Tarhareissu Tg-Jiuhun osa matkakertomusta 1. päivä Tg-Jiussa

Transkriptio

1 1 Tarhareissu Tg-Jiuhun osa matkakertomusta Kaiken kaikkiaan 31. tarhareissu Tg-Jiuhun tuli allekirjoittaneen osalta tehtyä huhti-toukokuun vaihteessa sitten marraskuussa 2005 tehdyn ensimmäisen visiitin vanhalle Pro Animals Romanian tarhalle. Vaikka matkanteko ja reitti on niin tuttu, jännittää se kuitenkin aina vain tosin ensimmäisen reissun jännitysaste ei ehkä koskaan ylity. Pääsimme perille Tg-Jiuhun tällä kertaa ilman Bukarestin kehäruuhkia ja ehdimme tarhallekin niin, että aurinko paistoi vielä kirkkaalta taivaalta. Ensimmäisenä tarhan edustalla tapasimme saksalaisen PARin tarhaa auttavan tahon Saving Angels of Deutschlandin edustajat Biancan, Margheritan ja Nadinen. He olivat olleet Tg-Jiussa jo kolme päivää ja yksi päivä oli vielä jäljellä. Se oli tarkoitus käyttää osittain yhteisiin keskusteluihin PARin tarhan tilanteesta ja mikä on tilanne sitä tukevien tahojen osalta. Tervehdittyämme SADin enkeleitä ja vaihdettuamme pikaiset kuulumiset, saapui Carmenakin viereiseltä kaupungin tarhan kierrokseltaan toivottamaan meidät tervetulleiksi. Juteltuamme tovin yhdessä, oli Carmenan jatkettava hommiaan ja lähdettävä ruokkimaan lähialueen koiria. Me suuntasimme auton nokan kohti tutuksi tullutta ja hyväksi havaittua hotelliamme, jossa meidät jo tunnetaan niin hyvin, että avain odotti respassa eikä meidän tarvinnut käydä sen kummempia virallisuuksia läpi. 1. päivä Tg-Jiussa Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava herätä virkeänä aurinkoiseen aamuun. Olimme sopineet Carmenan kanssa, että vierailemme hänen luonaan voidaksemme paremmin keskittyä tärkeisiin keskusteluihin PARin tarhan tilanteesta ja auttamisen mahdollisuuksista. Maittavan aamiaisen jälkeen keräsimme mukaan tarhakamppeet, koska Carmenan kotoa rientäisimme tietenkin tervehtimään satoja ystäviämme ilman turhia mutkia. Carmenan kotikadulle päästyämme odottelimme hetken aikaa SADin enkeleiden saapumista paikalle. Kun ryhmä oli koossa, tepastelimme peräkanaa ensin Carmenan vanhan kotitontin portista sisään. Vanha alkeellinen kahden pelkistetyn huoneen koti tontteineen sijaitsee nykyistä kotia nähden tien vastakkaisella puolen ja toimii kymmenien Carmenan suojattien turvapaikkana. Saatuamme tovin rapsutella ja suukotella

2 ihania ja innokkaita ystäviämme, vaihdoimme kadun toiselle puolen ja saimme monin verroin lisää iloisia rapsuteltavia vastaamme. Carmenan kotipiirissä asustelee yhden hevosen ja tusinan kissan lisäksi noin 80 pelastettua koiraa. Lukuisat koirat ovat jo vanhoja ja moni on päässyt Carmenan kotiin tarhalta toipuakseen sairauksista tai vammoista ja jäänyt sille tielleen. Varmaan ymmärrätte, että Carmenan lemmikkien tervehtimiseen kului jonkin verran aikaa ja vasta sen jälkeen pääsimme keskustelemaan Carmenan ja saksalaisten ystävien kanssa tärkeistä PARin tarhaan liittyvistä asioista. 2

