SAARISTOASIAIN NEUVOTTELUKUNNAN TOIMINTAKERTOMUS 2016

Transkriptio

1 Saaristoasiain neuvottelukunta Luonnos /jl mmm sank SAARISTOASIAIN NEUVOTTELUKUNNAN TOIMINTAKERTOMUS 2016 Maa- ja metsätalousministeriö

2 Toimintakertomus 2016 Sisältö Sisällysluettelo 1. SAARISTOASIAIN NEUVOTTELUKUNNAN KOKOONPANO JA KOKOUKSET Neuvottelukunta Sihteeristö TOIMINTAYMPÄRISTÖ 6 3.KÄSITELTYJÄ ASIOITA VN:n asetus saaristokunnista ja kuntien saaristo-osista Projektit Saaristokriteeri-selvitys Mökkibarometri Saaristo- ja vesistömatkailu-selvitys Kalamarkkinatapahtuma-selvitys LAUSUNNOT Saaristo-osakuntien saaristolisät kuntien valtionosuuksissa Saariston yhteysalusliikenteen markkinaehtoistaminen Saaristoisuuden huomioiminen maakunta- ja SOTE-uudistuksessa Yksityistiet Saariston huomioiminen postilain uudistuksessa Eräiden merivartioasemien lakkauttaminen Eräiden saaristokoulujen lakkauttaminen Saaristoasiain neuvottelukunnan toiminta- ja hankemääräraha Avustukset yksityisille saaristoliikenteen harjoittajille vuonna MUU TOIMINTA Valtakunnallinen saaristo-, rannikko- ja vesistöseminaari SANKn kesäkokous Helsingin Kansainväliset Matkamessut Saariston infrastruktuurin kehittäminen Saaristoekspertit - ryhmän toiminta Kansainvälinen toiminta Tiedotustoiminta Yleinen tiedotustoiminta Suomi-saarten ja vetten maa-esite 34 2

3 1. SAARISTOASIAIN NEUVOTTELUKUNNAN KOKOONPANO JA KOKOUKSET Neuvottelukunnan toiminta perustuu saaristolakiin (494/81,1138/93) ja asetukseen saaristoasiain neuvottelukunnasta (387/87, 1316/93). Saaristolaki ei koske itsehallinnon omaavaa Ahvenanmaata, mutta saaristojärjestelmä pyrkii aktiiviseen saaristoyhteistyöhön Ahvenanmaan kanssa sekä kansallisessa että EU-politiikassa. Valtioneuvosto nimeää saaristoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajan ja jäsenet määräajaksi, yleensä vaalikaudeksi. Neuvottelukunta ja saaristopolitiikka siirtyivät hallitusohjelman mukaisesti yhdessä maaseutupolitiikan kanssa hallinnollisesti ja toimisto fyysisestikin työ- ja elinkeinoministeriöstä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan alaisuuteen. Pääsihteeri oli ministeriön aluekehitysosaston tehtävään osoittama, valtioneuvoston pääsihteeriksi nimeämä virkamies. MMM ja sen maaseudun kehittämisyksikkö antoi tarpeellisen hallinnollisen tuen neuvottelukunnan työlle. Keväällä 2015 pidettyjen eduskuntavaalien jälkeen valtioneuvosto nimesi uuden neuvottelukunnan Vanha neuvottelukunta toimi uuden nimeämiseen saakka. Vuoden 2016 kokoukset ( 8) ja niihin osallistuminen olivat seuraavat (kokouksiin osallistumisten määrät on esitetty suluissa) 1.1 Neuvottelukunta Vanha neuvottelukunta : Jäsen: Varajäsen: Puheenjohtaja: kansaned. Mikaela Nylander (3) kunnallisneuvos Bengt Backman (0) Porvoo Parainen Varapuheenjohtaja: kansaned. Anne-Mari Virolainen (0) ent. aluejohtaja Päivi Bärlund (0) Lieto Loviisa yrittäjä Jari Elomaa (1), Kotka kansanedustaja Markku Mäntymaa (0), Vaasa ent. palopääll. Raimo Hynninen (2) terveydenhoitaja Anja Kuuramaa (0) Kotka Enonkoski kuntoutusjoht. Tiina Johansson (2) käynn.-operaattori Kari Häggblom (0) Parainen Kaskinen toimistopääll. Marja-Leena merikapteeni Pasi Kortesuo (0) Leppänen (2), Lappeenranta Salla maanviljelijä Esko Mielikäinen, (3) maaseutuyrittäjä Tarja Tornio (0) Savonlinna Asikkala hallintopäällikkö Tomy Wass (3) toimistosiht. Helena Helin-Kautto (1) Kemiönsaari Jyväskylä meribiologi Marko Reinikainen (1) arkkitehti Maisa Siirala (2) Raasepori Espoo ensiapukouluttaja Pirkko Häli (0) merianalyytikko Jere Riikonen (1) Kokkola Porvoo liikennepääll. Christian Brander (3) kasvatustiet. maisteri Denise Lindh (0) Parainen Loviisa 3

4 1.2 Sihteeristö Pääsihteeri oli neuvotteleva virkamies Jorma Leppänen, (8) maa- ja metsätalousministeriöstä. MMM antoi osan Sirpa Mäkelän ja TEM suunnittelija Jaana Ahlbäckin työpanoksesta neuvottelukunnan käyttöön. Sihteerit/yhteyshenkilöt: kunnanjohtaja Seppo Ruhanen, (1) Erityisasiantuntija Taina Väre (0) Järvi-Suomen kunnat Suomen Kuntaliitto neuvott.virkamies Tiina Tihlman, (0) hydrologi Esko Kuusisto, (3) Ympäristöministeriö Suomen Ympäristökeskus ylitarkastaja Timo Halonen, (0) kehittämispäällikkö Jouni Aarnio (0) Maa- ja metsätalousministeriö Metsähallitus liikenneneuvos Eeva Linkama, (1) puheenjohtaja Juha Nyberg, (2) Liikenne- ja viestintäministeriö Suomen Matkustajalaivayhdistys saaristo- ja maaseutuasiamies Sami Heinonen (3) toimistopäällikkö Juha Savisaari (6) Maakunnan Liitot, V-S Liitto Puolustusministeriö erityisasiantuntija Christel Åström (0) Kunnanjohtaja Mikko Ollikainen (0) Suomen Kuntaliitto Merisaariston kunnat edunvalv.pääll.jorma Turunen (0) aluekehityspäällikkö Hilkka Laine (0) Järvi-Suomen kunnat Maakunnan Liitot, K-S Liitto maailmanperintökoordinaattori Kunnanjohtaja Mats Brandt (3) Susanna Lindeman (0) Kuntakehityspäällikkö Seppo Tiainen (0) Metsähallitus Järvi-Suomi, P-K:n Liitto Asiantuntija:kunnanjohtaja John Wrede (3), Ylitarkastaja Kari Saulamo, (1) Ahvenanmaan maakuntahallitus Uusi neuvottelukunta Puheenjohtaja: kansanedustaja Hanna Kosonen, Savonlinna (4), varajäsen kunnallisneuvos Tuure Westinen, Taipalsaari (1); varapuheenjohtaja: kansanedustaja Kaj Turunen, Savonlinna, (5), varajäsen eduskunta-avustaja Vilhelm Junnila, Naantali, (0) Jäsenet: Luotsikutterinhoitaja Sauli Pramila, Hailuoto, (5) varajäsen kulttuurijohtaja Viktoria, Kulmala, Kustavi, (1); yrittäjä Marja-Leena Leppänen, Lappeenranta, (3), varajäsen kansanedustaja Veera Ruoho, Espoo, (2); kansanedustaja Eero Lehti, Kerava, (4), varajäsen kansanedustajan avustaja Emma-Stina Vehmanen, Helsinki, (1) kansanedustaja Saara-Sofia Siren, Turku, (3), varajäsen poliittinen sihteeri Lauri Kattelus, Turku (2); yhteiskuntatieteiden ylioppilas Teemu Hirvonen, Savonlinna, (3), varajäsen matkailuyrittäjä Tiina Johansson, Parainen, (3); kansanedustaja Heli Järvinen, Savonlinna, (4), varajäsen toimittaja Kirsikka Moring, Helsinki (1); valtiotieteiden maisteri Nina Söderlund, Parainen, (3), varajäsen entinen elinkeinojohtaja Tomy Wass, Kemiönsaari, 2); kansanedustaja Stefan Wallin, Turku, (3), varajäsen kansanedustaja Mikaela Nylander, Porvoo (0); terveydenhoitaja Pirkko Häli, Kokkola, (1), varajäsen merianalyytikko Jere Riikonen, Porvoo (2). Vanhalla neuvottelukunnalla oli vuonna kokousta ja uudella 5 kokousta. Kokoukset pidettiin eduskunnassa Helsingissä lukuun ottamatta Kustavissa pidettyä kesäkokousta. Neuvottelukunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja jäsenet myötävaikuttivat saaristopoliittisen näkökulman huomioimiseen valtakunnan, maakuntien ja kuntien päätöksentekoelimissä, poliittisissa puolueissa ja julkisuudessa. Uudessa neuvottelukunnassa on mm. kahdeksan kansanedustajajäsentä. 4

