Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 904/2010 vp Ympäristöministeriön yhdistäminen Eduskunnan puhemiehelle Ympäristöministeriöllä ja maa- ja metsätalousministeriöllä on suuri määrä toisiaan sivuavia ja jopa osittain päällekkäisiä toimintoja. Ministeriöitä yhdistävät valtakunnallinen luonnonvarojen ja maankäytön säädösten valmistelu ja toteutus. Luontoympäristöön, luonnonvarojen käyttöön, luonnon- ja eläintensuojeluun, maankäyttöön ja kaavoitukseen liittyvän lainsäädännön valmistelu ja hallinto olisi perusteltua keskittää samaan ministeriöön. Merialueiden ja vesistöjen suojelua olisi luontevaa ohjata samassa ministeriössä maatalouden ympäristövaikutusten kanssa. Ministeriöiden yhdistäminen lisäisi metsien ja muiden luonnonvarojen ympäristöohjauksen vaikuttavuutta. Hallinnon tuottavuusohjelman vaatimat tavoitteet molempien ministeriöiden hallinnonaloille ovat saavutettavissa, kun kahden ministeriön päällekkäisyydet puretaan. Ministeriöiden yhdistämisen yhteydessä voitaisiin siirtää hallinnon voimavaroja ympäristönsuojelutehtäviin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen, miten ympäristöministeriön yhdistäminen vaikuttaisi ympäristöohjauksen tehostumiseen ja valtionhallinnon tuottavuusohjelmaan? Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 2010 Sanna Perkiö /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sanna Perkiön /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 904/2010 vp: Onko hallitus tietoinen, miten ympäristöministeriön yhdistäminen vaikuttaisi ympäristöohjauksen tehostumiseen ja valtionhallinnon tuottavuusohjelmaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ympäristöministeriöllä on tehtävänsä luonteen vuoksi tehtäviä, jotka sivuavat paitsi maa- ja metsätalousministeriön myös työ- ja elinkeinoministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, ulkoasiainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, puolustusministeriön ja sisäasiainministeriön tehtäviä. Maa- ja metsätalousministeriö on toki monessa asiassa ympäristöministeriön tärkein yhteistyökumppani, mutta päällekkäisyyksiä työnjaossa ei ole. Kukin ministeriö vastaa sektorivastuun periaatteella omalta osaltaan ympäristöpolitiikasta, mutta kokonaisvastuu ympäristöpolitiikan lainsäädännöstä, hallinnosta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja strategisesta kehittämisestä on ympäristöministeriöllä. Itsenäisen ministeriön olemassaolo on äärimmäisen tärkeää, sillä ympäristöpolitiikan sisällyttäminen yksin esimerkiksi tiettyjen elinkeinojen edistämistehtävistä vastaavaan ministeriöön aiheuttaisi vakavan uskottavuusongelman. Kysymyksessä mainitut tehtävät eivät koske yksinomaan maa- ja metsätalouden elinkeinoja, joiden edistäminen on maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä. Vaikka maa- ja metsätalous ovat merkittäviä vesistöjemme kuormittajia, koskettaa ympäristöministeriön vesien- ja mertensuojelutyö myös laajasti muita sektoreita ja pitää sisällään muun tyyppisiä tehtäviä. Vesiensuojelutehtävät käsittelevät muun muassa teollisuutta, muuta yritystoimintaa, yhdyskuntia sekä haja- ja loma-asutusta. Mertensuojelutehtäviin kuuluvat esimerkiksi kansainväliset meri- ja luonnonsuojelusopimukset, merenkulun ympäristönsuojelu, öljyn ja kemikaalien torjunta, merellinen aluesuunnittelu, Venäjä-hankeyhteistyö sekä muu Itämeren ja arktisen alueen mertensuojeluyhteistyö. Hyvin merkittävä osa ympäristöön ja luonnonvarojen käyttöön liittyvistä asioista liittyy teollisuuteen, liikenteeseen, energiantuotantoon, yhdyskuntarakenteeseen ja infrastruktuuriin. Nämä eivät määrity maa- ja metsätaloudesta eikä Suomen kaltaisessa jälkiteollisessa yhteiskunnassa ole mieltä yhdistää ympäristöpoliittista päätöksenteon valmistelua ja alkutuotannon elinkeinojen edistämistä samaan ministeriöön. Uusiutuvien luonnonvarojen ympäristöohjauksen vaikuttavuus on Suomessa korkealla kansainvälisellä tasolla ja se perustuu hyvään yhteistyöhön ympäristöministeriön välillä, maa- ja metsätalousministeriön sektorivastuuseen sekä laajaan yhteistyöhön. Ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriöillä on tiivistä yhteistyötä vesiensuojelu- ja vesivaratehtävissä. Pohjavesien suojelusta vastaa ympäristöministeriö ja pohjavesien kestävästä käytöstä maa- ja metsätalousministeriö. Yhdyskuntien ja haja-asutuksen vesihuollon järjestämisessä, hydrologisten palvelujen ylläpidossa sekä vesistöjen kunnostusten ohjauksessa molemmilla ministeriöillä on tehtäviä. Ympäristöministeriön vastuulla olevassa vesienhoidonsuunnittelussa on liittymäkohtia maa- ja metsäta- 2

