Samaa sukupuolta olevan parin vihkiminen / pastori Árpád Kovács

Transkriptio

1 Samaa sukupuolta olevan parin vihkiminen / pastori Árpád Kovács Diaarinumero Esittelijä Perustelut DOUL/302/ /2017 lakimiesasessori Mari Aalto Tuomiokapituliin on toimitettu Oulun ev.-lut. seurakuntien keskusrekisteristä tieto (liite 1), että pastori Árpád Kovács on toimittanut samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon vihkimisen Oulussa Tuomiokapituli pyysi pastori Kovácsilta vastineen asiassa selvittääkseen, onko Kovács kirkkolain 5 luvun 3 :n tarkoittamalla tavalla toiminut vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta tai laiminlyönyt niitä taikka käyttäytynyt papille sopimattomalla tavalla. KL 5:3 --- Papille, joka toimii vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy papille sopimattomalla tavalla, tuomiokapituli voi asian laadun mukaan antaa kirjallisen varoituksen tai pidättää hänet pappisvirasta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos papin sopimaton käyttäytyminen, laiminlyönnit pappisvirassa tai käyttäytyminen muutoin osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa. --- Pastori Kovácsin päivätty vastine asiassa Pastori Kovács myöntää vastineessaan (liite 2) vihkineensä parin Hän toteaa, että hänen työtään pastorina ohjaavat kolme yhtymän tasolla hyväksyttyä sääntöä: 1. Toiminnan pitää olla sovussa kristillisten arvojen, Raamatun, tunnustuskirjojen ja kirkkolain, eli uskonnollisen viitekehyksen kanssa. 2. Jos uskonnollinen viitekehys on ristiriidassa Suomen lain kanssa, toiminta ohjautuu Suomen lain mukaan. 3. Jos Suomen laki on ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa, toiminta ohjautuu ihmisoikeuksien mukaan. Pastori Kovács katsoo, että hän kirkon työntekijänä on saanut vihkioikeuden, eikä uskonnollinen viitekehys voi mennä lain edelle, varsinkaan kun laki ei millään tavalla ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa, vaan pikemminkin edistyksellinen. Sovellettavat säännökset ja lain esityöt Ns. tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan Avioliittolain muutos mahdollistaa sen, että avioliittolain edellytykset täyttävät henkilöt voivat solmia avioliiton sukupuolesta riippumatta. Avioliittolain muutoksella ei puututtu avioliittolain säännöksiin kirkollisesta vihkimisestä. Avioliittolain 16 :n mukaan kirkollisen vihkimisen ehdot ja muodot määrää edelleen se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan. Asiaa valmistelleen lakivaliokunnan

