella käyttöön yhteisen ulkoisen edustuksen. 6 Unionin ja euroalueen ulkoisen edustuksen lujittamisessa on edistytty monilla kansainvälisillä talous- ja rahoitusalan foorumeilla, mutta lisätyötä tarvitaan aidosti yhtenäisen ulkoisen edustuksen aikaansaamiseksi. Tässä tiedonannossa esitetään toimintasuunnitelma, jolla pyritään yhtenäistämään EMUn ulkoista edustusta ja joka voisi toimia perustana yhteisymmärrykselle neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Prosessin olisi edettävä vaiheittain. IMF on lainanantovälineidensä ja valvontansa kautta keskeinen toimija globaalin talouden hallinnassa, mutta euroalueen ulkoinen edustus Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF), on kuitenkin edelleen erityisen pirstaloitunut. Komissio esittää tämän vuoksi samaan aikaan säädösehdotuksen toimenpiteistä, joiden avulla euroalueelle voitaisiin saada yhtenäinen edustus IMF:ssä. Tämä ei estä euroalueen ulkoisen edustuksen lujittamista myöhemmin myös muilla kansainvälisillä foorumeilla. 2. EUROALUEEN NYKYINEN EDUSTUS KANSAINVÄLISILLÄ FOORUMEILLA Euroalueen ulkoinen edustus IMF:ssä on edelleen hyvin pirstaloitunutta ja varsin tehotonta, vaikka IMF käsittelee euroalueen kannalta merkityksellisiä kysymyksiä. IMF on lainanantovälineidensä ja valvontansa kautta keskeinen pilari globaalin talouden ja finanssialan hallinnassa. Sillä on ollut komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa keskeinen rooli suunniteltaessa ohjelmia, joilla pyritään pelastamaan valtionvelkakriiseistä kärsineitä maita. Lisäksi talouspolitiikan koordinoinnin vahvistettu ohjausjärjestelmä ja finanssialan sääntelyn ja valvonnan merkittävä lähentyminen pankkiunionin puitteissa merkitsevät sitä, että IMF:n on tulevaisuudessa selkeästi irrottauduttava kansallisesta näkökulmasta arvioidessaan valvontaa ja kriisinhallintaa euroalueella. Jos euroalueella olisi tehokas edustus IMF:ssä, se voisi välittää yhteistä viestiä esimerkiksi talous- ja finanssipolitiikan, makrotalouden valvonnan, valuuttakurssipolitiikan ja rahoitusvakauden kaltaisissa kysymyksissä. Yhdenmukaisempi edustus hyödyttäisi myös EU:n ulkopuolisia maita erityisesti, koska euroalue pystyisi sen avulla antamaan vahvemman ja johdonmukaisemman panoksen maailmanlaajuisesti talouden ja rahoitusjärjestelmän vakauteen. Tällä tiedonannolla ja sen kanssa samaan aikaan esitettävällä säädösehdotuksella keskitytään IMF:ään ensimmäisenä toimenpiteenä euroalueen ulkoisen edustuksen lujittamiseksi. Tavoite, jonka mukaan on varmistettava yleisesti unionin ja erityisesti euroalueen riittävä edustus, ei tietenkään rajoitu IMF:ään, vaan se koskee myös useita muita kansainvälisiä foorumeita, joista osa mainitaan seuraavassa. 6 Euroopan parlamentin päätöslauselma maailmantalouden hallinnasta (2011/2011(INI)), , 3

5 Jos G7- ja G20-ryhmissä on riittävä edustus, unioni ja euroalue pystyvät esittämään näkemyksiä globaaleista toimintaohjelmista ja edistämään eurooppalaisia ratkaisuja globaaleihin haasteisiin tärkeimmillä aloilla, esimerkiksi makrotalouspolitiikan koordinoinnissa, finanssialan sääntelyn uudistamisessa ja verotuksen avoimuudessa. G7- maiden johtajien tasolla unionia ja euroaluetta edustavat Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja. G7-maiden valtionvarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien tasolla euroaluetta edustavat euroryhmän puheenjohtaja, komissio ja EKP. G20- maiden valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla unionia ja euroaluetta edustavat Eurooppaneuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja. Komissio ja EKP esittävät euroalueen kannat, kun G20-ryhmän valtionvarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien kokouksissa käsitellään euroalueen toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB) koordinoi kansainvälistä finanssialan sääntelytyötä. Se on poliittisesti vastuussa G20-ryhmälle. Komissio ja EKP ovat sen jäseniä ja edustavat unionin lainkäyttövaltaa. Komissio on myös FSB:n kriisinratkaisun ohjausryhmän jäsen. Edustus FSB:ssä tarkoittaa osallistumista toimivan sääntely- ja valvontapolitiikan kehittämiseen ja toteuttamiseen sekä rahoitusjärjestelmiin vaikuttavien heikkouksien ratkaisemiseen globaalin rahoitusvakauden edistämiseksi. Myös Yhdistyneissä kansakunnissa (YK) keskustellaan toisinaan euroalueen kannalta merkityksellisistä kysymyksistä, kuten hiljattain kansainvälisestä velkojen uudelleenjärjestelystä. YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2011 päätöslauselman A/65/276, jolla päivitettiin unionin tarkkailijan asemaa ja osallistumisoikeutta YK:n yleiskokouksiin esimerkiksi siten, että unioni voi käyttää puheenvuoroja omasta ja jäsenvaltioidensa puolesta samoin edellytyksin kuin muut suuret ryhmät, esittää ehdotuksia ja osallistua yleiseen keskusteluun vuosittain syyskuussa. 7 Unioni on päivitetyn tarkkailijan asemansa lisäksi ainoa ei-valtiollinen sopimuspuoli yli 50:ssä YK:n puitteissa allekirjoitetussa monenvälisessä sopimuksessa ja yleissopimuksessa. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD tekee säännöllisesti taloustutkimuksia euroalueesta. Unionilla on OECD:ssä erityisasema ja samat oikeudet kuin jäsenillä kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Sillä ei ole äänioikeutta eikä se maksa lakisääteistä osuutta OECD:n talousarvioon. Unioni on täysjäsen useissa OECD:n komiteoissa, esimerkiksi kehitysapukomiteassa. Maailmanpankin työssä ei ole erityistä euroalueeseen liittyvää painopistettä. Unioni ei ole sellaisenaan edustettuna sen johtokunnassa. Komissiolla on tarkkailijan asema kehityskomiteassa (ministeritasolla). Kokonaisuutena unioni ja/tai euroalue on IMF:ää lukuun ottamatta edustettuna kaikilla edellä mainituilla foorumeilla, joilla käsitellään nimenomaan euroalueeseen liittyviä asioita. Silti euroalue ei ole aina puhunut yhdellä äänellä. Euroalueen intressien edustus on erityisen tehokasta aina, kun kannat on ennalta hyvin koordinoitu. Käytännössä näin ei aina ole. Kun otetaan huomioon globaalin rahoitusarkkitehtuurin dynaaminen luonne, euroalueella olisi oltava myös asianmukainen ulkoinen edustus uusissa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Kysymys ulkoisesta edustuksesta on tullut esiin esimerkiksi keskusteltaessa uusien maaryhmien muodostamisesta Aasian infrastruktuuri-investointipankissa (AIIB), johon on hyväksytty perustajajäseniksi 14 jäsenvaltiota (joista 10 kuuluu euroalueeseen)

