Tarhareissu Tg-Jiuhun

Transkriptio

1 Tarhareissu Tg-Jiuhun reissupäivä - matka Hki-Vantaalta Tg-Jiuhun Syksyisen tarhareissumme ryhmä kokoontui varhain keskiviikkoaamuna Hki-Vantaan lentokentällä. Olimme varmastikin melkoisen koominen näky kaikkine matkatavaroinemme, joista suurin osa koostui viemisistä, joita olivat lahjoittaneet pääosin Turun Länsikeskuksen ja Skanssin Faunatar -kauppiaat. Ja melkoisesti niitä kapsäkkeihin sallittujen kilomäärien rajoissa mahtuikin, joskin se vaati jonkin verran improvisaatiota ja kerrospukeutumistakin. Onneksi perille oli luvattu kaunista ja lämmintä säätä ja tarhavaatteet oli valittu sitten hieman köykäisemmästä päästä. Tällä kertaa reissussa mukana oli kaksi ensikertalaista; Helena ja Suzanne, neljättä kertaa puolentoista vuoden sisällä reissuun lähtenyt Mia ja me konkarit, Jukka ja minä, joilla reissujen lukumäärää on enää vaikea laskea. Vaikka matka Tg-Jiuhun olikin pitkä, sujui se kuitenkin mutkattomasti rupatellen haamujen kiehtovasta elämästä Pro Animals Romanian tarhan koirien sekä niistä huolta pitävien ihmisten kautta polveillen maailman poliittisiin ja polttaviin aiheisiin. Ainoa hermoja raastava tunti noin 16 tuntia kestäneessä matkassa oli se, kun jäimme tietöiden vuoksi matelevaan rekkajonoon Bukarestista moottoritielle johtavalla kehätiellä. Ensikertalaiset saivat tuntuman myös ns. yhteisön huolehtimiin koiriin tutulle huoltamolle pysähtyessämme. Toki auton ikkunoista seurattiin tarkkaan liikkuuko matkan varrella aikaisempaa enemmän vai vähemmän kulkureita. Me reissussa tiuhempaan olleet totesimme hyvin pian, että ei ainakaan vähemmän. Saavuttuamme illansuussa Tg-Jiuhun oli jo melkoisen pimeää, mutta siitä huolimatta suuntasimme ensimmäisenä tervehtimään Carmenaa tarhalle. Helenalle ja Suzannelle hetki oli varmasti jännittävin, koska tarhan suuruus ei pimeässä hahmotu ja he saattoivat vain arvailla minkälainen imperiumi seuraavana aamuna heidän eteensä ilmestyisi. Toki ensikosketus lukuisiin koiriin saatiin jo Carmenaa lähialueen koirien ruokintakierrokselta odotellessa, kun kymmeniä iloisia hännänheiluttajia tarhan edustalla toivotteli meitä tervetulleiksi. Carmenan saavuttua paikalle halasimme tietenkin ystävämme ruttuun ja saimme häneltä kovasti kaivatut suukot poskillemme ja vaihdoimme pikaiset tervehdykset ja kuulumiset. Sitten olikin aika suunnata jo tutuksi tulleeseen hotelliin, jossa ystävällinen ja aina niin hyväntuulinen "respan poika" oli meitä vastassa. Vielä jaksoimme käväistä syömässä pientä iltapalaa, mutta sitten Nukkumatti jo kovasti kutsui treffeille, jotta olisimme seuraavana aamuna mahdollisimman pirteitä päivän koitoksiin.

