Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 2015

Transkriptio

1 Tutkimusraportti 165 / 216 Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 215 Nab Labs Oy Arja Palomäki Heikki Alaja Antti Leppänen

2 Sisällys 1 JOHDANTO TARKKAILUALUE AINEISTO JA MENETELMÄT Vesistötarkkailu Veden laatu ja ainetaseet Vesistön tuottavuus Kalataloustarkkailu Kalastuskirjanpito Verkkokoekalastukset Kaikuluotaus Siikakalojen lisääntyminen Kalastustiedustelu Hauen elohopeapitoisuus VUODEN 215 SÄÄOLOT VUODEN 215 VIRTAAMAT KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT Kuormitus Ainevirtaamat TARKKAILUN TULOKSET Vesistötarkkailu Veden laatu Veden laadun kehitys Vesistön tuottavuus Kalataloustarkkailu Kalastuskirjanpito Verkkokoekalastukset Kaikuluotaus Kalastustiedustelu Siikakalojen poikaspyynnit Kalojen elohopea-analyysit JOHTOPÄÄTÖKSET Veden laatu ja tuottavuus Kalastus Viitteet Liitteet

3 Jyväskylä Arja Palomäki Ympäristöasiantuntija , arja.palomaki@nablabs.fi Heikki Alaja Ympäristöasiantuntija , heikki.alaja@nablabs.fi Survontie 9 D, 45 Jyväskylä

4 Nab Labs Oy Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailu vuonna 215 Tarkkailun toimeksiantajat: Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy/Nenäinniemen ja Korpilahden puhdistamot, Metsä Fibre Oy ja Metsä Board Oy/Äänekosken tehtaat, Jyväskylän Voima Oy/Keljonlahden voimala, Jyväskylän Energiantuotanto Oy/ Rauhalahden voimala Tarkkailun peruste: Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy, Nenäinniemen puhdistamo: ISY 76/9/1, ; Korpilahden puhdistamo: KSU27Y1/111, Metsä Fibre Oy, Metsä Board Oy: ISY 19/6/1, Jyväskylän Voima Oy: ISY 21/8/1, ; ISY 148/8/1, Jyväskylän Energiantuotanto Oy: ISY 84/4/1, ; KSU-24-y- 77/111, Tarkkailun ohjelma: Keski-Suomen ELY-keskuksen hyväksymä ohjelma (KESELY/ 344/5723/21 ja KESELY/18/7./21; ) Vesistötarkkailu Tarkkailun sisältö: Laaja tarkkailu: kuormitus, ainevirtaamat, vedenlaatu, kasviplankton Päätelmät: Äänekosken tehtaiden jätevesivaikutusta ilmensivät natriumin kohonneet pitoisuudet. Nenäinniemen puhdistamon jäteveden vaikutukset näkyivät talviaikana Poronselän alusveden kohonneina ravinnepitoisuuksina. Jyväsjärven alusveden happitilanne oli heikohko. Klorofylli- ja kasviplanktonanalyysien perusteella Jyväsjärvi on rehevähkö, Poronselkä ja Ristiselkä lievästi reheviä ja Vanhanselkä karu. Kalataloustarkkailu Tarkkailun sisältö: Kalastuskirjanpito (v. 215), siikakalojen poikastutkimus (v. 216), verkkokoekalastus (v. 216), syvännealueiden kaikuluotaus (v. 216), kalastustiedustelu (v. 215), kalojen elohopeatutkimus (v ) Kalataloustarkkailun tulosten perusteella tarkkailualueen kalakannoissa tai kalastuksessa ei ole tapahtunut viime vuosien aikana normaalista vaihtelusta poikkeavia muutoksia. Todennäköisesti vesistöön johdettavien jätevesien vaikutukset tarkkailualueen kalastoon ja kalastukseen ovat pysyneet ennallaan. Pohjois-Päijänteellä hauen elohopeapitoisuudessa ei ole tapahtunut muutosta suuntaan tai toiseen viimeisen viiden vuoden aikana.

5 Kuva 1. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun tarkkailualue ja havaintoasemat.

6 TIIVISTELMÄ Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun vesistöosuudessa selvitettiin alueelle tulevan jätevesi- ja muun kuormituksen määrää ja sen vaikutuksia veden laatuun ja eliöstön tilaan. Planktontutkimuksin selvitettiin vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliiden perusteella arvioitiin tarkkailualueen kalastuksessa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia. Verkkokoekalastusten ja kaikuluotausten avulla selvitettiin kalayhteisön rakennetta, syvännealueiden kalatiheyksiä ja kalakannan suhteellista runsautta. Kalastustiedustelulla selvitettiin vapaa-ajankalastajien määriä, kalastusta, kalansaaliita sekä mielipiteitä kalastuksen haittatekijöistä ja kalakantojen tilasta. Siikakalojen poikaspyyntien avulla tutkittiin muikun- ja siianpoikasten esiintymistä, yksilötiheyksiä ja lisääntymismenestyksen muutoksia tarkkailualueella. Elohopeaselvityksen avulla tutkittiin hauen kelpoisuutta elintarvikkeeksi. Vuonna 215 jätevesien osuus oli 13 % Pohjois-Päijänteen fosforivirtaamasta ja 23 % typpivirtaamasta. Äänekosken metsäteollisuuden jätevesien vaikutusta ilmensivät luonnontilaan verrattuna kohonneet natriumin pitoisuudet. Nenäinniemen puhdistamon jätevesien vaikutukset näkyivät talvella Poronselän alusveden kohonneina ravinnepitoisuuksina ja sähkönjohtavuuden arvoina. Tarkkailualueen fosforipitoisuus vaihteli Jyväsjärven 23 µg/l:sta Poronselän 12, Ristiselän ja Vanhanselän 1 µg/l:aan. Klorofylli- ja planktontulosten perusteella Jyväsjärvi on edelleen rehevähkö, Poronselkä ja Ristiselkä lievästi reheviä ja Vanhanselkä karu. Vesialueen ravinne- ja tuottavuustaso alentui jonkin verran 199-luvun aikana ja edelleen 2-luvun loppupuoliskolla. Perustuotannon minimiravinne oli kaikilla havaintoasemilla pääsääntöisesti fosfori. Kalastuskirjanpidon tulosten perusteella tarkkailualueen tärkeimpien saalislajien kannat ovat pysyneet edellisvuoteen verrattuna lähes ennallaan. Pitkällä aikavälillä havaittuihin trendeihin on voinut vaikuttaa kalakannan luontaisen vaihtelun lisäksi myös istutukset, pyynnin kohdentumisen ja pyyntivälineistön muutokset sekä kalastusrajoitukset. Mahdollista jätevesien kuormituksen vaikutusta tuloksiin on hyvin vaikea arvioida edellä mainittujen tekijöiden sekä menetelmällisten virhelähteiden vuoksi. Vuonna 216 muikunpoikasia havaittiin kaikilta näytteenottoruuduilta, joten lisääntyminen näyttäisi onnistuvan nykyhetkellä koko tarkkailualueella. Muikunpoikastiheydet olivat kuitenkin näytteenottopaikoilla siinä määrin alhaisia, että kovin runsasta vuosiluokkaa Pohjois-Päijänteelle on tuskin odotettavissa. Siianpoikasten tiheydet olivat aiempien vuosien tapaan hyvin alhaisia, joten mitä ilmeisimmin siian lisääntyminen onnistui vuonna 216 heikosti. Kalastustiedustelun perusteella Pohjois-Päijänteen vapaa-ajankalastajien tärkeimmät saalislajit olivat edelleen ahven, hauki ja kuha. Kalastustiedustelun pyyntiponnistus- ja saalisarvioita voitiin pitää suuntaa antavina. Tarkkailualueen kokonaissaaliiksi vuodelle 215 arvioitiin 19 kg, joka oli likimain sama kuin vuoden 21 tiedustelussa. Tiedusteluun vastanneiden kalastus painottui edelleen Ristinselälle, vaikka arvioitu kokonaissaalis aleni siellä aiempaan verrattuna. Verkkokalastuksessa käytetyin solmuväliluokka oli mm, eikä tätä harvempien solmuvälien käyttö näyttäisi enää yleistyneen vuoden 21 tiedustelun tuloksiin verrattuna.

7 Vuonna 216 verkkokoekalastuksen yksikkösaaliit olivat kaikilla osa-alueilla lähes samoja kuin vuonna 213. Vuodet 213 ja 216 erosivat kuitenkin selvästi vuodesta 21, jolloin yksikkösaaliit olivat kaikilla osa-alueilla huomattavasti viime vuosia korkeampia. Vuoden 21 korkeaa yksikkösaalista saattoi selittää hyvin lämmin kesä, joka on voinut osaltaan lisätä useimpien lajien pyydystävyyttä (uimanopeuden kasvaessa todennäköisyys joutua pyydykseen kasvaa) ja toisaalta edistänyt biomassojen kasvua esim. ahvenella ja särjellä. Vuonna 216 särkikalojen biomassaosuus oli alhaisin Poronselän osa-alueella 2, jossa myös petomaisten ahvenkalojen biomassaosuus oli selvästi muita osa-alueita suurempi. Ekologisen tilan luokittelun raja-arvojen perusteella näiden kahden kalastomuuttujan arvot olivat heikoimpia Saukonselällä, jossa kuitenkin yksikkösaalismuuttujat ilmensivät selvästi parempaa tilaa. Biomassayksikkösaalis oli Saukonselän lisäksi verrattain alhainen myös Poronselän osa-alueella 2. Kaikuluotaustutkimusten perusteella ulapan kalaston yksilömäärästä pääosan muodostavat pienikokoiset alle 1 cm mittaiset kalat. Tyypillisiä ulapan kalalajeja ovat mm. kuore ja muikku sekä paikoitellen myös ahven ja särkikalat. Pohjois-Päijänteellä kuore saattaa muodostaa merkittävän osan alle 1 cm mittaisten kalojen biomassasta. Lauhdevesien vaikutuksesta kalatiheyksiin ei saatu näyttöä, vaikka vielä vuonna 213 arveltiin, että kaloja olisi hakeutunut Poronselän pääsyvänteestä lauhdeveden vaikutusalueelle. Vuonna 216 kalatiheydet olivat suurempia Poronselän pääsyvänteessä (osa-alue 1) kuin lauhdevesien vaikutusalueella (osa-alue 2). Kalatiheys oli keskimäärin suurin Murtoselällä (Linja 3B). Vuosina kerätyn aineiston perusteella hauen elohopeapitoisuudessa ei ole tapahtunut selviä muutoksia viime vuosien aikana. Pohjois-Päijänteen petokaloja voidaan käyttää ravinnoksi yleisten ravitsemussuositusten mukaisesti. 1 JOHDANTO Nab Labs Oy on suorittanut vuoden 215 Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun, jonka osakkaina ovat Metsä Fibre Oy ja Metsä Board Oyj/Äänekosken tehtaat, Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy (Nenäinniemen ja Korpilahden puhdistamot), Jyväskylän Voima Oy/Keljonlahden voimala ja Jyväskylän Energiatuotanto Oy/Rauhalahden voimala. Yhteistarkkailun nykyinen ohjelma on voimassa tarkkailujakson , ja sen on hyväksynyt Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Vesistötarkkailun tarkoituksena oli selvittää vesistön kuormitus, sen jakautuminen eri kuormittajien kesken sekä kuormituksen vaikutus vesistön fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin muuttujiin. Kasviplanktontutkimuksin selvitettiin vesialueen rehevyyttä ja tuotannon tasoa. Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliiden perusteella arvioitiin tarkkailualueen kalastuksessa ja kalakannoissa tapahtuneita muutoksia. Verkkokoekalastusten ja kaikuluotausten avulla selvitettiin kalayhteisön rakennetta, syvännealueiden kalatiheyksiä ja kalakannan suhteellista runsautta. Kalastustiedustelulla selvitettiin vapaa-ajankalastajien määriä, kalastusta, kalansaaliita sekä mielipiteitä kalastuksen haittatekijöistä ja kalakantojen tilasta. Siikakalojen poikaspyyntien avulla tutkittiin muikunja siianpoikasten esiintymistä, yksilötiheyksiä ja lisääntymismenestyksen muutoksia tarkkailualueella. Elohopeaselvityksen avulla tutkittiin hauen kelpoisuutta elintarvikkeeksi.

8 Kalataloustarkkailun raportissa on esitetty vuoden 215 tarkkailutulosten lisäksi myös vuoden 216 tarkkailun keskeiset tulokset koskien verkkokoekalastuksia, kaikuluotaustutkimusta ja siikakalojen poikaspyyntejä. Vuoden 216 kalastuskirjanpidon tulokset raportoidaan tarkkailuohjelman mukaisesti vuonna 217 ja samassa yhteydessä esitetään yhteenveto tarkkailukauden tuloksista. Pohjois-Päijänteen velvoitetarkkailut on aloitettu vuonna 1975 (Granberg ym. 1976), ja tarkkailua on sen jälkeen jatkettu vuosittain. 2 TARKKAILUALUE Tutkimusalue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen (va 14) ja ulottuu Jyväsjärveltä Pohjois-Päijänteen Poronselälle ja Ristiselälle. Alueelle purkautuvat yläpuolisen Äänekoski-Vaajakoski -vesireitin vedet Vaajakosken kautta, ja lisävesiä tulee Tourujoen vesistöalueelta Jyväsjärven ja Äijälänsalmen kautta. Poronselän eteläosaan laskevat Muuratjärven vesistöalueen vedet Muuratjoen kautta. Poronselältä vedet virtaavat Ristiselälle ja Kärkistensalmen kautta edelleen Vanhanselälle. Alueen pohjoisosissa vallitsee voimakas virtaus Vaajakoskesta tulevien vesien vuoksi. Poronselän teoreettinen viipymä on lyhyt, noin 1,6 kuukautta, ja ravinteiden sedimentoituminen on siellä kohtalaisen vähäistä. Ristiselän viipymä on huomattavasti pitempi, ja se on Päijänteen ensimmäinen varsinainen sedimentaatioallas. Poronselän syvänteessä suurin syvyys on 4 m ja Ristiselän havaintoasemalla 75 m. Tutkimusalue havaintopaikkoineen on esitetty karttana (kuva 1). Jyväsjärven ja Pohjois-Päijänteen hydrologiset tiedot on esitetty Lappalaisen (1972) ja Granbergin (1977) mukaan (taulukko 1). Taulukko 1. Pohjois-Päijänteen ja Jyväsjärven hydrologisia tietoja. Vesialue Pinta-ala km 2 Tilavuus milj. m 3 Päällysveden tilavuus milj. m 3 Lähivaluma-alue km 2 Jyväsjärvi 3,3 23,9 361 Poronselkä Ristiselkä * - Muuratjärven alue 375 Vanhanselkä * Poronselän ja Ristiselän valuma-alue yhteensä

9 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Vesistötarkkailu Veden laatu ja ainetaseet Tarkkailualueen virtahavaintopaikat ovat Äijälänsalmi ja Kärkistensalmi. Alueen järvisyvänteiden veden laatua tarkkaillaan asemilla Jyväsjärvi 51, Päijänne 532, Vähä-Urtti, 69 (Poronselkä), 545, 543, 558 ja 7 (Ristiselkä) sekä Korpilahden puhdistamon vesistötarkkailun havaintoasemalla 68b (taulukko 2). Taulukko 2. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintopaikat vuonna 215. Tunnus Nimi Koordinaatit Syvyys, m* Virtahavaintopaikat T2 Tourujoki (1) 42 Äijälänsalmi (1) 6 Kärkistensalmi (1) Syvännehavaintopaikat 51 Jyväsjärvi Päijänne Vähä-Urtti Päijänne Vähä-Urtti Päijänne 69 (Poronselkä) Päijänne Päijänne Päijänne Päijänne 7 (Ristiselkä) b Päijänne 68b *suluissa virtahavaintopaikkojen näytteenottosyvyys Syvännehavaintopaikoilta 532, Vähä-Urtti, 69, 545 ja 543 otettiin näytteet neljä kertaa vuodessa, tammi-helmikuussa, maaliskuussa, elokuussa ja lokakuussa. Havaintopaikoilta 7 ja 51 näytteet otettiin kolme kertaa vuodessa, maalis-, elo- ja lokakuussa. Havaintopaikalta 51 otettiin lisäksi happi- ja fosforinäytteet heinäkuussa. Havaintopaikoilta 558 ja 68b otettiin näytteet kaksi kertaa vuodessa maalis- ja elokuussa. Virtahavaintopaikoilta otettiin näytteet 12 kertaa vuodessa: kerran tammi-, maalis- ja huhtikuussa, kaksi kertaa touko- ja kesäkuussa sekä kerran heinä-, elo-, syys-, loka- ja marraskuussa. Virtahavaintopaikoilta näyte otettiin 1 m:stä päävirtauksen alueelta. Syvännehavainto-paikoilta näyte otettiin 1, 5, 1, 15, 2, sitten 1 m:n välein ja 2h-1 m:stä, paitsi lokakuussa, jolloin näytteet otettiin 1 m, maksimisyvyyden puolivälistä ja 2h-1m:stä. Havaintopaikoilla mitattiin näkösyvyys ja jokaisesta näytesyvyydestä veden lämpötila.