6 3. TEHOKKAAMMAN ULKOISEN EDUSTUKSEN ESTEET IMF:SSÄ Useat organisatoriset ja institutionaaliset esteet haittaavat ja jopa estävät tällä hetkellä euroalueen tehokasta ulkoista edustusta ja yhteisen viestin välittämistä IMF:ssä. Jäsenvaltioiden voimakas hajautuminen Euroalueen 19 jäsenvaltiota on jaettu IMF:n johtokunnassa kuuteen maaryhmään 8 ja kahteen yksittäiseen paikkaan. Tämä hajautuminen haittaa merkittävästi euroalueen edustuksen tehokkuutta IMF:ssä. Ne euroalueen jäsenvaltiot, jotka ovat maaryhmissä unionin ulkopuolisten maiden kanssa, joutuvat usein tilanteisiin, joissa ne eivät kykene tukemaan euroalueen yhteisiä kantoja tai allekirjoittamaan yhteisiä lausuntoja oman maaryhmänsä eriävien näkemysten tai sisäisten järjestelyjen vuoksi. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden täytyy usein pidättäytyä yhteisistä kannoista tärkeimmissä kysymyksissä, joita ovat esimerkiksi IMF:n kiintiöt, sopeutusohjelmat, valvonta tai muut toimintalinjoihin liittyvät asiat. Euroalueen edustus heikentyy, kun mahdollisuudet esittää yhteisiä kantoja estyvät. Tämän myötä on vaikeampaa edistää euroalueen yhteistä agendaa ja yhteisiä tavoitteita. Euroalueen muodostaman kokonaisuuden riittämätön edustus IMF:ssä Euroalueella ei tällä hetkellä ole IMF:n johtokunnassa omaa edustajaa, jolla olisi virallinen mandaatti edustaa ja puolustaa euroalueen politiikkaa ja etuja. Tätä tehtävää hoitaa nykyisin EURIMF:n puheenjohtaja. 9 Nykyisessä järjestelyssä ei oteta huomioon euroalueen sisäiseen ohjausjärjestelmään viime vuosina tehtyjä merkittäviä muutoksia. Euroalueen edustuksen hajanaisuus ja sellaisen virallisen edustajan puute, jolla olisi selkeä mandaatti edustaa euroaluetta IMF:n johtokunnassa, ei sovi nykytilanteeseen, jossa IMF on keskittynyt aiempaa enemmän euroalueeseen kokonaisuutena. Se ottaa esimerkiksi huomioon euroalueeseen liittyvien näkökohtien vaikutuksen kansalliseen valvontaan ja arvioi euroalueen yhteisiä toimintalinjoja, esimerkiksi makrotalouspolitiikkayhdistelmää, finanssialan sääntelyn uudistusta tai pankkiunioniin liittyviä kysymyksiä. Tällä hetkellä ainoastaan EKP:llä on tarkkailijan asema IMF:n johtokunnassa, ja se voi osallistua tiettyjen sen rahapoliittisiin velvollisuuksiin liittyvien asioiden käsittelyyn. Tämän vuoksi euroalueen edustusta voitaisiin vahvistaa erityisesti siten, että euroalueella olisi oma edustajansa kaikissa sille merkityksellisissä asioissa. Riittämätön koordinointi euroalueen tasolla Euroalueen kansainvälisestä edustuksesta osana talous- ja rahaliittoa, erityisesti IMFkysymyksissä, sovittiin Wienissä pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vuonna Tällä hetkellä koordinointi tapahtuu ainoastaan unionin tasolla, eikä euroalueen tasolla ole erityistä koordinointia. IMF:n politikkakysymyksiä koskevien yhteisten viestien koordinointi tapahtuu talous- ja rahoituskomiteassa (TRK) ja sen IMF-asioita käsittelevässä alakomiteassa 8 IMF:n maaryhmä on joukko rahastoon kuuluvia maita, joita edustaa yksi yhteinen jäsen IMF:n johtokunnassa. Myös IMFC:n rakenne vastaa johtokunnan rakennetta ja sen 24:ää maaryhmää. 9 EURIMF:n puheenjohtaja on valittu alkaen yksimielisesti kaikkien EU:n jäsenvaltioiden IMFedustajien keskuudesta kahdeksi vuodeksi riippumatta meneillään olevasta neuvoston puheenjohtajuudesta. Puheenjohtajan tehtäviin kuuluu EURIMF:n kokousten valmistelu ja puheen johtaminen, sovittujen unionin/euroalueen kantojen esittäminen ja puheenjohtajan lausuntojen antaminen johtokunnan kokouksissa sekä yhteyshenkilönä toimiminen suhteessa IMF:n johtoon. EURIMF:n puheenjohtajaksi valitun johtokunnan jäsenen ensisijainen rooli on kuitenkin oman maaryhmän edustaminen. 5