3 Tässä yhteydessä on vielä hyvä kerrata tapahtumat, jotka suurimmaksi osaksi johtivat tarhan ahdinkoon. Suomalaisten lisäksi PARin tarhaa tuki saksalainen PAD vuosien aikana ja sai alun takkuiluiden jälkeen vakiinnutettua kuukausittaista ruoka-apua kuin adoptioitakin siinä määrin, että yhdessä PAFin tukijoukkojen kanssa PARin tarhan tilannekin oli hallittavissa, joskaan ei missään tapauksessa taloudellisilta puitteiltaan ihanteellinen. Syksyllä 2016 PADin rivit kuitenkin hajosivat ja toisistaan eronneet tahot eivät kyenneet enää tekemään yhteistyötä ja auttaminen samalla tontilla oli mahdoton ajatus. Niin paljon kuin yritimmekin Carmenan kanssa vedota siihen, että PARin tarhan koirat tulevat kärsimään tilanteesta suunnattomasti, ei se auttanut asiaa yhtään. Henkilöt, jotka jäivät vetämään PADia ilmoittivat marraskuussa, että eivät kykene enää auttamaan PARin tarhaa kuukausittaisen ruokatuen osalta. Se oli järkyttävä takaisku juuri ennen talvea, jolloin tarhan menot nousevat keskimääräistä suuremmiksi. Suomalaiset sekä PADista eronneet saksalaiset keräsivät kuitenkin hätäapua sen verran, että Carmena kykeni jotenkuten luotsaamaan tarhan ylläpidon talvikauden yli. PADista eronneet henkilöt perustivat uuden yhdistyksen nimeltään Saving Angels of Deutschland (SAD) ja ovat tukeneet PARin tarhaa parhaansa mukaan. SAD yrittää auttaa kuitenkin PARin tarhan lisäksi Tg-Jiun ja Rovinarin kaupungin tarhoja, joten vasta perustetulle ja tyhjältä pöydältä aloittaneelle yhdistykselle haaste on luonnollisesti melkoinen. Ja vaikka me suomalaisetkin olemme tehneet lujasti töitä auttaaksemme Carmenaa vaikeiden aikojen yli, niin meidän resurssimme eivät vain enää yllä siihen, että kykenisimme turvaamaan PARin tarhan suojattien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Suomalaiset ovat pääasiassa tukeneet niin Tg-Jiussa kuin Gorjin läänin muissakin kaupungeissa organisoituja sterilointikampanjoita. Niihin tarvittavat taloudelliset resurssit ovat kuitenkin vuositasolla hyvinkin huomattavat. Se siitä alustuksesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsimme kasvokkain keskustelemaan kolmea yhdistystä (PAFi, PAR, SAD) edustavan viiden naisen kesken tärkeistä asioista. Kävimme ensin läpi perusasioita kunkin näkövinkkelistä ja tietenkin niin, että PARin tarha pysyi keskiössä. Koska SAD auttaa myös kahden kaupungin tarhaa, oli heidän intressinään myös ko. tarhojen tilanne. Niin tärkeää kuin onkin auttaa myös todella ankeita ja keskitysleirimäisiä kaupungin tarhoja, riippuu niiden tukeminen pitkälle siitä kuinka Carmena jaksaa tehdä sitä ruohonjuuritason työtä, joka mahdollistaa ko. tarhojen auttamisen. Saksalaiset ovat olleet hyvin hanakoita jopa painostamaan Carmenaa ottamaan koiria kaupunkien tarhoilta omalleen ja viimeisten vuosien aikana PARin tarhan koirien lukumäärä onkin kasvanut melkoisesti juuri sen vuoksi. Eli seuraukset