Taulukko 13. Soranottoalueiden lukumäärä ja pinta-alatiedot koko tutkimusalueelta. Määrä Pinta-ala Keskiarvo Max Min Mediaani

Transkriptio

1 5.10 Koko tutkimusalue Soranottoalueita rajattiin yhteensä 367 ja niiden yhteispinta-ala oli 613 hehtaaria (taulukko 13). Nämä alueet jaettiin vielä jälkihoidon mukaan omiksi alueiksi, joita oli yhteensä 452. Pohjavesialueiden ulkopuolella kokonaan tai enimmäkseen sijaitsevia soranottoalueita rajattiin kuusi. Osalla ottamisalueista oli myös kalliokiviaineksen ottoa. Kuvassa 139 on esitetty soranottoalueiden jakautuminen eri kokoluokkiin. Yli puolet soranottoalueista oli alle puolen hehtaarin kokoisia, mutta niiden osuus pinta-alasta oli noin 6 %. Yli kymmenen hehtaarin kokoisia alueita oli vain muutama prosentti kaikista alueista, mutta niiden osuus pinta-alasta oli noin kolmannes. Taulukko 13. Soranottoalueiden lukumäärä ja pinta-alatiedot koko tutkimusalueelta. Määrä Pinta-ala Keskiarvo Max Min Mediaani 367 kpl 613,19 ha 1,67 ha 35,95 ha 0,02 ha 0,40 ha a) b) 4 % 3 % 6 % 14 % 25 % 54 % 35 % 15 % 28 % Kokoluokka (ha) < 0,5 0, > 10 Kuva 139. Eri kokoluokkaa olevien soranottoalueiden osuudet ottamisalueiden a) lukumäärästä ja b) pinta-alasta. 16 % Maakuntakaavaan merkittyjä soran- ja hiekanoton aluevarauksia (EOh) oli tutkimusalueella yhteensä 23 kappaletta ja niiden pinta-ala oli 550 hehtaaria. EOh -alueet sijaitsivat pääasiassa pohjavesialueilla. Eniten EOh -alueita oli Tammelassa (10 kpl, 185 ha) ja Hattulassa (4 kpl, 190 ha). Hämeenlinnassa ja Ypäjällä niitä ei ollut yhtään. Muissa kunnissa EOh-alueita oli 1 3 kpl ja niiden pinta-ala oli ha. Lähes kaikilla EOh -alueilla oli tai oli ollut soranottotoimintaa. Soranottoalueiden jälkihoitoluokkien osuudet ottamisalueista on esitetty kuvassa 140 ja kunnostustarveluokkien osuudet kuvassa 141. Lukumäärän mukaan suurin osa soranottoalueista oli jälkihoitamattomia. Jälkihoitoluokkien pinta-aloja vertailtaessa toiminnassa olevien alueiden osuus on kuitenkin suurin. Kunnostustarveluokista kohtalaisen kunnostustarpeen alueita oli eniten, mutta pinta-alan mukaan suurin luokka oli vähäinen kunnostustarve/ei kunnostustarvetta. Jälkihoitoluokkien osuudet pinta-alasta kunnittain on esitetty kuvassa 142 ja kunnostustarveluokkien osuudet kuvassa Suomen ympäristökeskuksen raportteja

2 a) b) 14 % 24 % 35 % 4 % 5 % 34 % lkihoidettu sittain jälkihoidettu uotoiltu Jälkihoidettu Osittain jälkihoidettu Muotoiltu lkihoitamaton iminnassa 9 % Jälkihoitamaton Toiminnassa 8 % 42 % 25 % Kuva 140. Soranottoalueet jälkihoitoluokittain: a) osuudet lukumäärästä, b) osuudet pinta-alasta. a) b) 13 % 8 % 7 % i 30 % 22 % Kunnostustarve Suuri 38 % 41 % alainen äinen/ei tarvetta nmukainen Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta Luvanmukainen 41 % Kuva 141. Soranottoalueet kunnostustarveluokittain: a) osuudet lukumäärästä, b) osuudet pintaalasta. Jälkihoitoluokat Jälkihoidettu Osittain jälkihoidettu Muotoiltu Jälkihoitamaton Toiminnassa Kalvola Hattula Humppila Hämeenlinna Forssa Ypäjä Tammela Renko Jokioinen Kuva 142. Jälkihoitoluokkien osuudet pinta-alasta kunnittain. ha Suomen ympäristökeskuksen raportteja

3 Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta Luvanmukainen Kalvola Hattula Humppila Forssa Hämeenlinna Ypäjä Tammela Renko Jokioinen ha Kuva 143. Kunnostustarveluokkien osuudet pinta-alasta kunnittain. Kunnostustarpeen jakautumista eri kokoluokan soranottoalueille on tarkasteltu kuvassa 144. Kuvasta nähdään, että vähäinen kunnostustarve/ei kunnostustarvetta -luokan suhteellinen osuus kasvaa, mitä suuremmista ottamisalueista on kyse. Suuren kunnostustarpeen alueet ovat taas enimmäkseen alle hehtaarin kokoisia kpl Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 50 0 < > 5 Pinta-ala (ha) Kuva 144. Kunnostustarveluokkien lukumäärät eri kokoluokan soranottoalueilla. Soranottoalueet sijoittuvat enimmäkseen luokan I pohjavesialueille. Soranottoalueiden pinta-alasta 64 % on luokan I, 24 % luokan II ja 12 % luokan III pohjavesialueilla. Soranottoalueiden pinta-alat eri pohjavesiluokkien alueilla on esitetty kuvassa 145, jossa on tarkasteltu jälkihoitotilannetta eri pohjavesiluokkien alueilla. Soranottoalueita oli jonkin verran pohjavedenottamoiden läheisyydessä ja paikoin ne olivat aivan pohjavedenottamon vieressä. 500 metrin säteellä pohjavedenottamois- 144 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

