Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 372/2006 vp Velallisen tieto perittävän saatavan oikeellisuudesta Eduskunnan puhemiehelle Velallisen asemassa hän perinnässä olevien velkojensa perusteiden oikeellisuudesta on ilmennyt vakavia ongelmia 1990-luvun laman aikana ja sen jälkeen. Velallinen on ollut ja on nykyisinkin usein kohtuuttoman heikossa asemassa suhteessa esimerkiksi suureen pankkiin ja sen toimeksiannosta tapahtuvaan perintään. Käsitellessään lakia saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta (HE 21/2004 vp) eduskunta tiukensi hallituksen esityksen 4 a :ää. Lisäksi eduskunta hyväksyi yksimielisesti lakivaliokunnan ehdotuksesta seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, onko velallisilla riittävät keinot varmistua heiltä perittävien saatavien oikeellisuudesta ja, jos epäkohtia ilmenee, ryhtyy tarvittaviin toimiin velallisen oikeusaseman parantamiseksi". Lakivaliokunta katsoi asiantuntijakuulemiseen perustuen olevan vakavaa aihetta epäillä, että velallisilla tai takausvelallisilla ei ole riittäviä keinoja mainitun asian varmistamiseksi. Erityisesti pankkitoiminnan rakennejärjestelyjen seurauksena on syntynyt runsaasti epäselviä tilanteita. Yhä edelleen lain voimaantulon jälkeenkin on ilmennyt ongelmia. Eräillä paikkakunnilla, mm. Helsingissä, ulosottovelallinen ei ole saanut ulosoton haltijalta tietoa tai edes apua perinnässä olevan velkansa perusteiden selvittämisessä. Tällaisista tapauksista on kerrottu myös mediassa. Eduskunta hyväksyi näin ollen perustellusti em. lausuman. Tämän perusteella tulisi ulosottolain 3 luvun 6 viipymättä muuttaa vastaamaan perintälain 4 a :n määräystä. Näin velallisen asema tulisi nykyistä kohtuullisemmaksi eduskunnan edellyttämällä tavalla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus tuoda eduskuntaan lainmuutosesityksen, jolla selkeytetään ja varmistetaan eduskunnan yksimielisesti hyväksymän lausuman edellyttämällä tavalla se, että velallisilla on riittävät keinot varmistua perittävien saatavien oikeellisuudesta? Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2006 Toimi Kankaanniemi /kd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Toimi Kankaanniemen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 372/2006 vp: Aikooko hallitus tuoda eduskuntaan lainmuutosesityksen, jolla selkeytetään ja varmistetaan eduskunnan yksimielisesti hyväksymän lausuman edellyttämällä tavalla se, että velallisilla on riittävät keinot varmistua perittävien saatavien oikeellisuudesta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ulosottoviranomaisen perintää koskee ulosottolaki. Ulosottolain kokonaisuudistuksen eri vaiheissa on kiinnitetty erityistä huomiota velallisen tiedonsaantiin ulosotossa perittävänä olevista saatavista. Uudistusten jälkeen säännöksiä voidaan pitää riittävinä. Ulosotossa voidaan periä vain saatava, joka on vahvistettu tuomioistuimen tuomiossa tai muussa ulosottoperusteessa. Ulosottoperuste on liitettävä ulosottohakemukseen. Jos saatava perustuu velkakirjaan, myös se on liitettävä hakemukseen ulosottolain 3 luvun 6 :n mukaisesti. Tavallinen velkakirja voidaan tietyin edellytyksin jättää hakijalle, jonka on tällöin toimitettava se velalliselle, kun määrä on suoritettu. Asian saavuttua ulosottoon velalliselle annetaan vireilletuloilmoitus, johon merkitään muun muassa tiedot hakijan saatavasta. Ulosotossa saatavalle kertyviä suorituksia seurataan ulosoton tietojärjestelmän avulla. Hakija on lisäksi velvollinen ilmoittamaan ulosottomiehelle maksusuoritukset, jotka hän on saanut muutoin kuin ulosoton kautta. Ulosottolain 1 luvun 34 :n mukaan henkilölle, joka on tai on ollut vastaajana ulosottoasiassa, tulee pyynnöstä antaa asianhallintatiedot sisältävä tietojärjestelmän tuloste edeltävien neljän vuoden ajalta ja tarvittaessa tätä pitemmältä ajalta. Takaajalla on vastaava oikeus kyseisen saatavan osalta. Asianhallintatietoja ovat muun muassa tiedot saamisen laadusta, hakijan saatavasta sekä kertyneistä ja hakijalle tilitetyistä rahamääristä. Pitkään ulosottoperinnässä olevissa asioissa on lisäksi käytössä määräaikaisraportointi. Kun saatava on maaliskuun 1 päivänä ollut perinnässä yli