3 Ministerin vastaus KK 904/2010 vp Sanna Perkiö /kok lousministeriön vastuulla olevaan tulvariskien hallintaan. Kansainvälisessä vesiin liittyvässä yhteistyössä molemmat ministeriöt ovat aktiivisia muun muassa rajavesiyhteistyössä sekä vesivaroihin ja vesiluonnon monimuotoisuuteen kuuluvissa asioissa. Ministeriöt vastaavat kukin osaltaan niille asetettujen tuottavuustavoitteiden saavuttamisesta. Tehtävien siirtäminen paikasta toiseen vaikuttaa hyvin vähän henkilölukuun perustuviin tavoitteisiin. Tehtävien siirtoon liittyvät, edellä esitetyt haitat vaarantaisivat vakavasti koko ympäristöpolitiikan uskottavuuden ja vaikuttavuuden niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Ympäristöministeriö katsoo kuitenkin, että eräiden yksittäisten tehtävien oikeasta sijoituspaikasta voidaan keskustella hallitusohjelmaa kirjattaessa sekä ministeriöiden toimivaltaa koskevissa neuvotteluissa seuraavaa hallitusta muodostettaessa. Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 2010 Ympäristöministeri Paula Lehtomäki 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 904/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Sanna Perkiö /saml: Är regeringen medveten om hur mycket en sammanslagning av jord- och skogsbruksministeriet och miljöministeriet skulle förbättra miljöstyrningen och påverka produktivitetsprogrammet inom statsförvaltningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Miljöministeriet har uppgifter som inte bara tangerar jord- och skogsbruksministeriets ansvarsområde, utan också arbets- och näringsministeriets, kommunikationsministeriets, utrikesministeriets, undervisnings- och kulturministeriets, försvarsministeriets och inrikesministeriets ansvarsområden. I många frågor är jord- och skogsbruksministeriet självfallet den viktigaste samarbetspartnern, men det förekommer inga överlappningar i arbetsfördelningen. Enligt principen om sektorsansvar svarar varje ministerium för miljöpolitiken inom sitt eget område, medan miljöministeriet har det övergripande ansvaret för lagstiftning, förvaltning, internationellt samarbete och strategisk utveckling inom miljöpolitiken. Det är synnerligen viktigt att det finns ett självständigt ministerium eftersom det skulle ge upphov till ett allvarligt trovärdighetsproblem om miljöpolitiken uteslutande integrerades i exempelvis ett ministerium med ansvar för att backa upp vissa näringsgrenar. De uppgifter som nämns i spörsmålet gäller inte bara näringar inom jord- och skogsbruket, som ligger på jord- och skogsbruksministeriets ansvar. Jord- och skogsbruket hör visserligen till de näringar som i hög grad belastar våra sjöar och vattendrag, men miljöministeriets insatser inom vattenvård och havsskydd gäller i stor utsträckning också andra sektorer och innefattar även andra uppgifter. Vattenvården omfattar bland annat industri, annan företagsverksamhet, samhällen, glesbebyggelse och semesterboende. I havsskyddet ingår bland annat internationella havs- och naturvårdskonventioner, miljöskydd inom sjöfarten, bekämpning av olja och kemikalier, fysisk planering i kust- och havsområden, projektsamarbete med Ryssland och annat samarbete kring havsskydd för Östersjön och det arktiska området. En mycket stor del av frågorna kring användningen av miljön och naturresurserna har med industri, trafik, energiproduktion, samhällsplanering och infrastruktur att göra. De kan inte definieras genom jord- och skogsbruket och i ett postindustriellt samhälle som Finland är det inte meningsfullt att förlägga beredningen av miljöpolitiska beslut och arbetet för näringarna inom primärproduktionen till samma ministerium. Sett i ett internationellt perspektiv ligger resultaten av vår miljöstyrning av förnybara naturresurser på hög nivå och det har vi det goda samarbetet mellan miljöministeriet och jord- och skogsbruksministeriet, jord- och skogsbruksministeriets sektorsansvar och ett omfattande samarbete att tacka för. Miljöministeriet och jord- och skogsbruksministeriet har nära samarbete kring vattenvårdsoch vattenresursfrågor. Miljöministeriet svarar för skyddet av grundvatten och jord- och skogsbruksministeriet för en hållbar användning av grundvattnet. Inom vattenförsörjningen för samhällen och glesbygd, hydrologiska tjänster och 4

5 Ministerns svar KK 904/2010 vp Sanna Perkiö /kok restaurering av sjöar och vattendrag har båda ministerierna sina uppgifter. Miljöministeriet svarar för planeringen av vattenvården och arbetet har en del beröringspunkter med området översvämningsrisker som jord- och skogsbruksministeriet svarar för. I det internationella samarbetet inom vattenområdet är båda ministerierna aktiva i bland annat samarbetet om gränsvatten och i frågor som gäller vattenresurser och biodiversitet i akvatisk miljö. Varje ministerium svarar självt för att produktivitetsmålen nås. Att flytta arbetsuppgifter mellan olika platser har mycket liten effekt på de personella målen. De nackdelar med att flytta uppgifterna som nämns ovan vore en allvarlig risk för trovärdigheten i vår miljöpolitik och resultaten av den inte bara nationellt, utan också internationellt. Miljöministeriet anser dock att den rätta placeringen av vissa enskilda uppgifter kan diskuteras när regeringsprogrammet görs upp och vid förhandlingarna om ministeriernas ansvarsområden när nästa regering bildas. Helsingfors den 23 november 2010 Miljöminister Paula Lehtomäki 5