2 2 2. reissupäivä - Pro Animals Romanian tarhalla Eipä tarvinnut ketään reissulaista patistella aamiaiselle vaan kaikki olivat paikalla ajoissa kuin partiolaiset. Kahvitilauksen kanssa käytiin taas sama show eli romanialaisittain vahva musta kahvi tarjoillaan pienestä kupista, kun me suomalaiset taas joisimme mieluiten mukillisen keskipaahtoa ja useimmiten maidolla vielä laimentaen. Olisi paljon yksinkertaisempaa tuoda kerralla isot mukilliset pöytään kuin juosta jatkuvasti täyttämässä pikkuruisia kupillisia. Ehkä meillä on ensi kerralla oma kahvinkeitin ja kahvit sekä mukit mukana. Tarhalle mennessämme koukkasimme tietenkin Kauflandin kaupan kautta ja ostimme kaikki hyllyissä olleet koiranpennuille tarkoitetut ruokasäkit Pro Animals Romanian tarhan pienimmille asukeille. Ja Jukka osti tietysti pari kiloa nakkeja, joita hän aina tarjoilee tarhan läheisyydessä partioiville koirille. Kuvassa mukanamme tuomamme Turun Faunatarten tuliaiset; ruokaa, Nutriplus-geeliä, ruokakuppeja, leluja ja pantoja sekä hihnoja. Ja myös ensimmäisenä aamuna Kauflandista ostamiamme penturuokia. Kuten arvasin, olivat Helena ja Suzanne tarhalle tultuaan sen näköisiä kuin olisivat astuneet Ihmemaahan. Mutta hyvin kumpainenkin otti vastaan sen mitä tuleman piti kun kymmenet ja taas kymmenet koirat vyöryivät vastaan tarhan portista sisälle päästyämme. Ja voi sitä ilon ja onnen määrää kun koirat tajusivat, että rapsuttavia käsiä on tiedossa niin monta paria. Silmät loistivat kuin tähdet ja hännät kieppuivat kuin helikopterin propellit. Tarhavaatteet vaihdettiin lennosta päälle ja muut ryhmäläiset katosivat kuin "pieru Saharaan" tarhalle. Minä jäin juttelemaan Carmenan kanssa tarhaa koskevista tärkeistä ja akuuteista asioista. Ensitöikseen Carmena kuitenkin kertoi, että oli käynyt vaihtamassa pari sanaa Tg-Jiun kaupungin tarhan eläinlääkärin kanssa, joka oli todennut, että PARin tarhalla taitaa olla vieraita Suomesta. Carmena oli kertonut niin olevan ja käynyt ko. eläinlääkärin kanssa pienen keskustelun mm. saksalaisten ja pohjoismaalaisten eroavaisuuksista auttamisen suhteen. Saksalaisethan ovat jostain tunnettuja tehokkuudestaan, mutta Carmenan mielestä suomalaiset lyövät heidät mennen tulleen siinä ominaisuudessa. Se oli tietenkin todella imarreltavaa kuulla. Carmena yrittää pitää yllä sopuisaa yhteyttä kaupungin tarhan eläinlääkäriin, vaikka hänen tekisikin mieli haukkua kyseinen henkilö joka ikinen päivä. Se vain valitettavasti hankaloittaisi jo entisestään vaikeaa taiteilua kaupungin tarhan koirien auttamiseksi ja Carmena tyytyy läksyttämään eläinlääkäriä muutaman kerran kuussa. Carmena halusi keskustella kanssani tarhan työntekijöiden tilanteesta, koska se alkoi olla jo todella kriittisellä tasolla. Eugenen lähdettyä elo-syyskuun vaihteessa, on tilalle ollut todella vaikea saada korvaavaa henkilöä. Nyt tarhalla ollut oli jo kolmas kokelas, joka hänkin oli ollut poissa pari viikkoa välillä, mutta yllättäen ilmestynyt takaisin. Jos tilanne olisi vakaa, ei Carmena missään tapauksessa hyväksyisi moista käytöstä, mutta kun sitä apua tarvitaan niin kipeästi, on pakko vain niellä kiukkunsa. Stelicakin oli ehtinyt olla "sairaslomalla" useamman viikon palaten kuitenkin töihin sen jälkeen. Edellisenä päivänä Cristi oli yllättäen illalla ilmoittanut, että hän ei sitten

