Ravitsemuskatsaus Ravitsemuspolitiikkaa

Transkriptio

1 Ravitsemuskatsaus Ravitsemuspolitiikkaa

2 Sisällysluettelo Lukijalle Ravitsemustieteen ritarina sosiaalisessa mediassa Ravitsemus hallitusohjelmassa Syödään yhdessä : Huomioidaanko ravitsemus kuntien päätöksissä? EU tarjoaa maitoa Suomen koululaisille Rasvainen ongelma -seminaarin antia Lihavuus tapetilla YLEn teemapäivänä Haarukkapaloja lihavuustutkijoiden kokouksesta Oiva lisä lihavuuden hoitoon Kontrollista joustavuuteen painonhallinnassa Tarjoa lapselle maitoa sokerijuoman sijaan Lihavuus selvästi yhteydessä työkyvyttömyyteen Ruokatottumusten sosioekonomiset erot ennallaan Pohjoismainen ruokavalio ja hyvä kunto ehkäisevät metabolista oireyhtymää Jodimäärät elintarvikkeissa on tarkistettu D-vitamiinin saanti on parantunut Ravitsemuskuntoutuksen laatua tutkittiin Maistuvaa ruokaa ikääntyneille Ravintotase kertoo elintarvikkeiden kulutuksesta AVTK: Suomalaiset haluavat parantaa elintapojaan Voiko tilastoja verrata? Maito, juusto ja jogurtti maistuvat suomalaisille Ravitsemuskatsaus 1/

3 Lukijalle Tänään vietetään kansainvälistä koulumaitopäivää meillä ja maailmalla. Ravitsemuskatsaus-lehti ilmestyy päivän kunniaksi. Lehti julkaistaan tänä vuonna poikkeuksellisesti vain yhtenä numerona kahden sijaan ja ensimmäistä kertaa vain sähköisenä. FAO koordinoi Kansainvälisen koulumaitopäivän viettoa jo 16. kertaa. Aihe on maailmanlaajuisesti tärkeä ja päivän tarkoituksena on muistuttaa koulumaidon tärkeästä osasta maailman koululaisten ravitsemuksessa. Meillä koulumaitoa on joka päivä tarjolla aterian ruokajuomana. Siksi se tuntuukin arkiselta asialta. Monessa maassa on toisin maitoa voi olla tarjolla vain tänä yhtenä päivänä vuodessa, maksutta. Koulumaidon merkitystä meillä avaa tuore Koulumaitostrategia. Se laadittiin kesällä ja se on voimassa vuosina Koulumaito ja muut maitovalmisteet ovat Suomessa osana maukasta, täysipainoista, kestävästi tuotettua ja turvallista kouluruokaa. Ravitsemuspolitiikan saralla myös on käynnistetty Yhteistyöllä terveyttä ja hyvinvointia toimenpidekokonaisuuden valmistelu. Tässä toimenpidekokonaisuudessa ovat mukana väestön hyvän ravitsemuksen ja terveyttä tukevien ruokavalintojen edistäminen. Tähän tarvitaan mukaan ruokaketjun kaikkia toimijoita, myös meitä järjestöjä. tutkimusnäyttöön perustuvia muutos- ja korjausehdotuksia. Valtion ravitsemusneuvottelukunta hyväksyy suositukset kommenttikierroksen jälkeen. Lopullisia suosituksia siis odotellaan vielä, mutta jo nyt tiedetään, että niissä painotetaan mm. yhdessä syömistä ja ruokailoa ravitsevan ruuan lisäksi. Toivon, että niistä myös viestitään ruokailon kautta. Esimerkiksi kasvisten syömisen lisääminen tai monipuolistaminen on iloinen asia! Ainakin pienet lapset innostuvat kasviksista, kun niitä tarjoillaan hauskasti aseteltuina tai vaikka kurkku-, porkkana- ja tomaattikruunuina. Juurekset suikaleina tulee ihan ohimennen naposteltua välipalalla tai muuta ruokaa odotellessa. Onko ruokapöydässä mitään kauniimpaa kuin kukka- ja parsakaalin nuput kevyesti höyrytettyinä? Ruokailoista syksyä! Katariina Lallukka Pasilassa Lapsiperheiden kauan odotetut, päivitetyt ruokasuositukset ovat tulossa. Niitä on ollut mahdollista kommentoida netissä. Tänään on viimeinen mahdollisuus antaa perusteltuja, 3

4 Kuva 1: Ruuasta on lupa nauttia ja liikunta lisää hyvää oloa, muistuttaa Katariina Lallukka. 4

5 Ravitsemustieteen ritarina sosiaalisessa mediassa Tappouhkauksia ei sentään ole tullut. Asiat saavat riidellä ja erilaisia näkökulmia pitää tuoda esille, mutta henkilöön käyvä kaunaisuus ja viha potuttavat. Eniten mieltä pahoittavat sellaiset perättömät väitteet, että olen milloin minkäkin teollisuuden tai toisaalta viranomaislaitoksen kätyri. Toisaalta, ehkä kaikki kollegat tai ravitsemustieteen opettajatkaan eivät pidä tavastani sanoa asiat suoraan ja tarttua asioihin, joita on totuttu hiljaisella sopimuksella pitämään lähes pyhinä. Toivoisin kuitenkin rehtiä suoraa palautetta myös erimielisiltä, ettei haudottaisi asioita turhaan selän takana. Näkemyksiäni saa vapaasti kritisoida. Kuva 2: Reijo Laatikainen bloggaa ravitsemuksesta asiantuntemuksella Pronutritionist-blogissaan Jos bloggauksella saisi toimeentulon, tekisin sitä varmaan neljänä päivänä viikossa. Se on selvästi minun ominta aluettani. Nyt on rajoituttava ilta- ja viikonloppuhetkiin ja tienattava leipä potilastyöllä, yritysten tilaamilla projektitöillä ja tutkimuksella. Reijo Laatikainen on yksi harvoja asiantuntijoita, joka puolustaa ravitsemustieteen ääntä sosiaalisen median vellovassa ruoka- ja ravintokeskustelussa. Se ei aina ole helppoa. Palaute on välillä rankkaa, eikä tieteen todistusvoimaan uskota. Välillä harmittaa ja joskus menevät yöunetkin. Some koukuttaa Reijo Laatikainen syttyi bloggariksi vähitellen. Kiinnostus alkoi muiden bloggaajien seuraamisella ja kommentoinnilla. Siitä syntyi tarve laajentaa foorumia omaan blogiin. Blogi on saanut seurakseen facebook-sivut, twitter-tilin jne. Sosiaalinen media koukuttaa ja vie lähes riippuvuuteen, hän naurahtaa. Bloggarina Reijo Laatikainen haluaa nimenomaan tuoda esiin ja puolustaa ravitsemustiedettä, tieteen näkökulmaa ravitsemukseen. Hän toivoo, että nuori ravitsemusasiantuntijoiden polvi ottaisi tämän tontin entistä vahvemmin haltuunsa. Kukaan muu ei sitä pysty tekemään. Hallitsemme huonosti julkisuuskuvaamme ravitsemuksen asiantuntijoina. Olemme liian 5