5 1.2 Sihteeristö Pääsihteeri oli neuvotteleva virkamies Jorma Leppänen, (8) maa- ja metsätalousministeriöstä. MMM antoi myös osan sihteeri Sirpa Mäkelän ja koko organisaationsa osien työpanoksesta neuvottelukunnan käyttöön. TEM antoi Jaana Ahlbäckin sihteerityöpanosta SANKn käyttöön. Sihteerit/yhteyshenkilöt: 1 Kuntakenttä: Suomen Kuntaliitto, erityisasiantuntija Taina Väre, (4); Pohjanmaa: kunnanjohtaja Mats Brandt, Maalahti, (2); Etelä-Savo: kunnanjohtaja Seppo Ruhanen, Hirvensalmi,(4). Kymenlaakso: ent. apulaispalopäällikkö Raimo Hynninen, Kotka, Kymenlaakso, (4). 2 Maakunnalliset liitot: Varsinais-Suomen Liitto: maaseutu- ja saaristoasiamies Sami Heinonen, (5); Keski- Suomen Liitto: aluekehityspäällikkö Hilkka Laine, (0); Pohjois-Karjalan Liitto: kuntakehityspäällikkö Seppo Tiainen, (0); 3 Ministeriöt: liikenne- ja viestintäministeriö: liikenneneuvos Eeva Linkama, (2); maa- ja metsätalousministeriö: ylitarkastaja Kari Saulamo, (1) ; puolustusministeriö: komentaja Pekka Poutanen, (1); työ- ja elinkeinoministeriö: ylitarkastaja Hanna-Mari Kuhmonen, (5); ympäristöministeriö: neuvotteleva virkamies Tiina Tihlman, (1) 5 Muu valtionhallinto: Suomen Ympäristökeskus: erikoistutkija YTT Kati Pitkänen, (1); Metsähallitus, kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet: puistonjohtaja Harri Karjalainen, (2), (varalla puistonjohtaja Kari Hallantie, (0); 6 Matkailuelinkeino, Suomen Matkustajalaivayhdistys: puheenjohtaja Juha Nyberg, (5) 9 Pysyvä asiantuntijajäsen: Ahvenanmaan maakuntahallituksen saaristotoimikunta, kunnanjohtaja John Wrede, Brändö, (3), varalla yrittäjä Airi Pettersson, Kumlinge, (0) Lisäksi kokouksiin osallistuivat tapauskohtaisesti kutsuttuina asiantuntijoina seuraavat henkilöt: Markku Mölläri, neuvotteleva virkamies, VM, Kuntaosasto; Heikki Miettinen, kehittämispäällikkö, FCG; Kimmo Tiilikainen, ministeri; Saara Pietilä, tiedottaja, MMM; Susanna Huuskonen, tiedotusharjoittelija, MMM; Antti Rehunen, Suomen Ympäristökeskus; Timo Karhapää, Laatumaa, Metsähallitus; Aarne Jussila, Rakennustutkimus RTS; Jorma Turunen, Saaristoekspertit, pj; Vuokko Keränen, saaristoekspertit, sihteeri; Jaana Ahlbäck, TEM ; Veijo Katara, Kustavin kunnanjohtaja; Vesa Karttunen, apulaistoiminnanjohtaja, Kalatalouden Keskusliitto; Niina Tuuri, iktyonomi, Kalatalouden Keskusliitto; Hannu Komu, matkailukonsultti, Onvisio ja Sari Selkälä, matkailukonsultti Capriceconsulting. Sihteerit/yhteyshenkilöt edesauttoivat saaristopolitiikan huomioimista omissa työorganisaatioissaan ja antoivat oman alansa osaamista SANKn käyttöön.. Pääsihteeri on vuoden 2016 aikana mm: 1. osallistunut VM:n Tulevaisuuden Kunta-seminaariin säätytalolla. 2. osallistunut SANKn ryhmän kanssa tutustumiskäyntiin Matkamessuilla. 3. osallistunut SANKn ryhmän kanssa tutustumiskäyntiin Venemessuilla. 4. keskustellut Metsähallituksen Timo Harhapään kanssa Laatumaata ja Metsähallitusta koskevista asioista MMM:ssä, 5. keskustellut Helsingissä Finnferriesin johtaja Veijo Hiukan kanssa saariston yhteysalusliikenteen nykytilanteesta,käynyt saaristokunta Hailuodossa Pohjois- Pohjanmaan maakuntajohtaja Pauli Harjun kanssa tutustuenkunnan ja yritysten toimintaan sekä liikenteen kehittämissuunnitelmiin 6. osallistunut Maalahden Bergön uuden saaristokoulun vihkiäisiin Bergössä 7. osallistunut Conference Of Peripheral Maritime Regions CPRM;n saaritoimikunnan Eurooppalaiseen 8. saaristokonferenssiin Rodoksella Kreikassa. 9. osallistunut , ja Suomen Messujen OmaKoti- ja OmaMökki-messujen ohjausryhmän kokoukseen Helsingin MessukeskuksessaKäynyt saaristo-osakunta Rääkkylän Kihaus-kansanmusiikkitapahtumassa 10. osallistunut MMMn ruokaosaston käynnille MTK:ssa Kettulassa Suomusjärvellä, 11. tavannut FCGn toimitusjohtaja Ari Kolehmaisen Helsingissä. 12. osallistunut ja Trafin asettaman veneilyverkoston kokoukseen Trafissa Kumpulassa 13. käynyt Jyväskylässä tutustuen yhdessä Jyväskylän kaupungin edustajien kanssa suunnitellun vuoden 2017 saaristoseminaarin vaihtoehtoisiin seminaari- ja majoituspaikkoihin. 14. keskustellut V-S ELYn saaristoliikenteen palvelutasovastaava Sirpa Vanhalan kanssa 5