3 enää tule töihin seuraavasta aamusta alkaen. Kuuntelin vaitonaisena Carmenan kertomaa ja nieleskelin itkua. Näiden ihmisten päivittäinen elämä on todella raskasta enkä siinä tilanteessa pitänyt itseäni minkään arvoisena hyväntekijänä vaan vierailijana, joka on täysin kädetön kurjan tilanteen edessä. Onneksi Cristi kuitenkin saapui töihin - joskin muutaman tunnin myöhässä. Carmenalla oli päivälle paljon velvollisuuksia hoidettavana, kuten aina ja seuraavana päivänä oli kaiken lisäksi lähdössä useampi koira sekä kissa Saksaan, joten pienet kodin saaneetkin oli vielä "viimeisteltävä" matkakuntoon. Jätin siis Carmenan hoitamaan asioitaan ja sovimme, että jatkamme keskusteluamme vaikkapa seuraavana päivänä. PARin tarhan yhteydessä olevan klinikan tiloissa oli yksi kovin sairas ystäväni, nimeltään Frumusica, jonka sairasvuoteen äärellä vietin pitkän tovin silitellen ja kertoen rakkaita terveisiä suomalaiselta Riitta-kummilta. 3 Rakas ystäväni Frumusica, pieni urhea taistelija Carmena oli minulle kertonut, että monista testeistä huolimatta ei ole löydetty syytä Frumusican sairauteen ja koska samanlaisia oireita on ollut lukuisilla muillakin tarhan koirilla, Carmena pelkää huonolaatuisen ruoan olevan syynä outoihin sairauksiin ja monen koiran menehtymiseen. Ruoan huonosta laadusta keskustelimme jo edellisenä keväänä, kun saksalaisen PARia auttavan tahon edustajia oli myös paikalla. Totesimme kaikki, että jotain on tehtävä, mutta asia jäi enemmänkin saksalaisten hoidettavaksi, koska he olivat ko. ruoan toimittajia. Vihdoin ja viimein syksyllä Carmenan ja Patrician kieltäydyttyä enää ottamasta vastaan huonolaatuista ruokaa, saksalaiset vaihtoivat hieman parempaan. Mutta sitten tulikin se ongelma, että lahjoitusvarat eivät riittäneetkään tarvittavaan kiloon ja suomalaisten oli riennettävä apuun. Tilanne on edelleen epävakaa ruokatoimitustenkin suhteen, koska Carmenan mukaan sitä luvattua kiloa ei PARin tarhalle ole kyetty toimittamaan kuin hyvin harvoina kuukausina. Surullista kerrassaan tämäkin, koska tämä taho kuitenkin ulospäin antaa ymmärtää, että sovittu määrä on kuukausittain tarhalle toimitettu. Sairastuvalta päästyäni menin muiden perässä moikkaamaan tarhan työntekijöitä sekä tietenkin satoja koirakavereitani, joita oli ollut jo kovasti ikävä. Ehdittyämme olla jonkin aikaa tarhakavereitamme rapsuttelemassa, tuli Carmenan veli Sorin paikalle ja pian huomasimmekin kiipeilevämme tikkaita pitkin kaupungin tarhan katolle. Jukka oli saanut idean saada kuvia Pro Animals Romanian tarhasta hieman ylempää kuin normaalisti, koska silloin tarhan laajuudesta saisi paremman käsityksen. Näky, joka eteemme aukesi olikin todella vaikuttava ja vaikka olen minäkin PARin tarhalla rampannut sen valmistumisesta asti, haukoin henkeäni imperiumin edessä. Tuntui käsittämättömältä, että me suomalaiset olemme saaneet kaiken aikaan.

4 Tämä näkymä avautui meille konkareillekin ensimmäistä kertaa, vaikka PARin tarha onkin ollut jo tässä kuosissa useamman vuoden. Alueella on kokoa noin neliömetriä. 4 Vasemmalla tarhan klinikkatilat ja sen edessä ulkotarhatiloja. Oikealla tarhan etuosan ulkotilat ja hallitila (valkea rakennus), jossa majailee noin 100 koiraa. Hallitilan takana piilossa ulkoilualue. Tarhan keskiosaa vasemmalla ja oikealla Tarhan takaosaa, josta suurin osa jää piiloon vasemmalla ja oikealla olevien rakennusten taa.