ovat jääneet saksalaisilta miettimättä loppuun. Jokainen kaupungin tarhalta PARin tarhalle pelastettu koira kun tietää kuluja ja ne tulee jonkun kattaa. Kun nyt sitten kävi niin kuin kävi, nuo kulut satojen koirien osalta ovat jääneet ikään kuin ilmaan ja niitä on sitten yritetty saada hoidetuksi keinolla jos toisellakin, välillä onnistuen, mutta turhan usein itkua ja hampaita purren eteenpäin puskien. Tämänkin keskustelun yhteydessä yritin kerta toisensa jälkeen painottaa sitä, että ensin on turvattava Pro Animals Romanian tarhan ylläpito ja vasta sen jälkeen tehtävä voitavamme kaupunkien tarhojen eteen. Jos PARin tarha jää ilman tarvitsemaansa tukea, niin ei Carmenalla riitä enää voimia auttaa muita tarhoja. 3

4 Carmena oli myös erittäin huolissaan siitä, että häneltä karkaa työntekijöitä enemmänkin kuin NIcu, joka lopetti ainakin toistaiseksi työsuhteen sen vuoksi, ettei halunnut enää mennä Carmenan avuksi kaupungin tarhalle. Myös Cristi on ilmaissut selvästi, ettei haluaisi enää käydä kaupungin tarhalla. PARin tarhalle on kovin vaikeaa löytää uusia työntekijöitä, mutta sellaisia jotka suostuisivat käymään päivittäin kaupungin tarhalla, tuskin löytyy. Jos nyt emme saaneetkaan keksittyä mitään pikaratkaisua tilanteen kohentamiseksi, niin jaksan uskoa siihen, että SAD on sitoutunut auttamaan PARin tarhaa jatkossakin ja pyrkii vakiinnuttamaan omaa tukijoukkoansa Saksassa. Toki hankalat välit PADiin kuulemma vaikeuttavat työtä ja varsinkin uusien tukijoiden luottamuksen saavuttamista eli kitka tiettyjen henkilöiden välillä on melkoinen. Tapaamamme SADin edustajat vaikuttivat kuitenkin aidon vilpittömiltä ja yhteistyöhalukkailta persoonilta. Todetuksi tuli vielä, että PAR tarvitsee ehdottomasti kolmannen tahon PAFin ja SADin lisäksi tukemaan tarhan ylläpitoa. Mutta tuon tahon etsiminen on työlästä ja siihen tarvittaisiin kovasti apuja vähän joka suunnalta. Avun tarve maailmalla on niin suuri ja auttajia turhan vähän. Carmenalle aiheuttaa mieliharmia lähes päivittäin myös saksalainen kaupungissa asuva henkilö, joka on lyöttäytynyt yksiin Tg-Jiun kaupungin tarhan eläinlääkärin kanssa. Tämä keisariksi sukunimensä mukaan kutsuttu mieshenkilö hankaloittaa Carmenan työtä panettelemalla häntä päivittäin julkisesti myös sosiaalisessa mediassa. Mies on avoimesti kertonut vihaavansa Carmenaa ja on pöyristyttävää, että tämän henkilön elämäntehtävä tuntuu olevan Carmenan tuhoaminen. Luonnollisesti Carmena on hyvin väsynyt ainaiseen vihanpitoon ja pelkää, että jatkuvat solvaukset ja syytökset mm. sosiaalisessa mediassa vaikuttavat väkisinkin ihmisten mieliin. On todella surullista miten vähän Carmenalla on mahdollisuuksia lähteä taistelemaan oikeuden puolesta ja varsinkin jos vastassa on hyvä veli liittoumat. Iltapäivän kuluessa ehdimme vielä useammaksi tunniksi PARin tarhalle, jossa meitä odottikin malttamattomina lauma rapsutuksia ja suukkoja