4 ta oli yhteensä 54 soranottoaluetta. Näistä 36 olivat toiminnassa olevia tai sellaisia jälkihoitamattomia ottamisalueita, joilla ei ollut myöskään luontaisesti levinnyttä kasvillisuutta (taulukko 14). Pohjavedenottamon läheisyydessä sijainneet soranottoalueet olivat pääasiassa melko pienikokoisia. Taulukko 14. Pohjavedenottamon läheisyydessä sijaitsevat soranottoalueet. Soranottoalueiden etäisyys pohjavedenottamosta (m) Soranottoalueita yhteensä (kpl) Toiminnassa olevat tai jälkihoitamattomat soranottoalueet (kpl) Yli hehtaarin kokoiset toiminnassa olevat tai jälkihoitamattomat soranottoalueet (kpl) < < < Soranottoalueet olivat keskittyneet lähes yksinomaan pohjaveden muodostumisalueelle. Niiden pinta-alasta noin 95 % oli pohjaveden muodostumisalueella. Soranottoalueiden osuudet pohjavesialueiden muodostumisalueesta olivat tutkimusalueella enimmäkseen alle 10 % luokkaa ja jonkun verran % luokkaa (kuva 146). Ainoastaan Hakinharjun pohjavesialueella Hattulan ja Kalvolan rajalla soranottoalueiden osuus ylitti 30 %. Jokioisissa ja osittain myös Forssassa sijaitsevan Särkilammen pohjavesialueella osuus oli yli 20 %. Soranottoalueiden osuus kunkin pohjavesialueen muodostumisalueesta löytyy liitteestä 1. Kuntakohtaisesti muodostumisalueella sijaitsevien soranottoalueiden kokonaispinta-ala oli suurin Hattulassa ja toiseksi suurin Jokioisissa (taulukko 15). Jokioisissa niiden osuus muodostumisalueesta oli selvästi suurin (kuva 147) hehtaaria Jälkihoidettu Osittain jälkihoidettu Muotoiltu Jälkihoitamaton 100 Toiminnassa 50 0 Luokka I Luokka II Luokka III Kuva 145. Soranottoalueiden jälkihoitotilanne eri pohjavesialueluokkien alueilla. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

5 Taulukko 15. Pohjaveden muodostumisalueiden ja muodostumisalueella sijaitsevien soranottoalueiden ja pinta-alat. Kunta Pohjaveden muodostumisalue (ha) Muodostumisalueella sijaitsevat soranottoalueet (ha) Forssa Hattula Humppila Hämeenlinna Jokioinen Kalvola Renko Tammela Ypäjä Soranottoalueiden osuus muodostumisalueesta < 10 % % % > 30 % Kalvola Hattula Hämeenlinna Humppila Forssa Renko Ypäjä Tammela Jokioinen Km Kuva 146. Soranottoalueiden osuus pohjavesialueiden muodostumisalueesta. 146 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

6 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % Forssa Hattula Humppila Hämeenlinna Jokioinen Kalvola Renko Tammela Ypäjä Kuva 147. Pohjaveden muodostumisalueella sijaitsevien soranottoalueiden osuus muodostumisalueen pinta-alasta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

7 6 Yhteenveto ja johtopäätökset Laaja-alainen soranotto ja soranoton ulottuminen lähelle pohjaveden pintaa lisäävät pohjaveden likaantumisriskiä ja haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun. Asianmukaisella jälkihoidolla voidaan vähentää soranoton haitallisia vaikutuksia pohjaveteen ja maisemaan. Ennen maa-aineslain voimaantuloa vuonna 1982, maa-ainesten ottamiseen ei tarvittu lupaa eikä soranottoalueille ollut jälkihoitovelvoitteita. Maaaineslain voimassaolon alkuvuosinakin jälkihoitovelvoitteissa ja niiden toteuttamisessa oli vielä puutteita. Vanhemmat ottamisalueet ja lupamenettelyn ulkopuolella olevat kotitarveottoalueet ovatkin usein jälkihoitamatta. Tutkimusalue- ja menetelmät Tutkimuksessa selvitettiin vuosina 2006 ja 2007 Forssan, Hattulan, Humppilan, Hämeenlinnan, Jokioisten, Kalvolan, Rengon, Tammelan ja Ypäjän pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden nykytila ja niiden kunnostustarve. Lisäksi tarkasteltiin kirjallisuuden ja muun aineiston perusteella alueen geologiaa, pohjavesialueita, kiviainesvaroja, kiviainesten ottoa ja ottamislupatilannetta sekä kaavoitustilannetta. Tutkimus oli osa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa valtakunnallista Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hanketta. Soranottoalueet rajattiin paikkatieto-ohjelmalla ja rajauksessa hyödynnettiin digitaalisia paikkatietoaineistoja. Aineistoa täydennettiin vanhoilta peruskartoilta rajatuilla soranottoalueilla. Maastokartoituksen yhteydessä tarkistettiin soranottoalueiden rajauksia ja tehtiin havaintoja jälkihoidon tilasta, alueen siisteydestä sekä soranoton jälkeisestä muusta toiminnasta. Tehtyjen havaintojen ja ottamisalueiden sijaintien perusteella soranottoalueille arvioitiin kunnostustarve. Soranottoalueista tuotettiin paikkatietoaineisto, jonka ominaisuustietoihin tallennettiin muun muassa tiedot pohjavesi-, jälkihoito- ja kunnostustarveluokista sekä rajauksen perustana käytetystä aineistosta. Maa-ainesten ottamisluvista ja niiden mukaisista suunnitelma-alueista tuotettiin lisäksi oma paikkatietoaineisto. Näiden paikkatietoaineistojen pohjalta soranottoalueiden tilaa ja kunnostustarvetta on tulevaisuudessa mahdollista seurata ja päivittää kaukokartoituksen avulla. Ottamislupatilanne ja soravarat Soran- ja hiekan ottamislupa- ja ottomäärät läntisen Kanta-Hämeen alueella ovat laskeneet koko 2000-luvun. Nykyisin voimassa olevia lupia on yli puolet vähemmän kuin vuonna 1990 ja moni tutkimusalueen soranottoalueista onkin syntynyt luvuilla luvulla soran- ja hiekanottomäärät ovat olleet suurimmat Hattulassa ja Tammelassa. Vaikka ottotoiminta läntisessä Kanta-Hämeessä on ollut laskussa, Uudenmaan kiviainestarpeet saattavat kuitenkin tulevaisuudessa kohottaa ottomääriä. 148 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