6 varovaisia. Jos emme ole juuri kyseisen erityisalan tutkijoita, emme uskalla sanoa yhtään mitään ja jätämme tyhjiön, joka sitten täyttyy kenen tahansa nk. asiantuntijan tiedoilla ja mielipiteillä. Toinen korjattava asenneasia olisi lääkärin ammatin yliarvostus. Ei lääkärin koulutus tee ihmisestä jumalaa. Samat viat, tunteet ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat lääkäreissä niin kuin muissakin. Lääkärit ovat lääketieteen asiantuntijoita, mutta ravitsemuksen asiantuntemus on eri tieteenlaji. Reijo Laatikaista ihmetyttää, miten lääkärikunta sallii joidenkin jäsentensä käyttäytyvän julkisessa keskustelussa suorastaan törkeästi ja levittävän aivan väärää tietoa puuttumatta siihen juuri mitenkään. Ravitsemusbloggareiden etsikkoaika olisi nyt Blogi on tehokas viestinnän väline. Kuka tahansa voi pitää blogia ja kommentoida muiden ajatuksia ja mielipiteitä. Kaltaiselleni ujolle ihmiselle blogi on oiva väline. Aluksi oli vaikea tunnustaa tekemiään virheitä. Sitä niin mielellään haluaa olla aina oikeassa. Nykyään en enää pelkää virheitä, mutta toki ne aina harmittavat terveellä tavalla. Niitä sattuu ja niitä sitten oikaistaan. Vauhtisokeus iskee välillä. Ihan kaikkeen ei tarvitsisi enää mennä mukaan. Ravitsemuksesta bloggaaja on harvinainen lintu. Heitä ei maailmallakaan ole kovin monta. Reijo Laatikainen toivookin, että ravitsemustieteen bloggareita ja sosiaalisen median kommentoijia tulisi ammattikunnasta lisää. Julkinen huomio jakaantuisi tasaisemmin koko ammattikunnalle. Etsikkoaika olisi nyt. Näin valtavaa kiinnostusta ruokaa ja ravitsemusta kohtaan ei ole ennen nähty. Ruuan riittävyys saattaa olla tulevaisuudessa suurempi kiinnostuksen kohde kuin sen terveellisyys. Olen kovasti toivonut ja odottanut blogiini kommentteja kollegoilta. Olisi mukava saada omiin kannanottoihinsa vahvistusta tai sitten aivan uusia näkökulmia pohdiskeluihin. Mutta kovasti tätä kollegiaalista keskustelua tunnutaan arastelevan. Kautta rantain olen kuitenkin joskus kuullut, että kollegojen mielestä on hyvä, että joku jaksaa mesota sosiaalisessa mediassa muiden puolesta. Urheilu vei ravitsemuksen pariin Reijo Laatikainen on kotoisin Siilinjärveltä. Oli luontevaa hakeutua opiskelemaan Kuopioon. Se oli myös ainoa paikka, missä kliinistä ravitsemusta saattoi opiskella. Ravitsemuksesta hän kiinnostui nuorena miehenä osittain urheilun kautta. Piti saada voimaa ja urheilullinen ulkomuotokin kiinnosti nuorta miestä. Toisaalta lähipiirissä oli huolestuttavia esimerkkejä väärän ravitsemuksen aiheuttamista sydän- ja verisuonitaudeista. Omassa isässä ja isovanhemmissa näkyi, miten huonot elintavat vaikuttivat terveyteen. Ruokaa menee suusta sisään joka päivä monta kertaa. Täytyyhän sillä olla merkitystä terveyteen ja hyvinvointiin. Näin jälkeenpäin hämmästyttää, miten vähän ennen puhuttiin ravinnon merkityksestä terveyteen ehkä tyydyttynyttä rasvaa lukuun ottamatta. Tupakka, alkoholi, lääkkeet ja stressi puhuttivat paljon enemmän. 6

7 Potilastyö ei aluksi tuntunutkaan omalta Valmistumisen jälkeen ravitsemusterapeutin työ ei kuitenkaan tuntunut lainkaan oikealta. Asiakkaat eivät juuri osoittaneet kiinnostusta ravintoasioihin. Jäi tunne, ettei viestini mene perille. Neuvonnallani ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta. Itsellä oli ravitsemustieteellistä osaamista, mutta ehkä erilaisten ihmisten kohtaamisen valmiudet ja viestin räätälöintitaidot puuttuivat. Töitä oli niukasti tarjolla ja palkkakin oli huono, kun perhettä piti perustaa ja lapset kouluttaa. Niinpä Reijo Laatikainen hakeutui teollisuuden palvelukseen. Kiinnostus kohdistui ravintovalmisteisiin, sairaalatarvikkeisiin ja lääkkeisiin yli viidentoista vuoden ajan eri yrityksissä. Oman yrityksen perustaminen alkoi vähitellen kasvaa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi työllistymisessä. Urakehityksen polut ovat vieneet Ruotsiin ja Australiaan. Sieltä ovat peräisin syvähaastatteluihin perustuva kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä ja MBA-tutkinto. Oma blogi on kulkenut rinnalla vuodesta Ansio koostuu silpusta Oman yrityksen Reijo Laatikanen perusti vuonna Nyt teen mielestäni sitä mitä pitääkin. Elinkeino koostuu aikamoisesta silpusta, mutta se sopii minulle. En jaksaisikaan keskittyä yhteen ja samaan asiaan kovin pitkäksi aikaa kerrallaan. Hän toimii lääkärikeskuksessa ja syöpäsairaalassa ravitsemusterapeuttina kolmena päivänä viikossa, tekee pienimuotoisia tutkimuksia ja projekteja tilaustyönä, esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa ja valmistelee kirjaa. Reijo Laatikaisen ominta aluetta on ärtyvän suolen ravitsemushoito. Ruokavalio on kuin kipulääke ärtyvälle suolelle. Lääkärikeskuksen ravitsemusasiantuntijana hän luonnollisesti hoitaa kaikki normaalissa työterveyshuollossa vastaan tulevat asiakkaat. Mutta syömishäiriötä potevat asiakkaat hän ohjaa eteenpäin kollegoille, joilla on siihen syvällisempi ammattitaito. Nykyään potilastyö tuntuu mielekkäältä. Osaan asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, kohdata joustavammin erilaisia ihmisiä ja hyväksyn sen, etteivät kaikki onnistu elintapamuutoksissaan. Lisäksi asiakkaat tulevat suorastaan intoa puhkuen vastaanotolle. Se on nastaa! Kirjoittaja: Leena Packalen 7

8 Ravitsemus hallitusohjelmassa Kuva 3: Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman toimeenpanemiseksi julkistettiin Pääministeri Sipilä julkaisi strategisen hallitusohjelmansa, Ratkaisujen Suomi Hallitusohjelmassa rakennetaan visio Suomesta vuonna Strategisia tavoitteita vision toteuttamiseksi on viisi: terveys ja hyvinvointi, työllisyys, kilpailukyky ja kasvu, koulutus ja osaaminen, biotalous ja puhtaat teknologiat sekä toimintatapojen muuttaminen esimerkiksi edistämällä digitalisaatiota ja purkamalla turhaa sääntelyä ja byrokratiaa. Strategisessa hallitusohjelmassa on vain muutama viittaus ruokaan ja ravitsemukseen. Hyvinvointi- ja terveys -osiossa korostetaan ennalta ehkäisevän työn ja terveyden edistämisen tärkeyttä. Hallitusohjelman mukaan edistetään kansanterveyttä, kansalaisten liikkumista, terveellisiä elämäntapoja ja ravintotottumuksia sekä vastuunottoa omasta elämästä. Biotalous -osiossa halutaan nostaa suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi ja kauppatase nousuun. Puhtaiden elintarvikkeidemme kotimaista käyttöä ja vientiä halutaan edistää, luomu- ja lähiruokaohjelmia jatkaa ja suomalaisen ruoan käyttöä julkisissa hankinnoissa edistää. Verotuksen painopistettä taas siirretään työn ja yrittämisen verotuksesta erityisesti haittaverotukseen. Suunnitelmassa on korottaa makeisveroa ja laajentaa veropohjaa kilpailuvaikutukset ja valtiontukivaikutukset huomioon ottaen 1). EU-linjauksissa kiinnitetään huomiota suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuuden turvaamiseen. Vapaakauppasopimuksissa halutaan turvata ruokaturva ja jäsenvaltioiden oikeus syrjimättömään sääntelyyn mm. kuluttajasuojelun parantamiseksi. Hallitusohjelman viiden strategisen tavoitteen alle nimettiin syyskuussa 26 kärkihanketta. Ne muodostavat yhdessä rakenteellisten uudistusten kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja muiden ns. reformien kanssa hallituksen muutosohjelman. Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman toimeenpanemiseksi 1 julkistettiin Työ sen toteuttamiseksi on käynnistynyt. Syödään hyvin 2025 Osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä terveyserojen vähentämisen kärkihanketta sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt Yhteistyöllä terveyttä ja hyvinvointia toimenpidekokonaisuuden valmistelun. Keskeisiä teemoja ovat muun muassa terveyttä edistävät arkiympäristöt ja palve

