Suuri pappikysely. 1. Sukupuoli. 2. Työtehtävä. 3. Vastaajan ikä. Missä työskentelen pappina? Missä työskentelen pappina? Missä työskentelen pappina?

Transkriptio

1 Suuri pappikysely 1. Sukupuoli Vastaajien määrä: 382 Mies 46,25% Nainen 53,75% 2. Työtehtävä Vastaajien määrä: 382 Kirkkoherra 13,75% Kappalainen 22,5% Pappi 63,75% 3. Vastaajan ikä Vastaajien määrä: 381 Alle 40vuotias 26,25% 4054vuotias 48,75% 55vuotias tai vanhempi 25%

2 4. Vastaajien määrä: % Hämeenlinnan ympäristö / Forssa 0% Kajaanin seutu 0% KemiTornion alue 0% Kokkolan ympäristö 0% Oulun seutu 0% Porin seutu 0% Rovaniemen seutu / Lappi 0% Seinäjoen seutu 0% Tampereen seutu 0% Turun seutu 0% Vaasan seutu 0% Vantaa 0% 5. Olisitteko pappina valmis vihkimään samaa sukupuolta olevan parin? Vastaajien määrä: 364 (N=72) Kyllä 59,72% En 40,28% 6. Voitte halutessanne perustella/kommentoida vastaustanne kysymykseen numero 7. Vastaajien määrä: 154 Kirkon toiminnan tulee kaikessa osoittaa kohti Jumalaa ja Kristusta myös suhteessa lähimmäiseen, mikä velvoittaa minua mielestäni toimimaan Kristuksen esimerkin mukaisesti kaikessa. Kaikki, mikä tapahtuu ihmiselle, tapahtuu myös Kristukselle. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on radikaalia, tätä radikaalia rakkautta kirkon työntekijöiden tulisi samalla tavoin heijastaa. En näe, että tätä rakkauden vaatimusta voi ohittaa kysymyksessä seksuaalivähemmistöistä. Katson, että Raamatussa ilmaistu näkemys homoseksuaalisuudesta tarkoittaa olennaisesti eri asiaa kuin se, mistä nyt on kyse. Mielestäni homoseksuaalisuuden ymmärtämisessä on tapahtunut merkittävä muutos, joka on jäänyt monelta huomaamatta. Monissa homoseksuaalisuuden vastaisissa kohdissa on kyse heteroseksuaalien homoseksuaalisista teoista. Homojen halu kantaa vastuuta ja sitoutua on kaikin tavoin tukemisen arvoinen. Pidän tätä kysymystä orjuuden jälkeen tärkeimpänä aikamme ihmisoikeuskysymyksenä. Henkilökohtaisesti olisin valmis ja tekisin sen erittäin mielelläni. Mutta se ei välttämättä tarkoita, että mielestäni kirkon pitäisi niin toimia. Kirkolliskokoukseen ei saada vielä riittävän suurta enemmistöä asian taakse, joten odotellaan rauhassa.