5 Maan pinnalle palattuamme jatkoimme tarhalla kuka milläkin suunnalla. Minä tervehtien tarhan vanhimpia asukkeja, joiden olenkin kertonut kerta toisensa jälkeen olevan minulle niitä rakkaimpia. Johtuen varmasti siitä, että meillä on takana niin paljon yhteistä taivalta. Koska seuraavana päivänä oli tarkoitus vierailla Carbunestin kaupungin tarhalla, Ionin ja hänen noin 30 lemmikkinsä luona sekä paikallisen eläinlääkärin luona, käytimme tietenkin ensimmäisen tarhapäivän tunnit viimeisen päälle hyväksemme. Vaikka olimmekin välillä tuntikausia niin, ettemme nähneet toisiamme ja se tosiaankin on mahdollista PARin tarhalla, välillä satuimme kuitenkin kaikki samaan aikaan pienelle juoma- ja välipalatauolle klinikan edustalle. Tauot tosin päättyivät aina alla olevien kuvien mukaisesti. 5

6 PARin tarhalla on lukuisia vanhuksia, joista yllättävän monet ovat virkeitä teräsmummoja ja rautavaareja. Klinikan edustalla käppäili päiväsaikaan kaksikko Maronica ja Ransu (Flea), jotka seurasivat vieraita kuin varjot ja olivat valppaina nappaamassa herkkuja, kun niitä salaa muilta heille annettiin. Aurinkoa klinikan edustalla otti myös tarhan vanhimpiin lukeutuva asukas Nero, jolla ikää jo noin 17 vuotta. 6 Neljän jälkeen iltapäivällä Carmena lähti päivittäiselle viereisen kaupungin tarhan kierrokselleen ja Hannele, Mia sekä Suzanne seurasivat perässä. Minä päätin jättää tällä reissulla ko. tarhakäynnit väliin, sillä sen verran raskasta siellä on vierailla. Suren tietenkin kaupungin tarhan koirien vuoksi, mutta yhtälailla sen, että Carmena joutuu kohtaamaan joka päivä asioita, jotka varmasti syövät hänen sisintään eivätkä voi olla vaikuttamatta hänen jaksamiseensa. Yhtäkkiä huomasimmekin, että oli jo pimeä ja kello kävi kovasti ehtoon puolella. Oli aika toivottaa hyvää yötä tarhan asukeille ja sanoa hei heit Carmenalle sekä tarhan työntekijöille, jotka jäivät vielä toviksi tarhalle. 3. reissupäivä - vierailu Carbunestin kaupungin tarhalla ja köyhän Ionin sekä hänen lemmikkiensä luona ym. Päivästä oli tulossa jälleen aurinkoinen ja lämmin. Aamuvarhaisella oli kuitenkin melko vilpoisen oloista ja ajatukset väkisinkin kääntyivät siihen, että kylmä kausi on tulossa ja tarhoillakin tarvitaan mm. olkia lämmikkeeksi koppeihin. Päätin kuitenkin olla huolehtimatta liikaa talvikauden asioista reissumme aikana, koska sitä akuuttia mietittävää oli muutenkin ihan riittämiin. Aamiaisen jälkeen oli tarkoitus lähteä Carmenan ja Patrician kanssa suoraan Carbunestin kaupungin tarhalle, jonka tilanne on ollut hälyttävä jo jonkin aikaa. Vierailin heinäkuussa kyseisellä tarhalla ja näky oli sydäntä riipaiseva. Tarhan koirat eivät olleet saaneet herran aikoihin muuta syötävää kuin leipää, niitä ei oltu lääkitty tai muutenkaan hoidettu sen enempää kuin steriloitukaan. Tarhan eläinlääkäri on yli 80-vuotias seniili äijä, joka ei piittaa tuon taivaallista tarhan koirista vaan pitää sen yhteydessä olevassa rakennuksessa omaa praktiikkaansa. Ilmeisesti seniiliydestä huolimatta maksavia asiakkaita riittää. Heinäkuussa keskustelimme tarhan tilanteesta myös kaupungin uuden varapormestarin sekä läänin terveysviraston edustajien kanssa. Tilanteen todettiin olevan surkean, mutta kaupungin budjetissa ei myöskään ollut varoja sen kohentamiseksi. Eli kädessä oli jälleen kerran pattitilanne. Onneksi me suomalaiset osaamme laittaa tuulemaan ja Carbunestin tarhan koirille on saatu heinäkuusta saakka muutakin ruokaa jaettavaksi kuin leipää. Tarhalle on myös palkattu suomalaisten ihanien ihmisten turvin henkilö, joka varmistaa, että tarhan koiria varten hankitut ruoat jaetaan koirille eikä vedetä välistä. Suomalaiset ovat saaneet muutenkin pientä kohennusta aikaan tarhalla ja tuleman taitaa paljon lisää, josta kuulemme varmasti vielä loppusyksyn aikana.