8 Läntisen Kanta-Hämeen suurimmat soravarat ovat Hattulassa ja Tammelassa. Myös maakuntakaavan soran- ja hiekanoton aluevaraukset ovat tutkimusalueella keskittyneet näihin kuntiin. Rengon soravarat ovat samansuuruisia, mutta maa-aineslain mukaisia soranottoalueita Rengossa on ollut hyvin vähän. Pienimmät soravarat ovat Ypäjällä. Soravarojen epätasainen jakautuminen on myös osasyynä siihen, että soranottoalueiden määrä vaihteli merkittävästi tutkimusalueen kuntien välillä. Soranottoalueet ja niiden sijainti Soranottoalueita oli pohjavesialueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä yhteensä 367 ja niiden pinta-ala oli 613 hehtaaria. Eniten soranottoalueita oli Tammelassa (73 kpl) ja Rengossa (69 kpl). Vähiten soranottoalueita oli Ypäjällä (9 kpl) ja Hämeenlinnassa (12 kpl). Pinta-alan mukaan soranottoalueita oli eniten Hattulassa (160 ha) ja vähiten Ypäjällä (10 ha). Soranottoalueista suurin osa oli pieniä kotitarveottoalueita. Esimerkiksi Rengon soranottoalueista lähes 70 % oli alle puolen hehtaarin kokoisia. Pohjavesialueella sijaitsevat soranottoalueet olivat suurimmaksi osaksi sijoittuneet pohjaveden muodostumisalueelle. Soranottoalueiden osuus pohjaveden muodostumisalueen pinta-alasta oli enimmäkseen alle 10 %. Vain Hakinharjun pohjavesialueella Hattulan ja Kalvolan rajalla soranottoalueiden osuus muodostumisalueesta oli yli 30 %. Soranottoalueiden osuudet muodostumisalueesta olivat suuremmat tutkimusalueen länsiosassa, mikä johtuu osin siitä, että siellä on vähemmän pohjavesialueita ja ne ovat pinta-alaltaan pienempiä. Erityisesti Jokioisissa pohjaveden muodostumisalueilla oli paljon soranottoalueita. Osa soranottoalueista sijaitsi pohjavedenottamoiden läheisyydessä. Enimmäkseen nämä olivat joko toiminnassa olevia tai jälkihoitamattomia soranottoalueita. Pohjavedenottamon välittömässä läheisyydessä sijaitsi muutama suurikokoinen ottamisalue, joista osalla oli tai oli ollut maa-aineslain mukainen ottamislupa. Pääasiassa pohjavedenottamoiden läheisyydessä sijaitsevat soranottoalueet olivat kuitenkin alle hehtaarin kokoisia. Harjujensuojeluohjelma-alueilla sijaitsi kymmenen soranottoaluetta. Ne olivat enimmäkseen kotitarveottoalueita, mutta kolmella soranottoalueella oli myös voimassa oleva ottamislupa. Kuusi harjujensuojeluohjelma-alueilla sijaitsevista soranottoalueista oli toiminnassa. Myös Natura-alueilla oli muutamia soranottoalueita. Jälkihoitotilanne ja kunnostustarve Tutkimusalueen soranottoalueista lähes 80 % oli jälkihoitamattomia tai toiminnassa olevia ja vain noin 20 % alueista oli jälkihoidettu, osittain jälkihoidettu tai muotoiltu. Jälkihoidetuista soranottoalueista suurin osa oli luontaisesti metsittyneitä. Pinta-alan mukaan tarkasteltuna noin 40 %:lla alueista oli tehty jälkihoitotoimenpiteitä. Suuremmilla soranottoalueilla oli pienempiä soranottoalueita useammin tehty jälkihoitotoimenpiteitä, koska monilla niistä oli maa-aineslain mukainen lupa siihen liittyvät jälkihoitovelvoitteet. Osa soranottoalueista oli ottotoiminnan jälkeen virkistyskäytössä, kuten urheilukenttänä tai uimapaikkana. Myös epävirallisia motocrossratoja oli syntynyt jälkihoitamattomille ottamisalueille. Jälkihoitamattomat soranottoalueet olivat lähinnä kotitarveottoalueita sekä vanhoja ottamisalueita. Vain harvat soranottoalueet oli jälkihoidettu nykyisten suositusten mukaisesti. Puutteita esiintyi etenkin pintarakennemateriaalien levityksessä ja ottamisalueiden muotoilussa, sekä paikoin myös istutuksissa. Alueet, joille ei ollut levitetty pintarakennemateriaalia kasvualustaksi, olivat usein vähäpuustoisia ja puuston kasvu oli hidasta. Muotoilemattomat alueet erottuivat selvästi ympäröivästä maisemasta ja jyrkät jälkihoitamattomat rinteet näkyivät paikoin kauas. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

9 Soranottoalueista noin puolet oli kunnostuksen tarpeessa. Suuri kunnostustarve oli 8 %:lla ja kohtalainen kunnostustarve 41 %:lla soranottoalueista. Enimmäkseen nämä olivat pieniä, kylien yhteisiä tai vanhoja ottamisalueita. Tyypillisiä kunnostustarvetta kohottavia seikkoja olivat pohjavesi-, maisema- ja viihtyisyystekijät. Näitä olivat esimerkiksi soranottoalueen sijainti pohjavedenottamon läheisyydessä, ottotoiminnan ulottuminen lähelle pohjavedenpintaa tai sen alapuolelle sekä ottamisalueen erottuminen merkittävästi maisemakuvasta ja sen sijainti lähellä asutusta. Soranottoalueet olivat kaiken kaikkiaan melko siistissä kunnossa eikä roskaamista esiintynyt merkittävästi. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tutkimusalueen kunnissa suunniteltaessa soranottoalueiden kunnostusta. Soranottoalueiden yksityiskohtaisemmat kunnostustoimenpide-ehdotukset määritetään tapauskohtaisesti mahdollisissa jatkoselvityksissä. Tyypillisiä tutkimusalueen soranottoalueilla tarvittavia kunnostustoimia ovat kulkuväylien katkaiseminen esimerkiksi puomein, rinteiden loivennus ja alueen muotoilu, pintarakennemateriaalien levitys ja istutukset. 150 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