3 Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto Raamatussa ja minun näkemyksissäni. Raamattu on selkeästi perinteisen avioliittokäsityksen kannalla. Tekisin sen mielelläni, ilman muuta. Ei ole mahdollista raamatun maailmankuvaan uskoessa. En osaa sanoa. Nyt meillä rukoillaan rekisteröityjen parisuhteiden puolesta ja heidän kanssaan. Tämä rukoushetki on edelleen voimassa. Jos kohdalleni tulee samaa sukupuolta oleva pari, käyn heidän kanssaan läpi, millainen rukoushetki/siunauskaava tällä hetkellä on mahdollinen ja heidän tarpeistaan käsin. Tulen toimimaan niin kuin Kirkolliskokous asiasta päättää, ajallaan. Vihin kyllä, jos kirkko kyseisen lainpykälän hyväksyy. Aina on noudatettava yleisiä kirkossa hyväksyttyjä lakeja. Kannatan sitoutuneita parisuhteita, ja arvostan ihmisten halua sinetöidä parisuhteensa kirkossa. Kaikki seurakuntalaiseni ja heidän parisuhteensa ovat siunauksen arvoisia. (Vihkimisoikeudesta olisin valmis luopumaan kokonaan, en ole kiinnostunut virkamiestyöstä. Siunaaminen on se, mikä on kirkon tehtävä.) Luterilaisella kirkolla on 2 sakramenttia, pyhää toimitusta, joita olen toimittanut kyselemättä osallistujien seksuaalisen suuntautuneisuuden perään. Sanalla olen vihmonut, kastanut ja jakanut ehtoollista yhtä lailla hetero kuin homoseksuaaleille. Luterilaisessa kirkossa avioliitto ei ole sakramentti. Avioliitto on sopimus, jonka yhteisö / yhteiskunta tunnustaa. Tapojen historiassa voi havaita aikakausissa muutoksia kehitystä kohti nykyisyyttä. Enää tyttärien arvoa ei lasketa karjan määrällä, jalkavaimot eivät kuulu perhepiiriin, vaimoja leskeksi jääneitä ei kierrätetä veljeltä toiselle, lapsia ei naiteta ikäjärjestyksessä, yli kansakunta ja heimorajojen on tänä päivänä lupa solmia avioliitto, kumppani saadaan valita rakkauden perusteella tahdonliittoon pian tämä oikeus on myös homoseksuaaleilla. Mikä ihmeen kynnyskysymys olisi vihkiä kahta toisiinsa rakastunutta ja sitoutumishaluista aikuista ihmistä? Hyvä on ihmisen olla, kun toisensa löytävät. Jos Suomen ev.lut. kirkko tekee tulevaisuudessa tällaisen päätöksen, toimin sen mukaan. En näillä näkymin halua kuitenkaan lähteä erityisesti "sooloilemaan." Koska avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Itse ajattelen, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen. Minun olisi vaikea toimia arvojeni ja ajatusteni vastaisella tavalla. Mikäli kirkko tulevaisuudessa vihkii samaa sukupuolta olevia pareja, uskon niihin toimituksiin löytyvän pappeja, jotka suorittavat kyseisen toimituksen vapaaehtoisesti. En usko, että se olisi vihittävän parin kannalta hyvä asia, jos heidät vihkisi sellainen pappi, joka ei kannata samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Siinä tapauksessa, että kirkkona päätämme tehdä niin. avioliitto on miehen ja naisen liitto, luonnon järjestyksen ja avioliiton tarkoituksen mukaisesti niin yhteiskunnan kuin teologisinkin perustein. Enemmistö kristillisistä kirkoista on tällä kannalla Kannatan samaa sukupuolta olevien parien yhtäläisiä oikeuksia heteroparien kanssa avioliiton osalta (ehkä pois lukien adoptiooikeus). Heidän kirkollinen vihkiminen on kuitenkin niin selvästi kirkon tradition vastainen, että aika ei ole vielä kypsä heidän vihkimiselle. Raamatullinen luomisjärjestys tukee luonnollista yhteyttä, ei luonnotonta. Jumala siunasi miehen ja naisen yhteyden, ei naisen ja naisen, ei miehen ja miehen. Avioliitto suojaa perhettä: että lapsilla on sekä isä että äiti ja he saavat kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi. Yhteiskunnan ei pidä lähteä tukemaan luonnottomuuksia järjestelminä, vaikka homoja olisikin aina pieni joukko keskellämme. Tasavertaisuus, yhdenvertaisuus eivät tarkoita aina ihmisten kohtelemista samalla tavalla. Pikemminkin tunnustetaan eroavaisuus, myönnetään, että