7 Yleisnäkymää Carbunestin tarhan ulkoalueesta, jossa noin puolet koirista majailevat, kaikki steriloimatta. Koiria tarhalla on noin 40 7 Carbunestin kaupungin varapormestari tuli myös tarhalle keskustellakseen tilanteesta Carmenan kanssa. Näissä viranomaisten kanssa ja miksei ihan tavallisissakin romanialaisten kesken käydyissä keskusteluissa on yksi yhteinen piirre, jota suomalaisena on hieman vaikea käsittää. Välillä keskustellaan ihan normaalisti ja ikään kuin oltaisiin asioista yhtä mieltä, sitten yhtäkkiä äänenpainot muuttuvat ja keskustelun volyymi saa ihan uuden ulottuvuuden. Me sivusta seuraajat saamme sen vaikutelman, että kohta varmaan tapellaan. Sitten yhtäkkiä keskustellaankin taas aivan sävyisästi kuin mitään sanaharkkaa ei olisi ollutkaan.

8 8 Lisää kuvia Carbunestin tarhalta Toki Carmena selitti meille varapormestarin poistuttua, että herralla ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa tarjota kuin tarhan lopettamisen. Niin paljon se kuulema harmia ja ongelmia tuottaa kaupungille. Carmena kertoi minulle, että hän oli vastannut harmeja ja ongelmia tulevan roppakaupalla enemmän, jos tarha lopetetaan, sillä siitä Carmena tulisi kyllä pitämään huolen. Minusta tuntuu, että kaupungin "isät" eivät ihan äkkiseltään tarhaa tule lopettamaan, sillä sen verran he kyllä tuntevat Carmenaa ja hänen kykyjään. Parin tunnin Carbunestin tarhavierailun jälkeen oli aika lähteä hoitamaan muita velvollisuuksia. Edessä olisi vielä pieni palaverinpoikanen paikallisen eläinlääkäri Popescun kanssa sterkkakampanjoihin liittyen sekä käynti köyhän Ionin ja hänen 16 koiran sekä 11 kissan luona antamassa rokotuksia, madotuksia sekä loishäätöjä. Tg-Jiuhun palattuamme kiirehdimme Patrician kanssa Popescun luo, kun muut ryhmäläiset suuntasivat Kauflandiin tekemään ostoksia. Syy Popescun kanssa käytävään neuvotteluun oli se, että Popescun kanssa mobiilisterilointikampanjoihin osallistunut assistenttinsa oli lähtenyt sooloilemaan erään kampanjan osalta eikä sen organisoinnissa oltu noudatettu Patrician vaatimia käytäntöjä. Patricia oli tietenkin suivaantunut siitä niin paljon, että oli laittanut yhteistyön jäihin siksi, kunnes tulen paikalle ja voimme yhdessä kerrata säännöt ja sen, että sooloiluihin ei ole varaa. Toki minua säälitti Popescu, koska assistentin mokat eivät välittömästi hänen syytään olleet ja kaiken lisäksi Popescun vaimon terveydellinen tila oli niin huono aivokasvaimen johdosta, että yhteistä aikaa oli enää vain muutama viikko jäljellä. Popesculla ei varmastikaan olleet sterilointikampanjat päällimmäisenä mielessä. Kävimme kuitenkin asiat läpi ja sovimme, että jatkamme yhteistyötä Patrician johdolla ja ohjeita noudattaen. Minä kipaisin pikaisesti Kauflandissa ostamassa Ionille pari kassillista viemisiä ja sen jälkeen Helenan ja Mian jäätyä tarhalle auttamaan Carmenaa Saksaan lähtevien koirien siistimisessä. Suzanne, Jukka ja minä lähdimme Patrician kanssa noin 50 kilometrin päässä asuvan Ionin ja hänen lemmikkiensä luo. Aina yhtä ystävällinen ja herttainen Ion olikin meitä jo portilla vastassa ja tervehti meitä sydämellisesti. Ion on yksi PARin siipien suojissa jo vuosikausia ollut köyhä mies, joka yrittää huolehtia laumasta koiria ja kissoja pienen eläkkeensä turvin. Onneksi Carmena ja Patricia ovat onnistuneet auttamaan Ionia. Tämänkertainen urakka olikin melkoinen, sillä koirat eivät niin vain halunneet antautua kiinni ja pysyä paikallaan, koska oli kyse hieman oudommista toimenpiteistä. Ja kissathan eivät tietenkään olleet muutamaa lukuun ottamatta kotosalla, joten heidän lääkitsemisensä jäi toiseen kertaan.