10 Vesinäytteistä tehtiin taulukon 3 mukaiset analyysit. Määritykset tehtiin mainituilla standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä. Taulukko 3. Vesinäytteistä tehdyt analyysit ja niitä vastaavat menetelmäohjeet. Analyysi Menetelmä Huomautuksia Happi, mg/l SFS-EN Happi, kyllästys % SFS-EN Sameus, FTU SFS-EN ISO 727:2 Kiintoaine, mg/l SFS-EN 872:25 vain virtahav.paikoilta Sähkönjohtavuus, ms/m SFS-EN 27888:1994 ph SFS 321:1979 Väriluku, Pt mg/l SFS-EN ISO 7887:212, kompar. CODMn, mg O2/l SFS 336:1981 Kokonaistyppi, F g/l SFS-EN ISO 1195_1:1998 (FIA) Kokonaisfosfori, F g/l Sis. men. J 4 (Aquakem) Natrium, mg/l SFS_EN ISO Syvännehavaintoasemilta 532, Vähä-Urtti, 69, 545, 543 ja 68b analysoitiin lisäksi NH 4-N, NO 2+NO 3-N ja liukoinen PO 4-P kaikista näytteenottosyvyyksistä sekä suolistoperäiset enterokokit ja Escherichia coli 1 m näytteestä. Havaintoasemalta 68b analysoitiin a-klorofylli elokuun näytteenottokerralla -2 m kokoomanäytteestä. Havaintoasemilta 51, 42, 532 ja Vähä-Urtti analysoitiin sulfaatti (EN ISO 134_1:1995) ja asemilta 532 ja Vähä-Urtti analysoitiin kloridi (SFS-EN ISO 134 1:1995) kaikista näytteenottosyvyyksistä. Jyväsjärvestä (51) analysoitiin heinäkuussa happi ja kokonaisfosfori. Keski-Suomen ELY-keskus otti näytteitä Vanhanselältä havaintoasemalta 71. Näitä tuloksia hyödynnettiin yhteistarkkailussa. Ainetaseen osia ovat yläpuolisesta vesistöstä Haapakosken kautta tuleva ainevirtaama, Jyväsjärvestä Äijälänsalmen kautta tuleva ainevirtaama sekä puhdistamoiden asumajätevesikuorma. Lähivaluma-alueen kuorma on arvioitu käyttäen valumaveden fosforipitoisuutena 32 µg/l ja typpipitoisuutena 9 µg/l (Lappalainen & Mäkinen 1974). Jyväsjärveen tuleva fosforikuorma arvioitiin Friskin (1979) fosforikuormitusmallin avulla. Natriumpitoisuuden avulla voidaan kuvata Äänekosken tehtaiden jätevesien leviämistä alapuoliseen vesistöön.

11 3.1.2 Vesistön tuottavuus Kasvukaudella havaintopaikoilta otettiin vesinäytteet -2 m:n profiilista a-klorofylli- ja kasviplanktonanalyysia varten. Samasta näytteestä tehtiin minimitekijätutkimus (ks. taulukko alla). Niillä havaintokerroilla, jolloin vesistöstä ei tehty muita kemiallisia analyysejä, liukoisten ravinteiden lisäksi analysoitiin myös kokonaistyppi ja -fosfori. Kaikki analyysit tehtiin kuusi kertaa kasvukauden aikana: toukokuussa, kaksi kertaa kesäkuussa sekä kerran heinä-, elo- ja syyskuussa. a-klorofylli ja ravinteet sekä kasviplankton analysoitiin asemilta 51, Vähä-Urtti, 69 ja 7. Asemalta 6 analysoitiin a-klorofylli ja ravinteet. Analyysit tehtiin standardimenetelmillä tai muilla viranomaisen hyväksymillä menetelmillä. Kasviplankton määritettiin laajan kvantitatiivisen menetelmän mukaan (Järvinen ym. 211). Klorofylli- ja ravinneanalyysit ovat seuraavat: Analyysi Menetelmä a-klorofylli SFS 5772:1993 NO2 + NO3 SFS-EN ISO 13395: 1997 tai sis. men. J-42 (Aquakem) NH4-N SFS-EN ISO 11732:25 tai sis.men. J-46 (Aquakem) PO4-P Sis. men. J-41 (Aquakem) Suodatettu PO4-P Sis. men. J-41 (Aquakem) Klorofyllitulosten tulkinnassa on käytössä erilaisia raja-arvoja: niukkatuottoisen vesistön keskimääräisen a-klorofyllin yläraja vaihtelee 3-4 µg/l, ja rehevän vesistön raja-arvona on esitetty keskiarvoa 7-1 µg/l (Rodhe 1969, Welch 198, Forsberg & Ryding 198). Ravinnetulosten perusteella laskettiin kokonais- ja mineraaliravinnesuhde sekä ravinteiden tasapainosuhde (kok-n:kok-p) : ((NH 4-N + NO 3-N + NO 2-N): PO 4-P) (Forsberg ym. 1978, Kanninen 198) perustuotantoa rajoittavan ravinteen selvittämiseksi. Forsbergin ym. (1978) mukaan typpi rajoittaa levien kasvua, kun veden mineraaliravinnesuhde on alle 5; suhteen ollessa yli 12 fosfori on rajoittava ravinne. Kokonaisravinteille vastaavat rajat ovat 1 ja 17. Ravinteiden tasapainosuhteen ollessa yli yksi on typpi minimiravinne, muuten minimiravinteena on fosfori. Havaintopaikkojen ekologista tilaa kasviplanktonin perusteella arvioitiin voimassa olevan järvien luokitteluohjeen mukaan (Aroviita ym. 212). Kasviplanktonin luokittelumuuttujina käytetään kokonaisbiomassaa, a-klorofyllipitoisuutta, haitallisten sinilevien eli syanobakteerien prosenttiosuutta kokonaisbiomassasta sekä TPI-indeksiä (kasviplanktonin trofiaindeksi). Kasviplanktonin biomassan osalta suositeltava tarkastelujakso on kesä-elokuu, a-klorofyllin osalta kesä-syyskuu, sinileväprosenttiosuuksissa heinä- ja elokuu ja TPI:n osalta kesä-elokuu.

12 3.2 Kalataloustarkkailu Kalastuskirjanpito Kirjanpitokalastuksen tavoitteena oli saada tietoa Pohjois-Päijänteen kalakantojen tilasta ja runsauden muutoksista. Kirjanpitokalastustietoja kerättiin seuraavilta alueilta: Poronselkä, Hauhonselkä ja Ristinselkä. Vuonna 215 kalastuskirjanpitäjäksi oli lupautunut 5 kalastajaa. Kirjanpitotietoja saatiin lopulta 3 kalastajalta. Kullakin osa-alueella kalasti yksi kalastaja. Kirjanpitokalastajat merkitsivät muistiin saaliin, koettujen verkkojen määrän ja pyyntiajan, joiden perusteella laskettiin kullekin saaliskalalajille yksikkösaalis. Koko vuoden yksikkösaalis laskettiin kuukausittaisten yksikkösaaliiden keskiarvona. Laskentaa varten verkot jaettiin kahteen ryhmään: Muikkuverkkoihin ja yli 26 mm verkkoihin. Yksikkösaaliin käyttö kalakannan koon mittana perustuu oletukseen, jonka mukaan saalis jaettuna pyyntiponnistuksella on verrannollinen kalakannan kokoon Verkkokoekalastukset Pohjois-Päijänteen verkkokoekalastukset tehtiin neljällä osa-alueella Nordic-koekalastusverkoilla (SFS-EN ) välisenä aikana. Pyyntien aikana päällysveden lämpötila oli 17,9 21,8 C. Taulukko 4. NORDIC-verkkokoekalastusten pyyntiponnistus (verkkoöiden lukumäärä) eri syvyys- ja vertikaalivyöhykkeissä (pohja, pinta, välivesi) osa-alueittain vuonna 216. Syvyys Pohja Välivesi Pinta Yht. Pohja Välivesi Pinta Yht. Saukonselkä, osa-alue 4 Poronselkä, osa-alue 2-3 m m m >2 m Yht Poronselkä, osa-alue 1 Murtoselkä, osa-alue 3-3 m m m >2 m Yht Osa-alueeseen 1 (Poronselkä 1) vaikuttaa Jyväskylän seudun jätevedenpuhdistamolta tuleva kuormitus ja osa-alueeseen 2 (Poronselkä 2) Keljonlahden voimalasta tuleva jäähdytysvesi. Osa-alue 3 muodostuu Murtoselästä ja Hauhonselästä ja se toimii vertailualueena. Osa-alueeseen 4 (Saukonselkä) vaikuttaa Vaajakosken kautta tuleva kuormitus (Liite 1).

13 Pyyntipaikkojen valinta tehtiin satunnaisotannalla karttaruudukosta. Kuhunkin paikkaan laskettiin yksi yleiskatsausverkko tai eri syvyyksillä olevien verkkojen jata. Samaa verkkopaikkaa ei käytetty peräkkäisinä pyyntikertoina eikä verkkoja sijoitettu vierekkäisiin ruutuihin. Eri syvyysvyöhykkeille laskettiin pyyntiin verkkoja määrä, joka vastasi kunkin syvyysvyöhykkeen osuutta osa-alueen pintaalasta. Syvyysvyöhykejako oli seuraava: -3 m, 3-1 m, 1-2 m ja yli 2 m. -3 metrin vyöhykkeelle laskettiin vain pohjaverkkoja, 3-1 metrin vyöhykkeelle pohja- ja pintaverkkoja, 1-2 m vyöhykkeelle pohja-, välivesi- ja pintaverkkoja ja yli 2 m vyöhykkeelle pohja- ja pintaverkkoja sekä välivesiverkkoja kahteen eri syvyyteen (6 m ja harppauskerroksen yläpuoli). Verkkokoekalastusten pyyntiponnistus oli yhteensä 146 verkkoyötä (Taulukko 4) Kaikuluotaus Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kalatiheyksiä, kalaston pituusjakaumaa sekä näissä tapahtuneita vuosien välisiä muutoksia Pohjois-Päijänteellä Saukonselän ja Säynätsalon välisellä alueella (Liite 2). Kaikuluotaukset tehtiin linjaluotauksina viidellä eri alueella päivällä ( ) ja pimeimpään aikaan yöllä ( ). Luotauslinjat ovat samoja kuin vuosina vuonna 211 ja 213 tehdyissä luotauksissa. Pohjois-Päijänteen kalataloudellisessa tarkkailussa vuosina 24 ja 27 tehdyissä kaikuluotauksissa luodattiin osin samoja alueita, mutta luotauslinjat eivät ole samoja. Keljonlahden voimalaitoksen tarkkailuvelvoitteen myötä (21) linjojen sijainti muuttui hieman, ja tämä tulee huomioida vuotta 21 vanhempien ja tätä uudempien tulosten erojen tulkinnassa. Luotauksissa käytettiin kalatutkimuksiin kehitettyä Simrad EY-M kaikuluotainta, joka oli säädetty seuraavasti: äänen taajuus 7 khz äänipulssin kesto.6 ms äänen pulssitiheys 182 krt/min äänikeilan avautumiskulma 11 o äänen vahvistus 8 TVG-funktio 4 log R. Käytössä oli Simrad 7-24-F värähtelijä, jota luotauksen aikana kuljetettiin veneen sivulla yhden metrin syvyydessä. Luotausnopeus oli 8-1 km/h. Piirturipaperin lisäksi signaalit talletettiin Tascam HD-P2-tallentimella muistikortille myöhempää analysointia varten. Muistikortilta aineisto siirrettiin digitaalimuotoon tietokoneen muistiin. Tämän jälkeen se analysoitiin HADAS-analyysiohjelmistolla (Hydroacoustic Data Acquisition System, Lindem Data Acquisition). Ohjelmisto käyttää laskennassa Craig & Forbesin (1969) algoritmia. Ohjelman avulla kalatiheydet arvioitiin syvyysvyöhykkeittäin jakamalla vesipatsas kahden metrin paksuisiin kerroksiin. Kohdevoimakkuuksien oletettiin vastaavan kalojen pituutta seuraavasti: alle -49 db Ł alle 1 cm db Ł 1-2 cm yli -44 db Ł yli 2 cm.

14 Veden pintakerrokseen on usein sekoittunut ilmakuplia, jotka vaikeuttavat luotaustulosten tulkintaa. Lisäksi äänikeila on lähellä värähtelijää niin kapea, että tulokset eivät ole luotettavia. Näiden syiden vuoksi vesikerroksen neljää ylintä metriä ei ole otettu mukaan analyysiin eikä yhteenvetotaulukointiin. Aiempien vuosien kalatiheysarvioissa vesikerros 2 4 m on sisältynyt analyysiin, mutta vuonna 216 tuulisten sääolosuhteiden vuoksi kyseisen vesikerroksen tiheysarvioiden voidaan olettaa olevan epäluotettavia. Pintakerroksen lisäksi pohjanläheinen vesikerros 48 5 m jätettiin pois tulosyhteenvetotaulukoista aiempien vuosien tapaan tulosten luotettavuuden parantamiseksi (Murtoselkä 3B). Koska menetelmä olettaa kalojen olevan tasaisesti tarkasteltavaan vesipatsaaseen jakautuneina, analyysit tehtiin kahden metrin paksuisina vyöhykkeinä. Tällöin edellä mainittu oletus on yleensä voimassa Siikakalojen lisääntyminen Siian- ja muikunpoikasten poikastutkimukset tehtiin vuonna 216 Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen toimesta (Marjomäki ym. 21). Näytteet kerättiin pian jäiden lähdön jälkeen. Kalanpoikasten näytteenottoa varten tarkkailualue jaettiin neljään osa-alueeseen: Alue 1: Vaajakoskesta ja Jyväskylän seudun jätevesipuhdistamolta tuleva kuormitus Alue 2: Keljonlahden voimalan jäähdytysveden vaikutus Alue 3a: Yläpuolinen vertailualue Alue 3b: Alapuolinen vertailualue Näytteenottoruudut sijoitettiin osa-alueille satunnaisotannalla. Jokaisella osa-alueella oli 5 näyteruutua (Liite 3). Poikasnäytteet kerättiin kultakin näyteruudulta syvyysvyöhykkeittäin: Vyöhyke 1: syvyys,5 m, 4 rinnakkaista putkihaavityöntöä kahlaamalla Vyöhyke 2: syvyys,5 1 m, 2 rinnakkaista bongohaavityöntöä veneellä, 3 cm Vyöhyke 3: syvyys 1 2 m, 2 bongohaavityöntöä, 3 cm ja 3 6 cm ja kahdelta vyöhykkeeltä ulappa-alueelta Vyöhyke 4: syvyys 2 4 m, 2 bongohaavityöntöä, 3 cm ja 3 6 cm Vyöhyke 5: syvyys >4 m, 3 cm ja 3 6 cm Joillakin pisteillä ranta oli niin jyrkkä, että,5 m vyöhykettä ei käytännössä ollut lainkaan. Näillä ruuduilla tämän vyöhykkeen tiheyden oletettiin olevan sama kuin,5 1 m vyöhykkeen tiheys. Jokaisen näytteen tilavuus määritettiin haavin suulle kiinnitetyllä virtausmittarilla. Putkihaavinäytteen keskimääräinen koko on noin 1 m³ ja bongohaavinäytteen noin 1 m³. Poikaset säilöttiin maastossa etanoli-formaliiniliuokseen. Kalanpoikasten lajit määritettiin ja lukumäärät laskettiin laboratoriossa kesä-heinäkuussa. Näytekohtaisen poikasmäärän ja näytetilavuuden perusteella laskettiin poikasten tiheys (kpl/1 m³) kussakin näytteessä.