4 tosiasia on tämä, se se vasta on hyväksyntää. En osaa sanoa. Riippuu, mitä teologisia perusteluja sille olisi. Rekisteröidyn parisuhteen puolesta olen luvannut olevani valmis rukoilemaan. Ainoastaan, kun kirkko (kirkolliskokous) tämän tekee mahdolliseksi. Samaa sukupuolta olevan parin siunaamiseen kyllä, siihen löytyy nykyisin varsin hyvä ns. kaavaehdotelmakin netistä. Vihkimiseen mahdollisesti kun se on ajankohtaista. Jos kirkko päättää (mikä ei näytä nyt todennäköiseltä), että kirkollinen vihkiminen avataan myös samaa sukupuolta oleville, olen valmis vihkimiään. Ei ole Raamatun mukainen Minusta tuo kysymys on asiaton. Elän tässä ajassa ja asiat muuttuvat hitaasti. En lähde ennakoimaan sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen kyllä valmis esim. siunaamaan homoparin, jos kirkolliskokous siihen päätyy. Puuttuu vastausvaihtoehto: En osaa sanoa! Koen, että en vielä itse olisi valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia avioliittoon, mutta voi olla että kantani muuttuu. En ole ehdoton mutta pidän hankalana, että Raamatusta ei valitettavasti löydy kunnollisia jakeita avioliittokäsityksen muuttamisen tueksi. Emme saaneet sovittua edes rekisteröidyn parisuhteen siunaamisesta vaan ainoastaan rukoushetkestä, joten hyppy vihkimiseen on yksinkertaisesti liian suuri. En ole joutunut kohtaamaan kyseistä tilannetta, joten yksiselitteistä vastausta on vaikea tässä vaiheessa antaa. Tällä hetkellä en saisi edes tehdä sitä. Siksi kysymys on tyhmä, koska tiedossa ei ole, mitä kirkko on päättänyt asiasta. Juuri tämän kaltaisista kysymyksenasetteluista mediaa moititaan, koska se tekee "mediapropagantistia kysymyksiä, ts. kysymyksiä, joihin ei voi oikeastaan vastata, koska kuten sanoin ei ole tiedossa, tuleeko kirkko muuttamaan vihkimiskäytäntöään yms. Tehkää parempia kysymyksiä! jokainen ihminen on arvokas ollut aina! Kunnioitan jokaista ihmistä ja itsekukin saa toteuttaa seksuaalisuuttaan toki miten tahtoo... mutta Jumalan edessä ei ole oikein muuttaa avioliittokäsitystä. 7. Voiko homoseksuaali mielestänne työskennellä pappina luterilaisessa kirkossa? Vastaajien määrä: 370 (N=77) Kyllä 89,61% Ei 10,39% 8. Voitte halutessanne perustella/kommentoida vastaustanne kysymykseen numero 9. Vastaajien määrä: 151 Kristuksen kirkko on erilaisten ihmisten kirkko, jossa jokainen, myös pappi, on luotu Jumalan kuvaksi. Ihmisiä ja pappejakaan ei siksi mielestäni voi teologisessa/hengellisessä mielessä jaotella eri "tasoihin". Pappi on kutsuttu toimimaan Kristuksen palvelijana. Ihmisyys yhteisenä tekijänä ei minusta eettisessä mielessä anna perusteita siihen, että homoseksuaalin pappeutta voitaisiin rajoittaa. Sellaiselle vallankäytölle ei mielestäni voi olla kestäviä perusteita. Kuka papeista on kyllin kelvollinen toimimaan pappina ylipäätään? Minusta uskonkysymykset ja uskonyhteisömme elämä on kunkin seksuaalista suuntautumista paljon syvempi ja vakavampi asia. Ylipäätään sukupuoliseen suuntautumiseen keskittyminen uhkaa kapeuttaa ihmiskuvaa ja tällä on mielestäni negatiivisia vaikutuksia kirkon elämään ja uskottavuuteen ihmiselämän monenlaisissa kysymyksissä. Miksei voisi? Näinhän on jo nyt. Kirkon olisi jo aika päivittää todellisuutensa vastaamaan nykyistä käsitystä homoseksuaalisuudesta synnynnäisenä ominaisuutena kuitenkin niin, että mahdolliset sisäiset repeämät jäävät mahdollisimman pieniksi.