10 LÄHTEET Aartolahti, T Die geomorphologie des gebiets von Tammela, Süddfinnland. Fennia 97 N:o 7, Helsinki. Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen julkaisuja. Sarja A s. Alapassi, M., Rintala, J. & Sipilä, P Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito. Ympäristöministeriö, Helsinki. Ympäristöopas s. ISBN Britschgi, R., Hatva, T. & Suomela, T. (toim.) Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeet. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B s. ISBN X. Haavisto, M., Grönlund, T., Lahermo, P. & Stén, C-G Suomen geologinen kartta 1: Lehti Someron kartta-alueen maaperä. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo. 66 s. Hakkarainen, G Geology and geochemistry of the Hämeenlinna-Somero Volcanic belt, southwestern Finland: a Paleoproterozoic island arc. Julk.: Nironen, M. & Kähkönen, Y. (toim.). Geochemistry of Proterozoic supracrustal rocks in Finland: IGCP project 179 stratigraphic methods as applied to the Proterozoic record and IGCP project 217 Proterozoic geochemistry. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. Geological Survey of Finland, Special paper 19. S ISBN Hatva, T., Hyyppä, J., Ikäheimo, J., Penttinen, H. & Sandborg, M. Soranoton vaikutus pohjaveteen. Raportti V: Soranotto ja pohjaveden suojelu. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B s. ISBN ISBN Hyyppä, J. & Penttinen, H Soranoton vaikutus pohjaveteen. Tutkimusraportti II. Alueelliset pohjavesitutkimukset. Osa A. Tutkimustulokset. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja s. ISBN Hämeen liitto Maakuntakaavamerkinnät, -määräykset ja suositukset [Viitattu ] Kanta-Hämeen seutukaavaliitto Kanta-Hämeen sora- ja hiekkavarojen käyttöselvitys. Seudullinen maisemaselvitys. Riihimäen seutu. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto, Hämeenlinna. Julkaisu II: s. ISBN Kanta-Hämeen seutukaavaliitto Kanta-Hämeen sora- ja hiekkavarojen käyttöselvitys. Seudullinen maisemaselvitys. Hämeenlinnan seutu. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto, Hämeenlinna. Julkaisu II: s. ISBN Kanta-Hämeen seutukaavaliitto Kanta-Hämeen sora- ja hiekkavarojen käyttöselvitys. Seudullinen maisemaselvitys. Forssan seutu. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto, Hämeenlinna. Julkaisu II: s. ISBN Lemmelä, R Water balance of a sandy aquifer at Hyrylä in southern Finland. Turun yliopisto, Turku. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja A II, Biologica-Geographica-Geologica s. ISBN Maa-aineslaki Suomen säädöskokoelma 555/1981. Matisto, A Suomen geologinen kartta 1: Lehti 2132 Valkeakoski. Kallioperäkartan selitykset. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo. 34 s. Mäkinen, K., Palmu, J-P., Teeriaho, J., Rönty, H., Rauhaniemi, T. & Jarva, J Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö s. ISBN Paavo Ristola Oy. 2006a. Forssan seudun pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. [Viitattu ] Paavo Ristola Oy. 2006b. Hattulan, Hämeenlinnan, Kalvolan ja Rengon pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. [Viitattu ] Rintala, J Soranottoalueiden jälkihoito - pintarakennemateriaalit suojaverhouksessa. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö s. ISBN X. Rintala, J. 2002a. Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne maa-aineslain mukaiset ottoalueet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen Ympäristö s. ISBN (nid.), (PDF). [Viitattu ] Rintala, J. 2002b. Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne maa-aineslain mukaiset ottoalueet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen Ympäristö s. ISBN (nid.), (PDF). [Viitattu ] Rintala, J. 2002c. Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne maa-aineslain mukaiset ottoalueet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen Ympäristö s. ISBN X (PDF). [Viitattu ] Rintala, J Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne maa-aineslain mukaiset ottoalueet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö s. ISBN (PDF). [Viitattu ] Rintala, J. 2006a. Soranoton ja suojelun tila harjujensuojelualueilla - aluekohtainen tarkastelu. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/ s. ISBN X (PDF). [Viitattu ] Rintala, J. 2006b. Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne maa-aineslain mukaiset ottoalueet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö s. ISBN X (PDF). [Viitattu ] Rintala, J. 2007a. Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne maa-aineslain mukaiset ottoalueet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/ s. ISBN: (PDF). [Viitattu ] Suomen ympäristökeskuksen raportteja

11 Rintala, J. 2007b. Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne 2006 maa-aineslain mukaiset ottoalueet. Käsikirjoitus Julkaisematon raportti. Rintala, J., Hyvärinen, V., Illmer, K., Nylander, E., Pulkkinen, P., Rantala, P. ja Siiro, P Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat osana vesienhoidon järjestämistä: taustaselvitys. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/ s. ISBN (PDF). [Viitattu ] Saarnio, J Jokioisten Kukonharjun pohjavesien suojelusuunnitelma. Pro Gradu -tutkielma, Turun Yliopisto, Geologian laitos. 97 s. Sandborg, M Soranoton vaikutus pohjaveteen. Tutkimusraportti III. Vajovesitutkimukset. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja s. ISBN Siiro, P. (toim.) Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Kanta-Hämeen loppuraportti. Hämeen ympäristökeskus, Hämeenlinna. Alueelliset ympäristöjulkaisut s. ISBN Simonen, A Suomen geologinen kartta 1: Lehti 2131 Hämeenlinna. Kallioperäkartan selitys. Geologinen tutkimuslaitos, Helsinki. 45 s. Vesilaki Suomen säädöskokoelma 264/1961. Virkkala, K Lounais-Hämeen maaperästä ja geologisesta kehityksestä. Julk.: Laitakari, I. (toim.). Lounais-Hämeen luonto 21. Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys r.y., Forssa. S Virkkala, K Suomen geologinen kartta 1: Lehti 2131 Hämeenlinna. Maaperäkartan selitys. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo. 67 s. Ympäristönsuojelulaki Suomen säädöskokoelma 86/2000. Zaitsoff, O Oripään pohjavesialueen vesitaseesta. Vesihallitus, Helsinki. Vesihallituksen monistesarja s. 152 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