15 3.2.5 Kalastustiedustelu Kalastustiedustelun avulla selvitettiin Pohjois-Päijänteen kalastusta, kalansaaliita ja mielipiteitä vuonna 215. Kalastustiedustelun kohteena olivat vesialueet Jyväsjärveltä Ristinselän eteläosaan saakka. Kalastustiedustelussa vastaajia pyydettiin ilmoittamaan pyynti- ja saalistietonsa talouden pääasiallisen kalastusalueen osalta. Tätä varten tarkkailualue jaettiin seuraaviin osa-alueisiin: Jyväsjärvi, Saukonselkä, Keljonlahden alue (Keljonlahti ja lämpövoimalan vaikutusalue), Poronselkä, Murtoselkä, Hauhonselkä ja Ristinselkä (Liite 4). Kalastustiedustelu kohdistettiin tarkkailuohjelman mukaisesti 38 satunnaisesti valitulle Jyväskylän (ml. Korpilahti), Muuramen ja Toivakan kotitaloudelle (virallinen termi asuntokunta). Poiminnan kohteena olivat vakituisesti alueella asuvat henkilöt ja poiminta-alueella vapaa-ajanasunnon omistavat kotitaloudet, joiden vakituinen asuinpaikka oli kuitenkin muualla. Otoksen poiminnassa noudatettiin seuraavia ehtoja: 1) poimittiin vain yksi henkilö asuntokuntaa kohden, 2) henkilön ikä 18-7 vuotta, 3) laitospaikoilla asuvia ei huomioitu, 4) sama asuntokunta voitiin poimia otokseen vain kerran. Väestörekisterikeskus toteutti otoksen poiminnan ja toimitti asuntokuntien yhteystiedot. Kalastustiedustelu lähetettiin talvella 216 yhteensä 37 vakituiselle asukkaalle ja 1 vapaa-ajanasunnon omistajalle (Taulukko 5). Yhden muistutuskierroksen jälkeen tiedusteluun vastasi yhteensä 148 asuntokuntaa (37 %), joista vuonna 215 Pohjois-Päijänteellä tai Jyväsjärvellä kalasti 69 asuntokuntaa (4,9 % vastanneista). Lisäksi 169 asuntokuntaa (12 %) ilmoitti kalastaneensa muualla kuin Pohjois-Päijänteellä tai Jyväsjärvellä. Taulukko 5. Kalastustiedustelun perusjoukon ja otoksen koko sekä tiedusteluun vastanneiden määrä (kpl ja %) ja kalastaneiden osuus (%) vastanneista. Otos Palautti Palautus Kalasti alueella Kalasti muualla (taloutta) (taloutta) (%) (taloutta) (%) (taloutta) (%) Vakituiset , ,9 Mökkiläiset , 8 14, Yht , , Kokonaisarvioiden laskennan perusoletukset olivat seuraavat: a) vastaamattomissa oli kalastaneita samassa suhteessa kuin vastanneissa ruokakunnissa, b) vastanneiden ja vastaamattomien välillä ei ollut eroa kalastuksessa, saalislajeissa tai saaliin määrässä. Raportissa pyynnin määrää on kuvattu pyyntiponnistuksella, joka laskettiin vastanneiden ilmoittamien pyyntipäivien ja pyydysten määrän tulona. Osa vastaajista jätti ilmoittamatta joko pyydysten tai pyyntipäivien määrän (osittaiskato). Puuttuvat vastaukset paikattiin aineistosta laskettujen pyydystyyppikohtaisilla keskiarvoilla. Yksikkösaaliiden (kg/pyyntiponnistus) laskennassa käytettiin kuitenkin alkuperäistä havaintoaineistoa.

16 Perusjoukon pyyntiponnistus (P) arvioitiin kullekin pyydystyypille ja osa-alueelle seuraavasti: P = P vast (N tot / N vast), jossa P vast = vastanneiden yhteenlaskettu pyyntiponnistus (puuttuvat vastaukset paikattu keskiarvolla) N tot = perusjoukon koko N vast = vastanneiden määrä yhteensä Tämän jälkeen arvioitiin lajikohtainen saalis (C) eri pyydyksille perusjoukossa seuraavasti: C = C vast (N tot / N vast), jossa C vast = vastanneiden yhteenlaskettu saalis N tot = perusjoukon koko N vast = vastanneiden määrä yhteensä Saalisarviot laskettiin vastanneiden ilmoittamille pääasiallisille kalastusvesistöille Hauen elohopeapitoisuus Hauen elohopeapitoisuuden määrittämistä varten pyydettiin näytekaloja Jyväsjärvestä, Saukonselältä, Poronselältä, Hauhonselältä ja Ristinselältä yhteensä 27 kpl. Pääosa näytekaloista pyydettiin vuonna 215 ja osa keväällä 216 ennen nopean kasvun vaihetta. Näytekalojen lihaskudoksen kokonaiselohopeapitoisuus (mg/kg tp.) määritettiin Nab Labs Oy:n Jyväskylän toimipisteen laboratoriossa.

17 4 VUODEN 215 SÄÄOLOT Säätietoina on käytetty Jyväskylän lentoaseman mittaustuloksia (kuva 2). Tammikuu oli keskimääräistä sateisempi, mutta lopputalven ja vielä alkukesänkin sademäärä oli lähellä vuosien keskiarvoa. Tammikuu oli hiukan tavanomaista leudompi, ja helmi- ja maaliskuu olivat hyvin lauhoja. Huhtikuun keskilämpötila oli hieman pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Toukokuun keskilämpötila oli lähellä pitkän ajanjakson keskiarvoa, mutta kesäkuu oli hiukan normaalia viileämpi. Heinäkuu oli erittäin sateinen ja tavallista viileämpi, mutta elokuu oli poikkeuksellisen kuiva ja keskimääräistä lämpimämpi. Syyskuun sademäärä oli lähellä vertailujakson keskiarvoa, ja keskilämpötila oli jonkin verran normaalia korkeampi. Lokakuu oli vähäsateinen ja lämpötilaltaan lähellä vertailukauden keskiarvoa. Marras- ja joulukuu olivat hyvin leutoja ja keskimääräistä jonkin verran sateisempia. Kuukauden keskilämpötila ( C) vuonna 215 Jyväskylän lentoasemalla Kk I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII x C Kuukauden keskilämpötila I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sademäärä (mm) kuukausittain vuonna 215 Jyväskylän lentoasemalla Kk I II III IV V VI VII VIII 4 78 IX X XI XII Yht mm Sademäärä I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 2. Säätila vuonna 215 Jyväskylän lentoasemalla (Ilmatieteen laitos, ilmastokatsaukset 215).

18 5 VUODEN 215 VIRTAAMAT Vaajakosken virtaama oli tammi- ja helmikuussa 215 lähellä pitkän ajanjakson keskiarvoa. Maaliskuusta syyskuulle kestäneen jakson aikana virtaamat olivat keskimääräistä suurempia. Kevättulva ajoittui voimakkaimmin toukokuulle, jolloin virtaama oli lähes 5 % normaalia suurempi. Loka- ja marraskuun virtaamat olivat vähäsateisten elo- ja lokakuun jälkeen hieman keskimääräistä pienempiä (kuva 4, taulukko 6). Vuoden keskimääräinen virtaama 169 m 3 /s oli noin 15 % vuosien keskiarvoa (148 m 3 /s) suurempi. m 3 /s I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 4. Vaajakosken kuukausikeskivirtaamat vuosina 215 ja 214 sekä jaksolla Taulukko 6. Pohjois-Päijänteen tulouomien kuukausikeskivirtaamat vuonna 215, normaalikauden virtaamat Vaajakoskessa ja Tourujoessa (m 3 /s) ja Muuratjoen valumat (l/s/km 2 ) vuonna 215. Kk Vaajakoski Tourujoki Muuratjoki F=17585 km 2 F=323 km 2 F=375 km 2 MQ 215 MQ MQ 215 MQ MQ 215 MR 215 I ,52 1,76 2,82 7,53 II ,34 1,78 2,62 7, III ,95 2,1 3,18 8,49 IV ,62 5,4 6,66 17,8 V ,86 8,2 1,6 28,2 VI ,63 2,9 5,8 15,5 VII ,4 1,51 3,23 8,61 VIII ,81 2,4 2,17 5,79 IX ,48 2,2 1,36 3,64 X 96,2 18,53 2,7,91 2,42 XI ,88 3,5,97 2,58 XII ,57 2,4 2,85 7,61 Ka ,13 3,1 3,6 9,59

19 Päijänteen kausittainen vesitase (taulukko 7) laskettiin taulukkolaskentapohjaisella virtausmallilla. Mallin syöttötietoja ovat tulouomien kuukausikeskivirtaamat, kuukausisadannat ja -haihdunnat. Tuloksina ovat Äijälänsalmen kuukausikeskivirtaamat, lähivaluma-alueen virtaamat sekä Kärkisensalmen ja Vanhanselän virtaamat. Lähivaluma-alueen valuntoina käytettiin Muuratjärven vesistöalueen valuntoja. Poronselän - Ristiselän lähivaluma-alueen virtaamaan sisältyy myös Rutajoki (F = 215 km 2, L = 13,6 %. Rutajoen virtaamat laskettiin Muuratjoen valuma-arvoilla. Taulukko 7. Pohjois-Päijänteen vesitase (m 3 /s) vuonna 215. Poronselkä ja Ristiselkä Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi 215 Vaajakoski Äijälänsalmi 3,5 7,8 1,4 2,6 3,4 Muuratjoki 2,9 8,6 3,7 1,5 3,6 Lähivaluma-alue 5,3 16, 6,9 2,8 6,7 Sade + haihdunta, 6,4-1,3 2,1 1,5 Kärkinen Vanhanselkä Kärkinen Lähivaluma-alue 4,4 13,2 5,7 2,3 5,5 Sade + haihdunta, 7,6-1,5 2,5 1,7 Vanhanselän eteläosa KUORMITUS JA AINEVIRTAAMAT 6.1 Kuormitus Äänekosken tehtaiden kokonaiskuormitus vesistöön oli vuonna 215: kiintoaine 2, t/d, BOD 1,1 t/d, COD 16 t/d, kokonaistyppi 246 kg N/d ja kokonaisfosfori 17 kg P/d. Äänekosken reitiltä Päijänteeseen tulevalle fosfori- ja typpikuormalle on käytetty mallilaskelmasta saatua sedimentaatioprosenttia 6,2 % (Palomäki 29). Äänekosken tehtaiden BOD-kuorma ei ulotu nykyisin Päijänteeseen asti (taulukko 8). Taulukko 8. Teollisuuslaitosten ja asumajätevedenpuhdistamoiden Päijänteeseen purkautuva kuormitus vuonna 215. Kuormittaja Kiintoaine BOD7 CODCr Typpi Fosfori t/a t/a t/a t/a t/a Äänekosken tehtaat ,8 Jyväskylän Seudun puhdistamo ,6 Korpilahden puhdistamo 1,2 1,42 8,9 6,7,84 Yhteensä ,5

20 Nenäinniemen puhdistamon fosforikuorma vuonna 215 oli 15,4 kg/d, kun se edellisenä vuonna oli 16, kg/d. Typpikuorma oli 29 kg/d. Kankaan paperitehtaan toiminta loppui tammikuussa 21. t d -1 BOD Korpilahti ja Muurame Nenäinniemen puhd. Kankaan paperitehdas Äänekosken tehtaat kg d Fosfori kg d Typpi Kuva 5. Teollisuuden ja asumajätevesien kuormitus Pohjois-Päijänteeseen vuosina

21 Pohjois-Päijänteeseen tuleva teollisuuden ja yhdyskuntien BOD-kuorma on nykyisin vain murto-osa 198-luvun alun kuormasta, ja fosforikuorma on pienentynyt alle kolmannekseen 199- ja 2- luvuilla. Kankaan tehtaan BOD-kuorma pieneni vuonna 23 lähes puoleen edelliseen vuoteen verrattuna ja poistui kokonaan vuonna 21. Kuormittajien typpikuorma sen sijaan on kasvanut 2- luvulla lähinnä Nenäinniemen puhdistamon typpikuorman kasvun seurauksena. Oleellisin typpikuorman vähennys tarkastelujaksolla tapahtui Kankaan tehtailla 199-luvun alussa (kuva 5). 6.2 Ainevirtaamat Jyväsjärvi Jyväsjärven fosforikuormitusta arvioitiin käyttäen Friskin (1979) kuormitusmallia. Äijälänsalmen kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo oli 21 µg/l, keskivirtaama 3,39 m 3 /s ja fosforivirtaama 3,7 kg P/d (liite 5). Jyväsjärven fosforipitoisuuksien (ka. 23 µg/l) ja virtaamien avulla Jyväsjärven fosforikuormaksi saadaan 8,4 kg P/d, ja Äijälänsalmen tulosten perusteella keskimääräiseksi sedimentaatioprosentiksi 53 %. kg/d 5 4 Fosfori Äijälänsalmi Vaajakoski Muuratjoki Lähival. Puhdistamot Sade Muu kuorma kg/d 16 Typpi Kuva 6. Pohjois-Päijänteen tulouomien ravinnevirtaamat vuosina ja sekä puhdistamoiden (Jyväskylä ja Korpilahti, Muurame vuoteen 1999 saakka) kuormat.

22 Pohjois-Päijänne Pohjois-Päijänteen keskimääräiset fosfori- ja typpitaseet on esitetty vuosilta 1979, sekä vertailun vuoksi vuosilta , ajanjaksolta ennen nykyisiä vesiensuojelutoimia (kuva 6, liite 6). Jyväskylän kaupungin puhdistamattomien jätevesien suuri osuus fosforikuormasta vuosina on taseissa selvästi nähtävissä. Vuosina Äijälänsalmen kautta purkautui Päijänteeseen keskimäärin 125 kg fosforia päivässä, kun kuormitus nykyisin on keskimäärin noin 1 kg päivässä. Ainevirtaamiin vaikuttavat merkittävästi runsaat virtaamat, huippuvuotena tässä suhteessa oli vuosi luvulla vuodet 28 ja 212 erottuvat suurten virtaamien vuosina. Jätevesien osuus Pohjois-Päijänteeseen tulevasta fosforin kokonaiskuormasta on alentunut noin kolmannekseen lukujen vaihteen tasosta. Jätevesien osuus typpikuormasta on sen sijaan kasvanut 199- ja 2-luvuilla (kuva 7). Vuonna 215 jätevesien osuus oli 13 % Pohjois-Päijänteen fosforikuormasta ja 23 % typpikuormasta. kg/d 5 4 Fosfori Muu kuorma Jätevedet kg/d Typpi Muu kuorma Jätevedet Kuva 7. Jätevesien osuus Pohjois-Päijänteen ravinnekuormista vuosina

23 7 TARKKAILUN TULOKSET 7.1 Vesistötarkkailu Veden laatu Jyväsjärvi Jyväsjärven syvännettä hapetettiin vuodesta 1979 lähtien 1-3 hapetinlaitteen avulla. Hapetus sisältyi Kankaan paperitehtaan ympäristölupamääräyksiin. Tehtaan lopetettua toimintansa vuonna 21 velvoite poistui. Vuonna 211 Jyväsjärven hapetus toteutettiin pääasiassa yhdellä hapettimella, mutta hapettimet olivat lähes koko kesäajan poissa käytöstä. Kesällä 212 Jyväsjärvellä toteutettiin hapetuspysäytyskokeilu. Hapetin pysäytettiin koetta varten ja se oli pysäytyksissä koko loppuvuoden (Kauppinen 212). Koska Jyväsjärven happitilanne säilyi kohtalaisena, eikä merkittävää fosforin liukenemista sedimentistä havaittu, päätettiin Jyväsjärven hapetus lopettaa toistaiseksi. Jyväsjärven happipitoisuutta seurattiin havaintoasemalla 51 kevättalvella sekä kesäaikana (kuva 8). Hapetuksen loputtua vesimassa kerrostuu voimakkaasti myös kesällä. Alusveden happitilanne oli kevättalvella heikohko, ja pohjan läheisen vesikerroksen happipitoisuus oli 2,4 mg O 2/l. Heinäkuussa alusveden happitilanne oli kesäkerrostustilanteessa jo heikentynyt selvästi, ja alimman vesikerroksen pitoisuus oli 2,3 mg/l. Elokuussa happitilanne oli huono 5 metristä lähtien, ja alimman vesikerroksen happipitoisuus oli,3 mg/l. Heikon happitilanteen takia alusveden ammoniumtyppipitoisuus oli kohonnut päällysveteen verrattuna, mutta fosforipitoisuus ei ollut mainittavasti kohonnut. o C 2 Lämpötila mg/l 12,5 Happi 15 1, 1 7,5 5, 5 Päällysvesi Alusvesi 2, , Kuva 8. Jyväsjärven veden lämpötila ja happipitoisuus vuonna 215.