5 Mikäli ei toteuta homoseksuaalisuuttaan voi toimia pappina. Jos homoseksuaalinen taipumus on syntyperäistä, jota en kyllä välttämättä usko, niin minkäpä taipumukselleen voi. Eli ei se voi estää tekemästä hengellistäkään työtä. Voiko vasenkätinen työskennellä kirkossa? Voiko vammainen työskennellä kirkossa? Voiko nainen työskennellä kirkossa? Voiko syntinen työskennellä kirkossa. Tämä on itsestäänselvyys! Tästä on jo piispojen kannanotto olemassa. Olisi syrjintää ja väärin, jos sukupuolinen suuntautuneisuus olisi valintakriteerinä työntekijää palkatessa. Homoseksuaaleja on aina toiminut pappeina, mutta heidän on aina odotettu pitäytyvät yhteisessä avioliittokäsityksessä. Homoseksuaalinen parisuhde ei ole rinnastettavissa siihen liittoon, jonka Jumala luomisessa siunasi. Työskentelee jo ja olen siitä suunnattoman iloinen. He ovat kaikki erittäin hyviä pappeja! Arvostan ehdottomasti enemmän niitä homoseksuaaleja pappeja, jotka eivät millään tavalla tuo seks.suuntautumistaan julkisesti esille. En keksi mitään syytä, miksei. Minusta myös heteroseksuaali voi työskennellä pappina luterilaisessa kirkossa. (Vastaan siksi, että tämä kysymys oli unohtunut.) Kirkossa on jo homoseksuaalisia pappeja virassa. Miksi homoseksuaalit eivät voisi toimia aivan kaikissa ammateissa samalla tavalla kuin heteroseksuaalit esimerkiksi pappina, päätoimittajina, lääkäreinä, opettajina? Ajatteleeko kysymyksen laatija, että homoseksuaalisuus vaikuttaisi ammattipätevyyteen vai että pappi olisi seksialan ammattilainen? Seksuaalisuuden esiintuominen ei ole ammatillisuudessa keskeisin kysymys ellei ole erikseen seksialan ammattilainen. En näe ihmisen seksuaalista suuntautumista uskon kysymyksenä. Papin tehtävä on julistaa Jeesuksessa Kristuksessa meitä kohdannutta armoa. Tunnen henkilökohtaisesti homoseksuaalisia pappeja ja heidän hyvää toimintaansa kirkossamme. Heitä on jo kirkossa. Oli ihminen homo tai hetero, niin syntiä hän tekee silti. Oleellista olisi, ettei pappi vähättele synnin merkitystä, jolloin samalla armon merkitys katoaa. Kirkko on jo kauan sitten linjannut, että homoseksuaali voi työskennellä kirkon palveluksessa. Minulla ei ole mitään ongelmaa asian suhteen, sillä pyrkin aina kohtelemaan kaikkia ihmisiä työssäni ja siviilissä samalla tavalla. Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ei ole tärkein kriteeri pappeudessa eikä hengellisyydessä. papin virassa ollaan pappina, ei homona tai heterona. Jos hän sitoutuu Raamattuun, tunnustuskirjoihin, kirkon opetukseen eikä julista vain homoutta ns. ykkösevankeliumina. Siitähän ei kirkon opetuksessa ole kyse. Kari Mäkinen, Irja Askola, Teemu Laajasalo, Laura Mäntylä, Toni Fagerholm, Marjaana Toiviainen... Nyt on virkoihin noussut uusi sukupolvi arvoliberaaleja pastoreita, jotka uskaltavat puolustaa arvojaan julkisesti ja kritiikkiä pelkäämättä. Heitä on pakko kunnioittaa. Yleisessä homoseksuaalisuuskeskustelussa näkyy hyvin, miten subjektiivisesti raamatullisuus ymmärretään. Vain oma tapa tulkita Raamattua on oikein. Siksi ihmisten tuntuu olevan vaikea nähdä, että oma raamatullisuus on helposti valikoivaa. Karkeasti: Orjuutta ei kukaan vaadi ja ei myöskään sitä, että vaimo olisi miehensä omaisuutta, kuten hän oli ennen avioliittoa isänsä omaisuutta. Kumpikin olisi raamatullinen tapa ajatella samalla logiikalla kuin homoseksuaalisuus torjutaan Raamattuun vedoten. Jeesuksen antama rakkauden kaksoiskäsky jää siis päteväksi perusteeksi sanoa, että jokin juttu on raamatullinen. Rakkauden kaksoiskäskyn pohjalta hän ratkaisee eettisiä kysymyksiä. Yleensä homoseksuaalisuuden vastustajien peruste on, että seuraavaksi pitää sitten hyväksyä pedofiilit. Hekin toteuttavat vain luontoaan. Ero on kuitenkin siinä, että homoseksuaalinen suhde on tasaveroinen ja siinä mielessä Raamatulla perusteltavissa. Näin voidaan todeta, että homoseksuaalisuus ei ole Raamatun vastaista nykytiedon pohjalta. Vastustajilla taustalla näkyy myös ainakin vanhemmilla ihmisillä se, että homoseksuaalisuus oli 70luvulla vielä rikos. Totuttuja ajatuskulkujaan ei siis ole helppo kääntää.

6 Olipa kumma kysymys Tämän ei pitäisi olla enää kenellekään epäselvää. Pappisvirka ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. Ei ole Raamatun mukainen Jälleen yksi typerä kysymys. Minä en päätä siitä asiasta. en osaa sanoa