6 saaristoliikenteen ajankohtaisista asioista 15. osallistunut VM:n digitalisointiseminaariin Säätytalolla. 16. osallistunut MMMn käyntiin Fazerin ja Arlan tehtailla Vantaalla ja Sipoossa osallistunut Finnish Consulting Groupin syystilaisuuteen Käpylässä. 18. keskustellut Helsingissä Savonlinnan kaupunginjohtaja Janne Laineen kanssa Savonlinnan esityksestä tulla nimetyksi saaristokunnaksi. 19. keskustellut Leader-Kalatalousverkoston vetäjän Merja Mäensivun (Maaseutuvirasto) kanssa SANKN ja Leader-Kalatalousverkoston yhteistyöstä. 20. Todettiin mm, että kalatalousverkosto voi aktivoida ja kouluttaa kalastajia pienimuotoiseen jalostukseen ja suoramyyntiin niin, että yhä useampi kalastaja voi hyötyä kalamarkkinatapahtumista. 21. osallistunut eduskunnan maatalousvaliokunnan järjestämään EU:n maatalouspolitiikkaa uudella ohjelmakaudella koskevaan seminaariin eduskunnassa. 22. osallistunut TEM:n aluekehitysseminaariin Finlandia-talolla. 23. tutustunut Tukholman Kolmårdenin ja Djurgårdin saarten matkailutarjontaan talvella 24. osallistunut Helsingissä Arcadassa pidettyyn Suomen Majakkaseuran laajahkon kiertueen Helsingin tilaisuuteen, jossa esiteltiin Pohjanmaan majakoita ja niiden kunnostamista koskevia filmejä. 25. osallistunut Joensuun kalamarkkinatapahtumaan keskustellen Markkinoiden järjestäjän Tori- ja markkinakaupan Palvelukeskuksen toiminnanjohtajan sekä ELY-Keskuksen kalatalousvastaavan ja yrittäjien kanssa paikallisten kalastajien ja kalatalousyrittäjien panoksen lisäämisestä kalamarkkinoilla. 26. tutustunut Laatokan lohijoki Hiitolanjoen koskikohteen (luontopolku nuotiopaikkoineen ja näköalatorneineen, kolme pienvoimalaitosta) kehittämismahdollisuuksiin matkailukohteena Simpeleellä vt 6:n varrella. 27. keskustellut Savonlinnan kaupunginjohtaja Janne Laineen kanssa Savonlinnan esittämästä saaristokunta-asemasta ja Savonlinnan mahdollisesta saaristo-osan laajennuksesta. 28. osallistunut eduskunnan maatalousvaliokunnan ja EUn Sosiaali- ja talouskomitean järjestämään EUn tulevaa maatalouspolitiikkaa koskevaan tilaisuuteen Eduskunnassa. 29. tutustunut Elävä maaseutu ELMA - messuihin keskustellen saaristo- ja vesistöalueiden edustajien kanssa aluekehitysasioista. 30. osallistunut MMMn maaseudun kehittämisyksikön matkalle Tallinnaan. Neuvottelukunnan maa- ja metsätalousministeriöltä saama talousarviorahoitus vuodelle 2016 oli toimintaan ja projekteihin. Käytettävissä oli myös n euroa aiemmalta vuodelta säästyneitä maakunnan kehittämisvaroja. 2.TOIMINTAYMPÄRISTÖ Saaristoasiain neuvottelukunnan työ kohdistui saaristo-, meri- ja vesistöalueisiin koko maassa. Päähuomion sai valtioneuvoston asetuksessa saaristokunnista ja kuntien saaristo-osista määritelty saaristo. Suomi on suhteellisesti maailman suurin vesistömaa, Euroopan suurimpia saaristomaita, Euroopan suhteellisesti suurin veneilymaa ja Euroopan suhteellisesti suurin mökkeilymaa. Saaria (>puoli hehtaaria) on , merialuetta km², järviä (>hehtaari) , jokia 647 ja rantaviivaa km eli kahdeksan kertaa maapallon ympärysmitta. Monet asutuskeskuksetkin sijaitsevat saarilla. Lähes kaikissa maan kunnista on saaria. Osa-aikaisesti tai kokoaikaisesti asuttuja ilman kiinteää tieyhteyttä olevia saaria on n Näistä pysyvästi asuttuja saaria on Ahvenanmaa mukaan lukien 549, joista 25 sijaitsee Ahvenanmaalla. Saaret sijoittuvat yli sataan kuntaan, joista 15 sijaitsee Ahvenanmaalla. Saaristo on laivaliikenteen, veneilyn, ammattikalastuksen, virkistyskalastuksen, vapaa-ajan asumisen, matkailun ja virkistystoimintojen tärkeä alue. Saaristossa sijaitsevat maan tärkeimpiin kuuluvat luonnonsuojelualueet. Lukuisat valtion viranomaiset, kuten merenkulusta ja teistä vastaavat viranomaiset, puolustusvoimat, rajavartiolaitos, luonnonvarakeskus ja kalatalousviranomaiset, merentutkimuksesta ja ympäristöstä vastaavat viranomaiset sekä museovirasto toimivat meri- ja vesistöalueilla. Saaristo on tärkeä alue koko maalle. Valtioneuvoston asetus saaristokunnista ja kuntien saaristo-osista ( /1529) annettiin poikkeuksellisesti vuodeksi 2016 entisen sisältöisenä. Hallitus edellytti, että vuoden 2016 aikana 6

7 selvitetään valtionosuuksiin sisältyvien kuntien saaristolisien suhde kuntien saaristoisuuteen huomioiden myös saaristo-osakunnat. Saaristo-osakunnille palautettiinkin saaristolisät. Vuoden 2016 joulukuussa annettu vuoden 2019 loppuun voimassa oleva asetus (xxx/xxxx 857/2012) laajensi Savonlinnan ja Kotkan saaristo-osia. Saaristokunnat ja saaristo-osakunnat, joita oli asetuksen mukaan yhteensä 48, edustavat suurimpia saaristoalueita maassa. Saaristokuntia olivat vuonna 2016 seuraavat 8 saaristokuntaa: Enonkoski, Puumala, Sulkava, Hailuoto, Kemiönsaari, Kustavi, Parainen ja Maalahti. Saaristo-osakuntia olivat 2016 seuraavat 40 kuntaa: Joutsa, Jyväskylä, Kivijärvi, Kuhmoinen, Kuopio, Luhanka, Tervo, Kotka, Pyhtää, Ruokolahti, Taipalsaari, Parikkala, Hirvensalmi, Savonlinna, Mikkeli, Vaala, Juuka, Kitee, Lieksa, Liperi, Rääkkylä, Asikkala, Kaarina, Naantali, Salo, Taivassalo, Uusikaupunki, Helsinki, Espoo, Inkoo, Loviisa, Porvoo, Raasepori, Sipoo, Kirkkonummi, Luoto, Mustasaari, Närpiö, Vöyri ja Pori. Saaristolaki velvoittaa kaikkia viranomaisia huomioimaan saariston erityisaseman toiminnassaan. Saaristokunnat ja saaristo-osakunnat saavat mm. saaristolisää kuntien valtionosuuksissa. Saaristopäätöksellä on ollut lain voimassa oloaikana vaikutusta saaristokuntien tukialue- ja EU:n tavoitealueasemaan sekä maatalouden tukiin. Saaristolaki on vaikuttanut saariston liikenneyhteyksien kehittämisen ja kansallispuistojen sekä luonnonsuojelualueiden luomiseen. Saaristolain mukaan saaristoon katsotaan kuuluviksi paitsi sellaiset merialueen ja sisävesistöjen saaret, joihin ei ole kiinteää tieyhteyttä, myös kiinteän tieyhteyden saaria ja mantereen alueita, jotka ovat muutoin olosuhteiltaan saaristoon verrattavissa. Valtioneuvoston asetus saaristokunnista ja saaristo-osakunnista sisältää sekä sellaisia kuntia, jotka ovat kokonaan ilman kiinteää tieyhteyttä olevilla saarilla, että sellaisia kuntia, joissa on sellainen saaristo-oloja vastaava vesistöjen pilkkoma kuntarakenne, mikä vaikeuttaa kunnan palvelujen järjestämistä ja josta on muuta olennaista haittaa. 3.KÄSITELTYJÄ ASIOITA Pidetyissä kokouksissa käsiteltiin tai muutoin hoidettiin muun muassa seuraavia asioita: 3.1 VN:n asetus saaristokunnista ja kuntien saaristo-osista Valtioneuvosto antoi asetuksen saaristokunnista ja muiden kuntien saaristo-osista, joihin sovelletaan saaristokuntaa koskevia säännöksiä. Asetus on voimassa vuoden 2019 loppuun saakka. Asetuksen mukaan nykyiset kahdeksan saaristokuntaa ja 40 saaristo-osakuntaa saivat jatkoajan. Savonlinnan ja Kotkan saaristo-osaa laajennettiin. Savonlinnan kaupungin saaristo-osaan liitettiin Pyyveden muusta Savonlinnasta erottama pohjoiseen kaupungin rajalle ulottuva ja Pihlajaveden ja Puruveden muusta Savonlinnasta erottama Laukansaari-Vaahersalosta etelään oleva kaupungin rajalle ulottuva vesistöjen rikkoma saaristomainen alue (5 606 asukasta). Kotkan kaupungin saaristo-osaan esitetään liitettäväksi Munsaari (117 asukasta). Saaristokunnat ja saaristo-osakunnat edustavat suurimpia saaristoalueita, joihin kohdistuvat tehokkaimmat saaristopoliittiset toimet. Saaristokunnista viisi sijaitsee meren rannikolla ja kolme Sisä-Suomessa. Saaristokuntia ovat Paraisten kaupunki sekä Kemiönsaaren, Enonkosken, Puumalan, Sulkavan, Hailuodon, Kustavin ja Maalahden kunnat. 7