24 Päijänne Kuvissa 9 ja 1 on esitetty muutamien vedenlaatumuuttujien keskiarvot vuodelta 215. Veden laadun parantuminen tultaessa Jyväsjärveltä Poronselälle ja edelleen Ristiselälle ja Vanhanselälle näkyy päällysveden parametrien arvoissa. Keljonlahden voimalan lauhdevesien vaikutus näkyi Keljonlahden (532), Vähä-Urtin ja mantereen ja Iso-Poron välisen salmen (543) havaintoasemilla loppukesällä hieman kohonneina alusveden lämpötiloina (kuva 9, liite 7). Lopputalvella alusveden lämpötila oli asemilla Vähä-Urtti ja 543 kylmempi kuin muilla havaintoasemilla, erityisesti Vähä-Urtissa lähellä päällysveden lämpötilaa. Keljonlahden havaintoaseman pohjanläheisessä vesikerroksessa oli lopputalvella lievää ja loppukesällä voimakasta hapenvajausta. Vähä-Urtin havaintoasemalla happitilanne oli talvella hyvä, mutta loppukesällä alimmassa vesikerroksessa oli selvää hapenvajausta. Poronselän syvänteen (69) alimmassa vesikerroksessa oli kerrostuskausien lopulla lievää hapenvajausta. Asemien 545 ja 558 alimmassa vesikerroksessa oli lopputalvella lievää hapenvajausta. Havaintoasemien 543, 7, 68b ja 71 happitilanne oli hyvä (liite 7). Poronselän (69) alusvedessä todettiin helmi- ja maaliskuun näytteenottokerroilla tavanomaiseen tapaan voimakas typpipitoisuuden nousu, josta valtaosa oli liukoisessa muodossa ammonium- ja nitraattityppenä. Alusveden sähkönjohtavuus ja natriumpitoisuus olivat kohonneet jonkin verran päällysveteen verrattuina. Fosforipitoisuus oli samoin kohonnut jonkin verran alimmassa vesikerroksessa. Jyväskylän Nenäinniemen puhdistamon jätevedet virtaavat talvella Poronselän alus- ja välivedessä, kun taas kesällä jätevedet virtaavat päällysvedessä. Äänekosken tehtaiden jätevesien vaikutus näkyy Pohjois-Päijänteellä luonnontilaan verrattuna kohonneina natriumpitoisuuksina. Poronselän (69) keskimääräinen fosforipitoisuus oli 12 µg/l, Ristiselän (7) 1 µg/l, Kärkistensalmen 1 µg/l ja Vanhanselän (71) 1 µg/l. Vesialueen hygieeninen laatu oli hyvä, ja suolistoperäisten bakteerien määrä oli pieni. Korpilahden puhdistamon jätevesien vaikutus näkyi lievänä ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuuden nousuna talvella alusvedessä Kirkkoselän havaintoasemalla (68b). Hygieeninen laatu oli erinomainen.

25 ast-c 5, Lämpötila, lopputalvi ast-c 2 Lämpötila, loppukesä 4, Päällysvesi Alusvesi 16 3, 12 2, 8 1,, VäUr b 71 4 Päällysvesi Alusvesi VäUr b 71 mg O 2 /l 14 Happi, lopputalvi mg O 2 /l 14 Happi, loppukesä Päällysvesi Alusvesi 4 2 Päällysvesi Alusvesi VäUr b VäUr b 71 ms/m 16 Johtavuus, lopputalvi ms/m 16 Johtavuus, loppukesä Päällysvesi Päällysvesi 12 Alusvesi 12 Alusvesi VäUr b VäUr b 71 mg O 2 /l 2 15 COD, lopputalvi Päällysvesi Alusvesi mg O 2 /l 2 15 COD, loppukesä Päällysvesi Alusvesi VäUr b VäUr b 71 Kuva 9. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemien veden laatu vuonna 215: lämpötila, happi, sähkönjohtavuus ja COD.

26 mg/l 14 Natrium, lopputalvi mg/l 8 Natrium, loppukesä Päällysvesi 2 Päällysvesi 2 Alusvesi Alusvesi VäUr b VäUr b 71 µg/l 3 Kokonaisfosfori, lopputalvi µg/l 25 Kokonaisfosfori, loppukesä 25 Päällysvesi Alusvesi 2 Päällysvesi Alusvesi VäUr b VäUr b 71 µg/l 4 Kokonaistyppi, lopputalvi µg/l 1 Kokonaistyppi, loppukesä 35 3 Päällysvesi Alusvesi Päällysvesi Alusvesi VäUr b VäUr b 71 Kuva 1. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemien veden laatu vuonna 215: natrium, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi Veden laadun kehitys Jyväsjärven kokonais- ja ammoniumtyppi- sekä sulfaattipitoisuus pienenivät merkittävästi 199-luvun alkupuolella Kankaan paperitehtaan kuormituksen vähennyttyä. Samalla alusveden talvinen happitilanne parani, kun ammoniumtypen happea kuluttava vaikutus väheni pieneen osaan entisestä (kuva 11). Jyväsjärven syvänteen kesäaikainen happitilanne oli sen jälkeenkin usein heikohko, vaikka se parantuikin kolmannen hapettimen asentamisen jälkeen vuonna Hapetus pysäytettiin

27 kokeiluluonteisesti vuonna 212 ja kokonaan vuonna 213. Hapetuksen lopettamisen jälkeen kesäaikainen alusveden happitilanne on ollut tavanomaiseen tapaan heikohko, kun taas lopputalven happitilanne on vaihdellut enemmän kuin hapetuksen ollessa käynnissä. Alusveden fosforipitoisuus ei ole kasvanut oleellisesti hapetuksen lopettamisen jälkeen. mg O 2 /l Happi, lopputalvi mg O 2 /l Happi, loppukesä Päällysvesi Alusvesi µg/l 2 Sähkönjohtavuus mg O 2 /l 5 Sulfaatti Päällysvesi 15 4 Alusvesi Päällysvesi Alusvesi µg/l 2 Ammoniumtyppi µg/l 6 Kokonaisfosfori Päällysvesi 5 15 Alusvesi Päällysvesi Alusvesi Kuva 11. Jyväsjärven veden laadun kehitys havaintoasemalla 51 vuosina Fosforipitoisuus on ollut pitkään 3 µg/l tienoilla; vuosina 26 ja 27 keskipitoisuus oli poikkeuksellisesti vain 22 µg/l. Pitoisuuden pieneneminen johtui osittain pienistä valumista, mutta todennäköisesti myös Jyväsjärvessä tehdyistä kunnostustoimista. Vuonna 28 ja 29 keskimääräinen fosforipitoisuus oli jälleen suurempi, 28 ja 33 µg/l. Alusveden pitoisuus oli vuonna 29 tavanomaista suurempi, mikä johtui satamassa tehdyistä vesirakennustöistä. Vuosina keskimääräinen fosforipitoisuus oli µg/l.

28 Ravinnepitoisuuksien perusteella Jyväsjärvi on edelleen rehevähkö. Järven rannoilla tehdyt rakennustyöt ovat ajoittain nostaneet veden sameutta ja kiintoaine- ja fosforipitoisuutta. Päällysveden sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus ovat pienentyneet hieman viiden viime vuoden aikana Kankaan tehtaan toiminnan loppumisen jälkeen. Poronselän (69) alusveden happipitoisuus on vaihdellut melko paljon vuodesta toiseen, mutta lopputalven pitoisuudessa on havaittavissa kasvava trendi viimeisten 15 vuoden aikana. Ristiselän (7) ja Vanhanselän (71) happitilanne on pysynyt melko vakaana 199- ja 2-luvuilla (kuva 12). mg O 2 /l Päijänne 69, lopputalvi Päällysvesi Alusvesi mg O 2 /l Päijänne 69, loppukesä Päällysvesi 2 Alusvesi mg O 2 /l 14 Päijänne 7, lopputalvi mg O 2 /l 12 Päijänne 7, loppukesä Päällysvesi Päällysvesi 2 Alusvesi 2 Alusvesi mg O 2 /l Päijänne 71, lopputalvi Päällysvesi Alusvesi mg O 2 /l Päijänne 71, loppukesä Päällysvesi 2 Alusvesi Kuva 12. Happitilanteen kehitys Pohjois-Päijänteen syvännehavaintoasemilla vuosina

29 Kokonaistyppi µg/l Päijänne µg/l Päijänne Päällysvesi 2 Alusvesi µg/l 1 Kärkistensalmi µg/l Päijänne Päällysvesi 2 Päällysvesi Alusvesi Kokonaisfosfori µg/l Päijänne µg/l Päijänne Päällysvesi Alusvesi Päällysvesi Alusvesi µg/l 2 Kärkistensalmi µg/l Päijänne 71 2 Päällysvesi Alusvesi Päällysvesi Kuva 13. Typpi- ja fosforipitoisuuden kehitys Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemilla vuosina

30 COD m g O 2 /l Päijänne m g O 2 /l Päijänne Päällysvesi Alusvesi Päällysvesi Alusvesi mg O 2 /l Päällysvesi mg O 2 /l Päällysvesi Alusvesi Natrium mg/l Päijänne mg/l Päijänne Päällysvesi Alusvesi Päällysvesi Alusvesi mg/l mg/l Päällysvesi Päällysvesi Alusvesi Kuva 14. COD-arvon ja natriumpitoisuuden kehitys Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun syvännehavaintoasemilla vuosina

31 Poronselän alusveden typpipitoisuus kasvoi 199-luvun puolivälissä, ja siitä lähtien keskimääräinen pitoisuus on vaihdellut voimakkaasti virtaama- ja jääoloista riippuen (kuva 13). Poronselän päällysveden typpipitoisuus on pysynyt 5 μg/l tienoilla koko tarkastelujakson ajan. Ristiselällä ja Kärkistensalmessa sekä päällys- että alusveden typpipitoisuus on kasvanut hieman 199- ja 2-luvuilla ja Vanhanselälläkin neljänä viimeisenä tarkkailuvuotena. Fosforipitoisuudella on ollut lievästi aleneva suunta kaikilla havaintoasemilla (kuva 14). Poikkeuksen muodosti vuonna 21 tässä suhteessa Poronselän syvänne, jossa fosforipitoisuus oli jonkin verran edellisiä vuosia suurempi. Poronselän fosforipitoisuus on nykyisin lievästi rehevän vesistön tasolla, Ristiselän pitoisuus lähestyy karun vesistön arvoja ja Vanhanselkä on karu. Vesistöjen veden värin tummuminen ja COD-arvojen kasvu on ollut viime vuosina yleisesti havaittu ilmiö. Se näkyy myös Päijänteen pohjoisimmilla havaintoasemilla noin vuodesta 25 alkaen ja Vanhanselällä pari vuotta myöhemmin (kuva 14). Natriumpitoisuudella on ollut kasvava suuntaus kaikilla Päijänteen havaintoasemilla, mikä johtuu Äänekosken tehtaiden tuotannon kasvusta ja siitä johtuvasta vesistöön johdetun natriumkuorman kasvusta Vesistön tuottavuus Klorofylli ja kasviplankton Kaikkien biologisen tarkkailun havaintopaikkojen, Vanhanselkää lukuun ottamatta, keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli kesien tapaan aiempia vuosia pienempi. Jyväsjärven klorofyllipitoisuus ilmensi kohtalaista rehevyyttä (keskiarvo 7,3 µg/l). Vähä-Urtti (4,5 µg/l) ja Poronselkä (4,8 µg/l) olivat lievästi reheviä, Ristiselkä (3,4 µg/l) ja Kärkistensalmi (3,2 µg/l) karuja. Vanhanselältä oli kaksi havaintoa heinä- ja elokuulta (keskiarvo 4,4 µg/l) (kuva 15, liite 8). µg/l Jyväsjärvi 51 Vähä-Urtti Päijänne 69 Päijänne 7 Kärkistensalmi 6 Päijänne 71 Kuva 15. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintoasemien a-klorofyllipitoisuudet vuonna 215. Vanhanselän (71) näytteet on otettu ja 2.8. (Keski-Suomen ELY-keskus).

32 Jyväsjärven keskimääräinen kasviplanktonin biomassa ilmensi rehevyyttä. Havaintoasemilla Vähä- Urtti ja Poronselkä (69) biomassa oli lievästi rehevän vesistön tasolla ja Ristiselällä (7) pienehkö (kuva 16). Vähä-Urtin ja Poronselän biomassa (keskiarvo 62 µg/l) oli suurempi kuin Ristiselällä (keskiarvo 51 µg/l). Kasviplanktonbiomassa oli kaikilla Päijänteen havaintoasemilla pienempi kuin edellisenä vuonna. Jyväsjärven ja Vähä-Urtin havaintoasemilla kasviplanktonbiomassa oli kohtalainen jo toukokuun puolivälissä, mutta Poronselällä ja Ristiselällä vielä kohtalaisen pieni. Päijänteen havaintoasemilla biomassa kasvoi jonkin verran keskikesään saakka, ja oli suurimmillaan heinä-elokuussa. Biomassa pysyi melko suurena syyskuulle saakka. Jyväsjärvellä kasviplanktonbiomassa oli erittäin suuri heinäkuussa ja suuri vielä elokuussakin. Suurimmat leväryhmät olivat Päijänteen havaintoasemilla nielulevät, kultalevät ja piilevät. Kultalevät olivat runsaimmillaan alkukesällä ja nielulevät keskikesällä ja syksyllä. Sinileviä oli yleensä varsin vähän. Limalevän (Gonyostomum semen) määrä oli melko pieni, eniten niitä tavattiin loppukesällä (kuva 15, liite 9). Kasviplanktonin lajisto oli tyypillistä lievästi rehevälle, lievästi humusleimaiselle suurelle vesistölle. Jyväsjärvessä heinäkuun biomassamaksimi muodostui pääasiassa piilevistä, runsaimpana Tabellaria flocculosa. Elokuussa sinilevät runsastuivat huomattavasti, ja runsain laji oli Anabaena macrospora. ug/l 5 Jyväsjärvi ug/l 1 Vähä-Urtti ug/l Päijänne 69 1 ug/l Päijänne Kuva 15. Kasviplanktonbiomassa Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintoasemilla Jyväsjärvi 51, Vähä-Urtti, Päijänne 69 (Poronselkä) ja Päijänne 7 (Ristiselkä) kasvukaudella 215. Muut Viherlevät Limalevä Piilevät Kultalevät Nielulevät Sinilevät

33 Ekologinen tila kasviplanktonin perusteella Jyväsjärvi on tyypitelty pieneksi humusjärveksi (Ph), ja Pohjois-Päijänne on tyypiltään suuri vähähumuksinen vesistö (SVh). Ekologisen luokituksen tyyppikohtaisten ja muuttujakohtaisten luokkarajojen perusteella tehty luokitus on esitetty taulukossa 9. Taulukko 9. Pohjois-Päijänteen havaintoasemien ekologisessa luokittelussa käytettyjen muuttujien arvot vuodelta 214 (mediaani) sekä luokittelu kasviplanktonin perusteella. Laatutekijä Jyväsjärvi Vähä-Urtti Päijänne 69 Päijänne 7 a-klorofylli µg/l,65,7,58,83 Kokonaisbiomassa µg/l,3,66,56,77 Haitallisten sinilevien %-osuus,77,99,99,99 TPI,74 1,1 1,,92 Kokonaisluokitus (ELS-arvo),69,85,78,87 erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono Jyväsjärven suuri biomassa pudotti luokituksen välttäväksi, mutta muut muuttujat ilmensivät hyvää tilaa, jolloin kokonaisluokitukseksi saatiin hyvä. Vähä-Urtin ja Ristiselän (Päijänne 7) ekologinen luokitus oli erinomainen ja Poronselän (Päijänne 69) hyvä. Minimiravinteet Kokonaisravinteiden suhteen perusteella kaikkien havaintoasemien minimiravinne oli koko kasvukauden ajan fosfori. Ravinnepitoisuuksien, mineraaliravinteiden suhteen ja ravinteiden tasapainosuhteen tarkastelu antaa kuitenkin tarkemman kuvan ravinteiden rajoittavuudesta. Mineraaliravinteiden suhteen perusteella fosfori oli samoin yleensä minimiravinne, poikkeuksena Jyväsjärvi elokuussa ja Poronselkä kesäkuun loppupuolella. Mineraalitypen määrä oli suhteellisen korkea koko kasvukauden ajan, lukuun ottamatta edellä mainittuja tilanteita. Myös ravinteiden tasapainosuhteen perusteella fosfori oli yleensä minimitekijä Päijänteen alueella. Ainoastaan Jyväsjärvellä heinä-elokuussa ja Poronselällä (69) kesä- ja heinäkuussa typpi tuli laskennallisesti minimitekijäksi (liite 1). Tuottavuuden kehitys Pohjois-Päijänteen fosforipitoisuudet ovat pienentyneet 199- ja 2-luvulla, ja sen seurauksena a-klorofyllina mitattu tuotannon taso laski 199-luvun alkupuoliskolla (kuva 16). Tämän jälkeen klorofyllipitoisuudessa ei ole havaittavissa selvää muutossuuntaa. Jyväsjärvellä klorofyllipitoisuuden vuosien välinen vaihtelu on ollut suurta, mutta pitoisuudella on ollut laskeva suunta 199-luvun alkupuolelta saakka. Pitemmällä ajanjaksolla tarkasteltuna Jyväsjärven klorofyllipitoisuudet ilmentävät rehevyyttä, Poronselän, Ristiselän ja Kärkisensalmen lievää rehevyyttä ja Vanhanselän klorofylliarvot kertovat vesialueen karusta luonteesta.

