Ks. direktiivin artiklat yksinkertaistetusta asiakkaan tuntemisesta (art ) ja tehostetusta tuntemisesta (art 18-24).

Transkriptio

1 Lausunto 1 (6) Eduskunnan talousvaliokunta tav@eduskunta.fi Lausunto koskien esitystä laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä, laiksi rahanpesun selvittelykeskuksesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 228/2016 vp) Esityksen tarkoituksena on saattaa kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston antamat niin sanotut neljäs rahanpesudirektiivi ja toinen maksajan tiedot asetus. Esitys sisältää ehdotuksen direktiivin edellyttämän edunsaajarekisterin toteuttamiseksi. Keskuskauppakamari suhtautuu rahanpesuun yksiselitteisen torjuvasti. Rahanpesun torjuntaa koskevien toimenpiteiden tulee kuitenkin olla oikeasuhtaiset saavutettavissa oleviin hyötyihin. Esityksessä ei ole riittävästi otettu huomioon ehdotetun edunsaajarekisterin aiheuttamaa merkittävää hallinnollista taakkaa, joka syntyy paitsi yrityksille esitetystä rekisteritietojen ylläpitovelvollisuudesta myös yrityksille asetetun selonottovelvollisuuden laajuudesta ja tulkinnanvaraisuudesta. Esityksessä ei ole myöskään riittävästi arvioitu ehdotetun rekisterijulkisuuden lainmukaisuutta ja vaikutuksia, mistä myös Tietosuojavaltuutetun toimisto on antanut kriittisen lausuntonsa valmisteluvaiheessa. Edunsaajarekisterin ehdotetusta toteutustavasta Rahanpesun torjunnan keskeisenä tavoitteena on estää rahoitusjärjestelmän väärinkäyttö laittomiin tarkoituksiin. Rahanpesun torjunnassa keskeisin rooli on rahoitusjärjestelmän osapuolina toimivilla rahanpesun ilmoitusvelvollisilla rahoituspalvelujen tarjoajilla. 1 Olennainen osa rahanpesun torjuntaa on asiakkaan tuntemista koskevat velvoitteet, jotka kohdistuvat rahoitusjärjestelmän osapuolina toimiviin rahoituspalvelujen tarjoajiin. Rahanpesuntorjunta ja asiakkaan tuntemista koskevat velvoitteet nojautuvat keskeisesti riskiperusteiseen lähestymistapaan, jossa rahanpesun torjuntaa koskevat toimenpiteet tulee mitoittaa oikeassa suhteessa rahanpesua koskeviin riskeihin. Riskiperusteisen lähestymistavan tarkoituksena on minimoida rahanpesun torjunnasta aiheutuvia haittoja lailliselle liiketoiminnalle ja rahoituspalvelujen tarjoamiselle. 2 Riskiperusteisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että ilmoitusvelvollisten asiakkaan tunnistamista koskevat velvoitteet tulee olla laajemmat, kun riski rahanpesuun on tavallista suurempi. Vastaavasti tämä tarkoittaa sitä, että silloin kun rahanpesua koskevat riskit ovat vähäiset, velvoitetuilla tulisi olla mahdollisuus yksinkertaistettuihin menettelyihin. Asiakkaan tuntemista koskevien vaatimusten osalta tämä tarkoittaa sitä, että selonottovelvollisuuden laajuus vaihtelee yritys- ja tapauskohtaisesti riippuen arvioidusta rahanpesun riskistä. 3 1 Ks. myös direktiivin resitaalit (1) ja (2). 2 Ks. myös direktiivin resitaalit (22), (23), (27), (29), (30) ja (35) inter alia. 3 Ks. direktiivin artiklat yksinkertaistetusta asiakkaan tuntemisesta (art ) ja tehostetusta tuntemisesta (art 18-24).