kaipaavia ystäviä. Tunnit vierähtivät nopeasti ja tarhan ollessa kovin ison ja asukasmäärän lukuisan ei yhden vuorokaudenkaan tunnit riittäisi siihen, että kaikki tarhan asukit saisi kunnolla rapsuteltua. Kun Carmena saapui soppalasteineen tehdäkseen kierroksensa kaupungin tarhalla, seurasimme perästä, vaikka se repii joka kerta sielun totaalisesti irti. Tulee kertakaikkisen musertava olo, kun näkee keskitysleirimäisiin olosuhteisiin vangitut viattomat sielut, jotka vielä jaksavat uskoa ihmisten hyvyyteen paljon enemmän kuin mihin itse kykenee. Kaupungin tarhan jälkeen lähdimme vielä kaikki seuraamaan Carmenaa ja Cristiä lähialueilla majailevien koirien ruokintakierrosta. Noin sata koiraa muutaman kilometrin säteellä odottaa Carmenan tulevan ja tuovan mukanaan päivittäisen ruoka-annoksen. Nämä koirat eivät selviäisi ilman saamaansa apua. 4

5 5 Parin tunnin ruokintakierroksen jälkeen olikin jo lähes pimeää ja kello huiteli kymmentä. SADin enkeleillä oli vielä majapaikassaan illallinen edessä ja koska he olivat jo luovuttaneet vuokra-autonsa, heitimme heidät nauttimaan perinteisistä romanialaisista herkuista. Me emme jaksaneet enää ajatellakaan ruokaa, mutta minun oli vielä tehtävä hieman yhdistyshommia ja käytävä päivän aikana otettuja kuvia läpi omaan majapaikkaamme päästyämme. 2. päivä Tg-Jiussa Tällä kertaa heräsimme sateen ropinaan ja taivas näytti aika harmaalta. Emme kuitenkaan antaneet sään lannistaa vaan aamupalan syötyämme keräsimme tarvittavat kamppeet kasaan ja lähdimme kohti tarhaa. Koukkasimme mutkan Kauflandissa ja ostimme auton takakontin täyteen penturuokaa ja tarhan työntekijöille tupakkaa, sillä sitä aina kysellään. Tämän tarhareissun ohjelma poikkesi siltä osin paljon monista muista, että nyt ei ollut ainakaan etukäteen tehty mitään ennakkosuunnitelmia tarhan ulkopuolisista aktiviteeteista. Niitähän yleensä aina on ja usein niin paljon, että Pro Animals Romanian tarhalle ei sitten jääkään loppujen lopuksi riittävästi aikaa. Eli päätin nauttia nyt kerrankin siitä, että ei tarvitse sinkoilla yhtään minnekään päivän aikana vaan olla vain ystävien luona rapsutellen ja heidän kanssaan hengaillen. Oli myös sovittu, että menisin seuraavaksi yöksi Carmenan luo ja näin ollen päiväni tarhalla venyisi puolen yön kieppeille. Voitte uskoa, että päätin ottaa tästä ilosta kaiken irti. Olen kirjoittanut kerta toisensa jälkeen siitä kuinka paljon nautin olla PARin tarhan asukkien kanssa. Se ei miksikään siitä muutu, vaikka reissukertoja onkin takana jo useita kymmeniä. Toki tarhan vanhoista asukeista ja rakkaista ystävistäni niin moni on jo lähtenyt sateenkaarisillan tuolle puolen. Vielä on kuitenkin lukuisia jäljellä ja niin paljon kuin tarhalla onkin ihastuttavia nuoria ja uusia asukkeja, on minulla kaikkein vahvin side niihin ystäviin, jotka ovat kulkeneet mukana koko Pro Animals Finland ry:n historian, aina syksystä 2005 alkaen.

