Pohjois-Hartolan pienten järvien ja lampien luontoarvojen kartoitus

Transkriptio

1 Pohjois-Hartolan pienten järvien ja lampien luontoarvojen kartoitus Timo Metsänen Luontoselvitys Metsänen Heinolan Vanhatie 40B Lahti

2 2 1 JOHDANTO AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT ALUEEN YLEISKUVAUS KOHTEIDEN KUVAUKSET...4 Kattilalampi...4 Kapeemmanlampi...8 Kolmisoppinen...10 Palsa...12 Peräjärvi...17 Pärlampi...20 Ruuhilampi...21 Sammallampi...23 Sarvanjärvi...25 Vähä-Paljo JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET JATKOSELVITYSTARPEET...29 LIITTEET...31 Kannen kuva: Ruuhilammen keloutunut rantamänty Timo Metsänen 1 JOHDANTO Heinolan ympäristötoimi tilasi Luontoselvitys Metsäseltä loppuvuodesta 2009 luontokartoituksen Hartolan Sarvanjärven, Ruuhilammen, Kapeemmanlammen, Kolmisoppisen, Pärlammin, Peräjärven, pohjoisemman Sammallammen, Palsan, pohjoisemman Kattilalammen ja Vähä-Paljon alueille. Kartoituksen tarkoituksena on antaa yleiskuva kartoituskohteiden luontoarvoista ja mahdollisista jatkoselvitystarpeista, perustuen elinympäristötarkasteluun. Havaittuja seikkoja verrataan myös tekeillä olevaan Pohjois-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaavaan, suppeana ympäristövaikutusten arviointina. Lisäksi arvioidaan biotooppitarkasteluna alueiden potentiaalisia linnustoarvoja uhanalaisten ja Lintudirektiivin I-liitteen lajien osalta.

3 3 2 AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Selvitykseen sisältyi neljä maastotyöpäivää, joiden aikana selvitysalueet kierrettiin läpi. Maastokierroksilla havainnoitiin kohteiden luontotyyppejä, ns. avainbiotooppeja (mm. metsä- ja luonnonsuojelulainkohteet), sekä arvioitiin biotooppitarkasteluna alueiden soveltuvuutta maankäytönsuunnittelussa huomioon otettavien seuraavien luontodirektiivin IV a) liitteen lajien osalta: liito-orava, saukko, lepakot, viitasammakko, kirjojokikorento, täplälampikorento, sirolampikorento ja lummelampikorento. Lisäksi arvioitiin kohteiden linnustoarvoja. Selvityksen teki ympäristösuunnittelija (AMK) ja luontokartoittaja (eat) Timo Metsänen. Tausta-aineistona käytettiin alueen ranta- ja kyläyleiskaavaa varten teetettyjä selvityksiä. Selvitykset on mainittu lähdeluettelossa. Lisäksi saatiin muutamia haastattelutietoja paikallisilta asukkailta ja tarkastettiin Luonnontieteellisen Keskusmuseon havaintotietokanta Hatikkasta Luontodirektiivin IV a) liitteen lajitiedot. Alueelta on verraten vähän olemassa olevaa luontotietoa. Vesistöjen pinta-ala tiedot ovat ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä (Hertta, 2010). Selvityksen epävarmuustekijät liittyvät selvityksen ajankohtaan. Siitä johtuen em. lajiryhmien esiintymistä arvioidaan biotooppitarkasteluna ja sen perusteella annetaan tarkempia suosituksia jatkoselvitystarpeesta. Eri lajien ja lajiryhmien inventointi vaatii yleensä useita käyntikertoja oikeaan vuoden- ja vuorokaudenaikaan. Luontotyypit pyrittiin määrittämään lumioloista riippuen. 3 ALUEEN YLEISKUVAUS Pohjois-Hartolan alue kuuluu eteläboreaaliseen luonnontieteelliseen vyöhykkeeseen ja siinä Järvi-Suomen alueeseen. Tarkastetut vesistöt vaihtelevat rehevistä lintuvesistä karumpiin suolampiin. Vesistöistä on tarkempi luonnehdinta kohdekuvauksissa.

4 4 4 KOHTEIDEN KUVAUKSET Alla on jokaisesta vesistökohteesta peruskuvaus, löydetyt mahdolliset lakikohteet ja arvio Luontodirektiivin IV a) liitten lajien esiintymisestä sekä linnustoarvoista. Raportin lopussa on liitteinä alueiden kohteiden karkeat rajaukset (Liitteet 1-10.). Talvi rajoittaa tarkkojen rajauksien tekoa, koska esim. kasvillisuutta ei pystytä havainnoimaan. Joissain tapauksissa kohteella on tarpeen tehdä jatkoselvityksiä, joissa alueiden rajaukset saadaan tehtyä tai tarkennettua. Liitteenä 11 on tietoa Luontodirektiivin IV a) liitteen lajeista. Kattilalampi Kattilalampi sijaitsee Leppäkoskelta itään Rasilan tilan eteläpuolella. Sen länsirannalla on yksi rakennus. Lampi on erittäin rehevä ja valtaosaltaan umpeenkasvanut ruovikkoinen ja osmankäämikköinen ja kooltaan 3,627 hehtaaria. Länsi- ja itärannoilla on myös hieman rantaluhtaa. Lakikohteet Lammen itä- ja länsirannoilla olevat rantaluhdat ja länsirannan kivikko ovat mahdollisia metsälakikohteita. Kohteella ei havaittu luonnonsuojelulain mukaisia kohteita, eikä kohde täytä vesilain määritelmää.