2 Lausunto 2 (6) Rahanpesun ilmoitusvelvollisilta edellytetään asiakkaan tuntemista, mikä lähtökohtaisesti tarkoittaa asiakkaana toimivan yrityksen tosiasiallisten edunsaajien selvittämistä. Riskiperusteisuudesta johtuen selonottovelvollisuuden tosiasiallinen laajuus voi vaihdella kohteena olevasta asiakkaasta ja käsillä olevasta liiketoimesta ts. rahanpesua koskevasta tosiasiallisesta riskistä - riippuen. Selonottovelvollisuuden laajuus ei siten ole yksiselitteisesti sama kaikkien yritysten kohdalla vaan perustuu kulloiseenkin ilmoitusvelvollisen suorittamaan riskiarvioon. Keskuskauppakamari katsoo, että direktiivin tavoitteena ei ole määritellä ilmoitusvelvollisille tai asiakkaana toimiville yrityksille mitään sellaista selonottovelvollisuutta, joka poikkeaisi edellä kuvatusta riskiperusteisestä lähestymistavasta. Sen sijaan direktiivissä säädetyn edunsaajarekisterin keskeisenä tavoitteena on ensisijaisesti varmistaa ilmoitusvelvollisten ja viranomaisten tehokas pääsy yhtiön edunsaajista saatavilla oleviin tietoihin. Ratkaisuna tietojenvaihtoon direktiivi esittää edunsaajatietoja koskevaa keskitettyä rekisteriä. Tällä hetkellä ilmoitusvelvollisten yrityksistä keräämille tiedoille ei ole olemassa mitään keskitettyä rekisteriä, vaan jokainen ilmoitusvelvollinen säilyttää omasta puolestaan asiakkaistaan keräämät tunnistamistiedot. Myös viranomaisten pääsy näihin asiakaskohtaisiin tietoihin on käytännössä rajoittunutta erityisesti rajat ylittävissä tilanteissa. Rahanpesun torjunnan kokonaisvaltaisen tehokkuuden kannalta olisi kiistatta hyödyllistä, mikäli kaikkien rahanpesunilmoitusvelvollisten keräämä tietovaranto olisi ilmoitusvelvollisten ja viranomaisten yhteiskäytössä. Direktiivissä säädetyn edunsaajarekisterin yhtenä tavoitteena voidaan katsoa olevan tämän kaltaisen tietojenvaihdon mahdollistaminen. Tähän viittaa sekin, että direktiivissä todetaan nimenomaisestikin, että edellytetyn edunsaajarekisterin tietojen ylläpidosta voi vastata rahanpesun ilmoitusvelvolliset. 4 Keskuskauppakamari katsoo, että implementointia koskevassa esityksessä on perusteetta valittu lähtökohdaksi se, että edunsaajarekisteri toteutetaan osana kaupparekisteriä ja että edunsaajia koskevat tiedot tulee ilmoittaa yritysten itsensä toimesta. Implementointia koskevassa esityksessä ei ole arvioitu vaihtoehtoista toteutustapaa, jossa rahanpesunilmoitusvelvollisille ja rahanpesuntorjunnasta vastaaville viranomaisille perustettaisiin yhteiskäyttöön tarkoitettu keskitetty rekisteri, missä rekisteritietojen ylläpito perustuisi ilmoitusvelvollisten asiakkaistaan kulloinkin keräämiin tietoihin. Keskuskauppakamari katsoo, että tämänlainen lähestymistapa vastaisi paremmin direktiivin tarkoitusta ja rahanpesun torjunnan yleisiä tavoitteita. Direktiivissä edunsaajarekisteriin ilmoitettavia tietoja ei ole määritelty yksityiskohtaisesti. Sen sijaan direktiivissä on annettu yleisempi luonnehdinta kerättävistä tiedoista. Yhteisöjä edellytetään pitävän yllä riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot tosiasiallisista omistajistaan ja edunsaajistaan, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot niiden hallussa olevista omistusosuuksista. Lisäksi todetaan, että tietokannan sisältämät tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevat tiedot voidaan kerätä kansallisten järjestelmien mukaisesti. 5 4 Ks. direktiivin resitaali (14). 5 Direktiivin artikla 30.