8 Saaristokunniksi ehdolla olevien kuntien saaristoväestö ilmenee seuraavasta taulukosta. Kunta Kunnan väestö saaristoväestö % väestöstä saar. väestö ilman kiint. tieyhteyttä % väestöstä Enonkoski % % Hailuoto % % Kustavi % % Kemiönsaari % % Parainen % % Maalahti % % Puumala % % Sulkava % % Yhteensä % % Nimetyistä saaristo-osakunnista 20 sijaitsee meren rannikolla ja 20 Sisä-Suomessa. Saaristo-osakunniksi nimettiin Joutsa, Jyväskylä, Kivijärvi, Kuhmoinen, Luhanka, Kuopio, Tervo, Kotka, Pyhtää, Parikkala, Ruokolahti, Taipalsaari, Hirvensalmi, Savonlinna, Mikkeli, Vaala, Juuka, Kitee, Lieksa, Liperi, Rääkkylä, Asikkala, Kaarina, Naantali, Salo, Taivassalo, Uusikaupunki, Espoo, Helsinki, Inkoo, Kirkkonummi, Loviisa, Porvoo, Raasepori, Sipoo, Luoto, Mustasaari, Närpiö, Vöyri ja Pori. Nimetyt saaristokunnat ja saaristo-osakunnat sijoittuvat 13 maakuntaan. Asetuksen myötä saaristoväestön määrä Kasvoi asukkaasta (2015) asukkaalla yhteensä asukkaaseen. Saaristoosakunnissa saaristoväestön määrä on muutoksen jälkeen ja saaristokuntien saaristolisiin oikeuttavan väestön määrä Tämän lisäksi Ahvenanmaalla asuu noin asukasta. Saaristolaki ei koske Ahvenanmaata. Savonlinnan saama saaristolisä kasvoi saaristoalueen laajennuksen myötä eurosta euroon (vuonna euroa) ja Kotkan saaristolisät eurosta n euroon (vuonna euroa). Asetus ei lisännyt saaristolisien kokonaismäärää. Asetusehdotus oli saaristoasiain neuvottelukunnan lausunnon mukainen ja pääosin maakunnan liittojen vuonna 2015 antamien lausuntojen mukainen. Vuoden 2015 valmisteluprosessissa Varsinais-Suomen Liitto esitti Naantalin, Pohjois-Karjalan liitto Rääkkylän ja Etelä-Savon Liitto Savonlinnan nimeämistä saaristokunnaksi. Näiden asetusehdotukseen sisältymättömien muutosesitysten osalta katsottiin, ettei kunnan saaristolaissa tarkoitettu saaristoisuudesta aiheutuva olosuhdehaitta olut sellainen, että saaristokunnaksi nimeämistä esitettäisiin. Arviointi oli tehty saaristolain sisältämien saaristoalueeksi nimeämisen kriteerien osien ja niiden kokonaisuuden arvioinnin perusteella. Saaristolaki velvoittaa kaikkia viranomaisia ottamaan huomioon saariston erityisaseman toiminnassaan. Saaristopäätöksellä on vaikutusta muun muassa kuntien valtionosuuksiin, yritystukiin, kuntien tukialue- ja EU:n tavoitealueasemaan sekä liikenneyhteyksien kehittämiseen. Hallitus päätti 2016 palauttaa saaristoosakunnille saaristolisät ja osoitti tarkoitukseen 10 miljoonaa euroa vuodesta 2017 alkaen. Saaristokuntien saamien saaristolisien määrä vuonna 2017 on 14.6 miljoonaa euroa. Saaristokuntien ja saaristo-osakuntien lisäksi Suomessa on n. 60 kuntaa, joissa on pysyvästi asuttuja, ilman kiinteää tieyhteyttä olevia saaria. Maassa on kaikkiaan noin 550 kokoaikaisesti ja osaaikaisesti asuttua ilman kiinteää tieyhteyttä olevaa saarta. 8

9 3.2 Projektit Saaristokriteeri-selvitys Saaristoasiain neuvottelukunta (Sank) ja maa- ja metsätalousministeriö asettivat saaristoaluekriteeriprojektin selvittämään saaristolain 3 :n ja 9 :n mukaisten saaristokuntien ja saaristoosakuntien nimitysten kriteerien soveltamisen nykytilannetta, kehittämistarpeita ja kehittämismahdollisuuksia sekä saaristoisuuden ja vesistöisyyden huomioimisen tarvetta kuntien ja maakuntien valtionosuuksissa sote- ja maakuntauudistuksen toteuduttua ja jo ennen sitä. Selvityksen tekeminen perustui siihen että antaessaan valtioneuvoston asetuksen saaristokunnista ja kuntien saaristo-osista ( /1529) poikkeuksellisesti vain vuodeksi 2016 VN edellytti, että vuoden 2016 aikana selvitetään, miten kuntien saaristolisäjärjestelmää voidaan kehittää siten, että se ottaa tasapuolisesti huomioon sekä saaristokuntien että saaristo-osakuntien saaristoisuudesta aiheutuvat kustannukset. Selvitystyössä käytettiin mm. saaristoa koskevaa lainsäädäntöä, tilastokeskuksen saaristoväestötilastoja, VMn kuntaosaston saaristolisätilastoja, saaristoasiain neuvottelukunnan laatimia muita tilastoja ja olemassa olevia selvityksiä, muita dokumentteja, hallituksen antamia sote- ja maakuntauudistukseen liittyviä lakiluonnoksia sekä saaristoasioiden asiantuntijoille, saaristo- ja saaristoosakunnille, maakunnille ja ministeriöille suunnattuja kyselyjä (jatkossa saaristokriteerikysely). Sähköisesti Wepropol -menetelmällä elokuussa 2016 toteutetun saaristoaluekriteerikyselyn kohteena oli yhteensä 99 tahoa. Vastauksia saatiin 51, joten vastausprosentti oli yli 50 %. Hankkeen ohjausryhmänä toimi Saaristoasiain neuvottelukunta, joka käsitteli asiaa (tarjousasiakirjojen hyväksyminen), , ja (loppuraportin hyväksyminen). Työn teki FCG Konsultointi Oy, jossa projektista vastasivat tutkimuspäällikkö FK Heikki Miettinen ja tutkija VTM Outi Moilala. Saaristoasiain neuvottelukunta tulee käyttämään selvityksen tietoja soveltuvin osin hyväkseen saaristopolitiikan kehittämisessä. Saaristokäsite ja kuntien määrä Yli kaksi kolmasosaa saaristokriteerikyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että kokonaissaaristoväestön osuudelle kunnan tai saaristo-osakunnan väestöstä ei tule asettaa numeraalisia ehtoja ja lähes kolme neljäsosaa, ettei tällaisia ehtoja tule asettaa myöskään ilman kiinteää tieyhteyttä olevalle saaristoväestölle. Vastaajien enemmistön näkemys on vaikeasti sovitettavissa yhteen saaristolain 9 :n vaatimuksen kanssa, jonka mukaan saaristokunniksi määrättäessä perusteina pidetään mm. saaristoväestön määrää ja sen osuutta kunnan asukasluvusta. Tämä on ollut tärkein saaristokuntien nimityskriteeri saaristolain voimassa olon ajan vuodesta 1981 alkaen. Kriteerin merkitystä on korostanut se, että saaristolain 9 :n kriteerien liikenneolot ja peruspalvelujen saannin vaikeus on katsottu aiempien saaristoaluepäätösten valmisteluissa koskevan lähinnä vain kunnan saaristoväestön liikenneoloja ja palvelujen saantia, ei koko kunnan väestön liikenneoloja ja palvelujen saantia. Kriteerien liikenneolot ja peruspalvelujen saannin vaikeus on siten tulkittu olevan alisteisia saaristoväestön määrän ja osuuden kriteerille. Kaksi kolmasosaa vastaajista katsoi, ettei vesistöjen ja meren rikkomia kiinteän tieyhteyden alueita tulisi saaristokunnissa määritellä saaristolain 3 :ssä tarkoitetuiksi saaristoalueiksi nykyistä laajemmin. Nykyisin 85 prosenttia saaristokuntien saaristoväestöstä asuu keskimäärin kiinteän tieyhteyden alueilla. Osuus ei ole kovin paljon muuttunut ensimmäisen saaristokuntapäätöksen aikaan verrattuna. Kiinteän tieyhteyden saaristoalueisiin kelpuutettaisiin kuuluvaksi kaikkein mieluiten kiinteän tieyhteyden saaria (62 %). Seuraavaksi eniten kannatettiin sitä, että saaristoalueen määritelmään otettaisiin mukaan järvien, jokien tai meren lahtien takaisia alueita kunnan keskustasta katsoen, vaikka niihin olisi siltayhteys (49 %) ja sitä, että lukumääräisesti runsaasti järviä ja jokia sisältäviä alueita hyväksyttäisiin saaristoalueiksi (38 %). 9