12 LIITE 1/1 Liite 1. Soranottoalueet ja niiden kunnostustarve pohjavesialuekohtaisesti Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Kokonaispinta-ala (ha) Muodostumisalueen pinta-ala (ha) Soranottoalueet Kunnostustarveluokka Yht. Soranottoalueiden osuus muodostumisalueesta Forssa Vieremä Koijärvi Kukkapää Forssassa osittain Lunkinharju Rämsänkulma Latovainio Särkilampi Mikkostennokka Hattula Tenhola Kerälänharju Hurttala Vinjalamminharju Ruokolahdenharju Hietainportinmäki Tyrväntö Hattulassa osittain Parola Hakinharju Palssarinkangas Linnokangas Mustalammi Könnölä Rimmilä I 437,28 190,58 I 409,34 158,29 I 31,66 31,66 II 492,68 114,1 II 258,95 79,36 I 503,74 160,86 I 408,12 196,46 II 59,29 36,76 I 723,93 474,23 I 482,66 299,37 III 82,63 49,11 II 235,44 152,31 II 304,45 158,4 III 68,3 24,59 I 25,11 25,11 I ,42 III 193,3 125,31 II 582,97 210,47 II 538,44 263,52 III 710,38 371,09 I 426,37 303,53 II 961,34 558,5 kpl ha 1,58 13,76 7,55 0,00 22,89 kpl ha 0,31 3,91 3,66 14,20 22,08 kpl ha 0,00 0,19 0,00 0,91 1,10 kpl ha 0,00 0,43 0,00 0,00 0,43 kpl ha 0,00 0,43 0,00 0,80 1,23 kpl ha 0,00 5,50 0,39 0,00 5,89 kpl ha 0,00 0,22 0,00 0,00 0,22 kpl ha 0,00 1,32 0,04 0,00 1,36 kpl ha 5,80 2,54 13,57 6,60 28,51 kpl ha 0,00 0,00 0,00 32,64 32,64 kpl ha 0,00 15,23 6,98 0,00 22,21 kpl ha 0,00 7,21 30,24 7,65 45,10 kpl ha 0,00 3,00 3,70 8,44 15,14 kpl ha 0,00 1,03 0,07 5,29 6,39 kpl ha 0,00 0,00 0,55 0,00 0,55 kpl ha 0,00 0,16 3,66 0,00 3,82 kpl ha 0,00 0,30 0,09 0,00 0,39 12,0 % 13,8 % 0,9 % 0,4 % 10,8 % 27,8 % 6,9 % 0,3 % 9,5 % 19,8 % 11,6 % 36,6 % 7,2 % 2,4 % 0,1 % 4,0 % 0,1 % Suomen ympäristökeskuksen raportteja

13 LIITE 1/2 Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Kokonaispinta-ala (ha) Muodostumisalueen pinta-ala (ha) Soranottoalueet Kunnostustarveluokka Yht. Soranottoalueiden osuus muodostumisalueesta Hattulassa osittain Nummi Renko Humppila Kirkkoharju Huhti Kenni Murronharju Humppilassa osittain Kangasniemi Hämeenlinna Hattelmalanharju Ahvenisto Kankainen Hämeenlinnassa osittain Parola Katiskoski Vuortenkylä Hietamäki Kalpalinnanmäki Harviala Jokioisissa osittain Latovainio Murronkulma A Hirsikangas Särkilampi Kalvola Kankainen Kutila I 484,61 162,56 I 2586, ,38 I 85,26 49,2 I 291,36 67,53 II 28,34 15,29 I 360,67 172,42 II 284,36 144,65 I 371,07 211,74 I 558,6 367,52 III 197,35 107,22 I ,42 III 78,18 25,08 I 347,59 149,96 II 331,42 185,12 I 419,67 260,47 II 136,53 43,00 I 503,74 160,86 II 236,21 90,61 II 178,22 45,21 I 408,12 196,46 I 118,51 26,35 I 57,05 29,57 kpl ha 0,00 2,20 0,40 0,00 2,60 kpl ha 0,00 1,52 1,84 0,00 3,36 kpl ha 0,40 2,55 0,00 3,28 6,23 kpl ha 0,00 0,48 0,53 0,00 1,01 kpl ha 3,31 1,65 7,56 5,74 18,26 kpl ha 0,00 1,83 0,69 4,66 7,18 kpl ha 0,00 0,85 10,38 0,00 11,23 kpl ha 0,00 6,13 6,12 0,00 12,25 kpl ha 0,00 2,91 14,88 0,00 17,79 kpl ha 0,00 0,00 0,68 0,00 0,68 kpl ha 0,37 5,60 4,43 8,24 18,64 kpl ha 0,00 4,79 3,33 6,83 14,95 kpl ha 0,00 4,39 0,95 0,00 5,34 kpl ha 4,43 0,11 44,91 4,41 53,86 kpl ha 0,00 2,79 0,00 0,00 2,79 kpl ha 0,00 0,05 0,03 0,00 0,08 1,8 % 0,9 % 6,8 % 8,3 % 6,6 % 10,6 % 4,2 % 5,3 % 13,5 % 11,6 % 0,4 % 10,8 % 17,2 % 11,8 % 27,8 % 10,5 % 0,1 % 154 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

14 LIITE 1/3 Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Kokonaispinta-ala (ha) Muodostumisalueen pinta-ala (ha) Soranottoalueet Kunnostustarveluokka Yht. Soranottoalueiden osuus muodostumisalueesta Kalvola Saapaslamminharju Huntinkivenkangas Orjanhirsi Viipurinvuori Kotkajärvi Sauhula Kalvolassa osittain Hakinharju Könnölä Rimmilä Uurtaanharjumaanpykälä Haukanpesäkangas Patamolammi Renko Kiikkara Hakonummi Ahoinen Viiala Rengossa osittain Pernunnummi Valajärvi Aseminnummi Nummi Renko Tammela Kaukolannummi Kuivajärvenharju II 381,49 208,77 II 324,5 189,93 III 108,61 57,88 II 194,63 97,33 II 133,07 78,75 III ,07 III 193,3 125,31 I 426,37 303,53 II 309,67 170,65 II 952,42 558,5 II 122,6 52,72 III 75,65 8,99 I 407,33 217,73 I 629,43 215,36 I 345,94 324,66 II 313,12 152,18 I 4232, ,94 II 759,6 504,43 II 358,6 293,76 I 402,75 162,56 I 2586, ,38 I 671, I 449,24 198,68 kpl ha 0,00 2,98 3,95 5,34 12,27 kpl ha 0,00 4,20 0,71 0,00 4,91 kpl ha 0,00 0,70 18,58 2,88 22,16 kpl ha 0,00 0,10 0,00 0,00 0,10 kpl ha 0,00 1,00 0,26 0,00 1,26 kpl ha 0,00 0,00 2,59 0,00 2,59 kpl ha 0,00 4,72 0,47 3,94 9,13 kpl ha 0,00 0,43 0,00 0,00 0,43 kpl ha 0,00 0,00 0,23 0,00 0,23 kpl ha 0,00 0,10 0,13 0,00 0,23 kpl ha 0,00 0,00 0,06 0,00 0,06 kpl ha 1,94 0,40 1,80 0,00 4,14 kpl ha 0,35 3,68 8,70 0,86 13,59 kpl ha 0,31 2,47 13,79 2,16 18,73 kpl ha 0,00 0,11 0,00 0,00 0,11 kpl ha 0,34 1,07 0,59 0,00 2,00 kpl ha 0,00 0,19 0,13 0,00 0,32 kpl ha 0,00 0,46 4,02 0,00 4,48 kpl ha 3,23 1,73 5,84 0,00 10,80 kpl ha 0,75 0,93 2,51 0,78 4,97 kpl ha 2,72 0,38 1,20 16,80 21,10 5,7 % 2,4 % 19,3 % 0,1 % 2,7 % 36,6 % 4,1 % 0,1 % 0,1 % 0,5 % 0,3 % 1,9 % 6,1 % 5,6 % 0,4 % 0,4 % 0,1 % 1,8 % 0,9 % 0,6 % 10,4 % Suomen ympäristökeskuksen raportteja