3 Lausunto 3 (6) Keskuskauppakamari katsoo, että direktiivin vähimmäisvaatimus yrityksille on ylläpitää ajantasaisesti tiedot yhteisöä koskevista omistusosuuksista (suora omistus). Direktiivi ei aseta yrityksille varsinaista epäsuoraa omistusta tai tosiasiallista määräysvaltaa koskevaa selonottovelvollisuutta tai ajantasaista ylläpitovelvollisuutta. Epäsuoraa omistusta koskeva selonotto voi kuitenkin olla tarpeen tapauskohtaisesti, jos omistustietoja ei voida yksin pitää riittävinä (adequate). Tietojen riittävyyttä tulee tässä yhteydessä tarkastella tilannekohtaisesti suhteessa rahanpesua koskevaan riskiin ja asiakkaan tuntemista koskeviin menettelyihin. Keskuskauppakamari katsoo, että edunsaajarekisterin ylläpito ei edellytä yrityksiltä yleistä selonottovelvollisuutta koskien epäsuoraa omistusta tai tosiasiallista määräysvaltaa. Keskuskauppakamari haluaa myös muistuttaa, että yrityksillä ei ole mitään muita tahoja tehokkaampia keinoja käytössään selvittäessään tosiasiallisia edunsaajiaan. Yritys ei voi esimerkiksi edellyttää omistajiaan toimittamaan sille mitään tietoja omistusrakenteestaan tai määräysvallan käytöstä. Silloinkin kun yrityksellä on esityksen perusteluissa mainittu havainto mahdollisesti osakassopimukseen perustuvasta määräysvallan käytöstä, yrityksellä ei ole mahdollisuuksia ottaa selvää sanotun osakassopimuksen sisällöstä, kestosta tai muista määräysvaltaa koskevista ehdoista. Yritys voi ainoastaan saada omistajaluettelon ylläpidon edellyttämät tiedot, jotka omistajien on toimitettava, mikäli haluavat käyttää omistajalle kuuluvia hallinnointioikeuksia tai oikeuksia yhteisön varoihin. Toisin kuin implementointia koskevassa esityksessä on ehdotettu, direktiivi ei edellytä edunsaajatietojen julkisuutta. Implementointia koskevassa esityksessä tietojen julkisuus on ilmeisesti seurausta ratkaisusta, jossa edunsaajarekisteri toteutettaisiin osana kaupparekisteriä, eikä sille ole esitetty mitään rahanpesun torjuntaan liittyviä perusteita. Keskuskauppakamari haluaa tältä osin viitata Tietosuojavaltuutetun toimiston antamaan lausuntoon edunsaajarekisteriä koskevasta ehdotuksesta ja siinä esitettyihin tarkempiin perusteluihin koskien muun muassa tarkoitussidonnaisuutta. Keskuskauppakamari katsoo, että tietojen julkisuus ei itsessään edistä rahanpesun torjuntaa. Sen sijaan tietojen julkisuus mahdollistaa rekisterissä ylläpidettävien henkilötietojen väärinkäytön mm. henkilöiden yksityisyyden suojaa loukkaavalla tavalla. 6 Tietojen julkisuus asettaa määräysvaltaa käyttäville henkilöille epätarkoituksenmukaisen kynnyksen edunsaajatietojen vapaaehtoiselle ilmoittamiselle, mikä puolestaan voi heikentää rekisterin luotettavuutta sekä vaikeuttaa yrityksen ja rahanpesun ilmoitusvelvollisten mahdollisuuksia saada tietoja tosiasiallisista edunsaajista silloinkin, kun tosiasialliset edunsaajat eivät ole osallisena rahanpesussa vaan suhtautuvat julkisuuteen muista syistä torjuvasti. Keskuskauppakamari katsoo, että edunsaajarekisteritietojen julkisuutta tulisi tästä syystä arvioida uudelleen. 6 Direktiivin artiklassa 30 (9) on nimenomaisesti huomioitu, että ilmoitettujen henkilötietojen käsittelyyn voi kohdistua väärinkäytösten vaara, ja jäsenvaltioille on säädetty oikeus säätää rajoituksia tiedonsaantiin. Direktiivissä nämä rajoitukset koskevat ilmoitusvelvollisten pääsyä tietoihin, sillä direktiivin perusteella tiedot eivät ylipäätään edes ole julkisia ja ilmoitusvelvollistenkin osalta tietojen käsittely on sidottu asiakkaan tunnistamisen tarkoitukseen. Vrt. myös ilmoitusvelvollisten keräämien tietojen tietosuojasta ja säilyttämisestä säädetyt artiklat

