Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 354/2001 vp Schengen-maiden poliisien oikeudet rajan yli jatkuvissa takaa-ajotehtävissä Eduskunnan puhemiehelle Schengenin sopimuksen voimaantulon johdosta on rikoslakiin tehty muutoksia, joilla turvataan Schengen-maiden poliisien rikosoikeudellinen suoja sekä vastuukysymykset rajojen yli tapahtuvan takaa-ajon aikana. Suoja ja vastuu ovat kuitenkin tietynasteisia yleiskäsitteitä, mutta niiden ulkopuolelle jää runsaasti asioita, joita pitää selvittää. Keskeisiä ovat valtuuskysymykset. Poliisin toimintaoikeudet ovat joka maassa erilaisia ja herää kysymys, noudattaako rajan yli takaa-ajoa jatkava niitä valtuuksia, jotka ovat voimassa hänen kotimaassaan, vaiko sen maan valtuuksia, jonka alueella takaa-ajo jatkuu. Myöskään aseen hallussapito ei ole voimassa naapurivaltion puolella. Onko myöskään tarkasti selvitetty sitä, miten pitkälle itsenäinen toiminta toisen valtion alueella voi jatkua? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko Schengen-sopimuksen tullessa voimaan ja eri valtioiden poliisien saadessa oikeuden tarkkailu- ja takaa-ajotehtäviin toisen maan alueella riittävän tarkasti selvitetty, minkä maan poliisivaltuudet ovat voimassa kussakin tapauksessa ja ovatko poliisit saaneet riittävän koulutuksen asioiden suhteen sekä miten esimerkiksi aseen hallussapitoon liittyvät asiat on järjestetty? Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 Sulo Aittoniemi /alk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen /alk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 354/2001 vp: Onko Schengen-sopimuksen tullessa voimaan ja eri valtioiden poliisien saadessa oikeuden tarkkailu- ja takaa-ajotehtäviin toisen maan alueella riittävän tarkasti selvitetty, minkä maan poliisivaltuudet ovat voimassa kussakin tapauksessa ja ovatko poliisit saaneet riittävän koulutuksen asioiden suhteen sekä miten esimerkiksi aseen hallussapitoon liittyvät asiat on järjestetty? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Schengenin yleissopimuksen poliisiyhteistyötä koskevien määräysten soveltaminen alkoi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa Poliisiyhteistyötä koskeviin määräyksiin kuuluvat myös rajan yli jatkuvaa tarkkailua koskeva Schengenin yleissopimuksen 40 artikla ja rajan yli jatkuvaa takaa-ajoa koskeva 41 artikla. Yleissopimuksen säännökset ovat sellaisenaan sitovaa unionin lainsäädäntöä. Schengenin yleissopimuksen rajan yli jatkuvaa tarkkailua ja takaa-ajoa koskevat määräykset ovat rakenteeltaan samankaltaisia. Molempien osalta noudatetaan yleissopimuksessa selkeästi mainittuja periaatteita toimivaltaisten virkamiesten toimivallasta ja noudatettavasta lainsäädännöstä. Yleissopimuksen 40 artiklan mukaan tarkkailua suorittavien virkamiesten on noudatettava yleissopimuksen määräyksiä ja sen valtion lainsäädäntöä, jonka alueella he toimivat. Lisäksi virkamiesten on noudatettava paikallisesti toimivaltaisten viranomaisten määräyksiä. Täsmälleen samansisältöinen määräys sisältyy myös takaa-ajoa koskevaan 41 artiklaan. Yleissopimuksessa on siten ilmaistu selkeästi alueperiaate, jonka mukaan virkamiesten on toimittava aina sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella he ovat. Jatkaessaan yleissopimuksen 41 artiklan mukaista takaa-ajoa Ruotsissa suomalaisten poliisimiesten on noudatettava Ruotsin lainsäädäntöä. Vastaavasti Norjan alueella tulee noudattaa Norjan lainsäädäntöä. Takaa-ajo on mahdollista ainoastaan maarajojen ylitse, joten se tulee käytännössä kyseeseen ainoastaan Lapin läänin alueella Ruotsin ja Norjan vastaisilla rajoilla. Yleissopimuksen 40 artiklan mukaisessa rajan yli jatkuvassa tarkkailussa tulee noudattaa vastaavasti aluevaltion lainsäädäntöä. Suomessa poliisin lähtökohtana on, että Suomen poliisi ottaa takaa-ajo- tai tarkkailutilanteet haltuunsa mahdollisimman nopeasti. Takaa-ajettava pyritään ensisijaisesti pysäyttämään rajalla tarvittaessa myös muiden toimivaltaisten viranomaisten (rajavartiolaitos ja tulli) avustuksella. Vastaavasti suomalainen poliisi jatkaa Suomen alueelle tulevaa tarkkailua heti tarkkailtavan maahantulon jälkeen. Schengenin yleissopimuksen 40 ja 41 artiklan mukaan toimivaltaiset virkamiehet voivat kantaa virka-asettaan takaa-ajon tai tarkkailun aikana. Ennakolta esitettyyn oikeusapupyyntöön perustuvan rajan yli jatkuvan tarkkailun ollessa kyseessä pyynnön vastaanottanut valtio voi määrätä aseiden tuomisesta toisin. Aseen käyttö on 2