7 (SCIMF). Yhteiset viestit toimitetaan jäsenvaltioiden edustajille (EURIMF) IMF:n johtokunnan kokouksia varten. Jäsenvaltioiden edustajat voivat päättää antaa yhteisiä lausuntoja. Näin toimitaan säännönmukaisesti esimerkiksi euroalueen valvonnan ja rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman kaltaisissa kysymyksissä, mutta ei useinkaan muissa kysymyksissä, joista jäsenvaltiot sopivat tapauskohtaisesti. Myös euroalueen ohjelmamaita ja IV sopimusartiklan mukaisia konsultaatioita koskevia viestejä koordinoidaan. Viime vuosina koordinoinnissa on edistytty merkittävästi. Koordinointijärjestelyt tehostuivat vuonna 2007, kun EURIMF:lle valittiin puheenjohtaja, TRK:n/SCIMF:n ja EURIMF:n yhteistyösuhde parani ja EURIMF:n jäsenten keskinäinen koordinointi johtokuntastrategioiden suhteen lisääntyi. Nykyisillä koordinointijärjestelyillä on kuitenkin edelleen rajansa. Keskeisten IMF-asioiden koordinoinnissa on usein ollut toivomisen varaa tai jäsenvaltiot ovat päättäneet puolustaa kansallista kantaansa, ei unionin yhteistä kantaa. Tämä heikentää jäsenvaltioiden mahdollisuuksia edistää euroalueen yhteistä etua koskevia kysymyksiä IMF:ssä. 4. KOHTI JOHDONMUKAISEMPAA JA TEHOKKAAMPAA EUROALUEEN ULKOISTA EDUSTUSTA IMF:SSÄ Kun otetaan huomioon IMF:n keskeinen rooli globaalin talouden ja finanssialan ohjausjärjestelmässä, nykytilannetta on muutettava siten, että euroalueen yhtenäisyyttä lisätään ja sille saadaan yksi ääni. Euroalueen johdonmukaisempaa ja tehokkaampaa ulkoista edustusta koskevat järjestelyt olisi vahvistettava ja niistä olisi sovittava viipymättä, mutta ne olisi toteutettava vaiheittain, jotta kaikki asianomaiset unionin ja kansainvälisellä tasolla voivat tehdä tarvittavat oikeudelliset ja institutionaaliset mukautukset. Lähestymistapa voisi olla kolmitahoinen: i) euroalueen jäsenvaltioiden keskinäistä koordinointia lisätään, ii) euroalueen edustusta IMF:ssä parannetaan ja iii) kun tarvittavat muutokset IMF:n hallintotapaan on tehty, euroalueelle vahvistetaan yhtenäinen edustus ja yksi yhteinen edustaja. Vaikka tämä edustus keskittyy euroalueeseen, myös koordinointia muiden kuin euroalueen jäsenvaltioiden kanssa on jatkettava ja mahdollisuuksien mukaan lisättävä entisestään, jotta voidaan säilyttää sisämarkkinoiden ja koko unionin eheys. Myös yhteistyötä IMF:n muiden jäsenten kanssa on lisättävä. 1. Koordinoinnin lisääminen euroalueen jäsenvaltioiden kesken a) Nykyisiä euroalueen koordinointijärjestelyjä IMF-kysymyksissä olisi tehostettava. Jäsenvaltiot sopivat vuonna 2007 valmistelevansa euroalueen yhteiset kannat kysymyksissä, jotka liittyvät suoraan ja yksinomaan euroalueen yhteiseen politiikkaan. Tätä sopimusta olisi lujitettava ja laajennettava, jotta voidaan vahvistaa edellytykset euroalueen kannalta merkityksellisiä, IMF:n politiikkaa, maita ja valvontaa koskevia kysymyksiä koskevien yhteisten lausuntojen systemaattista laatimista varten. Kriisi on osoittanut, että euroalueen on hyvin tärkeää puhua yhdellä äänellä erityisesti IMF:n ohjelmien, rahoitusjärjestelyjen ja kriisinratkaisutoimien suhteen. Koordinoinnin lisääminen laajentaa niiden aiheiden määrää, joista euroalueen jäsenvaltiot antavat yhteisiä lausuntoja johtokunnalle. 6