34 µg/l a-klorofylli Jyväsjärvi 51 Päijänne 69 Päijänne 7 Kärkistensalmi 6 Päijänne Kuva 16. Pohjois-Päijänteen yhteistarkkailun havaintoasemien keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet vuosina ug/l Kasviplanktonin biomassa Päijänne 69 Päijänne Kuva 17. Keskimääräinen kasviplanktonin biomassa havaintoasemilla Päijänne 69 ja 7 vuosina Kasviplanktonin biomassalla oli Poronselällä ja Ristiselällä pienenevä trendi 199-luvun ajan, mutta 2-luvun alussa kumpikin vakiintui 199-luvun lopussa vallinneelle tasolle (kuva 17). Vuosina biomassa on ollut keskimäärin pienempi kuin vuosikymmenen alkupuolella.

35 7.2 Kalataloustarkkailu Kalastuskirjanpito Vuonna 215 kalastuskirjanpitäjien verkkokalastuksen pyyntiponnistus oli Ristinselällä 1592, Hauhonselällä 11 ja Poronselällä 256 pyydysvuorokautta. Kalastus keskittyi kaikilla osa-alueilla talveen, eikä kesäkuukausina verkkopyyntiä juurikaan harjoitettu (Kuva 18). Syksyllä Hauhonselällä kalastettiin muikkuverkoilla. Edelliseen vuoteen verrattuna pyyntiponnistus pysyi ennallaan Poronselällä, kasvoi Hauhonselällä ja aleni Ristinselällä. 6 Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä Pyyntiponnistus (verkko-vrk) Kuukausi Kuva 18. Kalastuskirjanpitäjien verkkokalastuksen pyyntiponnistus kuukausittain vuonna 215. Hauhonselällä ja Ristinselällä selvästi runsain saalislaji oli kuha, kun ei huomioitu muikkuverkkopyyntiä (Kuva 19). Hauhonselällä muikun osuus kirjanpidon kokonaissaaliista (127 kg) oli noin 13 % (<2 kg). Tarkkaa saaliin massaa muikun osalta ei saatu, koska saalis oli ilmoitettu yksilömääränä. Poronselällä saaliissa esiintyi lähes yhtä runsaina kolme lajia, joista runsain oli lahna, toiseksi runsain hauki ja kolmanneksi runsain kuha. Madetta ja ahventa saatiin lähinnä Poronselältä ja taimenta hyvin satunnaisesti Hauhonselältä ja Ristinselältä.

36 1 Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä 9 8 Osuus saaliista (%) Kuha Hauki Lahna Made Ahven Taimen Kuva 19. Kalastuskirjanpitäjien kokonaissaaliin jakautuminen (% saaliin massasta) lajeittain vuonna 215. Poronselällä hauen yksikkösaalis pysytteli edelleen huomattavasti korkeammalla tasolla kuin muilla osa-alueilla (Kuva 2). Yksikkösaalis ei muuttunut millään osa-alueella merkittävästi edellisvuoteen verrattuna.,35 Hauki Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä YKSIKKÖSAALIS (KG/PYYDYS-VRK),3,25,2,15,1,5, Kuva 2. Hauen verkkopyynnin yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk) vuosina Kuhan yksikkösaaliissa ei havaittu merkittäviä muutoksia edellisvuoteen verrattuna (Kuva 21). Poronselällä kuhan yksikkösaaliin vuosien välinen vaihtelu on ollut voimakasta. Ristinselällä kuhan yksikkösaalis kasvoi vuoden 213 jälkeen. Lähivuosina saadaan tietoa siitä, liittyikö muutos Ristinselällä kannan runsastumiseen vai muihin tekijöihin.

37 ,5 Kuha Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä YKSIKKÖSAALIS (KG/PYYDYS-VRK),4,3,2,1, Kuva 21. Kuhan verkkopyynnin yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk) vuosina Mateen yksikkösaaliiden kehitys on ollut pitkällä aikavälillä laskevaa. Todennäköisesti laskeva trendi on johtunut pääosin pyyntikulttuurin muutoksista. Edellisvuoteen verrattuna yksikkösaalis aleni kaikilla osa-alueilla hieman (Kuva 22). YKSIKKÖSAALIS (KG/PYYDYS-VRK) Made,12 Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä,11,1,9,8,7,6,5,4,3,2,1, Kuva 22. Mateen verkkopyynnin yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk) vuosina

38 Lahnan yksikkösaalis pysytteli Poronselällä korkeammalla tasolla kuin muilla osa-alueilla, vaikka yksikkösaalis alenikin vuoteen 214 verrattuna. Hauhonselällä ja Ristinselällä lahnaa saatiin saaliiksi hyvin niukasti kuten aiempinakin vuosina (Kuva 23).,4 Lahna Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä YKSIKKÖSAALIS (KG/PYYDYS-VRK),3,2,1, Kuva 23. Lahnan verkkopyynnin yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk) vuosina Siian yksikkösaalis pysytteli alhaisena kaikilla osa-alueilla (Kuva 24). Heikkoa yksikkösaalista selittävät kalastuksessa tapahtuneet muutokset ja toisaalta myös luontaisen lisääntymisen ongelmat ja istutusten väheneminen. Näyttäisi siltä, että siikakannassa ei ole tapahtunut viime vuosina myönteistä kehitystä. YKSIKKÖSAALIS (KG/PYYDYS-VRK) Siika,12 Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä,11,1,9,8,7,6,5,4,3,2,1, Kuva 24. Siian verkkopyynnin yksikkösaalis (kg/pyydys-vrk) vuosina

39 Taimenen yksikkösaalis on vaihdellut runsaasti vuosina Vuonna 215 taimenia saatiin saaliiksi hyvin satunnaisesti Hauhonselältä ja Ristinselältä (Kuva 25).,3 Taimen Poronselkä Hauhonselkä Ristinselkä,25,2,15,1,5, YKSIKKÖSAALIS (KG/PYYDYS-VRK) Kuva 25. Taimenen verkkopyynnin yksikkösaalis vuosina Verkkokoekalastukset Vuonna 216 Saukonselän (osa-alue 4) verkkokoekalastusten saalis koostui yhdeksästä kalalajista (Taulukko 1). Saaliiksi saatiin seuraavia lajeja (suluissa yksilömääräosuus): ahven (6 %), särki (27 %), kiiski (7 %), salakka (3 %), kuore (1 %), kuha (1 %), lahna (1 %), made (<,5 %), pasuri (<,5 %). Vuonna 216 Saukonselän verkkokoekalastusten biomassayksikkösaalis (±keskivirhe) oli 44 ± 64 g/verkkoyö, kun v. 213 se oli 433 ± 84 g/verkkoyö ja v ± 139 g/verkkoyö (Palomäki ym. 211). Vuonna 216 Poronselän osa-alueen 1 (jätevedenpuhdistamon vaikutusalue) verkkokoekalastusten saalis koostui 8 kalalajista (Taulukko 11). Saaliiksi saatiin seuraavia lajeja (suluissa yksilömääräosuus): ahven (56 %), särki (21 %), kiiski (14 %), salakka (5 %), kuore (1 %), kuha (2 %), lahna (1 %), pasuri (<,5 %). Vuonna 216 Poronselän osa-alueen 1 verkkokoekalastusten biomassayksikkösaalis (±keskivirhe) oli 83 ± 123 g/verkkoyö, kun v. 213 se oli 859 ± 157 g/verkkoyö ja vuonna ± 177 g/verkkoyö (Palomäki ym. 211).

40 Taulukko 1. Saukonselän verkkokoekalastusten yksikkösaalis, saalislajien osuudet ja kalojen keskipaino lajeittain vuosina 21, 213 ja 216. Yksikkösaalis Osuus kokonaissaaliista Keskipaino (yks./verkkoyö) (g/verkkoyö) yksilömäärä (%) biomassa (%) (g) Ahven 37,6 14,3 11, ,6 69,2 59,8 45,2 46,2 45, Hauki,3 6,2 1,5 194 Kiiski 1,2,4 1, ,3 1,8 6,7,5,2 1, Kuha,9,4, ,8 1,9,9 6,2 7,7 4, Kuore,8,3,2 3,2 1 1,5,2 1,2,3,, Lahna,1,1, ,3,7,7 1,2 4,1 2, Made,1, ,1,3 2,3 2, Pasuri,1,1 <, ,1,3,2,9 2,2, Salakka,6,3, ,1 1,5 3,3 3,2 1, 3, Särki 9,8 5, 5, ,2 24,4 27,1 4,2 37,1 39, Yht. 51,1 2,7 19, Taulukko 11. Poronselän osa-alueen 1 verkkokoekalastusten yksikkösaalis, saalislajien osuudet ja kalojen keskipaino lajeittain vuosina 21, 213 ja 216. Yksikkösaalis Osuus kokonaissaaliista Keskipaino (yks./verkkoyö) (g/verkkoyö) yksilömäärä (%) biomassa (%) (g) Ahven 24,1 12,2 17, ,3 42,5 55,7 4,9 31,5 45, Hauki,3 26,1 3, 78 Kiiski 1, 2,1 4, ,7 7,3 14,2,5 1, 2, Kuha,4,4, ,2 1,3 1,5 6,4 6,6 11, Kuore,8 1,7, , 6, 1,3,4 1,, Lahna,1,6, ,2 2,2 1,2,9 6,6 2, Made,1 1,2 1,1 143 Pasuri,5,3, ,2 1,,4 2,5,9, Salakka 1,8 4, 1, ,8 13,8 4,6 4,9 7,5 3, Särki 8,9 7,3 6, ,6 25,5 21,2 43,6 4,9 34, Yht. 37,5 28,7 31, Vuonna 216 Poronselän osa-alueen 2 (Keljonlahden voimalan vaikutusalue) verkkokoekalastusten saalis koostui yhdeksästä kalalajista (Taulukko 12). Saaliiksi saatiin seuraavia lajeja (suluissa yksilömääräosuus): ahven (61 %), särki (22 %), kiiski (11 %), salakka (3 %), kuore (2 %), kuha (1 %), lahna (,5 %), made (<,5 %), pasuri (<,5 %). Vuonna 216 Poronselän osa-alueen 2 verkkokoekalastusten yksikkösaalis oli 578 ± 121 g/verkkoyö, kun vuonna 213 se oli 55 ± 121 g/verkkoyö ja vuonna ± 16 g/verkkoyö (Palomäki ym. 211).

41 Taulukko 12. Poronselän osa-alueen 2 verkkokoekalastusten yksikkösaalis, saalislajien osuudet ja kalojen keskipaino lajeittain vuosina 21, 213 ja 216. Yksikkösaalis Osuus kokonaissaaliista Keskipaino (yks./verkkoyö) (g/verkkoyö) yksilömäärä (%) biomassa (%) (g) Ahven 34,9 1,5 12, ,7 48,9 6,5 57,9 39,8 6, Hauki,3 31,1 6,2 11 Kiiski,7 1, 2, ,6 4,7 11,1,5,8 1, Kuha,3,3, ,6 1,3,8 1,7 7, 6, Kuore 1, 3,5, ,1 16,5 2,4,8 3,4, Lahna,3,1,6 9,1,5,1 1, Made,1 <,1 <, ,3,1,1 2,7 2,2, Pasuri,1,1 <, ,3,7,1 1,5 1,, Salakka,4 2,3, ,9 1,9 3,,6 7,7 1, Siika,3 2,1,2 66 Särki 7,9 3,6 4, ,3 16,8 21,5 34,1 32, 26, Yht. 45,6 21,5 21, Vuonna 216 Murtoselän verkkokoekalastusten saalis koostui 11 kalalajista (Taulukko 13). Saaliiksi saatiin seuraavia lajeja (suluissa yksilömääräosuus): ahven (6 %), särki (23 %), kiiski (8 %), salakka (3 %), kuore (3 %), kuha (1 %), lahna (<,5 %), made (<,5 %), ruutana (<,5 %), hauki (<,5 %), kivisimppu (<,5 %). Vuonna 216 Murtoselän verkkokoekalastusten biomassayksikkösaalis (±keskivirhe) oli 834 ± 12 g/verkkoyö, kun vuonna 213 se oli 861 ± 114 g/verkkoyö ja vuonna ± 186 g/verkkoyö (Palomäki ym. 211). Verrattaessa eri osa-alueiden kokonaisyksikkösaaliiden muutoksia, havaittiin, että kaikilla osa-alueilla vuoden 21 yksikkösaaliit olivat sekä biomassan että lukumäärän osalta suurempia kuin vuosina 213 ja 216. Erityisen selvästi vuoden 21 yksikkösaalis erosi myöhemmistä vuosista Murtoselällä ja Saukonselällä. Vuosien 213 ja 216 väliset erot yksikkösaaliissa olivat kaikilla osa-alueilla hyvin vähäisiä (Kuva 26, Kuva 27).

42 Taulukko 13. Murtoselän verkkokoekalastusten yksikkösaalis, saalislajien osuudet ja kalojen keskipaino lajeittain vuosina 21, 213 ja 216. Yksikkösaalis Osuus kokonaissaaliista Keskipaino (yks./verkkoyö) (g/verkkoyö) yksilömäärä (%) biomassa (%) (g) Ahven 46,9 14,4 16, ,6 5,7 6,4 53,8 39,6 43, Hauki,2,2 9 19,1,1 1,1 2, Kiiski 1,6 1,7 2, ,7 5,9 8,2,6,6 1, Kivisimppu,2,4,1 <,1 2 Kuha,3,3, ,6 1, 1, 2,8 7,4 8, Kuore 3,1 2,5, ,2 8,9 2,7 1,3 1,5, Lahna,4,2, ,1,1,3,9,2 1, Made,1,1, ,2,5,5 2,5 4,8 5, Nahkiainen,2,5,3,4 25 Pasuri,1,4 1 1,1,1,7, Ruutana,2 6,1,8 322 Salakka,7 2,3, ,1 8,2 3,4 1,5 4,9 2, Siika,2 2,3,1 79 Särki 7,6 7, 6, ,5 24,6 23,2 35,7 39,7 33, Yht. 6,4 28,5 26, Yksikkösaalis ± keskivirhe (g/verkkoyö) Biomassayksikkösaalis Murtoselkä Poronselkä 1 Poronselkä 2 Saukonselkä Kuva 26. Verkkokoekalastusten biomassayksikkösaalis (g/verkkoyö±keskivirhe) osa-alueittain vuosina 21, 213 ja 216. Punainen katkoviiva on SVh-järvityypille määritellyn hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajalla (biomassayksikkösaalis 148 g/verkkoyö), jota pienemmät arvot kuvaavat rehevöitymispaineen alaisissa järvissä vähintään hyvää ja suuremmat arvot enintään tyydyttävää ekologista tilaa.