2 mietinnössä nimenomaisesti todetaan, että kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla olisi jatkossakin oikeus päättää itsenäisesti, vihkivätkö ne avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja (LaVM 14/2014). Perustuslain 11 :ssä säädetään perusoikeuksiin kuuluvasta uskonnonvapaudesta. Em. säännös turvaa kirkolle oikeuden itse päättää oppiinsa liittyvistä asioista. Säännöstä täydentää perustuslain 76, jossa turvataan kirkon autonomia. Uskonnon tunnustamisen ja harjoittamisen vapauteen sisältyy kunkin uskonnollisen yhteisön mahdollisuus päättää omista uskonnollisista menoistaan (HE 309/1993 vp). Perustuslakivaliokunta on nimenomaisesti todennut, että kirkollinen vihkiminen on osa uskonnon harjoittamisen oikeutta (PeVL 8/2008). Perustuslain 22 :n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Avioliittolain muutos takaa yhdenvertaisen kohtelun avioliittoa solmittaessa sukupuolesta riippumatta. Yhdenvertaisuuden toteutuminen ei edellytä, että avioliittoon aikovilla olisi subjektiivinen oikeus tulla vihityksi valitsemassaan uskonnollisessa yhdyskunnassa, jonka edustajalla on vihkioikeus. Evankelis-luterilaisen kirkon vihkimisen rajaaminen eri sukupuolta oleviin pareihin ei vaaranna kenenkään oikeutta solmia avioliitto. Jokaisella avioliittolain edellytykset täyttävällä on oikeus solmia avioliitto tuomioistuimessa tai maistraatissa. Kirkkolain 4 luvun 2 :n 1 momentin mukaan Jumalanpalveluksista, sakramenteista ja kirkollisista toimituksista määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. Kirkkojärjestyksen 2 luvun 18 :n mukaan kirkollisen vihkimisen suorittaa pappi kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla. Sekä kirkkojärjestys että kirkkokäsikirja ovat kirkolliskokouksen määräenemmistöllä hyväksymiä. Kirkon avioliittokäsitys ja piispa Salmen kirje Suomen evankelis-luterilaisen kirkon korkeinta päätösvaltaa käyttää kirkolliskokous, jonka tehtävänä on kirkkolain 20 luvun mm. käsitellä kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja. Avioliitokysymystä kirkolliskokous käsitteli vuonna 2010 rekisteröityä parisuhdetta koskevan asian yhteydessä. Kirkolliskokouksen perustevaliokunta katsoi tuolloin yksimielisesti, että kirkon avioliittokäsitys on miehen ja naisen välinen. Piispainkokouksen selonteossa avioliittolain muutoksen johdosta vuodelta 2016 otettiin sama kanta. Avioliittolain muutoksesta johtuen, piispa Salmi on sähköpostitse lähettänyt seurakunnille ja papistolle kirjeen (liite 3), jonka myös pastori Kovács on saanut. Kirjeessä todetaan muun muassa avioliittolain muutoksen myötä pappi ei saa oikeutta vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria kirkolliseen avioliittoon. Epäselvyyttä ei siten ole, etteikö kirkon avioliittokäsitys tällä hetkellä olisi miehen ja naisen välinen. Kirkolliskokouksen käsittelyssä on edustaja-aloite kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi ja on mahdollista, että jossain vaiheessa kirkon avioliittokäsitys muuttuu. Tähän tarvitaan kuitenkin kirkolliskokouksen päätös.

3 Pappislupaus Pappisvihkimyksen yhteydessä annettavassa pappislupauksessa pappi sitoutuu pysymään kirkon tunnustuksessa ja noudattamaan kirkon lakia ja järjestystä. Hakeutuessaan pappisvirkaan pappi käyttää henkilökohtaista uskonnonvapauttaan ja samalla asettuu kirkon valvonnan alaisuuteen. Kirkkojärjestyksen 5 luvun 6 :n mukaan Papiksi vihittävän on annettava virkaan vihittäessä seuraava lupaus: Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon. Arviointi Edellä esitetyillä perusteilla tuomiokapituli katsonee, että Suomen ev.-lut. kirkolla on avioliittolain mukaisesti oikeus päättää kirkollisen vihkimisen ehdot ja muodot. Kirkon nykyisten säännösten ja avioliittokäsityksen mukaan samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen ei ole mahdollista. Tuomiokapitulin toimivaltaan ei kuulu kirkon avioliittokäsityksen määrittäminen vaan se kuuluu kirkolliskokoukselle. Tuomiokapitulin tehtävä on kirkkojärjestyksen 19 luvun 1 :n mukaisesti mm. valvoa papiston tehtävien hoitoa. Pastori Árpád Kovács on ollut tietoinen kirkon avioliittokäsityksestä ja ohjeistuksesta, että papin ei tule vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria. Tuomiokapituli antanee pastori Árpád Kovácsille kirjallisen varoituksen toimimisesta vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta. Esitys Käsittely Tuomiokapituli antaa pastori Árpád Kovácsille kirjallisen varoituksen toimimisesta kirkkolain 5 luvun 3 :n tarkoittamalla tavalla vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta. Käsittelyn aikana hiippakuntadekaani Kari Ruotsalainen teki seuraavan vastaesityksen, jota tuomiorovasti Satu Saarinen kannatti. Otsikon Arviointi alle esitetään muutettavaksi tekstiä seuraavasti: Sekä rekisteröidyn parisuhteen että nykyisen tasa-arvoisen avioliittolain tullessa voimaan on tuotu esille, kirkon tämänhetkisen avioliittokäsityksen lähtevän siitä, se on miehen ja naisen välinen liitto (Kirkolliskokouksen perustevaliokunta 2010 ja piispainkokouksen selonteossa 2016). Tällä perusteella piispat ovat ohjeistaneet hiippakuntiensa pappeja vedoten voimassa olevaan käytäntöön. Yhteiskunnan avioliittokäsityksen muuttuminen tuli selkeästi esille viimeistään rekisteröidyn parisuhteen tullessa voimaan (2002). Kirkon päätöksenteossa ei ole kyetty käyttämään sille tarjottua useamman vuoden aikaa selkeän kirkon kannan muodostamiseen muuttuvaan avioliittokäsitykseen, vaan vedotaan voimassa olevaan käytäntöön ja kirkkokäsikirjan ohjeistuksiin.