9 lut, osallisuuden ja aktiivisuuden vahvistaminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen. Väestön hyvän ravitsemuksen ja terveyttä tukevien ruokavalintojen edistäminen on tärkeä sisältöalue tässä toimenpidekokonaisuudessa. Hyvän ravitsemuksen edistämiseen pyritään saamaan mukaan koko ruokaketju ja kaikki toimijat: viranomaiset, järjestöt, tutkimuslaitokset, elintarviketeollisuus, kauppa, media, alan ammattilaiset ja muut toimijat. Ensimmäinen Syödään hyvin -työpaja järjestetään lokakuun alussa. Tarkoituksena on, että yhteistyön linjaukset ovat valmiina alkusyksystä Valtion ravitsemusneuvottelukunta on aktiivisesti mukana prosessissa. Toimenpidekokonaisuuden avulla ravitsemussuosituksia viedään käytäntöön. Ravitsemus sosiaali- ja terveyssektorilla Yksi hallituskauden suurimpia hankkeita on sote-uudistus, jossa julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu kootaan kuntaa suuremmille itsehallintoalueille. Itsehallinnollisten sote-alueiden järjestämänä toteutetaan palvelujen täydellinen horisontaalinen ja vertikaalinen integraatio. Uudistus vaikuttaa laajalti kuntien tehtäviin, mutta vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä säilyy edelleen kunnilla. Monet kunnan järjestämistä palveluista kuten varhaiskasvatus, koulutus ja ruokapalvelut vaikuttavat olennaisesti ihmisten terveyteen. On tärkeää, että kunnat aktiivisesti kehittävät poikkihallinnollista yhteistyötä ja toimintatapoja terveyden edistämiseksi. Ravitsemusasiantuntijoiden rooli on tässä tärkeä. Lisäksi tarvitaan uudet toimivat rakenteet kuntien ja itsehallintoalueiden yhteistyölle. Hallitusohjelma korostaa ongelmien ennaltaehkäisyä. Yksi haaste on saada sosiaalija terveyssektori tukemaan vahvemmin terveyttä edistäviä elintapoja. Siksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettamassa työryhmää, jonka tehtävänä on muun muassa arvioida ravitsemuksen ja liikunnan hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa, tehdä toimenpide-ehdotuksia näihin liittyvien hyvien käytäntöjen ja toimintamallien edistämiseksi sekä parantaa liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvää yhteistyötä ja palveluketjujen toimivuutta terveys- ja sosiaalisektorin ja muiden sektoreiden ja järjestöjen välillä. Kaikki hyvä yhdelle lautaselle Maatalous- ja ympäristöministeri käynnistää Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun - kärkihankkeen osana biotalouden kärkihankkeita. Kotimaisen ruoan kilpailukykyä pyritään parantamaan eri keinoin, muun muassa lisäämällä tietoa elintarvikkeiden alkuperämaasta, koostumuksesta, turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista kuluttajien valintojen tueksi. Edellisen hallituksen käynnistämiä luomu- ja lähiruokaohjelmia viedään eteenpäin. Tavoitteena on myös lisätä suomalaisen ruoan osuutta julkisissa hankinnoissa mm. parantamalla hankintaosaamista. Tässä otetaan huomioon myös laatu, ravitsemussuositukset, sesonginmukaisuus ja ympäristönäkökulma. Tulevassa ruokapoliittisessa selonteossa arvioidaan muun muassa kotimaisen ruoantuotannon vastuullisuutta sekä markkina- ja kuluttajalähtöisyyttä. Selontekoa on tarkoitus työstää laajassa yhteistyössä eri sidosryhmien ja toimijoiden kanssa. On tärkeää, että myös ravitsemuksen ja terveyden asiantuntijat ovat tässä työssä mukana. 9

10 Kirjoittaja: Sirpa Sarlio-Lähteenkorva, neuvotteleva virkamies, STM 1) Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti poistaa makeisten ja jäätelön valmisteveron vuoden 2017 alusta. 10

11 Syödään yhdessä : Lapsiperheiden uusia ruokasuosituksia viimeistellään edistävä syöminen perheessä. Ruokailu ennen raskautta ja sen aikana korostaa äidin ja sikiön hyvinvointia ja suosituksessa on päivitetty foolihapon saantisuositus. Imetysajan ravitsemus vie perheen vauva-arkeen. Kuva 4: Tulevissa lastenruokasuosituksissa kannustetaan mm. kasvisten käyttöön ja perheen yhteisiin aterioihin. Kuva: KL Lapsiperheiden ruokasuosituksia uusitaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on saanut oman ehdotuksensa valmiiksi ja odottaa siihen perusteltuja kommentteja ja korjausehdotuksia syyskuun ajan. Sen jälkeen suositukset menevät Valtion ravitsemusneuvottelukunnan hyväksyttäviksi. Uusissa suosituksissa painotetaan ruokakasvatusta. Ruokailu perheissä on osa hyvinvointioppimista, johon liittyvät arjen rytmit ja ajankäyttö, uni, lepo, ruutuajan hallinta ja liikkuminen. Lisäksi siihen kuuluvat vuorovaikutustaidot, sosiaalinen osaaminen, elimistön ja mielen viestien havaitseminen sekä niiden tulkinta ja ilmaisu. Lapsen varhaisimmat hyvinvoinnin oppimiskokemukset liittyvät läheisesti ruokaan, kokemuksiin siitä, miten hänen nälkä- ja kylläisyysviesteihinsä vastataan. Suositukset opastavat, millaista on terveyttä Imeväisikäisten vauvojen kiinteiden ruokien aloittamissuositus on muuttunut. Maistamiskokeiluja aloitetaan aikaisintaan neljän kuukauden iässä. Kaikki vauvat tarvitsevat kiinteää ruokaa kuuden kuukauden iästä lähtien. Täysimetyksellä lapsi pärjää puolen vuoden ikään asti, mutta tarvitsee kuitenkin D-vitamiinitipat. Syödään yhdessä -suosituksissa on omat lukunsa leikki-ikäisille ja alakoululaisille sekä perheen nuorisolle. Ruokailun erityistilanteisiin perehdytään omassa luvussaan, joka sisältää mm. suositukset raskauden ja imetyksen aikaisesta vegaaniruokavaliosta sekä lapsen vegaaniruokavalio-ohjeet. Myös ruoka-allergiat, laktoosi-intoleranssi, keliakia ja monet ruuansulatusvaivat käsitellään samoin kuin sairaan lapsen ravitseminen. Uudet suositukset on tarkoitettu erityisesti terveydenhuollon, ruokapalvelujen ja lasten terveyden edistämisen parissa työskentelevien ammattilaisten tueksi. Suositukset perustuvat viimeisimpiin tutkimustuloksiin ja luotettavaan tieteelliseen näyttöön. Syödään yhdessä korvaa sosiaali- ja terveysministeriön vuona 2004 julkaiseman Lapsi, perhe ja ruoka -kirjan suositukset. Tieteellisen pohjan lisäksi suosituksissa on 11