43 8 Lukumääräyksikkösaalis Yksikkösaalis ± keskivirhe (yks./verkkoyö) Murtoselkä Poronselkä 1 Poronselkä 2 Saukonselkä Kuva 27. Verkkokoekalastusten lukumääräyksikkösaalis (yksilöä/verkkoyö±keskivirhe) osa-alueittain vuosina 21, 213 ja 216. Punainen katkoviiva on SVh-järvityypille määritellyn hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajalla (Yksikkösaalis 47 yksilöä/verkkoyö), jota pienemmät arvot kuvaavat rehevöitymispaineen alaisissa järvissä vähintään hyvää ja suuremmat arvot enintään tyydyttävää ekologista tilaa. Vuoden 21 korkeaa yksikkösaalista selitti useimmilla osa-alueilla ahvenen lukumääräinen runsaus saaliissa (Kuva 28). Särjen yksilömääräisen saaliin vaihtelu vuosien välillä oli melko vähäistä, mutta vuonna 21 särjen biomassayksikkösaalis oli kaikilla osa-alueilla kuitenkin hieman muita vuosia korkeampi (Kuva 29). Tämä tarkoitti sitä, että saaliiksi saatujen särkien keskipaino oli vuonna 21 korkeampi kuin myöhempinä vuosina Yksikkösaalis (yks./verkkoyö ± s.e.) Ahven Särki Ahven Särki Ahven Särki Ahven Särki Saukonselkä Poronselkä 1 Poronselkä 2 Murtoselkä Kuva 28. Ahvenen ja särjen lukumääräyksikkösaalis (yksilöä/verkkoyö±keskivirhe) osa-alueittain vuosina 21, 213 ja 216.

44 Yksikkösaalis (g/verkkoyö ± s.e.) Ahven Särki Ahven Särki Ahven Särki Ahven Särki Saukonselkä Poronselkä 1 Poronselkä 2 Murtoselkä Kuva 29. Ahvenen ja särjen biomassayksikkösaalis (g/verkkoyö±keskivirhe) osa-alueittain vuosina 21, 213 ja 216. Vuonna 216 ahvensaaliin pituusluokkajakaumissa havaittiin melko vähäisiä osa-alueiden välisiä eroja (Kuva 3). Saukonselällä merkittävimmän osan saaliista muodostivat 1 cm mittaiset yksilöt, kun taas Murtoselällä runsain pituusluokka oli 12 cm ja muilla osa-alueilla 11 cm. Kesänvanhojen alle 8 cm mittaisten yksilöiden osuus saaliista oli hyvin alhainen. Mikäli koekalastukset olisi tehty vasta elokuun lopussa, niiden nuorimman ikäluokan saalis olisi saattanut olla havaittua suurempi. Yli 15 cm yksilöiden osuus saaliista oli verrattain vähäinen. Ahvenen ja särjen pituusluokkajakaumat eri vuosilta on esitetty liitteessä Ahven Osuus (%) saaliista (yksilöä) Murtoselkä Poronselkä 1 Poronselkä 2 Saukonselkä Pituus (cm) Kuva 3. Ahvensaaliin (yksilöä) pituusluokkajakauma (%) osa-alueittain vuonna 216.

45 Särkisaaliin pituusluokkajakauma oli lajille tyypillinen ja noudatti likimain normaalijakaumaa. Osaalueiden välillä ei ollut juurikaan eroja. Ainoastaan Murtoselällä pituusluokka 16 cm erottui selvästi muita runsaampana (Kuva 31). 35 Särki Osuus (%) saaliista (yksilöä) Murtoselkä Poronselkä 1 Poronselkä 2 Saukonselkä Pituus (cm) Kuva 31. Särkisaaliin (yksilöä) pituusluokkajakauma (%) osa-alueittain vuonna 216. Kiiskisaaliissa esiintyi kaikilla osa-alueilla runsaimmin 6 cm mittaisia yksilöitä. Osa-alueiden välillä ei ollut juurikaan eroa eri pituusluokkien saalisosuuksissa (Kuva 32). 7 Kiiski Osuus (%) saaliista (yksilöä) Murtoselkä Poronselkä 1 Poronselkä 2 Saukonselkä Pituus (cm) Kuva 32. Kiiskisaaliin (yksilöä) pituusluokkajakauma (%) osa-alueittain vuonna 216.

46 Särkikalojen biomassaosuutta (% verkkokoekalastuksen kokonaissaaliista) käytetään yhtenä muuttujana arvioitaessa vesistöjen ekologista tilaa kalaston avulla (Aroviita ym. 212). Vuonna 216 särkikalojen biomassaosuus oli Saukonselällä hieman korkeampi kuin muilla osa-alueilla (Kuva 33). Poronselän osa-alueella 2 särkikalojen biomassaosuus oli vastaavasti muita osa-alueita alempi. Särkikalojen biomassaosuus aleni vuoteen 213 verrattuna erityisesti Poronselän osa-alueilla. Saukonselällä särkikalojen biomassaosuudessa ei ollut juurikaan havaittavissa vuosien välisiä eroja. Särkikalojen biomassaosuus oli ekologisen tilan luokittelun luokkarajojen perusteella tyydyttävällä tasolla Saukonselällä, lähellä hyvän ja tyydyttävän rajaa Poronselän osa-alueella 1, hyvän ja erinomaisen rajalla Murtoselällä ja erinomainen Poronselän osa-alueella 2 (Aroviita ym. 212, Liite 12). Särkikalojen biomassaosuus (%) % kokonaissaaliista (g) Saukonselkä Poronselkä 1 Poronselkä 2 Murtoselkä Kuva 33. Särkikalojen biomassaosuus (%) verkkokoekalastusten saaliissa vuosina 21, 213 ja 216. Punainen katkoviiva luokan hyvä/tyydyttävä rajalla (SVh, 39,8 %), jota pienemmät arvot ilmentävät hyvää tai erinomaista ekologista tilaa (Aroviita ym. 212). Nordic-verkoilla saadaan melko luotettava kuva petomaisten ahventen ja kuhien suhteellisen runsauden muutoksista. Vuonna 216 petomaisten ahvenkalojen biomassaosuus oli suurin Poronselän osa-alueella 2 ja alhaisin Saukonselällä. Petomaisten ahvenkalojen biomassaosuutta käytettiin muuttujana kalastopohjaisen ekologisen tilan arvioinnissa 1. luokittelukierroksella, mutta 2. luokittelukierroksella siitä luovuttiin (Vuori ym. 29, Aroviita ym. 212). Petomaisten ahvenkalojen biomassaosuus on pysytellyt vuosina 21, 213 ja 216 lähes poikkeuksetta hyvää huonommalla tasolla. Ekologisen tilan luokittelun mukaiselle hyvälle tasolle on ylletty ainoastaan Poronselän osa-alueella 2 vuosina 21 ja 216 (Kuva 34).

47 Petomaisten ahvenkalojen biomassaosuus (%) % kokonaissaaliista (g) Saukonselkä Poronselkä 1 Poronselkä 2 Murtoselkä Kuva 34. Petomaisten ahvenkalojen biomassaosuus (%) verkkokoekalastusten saaliissa vuosina 21, 213 ja 216. Punainen katkoviiva luokan hyvä/tyydyttävä rajalla (SVh, 27 %), jota suuremmat arvot ilmentävät hyvää tai erinomaista ekologista tilaa (Vuori ym. 29) Kaikuluotaus Suurimmat syvänteiden kalatiheydet havaittiin osa-alueella Murtoselkä 3 B ja Poronselkä 1 päivä- ja yöluotauksissa (Taulukko 14, Liite 13). Taulukko 14. Pohjois-Päijänteen tutkimusalueiden kalatiheydet (kpl/ha) yöllä ja päivällä sekä kalaston jakautuminen kokoluokkiin kohdevoimakkuusjakauman mukaisesti luotauslinjoittain vuonna 216. KALASTO PÄIVÄLLÄ KALASTO YÖLLÄ ALUE < 1 cm 1-2 cm > 2 cm YHT. < 1 cm 1-2 cm > 2 cm YHT. (%) (%) (%) (kpl/ha) (%) (%) (%) (kpl/ha) Saukonselkä 89,9 8,4 1, , 2,6 1, Poronselkä 1 94, 5,8, ,3 1,3, Poronselkä 2 93,6 6,4, ,9 7,8, Murtoselkä 3A 91,8 8,, ,9 5,8, Murtoselkä 3B 92,5 7,2, ,3 5,6,3 521 Kaikilla luotausalueilla alle 1 cm mittaisten kalojen osuus oli selvästi suurin, kuten myös aiempina luotausvuosina (Kuva 35).

48 Kuva 35. Alle 1 cm mittaisten kalayksilöiden osuus arvioidusta kalojen kokonaisyksilömäärästä kaikuluotausalueittain päiväluotauksissa vuosina 211, 213 ja 216. Kuva 36. Alle 1 cm mittaisten kalayksilöiden osuus arvioidusta kalojen kokonaisyksilömäärästä kaikuluotausalueittain yöluotauksissa vuosina 211, 213 ja 216. Kalatiheydet olivat aiempien vuosien tasolla, joskin Saukonselällä oli heikkoja viitteitä laskevasta trendistä ajanjaksolla (kuva 37). Salon (28) mukaan vuosien keskimääräinen kalatiheys (±keskihajonta) oli Saukonselällä 676 ± 4691 kpl/ha, minkä perusteella vuoden 216 kalatiheyttä voidaan pitää ko. vuosia alhaisempana, mutta kuitenkin hajonnan sisään mahtuvana. Koska päivä- ja yöluotaukset on tehty kunakin tarkkailuvuonna vain kertaalleen, kalatiheyksien normaalista lyhyen aikavälin vaihtelusta ei ole tarkkaa kuvaa. Lienee mahdollista, että Saukonselälläkään kalatiheyksissä ei ole välttämättä tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia.

49 Vuonna 216 koekalastukset tehtiin vielä voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesti, joten kaikuluotaamalla havaittujen kalojen lajikoostumusta voitiin arvioida lähinnä suuntaa antavasti. Kesällä 216 Saukonselällä tehtyjen verkkokoekalastusten saalis koostui syvyysvyöhykkeellä 1 2 m ahvenesta, särjestä, salakasta, kuoreesta, mateesta ja lahnasta, ja oletettavasti suurin osa kaikuluotausdatan alle 2 cm pituisista kaloista oli juuri edellä mainittuja lajeja. Vuonna 213 Keljonlahden voimalan lauhdevedenottoon joutui luotausten aikana runsaasti pieniä kuoreita (Sundell & Alaja 214). Tämä viittasi siihen, että Pohjois-Päijänteen kuorekanta oli joko vahva tai sitten pienet kuoreet olivat alttiimpia vedenoton imuvirtaukselle. Pohjois-Päijänteellä kuore saattaa muodostaa merkittävän osan kalaston biomassasta ja nimenomaan alle 1 cm pituusluokissa lajin osuus saattaa olla suuri. Kuva 37. Pohjois-Päijänteen kaikuluotausalueiden kalatiheysarviot (yksilöä/hehtaari) vuosina 21, 213 ja 216.

50 7.2.4 Kalastustiedustelu Vuonna 215 Pohjois-Päijänteellä ja Jyväsjärvessä kalasti arviolta yhteensä 33 asuntokuntaa (taloutta), kun v. 21 kalastaneiden määrä oli arviolta 252 asuntokuntaa (Taulukko 15). Vastaajista suurin osa kalasti edelleen pääasiassa Ristinselällä (33 %). Seuraavaksi suosituimmat kalastusalueet olivat Jyväsjärvi ja Hauhonselkä. Taulukko 15. Tiedusteluun vastanneiden kalastuksen jakautuminen eri osa-alueille sekä otoksen pohjalta lasketut kalastajamääräarviot vuonna 215. Vastanneet kalastajat Tärkein Kalastaneita vesistö yht. Otoksesta laajennettu arvio Tärkein Kalastaneita vesistö yhteensä (taloutta) (hlöä) (taloutta) %- osuus (taloutta) (hlöä) (taloutta) Jyväsjärvi Saukonselkä Keljonlahti Poronselkä Murtoselkä Hauhonselkä Ristinselkä Yht Vaikka kalastustiedustelun otoskoko oli suhteellisen suuri, kalastaneita asuntokuntia oli vastanneissa melko vähän, mikä on tyypillistä väestörekisteripohjaisille kalastustiedusteluille. Tuloksilla ei välttämättä saada luotettavaa kuvaa vesistön todellisista kalastajamääristä ja saaliista, mutta eri tiedusteluvuosien väliset tulokset ovat vertailtavissa, koska otantaan ei ole tehty muutoksia. Kalastustiedusteluun vastanneet taloudet kalastivat eri osa-alueilla ympäri vuoden. Vähäisintä kalastus oli loppuvuodesta ja alkutalvesta sekä huhtikuussa, jäiden ollessa heikkoja. Kesällä kalastettiin eniten. 18 Jyväsjärvi Saukonselkä-Keljonlahti Poronselkä-Murtoselkä Hauhonselkä-Ristinselkä Vastanneiden kalastuspäivien määrä Kuva 38. Tiedusteluun vastanneiden talouksien kalastuspäivien lukumäärä kuukausittain (1-12) eri osa-alueilla vuonna 215.

51 Vuonna 215 verkkokalastuksen arvioitu pyyntiponnistus oli 234 pyydysvrk, kun vuonna 21 se oli noin 146 pyydysvrk (Taulukko 16). Vuonna 215 verkkopyynnissä käytettiin eniten mm verkkoja (58 % pyynnin määrästä), joten tilanne pysyi ennallaan aiempaan tiedusteluun nähden. Verkkokalastuksen pyyntiponnistus pysyi ennallaan Ristinselällä, Keljonlahdella, Saukonselällä ja Poronselällä (ei vastauksia) ja näyttäisi kasvaneen Jyväsjärvessä, Murtoselällä ja Hauhonselällä (Kuva 39) Taulukko 16. Tiedusteluotoksen pohjalta arvioitu pyyntiponnistus pyydystyypeittäin eri osa-alueilla vuonna 215. Jyväsjärvi Saukonselkä Keljonlahti Poronselkä Murtoselkä Hauhonselkä Ristinselkä Muikkuverkko mm mm mm >64 mm Verkot yht Verkot (pvrk/ha) Katiska Syöttikoukku Heittouistin Vetouistelu Onki Pilkki Vapapyynti yht Verkot (pvrk/ha) Yht Arvioitu pyyntiponnistus (pyydys-vrk/ha) Jyväsjärvi Saukonselkä Keljonlahti Poronselkä Murtoselkä Hauhonselkä Ristinselkä Kuva 39. Kalastustiedustelujen pohjalta arvioitu verkkopyynnin pyyntiponnistus vesihehtaaria kohden (pyydys-vrk/ha) eri osa-alueilla vuosina

52 Vapakalastuksen (heitto, veto, onki, pilkki) pyyntiponnistus oli vuonna 215 noin 9 vapakalastuskertaa (pyyntikerrat x ilmoitettu vapamäärä), kun vuonna 21 se oli noin 132 vapakalastuskertaa. Vapapyynnin määrä näyttäisi kasvaneen Jyväsjärvessä ja Poronselällä, kun taas Saukonselällä siinä havaittiin voimakasta laskua Arvioitu pyyntiponnistus (vapapyynti-krt/ha) Jyväsjärvi Saukonselkä Keljonlahti Poronselkä Murtoselkä Hauhonselkä Ristinselkä Kuva 4. Kalastustiedustelujen pohjalta arvioitu vapakalastuksen pyyntiponnistus vesihehtaaria kohden (vapapyynti-krt/ha) eri osa-alueilla vuosina Tarkasteltaessa vuosien 21 ja 215 kalastustiedustelujen tuloksia, näyttäisi siltä, että verkkopyynnin määrä olisi kasvanut suhteessa vapakalastukseen. Tuloksiin liittyy kuitenkin niin voimakasta epävarmuutta, että todellisuudessa muutoksia ei ole välttämättä ole tapahtunut tai ne ovat saattaneet olla päinvastaisia havaittuun nähden. Erityisesti tämä epävarmuus koskee osa-alueita, joiden kalastuksesta saatiin ainoastaan vähän vastauksia (Murtoselkä, Poronselkä, Keljonlahti, Saukonselkä). Runsaimmin kalastaneiden vastauksia saatiin edelleen Ristinselän-Hauhonselän alueelta sekä Jyväsjärvestä. Näiden alueiden osalta tulosten yleistettävyys on paremmalla tasolla. Tulevaisuudessa eri pyyntivälineiden pyyntiponnistuksesta saadaan entistä luotettavampaa tietoa, jos otantaan sisällytetään myös kalastusluvan lunastaneiden talouksia. Vuonna 215 kalastaneiden talouksien keskimääräisessä saaliissa ei havaittu, tulosten hajonta huomioiden, merkittäviä eroja osa-alueiden välillä. Kalastaneiden talouksien keskisaalis oli suurin Murtoselällä. Koko aineistosta laskettu keskisaalis oli noin 37±7 kg/talous, joka oli hieman pienempi kuin vuosina 21 (51±13 kg/talous), 27 (54 kg) ja 21 (55 kg). Vuoden 215 tuloksiin aiheutti epävarmuutta alhainen vastausaktiivisuus (< 4 %) eli aiempaa pienempi vastausten määrä.