8 Nykyisiä koordinointijärjestelyjä ja -rakenteita olisi parannettava seuraavassa esitetyllä tavalla. 1. Säännöllisten kuulemisten järjestäminen. Komission ja IMF:n järjestelmällinen asiakirjojen vaihto perustuu vuonna 1972 tehtyyn sopimukseen. Komissio aikoo päivittää sopimusta ja pyytää, että kuulemisia järjestettäisiin säännöllisesti, jotta voitaisiin ottaa huomioon yhteisen edun valvonnan nykytilanne. Uudessa järjestelyssä virkamiesten laatimat, euroaluetta koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevät asiakirjat (esim. IV sopimusartiklan mukaiset euroaluetta ja unionin/euroalueen jäsenvaltioita koskevat kertomukset, euroalueen jäsenvaltioita koskevat rahoituspalveluiden toimintasuunnitelmat sekä asiakirjat, jotka liittyvät unionin ja euroalueen ohjelmamaihin) toimitettaisiin muille samaan aikaan kuin nämä asiakirjat toimitetaan johtokunnan jäsenille. 2. Koordinointi-infrastruktuurin päivittäminen. TRK:n IMF-asioita käsittelevästä alakomiteasta (SCIMF) olisi tehtävä kaikkia kansainvälisiä rahoituslaitoksia koskeva TRK:n alakomitea. Nykyään IMF:ään liittyvistä aiheista, joilla on euroalueen kannalta merkitystä, keskustellaan suoraan euroryhmän työryhmässä. SCIMF:n/TRK:n alakomitean perustamista euroalueen kokoonpanolle olisi harkittava. Tämän euro- SCIMF:n olisi raportoitava euroryhmän työryhmälle. Samoin Washington DC:hin olisi perustettava jo toiminnassa olevan EU-EURIMF:n rinnalle euroalueen kokoonpanoa vastaava EURIMF. 3. IMF-kysymysten nykyisten koordinointijärjestelyjen päivittäminen Brysselissä. IMF-koordinoinnin nykyisiä työjärjestelyjä olisi lujitettava. Koordinointi olisi laajennettava koskemaan kaikkia euroalueelle merkityksellisiä kysymyksiä. Yhteisiä lausuntoja olisi edellytettävä järjestelmällisemmin yksittäisten jäsenvaltioiden lausuntojen sijaan. Päivityksen yhteydessä voitaisiin myös parantaa koordinoinnin ennakkosuunnittelua. Tähän voisi kuulua EURIMF:n/SCIMF:n yhteinen työohjelma, IMF-kysymysten painottaminen TRK:n / euroryhmän työryhmän ja Ecofinneuvoston/euroryhmän työssä sekä EURIMF:n puheenjohtajan säännöllisempi raportointi TRK:lle / euroryhmän työryhmälle. Euroryhmän olisi annettava yhteisiä lausuntoja IMF-asioista, joista on keskeisen tärkeää esittää euroalueen yhtenäinen poliittinen näkemys. 4. Koordinoinnin lisääminen Washington DC:ssä. Brysselin työskentelytapojen muutosten on heijastuttava EURIMF:iin myös Washington DC:ssä. Esimerkiksi i) EURIMF:n kokouksia olisi pidettävä säännöllisesti IMF:n työohjelmaan perustuvista asioista, joilla on euroalueen kannalta merkitystä; tämä ennakkosuunnittelu auttaisi myös Brysselin työn kohdentamisessa, ii) yhteisiä lausuntoja voitaisiin antaa järjestelmällisesti, iii) kun yhteiset lausunnot eivät ole mahdollisia, voitaisiin varmistaa, että euroalueen yhteisestä politiikasta, esimerkiksi finanssi- ja rahapolitiikasta, esitetään yhteisiä viestejä jäsenvaltioiden omissa nimissään antamissa lausunnoissa, iv) EURIMF:n jäsenten olisi sovittava vielä aiempaa järjestelmällisemmin yhteisistä strategioista johtokunnassa; jäsenvaltioiden olisi sitouduttava välttämään keskenään ristiriitaisten näkemysten esittämistä johtokunnassa. b) euroalueen IMF-kysymyksiä koskevien koordinointijärjestelyjen lujittamiseen olisi myös liityttävä vastuuvelvollisuuden parantaminen neuvoston ja Euroopan parlamentin suhteen. Nykyiset IMF:n kevät- ja vuosikokoukseen osoitetut lausunnot olisi korvattava euroryhmän lausunnolla. Euroopan parlamentti olisi pidettävä täysin ajan tasalla näistä lausunnoista. 7