12 otettu huomioon myös ruokakulttuurimme ja ruokatottumuksemme. Hyvä ruokavalio voidaan koostaa monella eri tavalla, mutta perustaltaan samanlainen ruoka sopii koko perheelle pienimmistä iäkkäisiin. Tärkeintä on monipuolisuus, säännölliset ateriat ja energiatarvetta vastaava ruokamäärä niin lapsilla kuin vanhemmillakin. Uudet suositukset soveltuvat terveille lapsille ja aikuisille sekä normaaliin raskauteen ja normaalipainoisena syntyneille vauvoille. Suositusten soveltamista käytäntöön avitetaan vinkeillä ja tietoruuduilla. Tutustu suosituksiin 2 Kirjoittaja: Leena Packalen &p_p_col_pos=1&p_p_col_count=2 12

13 Huomioidaanko ravitsemus kuntien päätöksissä? Kunnilla on iso osa asukkaidensa terveyden edistämisessä, toteaa elintarvikeylitarkastaja Minna Huttunen maa- ja metsätalousministeriöstä. Julkisten ruokapalvelujen tarjoamalla ruualla on väliä. Kuntien toteuttamasta ravitsemuspolitiikasta tai siitä, miten kuntapäättäjiä voitaisiin parhaiten tukea ravitsemukseen liittyvässä päätöksenteossa, ei kuitenkaan ole ollut paljon tietoa. Tuore tutkimus pureutui näihin kysymyksiin. Päätöksenteko koetaan haastavaksi Ravitsemusta pidetään kunnissa tärkeänä asiana, mutta sen asema päätöksenteossa vaihtelee kunnittain. Ravitsemuksellinen päätöksenteko koetaan melko vaikeaksi. Ravitsemusta koskevan päätöksenteon tueksi kaivataan selkeitä, kokonaisuuteen liittyviä neuvoja ja uskottavaa tietoa terveydestä ja sen edistämisestä. Tietoa toki onkin saatavilla, jopa hieman liikaa. Yli puolet vastanneista ei kokenut saavansa riittävästi tietoa ja ohjausta ravitsemuksellisen päätöksenteon tueksi. Toisaalta ne, jotka saivat riittävästi ohjausta, olivat siihen tyytyväisiä. Oppaat ja selonteot on yksi osa tiedonhankintaa, mutta pääasiassa tieto hankintaan muuta kautta. Tiedonhankintakanavia ovat mm.: Kunnan hyvinvointi- ja ravitsemuskoordinaattorit/-työryhmät Erilaiset koulutukset ja teemapäivät Keskustelut palveluntarjoajien kanssa Valtion suositukset, oppaat ja ohjelmat Omaehtoinen tiedonhankinta Selontekojen ja ohjelmien tunnettuus on melko vähäistä. Sitä olisi hyvä vahvistaa ja selkeyttää. Yksi keino tilanteen parantamiseksi on se, että tieto kohdistetaan oikeille ryhmille ja henkilöille kunnissa. Näin saataisiin oikeaa tietoa käyttöön käytännön päätöksentekoon. Joukkoruokailu on arvossaan Kuntien ravitsemuksellinen päätöksenteko keskittyy pitkälti joukkoruokailuun. Kapeimmillaan se nähdään osaksi terveydenhuoltoa. Pääosa vastaajista pitikin joukkoruokailua tärkeänä: Kaikilla tulisi olla mahdollisuus valita terveellinen ateria ruokaillessaan kodin ulkopuolella. Päiväkoti- ja kouluruuan terveellisyyteen ja houkuttelevuuteen panostetaan. Myös ikääntyneistä pidetään huolta. Sen sijaan työikäiset on huomioitu kuntien ravitsemuksellisessa päätöksenteossa heikosti. Päättäjät tiedostavat, että ravitsemuspäätöksillä voidaan vaikuttaa selvästi kuntalaisten hyvinvointiin. Ravitsemukseen panostamalla voidaan myös säästää kunnan terveydenhoitomenoissa huomattavasti. Ravitsemuksellinen päätöksenteko tulisi nähdä yhä laajempana kokonaisuutena ja kuntaan moni- 13

14 tahoisesti vaikuttavana teemana. Ravitsemus osana hyvinvointistrategiaa Jokaisella kunnalla tulee olla hyvinvointistrategia. Kun ravitsemus on sen osana, saadaan myönteisiä vaikutuksia kunnan ravitsemukselliseen päätöksentekoon ja sen toteutumiseen. Yli kolmella neljästä kunnasta onkin hyvinvointistrategia. Puolet strategioista sisältää ravitsemuksen ja sen kehittämisen. Vain noin neljänneksessä kunnista hyvinvointistrategiaan on kirjattu toimenpiteitä kuntalaisten ravitsemuksen edistämiseen. Ruokapalvelut ovat mukana alle 40 prosentissa hyvinvointiryhmiä. Maa- ja metsätalousministeriön teettämässä tutkimuksessa selvitettiin, miten ravitsemus on huomioitu kuntien päätöksenteossa, millaisia ravitsemukseen liittyviä toimenpiteitä kunnissa on toteutettu ja tunnetaanko ja käytetäänkö oppaita näissä apuna. Lisäksi arvioitiin Elintarviketurvallisuusselonteon toimenpiteiden vaikuttavuutta. Tutkimuskysely lähetettiin sähköpostitse kaikkien Suomen kuntien yleisiin sähköpostiosoitteisiin, joista ne pyydettiin ohjaamaan kunnanjohtajalle ja kunnan hyvinvointiryhmän jäsenille. Tutkimus toteutettiin vuonna 2014, jolloin kyselyyn saatiin vastaukset 86 kunnasta, ja vuonna 2015, jolloin vastauksia tuli 59 kunnasta. KL Lähde: MMM, Ravitsemukseen liittyvä päätöksenteko kunnissa tiedotustilaisuus. Mikä tutkimus? Kuva 5: Kuntien ravitsemuksellinen päätöksenteko keskittyy pitkälti joukkoruokailuun. Kuva: KL 14