vuoden, velalliselle annetaan vuosittain ilmoitus tuon päivän tilanteen mukaan. Ilmoitukseen merkitään kaikista velallisen vireillä olevista asioista muun muassa hakijan saatavan rahamäärä vireilletulopäivänä, peritty rahamäärä ja perimättä oleva rahamäärä (VNA ulosottomenettelystä 10 ). Eduskunta on juuri huhtikuussa hyväksynyt ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksen kolmatta vaihetta koskevat lakiehdotukset (LaVM 5/2006 vp HE 13/2005 vp). Uudistuksessa muun muassa täsmennetään suoritusten kohdentamista koskevia ulosottolain 6 luvun säännöksiä. Uudessa luvussa säädetään lisäksi, että ulosottomiehen tekemä kohdennus sitoo asianosaisia myös yksityisessä perinnässä, eikä velkoja saa kohdentaa saamiaan varoja siitä poikkeavasti. Luvussa on myös uusi säännös velalliselle annettavasta ilmoituksesta (12 ). Velalliselle ilmoitetaan muun muassa kertynyt määrä, kulujen ja maksujen määrä sekä kullekin saatavalle kohdennettu ja jäljellä oleva määrä eriteltynä saatavan osien mukaisesti. Taloudellisen laman aikana 1990-luvun alussa syntyneiden velkojen osalta on lisäksi mainit- 2

3 Ministerin vastaus KK 372/2006 vp Toimi Kankaanniemi /kd tava ulosoton määräaikaisuus, jota koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin vuonna Määräaika on yleensä 15 vuotta tuomiosta laskettuna, ja vanhimpien tuomioiden osalta ulosottoperintä päättyy maaliskuun alussa Tarkoitus on vielä tulevan kesän kynnyksellä antaa ulosottolain kokonaisuudistuksen neljättä ja viimeistä vaihetta koskeva hallituksen esitys Eduskunnalle. Ehdotuksen mukaan saatava samalla vanhentuisi lopullisesti, kun ulosoton määräaika päättyy. Kysymyksessä mainitun lausuman johdosta oikeusministeriö on vuonna 2005 tiedustellut valtiovarainministeriöltä, Rahoitustarkastukselta, Kuluttajavirastolta ja Pankkialan asiakasneuvontatoimistolta, onko viranomaisten tai neuvontatoimiston tietoon tullut tapauksia, joissa velallinen epäilee saatavan oikeellisuutta, mutta ei saa tosiasiallista velkatilannettaan selvitettyä. Tiedusteluun saatuja vastauksia on selvitetty hallituksen vuoden 2005 toimenpidekertomukseen sisältyvässä vastauksessa lausumaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että viranomaisilta ja neuvontatoimistolta saadut tiedot vahvistavat sitä käsitystä, että perittävien saatavien oikeellisuutta koskevat ongelmat ovat liittyneet lähinnä luvun lamaan ja sen johdosta toteutettuihin pankkialan rakennejärjestelyihin. Ongelmat ovat sittemmin vähentyneet. Kuten kysymyksessäkin todetaan, velallisten asemaa on lisäksi parannettu lisäämällä saatavien perinnästä annettuun lakiin säännökset velallisen tiedonsaantioikeuksista. Kun otetaan huomioon jo toteutetut lainsäädännön uudistukset sekä tuleva ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksen viimeinen vaihe, saatavien oikeellisuuden selvittämisessä ei pitäisi enää ilmetä ongelmia sen enempää yksityisessä perinnässä kuin ulosottoperinnässäkään. Helsingissä 17 päivänä toukokuuta 2006 Oikeusministeri Leena Luhtanen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 372/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Toimi Kankaanniemi /kd: Ämnar regeringen överlämna till riksdagen ett förslag till lagändring som på det sätt som riksdagens enhetliga godkända uttalande förutsätter klargör och säkerställer att en gäldenär har tillräckliga medel att försäkra sig om riktigheten av den fordran som skall drivas in? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: För utsökningsmyndighetens indrivning gäller utsökningslagen. I samband med de olika skedena av totalrevideringen av utsökningslagen har man fästat särskild uppmärksamhet vid informationen till gäldenären om de fordringar som drivs in genom utmätning. Efter revideringarna kan bestämmelserna anses tillräckliga. Vid utsökning kan drivas in en enbart en fordran som fastställts i en dom som meddelats av en domstol eller i en annan utsökningsgrund. Utsökningsgrunden skall fogas till ansökan om utsökning. Om fordran grundar sig på ett skuldebrev, skall också detta i enlighet med 3 kap. 6 i utsökningslagen fogas till ansökan. Ett enkelt skuldebrev kan under vissa förutsättningar lämnas till sökanden, som