4 Lausunto 4 (6) Keskuskauppakamari katsoo, että toteutusvaihtoehtoja arvioitaessa olisi hyvä seurata rahanpesua koskevan tiedonvaihdon yleisempää kehitystä jäsenvaltioissa ja siten välttää ratkaisuja, jotka voivat heikentää suomalaisten yritysten suhteellista kilpailukykyä. Esimerkiksi käsillä oleva neljäs rahanpesudirektiivi ei nimenomaisesti edellytä edunsaajarekisterin perustamista kaupparekisterin yhteyteen eikä edunsaajarekisteritietojen julkisuutta, joten näiltä osin eri jäsenmaissa tullaan varmasti päätymään erilaisiin ratkaisuihin. Ehdotettuja ratkaisuja ei voi perustella kansainvälisen yhteistoiminnan tulevaisuuden vaatimuksillakaan. Keskuskauppakamarin näkemys on myös, että nimenomaan rahoitusalan sisäinen ja viranomaisten välinen yhteistoiminta tulee rahanpesuntorjunnan osalta jatkossa syventymään, mikä ei puolla kaupparekisteriä ensisijaisena toteutusvaihtoehtona. Sen sijaan ilmoitusvelvollisten rahoituspalvelujen tarjoajien ja viranomaisten väliselle yhteisrekisterille voi löytää perusteluja. Rahanpesudirektiivissä jäsenvaltioille asetettu määräaika direktiivin kansalliselle voimaansaattamiselle on Keskuskauppakamari haluaa muistuttaa, että edunsaajarekisterin kansallista implementointia on mahdollista lykätä direktiivin sallimissa rajoissa. Kansallista voimaansaattamista lykkäämällä voidaan seurata muiden jäsenvaltioiden implementoinnin yhteydessä syntyviä ratkaisuja ja varmistaa, ettei suomalaisiin yrityksiin kohdisteta ainakaan muita jäsenvaltioita raskaampia vaatimuksia. Esityksen vaikutusarviosta Esitys sisältää vaikutusarvion, jossa on arvioitu ehdotettujen säännösten vaikutukset yrityksiin. Vaikutusarvio koskee paitsi rahanpesulain mukaisia ilmoitusvelvollisia yrityksiä (mm. luottolaitoksia) myös muita yrityksiä, joilla em. ilmoitusvelvollisuutta ei rahanpesulain mukaan ole. Muiden kuin ilmoitusvelvollisten osalta oleellisin välitön vaikutus on esityksen ehdotuksella koskien edunsaajarekisteriä. Esityksessä todetaan, että edunsaajarekisteriä koskevat uudet velvoitteet koskevat lähes kaikkia Suomessa rekisteröityneitä yrityksiä, yhdistyksiä ja säätiöitä, yksityisiä elinkeinonharjoittajia lukuun ottamatta (jäljempänä yritys ). Vaikka ehdotetut velvoitteet eivät suoraan koske pörssiyhtiöitä, sääntelyn vaikutukset ulottuvat myös pörssiyhtiöihin mahdollisten konsernirakenteiden myötä. Edunsaajarekisteriä koskeva ilmoitusvelvollisuus kohdistuisi esityksen perusteella myös pörssiyhtiöiden tytäryhtiöihin. Kyse on siten yritysten ja rahanpesulainsäädännön kannalta merkittävästä soveltamisalan laajentamisesta. Keskuskauppakamari on jo aiempien kuulemisten yhteydessä huomauttanut, ettei ehdotusta valmistelleessa työryhmässä ole ollut lainkaan elinkeinoelämän tai yritysten edustajia. Edunsaajarekisterin yrityksille aiheuttamia kustannuksia on muistiossa arvioitu puutteellisesti. Puutteet koskevat erityisesti yrityksille asetetun selonotto- ja ilmoitusvelvollisuuden aiheuttamaa hallinnollista taakkaa. Vaikutusarviossa on otettu huomioon lähinnä rekisteri-ilmoitusten tietojen sähköiseen syöttämiseen käytettävä aika, joka sekin on arvioitu ylimalkaisesti vähäiseksi (5-15 minuuttia). Arvioissa ei ole lainkaan otettu huomioon lain soveltamisen tulkintaa koskevaa hallinnollista taakkaa ja tosiasiallisia edunsaajia koskevan selonottovelvollisuuden toteuttamista koskevaa työmäärää.