15 EU tarjoaa maitoa Suomen koululaisille Euroopan unioni tarjoaa päiväkotilapsille ja oppilaille lasillisen maitoa joka päivä. Vastapanokseksi EU:n koulumaitotuelle päiväkotien ja koulujen on pidettävä koulumaitojulistetta ruokaloidensa seinällä. Suomen saama vuosittainen tuki on vajaa neljä miljoonaa euroa. Taloudellisen tuen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, terveellisiä elintapoja sekä terveysja ruokakasvatusta. Suomi on ollut mukana EU:n koulumaitojärjestelmässä jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Koulumaitotukea maksetaan hakijataholle oppilasmäärän mukaan: jokainen oppilas on oikeutettu 2,5 maitodesilitran päivittäiseen tukeen. Tuki käytetään pääasiallisesti maitoon, laktoosittomaan maitojuomaan ja piimään. Tukirahalla ostetaan myös jogurttia, viiliä, rahkaa ja juustoja välipaloiksi etenkin päiväkoteihin, kertoo maatalousylitarkastaja Niina Kauhajärvi maa- ja metsätalousministeriöstä. Koulumaitotuki takaa sen, että suomalaisissa oppilaitoksissa voidaan kuluttaa päivittäin erilaisia maitotuotteita. Tämä heijastuu positiivisesti terveyteen, sillä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan maito ja maitovalmisteet ovat merkittävimpiä kalsiumin, jodin ja D-vitamiinin lähteitä suomalaislasten ja -nuorten ruokavaliossa. Lasten ja nuorten ravitsemus on huomioitu ohjelmassa myös siten, että koulumaitotuettujen tuotteiden rasva-, sokeri- ja suolapitoisuuksille on asetettu Suomessa enimmäisarvot. Esimerkiksi maitojen rasvaprosentti saa olla korkeintaan yksi. Yhdeksän kymmenestä hyödyntää tuen Tukea voi hakea maitotuotteiden toimittaja, kunta tai oppilaitoksen omistava organisaatio. Suurin osa koulumaitotuen hakijoista on kuntia. Tuen piirissä on 90 prosenttia päiväkodeista, esi- ja peruskouluista sekä toisen asteen oppilaitoksista. Käytännössä koulumaitotukea hakeva taho rekisteröityy tuen hakijaksi Maaseutuviraston uuteen Nekka-asiointipalveluun. Maitotuotteiden toimittajat hakevat tukea kerran kuussa, muut hakijat kerran lukukaudessa. Tuen hakeminen virtaviivaistuu ja yhteydenpito asiakkaisiin helpottuu uuden sähköisen asiointipalvelun myötä, kertoo ylitarkastaja Ulla Kujala Maaseutuvirastosta. Maaseutuvirasto vastaa koulumaitojärjestelmän toimeenpanosta. EU tarjoaa jäsenmailleen myös kouluhedelmätukea. Suomi ei ole mukana kouluhedelmäjärjestelmässä, sillä haja-asutetussa maassa sen logistiset ja hallinnolliset kulut olisivat liian korkeat. Euroopan komission ehdotus koulumaito- ja hedelmäjärjestelmien yhdistämisestä on paraikaa työn alla. Suunnitellun koulujakelujärjestelmän tavoitteina ovat mm. byrokratian vähentäminen sekä terveellisempien ruokailutottumusten edistäminen eurooppalaisten lasten keskuudessa. Kirjoittaja: 15

16 Kaisa Reime, korkeakouluharjoittelija, maaja metsätalousministeriö Euroopan komission asetuksen 1047/2014 mukaan koulumaitojärjestelmään osallistuvilla jäsenmailla on oltava alkaen voimassa oleva kansallinen koulumaitostrategia. Suomen koulumaitostrategia 3 ( 4 ) laadittiin kesällä Kirjoitus on julkaistu alun perin maa- ja metsätalousministeriön Luonnonvarat-verkkolehdessä ( 5 ). Kuva 6: Koulumaitojärjestelmään osallistuvat oppilaitokset pitävät esillä EU:n koulumaitotukijulistetta

17 Rasvainen ongelma -seminaarin antia Lihavuus, laihduttamien, ravinnon rasvat ja niihin liittyvät terveysriskit ovat viime vuosina olleet median lempiaiheita. Niitä on tarkasteltu perinteisesti pääosin lääke- ja ravitsemustieteen sekä terveyden edistämisen näkökulmasta. Tässä artikkelissa käsitellään aihepiiriä yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Rasvasta tuli ongelma miten ja milloin? Mikko Jauho Kuluttajatutkimuskeskuksesta selvitti tiedon kertymistä rasvan vaikutuksista terveyteen ja siihen suhtautumista vuosikymmenten saatossa Rasvainen ongelma - seminaarissa. Ennen 1950-lukua terveys- ja ravitsemuspolitiikan huomio oli mm. tuberkuloosin torjunnassa ja puutostaudeissa. Maitorasvaa pidettiin terveyden kannalta tärkeänä ja tavoite oli turvata sen kotimaisen tuotannon riittävyys luvulla kansainvälisten vertailut nostivat esiin Suomen synkät sydäntautitilastot, sekä rasvan, kolesterolin ja lihavuuden yhteyden sydän- ja verisuonisairauksiin. Uuden tiedon myötä alettiin suositella rasva käytön vähentämistä ja perustettiin mm. lihavuuden vastustamisyhdistys luvuilla tehtyjen tutkimusten myötä rasvaa ja muitakin sydänsairauksien riskitekijöitä koskevat tiedot tarkentuivat ja ne huomioitiin lukuisissa suosituksissa ja komiteamietinnöissä. Pohjois-Karjala projektin ansiosta ne levisivät koko kansan tietoisuuteen. Suhtautuminen projektiin oli pääosin myönteistä. Tosin maatalousvaltaisilla alueilla oli vaikea hyväksyä maitorasvan haittoja koskevaa tietoa. Omina selitysmalleina sydäntaudeille esitettiin mm. yhteiskunnan rakennemuutosta, työttömyyttä ja niiden aiheuttamaa toimeentulostressiä. Kolesterolilääkkeet tulivat kuvaan mukaan vasta 1990-luvulla. Tutkaimessa nettilaihduttaminen Laihduttaminen on yleistä. AVTK-tutkimuksen (1) mukaan työikäisistä naisista 35 % ja miehistä 25 % on yrittänyt laihduttaa tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Mari Niva (Kuluttajatutkimuskeskus) selvitti internetissä tarjolla olevien laihdutuspalvelujen käyttöä ja antia. Tutkimuksen kohteena oli kaksi nettipalvelua (Keventäjät = MTV3:n maksullinen palvelu ja Kiloklubi = Sanoma Median ilmainen palvelu) ja niitä käyttävien 20 naisen haastattelut. Molemmat palvelut ovat asiantuntijoiden kehittämiä ja lupaavat pysyvän painonhallinnan. Palvelujen keskeinen osa on ruokapäiväkirja, jonka täyttäjä saa palautteena tiedon syömänsä ruoan kalorimäärästä ja ruokavalion laadusta. Ruokapäiväkirja toimii kontrollin välineenä ja oppimistyökaluna. Palvelun käyttäjät pitivät sen tärkeimpänä antina välitöntä palautetta. Nettilaihduttamisen koettiin olevan väliaikainen projekti. Sen toivottiin vakiinnuttavan terveelliset elintavat siten, ettei palvelulle oli- 17

18 si enää tarvetta ja ettei enää koskaan tarvitsisi laihduttaa. Media suosii suurta yleisöä kiinnostavia aiheita ja valitsee asiantuntijoita haastateltavakseen seuraavin perustein: henkilö esiintyy aktiivisesti julkisuudessa eri yhteyksissä, osaa puhua ytimekkäästi ja ymmärrettävästi, on helposti tavoitettavissa puhelimella tai sähköpostilla ja soveltuu ajateltuun roolin eli toimittajan käsikirjoitukseen. Tämä selittää osittain sen, miksi tutkijan sijaan haastateltavan penkillä istuu usein kokemusasiantuntija. Asiantuntijuus murroksessa Esa Väliverronen (Helsingin yliopisto) valotti, miten ja miksi tieteellinen tieto, viranomaistahot ja asiantuntijat saavat osakseen entistä kovempaa kritiikkiä. Koulutukseen perustuvan tieteellisen asiantuntijuuden rinnalle on noussut kenttäasiantuntijoita (esim. elämätapavalmentajat) ja kokemusasiantuntijoita (esim. potilaat, heidän omaisensa ja itse oppineet). Jotkut onnistuvat brändäämään itsensä asiantuntijaksi sosiaalisen median verkkoyhteisöissä. Väliverrosen mukaan tieteellisen asiantuntijan retoriikkaa kuvaavat seuraavat termit: negatiivinen (vältä), tilastot, faktat, kenelle tahansa. Sen sijaan muiden asiantuntijoiden retoriikkaa kuvaavat termit ovat ihmisläheisempiä: positiivinen (kokeile), yksilö, tapaus, valikoidut faktat ja kannustus, juuri sinulle. Väliverronen suosittelee, että tutkijat tulkitsisivat tutkimusten tuloksia nykyistä laveammin, esiintyisivät rohkeammin asiantuntijana omaa tieteenalaansa koskevissa kysymyksissä ja aikaisempaa enemmän myös tiedeyhteisön ulkopuolella. Seminaarissa nousi esiin joukko muitakin kiinnostavia aiheita: Rasvasta näyttää tulleen ikuinen aihe. Mikä rasva on hyvää, mikä huonoa? Tästä on tutkimustiedon lisäksi vastakkaisia näkemyksiä, joten väittely jatkunee. Julkilausutun dieetin nimi ei aina kerro sitä, mitä ihminen oikeasti syö (esim. Atkinsin dieetistä on eriasteisia käytännön sovellutuksia). Moni kansalainen pohtii, uskoako koulutettuun asiantuntijaan vai esim. internetin asiantuntijoihin. Houkutus on suuri etsiä tietoa sieltä, missä sitä on nopeasti ja helppotajuisesti tarjolla. Netistä saa muutakin kaipaamaansa kuten neuvoja, lupauksia, kuuntelijoita ja lohtua. Lääketieteen valta-asema koetaan liian suureksi ainakin toisinajattelijat kokevat. Yksilöllistä valinnanvapautta kaivataan, mutta kyetäänkö sitä hallitsemaan riittävästi. Väärät valinnat tuottavat usein ongelmia ja pettymyksiä. Länsimaissa kulttuuriset ihanteet korostavat hoikkaa vartaloa varsinkin naisilla on alituinen sota kehonsa rasvakertymiä vastaan. Myös median ihannekeho on hoikka. Siitä poikkeava keho määritellään vialliseksi, usein jopa moraalittomaksi. Oletus on, että oikeanlainen elämä näkyy ulospäin.lähde: Rasvainen ongelma -seminaarissa Helsingis- 18