10 Mielipiteet jakaantuivat kahtia sen suhteen, pitäisikö liikenneyhteyksien ja peruspalveluiden olemassaolon vai puuttuminen saaristoalueilla katsoa saaristokunnan ja saaristo-osakunnan nimitystä puoltavaksi tekijäksi. Lähes puolet eli 47 prosenttia vastaajista piti saaristokuntien ja 62 prosenttia saaristo-osakuntien nykyistä määrää sopivana. Yli kolmannes eli 36 prosenttia oli sitä mieltä, että saaristokuntien määrää tulisi nostaa ja 14 %, että saaristo-osakuntien määrää tulisi nostaa. Saaristokuntia on 8 ja saaristo-osakuntia 40 (2016). Saaristokunnista 3 sijaitsee vesistö-suomessa, viisi meren rannikolla. Saaristo-osakunnat jakautuvat puolestaan lähes tasan vesistö-suomen ja meren rannikon välillä. Saaristokriteeriselvityksen johtopäätös: Kyselyyn saatujen vastausten perusteella ei näytä olevan merkittävää tarvetta saaristolain 9 :n sisältämien saaristokuntien ja saaristo-osakuntien nimityskriteerien muuttamiseen tai niiden soveltamisen tiukentamiseen ja väljentämiseen. Saaristolisät ja niiden käyttö Saaristoasiain neuvottelukunta esitti valtioneuvostolle kuntin peruspalvelujen valtionosuuksiin sisältyvien saaristo-osakuntien saaristolisien palauttamista ja saaristokuntalisien säilyttämistä FCG:n antaman väliraportin jälkeen. Tämä toteutuikin projektin aikana valtioneuvoston ottaessa asiaan myönteisen kannan ja osoittaessa tarkoitukseen 10 miljoonaa euroa. Saaristo-osakunnat eivät olleet saaneet saaristolisiä vuoden 2014 jälkeen. Saaristokuntien saaristolisät on puolestaan päätetty säilyttää 2017 entisen n. 14,6 miljoonan euron suuruisena. Saaristolisät 2017: Saaristokunnat (8) Saaristo-osakunnat (40) Yhteensä 14,6 miljoonaa euroa 10,0 miljoonaa euroa 24,6 miljoonaa euroa Valtionosuuksiin sisältyvien saaristolisien määräytymisestä ja käytöstä esitettiin erilaisia mielipiteitä. Saaristokuntien osalta noin puolet vastaajista katsoi, että saaristolisät olisi määriteltävä saaristokunnan kokonaisväestö laskentapohjana ja käytettävä koko kunnan palvelutason ylläpitoon. Toinen puoli vastaajista kannatti vaihtoehtoa, jossa saaristolisät olisi määriteltävä saaristokunnan saaristoväestö laskentapohjana ja käytettävä kunnan saaristoalueen palvelutason ylläpitoon. Tällä hetkellä saaristokuntien saaristolisät määräytyvät siten, että asukaskohtainen saaristolisä kerrotaan koko kunnan väestömäärällä. Sama kysymys saaristo-osakuntien osalta antoi selkeämmän eron vaihtoehtojen välillä. 62 prosenttia vastanneista katsoi, että saaristolisät olisi määriteltävä saaristo-osakunnan saaristoväestö laskentapohjana ja käytettävä saaristoalueen palvelutason ylläpitoon ja 36 prosenttia katsoi, että ne tulee määritellä saaristo-osakunnan koko väestö laskentapohjana ja käytettävä koko kunnan palvelutason ylläpitoon. Tällä hetkellä saaristo-osakuntien saaristolisät lasketaan siten, että asukaskohtainen saaristo-osakuntalisä kerrotaan kunnan saaristoväestön määrällä. Saaristolisien suunnitelmallinen ja raportoitava käyttäminen kunnan saaristoalueiden hyväksi eli ns. korvamerkintä ei saanut vastaajilta juuri kannatusta. Saaristokuntien osalta vain 17 prosenttia vastaajista katsoi, että kuntien talousarvioihin ja vuosikertomuksiin olisi sisällytettävä selvitys saaristolisien käytöstä. Sama luku saaristo-osakuntien kohdalla on 21 prosenttia. Saaristoalueiden asukkaiden piirissä on korvamerkintäajatus saanut sen sijaan monin paikoin voimakasta julkilausuttua kannatusta. Tätä on esitetty varsinkin silloin, kun kunta on ollut lakkauttamassa palveluja saaristoalueelta. Tällä hetkellä paluu korvamerkittyyn valtionosuuksien käyttöön suunnittelu- ja raportointijärjestelmineen ei yleensä näytä saavan kannatusta kuntakentällä eikä valtionhallinnossa saaristoasioita eikä muitakaan asioita koskien. 10