4 Tästä on seurannut organisaation systeeminen ongelma, jossa tätä asiaa ratkovat tuomiokapitulit yksittäisten pappien toiminnan perusteella. Kuitenkaan tuomiokapitulit eivät määrittele kirkon kantoja yhteiskunnan lainsäädännön muutoksiin vaan sen tulisi olla ensisijaisesti kirkolliskokouksen asia, mutta näkyä myös piispainkokouksen linjauksissa. On syytä todeta, että samaa sukupuolta olevat vihittävät ovat myös kirkon jäseniä ja kristittyjä, Jumalan luomia ja lunastamia. Jos heidät vihkii pappi, joka saa kirkolta rangaistuksen toiminnastaan se sisältää voimakkaan negatiivisen viestin vihityille. Eli kirkon toiminta asiassa johtaa väistämättä myös siihen, että loukkaamme syvästi omia seurakuntalaisiamme, vaikka se ei olisi tarkoitus. Nyt kirkolliskokouksessa etenee aloite liittyen kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseen ja on valmistunut Helanderin selvitys, jossa pohditaan erilaisia malleja asian ratkaisemiseksi, lähtien nykytilan säilyttämisestä, syvälliseen kirkollisen lain ja järjestyksen muuttamiseen. Nyt vasta käydään prosessia ja keskustelua, joka olisi pitänyt käydä vuosia sitten. Tässä yhteydessä joudutaan myös ratkaisemaan ekumeenisen asemoituminen toisaalta suhteessa skandinaavisiin sisarkirkkoihin toisaalta perinteisempää käsitystä edustaviin kirkkokuntiin. Edessä on muitakin vaikeita valintoja niin kuin aina päätöksiä tehtäessä. On siis ajauduttu tilanteeseen, jossa yksittäiset tuomiokapitulit tekevät päätöksiä perustuen tulkintaan, jota ei ole kunnolla peilattu lainsäädännön muutoksia vasten. Pahimmillaan se johtaa tilanteeseen, jossa kirkossa seurataan vierestä, kun asiaa ratkotaan hallinto-oikeuksissa. Tuomiokapitulin olisi syytä odottaa, että kirkolliskokous eksplisiittisesti käsittelee uudessa yhteiskunnallisessa ja lainsäädännöllisessä tilanteessa asian. Siksi tuomiokapitulin tulisi tässä vaiheessa katsoa, että yksittäisen papin toiminta ei ole vallitsevan tulkinnan mukainen, mutta se vallitsevassa tilanteessa se ei aiheuta toimenpiteitä. Otsikon Esitys alle esitetään muutettavaksi seuraavaa: Tuomiokapituli katsoo, että pastori Árpád Kovácsin toiminta ei ole kirkon nykyisen ohjeistuksen mukainen, mutta vallitsevassa tilanteessa se ei aiheuta toimenpiteitä. Puheenjohtaja teki seuraavan äänestysesityksen: ne, jotka kannattavat lakimiesasessori Mari Aallon pohjaesitystä äänestävät JAA ja ne, jotka kannattavat hiippakuntadekaani Kari Ruotsalaisen tekemää vastaesitystä, äänestävät EI. JAA äänestivät aakkosjärjestyksessä Mari Aalto, Heikki Nissinen, Aino Paananen, Samuel Salmi sekä Kari Tiirola. EI äänestivät Kari Ruotsalainen sekä Satu Saarinen. Äänin 5-2 esittelijän esitys jäi voimaan. Päätös Esitys hyväksyttiin.