19 Kirjoittaja: sä pidetyt esitelmät. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Kuluttajatutkimuskeskus, Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto ja Suomen Lihavuustutkijat ry. Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosasto siitä, miten rasva ja lihavuus ovat monin tavoin kietoutuneet arkielämän käytänteisiin. Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa käsitellään seuraavia aiheita: rasvan ja hiilihydraattien valinta 1970-luvulta alkaen, julkiset keskustelut terveellisestä syömisestä, keskusteluja ja kokemuksia lihavuudesta ja lihavista sekä arjen painonhallinta. Lähteet: 1) Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus. THL:n julkaisuja Osa seminaarin esitelmistä perustui Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimukseen (Jallinoja P. ym. Ravinnon rasva ja lihavuus. Terveellisen syömisen ideaalien ja käytäntöjen moninaistuminen, ). Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa Kuva 7: Yksilöllistä valinnanvapautta kaivataan, mutta kyetäänkö sitä hallitsemaan riittävästi? Kuva: KL 19

20 Lihavuus tapetilla YLEn teemapäivänä Yleisradio vietti lihavuus -teemapäivää Tuolloin aihetta käsiteltiin useissa ohjelmissa eri kanteilta, kuten verovarojen käytön, asenteiden ja leikkaushoidon näkökulmasta. Lisää verovaroja lihavuuden torjuntaan kyllä vai ei? Päivän ykkösuutinen oli se, että yli puolet suomalaisista (57 %) ei halua käyttää verovaroja lihavuuden torjuntaan. Lisäksi peräti 73 % tyrmäsi ylipainoisten korkeammat hoitomaksut terveydenhoidossa. Näin vastattiin siitä huolimatta, että ylipaino on edelleen suomalaisten ongelma ja rasittaa koko kansan kukkaroa. Se on muun muassa kakkostyypin diabeteksen ja monen muunkin sairauden kiistaton riskitekijä. Uutinen perustui Ylen Taloustutkimuksella teettämään kyselyyn, johon vastasi lähes 1100 aikuisikäistä suomalaista. Reilusti yli puolet työikäisistä suomalaisista on ylipainoisia. Uusimman FINRISKI -tutkimuksen mukaan suomalaisten pulskistuminen on pysähtymässä. Lihavuuden ehkäisyyn kannattaa panostaa Tutkimusta kommentoinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Veikko Salomaa oli vastaajien kanssa osin eri mieltä. Hän käyttäisi perusterveydenhuollossa nykyistä enemmän verovaroja lihavuuden ehkäisyyn ja hoitamiseen. Salomaa ilmaisi erityisen huolensa lasten ja nuorten ylipainoisuuden yleistymisestä, joka lisää lihavuuden riskiä myös aikuisiässä. Sen sijaan ylipainoisten lisämaksuista Salomaa oli vastaajien kanssa samoilla linjoilla. Hän perusti näkemyksensä siihen, että Suomessa on huomattavat sosioekonomiset erot ylipainon suhteen. Mitä matalampi koulutus ja tulotaso, sitä suurempi on lihavuuden riski. Jos ylipainoisilta perittäisiin korkeampia maksuja, se kuormittaisi muutenkin heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten taloutta. Lihavuustutkija, professori Aila Rissanen myötäili Salomaa näkemystä lihavuuden ehkäisystä, mutta vetäisi rajan siihen, mitä tuetaan verovaroin. Hänen mielestään yhteiskunnan ei pitäisi tukea esimerkiksi pelkästään kosmeettisista syistä tapahtuvia toimenpiteitä. Asenteet liian tuomitsevia Lähes kaikkien kyselyyn vastanneiden mielestä ylipaino on jonkin verran tai lähes täysin omaa syytä ja seurausta henkilön omista valinnoista. Aila Rissanen kommentoi tulosta todeten, että kaikilla on lihomiselle altistavia tekijöitä geeneissään. Jotkut lihovat herkemmin kuin toiset, mutta kukaan ei voi lihomisesta syyttää pelkästään geenejään. Lihominen on aina seurausta elintapojen ja geenien yhteisvaikutuksesta. Rissasen mielestä asenneilmasto ylipainoisia kohtaan on liian tuomitseva. Heitä syrjitään sekä työelämässä että sosiaalisessa elämässä. Nuoret pitävät ylipainoisuutta merkkinä 20

21 epäonnistumisesta. Ihmisiä arvioidaan liian paljon ulkoisen olemuksen perusteella, totesi Rissanen. Koivukankaan mielestä laihdutusleikkausta ei pitäisi rinnastaa kauneuskirurgiaan. Leikkauksella hoidetaan lihavuuden aiheuttama metabolinen häiriö ja ulkonäön koheneminen on vain sivutuote. Lihavuusleikkaukset puhuttavat Suomessa tehdään vuosittain noin 900 lihavuusleikkausta, joista suurin osa julkisin varoin. Leikkauksen hinta on keskimäärin euroa. Leikkaukseen pääsyllä on tiukat kriteerit. Painoindeksin tulee olla vähintään 40 kg/m2 (diabeetikoilla vähintään 35). Lisäksi pitää olla näyttö siitä, että ennen leikkausta on kokeiltu kaikki muut hoitokeinot. Tietyt seikat, kuten ahmintahäiriö tai alkoholiongelma, estävät leikkaukseen pääsyn. Lähetteen leikkaukseen saa terveyskeskuksesta. Noin puolella lihavuusleikatuista on diabetes. Lisäksi moni sairastaa verenpainetautia, uniapneaa tai metabolista oireyhtymää. Niiden hoito on kallista ja ne johtavat usein ennenaikaiseen kuolemaan. Lihavuuskirurgi Vesa Koivukankaan mielestä leikkausten määrää pitäisi lisätä, sillä ne maksavat itsensä takaisin noin kuudessa vuodessa. Säästöt syntyvät terveyspalvelujen ja lääkkeiden vähentyneestä käytöstä sekä sairauspoissaolojen vähenemisestä. Esimerkiksi lihavuusleikattu tyypin 2 diabeetikko voi päästä eroon insuliinilääkityksestä. Leikkauksen teho perustuu siihen, että se vaikuttaa suotuisasti nälkä- ja kylläisyyshormoneihin. Leikkauksen jälkeen aletaan syödä pieniä ruoka-annoksia hitaasti, jolloin kylläisyyden tunne tulee nopeasti. Syöminen ja energiansaanti vähenevät, minkä seurauksena paino pienenee. Riskit tulee tiedostaa Lihavuusleikkaus ei ole riskitön toimenpide. Siihen kuolee vuosittain 1-2 henkilöä. Yleisimmät vakavat komplikaatiot ovat keuhkoveritulppa ja suolistosauman pettäminen. Joka 20. potilas joutuu uusintaleikkaukseen. Yleisimpiä sivuvaikutuksia leikkauksen jälkeen ovat niin sanotut dumping-oireet eli aterianjälkeinen ripuli, pahoinvointi tai huimaus. Liian suuret ruoka-annokset ja liian karkea ruoka voivat aiheuttaa suolitukoksen. Jos vitamiinien ja hivenaineiden riittävästä saannista ei huolehdita, voi seurata lihaskatoa, hiustenlähtöä, anemiaa ja muita puutostauteja. Elintavat leikkauksen jälkeen vaikuttavat siihen, parantuuko lihavuusleikattu lopullisesti vai ei. Jos palaa entisiin elintapoihin ja lihoo takaisin, palaavat myös diabetes ja muut sairaudet ja niiden myötä lääkitys. 21