11 Saaristokriteeriselvityksen johtopäätös: Saaristo-osakuntien saaristolisien palauttamiseen (10 miljoonaa euroa) ja saaristokuntien saaristolisien (14,6 miljoonaa euroa) tason säilyttämiseen 2017 nykyisissä taloudellisissa oloissa voidaan saaristojärjestelmän kannalta olla tyytyväisiä. Syrjäisyyslisä Saaristokunnat ja saaristo-osakunnat saavat vuonna 2016 valtionosuutta saaristoisuuden lisäksi syrjäisyyden perusteella seuraavasti: Saaristokunnat 1,4 miljoonaa euroa Saaristo-osakunnat 10,2 miljoonaa euroa Yhteensä 11,6 miljoonaa euroa Saaristoasiain neuvottelukunta esitti hallitukselle, että kunnan syrjäisyysluvun laskenta perustuisi maantie-etäisyyksiin nykyisen linnuntie-etäisyyden sijaan, mikä tekisi oikeutta nimenomaan vesistöjen rikkomille kunnille. Kunnan syrjäisyysluku muodostuu tällä hetkellä kahden väestöpohjaindeksin summasta. Ensimmäinen väestöpohjaindeksi (paikallinen väestöpohjaindeksi) mittaa väestön määrää 25 kilometrin etäisyydellä ja toinen (seudullinen väestöpohjaindeksi) 50 kilometrin etäisyydellä kunnan väestöllisestä keskipisteestä. Kunnan väestöllinen keskipiste on kunnan laskennallinen väestön keskipiste. Jos siis kunta on suuren keskuksen vieressä, on sen syrjäisyyskerroin ja saatu syrjäisyyslisä pieni. Jos taas kunta on kaukana keskuksista, ovat syrjäisyyskerroin ja siten myös syrjäisyyslisä suuria. Jos syrjäisyyden laskenta perustuisi saaristoasiain neuvottelukunnan esityksen mukaisesti linnuntieyhteyksien sijaan maantieyhteyksiin, jäisi vesistöjen rikkomissa kunnissa 25 km:n ja 50 km:n tiematkan sisälle vähemmän asukkaita ja syrjäisyyskerroin kasvaisi antaen kunnalle enemmän syrjäisyyslisää. Saaristokriteeriselvityksen johtopäätös: Syrjäisyyslisä (11,6 miljoonaa euroa vuonna 2016) on saaristoisille kunnille merkittävä lisä valtionosuuteen ja sen säilyminen kehitettynä Saaristoasiain neuvottelukunnan esittämällä tavalla sote- ja maakuntauudistuksen toteutumisen jälkeenkin on saaristojärjestelmän etujen mukaista. Harvan asutuksen lisä Saaristokunnat ja saaristo-osakunnat saavat 2017 valtionosuutta saaristoisuuden ja syrjäisyyden lisäksi valtionosuutta harvan asutuksen perusteella seuraavasti: Saaristokunnat 2,9 miljoonaa euroa Saaristo-osakunnat 24,5 miljoonaa euroa Yhteensä 27,5 miljoonaa euroa Saaristoasiain neuvottelukunta esitti hallitukselle, että vesialat huomioidaan harvan asutuksen asukastiheyslaskelmissa metsä-, suo- ja muiden maa-alojen tavoin kuntien valtionosuuksissa sote- ja maakuntauudistuksen toteutumisenkin jälkeen. Tämä johtaisi vesistöisten kuntien pienempään asukastiheysosuuteen maan asukastiheydestä ja suurempaan asukastiheyskertoimeen sekä siten suurempaan valtionosuuteen. Esitetystä muutoksesta hyötyisivät erityisesti merenrantakunnat, joista useimmilla on laajat merialueet, mutta myös vesistökunnat. Johtopäätös: Harvan asutuksen lisä (27,5 miljoonaa euroa vuonna 2016) on saaristoisille kunnille merkittävä lisä valtionosuuteen ja sen säilyminen kehitettynä Saaristoasiain neuvottelukunnan esittämällä tavalla sote- ja maakuntauudistuksen toteutumisen jälkeenkin on saaristojärjestelmän etujen mukaista. Saaristolisät maakunnille sote- ja maakuntauudistuksen toteuduttua Saaristoasian neuvottelukunta esitti hallitukselle, että Suomelle tunnusomainen laaja ilmiö saaristoisuus ja vesistöisyys huomioitaisiin palvelujen tuottamisen kustannuksia lisäävänä tekijänä sote- ja maakuntauudistuksessa seuraavasti: a) Saaristoisuus ja vesistöisyys lisätään yhdeksi maakuntien valtionosuuksien uudeksi kriteeriksi (painoarvo 1 %) tai 11

12 b) otetaan maakuntien valtionosuuksien harvan asutuksen laskentaperusteissa huomioon vesialat ja nostetaan samalla harvan asutuksen kriteerin painoarvo 1 %:sta 2 %:iin maakuntien valtionosuuksista, ja c) otetaan palvelulupausta koskeviin perusteluihin saariston erityisolojen ja saaristolain erityistä huomioimista koskevat maininnat. Saaristoasiain neuvottelukunta totesi esityksensä perusteluissa seuraavaa: Maakuntien rahoitus niiden hoidettaviin tehtäviin on maakuntien rahoituslakiluonnoksen mukaan tarkoitus perustua ikäryhmäkohtaiseen väestörakenteeseen (87 %), asukaskohtaiseen rahoitukseen (10 %), kaksikielisyyteen, vieraskielisyyteen (1 %) sekä harvaan asutukseen (1 %). Saaristoasiain neuvottelukunnan kannan mukaan saaristoisuus ja vesistöisyys tulisi saaristolain perusteella huomioida harvan asutuksen rinnalla valtionosuuksia määritettäessä kuten aikaisemminkin on yleensä tapahtunut. Nyt tämä puuttuu luonnoksista. Tyydytyksellä todettiin kuitenkin suurimmille meren saaristoalueille tärkeän kaksikielisyyskriteerin mukaan otto. Toimintojen tarkoituksenmukaisessa alueellisessa keskittämisessä on huomioitava myös ruotsinkielisen väestön palvelutarpeet omalla äidinkielellä. Neuvottelukunta pahoitteli, että luonnoksissa painoarvoltaan vähäiseksi esitetyn harvan asutuksen kriteerin pinta-alalaskelmissa ei vesialaa otettaisi millään tavalla huomioon. Tätä ei voida pitää perusteltuna ottaen huomioon mm sen, että laajat metsä- ja suoalat ovat pinta-alan määrittelyssä perustellusti mukana. Neuvottelukunta perusteli esitystään edelleen sillä, että sisävesimaakunnissa vettä on keskimäärin n. 10 %, enimmillään yli 20 %, ja merimaakunnissa keskimäärin 17 %, enimmillään yli 50 % Suomen pinta-alasta metsämaata on 78 %, josta 34 % on suota. Vesialat eivät ole suuria metsä- ja suoaloihin verrattuna. Huomioon otettuina, tarvittaessa sopivin luokitusmallein, ne johtaisivat osaltaan saaristoisten ja vesistöisten alueiden palvelutarpeen hieman esitettyä parempaan huomioimiseen. Suomi on maailman suhteellisesti suurin sisävesistömaa ja Euroopan suurimpia saaristomaita saarten määrällä mitattuna. Järvissä (76 000, km2) ja merialueilla ( km2) on n. 550 kokoaikaisesti ja osa-aikaisesti asuttua ilman kiinteää tieyhteyttä olevaa saarta. Suurimmat saaristomaakunnat ovat Varsinais-Suomi ja Etelä-Savo. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavan lakiluonnoksen 15 :n mukaisessa maakunnan palvelulupauksessa määritellään palvelutaso, missä on lakiluonnoksen mukaan otettava huomioon paikalliset olosuhteet. Saaristoasiain neuvottelukunta esitti, että lain perusteluissa tulisi saaristolakiin viitaten mainita tällaisena erityishuomiota tarvitsevana alueena saaristo. Saaristokriteeriselvityksen johtopäätös: Saaristoisuuden ja vesistöisyyden huomioiminen kaikkien tai ainakin suurimpien saaristo- ja vesistömaakuntien valtionosuuksissa sote- ja maakuntauudistuksen toteuduttua vahvistaisi maakuntien mahdollisuuksia huomioida saaristoalueiden erityistarpeet sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa ja muussa toiminnassa Mökkibarometri Saaristoasiain neuvottelukunta rahoitti ja toteutti vuonna 2016 Mökkibarometri selvityksen. Mökkibarometri on SANKn 2003 luoma mökkeilyn kehitystä koskevan seurantajärjestelmä, joka palvelee vapaa-ajan asumisen kehittämistä. Barometri on aiemmin toteutettu vuosina 2003 ja Konsulttina toim FCG Finnish Consulting Group Oy, jossa työstä vastasivat tutkimuspäällikkö, FK Heikki Miettinen ja tutkija, FT Sari Koski. Mökkibarometri koostuu mökkiläiskyselyosuudesta sekä uusimman tilastollisen ja tutkimustiedon analyysien osuudesta. Mökkibarometrikyselyllä 2015 selvitettiin monipuolisesti asumisvuorokausien määrää, etätyön tekoa ja työssäkäyntiä mökiltä, rahan- ja palvelujen käyttöä, varustetasoa, rakentamista ja korjausta, kiinteistökauppoja, mökkiläisten osallistumismahdollisuuksia, muuttohalukkuutta mökkikuntaan ja mökkeilyn työllisyysvaikutuksia. Tietojen vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi mökkiläiskyselyn lomake perustui pääosin vuoden 2008 lomakkeeseen. 12