5 Lausunto 5 (6) Vaikutusarviossa 7 todetaan virheellisesti, että jo olemassaoleva lainsäädäntö velvoittaa yrityksiä tuntemaan omistajiaan ja edunsaajiaan, joten todellisten edunsaajien selvittämisen yrityksissä [ei] pitäisi viedä paljoa enempää aikaa kuin jo nyt. Esityksessä viittattaneen nykyiseen rahanpesulainsäädäntöön, kuitenkaan käsittämättä sitä, että nykyisellään yritykset selvittävät ja toimittavat edunsaajatietojaan ilmoitusvelvollisille rahoituspalvelujen tarjoajille riskiperusteisesti, ja siten nykyinen selonottovelvollisuus voi poiketa yrityksen kannalta merkittävästi ehdotetusta selonottovelvollisuudesta laajuutensa ja monitulkintaisuutensa puolesta. 8 Yhtiöissä joissa omistusrakenteet ovat monipolvisia tai muuttuvia, ilmoitettavien tietojen selvittäminen voi olla työlästä. Esimerkiksi välillistä omistusta koskevien tietojen ajantasainen ylläpitäminen ehdotetun kaupparekisterilain 9 1 momentin 16 kohdan mukaisesti voi olla kovin haastavaa. Esitöiden perusteella tämä vaikuttaisi edellyttävän yrityksiä seuraamaan omistajayhteisöissä ilmeneviä omistajamuutoksia ajantasaisesti silloinkin, kun omistajayhteisö ei omista yli 25 prosentin osuutta osakemäärästä. Yrityksillä kun esitöiden perusteella vaikuttaisi olevan velvollisuus ilmoittaa edunsaaja rekisteriin myös tilanteissa, joissa yli 25 prosentin omistusmäärä toteutuu suoran ja välillisen omistuksen yhteisvaikutuksesta. Erityisesti kasvuyritykset hyödyntävät monipuolisesti osakassopimuksia ja muita järjestelyjä, jotka koskevat omistusoikeuksien ja määräysvallan käyttöä yrityksessä. Pääomasijoittamista ja esimerkiksi joukkorahoitusta koskevat käytännöt myös kehittyvät kaiken aikaa kansainvälisesti. Keskuskauppakamari katsoo, että esitykseen sisältyvät säännökset eivät tarjoa riittäviä ohjeita yrityksille niiden noudattamiseksi eri tilanteissa, mikä on omiaan kasvattamaan soveltamisesta aiheutuvia kustannuksia. Keskuskauppakamari katsoo, että kokonaisuudessaan yrityksille aiheutuvat kustannukset ovat selvästi suuremmat kuin mitä esityksessä annetaan ymmärtää. Keskuskauppakamari myös haluaa tuoda esille, että yrityksille aiheutuvat rasitukset riippuvat yrityksen koosta ja omistusrakenteesta. Esityksellä on siten myös dynaamisia vaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi kasvuyritysten pääomahankintaan ja sen kustannuksiin. Keskuskauppakamari katsoo, että yrityksiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset ovat kokonaisuudessaan suuremmat kuin rahanpesuntorjunnassa saavutettavat hyödyt. Yrityksille aiheutuvia kustannuksia on esityksessä pyritty rajoittamaan säätämällä ilmoitusten sähköinen toimittaminen veloituksettomaksi. Keskuskauppakamari kannattaa ratkaisua. Keskuskauppakamari haluaa kiinnittää huomiota siihen, ettei vaikutusarviossa ole otettu juurikaan kantaa siihen, mitä vaikutuksia ehdotetulla edunsaajarekisterillä on varsinaiseen rahanpesuntorjuntaan. Esityksessä ei ole esitetty arviota siitä, miten tehokkaana tai ylipäätään vaikutuksellisena yrityksille ehdotettua uutta ilmoitusvelvollisuutta on pidettävä rahanpesun estämisen tai selvittelyn kannalta. Edunsaajarekisterin hyötyjä ilmoitusvelvollisten rahoituspalelujen tarjoajien kannalta ei 7 HE 228/2016 vp, s. 74) 8 Nykyään voi ajatella, että tulkintakysymykset ratkaisee rahoituspalvelun tarjoaja, jonka vastuulla asiakkaan tunteminen on. Ehdotettu sääntely asettaisi nyt samat tulkintakysymykset yksittäisille yrityksille, joilla ei kuitenkaan ole vastaavia resursseja eri tulkintakysymysten ratkaisemiseen. Ehdotettu sääntely ei toisaalta poista rahoituspalvelujen tarjoajan vastuuta asiakkaan tuntemisesta, vaan ehdotuksessa kyse on puhtaasti yrityksiä koskevasta lisäsääntelystä.

