Helsingin kaupunkituottavuus Miksi Helsinkiä ja seutua kannattaa kehittää

Transkriptio

1 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2005: 8 Esko Lauronen Helsingin kaupunkituottavuus Miksi Helsinkiä ja seutua kannattaa kehittää

2 Helsingin kaupunkituottavuus Miksi Helsinkiä ja seutua kannattaa kehittää

3 Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2005 Teksti ja kuvatoimitus: Esko Lauronen Valokuvat: Esko Lauronen Kartat: Aimo Huhdanmäki Graafinen suunnittelu ja taitto: Sari Yli-Tolppa Julkaisusarjan graafinen suunnittelu: Timo Kaasinen Pohjakartat julkaistu kaupungingeodeetin luvalla 028/2005 Kaupunkimittausosasto, Helsinki 2005 ISSN

4 Sisällysluettelo Tiivistelmä... 5 Miksi kaupunkituottavuutta tulee tutkia?... 5 Helsinki ja seutukunta ovat koko maan tuottavimmat... 5 Pääkeskus on tuottavin... 5 Johtopäätöksiä kaupunkisuunnitteluun Miksi kaupunkituottavuutta tulee tutkia?... 7 Suurkaupungit ovat tuottavia... 7 Mitä tässä selvitetään? Helsingin seutukunta on tuottavampi ja erilainen kuin muu Suomi Helsingin seutukunta on 1,7 kertaa tuottavampi asukasta kohti kuin muu maa Seutukuntien tuottavuudessa suuret erot Helsingin seutukunta on perustuottavuudessakin vahvin Tuottavuus asukasta kohti Eroavuudet: Helsingin seutu; yrityspalvelut, tukkukauppa ja rahoitus, muu Suomi; maatalous ja metsäteollisuus Johtopäätöksiä muu Suomi -vertailusta; Helsingin seudulla erinomaiset kehitysedellytykset Helsingin seutukunnan sisäiset tuottavuuserot Helsingin tuottavuus asukasta kohti on 2,5 kertainen kehyskuntiin verrattuna Työnjako: Helsingissä yritystoiminta, kehyskunnissa vain asumista ja sen palveluja Helsingissä yrityspalvelut, Espoossa ja Vantaalla teollisuus, tukkukauppa ja lentokenttä Helsinki ja muu YTV Helsinki ja Espoo Helsinki ja Vantaa Espoo ja Vantaa YTV-alueen yhteenveto ja johtopäätökset YTV:n sisäiset tuottoerot palkka-aineistolla Helsingissä maksetaan 65 % pääkaupunkiseudun palkoista Keskipalkat Helsingissä toimialoittain: Palkkaerot talouskäytävittäin; keskustan palkat kaksinkertaiset reunaan verrattuna Johdanto Keskusta - Herttoniemi - Itäkeskus - Itäväylä -talouskäytävä Keskusta - Malmi - Tikkurila (+lentokenttä) (päärata) talouskäytävä Keskusta - Haaga - Martinlaakso -käytävä Keskusta - Leppävaara - Rantarata - pohjois-espoo -taloussektori Keskustan - Tapiolan - Länsiväylän - etelä-espoon käytävä Johtopäätöksiä talouskäytävistä: Palkkataso toimialoittain ja suurpiireittäin Helsinki Espoo toimialoittain ja suurpiireittäin Vantaa YTV alueen sisäinen vertailu Palkka-aineiston johtopäätöksiä Yhteenveto ja johtopäätökset kaupunkisuunnitteluun Helsinki ja seutukunta ovat koko maan tuottavimmat Pääkeskus on tuottavin Johtopäätöksiä kaupunkisuunnittelulle Lähteitä Kuvailulehti... 33

5 Tiivistelmä Tässä selvityksessä tarkastellaan tilastokeskuksen aineistojen avulla ensinnäkin sitä, kuinka suuria kansantaloudelliset tuottavuuserot ovat Helsingin seutukunnan ja muun maan välillä, toisekseen Helsingin seutukunnan sisällä ja YTV-alueella, sekä millä toimialoilla ne ilmenevät. Samalla pohditaan tulosten merkitystä Helsingin kehitykselle ja kaupunkisuunnittelulle. Miksi kaupunkituottavuutta tulee tutkia? Lähes kaikkialla maailmassa suuret kaupungit ovat maan muita alueita tuottavampia. Kaikki toimialat ja yritykset eivät kuitenkaan hyödy samalla tavoin kaupunkituottavuudesta. Eräät toimialat ovat muualla maassa luontevasti tuottavampia kuin täällä, esimerkiksi metsätalous, kaivostoiminta ja puunjalostusteollisuus. Suurissa kaupungeissa taas väestön ja toimintojen keskittyminen synnyttää olosuhteet, jossa mm monipuolisen työvoiman saatavuus ja suuri työpaikkatarjonta parantaa yritystoiminnan tuottavuutta. Laajan asiakaskunnan läheisyys mahdollistaa suurtuotantoedun ja erikoistumisen hyväksikäytön, sekä tavaratuotannossa että palveluissa. Kansainvälisen kilpailun kiristyminen on johtanut siihen, että teollisuuden tuottavuus kasvaa nopeasti, mutta samalla sen työllisyysosuus laskee ja palvelujen kasvaa. Mutta palvelujen tuottavuus pysyy paljon alempana. Kun suurkaupungeissa palvelujen osuus on muuta maata suurempi, kaupunkituottavuus on tärkeä keino niiden tuottavuuden kehittämiseen; erikoistumisen ja työnjaon syventämisen kautta. Suomessa palvelujen työllisyysosuus on 67 % ja Helsingin seudulla peräti 82 %. Monissa Länsi-Euroopan maissa luvut ovat vieläkin korkeammat. Helsinki ja seutukunta ovat koko maan tuottavimmat Helsingin seutukunta on hyvin vahva suhteessa muuhun maahan, kun sitä mitataan arvonlisäyksellä työpaikkaa kohti; 23 % tuottavampi. Ero on vieläkin suurempi, kun sitä mitataan asukasta kohti; 66 %, tai ns. perustuottavuudella työpaikkaa kohti. Ne toimialat, jotka ovat muualla maassa vahvoja, ovat täällä osin sivuroolissa ja päinvastoin. Helsingin seutukunta on muuta maata enemmän erikoistunut yritystoiminnan palveluihin, kuljetukseen, rahoitukseen ja vakuutukseen, tukkukauppaan ja agentuuritoimintaan, teleliikenteeseen ja lentoliikenteeseen. Niiden arvonlisäysosuus on täällä yhteensä 39 %, kun muualla maassa se on vain 13 %. Muun Suomen vahvat alat ovat: maa ja metsätalous, massan ja paperin valmistus, perusmetalli- ja metallituoteteollisuus. Niiden yhteinen osuus on 16 %, kun se täällä on 4 %. Arvonlisäystiedot kertovat, että Helsingin seutukunta on yhtenäinen talousalue, jonka sisälle on muodostunut alueellinen työnjako. Sen ydinalue, YTV-alue on selkeämmin taloudellisen arvonlisäyksen, työllisyyden, tuottavuuden, palkkatulojen synnyn aluetta ja kehyskunnat tarjoavat enemmän asuntotarjontaa ja työvoiman uusintamiseen liittyviä palveluja. YTV-alueen tuottavuus sekä työpaikkaa, että asukasta kohti laskettuna on paljon korkeampi kuin kehyskuntien. Suurimmat keskinäiset erot Helsingin, Espoon ja Vantaan välillä liittyvät teollisuuteen, tukkukauppaan, lentoliikenteeseen ja palveluihin elinkeinoelämälle. Helsingissä ovat ne toiminnot, jotka käyttävät kallista toimitilaa tehokkaasti, ennen kaikkea ns. toimistotyyppiset toiminnot. Siellä on myös paljon agglomeraatioetua, mm yritysten välisiä suhteita, samoin kuin runsaita asiakasvirtoja (sekä asukkaita että yrityksiä) hyödyntämään kykeneviä toimintoja. Naapurikuntiin menevät ja siellä kehittyvät, mm: paljon tilaa hyväksikäyttävät toiminnot ja esim mielellään rakennuksissa yhteen kerrokseen sijoittuvat toiminnot (teollisuus, tukkukauppa, logistiikka, jne), hyvän liikenteellisen saavutettavuuden (tavaroille) tarvitsevat toiminnot, jne. (Seuraavan sivun kuva: Tukkukauppaa Espoossa: Inex Partnersin tuotantolaitos Kerassa.) Pääkeskus on tuottavin Palkkatasoa koskevien tietojen avulla havaitaan pääkeskuksen taloudellinen ylivertaisuus. Keskustan työpaikkamäärä on suuri ja sen palkkataso on ylivertaisen korkea, eräitä kohteita lukuun ottamatta. Palkkataso alenee selvästi, kun etäisyys pääkeskukseen kasvaa. Toimialoittainen palkkajakauma kertoo, että keskustan korkea tuottavuus muodostuu sekä korkean että alhaisen palkkatason yritystoiminnasta. Keskustan huipputuottavuuden ehto on kummankin tyyppisten yritysten tuottamien palvelujen olemassaolo. Johtopäätöksiä kaupunkisuunnitteluun Helsingin seutukunta on taloudellisesti ja myös tuottavuudeltaan maan tärkein alue. Sen sisällä YTV alue tuottaa 90 % seutukunnan arvonlisäyksestä. Helsinki on hallitsevin, tuottaen yksin 58 % seutukunnan tuotannosta. Kun arvonlisäys- ja palkkatiedot yhdistetään, niin alueellisesti n. 5 % Helsingin seutukunnasta tuottaa n. 57 % tämän arvonlisäyksestä. Keskustan korkean tuottavuuden avaimena ovat erikoistuneet yritykset, eritoten runsaat yrityspalvelut. Ne tarvitsevat sekä riittävän keskeisesti sijaitsevia toimitiloja, että korkeatasoista työvoimaa, joka niiden tulisi kyetä valikoimaan koko seudun työvoimatarjonnasta. Nämä toiminnot kykenevät maksamaan korkeita tilojen vuokria ja palkkoja. Mutta keskustassa tarvitaan myös runsaasti alemmankin tuottavuustason yrityksiä. Ne pitävät keskustan toimivana, palvellessaan muita. Riittävän suuren, keskeisesti sijaitsevan toimitilatarjonnan tulee pitää keskustan korkea vuokrataso kohtuullisena, jotta nämäkin yritykset kykenevät toimimaan alueella. Kun palvelujen tuottavuus on keskimäärin alhainen, sitä tulee nostaa ja siihen 5

6 tarvitaan sekä suurtuotantoetua että erikoistumista. Niihin tarvitaan paljon asiakkaita, eli suuria keskuksia, sillä pienet keskukset eivät juuri kykene synnyttämään yritystoiminnalle sellaista toimintaympäristöä, jossa olisi korkea tuottavuus ja palkkataso. On huomattava, että Helsingin keskusta on kansainvälisessä kaupunkivertailussa pieni ja tehottomasti rakennettu alue, vaikka se Suomen sisäisessä vertailussa näyttää hyvin urbaanilta ja tehokkaalta. Esim kansainvälisesti pienehkön suurkaupungin Tukholman keskustan suuruus on työpaikkaa, kun se Helsingissä on työpaikkaa (tiivein km 2 ). Tukholmaan sukkuloi päivittäin muista kunnista valikoitunutta työntekijää, kun Helsinkiin tulee Edelleen Tukholman nopea junajärjestelmä kykenee rekrytoimaan työvoimaa pääkeskuksen yritystoiminnan käyttöön hyvin laajalta työmarkkina-alueelta. Se myös mahdollistaa kasvavan asuntotarjonnan etäisyydeltään kaukaa, mutta ajallisesti kohtuu lähellä. Se pitää sekä asuntojen hintatasoa kurissa, että työvoiman palkkatason kohtuullisena, samalla mahdollistaen laadukkaan työvoiman valikoinnin, että työmarkkinoiden paremman sisäisen kohtaannon. Samaan aikaan myös Tukholman alueen oma asuntotarjonta on Helsinkiä tehokkaampaa. Tukholman asukastiheys on 4033 asukasta/km 2, kun se Helsingissä on 3042 asukasta/km 2 (Kööpenhamina 5897 asukasta/km 2, vuonna 2003). Kun Helsingin keskustasta ei todennäköisesti tulevaisuudessakaan kyetä saamaan riittävästi uutta toimitilatarjontaa, tarvitaan myös hyvää pääkeskuksen lähitarjontaa. Tällöin kantakaupungin reunaalueiden kehittäminen on tärkeää, mm Pasilan, Kalasataman, Vallilan, jne alueiden. Alemman tuottavuuden palvelujen menestykselle on tärkeää, että työvoiman hinta pysyy kohtuullisena. Se ei onnistu, ellei asuntomarkkinoiden kokonaistarjontaa saada huomattavasti lisättyä siten, että asuntojen hinta- ja vuokrataso voidaan saada nykyistä alemmas. Se edellyttää sekä määrätietoista asuntokaavoitusta Helsingissä, mutta myös muun seudun parempaa integroimista korkean kaupunkituottavuuden ytimeen. Jotta kauempanakin asuva työvoima olisi paremmin pääkeskuksen yritystoiminnan käytettävissä, tarvitaan nykyistä nopeampaa liikennejärjestelmää, käytännössä nopeita junia. Sen seurauksena myös radan varren alueiden sijaintietu paranee huomattavasti, jolloin sinne on mahdollista saada merkittävästi lisää asuntotarjontaa. Toisaalta nopean liikennejärjestelmän lippujen hintojen tulee olla riittävän alhaisen, myös heikomman tuottavuuden ja palkkatason yritysten työvoimalle. Sekä työpaikkojen suuri palkkahajonta, että mm keskustan ns. alhaisen tuottavuuden alojen tärkeys, kertovat edullisten valtion lainoittamien asuntojen tuotannon välttämättömyydestä Helsingin talouselämälle. Näiden toimien onnistumiseksi, on mm tärkeää löytää tapoja, miten nykyistä korkeaa kaupunkituottavuutta voidaan paremmin käyttää tarvittavien investointien rahoittamiseen. Mutta siihen tarvitaan nykyistä parempaa kaupunkitalouden, -tuottavuuden ja -markkinoiden ymmärrystä, ja tietoa esim kiinteistötalouden ja kaupunkituottavuuden suhteesta. Edellä oleviin johtopäätöksiin liittyy monia kaupunkikehityksen ristikkäisyyksiä. Toisaalta mm tarvitaan riittävän suuria keskuksia, jotta tuottavuutta saadaan ylös, mutta toimintojen keskittyminen taas nostaa asuntokysyntää ja asuntojen hintoja, josta seuraa monia ongelmia. Tämä kertoo siitä, että Helsingin kaupunkikehitys on siirtynyt suurkaupunkivaiheeseen, jossa ongelmien monimutkaisuus kasvaa. Tällöin tarvitaan myös aiempaa moniulotteisempaa kaupunkitutkimusta ja -suunnittelua. Nykyisten maankäyttösuunnitelmien lisäksi voidaan edetä kohti kaupunkitalouden ja -tuottavuuden strategioiden kehittämistä, sekä kaupunkimarkkinoiden soveltavaa hyväksikäyttöä suunnittelussa. On siirryttävä kaupunkituottavuuden synnyttämien tuottojen ja kustannusten, sekä rahoituslähteiden etsintään, selvitettävä keskustan korkean tuottavuuden paremman hyväksikäytön edellytyksiä, nopean junajärjestelmän kehittämistä on tarkasteltava, erityisesti kaupunkituottavuuden ja asuntojen hintojen muodostuksen, eikä vaan liikenteen näkökulmasta. On löydettävä strategiat koko seudun parempaan integroimiseen pääkeskuksen tuottavuuden hyödyntämiseksi, jne. Tämän selvityksen tulos on, että Helsingin kaupunki ja seutu on ongelmineenkin hyvä toimintaympäristö elinkeinotoiminnalle. Tällaista suurkaupungin synnyttämää lisätuottavuutta ei ole missään muualla Suomessa ja tämä mahdollisuus tulee hyödyntää. Seudun korkea perustuottavuus antaa hyvät edellytykset haastavillekin kehittämisstrategioille. Mutta niiden toteutuminen edellyttää, että eri osapuolet sitoutuvat niihin. Niin tapahtuu vain, jos ne voivat niiden avulla toteuttaa omia intressejään. Mutta noiden intressien konkretisointi, monimutkaisen kaupunkiprosessin osana on vaikeaa ja edellyttää kaupunkikehityksen ja sen taloudellisten ehtojen hyvää tuntemusta ja niiden soveltamista ko erityistapauksiin. Helsinki on kuitenkin näiden kysymysten suhteen hyvässä asemassa, koska maailmassa on paljon sitä suurempia kaupunkeja, jotka ovat kohdanneet nämä samat ongelmat jo huomattavasti aiemmin. Niitä on tutkittu ja niihin on reagoitu ja me voimme hyödyntää muiden kokemusta. 6