13 Paperilomakekysely lähetettiin väestörekisterikeskuksen kesämökkitiedostosta satunnaisotannalla poimitulle vapaa-ajanasunnon (mökin) omistajalle Suomessa mukaan lukien Ahvenanmaa. Otokseen otettiin kustakin maakunnasta riittävästi omistajia, jotta aineistoa voitaisiin tarkastella myös maakunnittain. Koko maan tasolle tulokset yleistettiin painottamalla vastauksia mökkien maakunnittaisilla osuuksilla. Kysely sisälsi kaksi muistutuskierrosta. Vastausaktiivisuus oli 50 prosenttia (55 prosenttia vuonna 2008). Vapaa-ajan asuntojen määrä Barometrissä saatiin vapaa-ajan asuntojen määräksi mökkiä vuonna Luku koostuu Tilastokeskuksen kesämökkitilaston mukaisesta kesämökistä vähennettynä mökillä, joita käytettiin väestörekisterikeskuksen mukaan vakinaisina asuntoina, ja noin arvioidusta tilastoimattomasta vapaa-ajan asunnosta, jotka ovat lähinnä vakituiseen asumiseen rakennettuja asuinrakennuksia. Vapaa-ajan asuntojen tosiasiallisesta määrästä Suomessa ei ole kattavia tilastotietoja. Tilastokeskuksen kesämökkitilasto käsittää vain osan vapaa-ajan käytössä olevista asunnoista, koska kesämökkikäyttöön on otettu rakennuksia, jotka ovat rekisterissä muissa käyttötarkoitusluokissa kuin vapaa-ajan asuntoina (esim. mummonmökit tai ja entiset vanhojen tilojen päärakennukset). Poiketen aiempien kesämökkibarometrien käytännöstä Tilastokeskuksen tietoja onkin nyt täydennetty muihin tilastoihin ja kyselyihin perustuvilla tutkimustiedoilla ja arvioilla. Väestörekisterikeskuksen tilaston mukaan noin mökillä asutaan 2014 vakinaisesti, vuonna 2007 tällaisia mökkejä oli Mökkibarometrin kyselyn mukaan mökeillä asutaan vakinaisesti vielä enemmän, nimittäin 4 prosentilla eli noin mökillä. Eroa saattaa selittää se, että vaikka mökillä asutaan suurin osa ajasta, asuinpaikan muutosilmoitusta ei ole aina tehty. Virallisella asuinpaikalla ei ole juuri edes merkitystä omistajalle, jos molemmat asunnot sijaitsevat samassa kunnassa. Mökkibarometrin kyselyn mukaan peräti 65 prosenttia mökin omistajista haluaisi keventää mökkien ja niiden lisärakennusten rakentamista koskevia säännöstöä ja ohjausta, 13 prosenttia vastusti keventämistä ja 22 prosenttia ei osannut ottaa asiaan kantaa. Mökkeilyn talous- ja työllisyysvaikutukset Mökkeilyyn käytettiin vuonna 2014 yhteensä noin 6,2 miljardia euroa ja tämän työllisyysvaikutus oli noin työpaikkaa. Rahaa käytettiin kiinteistökauppoihin noin 700 miljoonaa euroa, uudisrakentamiseen noin 260 miljoonaa euroa, korjaukseen noin 1,7 miljardia euroa, päivittäistavaroihin noin 1,4 miljardia euroa, muihin tavarahankintoihin noin 0,4 miljardia euroa, matkoihin noin 1,2 miljardia euroa ja julkisiin ja yksityisiin infrastruktuuri- ja muihin maksuihin ja palveluihin 0,5 miljardia euroa. Työllisyysvaikutukset on arvioitu siten, että kaikilla edellä mainituilla kustannuserillä on vaikutuksia työpaikkoihin panos-tuotos -kertoimien mukaan. Mikäli kotimainen mökkeily ei olisi mahdollista, noin 60 prosenttia mökinomistajista vastasi lisäävänsä vastaavasti ulkomaan ja kotimaan matkailua ja joka kymmenes ostaisi loma-asunnon ulkomailta. Näiden väittämien osalta ei ole muutoksia vuodesta Etätyö ja työssä käynti mökiltä Mökkibarometriin vastanneista 63 prosenttia kuului ryhmään ei ole työssä tai työssä ei voi tehdä etätyötä. Niillä mökeillä, joilla etätyö on mahdollista, halukkuus mökillä tehtävään etätyöhön on kasvanut. Joka kymmenennellä eli noin mökillä tehtiin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ansiotöitä mökillä. Keskimäärin etätyötä tehtiin 12 työpäivää. Etätöihin positiivisesti suhtautuvien mökkiläisten osuus on noussut 30 prosentista 34 prosenttiin. Vajaasta viidennekseltä mökeistä eli yli mökiltä käytiin töissä viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Mökiltä töissä käyneiden osuus ei ole merkittävästi muuttunut edelliseen barometriin verrattuna. Mökiltä käytiin töissä keskimäärin 27 päivänä vuodessa. Kaksoiskuntalaisuus, osallistuminen ja muuttohalukkuus mökkikuntaan Ulkokuntalaisten mökkiläisten vaikuttamismahdollisuudet mökkikunnan asioiden hoitoon ovat rajalliset ja lisäksi ne vaihtelevat kunnittain. Ratkaisuiksi mökkiläisten osallistumiseen ja osallistamiseen on ehdotettu mm. kaksoiskuntalaisuutta, mökkiläistoimikuntia ja mökkiläisfoorumeja (yleinen mökkiläiskokous). 13

14 Vastaajista, joista suuri osa oli omassa kunnassa mökkeileviä, 39 prosenttia kannatti kaksoiskuntalaisuutta, kolmanneksella ei ollut mielipidettä asiasta ja neljännes ei tukenut sitä. Kaksoiskuntalaisuuden kannatus oli suurinta mökkiä paljon käyttävillä (50 prosenttia). Kaksoiskuntalaisuudella tarkoitetaan sitä, että ulkokuntalaisilla mökkiläisillä olisi mökkikunnassa samat palvelujen saanti-, ääni- ja vaalikelpoisuusoikeudet kuin vakinaisilla asukkailla, ja jossa osa mökkiläisen maksamista kunnallisveroista menisi mökkikunnalle. Kyselyssä 30 prosenttia piti mökkiläistoimikuntaa mökkiläisten ja kunnan yhteydenpidon tarpeellisena välineenä, puolet vastaajista ei osannut ottaa asiaan kantaa. Eniten mökkiläistoimikuntaa kannattivat paljon mökillä aikaa viettävät. Mökkikuntien tiedottamisaktiivisuutta mökkiläisiin päin mitattiin palveluopaskysymyksellä. Yli puolet ulkokuntalaisista mökkiläisistä oli saanut palveluoppaan kesämökkinsä sijaintikunnasta viimeisten 12 kuukauden aikana. Osuus on kasvanut neljä prosenttiyksikköä vuodesta Useimmin palveluopas oli saatu Kymenlaaksossa, Pohjois-Karjalassa ja Kanta-Hämeessä. Kahdeksan prosenttia ulkokuntalaisista mökkiläisistä eli mökkiläistaloutta piti muuttoa mökkikuntaan vähintään mahdollisena kolmen vuoden sisällä. Osuus on pysynyt samalla tasolla kuin 2003 ja 2008 kyselyissä, mutta mahdollisten muuttajien määrä on kasvanut entistä suuremman mökkimäärän myötä. Mökin varustetaso ja koko Noin joka kolmannen mökin varustusta parannettiin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, ja vajaa puolet harkitsi varustuksen parantamista seuraavan 12 kuukauden aikana. Mökkien omistajat arvioivat mökkinsä päärakennuksen kunnon kouluarvosanalla kahdeksikoksi eli yhtä hyväksi kuin seitsemän vuotta aikaisemmin. Mökkien soveltuvuus ympärivuotiseen asumiseen jakaa mökit kolmeen ryhmään. Mökeistä soveltuu ympärivuotiseen käyttöön 34 prosenttia, mikä on viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna Vajaat puolet mökeistä soveltuu kevät-, kesä- ja syksykäyttöön ja vajaa viidennes mökeistä sopii vain kesäkäyttöön. Peruslämpö (sähkölämmitys) oli pysyvästi päällä 32 prosentissa mökeistä edellisenä talvena. Nousua vuodesta 2008 oli peräti 7 prosenttiyksikköä. Kaikkiaan 91 prosentilla oli sähkövirtaa käytettävissään mökillä. Verkkosähkön yleisyys (77 prosenttia) ei ole enää noussut, mutta aurinkosähkö on noussut seitsemässä vuodessa 10 prosentista 14 prosenttiin. Osalla mökeistä on käytössä useita sähköjärjestelmiä. Muina sähkön lähteinä mainittiin useimmin tuulivoima. Lähes kaikilla mökeillä oli joku lämmitysjärjestelmä. Yhdeksällä mökillä kymmenestä oli ainakin takka, kamiina tai uuni. Suoran sähkölämmityksen yleisyys (56 prosenttia) on pysynyt jokseenkin samana kuin edellisessä barometrissa, samoin irrallisten lämmityslaitteiden (16 prosenttia). Lämpöpumppujen yleisyys sen sijaan on kasvanut seitsemässä vuodessa viidestä prosentista 17 prosenttiin. Mökin ja siihen liittyvien lisärakennusten majoituskapasiteetti kesäaikana on kyselyn mukaan keskimäärin seitsemän vuodepaikkaa eli koko yksityinen mökkikanta huomioiden noin kolme miljoonaa vuodepaikkaa. Eniten majoituskapasiteettia oli Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan mökeissä. Mökkien keskimääräinen asuinpinta-ala vuonna 2015 oli 74 neliömetriä, mikä sisältää myös saunan, aittojen ym. pinta-alat. Mökkikannan asuinpinta-alassa ei siis ole tapahtunut merkittävää muutosta edelliseen barometriin verrattuna. Trendinä kuitenkin on, että 2010-luvulla rakennetut uudet mökit ovat pinta-alaltaan entistä suurempia. Noin puolet mökkiläisistä toi mökilleen juoma- ja ruokavettä astioissa muualta. Omasta tai naapurin kaivosta juoma- ja ruokavetensä sai yli kolmasosa mökkiläisistä. Vesilaitoksen tai vesiosuuskunnan verkostosta veden sai 17 prosenttia. Noin joka kymmenes otti juoma- ja ruokavettä järvestä, joesta, lähteestä tai merestä. Vuodesta 2007 eri vesilähteiden osuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Myöskään pesuveden lähteet eivät ole muuttuneet merkittävästi vuodesta Pesuvettä omasta tai naapurin kaivosta otti 37 prosenttia mökkiläisistä ja järvestä, joesta, lähteestä tai merestä 53 prosenttia. Vesilaitoksen tai vesiosuuskunnan liittymä pesuveden lähteenä oli 15 prosentilla. Noin viisi prosenttia käytti pesuvetenään muulla tavoin hankittua vettä, pääasiassa sadevettä. 14