9 2. Euroalueen edustuksen parantaminen järjestämällä IMF:n maaryhmät uudelleen Maaryhmät olisi järjestettävä vaiheittain uudelleen siten, että syntyy pelkästään euroalueeseen kuuluvia maaryhmiä. Tähän tähtäävä työ olisi aloitettava mahdollisimman pian. Näin euroalueen ääni ja vaikuttavuus johtokunnassa vahvistuisi. Samalla euroalueesta tulisi keskeinen toimija suunniteltaessa IMF:n toimintalinjoja ja strategioita. Euroalueen jäsenvaltioiden intressit ovat IMF:ssä usein yhtenevämmät muiden EU:n jäsenvaltioiden kuin muiden IMF:n jäsenmaiden kanssa. Unionilla on kuitenkin hyvin läheiset suhteet useiden unionin ehdokas- ja naapurimaiden kanssa ja niiden kanssa yhteiset edut. Nämä suhteet on säilytettävä, kun IMF:n maaryhmiä järjestetään uudelleen. Neuvoston olisi sovittava yhteisestä kehyksestä ja periaatteista, joiden mukaan unionin ja euroalueen maat ryhmitellään uudelleen IMF:ssä tiiviimmän yhteistyön mahdollistamiseksi. 1. Kehittyneet Euroopan maat sitoutuivat vuonna 2010 vähentämään edustustaan IMF:n johtokunnassa kahdella jäsenellä ensimmäisiin vuoden 2010 kiintiön voimaantulon jälkeisiin IMF:n johtokunnan vaaleihin mennessä. Tämä sitoumus on jo täytetty suurelta osin. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava jäljellä olevat muutokset siten, että noudatetaan tavoitetta ryhmitellä jäsenvaltiot uudelleen euroalueen maaryhmiin ja edistää edustuksen yhtenäisyyttä. 2. Kun vuoden 2010 uudistus on ratifioitu, kaksi suurta jäsenvaltiota eli Ranska ja Saksa, joilla on tällä hetkellä oma edustaja, voisivat avata omat ryhmänsä muille Euroopan maille ja osallistua soveltuvalla tavalla niiden ohjaukseen. 3. Useat unionin ja euroalueen jäsenvaltiot ovat tällä hetkellä ryhmissä sellaisten EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, joiden intressit ovat hyvin erilaiset. Kyseiset jäsenvaltiot olisi pyrittävä siirtämään vain jäsenvaltioista koostuviin maaryhmiin. 4. Euroalueen jäsenvaltiot olisi ryhmiteltävä vain euroalueista koostuviin maaryhmiin. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi yritettävä keskipitkällä aikavälillä siirtyä yhteisiin maaryhmiin, joissa on mukana jos mahdollista myös ehdokas- ja naapurimaita. 5. Viimeisessä vaiheessa euroalueen jäsenvaltioiden olisi siirryttävä yhteen yhteiseen maaryhmään, kuten jäljempänä 3 jaksossa esitetään. Jäsenvaltioiden olisi sovittava, että neuvostossa keskustellaan ennen IMF:n johtokuntavaaleja eli kahden vuoden välein edistyksestä euroalueen IMF-edustuksen yhdenmukaistamisessa. Tulevat muutokset maaryhmäjärjestelyissä olisi toteutettava tavalla, joka parantaa euroalueen edustuksen yhtenäisyyttä. 3. Kohti euroalueen yhtenäistä edustusta Sen lisäksi, että koordinointia parannetaan ja maaryhmät järjestetään uudelleen, komissio esittää tänään säädösehdotuksen, jolla saadaan aikaan euroalueen yhtenäinen edustus. Näin euroalueen etua voidaan edistää tehokkaammin IMF:n johtokunnassa. Tällä tavoin noudatetaan viiden puheenjohtajan raportissa esitettyjä näkemyksiä, joiden mukaan euroryhmän on ohjattava keskitetymmin euroalueen ja sen tulevan varainhoitohallinnon etujen edistämistä ja edustamista. Kun IMF:n hallintotapaan on tehty tarvittavat muutokset, euroalueelle olisi nimettävä yksi yhteinen edustaja. Komissio ehdottaa, että tämän vaiheen määräajaksi asetetaan vuosi