7 1. Miksi kaupunkituottavuutta tulee tutkia? Suurkaupungit ovat tuottavia Kansainvälisessä kaupunkitaloustutkimuksessa on havaittu, että suurkaupungit nostavat yritystoiminnan tuottavuutta. Lähes kaikkialla maailmassa eritoten suuret kaupungit ovat maan muita alueita tuottavampia. Niinpä Helsingissäkin, maan ainoassa suurkaupungissa agglomeraatioetu synnyttää olosuhteet, jossa monet sellaiset toimialat ja yritykset, jotka muualla maassa ovat menestyneet heikoimmin, ovat täällä erityisen vahvoja. Tästä lisätuottavuudesta voidaan käyttää nimitystä agglomeraatioetu tai kaupunkituottavuus. Usein se jaetaan kahteen osaan: Localisation economics, joka tarkoittaa saman alan yritysten keskittymisen antamaa lisätuottavuutta ja urbanisation economics, joka tarkoittaa eri alojen yritysten keskittymisen antamaa lisätuottavuutta yritystoiminnalle. Kaikki toimialat ja yritykset eivät hyödy samalla tavoin kaupunkituottavuudesta. Eräät toimialat ovat muualla maassa luontevasti tuottavampia kuin täällä, esim metsätalous, kaivostoiminta, puunjalostusteollisuus, jne. Niiden ei ole niin kannattavaa toimia täällä, koska niiden luontevat toimintaedellytykset ovat täällä heikommat (raaka-aine, työvoima, logistiikka, investointien historia, jne) ja täällä on korkeampi kustannustaso ja kalliimmat tilat, jne. Kaupunkituottavuus on kaupunkikehityksen eräs perusvoima. Toisaalta kasvavat kaupungit ovat myös kalliimpia, esim asuntojen hinnat ovat poikkeuksetta muita alueita korkeampia. Kaupunkituottavuus on se lisätuottavuuden lähde, joka rahoittaa nämä korkeammat kustannukset ja kaupunkikehityksen edellyttämät lisäinvestoinnit. Se on osarahoittajana kaikessa toiminnassa, se varmistaa työllisyyden, synnyttää korkeamman palkkatason, suuremmat verotuotot, jne. Kaupunkituottavuus on viime vuosina tullut kansainvälisesti vaalimisen ja kaupunkipolitiikan etsimisen kohteeksi. Eritoten nykyään kehittyneissä maissa, teollisuuden tuottavuuden noustessa sen työllisyysosuus samalla laskee, mutta palvelujen työllisyysmerkitys kasvaa, mutta niiden tuottavuus pysyy paljon teollisuutta alempana. Kun suurkaupungeissa palvelujen osuus on muuta maata suurempi, niin kaupunkituottavuuden tekijät ovat tärkeä keino niiden tuottavuuden kehittämiseen, erikoistumisen ja työnjaon syventämisen kautta. Ne ovat tyypillisiä agglomeraatioedun tekijöitä. Mitä tässä selvitetään? Edellisessä kaupunkitalousselvityksessä (Lauronen Esko: Kaupunkituottavuus; Lontoon, Tukholman ja Helsingin vertailu. Kaupunkisuunnitteluviraston, yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2004:4) pohdittiin syitä, mitkä synnyttävät kaupunkituottavuutta, agglomeraatioetua ja verrattiin toisiinsa eri kaupunkeja. Tässä selvityksessä taas tarkastellaan tilastokeskuksen eri aineistojen avulla sitä, kuinka suuria nuo tuottavuuserot eri alueiden välillä Suomessa ovat, erityisesti Helsingissä ja seudulla ja millä toimialoilla ne ilmenevät. Samalla myös pohditaan mitä merkitystä niillä on Helsingin kehitykselle ja kaupunkisuunnittelulle, mitä mahdollisuuksia tai ongelmia ne tuovat. 7

8 2 Helsingin seutukunta on tuottavampi ja erilainen kuin muu Suomi 2.1 Helsingin seutukunta on 1,7 kertaa tuottavampi asukasta kohti kuin muu maa Tilastokeskuksen tuotannon ja työllisyyden aluetileistä voidaan laskea kuvan 1 tulos, josta nähdään, että Helsingin seutukunnan 1 keskimääräinen tuottavuus työpaikkaa kohti on korkeampi kuin muualla Suomessa. Ero v 2002 oli + 23 %. (Helsingin seutukunta, kartta 1.) Jos taas verrataan tuottavuutta asukasta kohti (kuva 2), niin ero on paljon suurempi: v 2002 Hki-stk: 33 te/asukas ja muu Suomi 19,8 te/asukas. Ero on n + 67 %. Noiden kahden mittaustavan ero johtuu siitä, että täällä on suhteellisesti huomattavasti enemmän työpaikkoja kuin muualla maassa. Se johtuu sekä pääkaupunki-suurkaupunki luonteesta, että väestörakenteen eroista Helsingin seutukunnan ja muun maan välillä. Helsingin seutukunnan kunnat ja naapuriseutukunnat 2001 Tammisaaren seutukunta Helsingin seutukunta, Kartta 1 Lohjan seutukunta Inkoo Riihimäen seutukunta Porvoon seutukunta Kuva 1 Kuva 2 Arvonlisäys /työpaikka ja työpaikkamäärä v Arvonlisäys/asukas ja asukasluku, v Arvonlisäys 00 euroa / työpaikka Helsinki-stk 692 Koko maa 2360 muu maa (ei Hki-stk) 1668 Bkt 00 euroa/työpaikka, työpaikkamäärä 00 tp, pallon koko Hki-stk 59,7 te/tp, ind 123 koko maa 51,7 te/tp, ind 7 Muu Suomi (ei Hki-stk) 48,4 te/tp, ind Lauronen / bkt-tp-väh-uus Arvonlisäys; 00 euroa / asukas Helsinki-stk 1191 Arvonlisäys 00 euroa/asukas, asukasluku 00 asukasta (pallon koko). Helsinki-stk 32,8 te/as, ind 166 Koko maa 22,8 te/as, ind 115 muu Suomi 19,8 te/as, ind 0 KOKO MAA 5188 muu Suomi (ei Hki-stk) Esko Lauronen, / Bkt-Su-arvonlis-arvo-ja-vol-ind Helsingin seutukunta on Helsingin talousalue. Siihen kuuluvat Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Kerava, Tuusula, Järvenpää, Nurmijärvi, Hyvinkää, Mäntsälä, Pornainen, Kirkkonummi ja Siuntio. Mutta esim Porvoo, Loviisa, Lohja, Riihimäki ja Tammisaari muodostavat kukin oman seutukuntansa naapurikuntiensa kanssa. 8

9 2.2 Seutukuntien tuottavuudessa suuret erot Kun verrataan tuottavuutta työpaikkaa kohti seutukunnittain 2 (kuva 3), havaitaan että Helsingin seutukunta on hallitsevasti esillä, vaikka muutama pieni seutukunta onkin sitä tuottavampi. Toisaalta pääosa muista seutukunnista on tuottavuudeltaan vain 2/3 Helsingin seutukunnan tasosta. Erityisesti Salo, Imatra, Jämsä, Kemi- Tornio ja Loviisa nousevat tuottavina esille. (Salon aluetaloutta hallitsee Nokia, Imatraa StoraEnso ja Ilmatra Steel, Jämsää UPM-Kymmene, Kemi-Torniota mm Avesta Polar, ja Loviisaa Fortumin ydinvoimala. Ks edellinen selvitys; KSV 4/2004) Kuva 3 Arvonlisäys ja työpaikkamäärä seutukunnittain, v 2002: euroa/työpaikka Arvonlisäys 00 euroa/työpaikka Tampere 137 Turku 136 Helsinki 692 Lahti 72 Oulu 89 Rauma Lappeenranta26 30 Kouvola 44 Salo 29 Kemi-Tornio 25 Imatra 16 Etelä-Pirkanmaa 16 Jämsä 12 Äänekoski Ympyrän koko ja luku nimen perässä = tp-määrä; 00 tp. Yli tp seutukunnat on nimetty Loviisa 7 Mariehamns stad 11 Porvoo Kotka-Hamina 27 Jyväskylä Kuopio 61 Pori 36 Varkaus Åboland-Turunmaa Vaasa Pohjoiset Raahe 42 Lohja 15 8 seinänaapurit 15 Jakobstadsregionen Itä-Lappi 28 Rovaniemi 27 Joensuu Luoteis-Pirkanmaa Koillismaa 38 Kehys-Kainuu Hämeenlinna Ylä-Pirkanmaa Heinola 12 Sydösterbottens Kokkola Vakka-Suomi15 12kustregion Oulunkaari Länsi-Saimaa Forssa Savonlinna Pielisen Karjala 8 6 Mikkeli 17 Riihimäki Pieksämäki Kajaani Ylivieska 16 9Juva Loimaa Keski-Karjala Ylä-Savo 25 Tammisaari Koillis-Savo 8 Saarijärvi Tunturi-Lappi Viitasaari Suupohja Kaakkois-Satakunta Lounais-Pirkanmaa Järviseutu Pohjois-Satakunta 11 Pohjois-Lappi Nivala-Haapajärvi 14 8 Keuruu Sisä-Savo Härmänmaa 13 Eteläiset 8 Kuusiokunnat 12 Kaustinen Siikalatva 7 5 seinänaapurit Muu Suomi (ei Hki-stk) 48,4 te/tp Lauronen / bkt-tp-väh-uus Seutukunnat suuruusjärjestyksessä 2 Tilastokeskus jakaa Suomen 84 seutukuntaan. Niiden muodostamisen perusteena käytetään työssäkäyntialueita ja kuntien välistä yhteistyötä. 9

10 2.3 Helsingin seutukunta on perustuottavuudessakin vahvin Kuten edellisestä kuvasta havaitaan, suuri osa seutukunnista on työpaikka-määriltään pieniä, tp alueita, eli kooltaan 1 3 % Helsingin seutukunnasta. Silloin kun alueen taloudellista toimintaa hallitsee yksi suuri yritys, se saattaa nostaa alueen keskimääräisen tuottavuuden korkealle, koska yrityksen tai alan painoarvo on normaalia suurempi. Tällöin tuottavuusluku kertoo enemmän tuon yrityksen tuottavuudesta, eikä niinkään talousalueen omasta tuottavuudesta. Jotta nähtäisiin tällaisten poikkeuksellisten tekijöiden rooli, on seuraavassa seutukunnittaisista luvuista pyritty vähentämään vahvimman yrityksen rooli. Kun yrityskohtaisia tietoja ei ole käytettävissä, on vähennetty vahvimman toimialan rooli. Kun tarkastelussa on mukana 20 eri toimialaa, tällöin jäljelle jää muiden 19 toimialan ka tuottavuus. Seuraavasta kuvasta (4.) havaitaan, että Helsingin seutukunnan rooli edelleen vahvistuu ja eräiden pienten seutukuntien tuottavuus alenee merkittävästi. Pienestä kuvasta (5.) nähdään suurimmat % -vähennykset arvonmuodostukseen. Eli kaikkien seutukuntien tuottavuus jonkin verran laskee (mediaani -6,1 %), mutta joidenkin seutukuntien hyvin paljon. Suurimmat arvonalennukset ovat: Salo -42 %, Jämsä -32 %, Loviisa -31 %, Ilomantsi - 19 %, Imatra -19 %. Ne ovat alueita, jotka ovat yhdestä toimialasta ja yrityksestä hyvin riippuvaisia, taloudeltaan yksipuolisia alueita. Arvonlisäys 00 euroa/työpaikka Kuva 4 Kuva 5 Arvonlisäys-2 (vahvin ala vähennettynä) ja työpaikkamäärä seutukunnittain, v 2002: euroa/työpaikka Helsinki 692 Tampere 137 Turku Oulu Lahti 72 Kemi-Tornio 25 Imatra 16 Kotka-Hamina Rauma Äänekoski Kouvola Lappeenranta Kuopio36 26 Jyväskylä Pori 47 Pohjoiset 30 Etelä-Pirkanmaa seinänaapurit Vaasa 27 Mariehamns stad Joensuu Jakobstadsregione 42 Rovaniemi 11 Itä-Lappi Hämeenlinna 38 n Lohja25 Ylä-Pirkanmaa Raahe Luoteis-Pirkanmaa Jämsä Åboland Porvoo Forssa Varkaus Heinola 12 Turunmaa Koillismaa Loviisa 27 Kokkola Vakka-Suomi Salo Savonlinna Riihimäki Mikkeli Loimaa Sydösterbottens Ylivieska 15 Kehys-Kainuu kustregion Pieksämäki Oulunkaari Länsi-Saimaa Kajaani Tammisaari 16 Lounais- Keski-Karjala 98 8 Pielisen Suupohja Kyrönmaa 6 25 Pirkanmaa Järviseutu Karjala 19 Kaakkois- 8 Pohjois-Satakunta Nivala-Haapajärvi 11 Eteläiset 1 8 Tunturi-Lappi 5 Härmänmaa Satakunta 1312 seinänaapurit Juva Koillis-Savo Saarijärvi Pohjois-Lappi 8 8 Siikalatva 5 Ylä-Savo 7Keuruu Viitasaari 24 7 Kuusiokunnat 7 5 Kaustinen 8 Sisä-Savo Ålands landsbygd Lauronen / bkt-tp-väh-uus Ympyrän koko ja luku nimen perässä = tp-määrä; 00 tp. Yli tp seutukunnat on nimetty Seutukunnat suuruusjärjestyksessä Alentuminen % Bkt-pienenemis-%, kun vahvin toimiala (yritys) vähennetään, v Helsinki-stk -6 % Salo Jämsä Loviisa Seutukunta Ilomantsi Imatra Porvoo Oulu Mariehamns stad Rauma Varkaus Juva Lappeenranta Kehys-Kainuu Kemi-Tornio Äänekoski