5 5 Kuva 1. Länsiosan lumen peittämä kalliokivikko, mahdollinen metsälakikohde. Timo Metsänen Luontodirektiivin lajit Kohteen rantametsät soveltuvat pääosin heikosti liito-oravalle, mutta lammen pohjoispuolella oli haapa- ja koivuvaltainen metsikkö, josta löydettiin kaksi kolohaapaa. Metsikkö on erittäin potentiaalinen lajin esiintymiselle. Samainen metsikkö sekä koillispuolen nuorempi kostea koivikko ovat todennäköisesti lepakoille hyviä saalistusalueita. Samaiset kolohaavat voivat olla myös lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Suo- ja luhtarantainen ja kelluslehtikasvillisuutta omaava erittäin rehevä kohde on myös erittäin potentiaalinen esiintymisalue lumme- ja siro- ja täplälampikorennoille sekä viitasammakolle.

6 6 Kuva 2. Rantarakentaminen reheville vesistöille johtaa yleensä ruoppaustoimiin ihmisten halutessa veneväylän ja uimarannan, kuten kuvassa Kattilalammella. Timo Metsänen Linnut Alueen rantametsän pökkelöissä havaittiin valkoselkätikan ruokailujälkiä. Kohteella on todennäköisesti myös merkitystä rehevien kosteikoiden lintulajeille. Potentiaalisia pesijöitä ja ruokailijoita lammella ovat mm. kurki, laulujoutsen, taivaanvuohi, luhtahuitti, liro sekä rantametsissä harmaapää- ja pikkutikka, palokärki, pyy ja varpuspöllö.

7 7 Kuva 3. Erittäin uhanalaisen valkoselkätikan ruokailujäljet kertovat mm. alueen hyvästä lahopuutilanteesta. Timo Metsänen Muut luontoarvot ja huomiot Kohteella havaittiin minkin jäljet. Itärannan rakennuspaikka sijoittuu hankalasti kahden mahdollisen metsälakikohteen läheisyyteen. Sen siirtämistä tai poistamista tulisi arvioida uudelleen. Jatkoselvitystarpeet Kohteen pohjoispuolinen metsä tulisi tarkastaa potentiaalisena liito-oravan ja lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkana. Linnuston osalta kosteikolla tulisi kartoittaa pesimälajisto ja lisäksi tulisi kiinnittää erityishuomiota myös pohjois- ja koillispuolen metsälajeihin. Mikäli vapaa-ajan asunnoille kaavaillaan laitureita ja veneväyliä tulisi kohteella kartoittaa myös em. sudenkorentojen ja viitasammakon esiintyminen, koska kaivuu, ruoppaustoimet ja rannan täyttö voivat hävittää tai heikentää lajien esiintymiä.

8 8 Kapeemmanlampi Kapeemmanlampi sijaitsee Hartolan ja Joutsan rajalla. Se on muodoltaan pitkä ja kapea ja sillä on pinta-alaa 6,198 hehtaaria, josta tosin alle puolet on Hartolassa. Etelä- ja pohjoisosissa lampea rantapuusto on melko ehyt ja osin luonnotilaisen kaltaista. Varsinkin eteläpuolen rantametsässä on jo kohtalaisesti lahopuuta. Keskiosassa on laajempi hakkuualue, joka on ulottunut melko lähelle rantaa. Lakikohteet Lammen keskivaiheilla itärannalla on rantaan rajouttuva kallio, joka on mahdollinen metsälakikohde. Alueella ei havaittu luonnonsuojelulain mukaisia kohteita, eikä kohde täytä vesilain määritelmää. (Joutsan puoleinen rantaluhta, joka sijaitsee noin 200 metriä, eteläpään pohjukasta pohjoiseen, voi myös olla metsälakikohde) Luontodirektiivin lajit Kohteen rantametsät soveltuvat pääosin heikosti liito-oravalle, mutta kunnan rajan tuntumassa lammen pohjoisosassa oli haapa- ja koivuvaltainen pieni metsikkö, josta löydettiin yksi kolohaapa. Metsikkö on potentiaalinen esiintymiskohde liito-oravalle. Samaisen kolohaapa voi olla myös lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikka. Karumpana vesistönä Kapeemmanlampi todennäköisesti soveltuu Luontodirektiivin liitteen IV a) sudenkorennoista korkeintaan siro- ja lummelampikorennoille. Potentiaalisimmat esiintymisalueet ovat lammen pohjoisin perukka ja Joutsan puoleinen rantaluhta reunoineen.

9 9 Kuva 4. Kapeemmanlammen jyrkkä rantakallio, mahdollinen metsälakikohde. Timo Metsänen Linnut Kapeemmanlammella ei todennäköisesti ole kovin merkittäviä linnustoarvoja Hartolan puolella. Muut luontoarvot ja huomiot Pohjoisosan kalliojyrkänne, joka rajautuu pieneen haapa-koivu-metsään on todennäköisesti liian matala täyttääkseen metsälain määritelmän, mutta on silti maisemaa rikastuttava elementti. Sijoittamalla kaavaluonnoksen vapaa-ajantontti rantakallion pohjoispuolelle säästettäisiin eteläosan yhtenäinen ja paikoin lahopuustoinen rantametsä pirstoutumiselta.

10 10 Jatkoselvitystarpeet Kohteen pohjoisosan metsä tulisi tarkastaa potentiaalisena liito-oravan ja lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkana. Kohteen sudenkorentoja voidaan inventoida vastaisuuden varalta, jos esim. kaavoitus on laajenemassa joskus tulevaisuudessa. Mikäli vapaa-ajan tontti sijoitetaan nykyiseen tai ehdotettuun paikkaan, sillä ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta paikalla mahdollisesti esiintyviin lajeihin. Kolmisoppinen Kolmisoppinen on rakentamaton rauhallinen pienehkö erämaalampi, eikä sen rantaan ole teitä. Lammessa on kapeat soistuneet reunukset. Lammen pinta-ala on 4,236 hehtaaria. Lakikohteet Kohteella ei havaittu luonnonsuojelulain tai metsälain mukaisia kohteita, eikä kohde myöskään täytä vesilain määritelmää. Luontodirektiivin lajit Kohteen rantametsät soveltuvat heikosti liito-oravalle, mutta lammen etelärannan mäellä oli kaksi kolohaapaa ( , ). Suorantainen ja mahdollisesti jonkin verran myös kelluslehtikasvillisuutta omaava kohde on potentiaalinen esiintymisalue myös lumme- ja sirolampikorennoille. Linnut Kohde voisi soveltua kaakkurille ja metsolle. Lammen itäpuolella havaittiin Lintudirektiivin I-liitteen lajeihin kuuluva pyy.