53 12 Saalis (kg/talous ± keskivirhe) Jyväsjärvi Saukonselkä Keljonlahti Poronselkä Murtoselkä Hauhonselkä Ristinselkä Koko aineisto Kuva 41. Kalastaneiden talouksien keskimääräinen saalis (kg/talous ± keskivirhe) vuonna 215. Vuoden 21 kalastustiedustelun tuloksiin nähden talouksien keskimääräisessä saaliissa havaittiin viitteitä kasvusta Jyväsjärvessä, kun taas Hauhonselän-Ristinselän alueella muutos vaikutti päinvastaiselta. Saukonselältä-Murtoselälle ulottuvalla alueella tiedusteluvuosien 21 ja 215 välillä ei havaittu eroa talouksien keskisaaliissa (Kuva 42, Liite 14). 9 Keskisaalis (kg/talous ± keskivirhe) Jyväsjärvi Saukonselkä-Poronselkä-Murtoselkä Hauhonselkä-Ristinselkä Kuva 42. Kalastaneiden talouksien keskimääräinen saalis (kg/talous ± keskivirhe) vuosien 21, 27, 21 ja 215 kalastustiedusteluissa osa-alueittain. Hauhonselkä-Ristinselän tiedoissa vuosien 21 ja 27 osalta mukana myös Mustanselkä. Vuonna 215 vapaa-ajankalastuksen arvioitu kokonaissaalis tarkkailualueella oli noin 19 kg, kun vuonna 21 se oli noin 15 kg. Vuonna 215 tarkkailualueelta saatiin eniten saaliiksi ahvenia (n. 24 %), haukia (2 %) ja kuhia (18 %). Myös mateen osuus, 16 % kokonaissaaliista, oli

54 merkittävä. Siian osuus kokonaissaaliista oli n. 4 %, joka oli enemmän kuin muikulla (2 %) tai taimenella (1 %) (Taulukko 17). Vuonna 215 verkkopyynnin saalis oli noin 59 kg ja se muodosti noin 54 % arvioidusta kokonaissaaliista. Verkkopyynnin saaliista pääosa saatiin mm verkoilla ja tätä harvempien solmuvälien saalisosuus ei kasvanut enää vuoteen 21 nähden. Verkkojen jälkeen seuraavaksi eniten saalista saatiin katiskalla (14 %), pilkillä (13 %) ja vetouistelemalla (1 %). Taulukko 17. Tarkkailualueen arvioitu kalansaalis (kg) lajeittain ja pyydyksittäin vuonna 215. Mukana osa-alueet Jyväsjärvestä Ristinselälle saakka. Ahven Kuha Hauki Made Lahna Särki Muu särk. Muikku Siika Taimen Muu laji Yht. % Muikkuverkko , mm , mm , mm , 65 mm ,4 Katiska ,2 Syöttikoukku, Heittouistin ,3 Vetouistelu ,8 Onki , Pilkki ,5 Yht. (kg) %-osuus 23,5 17,9 19,8 16,4 7,7 6,5,8 1,9 3,7 1,,8 Ristinselän arvioitu kokonaissaalis oli vuonna 215 pienempi kuin vuonna 21. Kaikilla muilla osaalueilla arvioitu kokonaissaalis oli hieman aiempaa korkeampi, mahdollisesti johtuen siitä, että vastaamattomien osuus otoksessa oli aiempaa suurempi Saalisarvio (kg) Jyväsjärvi Saukonselkä Keljonlahti Poronselkä Murtoselkä Hauhonselkä Ristinselkä Kuva 43. Kalastustiedusteluotosten pohjalta arvioitu vapaa-ajankalastajien saalis (kg) osa-alueittain vuosina 21 ja 215.

55 Ristinselällä saalis aleni kaikissa pyydystyypeissä lukuun ottamatta mm verkkoja, jonka saalis kasvoi vuoteen 21 verrattuna. Harvojen verkkojen saalis kasvoi Ristinselän lisäksi selvästi myös Hauhonselällä, Keljonlahdella ja Jyväsjärvessä Saalisarvio (kg) Muikkuverkko mm 55 mm - Katiska Heitto Veto Onki Pilkki Kuva 44. Kalastustiedusteluotosten pohjalta arvioitu vapaa-ajankalastajien saalis (kg) pyydystyypeittäin vuosina 21 ja 215. Vuoden 21 tiedusteluun verrattuna ahvenen, hauen ja lahnan saalis näyttäisi pysyneen ennallaan, kun taas erityisesti mateen ja kuhan saaliissa havaittiin kasvua. Vuonna 215 siian ja taimenen saalis oli mahdollisesti pienempi kuin vuonna Saalisarvio (kg) Ahven Hauki Kuha Made Lahna Särki Siika Muikku Taimen Muu laji Kuva 45. Kalastustiedusteluotosten pohjalta arvioitu vapaa-ajankalastajien saalis (kg) lajeittain vuosina 21 ja 215. Saalisarviot pyydystyypeittäin ja lajeittain on esitetty liitteessä 15.

56 Tiedusteluun vastanneiden talouksien mukaan erilaisten ihmistoiminnasta aiheutuvien kuormitustekijöiden haitat kalastukselle olivat keskimäärin pienimpiä Ristinselällä ja hieman suurempia Poronselältä Jyväsjärvelle ulottuvalla alueella. Keljonlahden voimalan lauhdevesistä katsottiin olleen haittaa eniten Keljonlahdella ja Poronselällä, kun taas esimerkiksi Murtoselällä lauhdevesien ei arvioitu enää haitanneen kalastusta (Taulukko 18). Vastauksissa oli jonkin verran hajontaa ja kaikki vastanneet eivät olleet yksimielisiä eri tekijöiden kalastukselle aiheuttamista haitoista. Taulukko 18. Kalastaneiden talouksien arviot eri tekijöiden kalastukselle aiheuttaman haitan määrästä vuonna 215. Vastausvaihtoehdot: 1 = ei haittaa, 2 = vähäinen haitta, 3 = kohtalainen haitta, 4 = runsas haitta. Mitä pienempi arvo, sitä pienempi koettu haitta keskimäärin. Jyväsjärvi Saukonselkä Keljonlahti Poronselkä Murtoselkä Hauhonselkä Ristinselkä n= Vesistön rehevöityminen 2,3 2,3 1,6 2, 2, 2, 1,8 1,9 Pyydysten likaantuminen 2, 2, 2,1 1, 1,8 1,8 1,8 1,9 Särkikalojen runsaus 1,8 2,2 1,9 2, 1,5 2, 1,7 1,8 Petokalakantojen taantuminen 2,4 1,7 2,6 2,5 1,5 2,3 1,7 2,1 Jätevedenpuhdistamojen kuormitus 1,7 2, 1, 2, 1, 1,6 1,4 1,5 Maa- ja metsätalouden hajakuormitus 1,8 1,7 1, 1,5 2,5 1,2 1,6 1,5 Metsäteollisuuden jätevedet 1,7 1,7 1, 1,5 1, 1,4 1,3 1,4 Voimaloiden lauhdevedet 1,7 2, 2,7 2,7 1, 1,4 1,5 1,8 Verkkokalastuksen suuri määrä 2, 1,3 1,8 3, 1,5 1,4 1,5 1,6 Uistelijoiden suuri määrä 1,2 1, 1,2 1, 1,3 1,4 1,5 1,3 Ammattikalastus 1,1 1, 1,7 1, 1, 1,1 1,4 1,3 Lupien korkea hinta 1,7 2,8 1,9 2,7 1,3 1,6 1,6 1,8 Kalastusrajoitukset 1,5 2, 1,4 2, 1, 1,2 1,5 1,4 Vesiliikenteen runsaus 2,1 1,5 1,3 1,7 1,7 1,6 1,5 1,6 Luonnonolosuhteet 1,5 2, 1,8 2, 1,3 1,9 2,1 1,9 Yht. Kalastaneiden talouksien mielestä tarkkailualueen lohikala- ja rapukannat olivat keskimäärin heikkoja. Muikku- ja siikakantaa pidettiin hieman parempana kuin taimenkantaa. Heikoimpana taimenkannan tilaa pitivät pääasiallisesti Murtoselällä ja Hauhonselällä kalastaneet taloudet ja ainoastaan hieman parempana Saukonselällä kalastaneet taloudet. Koko vastausaineistossa keskimäärin runsaimpina pidettiin särjen, lahnan ja ahvenen kantoja (Taulukko 19). Haukikantaa pidettiin kaikilla osa-alueilla hieman parempana kuin kuhakantaa.

57 Taulukko 19. Kalastaneiden talouksien arviot eri lajien kannan runsaudesta vuonna 215. Asteikko: 1 = puuttuu alueelta, 2 = erittäin heikko, 3 = heikko, 4 = kohtalainen, 5 = runsas, 6 = erittäin runsas. Taulukkoon on merkitty vastausten keskiarvot. Jyväsjärvi Saukonselkä Keljonlahti Poronselkä Murtoselkä Hauhonselkä Ristinselkä Ahven 4,1 3,8 4,2 4,5 3,3 4,4 4,3 4,2 Hauki 4, 4, 4, 4, 4,3 3,9 4,1 4, Kuha 3,9 3,5 3,7 2,7 3, 3,5 3,9 3,6 Made 3,2 3, 4, 4, 3,7 4,3 4, 3,9 Lahna 4,4 3, 4, 5, 3,7 4,1 4,3 4,2 Särki 5, 5,3 5,4-4,7 5, 4,6 4,9 Kuore 3,3-3, - 5, 3,6 3,7 3,6 Muikku 2,7-2,7-4, 2,3 3,3 3, Siika 3,2 3, 3, 3, 2,5 3, 2,9 3, Taimen 2,5 3, 2,5 2,3 2, 2, 2,6 2,5 Rapu 3, - - 3, - - 1,5 2,3 Yht. Jyväsjärvessä kalastaneet arvioivat useimmin runsastuneiksi särjen ja lahnan kannat, eikä yksikään vastanneista arvioinut niiden kantojen heikentyneen viime vuosien aikana. Kuhakannan arvioi runsastuneen ainoastaan 9 % vastanneista ja vastaavasti 36 % arvioi sen kannan heikentyneen viime vuosina. Kuhakannan kehitystä pidettiin myönteisempänä eteläisimmillä osa-alueilla Ristinselällä ja Hauhonselällä, jossa 21 % arvioi kuhan runsastuneen viime vuosien aikana. Näilläkään alueilla vastaajat eivät kuitenkaan olleet täysin samaa mieltä eri lajien kannan runsauden muutoksista. Yhteenvetokuvat vastaajien arvioista koskien kala- ja rapukantojen muutoksia on esitetty liitteessä Siikakalojen poikaspyynnit Vuonna 216 matalimman syvyysvyöhykkeen näytteenotossa oli ongelmia vesitilanteen vuoksi, joten pääosa syvyysvyöhykkeen -,5 m havainnoista paikattiin vyöhykkeen,5-1 m tiedoilla. Muikunpoikasia saatiin kaikilta näyteruuduilta ja tyypillisesti poikastiheydet olivat suurimpia matalassa rantavyöhykkeessä. Keskimääräinen poikastiheys oli suurin osa-alueella 2 ja pienin osa-alueella 3A. Yksittäisistä näyteruuduista suurimmat poikastiheydet saatiin kuitenkin osa-alueelta 3B (ruutu 17, 425 yks./1 m 3 ) ja 3A (ruutu 11, 346 yks./1 m 3 ).

58 Taulukko 2. Muikunpoikasten tiheys (yksilöä/1 m 3 ) eri pyyntiruuduilla vuonna 216. Punaisella fontilla merkityissä kohdissa näytteenottoa ei voitu tehdä alhaisen vedenkorkeuden vuoksi ja puuttuvat havainnot on niissä korvattu seuraavan syvyysvyöhykkeen tiedoilla. RUUTU D1MUI D2MUI D3MUI D4MUI D5MUI D6MUI D7MUI D8MUI vyöhyke -,5, ulappa ulappa syvyys -,3 -,3 -,3,3-,6 -,3,3-,6 -,3,3-,6 Osa-alue 1 1,, 11,7, 3, 1,5 2,8,9 2 12,4 12,4 6,2,,,, 1,9 3 5,9 5,9 8,2, 5,5, 3,8, 4 215,1 1,3 2,6, 5,2, 4,7 4,7 5 21, 21, 18,9, 1,5 2,6 7,5 5,6 K.a. 5,9 9,9 9,5, 4,8,8 3,8 2,6 Osa-alue , 81, 11,7, 1,2 1,2 3,8 1, 7 15, 15, 2,8, 1,2, 13,2 1,1 8 7, 7, 6,9 1,4 7,6, 8,5 4,7 9 96,9 29,8 1,2,, 1,3 3,2 2, ,3 142,3 22,3 6,7 6,5 6,5 2, 5, K.a. 68,4 55, 45, 1,6 3,3 1,8 6,2 4,6 Osa-alue 3A ,9 2,2,, 2,2, 1,, 12 4,7 4,7,,, 1,3 1,, 13 9,8 9,8 1,4,,, 2,9 1, 14,7,7,,,,, 1,8 15,,,,,,,9, K.a. 79,4 1,7,3,,4,3 1,2,5 Osa-alue 3B 16 1,4 1,4 3,7, 2,4, 1,8 3, ,7 16,4 7,8,,, 9,2 4, ,7 18,7 17,8, 2,7 1,3 5,5 5, ,4 12,4 22,2,, 6,1 3,8 2,8 2 24,3 24,3 1,3, 1,4 1,4 1,9, K.a. 98,1 16,4 1,6, 1,3 1,8 4,4 3,2 Vuonna 216 siianpoikasia saatiin vain osa-alueilta 1 ja 3A. Osa-alueelta 1 siianpoikasia saatiin ruudulta 4 ja osa-alueella 3A ruuduilta 13 ja 14. Molemmilla osa-alueilla poikastiheydet olivat alhaisia ja suuruusluokaltaan samalla tasolla. Tulosten perusteella siian lisääntyminen onnistui vuonna 216 varsin heikosti.

59 Taulukko 21. Siianpoikasten tiheys (yksilöä/1 m 3 ) eri pyyntiruuduilla vuonna 216. Punaisella fontilla merkityissä kohdissa näytteenottoa ei voitu tehdä alhaisen vedenkorkeuden vuoksi ja puuttuvat havainnot on niissä korvattu seuraavan syvyysvyöhykkeen tiedoilla. RUUTU D1SII D2SII D3SII D4SII D5SII D6SII D7SII D8SII vyöhyke -,5, ulappa ulappa syvyys -,3 -,3 -,3,3-,6 -,3,3-,6 -,3,3-,6 Osa-alue 1 1,,,,,,,, 2,,,,,,,, 3,,,,,,,, 4,, 2,6,,,,, 5,,,,,,,, K.a.,,,5,,,,, Osa-alue 2 6,,,,,,,, 7,,,,,,,, 8,,,,,,,, 9,,,,,,,, 1,,,,,,,, K.a.,,,,,,,, Osa-alue 3A 11,,,,,,,, 12,,,,,,,, 13,8,8,,,,,, 14,, 1,4,,,,, 15,,,,,,,, K.a.,2,2,3,,,,, Osa-alue 3B 16,,,,,,,, 17,,,,,,,, 18,,,,,,,, 19,,,,,,,, 2,,,,,,,, K.a.,,,,,,,, Rantavyöhykkeen (syvyys,5-2 m) muikunpoikastiheyksissä havaittiin kohtalaista vuosien välistä vaihtelua, eikä selvää trendiä voitu havaita. Osa-alueella 2 ja 3B muikunpoikasten tiheys oli useimpina vuosina korkeampi kuin osa-alueilla 1 tai 3A. Matalimmassa rantavyöhykkeessä (-,5 m) selvästi korkeimmat poikastiheydet havaittiin osa-alueilla 1 ja 3B vuonna 212. Sen jälkeen tiheydet ovat pysytelleet huomattavasti alemmalla tasolla.