22 ollenkaan, vaan panostaa heidän itsetuntonsa tukemiseen. Niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin tulisi keskittyvä terveellisten elintapojen omaksumiseen. Niistä keskeisiä ovat kasvisten käytön lisääminen, säännöllinen ja joustava syömisen sekä liikunnan lisääminen. kohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5.html 6 Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosasto Kuva 8: Suu suppuun! Keskiviikko oli kansainvälinen Älä laihduta -päivä Päivän tarkoitus oli kyseenalaa laihduttamiseen ja painoon liittyviä pakkomielteitä sekä rohkaista hyväksymään kehonsa sellaisena kuin se on. YLEn aamu-tv:ssä Syömishäiriöliiton ja Suomen Sydänliiton asiantuntijat ottivat kantaa lasten laihduttamiseen. Heidän mielestään lapselle ei kannattasi puhua painosta Kuva 9: Yleisradion lihavuus-teemapäivänä aihetta käsiteltiin useissa ohjelmissa eri kanteilta

23 Haarukkapaloja lihavuustutkijoiden kokouksesta Euroopan 22. lihavuustutkijoiden kokoukseen (eco2015) Prahassa toukokuussa 2015 osallistui yli 1200 lihavuussiantuntijaa 73 maasta. Ohjelma kattoi monipuolisesti lihavuustutkimuksen eri alueet, painottuen lihavuuteen kansanterveysongelmana. Lihavuusongelman laajuus Tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että lihavuuden yleistyminen olisi pysähtynyt joissakin maissa kuten Suomessa. WHO:n tuore raportti osoitti kuitenkin lihavuusepidemian edelleen pahenevan monissa Euroopan maissa. Siinä varoitetaan lihavuuden saavuttavan hälyttävät mittasuhteet vuoteen 2030 mennessä. Hankalimpana esimerkkinä mainittiin jo nykyisellään hyvin tukevat irlantilaiset. Heidän keskuudessaan liikapainoisuuden (painoindeksi yli 25) ennustetaan yleistyvän % eli liikapainoisia olevan tuolloin miltei 90 % aikuisista. Lihavien (painoindeksi yli 30) osuuden Irlannin väestöstä ennustetaan samana aikana kaksinkertaistuvan niin, että noin puolet aikuisista olisi lihavia vuonna Samansuuntainen lihavuuden kaksinkertaistuminen on odotettavissa myös esimerkiksi Kreikassa (40 prosenttiin) ja Ruotsissa (22 24 prosenttiin). WHO peräänkuuluttaa poliittista tahtoa ongelman ratkaisemiseksi. Poliittiset ratkaisut ovat kuitenkin vaikeita, mitä osoittaa esimerkiksi ravinnon hintapolitiikan määräytyminen vapaassa markkinataloudessa muiden kuin terveysarvojen pohjalta. Tanskan rasvavero Sinne Smed Kööpenhaminan yliopistosta analysoi Tanskassa voimassa olleen, poliittisista syistä kumotun rasvaveron terveysvaikutuksia. Vain vuoden voimassa olon jälkeen kumottu vero kohdistui lähinnä voihin, maitoon, juustoon, öljyyn ja lihaan sekä tuotteisiin, jotka sisälsivät yli 2,3 % tyydyttynyttä rasvaa. Lyhytaikainen laki tuotti huomattavan verokertymän (216 miljoonaa USD). Sen kumoamista perusteltiin poliittisten valtasuhteiden vaihduttua mm. sillä, että se vaaransi tanskalaista maataloutta ja työllisyyttä sekä oli byrokraattisuuden vuoksi työläs toteuttaa. Yksi lain kumoamisen peruste oli myös, ettei sillä ollut merkittävää vaikutusta tanskalaisten syömistottumuksiin. Kotitalouksien kulutustietojen valossa tutkijat kuitenkin havaitsivat rasvaveron voimassa olon aikana, että kokonaisrasvan ja erityisesti tyydyttyneen rasvan kulutus väheni ja vihannesten käyttö lisääntyi. Samaan aikaan suolan käyttö väheni nuorten, mutta lisääntyi iäkkäämpien kuluttajien talouksissa. Lain lyhyen voimassa olon aikana kuolleisuus kroonisiin sairauksiin aleni lievästi (0.3 %). Terveysvaikutukset olisivat kaiketi olleet tuntuvammat, jos laki olisi jäänyt voimaan pidemmäksi aikaa tai jos suolan käytön lisääntyminen olisi voitu estää. Kirjoittaja: 23

24 Dosentti Aila Rissanen 7 Kuva 10: Lihavuusepidemia pahenee edelleen monessa Euroopan maassa. Suomessa lihavuuden yleistyminen on pysähtynyt. Kuva: KL

25 Oiva lisä lihavuuden hoitoon Duodecimin Hyvä hoito- sarja on saanut varteenotettavan ja tukevan lisän, kun lihavuuden hoitoon on saatu oiva käytännönläheinen, ajankohtaiseen tutkittuun tietoon perustuva käsikirja. Eturivin suomalaisista asiantuntijoista koostuva kirjoittajajoukko on tuottanut laajan kokoomateoksen, joka kattaa monipuolisesti lihavuuden, laihduttamisen ja painonhallinnan perusteet ja käytännön. Teos kannustaa ja ohjaa niin terveydenhuollon ammattilaisia kuin omatoimisia laihduttajiakin elintapamuutosten toteuttamiseen, laihtumiseen ja painon hallintaan käytännönläheisellä ja voimaannuttamiseen pyrkivällä tavalla. Kirjassa kerrotaan motivaatiosta ja voimavaroista lähtien syömistottumuksista ja ruokavalinnoista, unesta, liikkumisesta ja laihduttamisen eri mahdollisuuksista. Lisäksi kirja käsittelee energia-aineenvaihdunnan perusteita, lihavuuden vaikutusta aineenvaihduntaan ja lihavuuteen liittyviä sairauksia. Erillinen luku on syömisongelmista ja syömishäiriöistä. Samoin erikseen kuvataan lasten ja nuorten sekä ikääntyneiden lihavuuden hoitoa. Ruokavalio-osuudessa kirja nojaa tukevasti Käypä hoito -suositukseen, mitä vaihtoehtoisten laihdutusmenetelmien kannattajat ovat netissä kritisoineet kärkevästi. Erityisen havainnollinen on luku liikunnasta. Siihen sisältyy oiva kuvin varustettu teksti lihaskuntoharjoittelun aloittamisesta. Uskon sen rohkaisevan sellaistakin laihduttajaa, joka on aiemmin vieroksunut liikuntaharjoittelua. Tämä on peruskirja jokaiselle ammattilaiselle, joka on työssään tekemisissä painonhallinnan ja laihduttamisen kanssa. Kirjaa voi suosittaa myös niille omatoimisille laihduttajille, jotka haluavat ymmärtää paino-ongelmansa perusteellisesti. Toivottavasti saamme kirjasta myös nettiversion. Kirjoittaja: Dosentti Aila Rissanen Lähde: Pietiläinen -Mustajoki-Borg. LIHAVUUS, kust Duodecim 2015 Kuva 11: Tennarit jalkaan ja liikkeelle! Lihavuuskirjan havainnollinen luku liikunnasta rohkaisee laihduttajaa innostumaan liikkumisesta. Kuva: KL 25