11 11 Kuva 5. Kolmisoppisen lounaisrannalla on maisemaa rikastuttava mäki. Timo Metsänen Muut luontoarvot ja huomiot Paikalla havaittiin näädän jälkiä. Kohteen rantametsiä on käsitelty vähän ja lounaisrannan mäellä voi olla myös paikallisesti maisema-arvoja. Jatkoselvitystarpeet Kohteen etelärannan kolohaavat tulisi tarkastaa potentiaalisena liito-oravan ja lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkana. Kaakkurin esiintyminen tulisi kartoittaa vähintään kahdella, mielellään kolmella oikein ajoitetulla käynnillä, jotta myös pesinnässään epäonnistuneet parit tulisivat löydetyiksi. Liito-oravan inventointi tulisi suorittaa maalis-toukokuussa, lepakoiden touko-elokuussa ja kaakkurin toukoheinäkuussa. Lammen eteläpuolinen vanhaa mäntyä kasvava mäki voisi soveltua metson soidinpaikaksi ja se olisi hyvä selvittää.

12 12 Palsa Palsa sijaitsee Pohjois-Hartolassa Putkijärven kylässä, Putkijärven itäpuolella. Palsan vesipinta-ala on 2,875 hehtaaria. Lampi on pääasiassa suo- ja luhtarantainen ja sen etelä-, itä- ja pohjoisrannoilla on ruovikkoalueita. Länsiranta on avoimempaa rantaluhtaa. Lammella on paljon kelluslehtiskasvillisuutta. Lammen rantametsät ovat melko luonnontilaisen kaltaisia ja runsaslahopuustoisia. Palsan vedenpintaa on laskettu 1800-luvulla ja sieltä poisvirtaava laskuoja on kaivettu vuonna 1945 (Rosenberg 2009). Palsaan tuleva laskuoja on kaksijakoinen. Suoraan etelästä tuleva oja on vanha ja alkanut jo osittain umpeutua. Tähän ojaan liittyy itäpuolen pelloilta tuleva valtaoja, joka sekin on yli 30 vuotta vanha, mutta avoimempi. Lammen länsiranta on Metsäkeskuksen toimesta rajattu ympäristötukikohteeksi vuonna Kaavaluonnoksessa Palsan alue on kaavamerkinnöillä W (vesialue) ja M (maa- ja metsätalousvaltainen alue). Lisäksi merkintä kma (kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokas alue) rajautuu valtaosin koko Palsan päälle. Lakikohteet Selvitysalueelta ei löytynyt luonnonsuojelulain luontotyyppejä, eikä kohde täytä vesilain määritelmää suojeltavista pienvesistä. Lammen rantaluhdista on jo osa luokiteltu metsälain tarkoittamiksi kohteiksi. Rajaus menee tilarajaa pitkin ja ei näin ole luonnollinen. Käytännössä koko lammen rantaluhdat voidaan lukea metsälain tarkoittamiksi rantaluhdiksi. Luhdat ovat kauempana rannasta koivuluhtaa ja lähempänä rantaa pajuluhtaa. Rannoilla on selvää luhtavaikutteisuutta vaikka vanhat ojat ovatkin heikentäneet lammen vesitaloutta ja tuoneet ravinteita siihen. Nykyisellään ojituksista on kulunut sen verran aikaa, että luonnontila on palautunut.

13 13 Luontodirektiivin lajit Alueen koillisosasta löydettiin yhden kuusen alta kaksi liito-oravan papanaa. Yleensä papanat hajoavat ja huuhtoutuvat pois syksyn aikana. Kuusen ympäristössä on useita järeitä haapoja. Liito-oravalle sovelias alue menee päällekkäin kaavaluonnoksessa esitetyn rakennuspaikan kanssa. Kohteen karkea rajaus on karttaliitteessä vihreänä. Biotooppinsa puolesta Palsa soveltuu Luontodirektiivin IV a) liitteen sudenkorentolajeista ainakin lummelampikorennolle, sirolampikorennolle ja mahdollisesti myös täplälampikorennolle ja niiden esiintyminen kohteella on erittäin todennäköistä. Kuva 6. Liito-oravalle soveliaan alueen isoja rantahaapoja. Timo Metsänen Kohteen länsipuolen rakennusten luota on tehty runsaasti lepakkohavaintoja. Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat niin ikään Luontodirektiivin IV a) liitteeseen ja ovat rauhoitettuja. Palsan rantametsät ja runsastuottoinen vesiala soveltuvat hyvin lepakoiden saalistusalueiksi. Lisäksi alueelta todennäköisesti etsittäessä voitaisiin löytää lepakoille soveliaita puunkoloja, jotka voivat toimia lajien päiväpiiloina.