15 LIITE 1/4 Pohjavesialueen tunnus ja nimi Luokka Kokonaispinta-ala (ha) Muodostumisalueen pinta-ala (ha) Soranottoalueet Kunnostustarveluokka Yht. Soranottoalueiden osuus muodostumisalueesta Tammela Syrjänharju Portaansyrjä Sahankangas Ruostejärvi Hosioisnummi Laihanlammi Kankaanpäänmäet Kärmesyrjä Liesjärvi Palonnummi Kurjenpolvi Pätinkiharju Tammelassa osittain Lunkinharju Mustalammi Murronkulma Uurtaanharjumaanpykälä Haukanpesäkangas Patamolammi Pernunnummi Mikkostennokka Ypäjä Ypäjä kk Ypäjällä osittain A Hirsikangas Isoniitty Kuusjoki I 218,56 134,01 III 96,98 34,08 III 167,51 99,87 I 136,2 97,35 II 166,58 77,92 II 118,78 46,27 II 136,35 75,68 II 60,45 22,26 I 96,33 66,3 II 107,44 63,35 II 100,8 34,44 I 369,22 196,14 II 492,68 114,1 III 710,38 369,32 II 236,21 90,61 II 309,67 170,65 II 122,6 52,72 III 88,67 21,73 I 4232, ,94 II 59,29 36,76 I 170,52 30,49 II 178,22 45,21 I 203,06 31,78 I 189,4 79,45 kpl ha 0,99 0,19 6,80 0,00 7,98 kpl ha 0,00 0,00 0,06 1,24 1,30 kpl ha 0,00 4,54 0,00 0,00 4,54 kpl ha 0,00 0,09 0,29 0,00 0,38 kpl ha 0,00 0,66 0,00 2,29 2,95 kpl ha 0,00 0,30 0,00 3,29 3,59 kpl ha 0,00 0,00 0,05 0,00 0,05 kpl ha 0,00 0,10 1,20 0,00 1,30 kpl ha 0,65 3,56 4,99 15,11 24,31 kpl ha 0,00 0,66 0,17 0,00 0,83 kpl ha 0,00 0,00 0,10 0,00 0,10 kpl ha 0,00 0,13 0,82 2,64 3,59 kpl ha 3,25 0,00 0,84 7,36 11,45 kpl ha 0,00 2,15 0,44 0,00 2,59 kpl ha 0,45 1,04 0,16 0,00 1,65 kpl ha 0,00 0,34 0,00 0,00 0,34 kpl ha 6,51 1,59 0,00 0,00 8,10 6,0 % 3,8 % 3,8 % 0,5 % 5,9 % 4,7 % 0,2 % 2,0 % 12,3 % 0,9 % 0,1 % 17,1 % 0,4 % 6,9 % 5,4 % 11,8 % 1,1 % 10,2 % 156 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

16 LIITE 2/1 Liite 2. Pohjavesipinnan yläpuoliset maaperän kiviainesvarat A B C Forssa Hattula Humppila Hämeenlinna Jokioinen Kalvola Renko Tammela Ypäjä milj.m 3 A B C Yhteensä Forssa 0,8 5,0 17,2 22,9 Hattula 3,4 39,8 166,5 209,8 Humppila 0,6 4,9 19,5 25,0 Hämeenlinna 1,4 18,3 62,0 81,6 Jokioinen 0,5 4,5 16,6 21,6 Kalvola 1,5 10,7 43,4 55,7 Renko 3,1 26,6 184,8 214,5 Tammela 7,0 49,8 183,5 240,4 Ypäjä 0,1 0,7 2,8 3,6 Kuva 1. Maaperän kiviainesvarat (milj.m 3 ) kunnittain (Siiro 2005). Määrissä ei ole huomioitu pohjaveden suojelun edellyttämiä suojakerrospaksuuksia. Luokka A = murskauskelpoinen aines, raekoko mm >30 %, luokka B = soravaltainen aines, raekoko 2-60 mm >50 %, luokka C = hiekkavaltainen aines, raekoko 0,2-2 mm. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

17 LIITE 3/1 Liite 3. Kallion kiviainesvarat Forssa Hattula Humppila Hämeenlinna Jokioinen Kalvola Renko Tammela Ypäjä milj. m 3 Kuva 1. Laadultaan rakentamiseen soveltuvat kallion kiviainesvarat (Siiro 2005). 158 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

18 LIITE 4/1 Liite 4. Maa-ainesten ottamisluvat 160 Sora ja hiekka/voimassa Kallio/voimassa Sora ja hiekka/toiminnassa Kallio/toiminnassa kpl Kuva 1. Soran ja hiekan sekä kalliokiviaineksen ottamislupien sekä toiminnassa olleiden ottamisalueiden määrät tutkimusalueella. 35 Forssa Hattula Humppila Hämeenlinna Jokioinen Kalvola Renko Tammela Ypäjä kpl Kuva 2. Voimassa olleet soran- ja hiekanottamisluvat kunnittain. 25 Forssa Hattula Humppila Hämeenlinna Jokioinen Kalvola Renko Tammela Ypäjä kpl Kuva 3. Toiminnassa olleet maa-aineslain mukaiset soran- ja hiekanottoalueet kunnittain. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