26 Kontrollista joustavuuteen painonhallinnassa Painoasioista puhutaan paljon ns. laihdutuspuheena, kuten olisin onnellisempi, jos laihtuisin ja olisin hoikka, jos minulla olisi riittävästi tahdonvoimaa. Laihdutuspuheeseen liittyy mustavalkoinen ajatusmaailma ja ajatus itsekurista. Se on eräänlainen ajattelumalli eli kieli, jolla ajattelemme ja joka ohjaa käytöstämme. Se kertoo suhtautumisesta itseemme. Tällainen laihdutusajattelu sotkee helposti normaalia syömistä. Ehkä juuri laihdutuspuheen takia enemmistöllä laihduttaneista paino palautuu takaisin viidessä vuodessa. Syömiskäyttäytyminen on häiriintynyttä, ylipaino lisääntyy ja painohuolista on tullut normi. Liian tiukka dieetti voi lisätä houkutuksia ja johtaa noidankehään, jossa laihdutetaan, retkahdetaan, paino nousee, laihdutetaan uudelleen Tutkimukset viittaavat siihen, että jäykkään kontrolliin perustuvat menetelmät voivat olla haitallisia. Jäykkä kontrolli ohjaa haitalliseen syömiskäyttäytymiseen: ei syödä, kun on nälkä, mikä taas johtaa säätelyjärjestelmien häiriintymiseen. Laihduttajan liiallinen kontrollointi voi enemminkin haitata kuin edistää laihdutusta ja painonhallintaa. Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on hyvinvointi- ja arvokeskeinen malli painonhallintaan. Siinä tie tavoitteisiin kulkee tietoisuustaitojen ja hyväksynnän kautta. Keskeistä on kyky sietää ja hyväksyä epämukavuutta ja höllentää jäykkää ajattelua. Psykologisen joustavuuden lisäämisellä voidaan edistää omien arvojen mukaista elämää. Tietoinen syöminen ja intuitiivinen syöminen tuovat painonhallintaan laajemman keinovalikoiman. Hyvinvointi- ja arvokeskeisessä näkökulmassa motivaatio haetaan arvojen kautta. Tavoitteena on arvojen mukainen elämä elämä, joka on tässä ja nyt. Ei vasta sitten, kun on laihtunut. Sisäinen, autonominen motivaatio muutokseen pohjautuu arvoihin ja vastaa kysymyksiin: Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, mitkä teot ovat arvojeni mukaisia? Apua arvojen mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen saa tietoisuustaitoja kehittämällä. Tietoisuus omasta toiminnasta on tärkeää. Syönkö tiedostamattomasti, milloin olen oikeasti nälkäinen, milloin kylläinen. Tärkeää on myös ymmärtää, että ympäristö altistaa syömiseen liittyville kokemuksille, kuten houkutukset, nälkä ja mielihalut. Epämukavia ajatuksia, mielihaluja, tunteita ja nautinnosta luopumista pitää opetella hyväksymään. Samalla oppii luopumaan jäykistä, laihdutuskeskeisistä ajatuksista. Tietoinen syöminen opastaa joustavuuteen Hyväksymis- ja omistautumisterapia HOT 1. Hyväksy 2. Omistaudu arvojesi mukaiseen elämään 3. Toimi arvojesi mukaan 26

27 HOT-mallista on tutkitusti apua Hyväksyntämenetelmät on useassa tutkimuksessa todettu kontrollimenetelmiä toimivammiksi mielihalujen käsittelyssä. Ne ovat tehokkaita painonpudotuksessa ja ylläpitämisessä yksin tai yhdistettynä perinteisiin käyttäytymisterapiamuotoihin. Hyväksyntämenetelmistä on erityisesti apua niille, jotka ovat alttiita ruokahoukutuksille tai tunnesyömiselle. Painoon liittyvä psykologinen joustavuus välittää muutosta intuitiiviseen syömiseen ja painoon ylipainoisilla aikuisilla. Se mittaa painoon liittyvien ajatusten ja tunteiden hyväksymistä ja niiden vaikutusta arvojen mukaiseen toimintaan. Intuitiivinen syöminen antaa luvan syödä, mutta syöminen ei tapahdu tunnesyistä vaan fyysisistä syistä. Kehon viesteihin nälästä ja kylläisyydestä luotetaan. HOT-interventioilla voidaan vaikuttaa syömisen säätelyyn ja painoon parantamalla tietoisuustaitoja ja lisäämällä kykyä toimia arvojen mukaisesti huolimatta painoon liittyvistä negatiivisista ajatuksista ja tunteista. Kolme pääajatusta KL On luovuttava laihdutusnäkökulmasta, jotta intuitiivinen syöminen olisi mahdollista (kyky kuunnella ja huomioida kehon vihjeitä). Omistautuminen arvojen mukaiseen elämään ja hyväksyvä tietoinen läsnäolo tukevat tietoisten valintojen tekemistä. Lähde: PsM Essi Sairasen esitys RTY:n kevätkoulutuspäivillä Helsingissä Kuva 12: Jäykkä kontrolli altistaa tunnesyömiselle ja mielihaluille. Kuva: KL 8 Jäykkä kontrolli altistaa tunnesyömiselle ja mielihaluille

28 Tarjoa lapselle maitoa sokerijuoman sijaan Maito on hyvä juoma lapsille, toteaa tuore tutkimus. Sen sijaan sokeristen juomien kulutus lisää painoa kasvavilla lapsilla enemmän kuin kasvun kannalta on tarpeen. British Journal of Nutrition -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että jokaisen 100 gramman lisäys sokerista juomaa päivässä liittyi 100 gramman painonnousuun 1,5 vuoden seurannan aikana. Kun juoma vaihdettiin maidoksi, yhteys painoon oli käänteinen. KL Lähde: Zheng M1 ym. Replacing sugary drinks with milk is inversely associated with weight gain among young obesity-predisposed children. Br J Nutr Sep 2:1-8. [Epub ahead of print] Vaikka sokerijuomien kulutus on vain yksi monista painoon vaikuttavista tekijöistä, sitä on helppo muokata jo lapsuudessa. Siksi on tärkeää rajoittaa pienten lasten sokerijuomien kulutusta. Maito onkin hyvä juoma painonhallinnan kannalta jo lapsuudessa. Tutkimuksessa maidoksi laskettiin paitsi maito sellaisenaan, myös piimä ja maustettu maito. Tutkittavana oli 366 tanskalaista lasta, joilla oli alttius ylipainoon. Lapset olivat 2 6-vuotiaita ja he osallistuivat 1,5-vuotiseen Healthy Start Study -tutkimukseen. Lasten juomien kulutusta selvitettiin neljän vuorokauden ruokapäiväkirjoista, joita lasten vanhemmat pitivät. Kuva 13: Maito on hyvä ruokajuoma niin lapselle kuin aikuisellekin. Kuva: Antti Hallakorpi, Studio Piquant 28