14 14 Liito-oravalle soveliaan alueen pohjoisosassa on pieni kallio, jossa kasvaa jäkäliä. Kohde on mahdollinen metsälakikohde. Kuva 7. Palsan koillispuolen pieni jäkäläinen avokallio. Timo Metsänen Linnut Paikallisten asukkaiden mukaan Palsalla pesivät laulujoutsen ja kurki. Lisäksi alueelta on havaintoja varpus- ja ruskosuohaukasta, isokuovista, taivaanvuohesta ja teerestä. Myös kalasääski on säännöllinen vierailija Palsalla. Alueen vesilintulajistoa ei ole tutkittu, mutta paikalla pesii ainakin telkkiä ja sinisorsia. Maastokatselmuksen aikana Palsalla havaittiin lisäksi palokärki ja peukaloinen. Laulujoutsenen kesällä käyttämä pesä sijaitsi lammen etelärannalla, todennäköisesti pienellä niemekkeen omaiselle turve- ja ruokolautalla (kartan keltainen piste). Kurki on säännöllisesti pesinyt vastaavasti lammen pohjoisrannalla, todennäköisesti rannan ruovikon sisällä (kartan violetti piste). Pesimäalue sijaitsee alle 100 metrin päässä

15 15 kaavaluonnoksen vapaa-ajanasunnolle osoitetusta tontista. Tontille rakentaminen ja siellä oleskelu todennäköisesti vaarantaa lajin pesinnän alkuperäisellä paikallaan. Alueen itärannalla havaittiin valkoselkätikan tuoreita ruokailujälkiä. Havainto kertoo alueen hyvästä lahopuutilanteesta ja myös muista mahdollisista luontoarvoista. Laji on erikoistunut käyttämään ravintonaan juuri lahossa puuaineksessa elävien hyönteisten toukkia. (KKJ , ). Laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi (CR). Muut luontoarvot ja huomiot Liito-oravalle soveliaan alueen pohjoisosassa sijaitsi yksi huomattavan järeä ja vanha haapa. Puu sijaitsi pienen kallion kupeessa ja on luokiteltavissa luonnonsuojelulain mukaiseksi avointa maisemaa hallitsevaksi suureksi yksittäiseksi puuksi (KKJ , ). Palsan alueen merkittävimmät luontoarvot jotka saattavat vaikuttaa myös kaavoitukseen ovat liito-oravan, valkoselkätikan, kurjen ja mahdollisesti Luontodirektiivin sudenkorentojen ja lepakoiden esiintyminen alueella. Lisäksi kohteella tulisi huomioida metsälain kohteet ja suuri haapa. Alueen luontoselvityksessä mainittua maisemaekologista luokkaa olisi perusteltua muuttaa II I:seksi eli parhaimpaan luokkaan, jossa kohteelle ei suositella rakentamista. Alue vaikuttaa kokonaisuutena jo nyt löydetyin perustein niin arvokkaalta kohteelta että rakennuspaikan poistamista tai uudelleen sijoittamista tulisi harkita uudelleen mikäli se on mahdollista maanomistusoloista riippuen. Kaavaluonnoksen mitoitusperusteissa mainitaan että alle 20 hehtaarin järvillä ja lammilla vasta 3 hehtaarin vesipinta-ala oikeuttaisi rakennuspaikkaan. Kaavaselostuksen (5,89 ha) ja Hertta-tietojärjestelmän pinta-alojen (2,875 ha) välillä on ristiriita, joka tulisi selvittää.

16 16 Jatkoselvitystarpeet Mainitun liito-oravalle soveltuvan alueen tila tulisi tarkastaa keväällä, jotta saataisiin totuudenmukainen kuva lajin esiintymisestä kohteella. Nykytiedon perusteella kaavaluonnoksen rakennuspaikka saattaa vaarantaa lajin elinoloja ja hävittää sille sopivia haapoja. Alue saattaa olla isompikin ja se tulisi maastossa rajata tarkemmin ja lajin lisääntymis- ja levähdyspaikat kartoittaa (mm. kolopuut). Alueelle olisi hyödyllistä tehdä myös lepakkokartoitus, jonka perusteella ainakin ruokailualueet voitaisiin rajata ja huomioida. Ilman selvitystä ei voida tehdä varmoja päätelmiä kaavan vaikutuksesta lajiryhmään. Aikaisempien linnustotietojen ja maastokatselmuksessa selvinneiden seikkojen perusteella Palsalla on myös linnustoarvoja. Kaikista lajeista, erityisesti uhanalaisista ei kuitenkaan ole vielä riittävästi tietoa, jotta kaavaluonnoksen vaikutukset niihin voitaisiin luotettavasti arvioida. Erityisesti kohteella tulisi selvittää valkoselkätikan esiintymistä ja isojen arkojen lajien pesien sijainti. Kohteella on myös paikallisten ihmisten havaintojen perusteella merkitystä vesilintujen levähdysalueena. Linnustoselvityksen tulisi siis kattaa peruslaskentojen lisäksi mahdollinen valkoselkätikan esiintyminen ja alueen syksyinen merkitys kerääntymisalueena. Sudenkorentolajiston selvittäminen on perusteltua, varsinkin direktiivilajien osalta, koska rakentaminen tällaisten paikkojen luhtaisten ja ruovikkoisten rantojen äärelle todennäköisesti aiheuttaa paineita esim. vene- ja uimapaikkojen ruoppaamiselle. Tällaiset toimet taasen voivat olla em. sudenkorentolajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja heikentäviä tai hävittäviä. Myös viitasammakon mahdollinen esiintyminen tulisi ottaa huomioon ja mikäli alueella havaitaan esim. soidintavia koiraita keväällä, lajin tarkempi esiintyminen tulisi selvittää.

17 17 Peräjärvi Peräjärven sijainti on syrjäinen ja se on ennestään rakentamaton 8,884 hehtaarin suorantainen järvi. Paikoin rannoilla kasvaa myös hieman järviruokoa. Lakikohteet Kohteella ei havaittu luonnonsuojelulain tai metsälain mukaisia kohteita, eikä kohde myöskään täytä vesilain määritelmää. Luontodirektiivin lajit Peräjärven rannoilta ei löydetty liito-oravalle sopivaa biotooppia, eikä varsinaisia kolopuitakaan, paria koivupökkelöä lukuunottamatta. Karumpana vesistönä Peräjärvi todennäköisesti soveltuu Luontodirektiivin liitteen IV a) sudenkorennoista korkeintaan siro- ja lummelampikorennoille, niillekin vain siltä osin mikäli järvellä on jossain kohdin kelluslehtiskasvillisuutta. Linnut Peräjärvellä on vielä vuonna 2008 pesinyt kalasääski, mutta vuonna 2009 sitä ei paikalla havaittu ja pesän todettiin olevan osittain romahtanut (Parviainen, 2009). Pesä todettiin maastokäynnillä osittain rikkoutuneeksi. Pitkäikäisenä lajina kalasääski voi kuitenkin kunnostaa vanhoja pesiään ja pesiä edelleen samassa pesässä. Säännöllisessä käytössä oleva kalasääsken pesäpuu on rauhoitettu (kartan violetti piste). Kohde soveltuu myös mahdollisesti kaakkurille. Peräjärven luoteisrannalla oli myös lehtipuumetsikkö, jossa oli kohtalaisesti lahopuuta ja se voi soveltua muun muassa silmälläpidettävälle pikkutikalle pesimäympäristöksi. Hieman Sysmän puolella oli todennäköisesti tuulihaukkaa varten ripustettu puoliavoin pesäpönttö (Kuva 7).