3 Ministerin vastaus KK 354/2001 vp Sulo Aittoniemi /alk kiellettyä muutoin kuin hätävarjelutarkoituksessa. Suomalainen poliisimies voi viedä virkaaseensa myös Norjaan, missä paikallinen poliisi ei ole normaalisti aseistettu. Ampuma-aselain muutos, joka koski vieraan valtion poliisimiehen oikeutta tuoda virka-aseensa Suomeen, tuli voimaan Poliisin henkilöstö on saanut erillisen Schengen-koulutuksen ennen Schengenin säännöstön soveltamisen aloittamista. Takaa-ajokoulutus on annettu Lapin läänin alueella työskenteleville poliisimiehille. Mukana on ollut henkilöstöä myös Oulun läänin kihlakunnista. Tilaisuuksissa ovat toimineet kouluttajina myös Ruotsin ja Norjan poliisin edustajat. Tarkkailukoulutus toteutettiin elokuussa 2001 poliisikoululla. Tarkkailun toteuttamisesta vastaa Suomessa ensisijaisesti keskusrikospoliisi ja erikseen määrätyt alueelliset yksiköt. Koulutuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota toimivaltakysymyksiin sekä voimankäyttöä koskeviin määräyksiin. Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2001 Sisäasiainministeri Ville Itälä 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Sulo Aittoniemi /alk undertecknade skriftliga spörsmål SS 354/2001 rd: Nu när Schengenavtalet träder i kraft och polisen i olika länder får rätt att utföra övervakning och förföljande också på andra länders territorium, har det i tillräcklig utsträckning klarlagts vilket lands polisbefogenheter som gäller när, och har polisen fått tillräcklig utbildning i dessa frågor samt hur är t.ex. frågor i anslutning till vapeninnehav ordnade? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Bestämmelserna om polisiärt samarbete i Schengenkonventionen började tillämpas i Finland och de övriga nordiska länderna den 25 mars Till de bestämmelser som berör polissamarbetet hör också artikel 40 i Schengenkonventionen gällande fortsatt övervakning över gränsen och artikel 41 gällande fortsatt förföljande av brottslingar över gränsen. Bestämmelserna i konventionen är direkt tillämplig och bindande lagstiftning inom unionen. Schengenkonventionens bestämmelser om fortsatt övervakning och fortsatt förföljande av brottslingar över gränsen är likadana till sin utformning. I fråga om båda bestämmelserna iakttas de i konventionen klart nämnda principerna om behöriga polismäns befogenheter och vilket lands lagstiftning som skall följas. Enligt artikel 40 i konventionen skall övervakande polismän iaktta bestämmelserna i konventionen och lagstiftningen i den stat på vars territorium de opererar. Dessutom skall de följa lokala behöriga myndigheters instruktioner. En bestämmelse med exakt samma innehåll ingår också i artikel 41 om förföljande över gränsen. I konventionen finns därmed klart uttryckt den territoriella princip enligt vilken polismän alltid skall följa lagstiftningen i det land på vars territorium de opererar. När finska polismän enligt artikel 41 i konventionen fortsätter förföljandet över gränsen till Sverige skall de iaktta Sveriges lagstiftning. På motsvarande sätt skall Norges lagstiftning iakttas på den norska sidan av gränsen. Fortsatt förföljande är möjligt endast över landsgränserna, varför det i praktiken kan bli aktuellt endast i Lapplands län över gränsen till Sverige respektive Norge. Vid fortsatt övervakning över gränsen enligt artikel 40 skall på motsvarande sätt lagstiftningen i territorialstaten iakttas. I Finland är utgångspunkten att den finska polisen tar upp förföljnings- och övervakningsuppdrag så snart som möjligt. Man försöker vid behov i första hand stoppa den förföljda vid gränsen med bistånd också av andra behöriga myndigheter (gränsbevakningsväsendet och tullen). På motsvarande sätt fortsätter den finska polisen så snart som möjligt övervakningen på finskt territorium så snart den som skall övervakas har kommit över landsgränsen. Enligt artikel 40 och 41 i Schengenkonventionen kan behöriga tjänstemän medföra tjänstevapen under förföljnings- eller övervakningsuppdrag. Då det är fråga om fortsatt övervakning över gränsen som grundar sig på en i förväg gjord framställning om rättsligt bistånd kan den stat 4

5 Ministerns svar KK 354/2001 vp Sulo Aittoniemi /alk som mottagit framställningen bestämma annat om medförande av vapen. Användning av vapen är förbjuden utom i samband med nödvärn. En finsk polisman kan medföra tjänstevapen även till Norge, där den lokala polisen normalt inte är beväpnad. Den ändring av vapenlagen som gäller rätten för polismän från andra stater att medföra tjänstevapen till Finland trädde i kraft den 25 mars Polisens personal har fått särskild utbildning gällande Schengenregelverket innan det började tillämpas. Utbildning i fråga om förföljande har getts de polismän som opererar i Lapplands län. Även personal från häradena i Uleåborgs län har deltagit i utbildningen. Representanter för den svenska och norska polisen har också stått för utbildningen. Övervakningsutbildningen genomfördes på polisskolan i augusti I Finland ansvarar i första hand centralkriminalpolisen och särskilt förordnade regionala enheter för genomförandet av övervakningen. I utbildningen har man fäst särskild vikt vid behörighetsfrågor samt bestämmelserna om maktmedel. Helsingfors den 4 april 2001 Inrikesminister Ville Itälä 5