11 Arvonlisäys: 00 euroa /asukas Arvonlisäys, 00 euroa/asukas ja asukasluku seutukunnittain, v 2002 Helsinki 1191 Salo 62 Imatra Jämsä Oulu Kouvola Lappeenranta Rauma Vaasa Äänekoski Tampere 88Kemi-Tornio 300 Turku Etelä-Pirkanmaa Muu Suomi 284 Kotka-Hamina Pohjoiset 42 Loviisa Jakobstadsregionen Varkaus Sydösterbottens (ei Hki-stk) Jyväskylä Pori Raahe 19 Kuopio 140 Joensuu Porvoo seinänaapurit kustregion 19,8 te/as Hämeenlinna Lohja 36 Lahti Kokkola Rovaniemi Forssa 168 Mikkeli Tammisaari 52Vakka-Suomi Heinola Åboland-Turunmaa 70 Kajaani 43 Kaakkois-Satakunta Savonlinna Riihimäki Luoteis-Pirkanmaa Härmänmaa Itä-Lappi Ylä-Pirkanmaa Y livieska Loimaa Pohjois-Satakunta 3130 Ylä-Savo Lounais-Pirkanmaa 30 Koillismaa 23 Kaakkois-Pirkanmaa Ålands skärgård 42Pielisen Karjala 30 Pieks Eteläiset ämäki Saarijärvi Pohjois-Lappi Kuusiokunnat 25 Järviseutu 23 Keuruu Suupohjaseinänaapurit Nivala-Haapajärvi Kehys-Kainuu 30 Juva 24Keski-Karjala Koillis-Savo 22 Siikalatva Ålands Tunturi-Lappi landsbygd Ilomantsi 2 22Kaustinen Ii Viitasaari Länsi-Saimaa Kaakkoinen 19 Outokumpu 15 Keski- Kyrönmaa Sisä-Savo Torniolaakso Suomi 13 Kärkikunnat Esko Lauronen, / Bkt-Su-arvonlis-arvo-ja-vol-ind %-osuudet Seutukunnat suuruusjärjestyksessä K Kiint- vuokr- tutk, liike-el-palv, pois 7021 M ariehanm stad 57,9 / 11 Arvonlisäyksen %-osuudet, eniten eroavat toimialat, v Tukkuk +ag.toim J Rah +vak-toim 642 Teleliik 62 Ilmaliikenne Ero Helsinki-stk Muu Suomi DD Puutav ja -tuott.valm. Lauronen / bkt-2001-vrt Hki-muu-maa Tieliik-tavarak DF,G,H Koksi, öljy-, kem.-, kumija muov.valm. K7021 As om + vuokr DK Kon +laitt. valm N Terv-huolto +sos-palv Toimialat Kuva 6 Kuva 7 DJ Perusmetal. ja met.tuott.valm. DE Mass+ pap-jne valm; kust. ja pain. AB Maa,metsä,yms 2.4 Tuottavuus asukasta kohti Seuraavassa kuvassa (6. vieressä) esitetään seutukunnittainen tuottavuus asukasta kohti laskettuna v (Kun tuottavuus/ työpaikka kuvaa enemmän toiminnan taloudellista tehokkuutta, niin tuotanto/asukas kuvaa taas alueen taloudellista vahvuutta, kantokykyä, tms.) Havaitaan, että ainoastaan 2 pientä seutukuntaa, Maarianhamina ja Salo ovat Helsingin seutukuntaa tuottavampia. (Niiden yhteinen asukasluku on vain 6 % Helsingin seutukunnan asukasluvusta.) Salon tuottavuutta nostaa Nokian vahva rooli (kun se vähennettiin, arvonlisäys putosi 41 %.) Vastaavasti Marianhaminan roolia pitää korkealla laivaliikenteen rooli, jonka vähentäminen pudotti tuloksia 17 %. (Jos tässäkin vähennettäisiin vahvimman yrityksen osuus, perustuottavuuserot Helsingin seutukunnan hyväksi kasvaisivat vielä merkittävästi.) Helsingin hallitsevuus tulee vahvana esiin. Se kertoo kuinka merkityksellinen Helsingin seudun talous ja sen talouskehityksen onnistuminen on koko maalle. Toisaalta se myös nostaa esille kysymyksen epäonnistumisen riskistä, jos näinkin suurta resurssia ja sen synnyttämiä mahdollisuuksia ei onnistuta käyttämään hyväksi. Se luo myös erityisen haasteen seudun yhteisen kaupunkitaloudellisen strategian kehittämiselle. 2.5 Eroavuudet: Helsingin seutu; yrityspalvelut, tukkukauppa ja rahoitus, muu Suomi; maatalous ja metsäteollisuus Helsingin seutukunta eroaa myös toimialajakaumalta ja tuottavuudelta muusta maasta. Kuvaan 7 on valittu ne toimialat, jotka selvemmmin kuvaavat alueiden välisiä eroja. Tässä ei siis varsinaisesti analysoida alueiden välistä toimialajakaumaa siltä osin, kuin se on samanlainen vertailukohteiden välillä. Seutukunnissa on runsaasti toimintoja, joiden suhteen ne eivät juuri eroa toisistaan: esim koulutoimi, terveydenhoito, sosiaalitoimi, päivähoito, tekninen huolto, jne. Tässä tarkastelussa ollaan kiinnostuneita niistä toimialoista, jotka erottavat alueita toisistaan ja synnyttävät talouden ja tuottavuuden suhteen erilaisen lopputuloksen. Toimialat on kuvassa ryhmitelty siten, että vasemmalla ovat ne, joiden merkitys on selvästi suhteellisesti suurempi Helsingin seutukunnassa, kuin muualla maassa. Ja vastaasti oikealla ovat ne muun maan 11

12 toimialat, joiden suhteellinen merkitys on suurempi kuin Helsingin seutukunnassa. Esimerkiksi Helsingin seutukunnassa kiinteistö-yms elinkeinopalvelujen arvonlisäyksen % -osuus on 16 %, kun se muualla Suomessa on vain 6 %. Erotus on % -yksikköä (pylväs), joka kertoo sen toimialan paljon suuremmasta merkityksestä täällä, kuin muualla maassa. Havaitaan, että Helsingin seutukunta eroaa muusta Suomesta erityisesti: kiinteistö-yms elinkeinopalvelut, tukkukauppa+agentuuritoiminta, rahoitus ja vakuutus, teleliikenteen ja ilmaliikenteen osalta. Noiden yhteinen arvonlisäysosuus on täällä 39 %, kun se muualla maassa on vain 13 %. Sitä vastoin muualla maassa hallitsevat; maa ja metsätalous, massan ja paperin valmistus, perusmetalli ja metallituoteteollisuus. Niiden yhteinen % -osuus on 16 %, kun se täällä on 4 %. Kun noihin vielä lisätään muuta teollisuutta, yhteisvaikutus on 25 %, kun niiden osuus täällä on vain 7 %. Nuo toimialat kuvaavat karkeasti niitä luontevia toimialoittaisia, työnjaollisia eroja, mitä näiden kahden alueen välillä on. 2.6 Johtopäätöksiä muu Suomi - vertailusta; Helsingin seudulla erinomaiset kehitysedellytykset Seutukunnittainen ja toimialoittainen tuottavuusvertailu kertoo, että Helsingin seutukunta on hyvin vahva suhteessa muuhun maahan, kun sitä mitataan arvonlisäyksellä työpaikkaa kohti (+23 %). Seutukunnan rooli on vieläkin vahvempi silloin, kun sitä mitataan asukasta kohti (+67 %) tai ns. perustuottavuudella työpaikkaa kohti. Tulokset kertovat, että Suomen kansantaloudessa toimii rationaalinen työnjako Helsingin seutukunnan ja muun Suomen välillä. Ne toimialat, jotka ovat muualla maassa vahvoja, ovat täällä osin sivuroolissa ja päinvastoin. Helsingin seutukunta on muuta maata enemmän erikoistunut yritystoiminnan palveluihin, kuljetukseen, rahoitukseen ja vakuutukseen, tukkukauppaan ja agentuuritoimintaan, teleliikenteeseen ja lentoliikenteeseen. Niiden arvonlisäysosuus on täällä yhteensä 39 %, kun muualla maassa vain 13 %. Muun Suomen vahvat alat ovat: maa ja metsätalous, massan ja paperin valmistus, perusmetalli ja metallituoteteollisuus. Niiden yhteinen osuus on 16 %, kun se täällä on 4 %. Kun ajatellaan eri alueiden tilannetta, niin eräiden pienten seutukuntien korkea tuottavuus perustuu yksittäisten vahvojen yritysten vaikutukseen. Osa niistä on yksittäisiä tehdaspaikkakuntia, joiden tehtaiden menestyneet emoyritykset ovat kovan kansainvälisen tuottavuus- ja kustannuskilpailun puristuksissa. Kilpailun kiristyminen on johtanut siihen, että teollisuuden tuottavuus kasvaa nopeasti, mutta samalla sen työllisyysvaikutukset heikkenevät. Sen tarvitsemat uusinvestoinnit sijoittuvat useinmiten lähemmäs markkinoita tai hyödyntämään halvempaa työvoimaa tai edullisempia raaka-ainelähteitä. Vaikka kansainvälistynyt suurteollisuutemme ja sen tehdaspaikkakunnat ovat vielä pitkään tärkeä osa Suomen kansantaloutta, niin samaan aikaan palvelujen työllisyysmerkitys kasvaa. Palvelujen rooli on erityisen suuri kaupungeissa, joka sama asetelma näkyy myös kansainvälisesti. Kun esimerkiksi Suomessa palvelujen työllisyysosuus on 67 % ja Helsingin seudulla peräti 82 %, niin monissa Länsi- Euroopan maissa luvut ovat vieläkin korkeammat. (ks. Ksv 4/2004 s 7.) Useimpien palvelujen tuottavuus on kuitenkin paljon alhaisempi kuin teollisuuden. Siksi sen nostaminen on kansantalouden kehittämisen avaintehtäviä ja kaupunkituottavuus on siinä erinomainen väline. Helsingin seutukunnassa on hyvät taloudellisen kehityksen edellytykset. Se näkyy mm siinä, että sen väestöpohja on suuri ja muuttoliike on edelleen suurta, tulotaso on muuta maata korkeampi, jne. Sillä on myös teoriassa hyvät edellytykset kehityksen edellyttämien investointien rahoittamiseen, koska tuottavuus asukasta kohti on ylivertainen muuhun maahan verrattuna. Mutta kehitykselle on myös vakavia esteitä, joista hankalin on asuntojen korkea hintataso, joka on kaksinkertainen muuhun maahan verrattuna. Se tekee työvoiman hinnasta korkean, joka on erityisen ongelmallista alhaisen tuottavuuden palvelujen kehittymiselle. 12

13 3. Helsingin seutukunnan sisäiset tuottavuuserot Arvonlisäyksen %-osuudet Kuva 8 Kuntien %-osuudet Helsingin seutukunnan arvonlisäyksestä v Helsinki (kaup) Espoo+Kaun. Vantaa Lauronen / Hyvinkää bkt-hgin-seutukunta m-yht-muokaa-1 Kirkkon.+Siuntio Tuusula Järvenpää Kunnat Kerava Nurmijärvi Mäntsälä+Porn. 3.1 Helsingin tuottavuus asukasta kohti on 2,5 kertainen kehyskuntiin verrattuna Ensinnäkin havaitaan (kuva 8), että Helsingin seutukunnan kokonaistuotannosta syntyy Helsingissä 57 %, Espoossa (+K) 18 %, Vantaalla 15 % ja muissa seutukunnan kunnissa yhteensä vain n. % (v 2001). Seuraavasta kuvasta (9.) nähdään, että Espoon (+K) ja Vantaan kaupunkien alueilla tuottavuus työpaikkaa kohti on muita kuntia selvästi korkeampi. Seuraavana tulee Helsingin kaupunki. Kehyskuntien tuottavuus/työpaikka on sitä vastoin vain n 2/3 Espoon ja Vantaan tuottavuudesta. Kun vastaavasti verrataan tuottavuutta asukasta kohti (kuva.), asetelma muuttuu huomattavasti. Helsinki on silloin selvästi tuottavin ja Vantaa ja Espoo(+K) seuraavat. Kehyskuntien tuottavuus on vain 40 % Helsingin tuottavuudesta. Eroon vaikuttaa merkittävästi se, että Helsingissä on suhteellisesti enemmän työpaikkoja ja muualta seudulta käydään siellä töissä. Koska kehyskunnat eroavat selvästi YTV alueen kunnista, seuraavassa verrataan ensin Helsingin ja kehyskuntien välisiä toimialoittaisia eroja. Kuva 9 Arvonlisäys: 00 euroa/työpaikka Arvonlisäys 00 euroa /työpaikka ja työpaikkamäärä 00 kpl, v Espoo+Kaunia inen 112 Vantaa 92 Helsinki (kaupunki) 4 Hyvinkää 17 Tuusula 12 Kirkkonummi+ Siuntio 13 Kerava Järvenpää 12 Nurmijärvi Mäntsälä+Por nainen 6 Koko maa 50,4 muu Suomi (ei-hki-stk) 48,1 KEHYS-kunnat Lähde: Tilastokeskuksen aineistot Kuva Bkt 00 euroa / asukas Bkt-vertailu: 00 euroa/asukas ja asukasluku (00 as) v Helsinki (kaupunki) 560 Espoo+Kauniai nen Vantaa YTV-alue 965 Koko maa 22,7 muu Suomi(ei-hki-stk9=19,8 Hyvinkää 43 Kerava Järvenpää Kirkkonummi+ Tuusula 30 KEHYS-kunnat 36 Nurmijärvi Siuntio Mäntsälä+Porn 35 ainen