9 9 Muutama Ionin lemmikeistä Lisää kuvia Ionin luota Tg-Jiuhun saavuimme täsmälleen kello neljä iltapäivällä ja siitä eteenpäin olin päättänyt omalta osaltani viettää lopun päivää PARin tarhan koirien seurassa ja tietenkin jatkaa Carmenan kanssa edellisenä päivänä käytyä keskustelua. Tarhan portista sisään astuessani minut valtasi oudon surullinen tunne ja jalkani johdattivat minut suoraan sairastuvalle ja sisään astuessani tiesin, että rakkaasta Frumusicasta on tullut enkeli. Jokaiseen tarhareissuun liittyy niin iloa kuin surua ja olipa menehtynyt ystävä minulle ennestään tuntematon pieni pentu, jota pitelen sylissäni viimeiseen henkäykseen saakka tai jo useampia vuosia tuntemani, tuntuu suru yhtä raskaalta. Elämä ja kuolema on koko ajan läsnä Pro Animals Romaniankin tarhalla ja luulisi, että Carmena ja tarhan työntekijät olisivat siihen jo tottuneita. Olen kuitenkin nähnyt omin silmin sen, että turhiin kuolemiin ei koskaan totu. PARin tarha on kuitenkin täynnä elämää eikä siellä kykene suremaan kuolemaa, se on tehtävä omassa hiljaisuudessa tarhan ulkopuolella. Niin minäkin teen, vieläkin tätä tekstiä kirjoittaessani kyynelten sumentaessa silmäni. Helena, Mia ja Suzanne halusivat mennä jälleen Carmenan kanssa Tg-Jiun kaupungin tarhalle. Siellä tuntui olevan jo jokaiselle omat korvamerkityt koirat, joiden luo oli aivan pakko palata. Siitäkin huolimatta, että jokainen tarhalla käynyt, tulee sieltä pois hyvin hiljaa silmät punaisina kyynelvanat poskilla. Kun Carmena ehti takaisin omalle tarhalle, oli meillä hetki aikaa keskustella PARin tarhan asioista. Carmenalla oli myös uutisia Saksasta, jossa PARia tukevan yhdistyksen sisällä oli tapahtunut muutoksia siellä pidettyjen vaalien tuloksena. Yhdistyksen aktiivien rivit olivat hajonneet ja tilanne oli mitä enimmässä määrin epäselvä. Kaiken lisäksi Carmena oli saanut viestiä ko. yhdistyksessä jatkavalta puheenjohtajalta, joka oli pyytänyt Carmenaa ja Patriciaa valitsemaan kenen kanssa yhteistyötä jatkaa. En oikeastaan voi kuvata sanoin sitä tunnetta, jonka sillä hetkellä koin, koska saattoi käydä niinkin, että päässäni pimeni täysin. Minua ei voisi enempää raivostuttaa se, että pyydetään sotkuihin täysin viattomia tahoja valitsemaan puolia ja ottamaan kantaa asioihin, jotka tulee selvittää niiden tahojen kesken jotka sotkut ovat aikaan saaneet. Tämä oli jo toinen kerta kolmen vuoden sisällä, kun PARia auttavan saksalaisen tahon rivistöt hajosivat ja kun ensimmäinen kerta toi ryhmän toiminnalle todella pitkäkestoisen takapakin, niin odotettavissa tietenkin oli, että nyt kävisi aivan samoin. Mutta mitään en siinä tilanteessa voinut auttaakseni Carmenaa ja Patriciaa. Meidän oli pakko vain jäädä odottamaan tulevaa ja toivoa, että hajonneet osapuolet pääsisivät sopuun siitä, että molemmat voivat jatkaa PARin tarhan avustamista.