6 6 Ja todellakin, päivän tunnit puskivat toinen toistaan tieltään ja jossakin vaiheessa mieheni kävi kertomassa, että lähtee hotellille ja toivotti mukavaa loppupäivää. Jossakin vaiheessa iltaa huomasin olevan melkoisen vettynyt, sillä päivän aikana oli kuitenkin sadellut jonkin verran ja kamppeet olivat aika köykäiset sitä ajatellen. En antanut sen kuitenkaan haitata vaan jatkoin kierrostani ystävieni keskuudessa vielä useamman tunnin. Kymmenen aikoihin illalla alkoi kuitenkin tuntua siltä, että on pakko vaihtaa hieman vaateita ja siirryin klinikkatiloihin sitä tekemään. Koska klinikkatilat ovat nykyään käytössä myös toipilaiden majoitustilana, huomasin pian olevani siellä yleisenä seuraneitinä ja lattioiden sekä häkkien siistijänä. Vaan sehän sopi tilanteeseen vallan mainiosti. Kun Carmena oli tullut Cristin kanssa takaisin PARin tarhalle joka iltaiselta lähialueiden koirien ruokkimiskierrokseltaan, oli PARin tarhalla vielä edessä kierros koko tarhalla sekä tarvittavat iltalääkinnät. Kun sitten vihdoin oli aika sulkea tarhan portit klo 23.30, lähdimme Carmenan kanssa kohti hänen kotiaan, jossa Carmena kävi vielä kierroksen suojattiensa keskuudessa ennen kuin pääsimme istahtamaan ja nauttimaan pientä iltapalaa. Siinä napostellessamme keskustelimme luonnollisesti aiheiden rönsyillessä puolelta toiselle. Carmena haluaa aina minun hänen luonaan yöpyessään käydä läpi kaikki mahdolliset Pro Animals Romanian tarhalla vierailleet henkilöt. Toki heidän keskuudessaan on myös sellaisia, joiden nykyisestä elämästä en ole perillä, mutta on todella liikuttavaa kuinka Carmena muistaa vuosienkin takaa tapaamiaan ystäviä ja kyselee aina vain heidän kuulumisiaan. Jossakin välissä keskustelun aihe siirtyi Tg-Jiun kaupungin tarhaan ja ylipäätään Gorjin läänin kaupungin tarhoihin. Minulla on ollut aika ajoin todella paskamainen olo, kun tuntuu siltä, että viranomaiset vain kiristävät tilaisuuden tullen Carmenaa auttamaan kaupunkien tarhoja. Siitäkin huolimatta, että ainakin muutaman kaupungin osalta tarhoihin määrätyt kuukausibudjetit ovat suhteessa paljon suuremmat kuin PARin tarhan. Tietenkin vuodatin Carmenalle sen, kuinka minua inhottaa moinen kiristys ja käytös. Toki se jäytää myös Carmenaa, mutta hän on jatkuvasti puun ja kuoren välissä. Lähes kaikki läänin päättäjät ovat miehiä ja turhan moni valittu virkaansa suhteilla ilman tarvittavaa pätevyyttä. Se myös näkyy päätöstenteossa. Carmena kysyi minulta, että mitä hän voi asialle tehdä vaarantamatta tuhansien koirien kohtaloa. Niinpä, minulla ei ollut siihen vastausta ja sitä tuskin löytyy muualtakaan. Niin raadollinen kuin tilanne Gorjin läänissä ja ylipäätään Romaniassa on, sen ratkaiseminen ei vain ole helppoa. Jos olisi, ei tämän ongelman kanssa tarvitsisi enää painia.

7 Keskustelimme luonnollisesti myös PARin tarhan tilanteesta ja sitä auttavista tahoista. Carmena oli jossain määrin huolestunut siitä, että haluavatko kaikki kuitenkaan keskittyä auttamaan PARin tarhaa. Hänellä oli aika suuri pelko siitä, että kaupunkien tarhojen auttaminen on noussut etusijalle. Tässä yhteydessä en halua mainita enää mitään nimiä, koska se ei ole tarpeen. Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä. Yksi asia mikä Carmenaa myös harmitti kovasti oli se, että saksalaiset vierailijat eivät olleet millään lailla huomioineet PARin tarhan työntekijöitä. Se on kuitenkin näille arjen sankareille todella tärkeä ele ja me suomalaiset olemme osoittaneet arvostuksemme heitä kohtaan joka ikinen kerta tarhalla vieraillessamme. Pienillä eleillä ja muistamisilla voi olla joillekin hyvinkin suuri merkitys. Jossakin vaiheessa alkoi väsymys painaa silmäluomia niin, että oli pakko luovuttaa. Kello huiteli tuolloin puolta kolmea yöllä. Toivottelimme hyvät yöt ja kauniit unet ja painuimme muutamaksi tunniksi treffeille nukkumatin kanssa. 7