då skall överlämna det till gäldenären då beloppet betalts. När ett ärende kommit in för utsökning, skall gäldenären ges ett meddelande om anhängighet i vilket antecknas bl.a. uppgifter om sökandens fordran. De prestationer som flyter in genom utsökning följs upp med hjälp av utsökningens informationssystem. Sökanden är dessutom skyldig att underrätta utmätningsmannen om betalningar som sökanden har tagit emot på annat sätt än genom utsökning. Enligt 1 kap. 34 i utsökningslagen skall till en person som är eller har varit svarande i ett utsökningsärende på begäran ges en utskrift ur utsökningens informationssystem som innehåller ärendehanteringsuppgifterna för de föregående fyra åren och vid behov för en längre tid. Borgensmän har motsvarande rätt i fråga om denna fordran. Ärendehanteringsuppgifterna är bl.a. uppgifter om arten av fordran, sökandens fordran samt de belopp som influtit och redovisats till sökanden. Vid långvariga utsökningsindrivningar används dessutom ett periodiskt meddelande. När en indrivning har pågått den 1 mars i mer än ett år, skall till gäldenären årligen ges ett periodiskt meddelande om ärendet enligt situationen på nämnda dag. I det periodiska meddelandet skall i fråga om alla utsökningsärenden antecknas bl.a. det belopp fordran uppgick till den dag ärendet blivit anhängigt, det belopp som drivits in respektive det belopp som är oindrivet (10 i SRF om utsökningsförfarandet). Riksdagen har nyligen i april godkänt lagförslagen i anslutning till det tredje skedet av totalrevideringen av utsökningslagstiftningen (LaUB 5/2006 rd RP 113/2005 rd). Vid revideringen betonas bl.a. bestämmelserna om avräkning i 6 kap. i utsökningslagen. I det nya kapitlet bestäms också att utmätningsmannens avräkning av medlen är bindande för parterna och borgenärerna får inte avräkna mottagna medel på ett avvikande sätt. I kapitlet fins dessutom en ny bestämmelse om ett meddelande som skall ges gäldenären. Gäldenären skall få information om bl.a. det be- 4

5 Ministerns svar KK 372/2006 vp Toimi Kankaanniemi /kd lopp som influtit, beloppet för kostnader och avgifter samt för varje fordran det belopp som avräknats på denna och dess återstående belopp specificerat på fordrans olika delar. När det gäller de skulder som uppstod under den ekonomiska recessionen i början av 1990-talet skall dessutom nämnas den tidsbegränsade utmätningen, angående vilken lagstiftningen antogs år Tidsfristen är i allmänhet 15 år räknat från domen, och för de äldsta domarnas del upphör utsökningsindrivningen vid ingången av mars Avsikten är att ännu inför sommaren till riksdagen överlåta regeringens proposition om det fjärde och sista skedet angående totalrevideringen av utsökningslagen. Enligt förslaget skall en fordran slutligt preskriberas samtidigt som tidsfristen för utsökningen går ut. Med anledning av det uttalande som nämns i spörsmålet gjorde justitieministeriet år 2005 förfrågningar hos finansministeriet, Finansinspektionen, Konsumentverket och Bankbranschens kundrådgivningsbyrå, om till myndigheternas eller rådgivningsbyråns kännedom har kommit fall, där en gäldenär misstänker riktigheten av en fordran men inte får sin verkliga skuldsituation utredd. Regeringen har utrett svaren på förfrågan i sitt svar på uttalandet i sin berättelse för år Sammantaget kan konstateras att uppgifterna från myndigheterna och kundrådgivningsbyrån bekräftar uppfattningen att problemen angående riktigheten av fordringarna som indrivs har anknytning närmast till 1990-talets recession och de strukturförändringar i bankbranschen denna ledde till. Problemen har sedan dess minskat. Som också i spörsmålet konstateras har gäldenärernas ställning dessutom förbättrats genom de bestämmelser om gäldenärens rätt att få uppgifter som tagits in i lagen om indrivning av fordringar. Med beaktande av de reformer som redan genomförts i lagstiftningen samt det kommande sista skedet av totalrevideringen av utsökningslagstiftningen bör det varken vad gäller privat indrivning eller utsökningsindrivning längre framkomma problem när det gäller att utreda riktigheten av fordringar. Helsingfors den 17 maj 2006 Justitieminister Leena Luhtanen 5