10 10 Carmenalla oli pian taas kiire hoitamaan velvollisuuksiaan ja minä lampsin sekavissa mietteissä PARin tarhan halliosaan, jossa Niculla oli meneillään iltasopan jako vanhusten osastolla. Seurasin liikuttuneena kuinka hartaasti parikymmenpäinen vanhojen koirien ryhmä odotti omaa soppavatiaan ja kuinka tottuneesti ja hellästi Nicu ne heille tarjoili. Tarhan työntekijöiden päiviin mahtuu niin paljon erilaisia rutiineja, joiden oppiminen on varmasti kestänyt kauan ja aina kun tarhalle eksyy uusi työntekijä, tulee vanhojen työntekijöiden opettaa oman työnsä ohella uusille niin paljon kaikenlaista. Ja on varmasti turhauttavaa, kun niin usein tapahtuu, että uusi työntekijä jaksaa olla "remmissä" kenties vain muutaman päivän tai pari viikkoa ja kaikki vaiva meni hukkaan. Video Nicusta jakamassa soppaa vanhuksille Vanhusten ruokintaa seuratessani oli Saksaan lähtevien koirien ja kissan noutoauto jo saapunutkin tarhan pihaan ja minäkin lähdin hyvästelemään erään minulle hyvin rakkaan ystävän eli Coran, joka kymmenen tarhavuoden jälkeen oli saanut oman kodin. Vaikka PAFin ja PARin välillä ei adoptiotoimintaa olekaan, niin tokihan olemme onnellisia siitä, että niin moni PARin tarhan asukki on saanut viimeisten vuosien aikana kodin Saksasta. Tokihan mieltä lämmittää sekin, että niin moni suomalainen on lähtenyt rohkeasti käymään Pro Animals Romanian tarhalla ja palannut takaisinkin muun muassa hakemaan uuden perheenjäsenen. Laskeskelinkin taannoin, että Tg-Jiussa on vieraillut noin 50 eri suomalaista henkilöä ja heidän yhteensä laskettujen vierailujen määrä lähenee kahtasataa. Niin oli jälleen yksi tarhapäivä osaltamme pulkassa kellon lähestyttyä iltayhdeksää. Päivään oli mahtunut paljon kaikenlaista ja jokaisella meistä reissulaisista on luonnollisesti omanlaisensa tarinat talletettuna sydämiin. 4. reissupäivä Pro Animals Romanian tarhalla Tämä päivä tulisi olemaan niin monien muiden ohella niin tärkeä. Vaikka kuinka tiesimme jo heti aamusta alkaen, että matka ei ole kenellekään viimeinen, olisi tämä kuitenkin tämän reissun viimeinen päivä tarhalla. Ja vaikka itselläkin reissuja on takana jo 30 ja risat, viimeinen tarhapäivä on aina vain yhtä haikea ennen kuin se on kunnolla ehtinyt alkaa. Kuka minulle voisi selittää miksi näin on? Vielä kerran kävimme Kauflandissa ostoksilla aamutuimaan ja sen jälkeen varmasti jokaisella meistä oli vahvasti mielessä se mitä tämän päivän aikana tulisimme tekemään. Hengailemaan tarhalla ja tietenkin tervehtimässä Carmenan kotipiirissä asustelevia noin 80 koiraa, kymmenkunta kissaa, Dari-hevosta ja Kleopatraksi ensin nimettyä kilpikonnaa, joka olikin osoittautunut urokseksi ja nimetty uudestaan Caesariksi. Minulla oli tietenkin mielessä kiertää koko tarha läpi ja yrittää jättää hyvästit kaikille asukeille siitäkin huolimatta, että tiesin tehtävän täysin mahdottomaksi. Tarhalla tulisi voida viettää aikaa useita viikkoja, jotta mahdollisuus ylipäätään ottaa kontaktia kaikkiin sen asukkaisiin mahdollistuisi. Siitä niin kovasti olen haaveillut, mutta minullakin on rajallisuuteni, vaikka leipätyöni sallimat lomapäivät enimmäkseen käytänkin tarhareissuihin. Ja niitä kuviakin piti vielä ottaa, koska aina vain tuppaa käymään niin, että lykkään kuvien ottamista viime tinkaan. Ja jos ette vielä ole sattuneet lukemaan tai kuulemaan, niin ihan siitä syystä, että mieluiten käytän molemmat käteni koirien rapsuttelemiseen ja halaamiseen. Muutenkin kuvien ottamineen on valtava haaste, kun koirat eivät pysy paikallaan ja jos vain mahdollista hyppivät vasten ja kieppuvat ympärillä. Kuvien ottamiseen kuluu myös sitä kallista aikaa, jonka voisit viettää koirien kanssa seurustellen. En siis ihmettele sitä, että PARin tarhalla vierailevat suomalaiset eivät yleensä kovinkaan paljon ota kuvia. Puolen päivään aikaan lähdimme kohti Carmenan kotia, jossa tosiaankin hänellä on huolehdittavanaan lähemmäs sata eläintä, suurin osa heistä koiria. Ja kakki pelastettu jostakin, luonnollisesti. Onneksi Carmenalla on ollut apunaan ihana Mari, joka huolehtii hänen kanssaan arkipäivisin koirista, kissoista, Dariasta sekä Caesarista, sillä Carmenan yksinään se olisi aivan mahdotonta kaikkien muiden velvollisuuksiensa ohella.