14 3.2 Työnjako: Helsingissä yritystoiminta, kehyskunnissa vain asumista ja sen palveluja Vertailun lähtökohta on, että kehyskuntien tuottavuus työpaikkaa kohti on Helsinkiä alempi, n 83 %. Kun lisäksi työpaikkoja on suhteellisesti vähemmän, kokonaistuottavuus /asukas on vain n 40 % Helsingin tuottavuudesta. Se tarkoittaa, että kehyskuntien % -osuudet lasketaan paljon pienemmästä tuotannosta, kuin Helsingissä. Kunnissa on runsaasti toimintoja, joiden arvonlisäyksen suhteen ne eivät juuri eroa toisistaan: esim koulutoimi, terveydenhoito, sosiaalitoimi, päivähoito, tekninen huolto, jne. Siksi seuraavassa kuvassa (11.) esitetään niiden toimialojen % - osuudet arvonlisäyksestä, jotka selvemmin kuvaavat Helsingin ja kehyskuntien välisiä eroja. Kehyskunnat poikkeavat toimialajakaumaltaan selvemmin Helsingistä siinä, että teollisuuden suhteellinen rooli on suurempi (koneiden ja laitt.valm). Samoin kehyskuntien tärkeä rooli asuinalueina näkyy siinä, että sekä asuntojen omistus ja vuokraus, että rakentamisen bkt-osuudet ovat korkeat. Noiden yhteinen osuus kehyskuntien arvonlisäyksestä on 32 %, kun se on Helsingissa vain 12 %. Vastaavasti Helsingin poikkeavuudet suhteessa kehyskuntiin ovat Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut, eli erilaiset liike-elämän palvelut, Rahoitus ja vakuutus, Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (erityisesti viimeinen). Nuo kolme tekevät yhteensä 41 % Helsingin arvonlisäyksestä, kun ne kehyskunnissa ovat vain 16 %. Karkea jako näyttää siltä, että Helsinki (ja YTV) tuottaa leivän, hoitaa arvonlisäystä, työllisyyttä, palkkatuloja, jne, ja kehyskunnat uusintavat työvoimaa, tuottavat asuntotarjontaa ja hoitavat asumisen palveluja. 3.3 Helsingissä yrityspalvelut, Espoossa ja Vantaalla teollisuus, tukkukauppa ja lentokenttä Tietosuojasyistä Espoon ja Vantaan kuntatasoiset arvonlisäystiedot ovat harvemmalla toimialajaolla, kuin suurempien alueiden Helsingin tai YTV. Siksi tarkemmissa toimialavertailuissa käytetään ensin Helsingin ja muun YTV:n 3, eli Espoon (+K) ja Vantaa yhteistietoja. Ja sitten verrataan kuntia erikseen keskenään harvemmalla toimialajaolla. %-osuudet Kuva 11 Arvonlisäyksen % -osuudet, eniten eroavat toimialat, K Kiint- vuokr- tutk, liike-el-palv, pois 7021 Ka tuottavuus 00 e/tp Helsinki 54,6 Kehyskunnat 45,3 J Rah +vak-toim I Kulj+ varast +tietoliik DE Mass+ pap-jne valm; kust. ja pain. L Julk hall, pakollsos.vak DL Sähkötekn.tuott.valm. Lauronen / bkt-2001-vrt Hki-muu-maa Kuva 12 Ero Helsinki-k Kehyskunn AB Maa,metsä,yms %-osuudet DF,G,H Koksi, öljy-, kem.-, kumi- ja DJ Perusmetal. ja met.tuott.valm. DA Elintarv. juom.tupakk. Toimialat L Julk hall, pakollsos.vak 851 Terveydenhuoltopalvelut K7021 As om + vuokr F Rakent DK Kon +laitt. valm Arvonlisäyksen %-osuudet, eniten eroavat toimialat, v Teleliik 65 Rahoitust 741 Lain + tal konsult; hall-yhtiöt 7022 Kiint vuokr + hall 22 Kustant + painam. Lauronen / bkt-2001-vrt Hki-muu-maa Ero Helsinki-k MuuYTV 67 Rahoit.ja vakuut. palv. toim Helsinki ja muu YTV Kun verrataan Helsinkiä ja muuta YTV (eli Espoo+K ja Vantaa yhdessä) toimialoittain (42 toimialaa), niin mytv:n vahvimmat alat Helsinkiin verrattuna ovat (kuva 12.): Tukkukauppa ja agentuuri, Radio, tv-välineiden, jne valmistus, Ilmaliikenne. Pelkästään noiden yhteinen % -osuus on 31 %, kun Helsingissä se on vain 11 %. Jos lisätään vielä Kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen valmistus, valmistus, nousee muun YTV:n osuus 34 %, Helsingin 11 % vastaan. Vastaavasti Helsingin eroavuuksia suhteessa lähinaapureihin ovat; Julkinen hallinto, Terveydenhoito, Teleliikenne, Rahoitus, ja monet palvelut elinkeinotoiminnalle. Nuo 4 toimialaa synnyttävät 28 % Helsingin arvonlisäyksestä, mutta vain 9 % muussa YTV:ssä. Eli Helsingissäkin tukkukauppa ja agentuuritoiminta ovat vahvoja, mutta erityisesti ne ovat keskittyneet muun YTV:n alueelle. Samoin teollisuutta on Muun YTV:n alueella paljon, erityisesti sähköteknistä teollisuutta: Helsinki Espoo Vantaa teoll,7 23,5 14,5 -sähköt 4,3 16,2 3,2 -koksi-öljy 0,4 4,6 1,7 Tukku-ja vähitt.k 11,6 23,4 23,5 K7021 As om + vuokr 24 Kemik.kem.tuott.valm. 62 Ilmaliikenne 32 Radio+ TV-väl.valm. Toimialat 51 Tukkuk +ag.toim 3 Tietosuojasyistä Tilastokeskus ei tulosta aineistoa sellaisessa muodossa, että siinä olevia yrityksiä voidaan identifioida. Siksi mm tässä pienempien alueiden kohdalla ei päästä tarkkaan toimialajakoon. Esim YTV-alueelta on käytettävissä 0 toimialaa, Espoosta (+K) 30 toimialaa ja Keravalta 18 toimialaa. 14

15 %-osuudet %-osuudet %-osuudet K- Kiint- vuokr- tutk, liike-el-palv, pois I Kulj+ varast +tietoliik Arvonlisäyksen %-osuudet, eniten eroavat toimialat, v Arvonlisäys, 00 euroa/tp: Espoo+K 64,2 Helsinki 54,6 L Julk hall, pakollsos.vak N Terv-huolto +sospalv J Rah +vak-toim K Kiint- vuokr- tutk, liike-el-palv, pois 7021 Lauronen / bkt-2001-vrt Hki-muu-maa F Rakent DE Mass+ pap-jne valm; kust. ja pain. H Maj + ravit.toim Ero Helsinki-k Espoo+K K7021 As om + vuokr DF,G,H Koksi, öljy-, kem.-, kumi- ja Toimialat Arvonlisäyksen %-osuudet, eniten eroavat toimialat, v 2001 Arvonlisäys: 00 euroa/tp: Helsinki 54,6 Vantaa 62,5 J Rah +vak-toim N Terv-huolto +sospalv L Julk hall, pakollsos.vak DE Mass+ pap-jne valm; kust. ja pain. DL Sähkötekn.tuott.valm. E Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Lauronen / bkt-2001-vrt Hki-muu-maa Ero Helsinki-k Vantaa DK Kon +laitt. valm F Rakent K7021 As om + vuokr DF,G,H Koksi, öljy-, kem.-, kumi- ja DA Elintarv. juom.tupakk. DM-Kulkun.valm Toimialat Arvonlisäyksen %-osuudet, eniten eroavat toimialat, v DL Sähkötekn.tuott.valm. K Kiint- vuokr- tutk, liike-el-palv, pois 7021 J Rah +vak-toim DF,G,H Koksi, öljy-, kem.-, kumi- ja N Terv-huolto +sospalv Ero Espoo+K Vantaa DN Muu valm+ kierr. Lauronen / bkt-2001-vrt Hki-muu-maa DK Kon +laitt. valm H Maj + ravit.toim G Tukk +väh.kauppa I Kulj+ varast +tietoliik Arvonlisäys 00 euroa/tp Espoo 64,0 Vantaa 62,5 DM-Kulkun.valm DA Elintarv. juom.tupakk. Toimialat F Rakent DL Sähkötekn.tuott.valm. G Tukk +väh.kauppa Kuva 13 Kuva 14 Kuva Helsinki ja Espoo Kun verrataan erikseen Helsinkiä ja Espoota (+K) (kuva 13), havaitaan, että eroa synnyttää Espoon vahva Tukku- ja vähittäiskauppa ja Sähkötekninen teollisuus ja Koksin, öljytuotteiden ja ydinpolttoaineen valmistus. Nuo yhteensä tekevät 44 % Espoon koko arvonlisäksestä, kun niiden rooli Helsingissä on vain 17 %. Vastaavasti Helsingissä ei ole sellaisia vahvoja yksittäisiä toimialoja, jotka tekisivät niin suuria eroja. Helsinki eroaa kuitenkin Espoosta mm toimialoilla: Kuljetus, varastointi, tietoliikenne, Julkiset palvelut, Terveydenhuolto, Rahoitus ja vakuutus, Kiint.ja vuokraus-yms liike-elämän palvelut. Nuo tekevät Helsingissä yhteensä 56 %, kun Espoossa niiden osuus on 34 % Helsinki ja Vantaa Kun verrataan Helsinkiä ja Vantaata, niin Vantaa erottavia vahvuuksia ovat Tukku- ja vähittäiskauppa, Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne. Niiden bkt % -osuus on 45 ja Helsingissä vain 26 % (kuva 14.). Helsingin vahvuuksia Vantaaseen verratuna ovat: Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut (ilman as.omistusta), sekä Rahoitus ja vakuutus, Terveydenhuolto. Yhteensä Helsingissä 34 % ja Vantaalla 14 % Espoo ja Vantaa Verrattaessa Espoota ja Vantaata keskenään, erot keskimääräisessä tuottavuudessa ovat hyvin pienet. Tuottavuus työpaikkaa kohti on suunnilleen sama: Espoo 64,0 te/tp, Vantaa 62,5 te/tp. Samoin tuottavuus asukasta kohti: Espoo 31,7 te/asukas ja Vantaa 31,8 te/asukas. Mutta joitain toimialoittaisia eroja löytyy, vaikka esim Tukku- ja vähittäiskauppa on molemmissa vahva, n 24 % (kuva 15.). Espoon suhteellisia vahvuuksia Vantaaseen verrattuna ovat: Sähkötekninen teollisuus (Nokia), Kiint ja liike-elämän palv. Yhteensä 33 %, kun Vantaalla vain 11%. Vantaan suhteelliset edut liittyvät erityisesti lentoliikenteeseen, mutta se ei tietosuojasyistä tule kunnolla tässä yksikkövertailussa esiin. Muita Espooseen verrattuna erottautuvia ovat: Rakentaminen ja muutamat teollisuuden toimialat (Kulkuneuvot, Elintarvikkeet). Nuo tekevät Vantaalla yhteensä %, ja Espoo 3 %. 15

16 Mutta jos lentokentän arvioitu vaikutus lisätään, ovat noiden toimialojen luvut suunnilleen: Vantaa 21 % ja Espoo 3 %. (Seuraava kuva; Vantaan lentokentän vaikutusaluetta, hotellivyöhykettä.) 3.4 YTV-alueen yhteenveto ja johtopäätökset Arvonlisäystietojen perusteella näyttää Helsingin seutukunnan sisällä siltä, että: 1) Koko seutukunta on samaa talousaluetta, jonka sisälle on sitten muodostunut alueellinen työnjako. Sen ydinalue, YTV-alue on selkeämmin taloudellisen arvonlisäyksen, työllisyyden, tuottavuuden, palkkatulojen synnyn aluetta ja kehyskunnat tarjoavat suhteellisesti enemmän asuntotarjontaa ja työvoiman uusintamiseen liittyviä palveluja. 2) Helsingin kaupungin osuus koko seutukunnan arvonlisäyksestä on 58 % ja koko YTV-alueen 90 %. Muut kunnat ovat vain %. 3) YTV-alueen tuottavuus sekä työpaikkaa, että asukasta kohti laskettuna on paljon korkeampi kuin kehyskuntien. 4) Suurimmat keskinäiset erot YTV-alueella, eli Helsingin, Espoon ja Vantaan välillä liittyvät teollisuuteen, tukkukauppaan, lentoliikenteeseen ja palveluihin elinkeinoelämälle. 5) Helsingissä ovat ne toiminnot, jotka kykenevät käyttämään kallista toimitilaa tehokkaasti, ennen kaikkea ns. toimistotyyppiset toiminnot. Siellä on myös paljon agglomeraatioetua, mm yritysten välisiä suhteita hyödyntämään kykeneviä toimintoja. Samoin runsaita asiakasvirtoja (sekä asukkaita että yrityksiä) hyödyntämään kykenevät toiminnot, mm erikoiskauppa, -henkilökohtaiset palvelut, yms erilaiset konsultti- jne palvelut. Eli vaikka Helsingissä on edelleen sekä teollisuudella ja rakentamisella vahva rooli, n. 18 % tuotetusta arvonlisäyksestä, tukkukaupassa 8 %, samoin kuin esim teleliikenteessä 6 %, niin erityisen vahva se on palveluissa, oli ne sitten liike-elämän palveluja tai henkilökohtaisia tai yhteiskunnallisia palveluja. Näistä voidaan mainita esim; Rahoitus ja vakuutustoiminta 8 %, Kiinteistö-, vuokraus-, tutkimus-, liike-elämän palvelut (ilman asuntojen omistusta ja vuokrausta): 18 %. Niistä tärkeimpiä ovat; Kiinteistöjen vuokraus ja hallinta 2,2 %, Tietojenkäsittelypalvelut 3,7 %, Tutkimus ja kehittäminen 0,8 %, Lainopillinen ja taloudellinen konsultointi (ml hallintayhtiöt) 2,9 %, Tekninen palvelu; testaus ja analyysit 2,8%, Mainospalvelu 1,2 %, Siivous 1,0 %, muut palvelut liike-elämälle 1,8 %. Majoitus- ja ravitsemustoiminnan osuus on 2 %. Merkittäviä ovat myös mm; Julkinen hallinto, pakollinen sosiaalivakuutus 7 %, terveydenhuoltopalvelut 6 % sekä muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaisen palvelut 5 % (mm virkistys ja kulttuuripalvelut 2,3 %) 6) Naapurikuntiin menevät ja siellä kehittyvät, mm: paljon tilaa hyväksikäyttävät toiminnot ja esim rakennuksissa mielellään yhteen kerrokseen sijoittuvat toiminnot (teollisuus, tukkukauppa, logistiikka, jne), hyvän liikenteellisen saavutettavuuden (tuotteille) tarvitsevat toiminnot, jne. 7) Mutta myös Helsingin tilantarjonnan rajoitteet ja tilan korkea hinta ohjaavat osan niistä Helsingistä kiinnostuneista toiminnoista naapurikuntiin, jotka ovat tarvinneet lisää tilaa toimintansa kehittämiseen, mutta eivät ole kyenneet niitä saamaan täältä kohtuu hintaan tai kohtuuajassa. Teollisuus on yhä enemmän keskusten ulkopuolelle sijoittuvaa toimintaa. Se näkyy selvästi kehyskunnissa, mutta erityisesti YTV:n alueella. Espoossa sähkötekninen teollisuus on erityisen vahvaa, 16 % (eli Nokian rooli), samoin vahva toimiala; Koksin, öljy-. kemia, kumi- ja muovituotteiden valmistus kertoo Fortumin läsnäolosta, mutta ei niinkään tuotannosta, vaan pääkonttori- jne toiminnoista (ks tarkemmin palkka-osuus; Otaniemi). Tukkukauppa on myös yhä enemmän keskusten ulkopuolelle sijoittuvaa. Sen osuus on suuri sekä Espoossa että Vantaalla, molemmissa n. 18 % bkt:stä, mutta Helsingissä se on vain n. 8 %. Tukkukaupan rooli ja tuottavuus on korkea. On luontevaa, että se tilaa vievänä, logistisena ja yhä teollisempana kehittyy naapurikunnissa. Sillä on kaksoisluonteensa: Perimmältään se on palvelua, joka on riippuvainen vähittäiskaupasta, joka taas on riippuvainen asukkaista. Mutta sen sisäinen toimivuus ja tehokkuus edellyttävät teollislogistisia prosseja, suurta pinta-alaa, väljyyttä, hyviä liikenneyhteyksiä, jne. Tällöin naapurikunnat ovat luonteva sijaintivaihtoehto. Vantaalla poikkeavana vahvuutena nousee taas esiin lentokenttä, tukkukaupan lisäksi. Kun seutukuntien välisen vertailun tulos oli Helsingin seutukunnan vahvasta roolista kertova ja sen kehittämiseen kannustava, niin Helsingin seutukunnan sisäinen tarkastelun tulos oli YTV:n alueen roolia ja sen sisäistä työnjakoa, ja siellä erityisesti Helsingin roolia ja sen erikoistuvien palvelujen merkitystä korostava. Seuraavassa pyritään ydinalueella, eli YTV alueella tarkastelemaan osa-alueiden ja toimialojen välisiä eroja palkkatietojen avulla. 16