19 LIITE 5/1 Liite 5. Maa-ainesten ottomäärät Sora ja hiekka Kalliokiviaines k-m Kuva 1. Tutkimusalueen soran ja hiekan sekä kalliokiviaineksen ottomäärät maa-aineslain mukaisilta ottamisalueilta Forssa Hattula Humppila Hämeenlinna Jokioinen Kalvola Renko Tammela Ypäjä k-m Kuva 2. Soran- ja hiekanottomäärät maaaineslain mukaisilta ottamisalueilta kunnittain. 160 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

20 Liite 6. Soranottoalueiden kunnostustarve ja sijainti kunnittain. LIITE 6/1 Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 0 2, Km Pohjavesialue Kuva 1. Forssan soranottoalueiden kunnostustarve ja sijainti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

21 LIITE 6/2 Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 0 2, Km Pohjavesialue Kuva 2. Hattulan soranottoalueiden kunnostustarve ja sijainti. 162 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

22 LIITE 6/3 Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 0 2, Km Pohjavesialue Kuva 3. Humppilan soranottoalueiden kunnostustarve ja sijainti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

23 LIITE 6/4 Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 0 2, Km Pohjavesialue Kuva 4. Hämeenlinnan soranottoalueiden kunnostustarve ja sijainti. 164 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

24 LIITE 6/5 Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 0 2, Km Pohjavesialue Kuva 5. Jokioisten soranottoalueiden kunnostustarve ja sijainti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

25 LIITE 6/6 Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 0 2, Km Pohjavesialue Kuva 6. Kalvolan soranottoalueiden kunnostustarve ja sijainti. 166 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

26 LIITE 6/7 Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 0 2, Km Pohjavesialue Kuva 7. Rengon soranottoalueiden kunnostustarve ja sijainti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

27 LIITE 6/8 Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 0 2, Km Pohjavesialue Kuva 8. Tammelan soranottoalueiden kunnostustarve ja sijainti. 168 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

28 LIITE 6/9 Kunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 0 2, Km Pohjavesialue Kuva 9. Ypäjän soranottoalueiden kunnostustarve ja sijainti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja

29 K U VA I L U L E H T I Julkaisija Suomen ympäristökeskus (SYKE) Julkaisuaika Lokakuu 2007 Tekijä(t) Janne Juvonen ja Jari Rintala Julkaisun nimi Soranottoalueiden tila ja kunnostustarve läntisessä Kanta-Hämeessä Julkaisusarjan nimi ja numero Julkaisun teema - Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2007 Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Julkaisu on saatava vain internetistä: Tämän tutkimuksen ensisijainen tavoite oli selvittää läntisen Kanta-Hämeen pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden jälkihoitotilanne sekä arvioida niiden kunnostustarve. Laaja-alaisen soranoton ja soranoton ulottumisen lähelle pohjaveden pintaa on todettu lisäävän pohjaveden likaantumisriskiä ja haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun. Asianmukaisella jälkihoidolla sekä maankäytön ohjauksella voidaan vähentää soranoton haitallisia vaikutuksia pohjaveteen. Tutkimus oli osa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa valtakunnallista Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hanketta. Tutkimusalueeseen kuului Hattulan, Humppilan, Jokioisten, Kalvolan, Renkon, Tammelan ja Ypäjän kunnat sekä Forssan ja Hämeenlinnan kaupungit. Raportissa tarkastellaan myös kirjallisuuden ja muun aineiston perusteella tutkimusalueen geologiaa, pohjavesialueita, kiviainesvaroja, kiviainesten ottoa ja ottamislupatilannetta sekä kaavoitustilannetta. Soranottoalueet rajattiin paikkatieto-ohjelmalla ja rajauksessa hyödynnettiin digitaalisia paikkatieto- ja kaukokartoitusaineistoja. Maastokartoituksen yhteydessä tehtiin havaintoja jälkihoidon tilasta, alueen siisteydestä sekä soranoton jälkeisestä muusta toiminnasta. Tehtyjen havaintojen ja ottamisalueiden sijaintien perusteella niille arvioitiin kunnostustarve. Soranottoalueita rajattiin 367 kappaletta ja niiden pinta-ala oli 613 hehtaaria. Soranottoalueista lähes 80 % oli jälkihoitamattomia tai toiminnassa olevia ja vain noin 20 % alueista oli jälkihoidettu, osittain jälkihoidettu tai muotoiltu. Jälkihoidossa esiintyi puutteita etenkin pintarakennemateriaalien levityksessä ja ottamisalueiden muotoilussa sekä paikoin myös istutuksissa. Jälkihoitamattomat soranottoalueet olivat lähinnä kotitarveottoalueita sekä vanhoja ottamisalueita. Soranottoalueista noin puolet oli kunnostuksen tarpeessa ja 8 %:lla kunnostustarve oli suuri. Asiasanat Rahoittaja/ toimeksiantaja Julkaisun myynti/ jakaja Julkaisun kustantaja soranotto, maa-ainesten otto, pohjavesi, jälkihoito, kunnostus, paikkatietojärjestelmät, kaukokartoitus, Kanta-Häme Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus (SYKE) ISBN (nid.) - Sivuja 172 ISBN (PDF) Kieli suomi ISSN (pain.) - Julkaisu on saatavana vain internetistä: Suomen ympäristökeskus (SYKE), PL 140, Helsinki Luottamuksellisuus julkinen ISSN (verkkoj.) Hinta (sis.alv 8 %) - Painopaikka ja -aika Suomen ympäristökeskuksen raportteja