10 Komissio esittää tämän tiedonannon kanssa ehdotuksen neuvoston päätökseksi toimenpiteistä euroalueen yhtenäisen edustuksen aikaansaamiseksi Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Se esittää ehdotuksessa mallia, jonka mukaan jäsenvaltiot olisivat edelleen yksittäisiä IMF:n jäseniä. Näin kukin euroalueen jäsenvaltio voi esimerkiksi edelleen saada IMF:ltä lainaa. Yhteinen euroalueen edustus edellyttäisi i) sääntöjä euroalueen maaryhmän tai maaryhmien sisäisestä hallintotavasta ja ii) koordinointimekanismia, jolla ohjattaisiin IMF:n johtokunnassa euroalueen puolesta esitettäviä kantoja. Tämä voisi perustua rakenteiden päivittämiseen Brysselissä, myös euroryhmässä ja sen työryhmässä. Komissio ehdottaa siirtymäjärjestelyksi, että euroalue toimii johtokunnassa tarkkailijana siihen saakka kun euroalueelle saadaan yksi yhteinen edustaja. Jos johtokunnassa euroaluetta edustaisi tarkkailijana komission ja Euroopan keskuspankin tuella euroalueen jäsenvaltion edustaja, joka jo kuuluu johtokuntaan, tämä tarkkailijan asema olisi asianmukainen osoitus euroalueen roolista maailmantaloudessa ja kriisin jälkeen tapahtuneista muutoksista talous- ja finanssipolitiikan ohjauksessa. Sen ansiosta euroalueen edustaja voisi edustaa euroaluetta virallisesti IMF:n johtokunnan kokouksissa, joissa keskustellaan euroalueen politiikoista. Samalla euroalueen näkyvyys lisääntyisi ja sen kansainvälinen profiili tärkeänä maailmanlaajuisena toimijana korostuisi. Ero nykyiseen järjestelyyn olisi, että tämänkaltaisessa edustuksessa euroalueen yhteiselle edustajalle annettaisiin nimenomainen mandaatti, kun euroryhmä valitsee hänet. Tällä hetkellä johtokunnan EU-jäsenten Washington DC:ssä valitsema EURIMF:n puheenjohtaja edustaa koko unionia. Uuden järjestelyn tässä vaiheessa IMF:n kanssa tehtäisiin uusi sopimus tiedonvaihdosta ja kuulemisesta. 5. EDUSTUS MUILLA KANSAINVÄLISILLÄ FOORUMEILLA ERITYISESTI PANKKIUNIONIN KANNALTA MERKITYKSELLISISSÄ ASIOISSA Kuten 2 jaksossa todetaan, unionilla ja/tai euroalueella on edustajia muilla foorumeilla kuin IMF:ssä, mutta tämä ei ole aina tarkoittanut, että euroalue puhuisi yhdellä äänellä. Euroalueen intressien edustus on erityisen tehokasta aina, kun kannat on ennalta hyvin koordinoitu. Käytännössä näin ei aina ole. Tämän vuoksi komissio työskentelee parantaakseen koordinointia kaikilla kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti pankkiunionin kaltaisilla aloilla, joilla EMUa syvennetään edelleen. Komissio työskentelee jäsenvaltioiden kanssa, jotta tulevien kuukausien aikana otettaisiin euroalueen ja, aina kun mahdollista, koko unionin osalta käyttöön aiempaa tehokkaammat mekanismit kantojen koordinoimiseksi FSB:ssä ja tarpeen mukaan muissa standardeja asettavissa elimissä. Näihin mekanismeihin voisi kuulua esimerkiksi vahvempi sitoutuminen EU:n eri koordinointifoorumeilla vahvistettujen yhteisten kantojen noudattamiseen, säännölliset keskustelut kannoista ja koordinointikysymyksistä korkeimmalla tasolla asianomaisissa valvontaa suorittavissa ja poliittisia päätöksiä tekevissä elimissä sekä ennen tärkeimpiä kansainvälisiä kokouksia että niiden jälkeen. 6. PÄÄTELMÄT Euroalueen ulkoista edustusta on lujitettava, jotta euroalue voi toimia aktiivisemmin ja yhtenäisesti kansainvälisissä laitoksissa ja foorumeilla. Sisäisen ohjausjärjestelmän vahvistamiseen perustuva euroalueen lujittaminen olisi tärkeä askel kohti euroalueen 9