17 4. YTV:n sisäiset tuottoerot palkka-aineistolla Alueellisen talousanalyysin kannalta monipuolista arvonlisäysaineistoa ei ole käytettävissä kuntatasoa tarkemmalla aluejaolla. Siksi sitä ei voi käyttää esim kantakaupungin, aluekeskusten tai muiden työpaikkakeskusten roolin arviointiin. Käytettävissä on kuitenkin YTV-alueelta v 2000 väestönlaskennan palkkatiedot työpaikka-alueittain. Niiden avulla pyritään arvioimaan YTV-alueen sisäisiä tuottavuuseroja. 4.1 Helsingissä maksetaan 65 % pääkaupunkiseudun palkoista YTV-alueen palkkasumma jakaantuu siten (kuva 16.), että Helsingin osuus on 65 %, Espoon 21 %, Vantaan 14 % ja Kauniaisten alle 1 %. Helsingin 65 % osuus on yhteensä n milj.mk (2000). Se jakaantuu Helsingin sisällä siten, että keskeisten osien (eteläinen, läntinen ja keskinen suurpiiri) osuus on yhteensä yli 80 % ja neljä muuta suurpiiriä ovat vain alle 20 % (kuva 17.). % -osuus %-osuus Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten %- osuudet koko YTV:n palkkasummasta v Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen Kaupungit Helsingin palkkasumman %-jakauma alueittain, v ET-sp 2. LÄ-sp 3. KESK-sp 4. POHJ-sp 5. KOILL-sp 6. KAAKKsp 7. IT-sp Lauronen, / palkat-2000-muok Alueet Kuva 16 Kuva 17 Huomautus aineistoon; optiotulot: Bkt-aineistossa oli käytettävissä mm YTValueelta kuntakohtaiset palkkatiedot. Verrattaessa niitä VL2000 tietoihin, havaitaan suuri poikkeama Espoon kohdalla. Tässä tulkitaan niin, että kyseessä on ns. optiotulojen vaikutus. Bkt-tiedoissa ei ole mukana optiotuloja palkkoina, koska niitä ei makseta yrityksen tuotoista. Sitä vastoin VL-2000 tiedot kerätään henkilöiden tuloja palkkatietoina, jotka on sitten paikannettu työpaikkaan. Kun optiotulot ovat henkilölle palkkaan verrattavaa tuloa, ne näkyvät VL2000 palkkatasotiedoissa. Verrattaessa toimialakohtaisesti, bkt ja VL2000 aineistossa nimenomaan teollisuus (mm Nokia) oli se toimiala Espoossa, missä olivat suurimmat palkkatason erovuudet. Helsingin ja Vantaan osalta erot olivat pieniä. Optiotulot olivat korkeimmillaan juuri v Espoon osuus optiotuloista on myös suuri. Nokian osuus maksetuista optiotuloista on suuri. Talouselämä-lehden tietojen mukaan Nokian maksamat palkat eivät poikkea merkittävästi muiden suomalaisten suurten tai saman alan yritysten palkoista. Mutta VL2000 aineistossa niillä työpaikka-alueilla, joissa Nokian työpaikkaosuus on suuri, on huimasti korkeampi palkkataso muihin alueisiin verrattuna. Tuo eroavuuden tulkitaan tässä pääosin johtuvan optiotulovaikutuksesta. Tietenkin optiotkin kertovat aidosta yrityksen menestyksestä, mutta silloin kun kaikki yritykset eivät käytä tätä muotoa palkanlisänä, tässä aineistossa yritysten välinen vertailtavuus heikkenee. 17

18 Espoon osuus palkkasummasta on 22 %. Espoon sisällä Tapiolan ja Leppävaaran osuus kattaa 72 % ja 5 muuta suuraluetta vain 28 %. (kuva 18) Vantaan osuus YTV-alueen palkkasummasta on 15 %. Sen sisällä Tikkurilan osuus on suurin 48 %, Martinlaakso ja Myyrmäki 18 ja 17 %, Hakunila ja Korso 7 ja 6 % (kuva 19.). 4.2 Keskipalkat Helsingissä toimialoittain: Seuraavassa kuvassa (20.) esitetään Helsingin keskipalkat toimialoittain. Havaitaan, että toimialat jakaantuvat kolmeen ryhmään: 1) Korkean palkkatason toimialoihin: Rahoitus ja liike-elämän palvelut ( tmk/työpaikka) 2) Alhaisen palkkatason ryhmään, johon kuuluuvat: Majoitus- ja ravitsemustoiminta ja osin terveudenhoito ja sosiaalipalvelut (1 150 tmk/ työpaikka). Lukuihin vaikuttaa alojen runsas osa-aikatyön osuus ja tilapäisten työsuhteiden runsaus. Ja myös se, että naisten työvoimaosuus noilla aloilla on % ja Helsingissä naisten palkkataso on 79 % keskipalkasta. 3) Muut eli pääosa toimialoista on keskipalkkatason aloja ( tmk/työpaikka). %-osuus %-osuus Espoo, palkkasumma, osa-alueittain, % koko palkkasummasta, v Suur- Leppäv 2 Suur- Tapiola 3 Suur- 4 Suu- 5 Suur- Matinkylä Espoonlahti Kauklahti 6 Vanha- Espoo Espoon suur-alueet Vantaa, palkkasumma; %-jakauma alueittain, v Helsinki palkkataso/tp, ja tp-lukumäärä, toimialoittain Hgissä Pohj- Espoo S1-Myyrm S2-MARTINL S3-Tikk S4 Korso S5 Hakun Lauronen, / palkat-2000-muok a Vantaan palvelupiirit Kuva 18 Kuva 19 Kuva Rahoitustoiminta 1. Korkea palkkataso. Kolme palkkatasoryhmää. Palkkataso: mk/työpaikka Kiint.-,vuokr.-liikeel.palv. Yhteensä Teollisuus Sähkö-,kaasu- ja vesih. Kulj.,varast.ja tietol. Muut palvelut Julkinen hallinto 3. Alempi palkkataso. Tukku- ja vähittäiskauppa Koulutus Tuntematon. 2. Keskimääräinen palkkataso. Rakentaminen Terveydenhuoltoja sos.palv. Majoitus- ja ravitsemistoim Lauronen, /palkat-2000-m uok a 18

19 4.3 Palkkaerot talouskäytävittäin; keskustan palkat kaksinkertaiset reunaan verrattuna Johdanto Palkkatietoja voidaan esittää monella tavalla, riippuen toimialasta, alueen sijainnista, ammattiryhmästä tai sukupuolesta. Tässä on pyritty etsimään kaupunkisuunnittelun näkökulmaa. Vaikka Helsingin seutukunta on yhteinen talous-, asunto- ja työmarkkina-alue, niin yrityksen toiminnan kannalta, mm pääkeskuksen läheisyys ja eri alueiden liikenteellinen saavutettavuuus poikkeavat toisistaan. Siksi on luontevaa ajatella, että muodostuu toisistaan poikkeavia alueita. Siksi tässä on, myös käytännöllisistä syistä esitetty palkat liikenne- / talouskäytävien kautta. Eli saman pääväylän vaikutusalueella (päätie, rautatie, jne) olevat työpaikka-alueet kuuluvat samaan talous-käytävään. Näin on päädytty 5 talouskäytävään: 1) Keskusta - Herttoniemi - Itäkeskus - Mellunkylä -suunta 2) Keskusta - Malmi - Tikkurila pääradan suunta (sisältää mm Helsinki-Vantaa lentokentän) 3) Keskusta - Töölö - Haaga - Martinlaakso suunta 4) Keskusta - Leppävaara - rantarata - pohjois-espoon suunta 5) Keskusta - Tapiola - Länsiväylä - etelä-espoon suunta Kuvissa esitetään sekä työpaikkamäärä (pallon suuruus että luku) ja palkkataso pystyakselilla, ja alueet etäisyysjärjestyksessä pääkeskuksesta. Kaikissa kuvissa on myös pääkeskuksen palkkataso ja sen työpaikkamäärä, jotta työpaikka-keskuksille saadaan yhteinen vertailutaso. Joissain kuvissa on myös tietolaatikoissa alueen yrityksiä ja niiden työpaikkamääriä. Ne on kerätty eri lähteestä, YTV:n v 2001 seutucd:ltä Keskusta - Herttoniemi - Itäkeskus - Itäväylä -talouskäytävä Tämä sektori sisältää mm alueet: Keskusta, Siltasaari, Sörnäinen, Linjat, Herttoniemi, Itäkeskus, Kontula, Vuosaari, Mellunmäki, Vaarala ja Hakunila. Itäväylän talouskäytävässä näkyy selkeimmin traditionaalinen aleneva malli keskusta-periferia asetelmasta; keskusta on vahva ja tuottava, ja sen palkat ovat korkeat (kuva 21). Sen korkean tuottavuuden edut houkuttavat runsaasti yrityksiä. Talouskäytävät palkka-aineistolla Kuva 21 Palkkataso: mk/työpaikka Palkkataso mk/työpaikka v 2000: Keskusta -Itäväylä - Mellunkylä käytävä. Hki-Keskusta PUNAVUORI 6285 KRUUNUNHAKA 6757 SILTASAARI 5082 SÖRNÄINEN LINJAT 6985 HARJU 1319 HERTTONIEMEN RANTA 2539 ROIHUPELLON TEOLL.AL HERTTON. TEOLL.AL 5174 VIIKIN TIEDEP L-HERTTONIEMI 1543 ITÄKESKUS; 4829 KONTULA; 1670 HAKUNILA 1326 MYLLYPURO; 1908 KUNINKAANMÄKI 1149 VAARALA 2436 KESKI-VUOSAARI Esko Lauronen, / YTV-palkkakäyt-muokk Ympyrän koko ja luku nimessä = tp-määrä. Nimet= yli 00 tp TP-alueet etäisyysjärj. Hgin keskustasta. Kuninkaanmäki: Onninen 358 tp Vaarala: Fazer 1915 tp Valio