6 Lausunto 6 (6) ole arvioitu. Hyödyt voidaan olettaa jäävän vähäisiksi ottaen huomioon, että ilmoitusvelvollisilla säilyy edelleen laajempi, riskiperusteinen selonottovelvollisuus, jonka täyttämisessä edunsaajarekisteriä voidaan hyödyntää vain rajoitetusti. Tosiasiallista edunsaaja koskevat ilmoitukset Yritysten ilmoitusvelvollisuuden ja siitä aiheutuvan hallinnollisen taakan kannalta on keskeistä, että tosiasiallisia edunsaajia koskeva määritelmä on riittävän yksiselitteinen ja täsmällinen. Itse määritelmien lisäksi sääntelyn tulee tarjota selkeät toimintaohjeet siitä, mitä aktiivisia toimia yritykseltä edellytetään edunsaajien selvittämiseksi. Keskuskauppakamari kannattaa esityksen perusteluissa esitettyä rajausta, jossa ilmoitusvelvollisuus kohdistuisi ainoastaan ns. ensimmäiseen omistajaportaaseen ja että edunsaajarekisteriin voidaan ilmoittaa luonnollisten henkilöiden lisäksi myös oikeushenkilöitä, joiden määräysvallan osalta ei tarvitsisi ilmoittaa erikseen muutoksista. Keskuskauppakamari katsoo kuitenkin, etteivät esityksessä ehdotetut lain säännökset tosiasiassa noudata perusteluissa ilmaistua periaatetta, jossa muutokset omistuksissa tulevat ilmoitetuksi yhden kerran yrityksen itsensä toimesta. Ehdotetun kaupparekisterilain 9 1 momentin 16 kohdan mukaisesti yrityksillä vaikuttaisi olevan velvollisuus ilmoittaa edunsaajarekisteriin myös henkilöt, jotka käyttävät määräysvaltaa eri perustein omistajayhteisössä tai mikäli määräysvalta toteutuu suoran ja välillisen omistuksen yhdistelmänä (jolloin tarkasteltavaksi tulisivat myös alle 50 % omistusosuudet). Säännös tosiasiassa laajentaa yritysten selonottovelvollisuuden koskemaan paitsi yrityksen omistajia myös omistajayhteisöjen taustalla käytettävää määräysvaltaa ja tässä tapahtuvia muutoksia mikä olennaisesti lisää yritysten selvittelytyötä sekä tietojen päivittämistyötä. Lisäksi säännöksellä saavutettava lisäarvo jää kyseenalaiseksi, kun yritykset hakisivat ilmoitetut tiedot todennäköisesti olemassa olevista julkisista rekistereistä (tai omistajaluetteloista). Ilmoitettavaksi edellytettyjen tietojen lisäarvoa on vaikea nähdä siitäkin syystä, että samoista omistajayhteisöistä olisi saatavilla yrityksen itsensä ilmoittamat ajantasaiset edunsaajatiedot. Yleisesti ottaen huomattava, ettei yrityksillä ole keinoja edellyttää omistajayhteisöään luovuttamaan muita kuin julkisesti saatavilla olevia tietoja tai ilmoittamaan tiedoissa tapahtuvista muutoksista. Keskuskauppakamari katsoo, että yritysten aktiivinen selonottovelvollisuus tulisi rajautua sen käytössä oleviin omistustietoihin. Mahdollisten omistusketjujen seuraaminen ja määräysvallan määrittely kulloisissakin tilanteissa kuuluisi tuolloin rahanpesulain ilmoitusvelvollisille tai rahanpesua torjuville viranomaisille, joilla on käytössä edunsaajarekisterien tiedot kaikista yrityksistä ja mahdollisuus varata selvitystyöhön asianmukaiset resurssit. Mahdollista omistusketjujen yksityiskohtaisempaa selvittelyä voitaisiin siten suorittaa riskiperusteisesti, rahanpesuntorjunnan kannalta olennaisissa tilanteissa, sen sijaan, että selvittelytyö ulkoistettaisiin tapahtuvaksi kaikissa suomalaisissa yrityksissä just-in-case, so. riippumatta omistuksen tai liiketoiminnan laadusta ja laajuudesta tai rahanpesua koskevista riskeistä. Antti Turunen lakimies, Keskuskauppakamari