11 11 Ja kuten aina, niin nytkin Carmenan kotona meitä oli vastassa niin paljon kerrassaan valloittavia olentoja. On niin pakahduttavan ilahduttavaa vierailla Carmenan kotona, sillä se ilon ja rakkauden tunnelma vyöryy vääjäämättä kohti ja kietoo kaikki tiiviiseen vaippaansa. Ja jopa joskus äkkipikaisuudestaan tunnetusta Daria-hevosesta on tullut niin säyseä, että jokainen uskaltaa silittää ja syöttää herkkuja. Kuvia Carmenan kotipiirin asukeista Carmenan luona pari tuntia vietettyämme riensimme takaisin tarhalle ja ne jäljellä olevat tunnit, jotka siellä voisimme viettää, olivat taas siirtyneet arvoasteikolla sata kertaa ylöspäin. Omalla kohdallani alkoi paniikki iskeä, sillä ymmärsin, että liian paljon oli ystäviä hyvästelemättä ja valintoja oli taas tehtävä. Hengitin muutaman minuutin syvään ja tein valintani. Ja ne haluan pitää täysin itselläni ja vaalia niitä aina seuraavaan tarhareissuun saakka. Reissuun, jolloin toivon mukaan minulla on riittävästi aikaa ihan kaikille rakkaille. Ennen kuin suljimme tarhan portit tämän reissun osalta viimeisen kerran, jaoimme toki tarhan työntekijöille bonukset, joista suuri kiitos suomalaisille ystäville. Kauflandista oli myös hankittu herkkukassit jokaisen makuhermoja herättelemään. Täytyi vain toivoa, että jokainen näistä raskaan työn raatajista jaksaisi tehdä tärkeää työtä tarhalla. Ilman heitä kun tarhan tarina loppuisi hyvin nopeasti.

12 Iltamyöhäisellä kokoonnuimme vielä Carmenan veljen Sorinin ja hänen vaimonsa Simonan luo mahtavan maittavalle illalliselle. Sitä oli Simona taas kerran koko päivän kokannut ja kyllä me siitä niin nautittiin. Carmenan ja Sorinin äitikin kävi meitä tervehtimässä mikä oli todella ihana yllätys. Hän on myös todella sydämellinen ihminen ja on erittäin onnellinen siitä, että Carmenalla on paljon suomalaisia ystäviä. Äiti tietää heidän merkityksen tyttärensä elämässä. 5. reissupäivä kotiinpaluu 12 Jokainen meistä lupasi palata takaisin. Siinä tärkein kiteytettynä! Ilta-aurinko on liekehtinyt Tg-Jiun yllä niin monet kerrat, kun olemme sinne matkanneet. Liekehtiköön meidän sydämissämme aurinko ystävillemme Tg-Jiussa ja se johdattakoon heitä valoon pimeimpinäkin aikoina. Tarhareissukuvat (PARin tarhalta, Ionin luota ja Carmenan kotoa) Videoita tarhalta (koiria ja ihmisiä sekä Carmenan ja Patrician haastatteluja)