20 Kun edetään keskustasta poispäin sekä tuottavuus että palkat laskevat. Kiinnostavia kohtia ovat mm se, että; keskustan ja Kruunuhaan palkkataso on kohtuu lähellä toisiaan, mutta jo Siltasaari, Sörnäinen ja Linjat ovat paljon alempana. Mutta silti nekin ovat paljon korkeampia, kuin pääosa itä-helsingin työpaikka-alueiden palkkatasosta. Merkittävää on, että Itäkeskuksen palkkataso on niinkin alhainen, vain 55 % keskustan palkkatasosta. Se johtunee sekä ko työpaikkakeskuksen pienuudesta, sen eipääkeskusroolista, ja sen toimintojen painottumisesta lähes pelkästään peruspalveluihin ja päivittäistavarakauppaan. Siellä ei ole teollisuutta, ei juuri rahoitustoimialaa, eikä palveluja elinkeinoelämälle. Toista tilannetta edustavat Herttoniemi ja Roihuvuori, joissa, mm teollisuuden osuus on suurempaa. Huomattavaa on myös se, että sektorin muutkin paikalliset palvelu- (ja hallinto) keskukset, esim Vuosaari ja Hakunila ovat palkkatasoltaan hyvin alhaisia. Kun tämän suunnnan työpaikkakeskittymiä verrataan myöhempiin talouskäytäviin, täällä ei juuri mikään alue merkittävästi poikkea alenevasta palkkatrendistä. Ainoat täällä ovat pienehköt Kuninkaanmäki ja Vaarala, jotka ovat teollisuusaluetyyppisiä, joissa tavallisestikin on korkeampi palkkataso, kuin esim palveluissa. Mutta noidenkin palkkataso on esim paljon alle keskustan tason. Ja esim myös huomattavasti alle myöhemmin esille tulevan Pitäjänmäen teollisuusalueen palkkatason, 185/240 tmk/tp. Mutta ei myöskään Roihuvuoren tai Herttoniemen teollisuusalueen palkkataso kilpaile Pitäjänmäen kanssa (samoin 185 vrt 240 tmk/tp). Tämän suunnnan työpaikka-alueet ovat myös suhteellisen pieniä, vain n työpaikkaa kooltaan. Palkkataso: mk/työpaikka Kuva Palkkataso mk/työpaikka v 2000: Keskusta-Malmi-Tikkurila -käytävä. Hk i-ke s k usta LENTOKENTTÄ; PUNAVUORI; KÄPYLÄ 1956 VALLILA ; LÄNSI-PASILA VEROMIES; 4414 KRUUNUNHAKA SILTAMÄKI; 1259 ITÄ-PASILA; KUNINKAALA;1815 METSÄLÄ; 1158 SILTASAARI 5082 PAKKALA 3389 JOKINIEMI; 1927 SÖRNÄINEN ALA-MALMI 4388 TOUKOLA 1886 HAKKILA 3408 PUKINMÄKI LINJAT 6985 PATOLA; 4061 YLÄ-M ALMI; KOIVUHAKA 2825 POHJOIS-PASILA; ASOLA 1428 TATTARIHARJU; TIKKURILA 6048 HARJU; 1319 ALPPILA 1598 HERM ANNI; 2942 Ym pyrän koko ja luku nim essä = tp-m äärä Nim et= yli 00 tp KOSKELA 1442 LÄNSI-PAKILA 1668 TAPULIKAUPUNKI; 1286 VIERTOLA 2007 KORSO Esko Lauronen, / YTV-palkkakäyt-m uokk L-Pasila: YLE 3732 tp Lem m ink. 917 MTV 432 Otava 387 Kuninkaala: Kem ira 939 tp Alko 166 Veromies: YIT 583 tp Wihuri 333 Lentokenttä: Finnair 7380 Ilm.laitos 838 S Posti 694 J.Nurm inen G 307 Tp-alueet etäisyysjärj. Hgin keskustasta Keskusta - Malmi - Tikkurila (+lentokenttä) (päärata) talouskäytävä Tähän sisältyvät mm alueet: Keskusta, Hakaniemi, Pasila, Malmi, Tikkurila, Helsinki-Vantaa lentoasema ja lähialueet, Korso, pääradan varsi (kuva 22.). Kiinnostavaa on huomata, että keskustan lähialueet; Kruunuhaka, Vallila ja Pasilat ovat palkkatasoltaan selvästi keskustaa alempana, mutta toisaalta silti huomattavasti muita ylempänä. Eli ne ovat keskusta laajenemisalueita ja jonkin verran kilpailevat sen kanssa, mutta eivät kovinkaan vahvasti, koska palkkataso on keskustaa alempi. (Vrt myöhemmin esim Ruoholahti, Otaniemi, ja Pohjois-Tapiola, jotka kilpailevat keskustan kanssa, ja joiden valikoituneiden toimintojen palkkataso on paljon keskustaa korkeampi.) Sörnäinen ja Linjat ovat huomattavan alhaalla, keskustan läheisyydestä huolimatta. Niillä on hyvin vähäinen keskustatoimintojen luonne. Edelleen Malmi, Tikkurila ja Korso, jne (alueidensa palvelukeskuksina) eivät kuitenkaan osoita juuri mitään alenevasti tuottavuuden ja palkkatason trendistä poikkevuutta. Esimerkiksi Tikkurilan palkkataso on vain 70 % pääkeskuksen tasosta. Se on lähes yhtä alhainen kuin Itäkeskuksen, vain hieman ylempänä, niin kuin sen työpaikkamääräkin on hieman suurempi. Tikkurilan palkkataso on n. 147 tmk ja työpaikkamäärä n Ja vastaavasti Itäkeskuksen palkkataso on n 130 tmk/tp ja 4800 työpaikkaa. Näyttää siltä, että noiden alempien palvelukeskusten rooli ei riitä korkeaan tuottavuuteen eikä palkkatasoon, eivätkä ne synnytä sellaista taloudellista dynamiikkaa tai kerrannaisvaikutuksia yksityiseen yritystoimintaan, joka näkyisi selvästi työvoiman kysynnän ja palkkatason nousun kautta. Itäkeskus näyttää olevan alakeskuksista alhaisin palkkatasoltaan. Mutta toisaalta, Tikkurilalla on etunaan mm päärata, sen on Vantaan pääkeskus ja se on myös kooltaan hieman suurempi. Tämän sektorin työpaikka-alueista nousevat selvästi esille, mm Lentokenttäseutu ja Veromies. Lentokenttäaluetta hallitsevat (v 2000 tilanteessa) Finnair, Ilmailulaitos, Posti, J.Nurminen, jne (ks kuvan tietolaatikko), kaikki lentoliikenteeseen liittyviä toimijoita. 20

21 Palkkataso mk/työpaikka Palkkataso: mk/työpaikka Palkkataso mk/työpaikka v 2000: Keskusta - Mannerheimintie - Martinlaakso -käytävä. Hki-Keskusta PITÄJÄNM ÄEN TEOLL.AL KAIVOKSELA; 1775 PUNAVUORI; 6285 LASSILA; 3293 LÄNSI-PASILA; POHJOIS-PASILA; 3611 LAAKSO; 1380 NIEM ENM ÄKI; 1447 ETELÄ-HAAGA; 2358 MARTINLAAKSO 4475 ITÄ-PASILA; 8319 HÄM EENKYLÄ; MEILAHTI; 4315 YLÄSTÖ; POHJOIS-HAAGA; MYYRMÄKI; 5728 PIISPANKYLÄ; TAKA-TÖÖLÖ; 2340 KONALA; 5205 PETIKKO REIMARLA; 1820 M ALM INKARTANO; VIINIKKALA 3125 RUSKEASUO; VARISTO; 2422 Ympyrän koko ja luku nimessä = tp-määrä Nimet= yli 00 tp KANNELM ÄKI; 4339 M artinlaakso: Pöyry 851, Sanom awsoy 443 WM-Data 238 Lassila: TietoEnator 345 tp Pitäjänm äki: ABB 3092 tp, Nokia 1865 Elisa 1291 Valio 931 Kesko 705 Novo 700,ym s Kaivoksela: Volvo 380, E.Sarlin 245 Al Data Esko Lauronen, / YTV-palkkakäyt-m uokk Alueet etäisyysjärj. Hki-Citystä. Palkkataso mk/työpaikka v 2000: Keskusta - Leppävaara - Rantarata käytävä. Pohjois- Laajalahti: Sribona 187 Robotic Tech 76 KUNINKAINEN 3647 Kohteet etäisyysjärjestyksessä Hki-Citystä Kuva 23 Kuva 24 Perkkaa: POHJOIS- Nuijala: Siem ens 05, LAAJALAHTI 1393 Merita 1258 Nokia 700, TietoEnator PERKKAA 3561 Kesko 396 Xerox 222 Inex Sam link 230 Instrum :2 Taavinkylä: Tellabs PITÄJÄNM ÄEN TEOLL.AL Hki-Keskusta MÄKKYLÄ; 1321 TAAVINKYLÄ; 3008 NIEMENMÄKI; PUNAVUORI; 6285 LÄNSI-PASILA VANTTILA; 1218 LASSILA; 3293 NUIJALA; ITÄ-PASILA 8319 POHJ.LEPPÄV. MEILAHTI; KAUNIAINENKARVASMÄKI ; TAKA-TÖÖLÖ; RUSKEASUO ETELÄ-HAAGA REIM ARLA POHJOIS-PASILA SUVELA; LAAKSO 1380 KIRKKOJÄRVI; Ym pyrän koko ja luku nim essä = tp-m äärä Nim et= yli 00 tp Esko Lauronen, / YTV-palkkakäyt-m uokk Kuninkainen: Nokia 1865 tp AGA 152 Alcol Keskusta - Haaga - Martinlaakso - käytävä Tähän sisältyvät työpaikka-alueet ovat mm: Keskusta, Töölö, Pasila, Haaga, Pitäjänmäki, Konala, Kaivoksela, Martinlaakso, Varisto ja Petikko (kuva 23.). Martinlaakson käytävän peruskuva on sama kuin edellä. Pääkeskus erottautuu selvästi, mutta esim Haaga, Myyrmäki, jne eivät juuri erotu laskevasta palkkatason trendistä. Mutta sen palkkataso on silti selvästi korkeampi, kuin esim Tikkurilan tai Itäkeskuksen. palkat 00 mk tp-määrä Myyrmäki Tikkurila Itäkeskus Täällä nousee vahvana esiin Pitäjänmäki, jossa on sekä vahva teollisuuden rooli, ja siinä myös vahva Nokian rooli. Siellä toimii (v 2000) edustava valikoima Suomen suurimpia ja tuottavampia yrityksiä (ks kuvan tietoruudut). Samoin Martinlaakso nousee korkealla palkkatasollaan esiin. Sen yritystarjontaa hallitsevat mm Pöyry, SanomaWSOY ja WM-Data Keskusta - Leppävaara - Rantarata - pohjois-espoo -taloussektori Tähän sisältyvät mm alueet: Keskusta, Töölö, Pasila, Pitäjänmäki, Leppävaara, Perkkaa, Kuninkainen, Kauniainen, Kirkkojärvi (=Espoon keskus), Kauklahti (kuva 24). Rantaradan - Pohjois-Espoon suunta näyttää perusasetelmaltaan suunnilleen samalta, laskevalta trendiltä, mutta nyt siellä on aiempaa selkeämpiä poikkeavuuksia. Ensinnäkin tietenkin näkyy Pitäjänmäki (Nokia, ABB, jne), mutta nyt myös Kuninkainen (=Kilo/ Leppävaara), jota Nokia lähes yksin hallitsee (huom optiotulojen rooli). Pohjois-Laajalahti ja Perkkaa ovat jälleen IT-aluetta, jossa on mm Siemens ja Nokia. Espoon hallintokeskus (Kirkkojärvi) on palkkatasoltaan kohtuu alhainen, n 140 tmk ja 3200 tp. Sen taso on jopa alle Myyrmäen, Malmin, Tikkurilan ja Itäkeskuksenkin. Ja myöskään esim Kauniainen ei tule työpaikkojen palkkatasolla mitatuna juuri esiin, vaikka taas asukkaiden tulostasolta se on seudun ylivoimaisesti korkein. 21

22 4.3.6 Keskustan - Tapiolan - Länsiväylän - etelä-espoon käytävä Tähän sisältyvät mm alueet: Keskusta, Ruoholahti, Lauttasaari, Tapiola, Otaniemi, Niittykumpu, Eestinmalmi, Kivenlahti, Espoonlahden keskus (kuva 25.). Länsiväylän käytävässä näkyy periaatteessa samantyyppinen laskeva peruskuva: keskipalkat laskevat, kun etäisyys keskustasta kasvaa. Mutta jälleen nähdään useampi, lähempänä keskustaa oleva huomattava poikkeama. Ensin on Ruoholahti, joka on Helsingin keskustan laajennus, ja jota (v 2000) hallitsee mm Nokia, Radiolinja, Kemira, yms. Sitten on Otaniemen seutu, jonne on syntynyt vahva valikoitunut keskittymä; Fortum, Nokia, J.Pöyry, Compaq, jne. Samoin Pohjois-Tapiolaan; Nokia, TietoEnator, jne. Niittykumpu on Oriolan ja Outokummun hallitsema työpaikkakeskittymä Johtopäätöksiä talouskäytävistä: Juuri Länsiväylän talouskäytävässä tulee todennäköisesti selvimmin esiin Helsingin keskustan ahtaus ja sen tilantarjonnan rajoitteet. Talouskäytävän varren yrityksistä monet ovat olleet siellä vasta jonkin aikaa, jona aikana Helsingin keskustan tilantarjonta on ollut hyvin rajoittunutta. Mutta heti kun, esim Ruoholahteen saatiin lisätarjontaa, sinne tuli yrityksiä, joiden palkkataso on huomattavasti korkeampi, kuin minkään muun alueen Helsingissä. Se viittaa siihen, että korkean tuottavuuden ja palkkatason yritykset ovat hyvin kiinnostuneita Helsingin keskustan merkityksestä toiminnalleen. Näyttäisi myös siltä, että keskustan tilantarjonnan rajoitteet, erityisesti yritysten aktiivisessa laajentamis- ja kehittämisvaiheessa ovat merkittäviä syitä niiden siirtymiseen naapurikuntiin, vaikkakin usein pääkeskuksen lähialueelle. Se kertoo sekä pääkeskuksen roolista, sen vahvasta annista yrityksille, mutta tilantarjonnan rajoitteiden vuoksi myös pääkeskuksen näköjään väistämättömästä laajenemisesta perusrajojensa ulkopuolelle. Toisaalta toimitilojen vuokrat kertovat, että pääkeskuksen laajenemisesta huolimatta ydinkeskustan houkuttelevuus, sinne siirtymisen halukkuus on ylivertainen. Tulokset viittaavat siihen, että Helsinkiin tuotettava, keskeisesti sijaitseva tilantarjonta houkuttaa korkean palkkatason ja tuottavuuden yrityksiä. Palkkataso; mk/työpaikka Palkkataso 00 mk/työpaikka Kuva 25 Kuva Palkkataso mk/työpaikka v 2000: Keskusta - Etelä-Espoo, Länsiväylä -käytävä. OTANIEM I POHJOIS-TAPIOLA 3285 RUOHOLAHTI 4571 Ruoholahti: Nokia 700 tp, Radiolinja 700, Kem ira 489 A.Andersen 392 Hk i-ke s k usta PUNAVUORI 6285 ULLANLINNA 3139 TAPIOLAN KESKUS 5945 JÄTKÄSAARI 1241 Palvelu- ja hallintokeskuksia; palkkataso ja työpaikkamäärä, ja etäisyys pääkeskuksesta LAUTTASAARI 9478 Ke s k us ta LÄNSI-PASILA TAPIOLAN KESKUS 5945POHJOIS- LEPPÄVAARA MYYRMÄKI 5728 PATOLA 2622 KAUNIAINEN 4061 ALA-MALMI TIKKURILA M UNKKIV UORI KANNELMÄKI TAPULIKAUPUNKI ITÄKESKUS 4829 KESKI-V UOSAARI HAKUNILA KIRKKOJÄRV I 3226 ESPOONLAHDEN KESKUS Lauronen/ Palkat-tp-määrä-etäis NIITTYKUM PU 7321 LAUTTASAARI 9478 HAUKILAHTI 1187 KUITINMÄKI 2214 FRIISILÄ; 1919 KATTILALAAKSO 13 HANNUS 1267 EESTINMALM I 22 ESPOONLAHD KESKUS Ympyrän koko ja luku 0000 nim essä = tp-m äärä Nim et= yli 00 tp Esko Lauronen, / YTV-palkkakäyt-m uokk Otaniem i: Fortum 29 tp, Nokia 45, J.Pöyry 323, Com paq 345, Keskuslab. 328, TietoEnator 152 Pohj.Tapiola: Nokia 345, TietoEnator 152, Sanom a Oy 152 Niittykum pu: Oriola 2299 tp Outokum pu 7 Planar 234 Kohteet etäisyysjärjestyksessä Hki-Citystä Etäisyys Keskustasta 0,1 km 22