15 Mökin päärakennuksen jätevedet heitettiin tai johdettiin pihalle tai metsään 32 prosentissa mökeistä. Vuodesta 2008 osuus on vähentynyt kymmenen prosenttiyksikköä. Lähes yhtä usein päärakennuksen jätevedet johdetaan saostuskaivon kautta puhdistus- tai imeytyskenttään ja viidesosassa vanhaan saostuskaivoon. Vastanneista 43 prosenttia ilmoitti, että saunan pesuvedet johdetaan maahan. Vähennystä vuoteen 2008 oli seitsemän prosenttiyksikköä. Toiseksi yleisimmin eli 28 prosentissa mökeistä saunan pesuvedet johdettiin puhdistus- tai imeytyskenttään saostuskaivon kautta. Pelkkä vanha saostuskaivo oli käytössä viidesosalla. Vain prosentilla mökeistä pesuvedet päätyivät suoraan vesistöön. Sisä-wc eli vesivessa oli 21 prosentissa mökeistä, nousua vuodesta 2008 on viisi prosenttiyksikköä. Kompostikäymälöiden osuus on noussut samalla 15 prosenttiyksikköä 35 prosenttiin. Tavallinen kuivakäymälä oli enää 44 prosentilla mökeistä, kun osuus oli vuonna 2008 vielä 60 prosenttia. Kolmella mökillä neljästä maatuvat jätteet kompostoitiin säännöllisesti. Osuus on noussut peräti 16 prosenttiyksikköä vuodesta Palavan jätteen polttaminen säännöllisesti on lisääntynyt seitsemän prosenttiyksikköä 44 prosenttiin. Kunnalliseen jätehuollon keräyspisteeseen jätteitä vie säännöllisesti 63 prosenttia vastanneista ja vakituisen asunnon jäteastiaan 41 prosenttia. Reilussa kolmasosassa mökeistä on oma kiinteistökohtainen jäteastia. Jääkaappi, televisio, suihku, astianpesukone ja pyykinpesukone ovat yhä useammassa mökissä. Huomattavaa on internetyhteyksien yleistyminen edellisen kyselyn kuudesta prosentista nykyiseen 29 prosenttiin mökeistä. Mökin käyttö, sijainti ja mökkimatkat Mökkien käyttö on kasvanut hieman mökkibarometrien 2003 ja 2008 lukuihin verrattuna. Barometrin mukaan mökki oli oman kotitalouden tai jonkun muun henkilön käytössä keskimäärin 79 vuorokautta vuoden aikana (vuosina 2003 ja vrk). Käyttö on lisääntynyt lähinnä kevät-, syys- ja talvikuukausina, mikä liittynee mökkien parantuneeseen varustetasoon ja siihen, että mökeissä pidetään peruslämpöä päällä aikaisempaa useammin. Talviasuttavilla mökeillä käyttöaste oli selvästi korkein, 109 vuorokautta vuodessa. Mökin käyttöaste näyttäisi olevan suurinta Päijät-Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Vähäisintä mökin käyttö oli Etelä-Pohjanmaalla. Alle 50-vuotiaiden kesämökin omistajien keskimääräinen mökin käyttöaste on 62 vuorokautta ja yli 65-vuotiailla 87 vuorokautta. Mökkiä käyttävät usein muutkin kuin pelkästään mökin omistajat. Kyselyn mukaan keskimäärin 10 henkilöä oli viettänyt mökillä vähintään yhden yön viimeisten 12 kuukauden aikana. Pysyvästi kesämökkiä käyttää keskimäärin noin neljä henkilöä. Määrä oli sama myös vuonna Yli puolet mökkiläistä arvioi kesämökin käyttönsä pysyvän ennallaan seuraavien kolmen vuoden aikana. Lähes kolmannes arvioi mökin käytön lisääntyvän, ja joka kymmenes vähenevän. Eniten aiotaan lisätä talviasuttavien mökkien käyttöä. Matka kodin ja mökin välillä oli Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin 91 kilometriä vuonna Puolet mökkimatkoista oli korkeintaan 37 kilometriä. Uusmaalaisten mökinomistajien mökkimatka oli selvästi pidempi kuin muualla Suomessa asuvilla: keskiarvo oli 166 kilometriä ja mediaani 130 kilometriä. Mökkimatkan kesto vaikuttaa ehkä yllättävälläkin tavalla mökin käyttöasteeseen. Matka-ajan ollessa korkeintaan puoli tuntia käyttöaste on keskimäärin 71 vuorokautta vuodessa. Mikäli mökkimatkaan kuluu yli puoli tuntia, käyttöaste on 77 vuorokautta. Ero selittynee sillä, että lähempänä oleville mökeille tehdään enemmän lyhytaikaisia, alle puoli vuorokautta kestäviä käyntejä, joita ei laskettu mukaan käyttöasteeseen. Lyhytaikaisia käyntejä mökille tehtiin vuona 2015 keskimäärin 24, kun niitä vuonna 2008 tehtiin 21. Mikäli polttoaineen hinta nousisi vähintään kolmanneksella, 15 prosenttia mökkiläisistä vähentäisi mökkimatkojaan huomattavasti. Vuonna 2008 osuus oli noin 25 prosenttia. Palvelujen käyttö ja saatavuus Valtaosa mökkiläisistä oli tyytyväisiä julkisiin ja yksityisiin palveluihin. Suurimmat moitteet sai julkinen liikenne, johon tyytymättömiä oli lähes puolet niitä käyttäneistä vastaajista. Erityisen tyytyväisiä oltiin puolestaan kalastusmahdollisuuksiin, kuten aiemmissa barometreissä. Palveluista eniten käytettiin ruokakauppoja (92 prosenttia) ja jätehuoltopalveluja (82 prosenttia). 15