5 Kari Ruotsalainen ja Satu Saarinen jättivät seuraavan yhteisen eriävän mielipiteen päätökseen. Eriävä mielipide Tahdomme tuoda esille eriävän mielipiteemme Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin tekemään päätökseen pastori Árpád Kovácsin saamaan varoituksesta. Yhdymme esittelyyn ja siihen näkemykseen, että pastori Árpád Kovácsin toiminta ei ollut kirkon nykyisen ohjeistuksen mukaista. Sen sijaan haluamme esittää eriävän mielipiteemme arviointiin ja päätökseen. Katsomme, että olisi syytä odottaa, että kirkolliskokous eksplisiittisesti käsittelee uudessa yhteiskunnallisessa ja lainsäädännöllisessä tilanteessa asian. Siksi tuomiokapitulin tulisi tässä vaiheessa katsoa, että yksittäisen papin toiminta ei ole vallitsevan tulkinnan mukainen, mutta se vallitsevassa tilanteessa se ei aiheuta toimenpiteitä. Seuraavassa perustelut, jotka esitimme istunnossa: Sekä rekisteröidyn parisuhteen että nykyisen tasa-arvoisen avioliittolain tullessa voimaan on tuotu esille, kirkon tämänhetkisen avioliittokäsityksen lähtevän siitä, se on miehen ja naisen välinen liitto (Kirkolliskokouksen perustevaliokunta 2010 ja piispainkokouksen selonteossa 2016). Tällä perusteella piispat ovat ohjeistaneet hiippakuntiensa pappeja vedoten voimassa olevaan käytäntöön. Yhteiskunnan avioliittokäsityksen muuttuminen tuli selkeästi esille viimeistään rekisteröidyn parisuhteen tullessa voimaan (2002). Kirkon päätöksenteossa ei ole kyetty käyttämään sille tarjottua useamman vuoden aikaa selkeän kirkon kannan muodostamiseen muuttuvaan avioliittokäsitykseen, vaan vedotaan voimassa olevaan käytäntöön ja kirkkokäsikirjan ohjeistuksiin. Tästä on seurannut organisaation systeeminen ongelma, jossa tätä asiaa ratkovat tuomiokapitulit yksittäisten pappien toiminnan perusteella. Kuitenkaan tuomiokapitulit eivät määrittele kirkon kantoja yhteiskunnan lainsäädännön muutoksiin vaan sen tulisi olla ensisijaisesti kirkolliskokouksen asia, mutta näkyä myös piispainkokouksen linjauksissa. On syytä todeta, että samaa sukupuolta olevat vihittävät ovat myös kirkon jäseniä ja kristittyjä, Jumalan luomia ja lunastamia. Jos heidät vihkii pappi, joka saa kirkolta rangaistuksen toiminnastaan se sisältää voimakkaan negatiivisen viestin vihityille. Eli kirkon toiminta asiassa johtaa väistämättä myös siihen, että loukkaamme syvästi omia seurakuntalaisiamme, vaikka se ei olisi tarkoitus. Nyt kirkolliskokouksessa etenee aloite liittyen kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseen ja on valmistunut Helanderin selvitys, jossa pohditaan erilaisia malleja asian ratkaisemiseksi, lähtien nykytilan säilyttämisestä, syvälliseen kirkollisen lain ja järjestyksen muuttamiseen. Nyt vasta käydään prosessia ja keskustelua, joka olisi pitänyt käydä vuosia sitten. Tässä yhteydessä joudutaan myös ratkaisemaan ekumeenisen asemoituminen toisaalta suhteessa skandinaavisiin sisarkirkkoihin toisaalta perinteisempää käsitystä edustaviin kirkkokuntiin. Edessä on muitakin vaikeita valintoja niin kuin aina päätöksiä tehtäessä.

6 On siis ajauduttu tilanteeseen, jossa yksittäiset tuomiokapitulit tekevät päätöksiä perustuen tulkintaan, jota ei ole kunnolla peilattu lainsäädännön muutoksia vasten. Pahimmillaan se johtaa tilanteeseen, jossa kirkossa seurataan vierestä, kun asiaa ratkotaan hallinto-oikeuksissa. Oulussa Kari Ruotsalainen hiippakuntadekaani Satu Saarinen Tuomiorovasti Pykälä tarkastettiin kokouksessa. Toimenpiteet Lisätiedot Muutoksenhaku Pöytäkirjanote pastori Árpád Kovács, yhteisen kirkkoneuvoston pj. Niilo Pesonen lakimiesasessori Mari Aalto, p , Oikaisuvaatimusohje liitteenä