18 18 Kuva 8. Todennäköisesti tuulihaukkaa varten ripustettu puoliavoin pönttö. Timo Metsänen Muut luontoarvot ja huomiot Luoteisrannalla oli pieni lahopuustoinen lehtimetsäkuvio, joka on luokiteltavissa ainakin muihin arvokkaisiin elinympäristöihin Meriluodon & Soinisen (2002) julkaisun mukaan. Kohdetta suositellaan lisättäväksi kaavaan MY/luo-merkinnöin (rajaus keltaisella). Kalasääsken pesä voitaisiin helposti korjata tai vaihtoehtoisesti lajille voitaisiin rakentaa alueelle 2-3 tekopesää, sellaisiin paikkoihin joissa pesinnällä olisi hyvät edellytykset. Nykyisellään järven eteläosaan sijoitettu vapaa-ajan tontti on liian lähellä pesää (alle 100 metriä) ja jos sääksi vielä jatkossa yrittää paikassa pesintää, se erittäin todennäköisesti tuhoutuu kun tontti rakennetaan ja siellä alkaa oleilla ihmisiä.

19 19 Kuva 9. Luoteisrannan metsää lahopuineen. Timo Metsänen Jatkoselvitystarpeet Kaakkurin esiintyminen tulisi kartoittaa vähintään kahdella, mielellään kolmella oikein ajoitetulla käynnillä, jotta myös pesinnässään epäonnistuneet parit tulisivat löydetyiksi. Kalasääsken pesä tulisi tarkastaa ensi kesänä ja mikäli se osoittautuu asutuksi, niin joko tonttia pitää siirtää tai poistaa kokonaan tai lajille pitää etsiä tuleviksi kesiksi parempia pesäpaikkoja ja rakentaa niihin tekopesiä. Luoteisrannan lehtimetsäkuvio olisi hyvä inventoida tarkemmin luontoarvoista tai lisätä kaavaan MY/luo-kohteena. Kohteen sudenkorentolajistoakin on perusteltua inventoida, mikäli Peräjärvellä on kelluslehtikasvillisuutta.

20 20 Kuva 10. Peräjärven kalasääsken pesä. Timo Metsänen Pärlampi Lampi on rakentamaton ja kooltaan 3,463 hehtaarin kokoinen. Reunoiltaan se on kapealti suorantainen ja kelluslehtikasvillisuutta jonkin verran. Rantojen puusto on pääasiassa talousmetsää. Aivan rannassa on kuitenkin kapea vanhemman puuston reunus. Lakikohteet Kohteella ei havaittu luonnonsuojelulain tai metsälain mukaisia kohteita, eikä kohde myöskään täytä vesilain määritelmää. Luontodirektiivin lajit Kohteen rantametsät soveltuvat heikosti liito-oravalle, mutta lammen itärannalla oli yksi kolohaapa ( , ). Itäpuolella Pärlampea on myös veden päälle kaartuvia puita ja oksia, jotka luovat lepakoille hyviä saalistusalueita. Suorantainen ja

21 21 kelluslehtikasvillisuutta omaava kohde on potentiaalinen esiintymisalue myös lumme- ja sirolampikorennoille, ehkä myös täplälampikorennolle. Linnut Kohde voisi soveltua kaakkurille, vaikkakin on muita paikkoja rauhattomampi. Jatkoselvitystarpeet Kohteen itärannan kolohaapa tulisi tarkastaa potentiaalisena liito-oravan ja lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkana. Kaakkurin esiintyminen tulisi kartoittaa vähintään kahdella, mielellään kolmella oikein ajoitetulla käynnillä, jotta myös pesinnässään epäonnistuneet parit tulisivat löydetyiksi. Liito-oravan inventointi tulisi suorittaa maalistoukokuussa, lepakoiden touko-elokuussa ja kaakkurin touko-heinäkuussa. Ruuhilampi Ruuhilampi sijaitsee Pohjois-Hartolan länsiosassa. Se on rakentamaton ja luonteeltaan erämainen järvi. Järven etelä päähän on tosin tuotu jokin parakkirakennus. Kooltaan Ruuhilampi on 8,812 hehtaaria. Lammen itäpuolella on varttunutta sekametsää, johon on muodostunut jo lahopuutakin. Myös lammen pohjoisosassa on varttuneempi metsäkuvio, jossa aivan rannassa kasvaa tervaleppiä ja ylempänä koivuja ja haapoja. Lakikohteet Ruuhilammen kaakkois- ja itäpuolinen kallio- ja kivikkoalue on mahdollinen metsälakikohde. Myös lammen koillisnurkkaan laskeva puro ympäristöineen vaikutti metsälakikohteelta. Kohteella ei havaittu luonnonsuojelulain mukaisia kohteita, eikä kohde täytä vesilain määritelmää.