60 Muikku,,5-2 m Keskimääräinen tiheys (yks./1 m 3 ) Alue 1 Alue 2 Alue 3A Alue 3B Kuva 46. Keskimääräinen muikunpoikastiheys (yks./1 m 3 ) rantavyöhykkeellä (,5 2m) vuosina Keskimääräinen tiheys laskettu syvyysvyöhykkeiden,5-2 m eri näytteenottosyvyyksien ( -,3 m ja,3-,6 m) keskiarvojen keskiarvona. Muikku, -,5 m Keskimääräinen tiheys (yks./1 m 3 ) Alue 1 Alue 2 Alue 3A Alue 3B Kuva 47. Keskimääräinen muikunpoikastiheys (yks./1 m 3 ) rantavyöhykkeellä (,,5 m) vuosina Siianpoikasten keskimääräinen tiheys rantavyöhykkeessä on ollut useimpina vuosina alhainen kaikilla osa-alueilla. Hieman muita osa-alueita parempi tilanne on ollut osa-alueella 3A. Vuonna 216 siianpoikasia saatiin myös osa-alueelta 1. Matalimmalla syvyysvyöhykkeellä (-,5 m) myös siianpoikasten tiheys oli korkeimmillaan vuonna 212 osa-alueilla 1, 3A ja 3B. Tuolloinkin osa-alueen 2 tiheys oli hyvin alhainen. Vuoden 216 tulosten tulkinnassa on huomattava, että matalimman vyöhykkeen puuttuvat tulokset paikattiin pääasiassa seuraavan syvyysvyöhykkeen (,5-1 m) tuloksilla.

61 Siika,,5-2 m Keskimääräinen tiheys (yks./1 m 3 ) 1,2 1,,8,6,4,2, Alue 1 Alue 2 Alue 3A Alue 3B Kuva 48. Keskimääräinen siianpoikastiheys (yks./1 m 3 ) rantavyöhykkeellä (,5 2m) vuosina Keskimääräinen tiheys laskettu syvyysvyöhykkeiden,5-2 m eri näytteenottosyvyyksien ( -,3 m ja,3 -,6 m) keskiarvojen keskiarvona. Siika, -,5 m Keskimääräinen tiheys (yks./1 m 3 ) Alue 1 Alue 2 Alue 3A Alue 3B Kuva 49. Keskimääräinen siianpoikastiheys (yks./1 m 3 ) rantavyöhykkeellä (,,5 m) vuosina Kalojen elohopea-analyysit Vuosina Pohjois-Päijänteeltä ja Jyväsjärvestä pyydystettiin yhteensä 27 haukea, joiden elohopeapitoisuus analysoitiin Nab Labs Oy:n Jyväskylän toimipaikan laboratoriossa. Analysoitujen haukien lihaskudoksen elohopeapitoisuuden vaihteluväli oli,16,8 mg/kg (Liite 18). Yksikään näytekala ei siten ylittänyt kauppakelpoisuuden ylärajaa, joka on hauelle 1 mg/kg. Hauen elohopeapitoisuutta selitti varsin hyvin näytekalan paino (Kuva). Esimerkiksi alhaisin havaittu pitoisuus mitattiin pienimmältä näytekalalta, jonka paino alle 5 g. Suurin elohopeapitoisuus mitattiin vastaavasti toiseksi suurimmalta näytekalalta.

62 Elohopeapitoisuus (mg/kg tp.),9,8,7,6,5,4,3,2,1 Ristinselkä Hauhonselkä Poronselkä Saukonselkä Jyväsjärvi Hauen massa (g) Kuva 5. Pohjois-Päijänteeltä ja Jyväsjärveltä pyydettyjen vuosina pyydettyjen haukien elohopeapitoisuus ja massa. Eri osa-alueilta saatujen haukien koossa oli melko paljon vaihtelua, joten tulosten vertailu osa-alueiden välillä oli haastavaa. Keskimäärin suurimmat näytekalat saatiin Ristinselältä ja pienimmät Poronselältä. Käytettäessä näytekalan massaa elohopeapitoisuutta selittävänä tekijänä yhden kilogramman painoisen hauen ennustettu elohopeapitoisuus oli suurin Jyväsjärvessä (,48 mg/kg) ja toiseksi suurin Poronselällä (,43 mg/kg). Taulukko 22. Yhden kilogramman painoisen hauen ennustettu elohopeapitoisuus (mg/kg) vuosina kerätyn aineistön perusteella. Mallissa y = elohopeapitoisuus (mg/kg) ja x = näytekalan massa (g). Selitysaste kertoo, kuinka suuren osan näytekalan massa selitti elohopeapitoisuuden vaihtelusta. Osa-alue Malli Selitysaste (R 2 ) Hg-pitoisuus (mg/kg) Ristinselkä y = 7E-5x +,372,1,377 Hauhonselkä y =,2x +,1118,74,312 Poronselkä y =,4x +,32,64,43 Saukonselkä y = 9E-5x +,2264 <,1,316 Jyväsjärvi y =,3x +,1843,35,484 Vuosien välillä kerättyjen näytteiden perusteella vaikuttaisi siltä, että Pohjois-Päijänteen haukien elohopeapitoisuudessa ei ole havaittavissa selvää trendiä suuntaan tai toiseen.

63 ,9,8 Elohopeapitoisuus (mg/kg tp.),7,6,5,4, ,2, Hauen massa (g) Kuva 51. Pohjois-Päijänteeltä ja Jyväsjärveltä pyydettyjen haukien havaittu elohopeapitoisuus (mg/kg) eri tutkimusvuosina. Jyväsjärvestä vuosina pyydettyjen haukien elohopeapitoisuus nosti hieman koko aineiston keskiarvoa, mutta pienen otoskoon ja suuren yksilöllisen vaihtelun vuoksi ei voida sanoa, että Jyväsjärvenkään hauen elohopeapitoisuus olisi kasvanut viime vuosina. Jyväsjärvi Elohopeapitoisuus (mg/kg tp.),7,6,5,4,3,2, Hauen massa (g) Kuva 52. Jyväsjärven hauen havaittu elohopeapitoisuus (mg/kg) eri tutkimusvuosina.

64 8 JOHTOPÄÄTÖKSET 8.1 Veden laatu ja tuottavuus Äänekosken puunjalostusteollisuuden jätevesien vaikutus näkyy tutkitulla vesialueella luonnontilaan verrattuna korkeampina natriumpitoisuuksina. Teollisuus- ja asumajätevesien yhteenlaskettu osuus fosforikuormasta oli 13 % ja osuus typpikuormasta 23 % vuonna 215. Jyväskylän Seudun Puhdistamon jätevedet virtaavat talvella alus- ja välivedessä ja aiheuttavat ravinnepitoisuuksien, erityisesti ammoniumtyppipitoisuuden nousua Poronselällä. Alkukesällä jätevedet kulkeutuvat päällysvedessä ja nostavat jonkin verran sen fosforipitoisuuksia. Keljonlahden voimalan lauhdeveden vaikutus näkyi loppukesällä Keljonlahden, Vähä-Urtin sekä mantereen ja Iso- Poron välisen salmen havaintoasemilla lievänä alusveden lämpenemisenä. Lopputalvella alusveden lämpötila oli Vähä-Urtin havaintoasemalla tavanomaista kylmempää, lähellä päällysveden lämpötilaa. Poronselän ja Ristiselän fosforipitoisuuden taso on säilynyt lähes ennallaan viimeisten vuosien aikana, vaikka pitoisuus pienentyi selvästi 199-luvun aikana. Klorofylli- ja planktontutkimusten perusteella Jyväsjärvi on rehevähkö, Poronselkä ja Ristiselkä ovat lievästi reheviä ja Vanhanselkä karu. Klorofyllipitoisuuksien perusteella alueen rehevyystaso laski hieman 199-luvun loppupuolella vuosikymmenen alkupuoliskoon verrattuna, kuitenkin hitaammin kuin fosforitaso. 2-luvulla klorofyllipitoisuudet eivät ole pienentyneet. Kasviplanktonin biomassalla oli Poronselällä ja Ristiselällä pienenevä trendi 199-luvun ajan, ja kehitys on jatkunut saman suuntaisena. 8.2 Kalatalous Kalastuskirjanpidon tulosten perusteella tarkkailualueen tärkeimpien saalislajien kannat ovat pysyneet edellisvuoteen verrattuna lähes ennallaan. Pitkällä aikavälillä havaittuihin trendeihin on voinut vaikuttaa kalakannan luontaisen vaihtelun lisäksi myös istutukset, pyynnin kohdentumisen ja pyyntivälineistön muutokset sekä kalastusrajoitukset. Mahdollista jätevesien kuormituksen vaikutusta tuloksiin on hyvin vaikea arvioida edellä mainittujen tekijöiden sekä menetelmällisten virhelähteiden vuoksi. Vuonna 216 muikunpoikasia havaittiin kaikilta näytteenottoruuduilta, joten lisääntyminen näyttäisi onnistuvan nykyhetkellä koko tarkkailualueella. Muikunpoikastiheydet olivat kuitenkin näytteenottopaikoilla siinä määrin alhaisia, että kovin runsasta vuosiluokkaa Pohjois-Päijänteelle on tuskin odotettavissa. Siianpoikasten tiheydet olivat aiempien vuosien tapaan hyvin alhaisia, joten mitä ilmeisimmin siian lisääntyminen onnistui vuonna 216 heikosti. Kalastustiedustelun perusteella Pohjois-Päijänteen vapaa-ajankalastajien tärkeimmät saalislajit olivat edelleen ahven, hauki ja kuha. Kalastustiedustelun pyyntiponnistus- ja saalisarvioita voitiin pitää suuntaa antavina. Tarkkailualueen kokonaissaaliiksi vuodelle 215 arvioitiin 19 kg, joka oli likimain sama kuin vuoden 21 tiedustelussa. Tiedusteluun vastanneiden kalastus painottui edelleen Ristinselälle, vaikka arvioitu kokonaissaalis aleni siellä aiempaan verrattuna. Verkkokalastuk-

65 sessa käytetyin solmuväliluokka oli mm, eikä tätä harvempien solmuvälien käyttö näyttäisi enää yleistyneen vuoden 21 tiedustelun tuloksiin verrattuna. Vuonna 216 verkkokoekalastuksen yksikkösaaliit olivat kaikilla osa-alueilla lähes samoja kuin vuonna 213. Vuodet 213 ja 216 erosivat kuitenkin selvästi vuodesta 21, jolloin yksikkösaaliit olivat kaikilla osa-alueilla huomattavasti viime vuosia korkeampia. Vuoden 21 korkeaa yksikkösaalista saattoi selittää hyvin lämmin kesä, joka on voinut osaltaan lisätä useimpien lajien pyydystävyyttä (uimanopeuden kasvaessa todennäköisyys joutua pyydykseen kasvaa) ja toisaalta edistänyt biomassojen kasvua esim. ahvenella ja särjellä. Vuonna 216 särkikalojen biomassaosuus oli alhaisin Poronselän osa-alueella 2, jossa myös petomaisten ahvenkalojen biomassaosuus oli selvästi muita osa-alueita suurempi. Ekologisen tilan luokittelun raja-arvojen perusteella näiden kahden kalastomuuttujan arvot olivat heikoimpia Saukonselällä, jossa kuitenkin yksikkösaalismuuttujat ilmensivät selvästi parempaa tilaa. Biomassayksikkösaalis oli Saukonselän lisäksi verrattain alhainen myös Poronselän osa-alueella 2. Kaikuluotaustutkimusten perusteella ulapan kalaston yksilömäärästä pääosan muodostavat pienikokoiset alle 1 cm mittaiset kalat. Tyypillisiä ulapan kalalajeja ovat mm. kuore ja muikku sekä paikoitellen myös ahven ja särkikalat. Pohjois-Päijänteellä kuore saattaa muodostaa merkittävän osan alle 1 cm mittaisten kalojen biomassasta. Lauhdevesien vaikutuksesta kalatiheyksiin ei saatu näyttöä, vaikka vielä vuonna 213 arveltiin, että kaloja olisi hakeutunut Poronselän pääsyvänteestä lauhdeveden vaikutusalueelle. Vuonna 216 kalatiheydet olivat suurempia Poronselän pääsyvänteessä (osa-alue 1) kuin lauhdevesien vaikutusalueella (osa-alue 2). Kalatiheys oli keskimäärin suurin Murtoselällä (Linja 3B). Vuosina kerätyn aineiston perusteella hauen elohopeapitoisuudessa ei ole tapahtunut selviä muutoksia viime vuosien aikana. Pohjois-Päijänteen petokaloja voidaan käyttää ravinnoksi yleisten ravitsemussuositusten mukaisesti. Viitteet Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen , lopullinen versio. Suomen ympäristökeskus ja RKTL. 31 s. Craig, R.E. & Forbes, S.T Design of a sonar for fish counting. Fiskedirektoratets Skrifter Serie Havundersøkelser 15: Forsberg, C., Ryding, S-O., Claesson, A. & Forsberg, A Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt. Int. Verein Limnol. 21: Frisk, T Järvien fosforinsiedon arvioimisesta tilastollisten fosfori- ja happimallien avulla. Vesitalous 3: Granberg, K., Selin, P. & Nyrönen, J Pohjois-Päijänteen velvoitetarkkailu v Jyväskylän hydrobiologisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 74: 1-8.

66 Järvinen, M., Forsström, L., Huttunen, M., Hällfors, S., Jokipii, R., Niemelä, M. & Palomäki, A Kasviplanktonin tutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus ja Suomen kasviplanktonseura. Kuusisto, E Säkylän Pyhäjärven vesitase ja säännöstely. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 37: Lappalainen, K-M. & Mäkinen, P Päijänteen ainetasetutkimus. Osa II. Päijänteen ja sen osa-altaiden ainetaseet Jyväskylän hydrobiologisen tutkimuslaitoksen tiedonantoja 44. Rodhe, W Crystallization of eutrophication concepts in Northern Europe. In: Eutrophication: causes, consequences, correctives. National Academy of Sciences: Washington. Salo, H. (toim.) 28. Pohjois-Päijänteen ja Jyväsjärven kehittäminen Kalataloudellinen kunnostus. Jyväskylän yliopisto. Ympäristöntutkimuskeskus. 113 s. Sundell, P. & Alaja, H Kalojen joutuminen Keljonlahden voimalaitoksen vedenottorakenteisiin käyttövaiheen aikana -Täydennys elo-lokakuun osalta. Jyväskylän yliopisto. Ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti 9/ s. Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. 29. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/29. Suomen ympäristökeskus. 12 s.

67 Liitteet Liite 1. Verkkokoekalastuksen osa-aluejako Liite 2. Liite 3. Kaikuluotauslinjat Siikakalojen poikastutkimuksen pyyntiruudut ja osa-aluejako Liite 4. Kalastustiedustelun osa-aluejako Liite 5. Äijälänsalmen ja Vaajakosken ainevirtaamat vuonna 215 Liite 6. Pohjois-Päijänteen fosfori- ja typpitase vuonna 215 Liite 7. Fysikaaliset ja kemialliset analyysitulokset vuonna 215 sekä vuosikeskiarvot vuosilta Liite 8. Biologisen näytteenoton analyysitulokset kasvukaudella 215 Liite 9. Kasviplanktonin lajisto, yksilömäärä ja biomassa kasvukaudella 215 Liite 1. Perustuotannon minimiravinteet vuonna 215 Liite 11. Ahvenen ja särjen pituusluokkajakaumat vuosina 21, 213 ja 216 Liite 12. Kalayhteisörakennetta kuvaavien muuttujien tulokset vuosilta 21, 213 ja 216 Liite 13. Kaikuluotausten kalatiheysarviot (kpl/ha) syvyysvyöhykkeittäin vuonna 216 Liite 14. Pohjois-Päijänteen vapaa-ajankalastajien keskisaaliit (kg/talous) eri tiedusteluvuosina Liite 15. Pohjois-Päijänteen vapaa-ajankalastuksen arvioitu saalis lajeittain ja pyydyksittäin v. 215 Liite 16. Tiedusteluun vastanneiden talouksien arviot kalakannan muutoksista viime vuosina Lite 17. Muikun- ja siianpoikasten tiheydet vuonna 216 Liite 18. Vuosina tutkittujen haukien elohopeapitoisuudet Liite 19. Tutkitut parametrit vesistön tilan kuvaajina sekä raportissa käytettyjen termien selityksiä

68 Liite 1. Kartta verkkokoekalastuksen osa-aluejaosta.

69 Liite 2. Kartta kaikuluotauslinjoista.

70 Liite 3. Kartta siikakalojen poikaspyyntialueista. Siikakalojen poikaspyyntien osa-alueet 1, 2, 3a ja 3b sekä näyteruudut 1-2 (vihreät ympyrät).

71 Liite 4. Kalastustiedustelun osa-aluejako.