23 Ja vastaavasti alemman tason hallintoja palvelukeskukset eivät näytä pääsevän kovinkaan korkeisiin tuottavuus ja palkkatasoihin (kuva 26.). Eivätkä ne ole kovin kiinnostavia yritysten sijoittumisalueitakaan, pääkeskuksen viereisiä alueita lukuunottamatta. 4.4 Palkkataso toimialoittain ja suurpiireittäin Helsinki Helsinkiä koskevasta kuvasta (kuva 27.) havaitaan, että eteläisen suurpiirin keskimääräinen palkkataso (rengas ilman keskustaa) on muita piirejä paljon korkeampi. Helsingin suurpiireistä pohjoinen, koillinen, kaakko ja itäinen ovat toimialojen palkkajaumaltaan kohtuu tasaisia. Sitävastoin keskisessä ja eritoten eteläisessä suurpiirissä toimialojen väliset palkkatasoerot ovat hyvin suuria. Eteläinen suurpiiri, keskusta on suuri, dynaaminen, siellä on paljon sekä korkean jalostusarvon että alhaisen sekä palkkatason että jalostusarvon yrityksiä. Osin ne ovat levinneet (näin mitattuna) läntiseen suurpiiriin (teollisuutta ja todennäköisesti Pitäjänmäki ja siellä Nokian rooli), ja osin keskiseenkin (Kuljetus ja tietoliikenne; todennäköisesti lähinnä Vallila ja siellä Sonera). Tämä koskee tilannetta vuonna 2000, nyt Soneran työpaikkamäärä on Vallilassa paljon pienempi). Vertailutiedot kertovat pääkeskuksen vahvuudesta ja monipuolisuudesta. Sen hyvä toimivuus edellyttää sekä korkean lisäarvon ja palkkatason, että myös alhaisen palkkatason ja lisäarvon yrityksiä. Keskustan riittävä suuruus mahdollistaa yritystoiminnan erikoistumisen, ja se taas edellyttää suuren määrän alihankinta -ja palveluyrityksiä, jotka toimivat yhteistyössä ja muodostavat keskustasta toimivan, erikoistuneen kokonaisuuden. Sen antamia erikoistuneita palveluja ja lisäarvoa nostavaa toimintaa muutkin yritykset pyrkivät hyväksikäyttämään. Kuva 27 Helsingin palkkataso, mk/työpaikka ja tp-lukumäärä toimialoittain ja suurpiireittäin v Palkkataso, 00 mk/työpaikka/v Kans.järj. 0,2 Sähkö,jne 1,3 Rah.,6 Kiint,lk-p 25,6 Teoll. 8,6 Kulj.+tietol,6 Yht-E.sp Rah. 1,4 135,1 Muut palv. 11,0 Rah. 4,1 Teoll. 0,4 Tu- ja väh.k. 3,6 Kiint,lk-p Yht-Länt.sp 11,8 56,5 Tu- ja väh.k. 6,1 Kiint,lk-p 1,7 Julk.hall. 16,7 Tu- ja väh.k. 9,1 Teoll. 4,8 Kulj.+tietol 11,8 Sähkö,jne M- 0,7 ja metsä 0,1Rah.toim. 0,3 Yht-Kesk.sp 78,7 Teoll. 2,2 Teoll. 1,9 Koul. 7,5 Rakent. 3,2 Muut palv. 11,0 Julk.hall. 0,9 Julk.hall. 12,0 Rakent. 2,2 Koul. 1,1 Koul.3,9 Kiint,lk-p 14,0 Kiint,lk-p 1,5 Kiint,lk-p Tu- Rakent. 3,8 Julk.hall. ja 3,5 väh.k. 0,54,1 Rah. 0,1 Rah.toim. 0,2 Koul. 3,8 Te-ja s-palv. 17,3 Rakent. 2,0 Koul.0,6 Teoll. 2,2 Yht-Kaakk.sp 12,6 Sähkö,jne 0,2 Yht-Koill.sp Koul.1,9 21,8 Rakent. 0,6 Tu- ja väh.k. 1,5 Kulj.+tietol 1,8 Kulj.+tietol 0,6 Koul. 0,9 Tu- ja väh.k. 14,7 Kulj.+tietol 4,3 Kiint,lk-p1,5 Muut palv. 1,8 Kulj.+tietol 1,5 Rakent. 1,9 Julk.hall. 0,3 Kiint,lk-p 2,6 Te-ja s-palv. 6,6 Julk.hall. 0,3 Kulj.+tietol 1,6 Muut palv. 0,4 Muut palv. 0,3 Julk.hall. 0,6 Rakent. Yht-It.sp 0,7 18,0 Muut palv. 0,9 Maj+ravits 1,7 Te-ja s-palv. 6,3 Muut palv. 1,0 Tu- ja väh.k. 3,4 Te-ja s-palv. 3,9 Te-ja s-palv. 3,0 Te-ja s-palv. 2,1 Te-ja s-palv. 3, Maj+ravits 7,8 Et-s p Teoll. 11,0 Rah. 0,1 Maj+ravits 2,2 Maj+ravits 0,2 Alle 0,3 (00) tp kohteiden nimiä karsittu 1. ET-sp-tulot/tp 2. Länt-sp-mk/tp 3. Kesk.sp- mk/tp 4. Pohj.sp-mk/tp 5. Koill.sp-mk/tp 6. Kaakk.sp, mk/tp 7. Itäin.sp-mk/tp Maj+ravits 0,5 Maj+ravits 0,3 Maj+ravits 0,8 Länt-sp Ke s k -s p Pohj-sp Koill-sp Kaakk-sp Itäin-sp Lauronen, / palkat-2000-muok a 23

24 Espoo toimialoittain ja suurpiireittäin Espoossa on seitsemän suuraluetta. Niissä viidessä on kohtuu tasainen toimialoittainen palkkatasojakauma (kuva 28.). Ainoastaan Tapiola ja Leppävaara ovat selvästi poikkeavia. Leppävaarassa suurimman eron tekee teollisuus (siis todennäköisesti lähinnä IT-ala, vrt talouskäytävät). Tapiolassa eron tekee ryhmä K. Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut, sekä teollisuus, tässä mm Fortum ja Nokia. (Toimipistetietojen mukaan Nokia on useammassa toimilaryhmässä: pääosin teollisuudessa, mutta myös ryhmässä Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut.) TietoEnator Espoossa, Klovinpellontie. Kuva 28 Espoon palkkataso, mk/työpaikka ja tp-lukumäärä toimialoittain ja suurpiireittäin v Palkkataso, mk/työpaikka Teoll Kiint,lk-p 3249 Yht-S-Lepp Tu- ja väh.k Rah Koul. Ju-hall Rakent. 669 Kulj.+tietol 440 Muut palv. 653 Kiint,lk-p 186 Teoll Te-ja s-palv Maj+ravits 544 Yht-S-Tap Sähkö,jne Teoll Kiint,lk-p 2075 Tu- Sähkö,jne ja väh.k Maa+ m-tal 6 Rah Rakent. 687 Tu- ja väh.k Kulj.+tietol 1472Yht-S-Matink 7135 Teoll. 354 Tu- ja väh.k. 39 Yht-S-Kaukl Koul Kulj.+tietol 136 Kiint,lk-p 1409 Maa+ m-tal 26 Kulj.+tietol 330Yht-S-Esp-lahti Kiint,lk-p Tu- ja väh.k Ju-hall. 625 Rakent. 316 Koul. 664 Koul. 113 Koul. Sähkö,jne Rakent Muut palv. 819Koul. Rah Yht-Va-Esp 348 Kulj.+tietol 740 Te-ja Kulj.+tietol s-palv Rakent. 245 Ju-hall Ju-hall. 290 Rakent. 84 Te-ja s-palv. 1355Te-ja Ju-hall. s-palv. 4 Muut palv Muut Rah. palv Te-ja s-palv Te-ja s-palv. 77 Muut palv. 0 Maa+ m-tal 32 Kiint,lk-p 88 Muut palv. 135 Maj+ravits 211 Maj+ravits 821 Sähkö,jne 45 Teoll Tu- ja väh.k. 457 Teoll. 565 Maj+ravits 256 Ju-hall. 5 Rah. 116 Maj+ravits 16 Maj+ravits S-Lepp-mk/tp 2 S-Tap. mk/tp 3 S-Matink- mk/tp 4 S-Esp-lahti, mk/tp 5 S-Kaukl, mk/tp 6 Va-Espoo, mk/tp 7 Po-Espoo, mk/tp Tu- ja väh.k. 739 Kiint,lk-p Teoll Rakent. Yht-Pohj-Esp Koul. Kulj.+tietol Muut palv. 188 Te-ja s-palv. 755 Maj+ravits 1 Rah Lauronen, / palkat-2000-muok-- 24

25 Näyttää siltä, että palkkatasoerot Espoossa ovat erityisen pienet, mm terveydenhoidon, sosiaalialan, koulutuksen, majoituksen ja ravitsemuksen kesken, eri suuralueiden välillä. Palkkaerot näyttävät syntyvän ovat lähinnä ryhmistä Teollisuus ja Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut, eli erilaiset liike-elämän palvelut, ja siis nekin vain lähinnä Tapiolassa ja Leppävaarassa Vantaa Vantaan toimialoittaiset palkkaerot suuralueittain ovat aika pienet (kuva 29). Ne ovat selvästi pienemmän kuin Helsingissä ja Espoossa (ks seuraava kohta). Erityisesti Korson suuralue on toimialoittaisessa palkkatasoeroissa hyvin tasainen, samoin osin Hakunila. Tikkurilan palkkatasoeroa kasvattaa lähinnä Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne ja se tarkoittaa lähinnä lentokenttäaluetta. Martinlaakson ja Myyrmäen palkkaeroa kasvattaa lähinnä Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut, eli erilaiset liike-elämän palvelut, joka tarkoittaa, että sinne ovat keskittyneet konsuttiyritykset; mm Pöyry, WM-Data, mutta myös SanomaWSOY (ks. kyseinen talouskäytävä). Kuva Kiint,lk-p 2372 Sähkö,jne 427 Vantaan palkkataso, mk/työpaikka ja tp-lukumäärä toimialoittain ja suurpiireittäin v Kiint,lk-p 2659 Sähkö,jne 72 Sähkö,jne 158 Rah. 60 S1-Myyrm-mk/tp S2-MARTINL mk/tp S3-Tikk mk/tp S4 Korso mk/tp S5 Hakun mk/tp Palkkataso, mk/työpaikka Teoll. 648 Koul. yhteensä Rah Tu- ja väh.k Rakent Muut palv. 668 Ju-hall. 126 Kulj.+tietol 427 Te-ja s-palv. 16 Maj+ravits 345 Teoll Tu- ja väh.k yhteensä Rah. 129 Koul. 360 Ju-hall. 208 Kulj.+tietol 1471 Rakent. 960 Muut palv. 175 Te-ja s-palv. 805 Maj+ravits 182 Kulj.+tietol 9503 Rah. 364 Teoll Maa+M-tal 309 Tu- ja yhteensä väh.k Teoll Rakent. 506 Rakent Tu- ja väh.k. 930 Kiint,lk-p 3046 Koul. Ju-hall Kiint,lk-p yhteensä Koul. 661 Teoll. 350 Kiint,lk-p 266 Koul. 408 Te-ja yhteensä s-palv Kulj.+tietol 451 Tu- Kulj.+tietol ja väh.k Ju-hall. Rakent Muut palv Muut palv. 154 Rah. 9 Te-ja s-palv. 762 Te-ja s-palv Maj+ravits 1365 Ju-hall. Muut palv Maj+ravits 113 Maj+ravits