22 22 Kuva 11. Ruuhilammen itäpuolen louhikkoa, mahdollinen metsälakikohde. Timo Metsänen Luontodirektiivin lajit Lammen koko itäpuolinen metsä vaikuttaa rakenteeltaan liito-oravalle soveliaalta. Kolopuita ei pienellä etsinnällä havaittu, mutta metsässä oli oravan pesä, joka myös soveltuu liito-oravalle. Myös Ruuhilammen koillisosassa (suunniteltujen tonttien kohdalla) on liito-oravalle soveliasta koivu- ja haapavaltaista metsää. Ruuhilampi on muita inventoituja vesistöjä karumman oloinen ja soveltuu todennäköisesti huonosti Luontodirektiivin sudenkorennoille. Lammen pohjoisosa vaikuttaa puronsuineen ja tervaleppineen hyvältä lepakoiden saalistusalueelta. Linnut Itäpuolen metsäalueella havaittiin alueellisesti uhanalaisen pohjantikan ruokailujälkiä. Metsällä on todennäköisesti myös muita linnustoarvoja, koska se on jo varttunutta ja rakenteeltaan soveliasta monille vanhan metsän lajeille. Vesistönä kohde soveltuu paremmin kuikalle kuin kaakkurille.

23 23 Muut luontoarvot ja huomiot Itäpuolen metsäalueella oli kohtalaisesti kääpiä. Koillisosan tontit voitaisiin sijoittaa läheisille hakkuualoille, jotta pohjoisosan lehtimetsäkuvio säilyisi. Eteläisin tontti on sijoitettu nykyisellään mahdollisen metsälakikohteen päälle. Jatkoselvitystarpeet Kohteen itä- ja pohjoisrannan liito-oravalle soveliaat alueet tulisi tarkastaa. Lepakoita tulisi inventoida ainakin alueen pohjoisosan rantametsästä, koska kaavaluonnoksen tontit ovat nyt sijoittuneet niiden potentiaaliselle saalistusalueelle. Eteläosan metsälakikohteen status ja tarkka rajaus on määriteltävä suhteessa ehdotettuun tonttiin tai tonttia pitää hieman siirtää. Itärannan metsäaluetta kannattaisi inventoida luonnonsuojelumielessä myös linnuston ja mahdollisesti kääpälajiston osalta. Sammallampi Sysmän ja Hartolan kuntien rajalla sijaitseva pohjoisempi Sammallampi on erittäin rehevä, ruovikoitunut pieni 4,83 hehtaarin lampi. Lammen luoteispuolella on laaja rantaluhta. Ympäröivät metsät ovat talouskäytössä, mutta lammen kaakkoisrannalla on vanhempaa metsää, jossa kasvoi varttuneita haapoja ja koivuja sekä muutama kuusi. Lisäksi Sysmässä, lammen pohjoispuolella, oli toinen pieni peltojen rajaama varttuneemman metsän kuvio. Lakikohteet Kohteen rantaluhdat ovat mahdollisia metsälain kohteita. Kohteella ei havaittu luonnonsuojelulain mukaisia alueita, eikä kohde täytä vesilain määritelmää. Luontodirektiivin lajit Kaakkoisrannan metsä on liito-oravalle sovelias ja sieltä on myös tarvittava kulkuyhteys etelään. Metsässä oli myös kolohaapa. Rehevä lampi ympäristöineen ja laskuojineen soveltuu hyvin myös lepakoiden saalistusalueeksi. Lisäksi em. kolohaapa voi myös olla lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikka. Suo- ja luhtarantainen ja kelluslehtikasvillisuutta omaava erittäin rehevä kohde on myös erittäin potentiaalinen esiintymisalue lumme- ja siro- ja täplälampikorennoille sekä viitasammakolle.

24 24 Kuva 12. Sammallammen kaakkoisrannan ruovikon takana on liito-oravalle soveliasta metsää. Timo Metsänen Linnut Rehevyyden, kasvillisuude ja rantaluhtien vuoksi kohteella on todennäköisesti merkitystä kosteikkolinnuille, kuten kurjelle, laulujoutsenelle, taivaanvuohelle ja useille vesilinnuille. Kapealla lahopuustoisella pohjoisosan rantaryteiköllä voi myös olla merkitystä esim. vaarantuneelle pikkutikalle. Maastokäynnin yhteydessä lammella havaittiin kaksi teertä, joka on Lintudirektiivin I-liitteen laji. Vuoden 2008 kaakkuri-inventointikäynnillä paikalla havaittiin laulujoutsenpari (Parviainen, 2009), joka sekin on Lintudirektiivin I-liitteen laji. Muut luontoarvot ja huomiot Sysmän puolinen haapavaltainen metsikkö on liito-oravalle sovelias, mutta mahdollisesti peltojen ja hakkuiden vuoksi liian eristäytynyt. Lammen pieni koko, jo todetut ja vielä toteattomat luontoarvot huomioon ottaen sille on osoitettu luonnon kannalta liikaa rakentamista. Kaavaa varten laaditussa luonto- ja maisemaselvityksessäkin kohde suositellaan jätettäväksi rakentamisen ulkopuolelle.

25 25 Jatkoselvitystarpeet Kohteen itäpuolinen metsä tulisi tarkastaa potentiaalisena liito-oravan ja lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkana. Linnuston osalta kosteikolla tulisi kartoittaa sen pesimälajisto. Mikäli vapaa-ajan asunnoille kaavaillaan laitureita ja veneväyliä, tulisi kohteella kartoittaa myös em. sudenkorentojen ja viitasammakon esiintyminen, koska kaivuu, ruoppaustoimet ja rannan täyttö voivat hävittää tai heikentää lajien esiintymiä. Sarvanjärvi Sarvanjärvi sijaitsee Hartolan pohjoisosassa, Luhangan rajalla. Se on syrjäinen ja ennestään rakentamaton suorantainen pieni lampi. Rantapuusto on iäkästä ja paikoin rannoilla kasvoi kilpikaarnamäntyjä. Hartolan puoleinen ranta on pääasiassa ojitettua isovarpurämettä. Järven pinta-ala on 2,879 hehtaaria. Kuva 13. Sarvanjärven kitukasvuisia vanhoja kilpikaarnamäntyjä. Timo Metsänen