30 P R E S E N TAT I O N S B L A D Utgivare Finlands miljöcentral (SYKE) Datum Oktober 2007 Författare Publikationens titel Publikationsserie och nummer Publikationens tema - Janne Juvonen och Jari Rintala Soranottoalueiden tila ja kunnostustarve läntisessä Kanta-Hämeessä (Grustäkternas tillstånd och behovet av remediering i västra centrala Tavastland) Finlands miljöcentrals raporter 29/2007 Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Sammandrag Publikationen finns tillgänglig endast på internet: Det främsta målet för undersökningen var att utreda eftervårdsläget för grustäkter belägna på grundvattenområden i västra centrala Tavastland samt deras remedieringsbehov. Omfattande grustäkt och täkt nära grundvattenytan har konstaterats öka risken för förorening av grundvattnen och medföra skadliga effekter på grundvattentäkterna. Med lämplig eftervård och styrning av markanvändningen kan man minska dessa effekter. Undersökningen var en del av en riksomfattande utredning av grustäkternas tillstånd och miljörisker (SOKKA) som Finska miljöcentralen koordinerar. Undersökningsområdet bestod av Hattula, Humppila, Jockis, Kalvola, Renko, Tammela och Ypäjä kommuner samt Forssa och Tavastehus städer. Utgående från litteratur och andra källor behandlar rapporten även områdets geologi, grundvattenområden, stenmaterialresurser, grustäkt och täkttillstånden samt planeringssituationen. Grustäkterna avgränsades med ett GIS-program med vilket man kunde tillämpa digitalt GIS- och fjärranalysmaterial. Observationer av eftervårdens tillstånd, hur landskapsgestaltningen gjorts och om det förekom annan verksamhet efter grustäkten gjordes i samband av fältkartläggningen. Efterbehandlingsbehovet avgjordes på basen av dessa observationer och grustäktens placering. Antalet av avgränsade grustäkter var sammanlagt 367 och deras totala areal 613 hektar. Nästan 80 % av grustäkterna hade inte vårdats på något sätt efter att verksamheten upphört eller var ännu verksamma täkter. Endast 20 % hade eftervårdats helt eller delvis eller hade gestaltad markyta. Det fanns brister i efterbehandlingen, särskilt i spridningen av ytmaterialen, landskapsgestaltningen av grusgroparna och delvis även i planteringarna. Grustäkter som inte alls hade eftervårdats var främst äldre grusgropar eller täkter som använts för hushållsbehov. Över hälften av grustäkterna var i behov av eftervård och för 8 % var eftervårdsbehovet stort. Nyckelord grustäkt, marktäkt, grundvatten, eftervård, GIS, geografiskt informationssystem, fjärranalys, centrala Tavastland Finansiär/ uppdragsgivare Beställningar/ distribution Förläggare Miljöministeriet, Finlands miljöcentral (SYKE) ISBN (hft.) - Sidantal 172 ISBN (PDF) Språk Finska ISSN (print) - Offentlighet Offentlig Publikationen finns tillgänglig endast på internet: Finlands miljöcentral (SYKE), PB 140, Helsingfors, Finland ISSN (online) Pris (inneh. moms 8 %) - Tryckeri/tryckningsort och -år 2007 Suomen ympäristökeskuksen raportteja

31 D O C U M E N TAT I O N PAG E Publisher Finnish Environment Institute (SYKE) Date October 2007 Author(s) Title of publication Publication series and number Theme of publication - Janne Juvonen and Jari Rintala Soranottoalueiden tila ja kunnostustarve läntisessä Kanta-Hämeessä (The State of Gravel Extraction Sites and Need of Remediation in Western Kanta-Häme) Reports of Finnish Environment Institute 29/2007 Parts of publication/ other project publications Abstract The publication is available only in the internet: The primary objective of this study was to examine the state of the environmental management of gravel extraction sites on groundwater areas in Western Kanta-Häme, and to evaluate the need for their remediation. Studies show that extensive excavation and gravel extraction close to the water table increase risk of groundwater contamination and of harmful effects on water quality. With proper management and land use control the harmful effects can be reduced. The study was part of the nationwide SOKKA-project (State and Environmental Risks of Gravel Extraction Sites) which is coordinated by the Finnish Environment Institute. The study area included the municipalities of Hattula, Humppila, Jokioinen, Kalvola, Renko, Tammela and Ypäjä, and the cities of Forssa and Hämeenlinna. Based on literature and other sources, the geology, groundwater areas, rock reserves, extraction of rock material, and extraction permits, as well as planning of the study area, are reviewed in the report. The gravel extraction sites were marked off with GIS software, using digital GIS and remote sensing data. During the field survey the environmental management and subsequent use of the extraction site were observed. The need for remediation of the extraction sites was evaluated on the basis of these observations and the location of the sites. The number of recognised extraction sites was 367, their total area being 613 hectares. In nearly 80 % of the sites there had been no environmental management, or extraction was still in progress. Only about 20 % of the sites had been remediated at some level. The shortcomings in environmental management were mostly in the spreading of surface soil and landscaping, but sometimes also in replanting. Where no environmental management had been done the sites were mostly used for domestic purposes or old extraction sites. Approximately half of the extraction sites were in need of remediation and in 8 % of them the need was urgent. Keywords gravel extraction, groundwater, environmental management, remediation, GIS, remote sensing, Kanta-Häme Financier/ commissioner For sale at/ distributor Financier of publication Printing place and year Ministry of Environment, Finnish Environment Institute (SYKE) ISBN (pbk.) - No. of pages 172 ISBN (PDF) Language Finnish ISSN (print) - Restrictions For public use The publication is available only in the internet: Finnish Environment Institute, P.O.Box 140, FIN Helsinki, Finland 2007 ISSN (online) Price (incl. tax 8 %) Suomen ympäristökeskuksen raportteja

32

33 Soranotto on keskittynyt samoihin muodostumiin kuin yhteiskunnan vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesi. Laaja-alainen soranotto ja soranoton ulottuminen lähelle pohjaveden pintaa lisäävät pohjaveden likaantumisriskiä ja haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun. Soranottoalueet heikentävät usein myös maisemakuvaa. Hoitamattomat soranottoalueet mielletään usein joutomaiksi, joille voidaan tuoda ja varastoida kaatopaikalle kuuluvia jätteitä ja romuja. Asianmukaisella jälkihoidolla sekä maankäytön ohjauksella voidaan vähentää soranoton haitallisia vaikutuksia pohjaveteen ja maisemaan. Raportissa tarkastellaan läntisen Kanta-Hämeen pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden jälkihoitotilannetta ja niiden kunnostustarvetta. Kunnostustarve arvioitiin yleispiirteisesti ja yksityiskohtaisemmat kunnostustoimenpide-ehdotukset määritetään tapauskohtaisesti mahdollisissa jatkoselvityksissä. Soranottoalueiden tila ja kunnostustarve läntisessä Kanta- HämeessÄ ISBN (PDF) ISSN (verkkoj.) Suomen ympäristökeskus