11 painoarvon lisäämistä maailmantaloudessa. Euroalue saisi mahdollisuuden osallistua kansainvälisen rahoitusarkkitehtuurin muuttuvien sääntöjen suunnitteluun ja talous- ja rahaliiton ulkoisen ulottuvuuden viimeistelyyn. Kuten edellä on todettu, tässä tiedonannossa keskitytään ensimmäisenä toimenpiteenä IMF:ään. Komissio kehottaa neuvostoa hyväksymään tätä varten päätöksen toteutettavista toimenpiteistä euroalueen yhtenäisen edustuksen aikaansaamiseksi IMF:ssä viimeistään vuonna 2025, tekemään uuden sopimuksen euroalueen koordinoinnista IMF-kysymyksissä, myös vastuuvelvollisuudesta, ja sopimuksen yhteisestä kehyksestä, jonka perusteella järjestellään uudelleen euroalueen maaryhmät ja asetetaan periaatteet vuoden 2010 IMFkiintiön kahden edustajan sekä hallintotapauudistuksen suhteen ja tekemään SCIMF:stä kaikkia Brysselin kansainvälisiä rahoituslaitoksia käsittelevän täysimittaisen TRK:n alakomitean, jolla on myös vain euroalueen käsittävä kokoonpano EURIMF:ssa Washington DC:ssä. Komissio työskentelee parantaakseen koordinointia edelleen kaikilla kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti aloilla, joilla EMUn syventäminen jatkuu. Komissio työskentelee jäsenvaltioiden kanssa, jotta tulevien kuukausien aikana otettaisiin käyttöön aiempaa tehokkaammat mekanismit kantojen koordinoimiseksi FSB:ssä ja tarpeen mukaan muissa standardeja asettavissa elimissä euroalueen ja, aina kun mahdollista, koko unionin osalta. Jotta voidaan seurata saavutettua edistystä ja havaita lisäparannusten tarpeet, komissio raportoi säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio myös arvioi alan tilannetta esittäessään valkoisen kirjan ennen talous- ja rahaliiton viimeistelyprosessin toista vaihetta keväällä 2017 viiden puheenjohtajan raportin mukaisesti. 10

12 Taulukko 1: Yleiskatsaus unionin ja euroalueen edustukseen kansainvälisissä rahoituslaitoksissa Laitos Unionin asema nykyisin IMF Unionilla ei ole virallista asemaa IMF:ssä. Komissiolla on tarkkailijan asema kansainvälisessä valuutta- ja rahoituskomiteassa IMFC:ssä, mutta ei IMF:n johtokunnassa. EKP:llä on tarkkailijan asema sekä IMFC:ssä että johtokunnassa. G7 Johtajien tasolla unionia edustavat komission puheenjohtaja ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja yhdessä. G7-maiden valtionvarainministerien tasolla unionia edustavat komissio, EKP ja euroryhmän puheenjohtaja. G20 Unioni on G20-ryhmän täysjäsen. Johtajien tasolla unionia edustavat komission puheenjohtaja ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja yhdessä. Valtionvarainministerien tasolla unionia edustavat komissio, neuvoston puheenjohtaja ja EKP. FSB Unioni on finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän täysjäsen. Muita FSB:n jäseniä ovat G20-maat sekä useat tärkeät taloudet ja kansainväliset organisaatiot. OECD Unionilla on OECD:ssä erityisasema, joka on määritelty OECDyleissopimuksen lisäpöytäkirjassa nro 1 ja jota on tulkittu OECD:n oikeudellisen osaston lausunnossa. Unionilla on samat oikeudet kuin jäsenillä kahta poikkeusta lukuun ottamatta: unionilla ei ole äänioikeutta eikä se maksa lakisääteistä osuutta OECD:n talousarvioon. Unioni on täysjäsen useissa OECD:n komiteoissa, erityisesti kehitysapukomiteassa. Maailmanpankki Unioni ei ole sellaisenaan edustettuna Maailmanpankin johtokunnassa. Kansainvälinen järjestelypankki (BIS) Komissiolla on tarkkailijan asema kehityskomiteassa (ministeritasolla). EKP on BIS:n täysjäsen. Sen jäsenyys on tarkoitettu yksinomaan keskuspankeille. EBRD EBRD:n jäsenenä on 64 valtiota, unioni ja EIP. Unionilla on oma osuutensa (3,05 %) kaikista äänistä pankissa. 11