26 26 Lakikohteet Sarvanjärveen laskeva puro vaikutti mutkittelevuudestaan johtuen luonnontilaisen kaltaiselta ja olisi tällöin vesi- ja metsälain mukainen kohde. Luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä ei alueelta löydetty. Luontodirektiivin lajit Suorantaisella ja hieman ulpukkaa kasvavalla Sarvanjärvellä saattaa esiintyä sirolampikorentoa. Muille Luontodirektiivin sudenkorennoille se lienee liian karu. Linnut Kohde voisi soveltua kaakkurille pesimälammeksi ja ympäröivät alueet metsolle. Muut luontoarvot ja huomiot Pienialaiselle kohteelle on osoitettu kaksi rakennuspaikkaa, vaikka sen mitoitusperusteeksi ilmoitetaan kaavaluonnoksessa yksi rakennuspaikka / kolme vesihehtaaria. Jatkoselvitystarpeet Kaakkurin esiintyminen tulisi kartoittaa vähintään kahdella, mielellään kolmella oikein ajoitetulla käynnillä, jotta myös pesinnässään epäonnistuneet parit tulisivat löydetyiksi. Kohteen sudenkorentoja voidaan inventoida vastaisuuden varalta, jos esim. kaavoitus on laajenemassa joskus tulevaisuudessa. Vähä-Paljo Vähä-Paljo edustaa alueen reheviä järviä. Se on lähes kauttaaltaan ruovikoiden ympäröimä. Pinta-alaa järvellä on 13,241 hehtaaria. Järven pohjoisosa on luhtarantainen umpeen kasvava pohjukka. Myös eteläosan lahdelmat ovat reheviä. Eteläosan niemi oli vanhaa lehtipuustoa kasvava niemi. Lakikohteet Pohjoislahden luhtarannat ovat mahdollista metsälakikohdetta. Kohteella ei havaittu luonnonsuojelulain mukaisia alueita, eikä kohde täytä vesilain määritelmää.

27 27 Luontodirektiivin lajit Alueen eteläosan metsät ja länsirannan haavat soveltuvat hyvin liito-oravalle. Alueelta löydettiin yksi haapa, jossa oli halkeama ja kyseinen puu voi soveltua liito-oravalle tai lepakoille. Eteläisen niemen vanhasta rakennuksesta löydettiin lepakoiden papanoita, joten kohde on lain tarkoittama lisääntymis- tai levähdyspaikka. Ruovikko- ja luhtarantainen ja kelluslehtikasvillisuutta omaava erittäin rehevä kohde on myös erittäin potentiaalinen esiintymisalue lumme- ja siro- ja täplälampikorennoille sekä viitasammakolle. Kuva 14. Vähä-Paljon etelärannan rakennus on lepakoiden asuttama. Timo Metsänen Linnut Järvellä on todennäköisesti linnustollisia arvoja ja pohjoispään luhta-alue on potentiaalinen pesimäpaikka laulujoutsenelle (Lievonen, T. & Turkulainen, S. 2006) ja todennäköisesti myös kurjelle. Ruovikkoalueilla voi myös pesiä kaulushaikara tai

28 28 ruskosuohaukka. Eteläosan niemi taas voi soveltua vaarantuneelle pikkutikalle tai muillekin tikoille. Muut luontoarvot ja huomiot Pohjoisosaan järveä osoitetut tontit voivat olla ongelmallisia metsälain rantaluhdan, alueella pesivien lintujen ja siellä todennäköisesti esiintyvien sudenkorentojen takia. Jatkoselvitystarpeet Kohteen eteläpuoliset rantametsät tulisi tarkastaa potentiaalisena liito-oravan ja lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkana. Linnuston osalta kosteikolla tulisi kartoittaa sen pesimälajisto. Mikäli vapaa-ajan asunnoille kaavaillaan laitureita ja veneväyliä tulisi kohteella kartoittaa myös em. sudenkorentojen ja viitasammakon esiintyminen, koska kaivuu, ruoppaustoimet ja rannan täyttö voivat hävittää tai heikentää lajien esiintymiä. Kuva 15. Haavan halkeama voi olla liito-oravalle tai lepakoille sopiva piilo. Timo Metsänen

29 29 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Kartoituksen tulosten perusteella inventointikohteilta löydettiin edelliseen luonto- ja maisemaselvitykseen verrattuna lisää mahdollisia metsälain kohteita sekä useita liitooravalle, lepakoille ja Luontodirektiivin IV a) liitteen sudenkorennoille biotoopiltaan soveltuvia alueita. Kartoituksen aikana havaittiin muutamia Lintudirektiivin I-liitteen lajeja. Useilla kohteilla on myös todennäköisesti linnustollisia arvoja. Linnustoltaan arvokkaimpia kohteita ovat todennäköisesti rehevimmät kohteet, Vähä-Paljo, Kattila- ja Sammallampi sekä Palsa. Toisaalta taas rauhalliset ja ennestään rakentamattomat kohteet Peräjärvi, Kolmisoppinen, Ruuhilampi ja Sarvanjärvi voivat olla kaakkurille soveliaita pesimäpaikkoja. Muutamilla alueilla havaitut kohteet ja potentiaaliset lajien esiintymispaikat saattavat aiheuttaa tarvetta poistaa tai siirtää kaavailtuja tontteja luontoarvoiltaan köyhemmille paikoille, mikäli alueen luontoarvot halutaan säilyttää. Useille kohteille jouduttiin selvityksen ajankohdasta johtuen suosittelemaan jatkoselvityksiä. Vasta jatkoselvitysten perusteella pystytään antamaan tarkempia suosituksia rakennuspaikkojen sijoittelusta ja huomioon otettavien ja uhanalaisten lajien esiintymien huomioonottamisesta. Liitekartoilla olevat rajaukset ovat karkeita ja ne tulisikin jatkoselvitysten yhteydessä rajata tarkemmin. 6 JATKOSELVITYSTARPEET Kohdekuvausten yhteydessä on arvioitu kohteittain niiden jatkoselvitystarvetta. Edellisessä luonto- ja maisemaselvityksessä ei ole tehty lajiston erillisinventointeja (kaakkuriselvitystä lukuun ottamatta), mutta tämän kartoituksen perusteella niille on aihetta. Löydetyt Luontodirektiivin IV a) liitteen potentiaaliset esiintymispaikat tulisi tarkastaa ja inventoida niille soveltuvin menetelmin. Myös kaakkuriselvitystä olisi hyödyllistä täydentää, koska edellisessä selvityksessä kohteet tarkastettiin vain

30 30 kertaalleen ja on mahdollista, että pesinnöissään epäonnistuneet parit ovat jääneet havaitsematta. Tarkempia linnustoselvityksiäkin on perusteltua tehdä parhaimmille kohteille, jotta niiltä löydetään uhanalaiset ja muut maankäytön suunnittelussa huomioitavat lajit. Myös kalasääsken pesät alueella olisi syytä inventoida (Peräjärven alue ja Mielenge). Koko Pohjois-Hartolan kaava-alueen osalta olisi myös hyödyllistä arvioida erillisinventointien tarpeellisuutta ainakin lepakoiden ja liito-oravan osalta. Liito-oravaa tiedätään esiintyvän ainakin Putkijärvellä ja muitakin potentiaalisia paikkoja kaavaalueelta erittäin todennäköisesti löytyy. Kaikki lepakot ovat Suomessa rauhoitettuja ja Luontodirektiivin mukaan niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Suomi on myös ratifioinut EUROBATS-sopimuksen, jonka mukaan mm. lepakoiden ruokailualueet tulisi ottaa huomioon maankäytönsuunnittelussa. LÄHTEET JA MUUTA AIHEESEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA Hertta, Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. Luettu Lievonen, T. & Turkulainen, S. Pohjois-Hartolan ranta- ja kyläyleiskaava Luonto- ja maisemaselvitys Parviainen, A Kaakkuri-inventointi Hartolan kunta. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Rosenberg, M Haastattelu

31 31 Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen M Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 742. Helsinki. 114 s. Söderman, T Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö Lajien suojelu. [www-dokumentti]. LIITTEET Liite 1. Kattilalampi Liite 2. Kapeemmanlampi Liite 3. Kolmisoppinen Liite 4. Palsa Liite 5. Peräjärvi Liite 6. Pärlampi Liite 7. Ruuhilampi Liite 8. Sammallampi Liite 9. Sarvanjärvi Liite 10. Vähä-Paljo Liite 11. Luontodirektiivin IV a) liitteen lajit

32 32 Liite 1. Kattilanlampi.

33 33 Liite 2. Kapeemmanlampi.

34 34 Liite 3. Kolmisoppinen

35 35 Liite 4. Palsa

36 36 Liite 5. Peräjärvi

37 37 Liite 6.Pärlampi

38 38 Liite 7. Ruuhilampi

39 39 Liite 8. Sammallampi

40 40 Liite9. Sarvanjärvi

41 41 Liite 10. Vähä-Paljo

42 42 Liite 11. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitut eläinlajit (lsa 160/ ) Luontodirektiivin IV-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta. Luonnonsuojelulain 49 :n nojalla luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kyseiset lajit ovat ns. tiukan suojelujärjestelmän lajeja. Suomessa esiintyvät lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 (alla oleva lista). Kielto koskee kaikkia lisääntymisja levähdyspaikkoja ilman, että niistä olisi erikseen tehty päätöstä. Alueellinen ympäristökeskus voi myöntää kieltoon poikkeuksen vain tiukasti määritellyillä perusteilla, jotka ilmenevät luontodirektiivin 16 (1) artiklasta. Nisäkkäät ilves, Lynx lynx isolepakko, Nyctalus noctula isoviiksisiippa, Myotis brandtii karhu, Ursus arctos kimolepakko, Vespertilio murinus koivuhiiri, Sicista betulina korvayökkö, Plecotus auritus lampisiippa, Myotis dasycneme liito-orava, Pteromys volans naali, Alopex lagopus pikkulepakko, Pipistrellus nathusii

43 43 pohjanlepakko, Eptesicus nilssonii pyöriäinen, Phocoena phocoena ripsisiippa, Myotis nattereri saimaannorppa, Phoca hispida saimensis saukko, Lutra lutra susi, Canis lupus (ei poronhoitoalueella) vaivaislepakko, Pipistrellus pipistrellus vesisiippa, Myotis daubentonii viiksisiippa, Myotis mystacinus Matelijat kangaskäärme, Coronella austriaca Sammakkoeläimet rupilisko, Triturus cristatus viitasammakko, Rana arvalis Nilviäiset vuollejokisimpukka, Unio crassus Perhoset isoapollo, Parnassius apollo isokultasiipi, Lycaena dispar kirjopapurikko, Lopinga achine kirjoverkkoperhonen, Euphydryas maturna (Hypodryas m.) luhtakultasiipi, Lycaena helle muurahaissinisiipi, Glaucopsyche arion (Maculinea a.) pikkuapollo, Parnassius mnemosyne Kovakuoriaiset erakkokuoriainen, Osmoderma eremita isolampisukeltaja, Graphoderus bilineatus

44 44 jättisukeltaja, Dytiscus latissimus kaskikeiju, Phryganophilus ruficollis korpikolva, Pytho kolwensis punahärö, Cucujus cinnaberinus Korennot viherukonkorento (kievanakorento), Aeshna viridis kirjojokikorento, Ophiogomphus cecilia lummelampikorento, Leucorrhinia caudalis sirolampikorento, Leucorrhinia albifrons täplälampikorento, Leucorrhinia pectoralis