26 4.4.4 YTV alueen sisäinen vertailu Kuntien suuralueiden yhteiskuvasta nähdään (kuva 30.), että kaikkien kuntien reuna-alueet ovat alhaisen palkkatason ja vähäisen toimialoittaisen palkkahajonnan alueita. Kiinnostavaa myös on, että Vantaan toimialoittainen palkkahajonta on pienin ja Espoon suurin. Helsingin hajonta on suuri keskustassa ja osin läntisessä suurpiirissä, mutta muutoin kohtuullista. Yhteiskuvat myös nähdään, että Helsingin seitsemästä suurpiiristä vain kahdessa palkkataso on hajonnut, Vantaalla ei yhdessäkään ja Espoossa kahdessa piirissä seitsemästä. Helsingin osalta se kertoo keskustan rationaalisesta, monipuolisesta, erikoistuneesta roolista, mutta Espoon osalta tilanneon osin avoin. 4.5 Palkka-aineiston johtopäätöksiä Palkka-aineiston avulla havaitaan, että: 1) Pääkeskus on taloudellisesti ylivertainen. Keskustan työpaikkamäärä on suuri ja sen palkkataso on ylivertaisen korkea, eräitä kohteita lukuunottamatta. Samalla nähdään myös siihen verrattuna YTV:n reuna-alueiden palkkatason suhteellinen alhaisuus. Palkkataso alenee selvästi, kun etäisyys pääkeskukseen kasvaa. Näyttää siltä, että lähes vain Nokia voi kilpailla keskustan kanssa alueiden korkean palkkatason synnyttäjänä (vrt. optiot). 2) Näyttää siltä, että pienet ala- ja aluekeskukset eivät kykene synnyttämään sellaista taloudellista ympäristöä, jossa tuottavuus ja palkkataso olisivat korkeat. 3) Havaitaan, että usein korkea palkkataso edellyttää sitä, että työpaikkakeskittymät ovat riittävän suuria ja mielellään kohtuu lähellä pääkeskusta. 4) Näyttää siltä, että laajenevat yritykset, jotka ovat tuottavia ja maksavat myös kohtuu korkeita palkkoja, joutuvat tilantarpeessaan siirtymään kauemmas pääkeskuksesta, sinne missä niiden tarpeisiin on tilaa tarjolla. Niiden samanaikainen keskustahakuisuus ja sen tilantarjonnan rajoitteet synnyttävät seuraavan korkean palkkatason yritystoiminnan laajentumisalueita, perinteisen pääkeskuksen lähialueille (Ruoholahti, osin Lauttasaari, Tapiola, Pitäjänmäki, Leppävaara). 5) Keskustan toimialoittainen palkkajakauma kertoo, että sen korkea tuottavuus muodostuu sekä hyvin korkean että kohtuu alhaisen palkkatason ja tuottavuuden toiminnoista ja yrityksistä. Se tarkoittaa, että keskustan huipputuottavuuden ja toimivuuden ehto on, noiden kummankin tyyppisten yritysten tuottamien palvelujen yhtäaikainen olemassaolo, toimivuus, niiden riittävä laadukkuus ja kohtuullinen hintataso. Se edellyttää myös riittävää yritysten välistä kilpailua. Kuva 30 YTV-alueen palkkataso: mk/työpaikka ja tp-määrät, toimialoittain ja suupiireittäin, v ET-sp 2. Länt-sp 3. Kesk.sp 4. Pohj.sp 5. Koill.sp 6. Kaakk.sp 7. Itäin.sp 1 S-Lepp 2 S-Tap. 3 S-Matink 4 S-Esp-lahti 5 S-Kaukl. 6 Va-Espoo 7 Po-Espoo S1-Myyrm S2-MARTINL S3-Tikk S4 Korso S5 Hakun Palkkataso. 00 mk/tp Rah.,6 Kiint,lk-p 25,6 Helsinki Et-suurpiiri,Länt.Keskin. Pohj. Koill, Kaakk. ja Itäinen S-Lepp, S-Tapiola, s- Matink, e-espoonlahti, s- Kaukl, va-espoo, pohj- Espoo Teoll. 6,0 Kiint,lk-p 3,2 Kiint,lk-p 11,1 Yht-S-Tap 34,2 Teoll. 11,0 Kiint,lk-p Yht-S-Lepp Kiint,lk-p 2,4 Tu- ja väh.k. Kiint,lk-p Sähkö,jne Rah. 22,8 2,1 Teoll. 6,2 2,7 Tu- ja väh.k. 1,3 Rah. Yht-E.s 8,6p 4,1 Tu- ja väh.k. Rah. Teoll. Kulj.+tietol 1,9 5,8 135,1 1,4Kiint,lk-p Julk.hall. Tu- ja väh.k. 1,7 1,3 Teoll. 9,5 Rah. Kulj.+tietol Yht-Länt.s Kulj.+tietol p Yht-S-Matink Muut Koul. 16,7palv. 11,8 9,1 Muut Tu- Rakent. ja palv. väh.k. Teoll. Teoll. Julk.hall. 56,5 7,5 11,8 Koul. Yht-Kes k.s p Rakent.,6 Julk.hall. 11,0 6,1 Rakent. 11,0 3,2 4,8 Koul. Kiint,lk-p Rakent. Tu- Kiint,lk-p Tu- ja väh.k. Te-ja Tu- ja s-palv. väh.k. 3,9 0,9 12,0 78,7 3,8 14,0 Koul. 2,2 Kiint,lk-p 3,8 Tu- 1,5 2,0 17,3 14,7 Kulj.+tietol 0,6 Yht-Pohj.s ja Teoll. 2,2 ja väh.k. 0,57 Teoll. Teoll. Kiint,lk-p 1,7 Kulj.+tietol 7,1 1,7 3,6 Koul. Tu- ja Yht-S-Kaukl. Teoll. Tu- yhteens ja väh.k. Teoll. 6,5 väh.k. ä Teoll. 1,9 1,5 yhteens väh.k. Koul. Yht-Kaakk.s p 4,1 Yht-Koill.sp 3,5 2,2 Kulj.+tietol 1,1 Yht-S-Esp-lahti 3,1Kiint,lk-p 1,65 3,2 3,6 13,9 ätu- yhteensä ja väh.k. Koul. 3,8 Kiint,lk-p Tu- ja Rakent. 0,9 väh.k. Tu- ja Rakent. Rakent. p Yht-Pohj-Esp Kiint,lk-p Tu- ja väh.k. Koul. 39,0 Muut Te-ja palv. Maj+ravits 4,3 1,8 s-palv. Kulj.+tietol 11,7 1,51,9 Rakent. 12,6 Koul. 1,1 13,2 väh.k. 2,52 Rakent. Koul. Ju-hall. 8,8 21,8 Kiint,lk-p Muut palv. 1,0 9,2Yht-Va-Esp 1,41,2 Kulj.+tietol Te-ja s-palv. 1,5 1,9 Yht-It.s p 2,6 0,8 Te-ja 0,5 Ju-hall.,3 s-palv. Kulj.+tietol Rakent. 1,6 0,51 yhteensä 3,9 3,0 0,93 0,9 1,45,0 1,4 Ju-hall. Te-ja 2,6 1,0 1,5 yhteensä s-palv. 6,16 1,7 6,6 6,3 Te-ja s-palv. Muut Tu- Te-ja s-palv. 18,0 1,6ja palv. väh.k. 1,0 3,4 2,5 Muut palv. Te-ja s-palv. Maj+ravits 3,9 Te-ja 1,03,4s-palv. Te-ja Te-ja s-palv. s-palv. 1,6 Te-ja s-palv. Te-ja s-palv. Te-ja s-palv. Te-ja s-palv. 5,9 Muut palv. 3,0 0,9 2,1 3,8 1,4 1,3 2,2 1,2 0,8 1,0 0,8 Te-ja s-palv. Te-ja s-palv. 1,6 Maj+ravits Maj+ravits Maj+ravits Maj+ravits 1,9 1,8 7,8 0,8 0,8 1, Lauronen/palkat-koonnos Teoll. 5,5 Espoo Vantaa Vantaa: Myyrmäki, Martinlaakso, Tikkurila, Korso, Hakunila. 26

27 5. Yhteenveto ja johtopäätökset kaupunkisuunnitteluun Selvityksen tavoitteena oli mm arvioida, mikä on Helsingin seutukunnan rooli suhteessa muuhun Suomeen ja mikä on Helsingin kaupungin rooli Helsingin seutukunnassa. Edelleen tarkoitus oli selvittää, mikä on Helsingin keskustan taloudellinen rooli seudulle. Helsinki ja seutukunta ovat koko maan tuottavimmat Seutukunnittaiset kansantuotevertailun tulokset kertovat, että Helsingin seutukunta on hyvin vahva suhteessa muuhun maahan, kun sitä mitataan arvonlisäyksellä työpaikkaa kohti; +23 % tuottavampi. Ero on vieläkin suurempi, kun sitä mitataan asukasta kohti; + 66 %, tai ns. perustuottavuudella /työpaikka. Tuottavuuden kielteinen puoli on, että se myös osaltaan nostaa asuntojen hintoja. Suomen kansantaloudessa näyttää toimivan rationaalinen työnjako Helsingin seutukunnan ja muun Suomen välillä. Ne toimialat, jotka ovat muualla maassa vahvoja, ovat täällä osin sivuroolissa ja päinvastoin. Helsingin seutukunta on muuta maata enemmän erikoistunut yritystoiminnan palveluihin, kuljetukseen, rahoitukseen ja vakuutukseen, tukkukauppaan ja agentuuritoimintaan, teleliikenteeseen ja lentoliikenteeseen. Niiden arvonlisäysosuus on täällä yhteensä 39 %, kun muualla maassa vain 13 %. Muun Suomen vahvat alat ovat: maa ja metsätalous, massan ja paperin valmistus, perusmetalli ja metallituoteteollisuus. Niiden yhteinen % -osuus on 16 %, kun se täällä on 4 %. Kansainvälisen kilpailun kiristyminen on johtanut siihen, että teollisuuden tuottavuus kasvaa nopeasti, mutta samalla sen työllisyysmerkitys heikkenee. Sen tarvitsemat uusinvestoinnit sijoittuvat useimmiten lähemmäs markkinoita tai hyödyntämään halvempaa työvoimaa tai edullisempia raaka-ainelähteitä. Vaikka kansainvälistynyt suurteollisuutemme ja sen tehdaspaikkakunnat ovat vielä pitkään tärkeä osa Suomen kansantaloutta, niin samaan aikaan palvelujen työllisyysmerkitys lisääntyy. Niiden rooli on erityisen suuri kaupungeissa, saman asetelman näkyessä kansainvälisestikin. Esim kun Suomessa palvelujen työllisyysosuus on 67 % ja Helsingin seudulla peräti 82 %, niin monissa länsi-euroopan maissa luvat ovat vieläkin korkeammat. Mutta useimpien palvelujen tuottavuus on paljon alhaisempi kuin teollisuuden, siksi niiden tuottavuuden nostaminen on kansantalouden avaintehtäviä. Kaupunkituottavuudella on siinä tärkeä rooli. Arvonlisäystiedot kertovat, että Helsingin seutukunta on yhtenäinen talousalue, jonka sisälle on muodostunut alueellinen työnjako. Sen ydinalue, YTV-alue on selkeämmin taloudellisen arvonlisäyksen, työllisyyden, tuottavuuden, palkkatulojen synnyn aluetta ja kehyskunnat tarjoavat enemmän asuntotarjontaa ja työvoiman uusintamiseen liittyviä palveluja. YTV-alueen tuottavuus sekä työpaikkaa, että asukasta kohti laskettuna on paljon korkeampi kuin kehyskuntien. Suurimmat keskinäiset erot Helsingin, Espoon ja Vantaan välillä liittyvät teollisuuteen, tukkukauppaan, lentoliikenteeseen ja palveluihin elinkeinoelämälle. Nokian Kuninkaisten tuontolaitokset Espoon Leppävaaran Kilossa. Helsingissä ovat ne toiminnot, jotka käyttävät kallista toimitilaa tehokkaasti, ennen kaikkea ns. toimistotyyppiset toiminnot. Siellä on myös paljon agglomeraatioetua, mm yritysten välisiä suhteita, samoin kuin runsaita asiakasvirtoja (sekä asukkaita että yrityksiä) hyödyntämään kykeneviä toimintoja. Vaikka Helsingissä on edelleen sekä teollisuudella ja rakentamisella vahva rooli, n. 18 % tuotetusta arvonlisäyksestä, samoin kuin tukkukaupalla 8 % ja esim teleliikenteellä 6 %, niin erityisen vahva se on palveluissa, oli ne sitten liike-elämän palveluja tai henkilökohtaisia tai yhteiskunnallisia palveluja. Niihin kuuluvat mm; Rahoitus ja vakuutustoiminta 8 %, Kiinteistö-, vuokraus-, tutkimus-, liike-elämän palvelut (ilman asuntojen omistusta ja vuokrausta): 18 %. Merkittäviä ovat myös mm; Julkinen hallinto, pakollinen sosiaalivakuutus 7 %, terveydenhuoltopalvelut 6 % sekä muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaisen palvelut 5 %. Naapurikuntiin menevät ja siellä kehittyvät, mm: paljon tilaa hyväksikäyttävät toiminnot ja esim mielellään rakennuksissa yhteen kerrokseen sijoittuvat toiminnot 27

28 (teollisuus, tukkukauppa, logistiikka, jne), hyvän liikenteellisen saavutettavuuden (tavaroille) tarvitsevat toiminnot, jne. Helsingin tilantarjonnan rajoitteet ja tilan korkea hinta ohjaavat myös osan niistä, Helsingistä kiinnostuneista toiminnoista naapurikuntiin, jotka ovat tarvinneet lisää tilaa toimintaansa, mutta eivät ole saaneet niitä täältä kohtuuhintaan tai kohtuuajassa. Teollisuus on yhä enemmän keskusten ulkopuolelle sijoittuvaa toimintaa. Se näkyy sekä kehyskuntien osalla, mutta erityisesti YTV:n alueella. Espoossa sähkötekninen teollisuus on erityisen vahvaa, 16 % (eli Nokian rooli), samoin vahva toimiala; Koksin, öljy-. kemia, kumi- ja muovituotteiden valmistus kertoo Fortumin läsnäolosta, mutta ei niinkään tuotannosta, vaan pääkonttori- yms toiminnoista. Tukkukauppa on myös yhä enemmän keskusten ulkopuolelle sijoittuvaa. Sen osuus on suuri sekä Espoossa että Vantaalla, molemmissa n. 18 % bkt:stä, mutta Helsingissä vain 8 %. Tukkukaupan rooli ja tuottavuus on korkea. On luontevaa, että se tilaa vievänä, logistisena ja yhä teollisempana kehittyy naapurikunnissa. Perimmältään se on palvelua, joka on riippuvainen vähittäiskaupasta, joka taas on riippuvainen asukkaista. Mutta sen sisäinen toimivuus ja tehokkuus edellyttävät teollislogistisia prosesseja, suurta pintaalaa, väljyyttä, hyviä liikenneyhteyksiä, jne. Tällöin naapurikunnat ovat luonteva sijaintivaihtoehto. Vantaalla muista poikkeavana vahvuutena nousee esiin lentokenttä, tukkukaupan lisäksi. Pääkeskus on tuottavin Seutukunnan arvonlisäyksen, ydinalueet jotka ovat n 5 % pinta-alasta, tuottivat 57 % arvonlisäyksestä v 2002 Helsingin seutukunta. Kartta 3 Palkka-aineiston avulla havaitaan pääkeskuksen taloudellinen ylivertaisuus. Keskustan työpaikkamäärä on suuri ja sen palkkataso on ylivertaisen korkea, eräitä kohteita lukuun ottamatta. Samalla nähdään myös reuna-alueiden palkkatason suhteellinen alhaisuus. Palkkataso alenee selvästi, kun etäisyys pääkeskukseen kasvaa. Pienet ala- ja aluekeskukset eivät näytä kykenevän synnyttämään sellaista taloudellista ympäristöä, jossa tuottavuus ja palkkataso olisivat korkeat. Usein korkea palkkataso edellyttää sitä, että työpaikkakeskittymät ovat riittävän suuria ja mielellään kohtuu lähellä pääkeskusta. Näyttää siltä, että laajenevat yritykset, jotka ovat tuottavia ja maksavat myös kohtuullisen korkeita palkkoja, joutuvat tilantarpeessaan siirtymään kauemmas pääkeskuksesta, sinne missä on niiden tarpeisiin tilaa tarjolla. Niiden samanaikainen keskustahakuisuus ja sen tilantarjonnan rajoitteet synnyttävät seuraavia, korkean palkkatason yritystoiminnan laajentumisalueita, perinteisen pääkeskuksen lähialueille (Ruoholahti, osin Lauttasaari, Tapiola, Pitäjänmäki ja Leppävaara). Keskustan toimialoittainen palkkajakauma kertoo, että keskustan korkea tuottavuus muodostuu sekä hyvin korkean että kohtuullisen alhaisen palkkatason ja tuottavuuden yritystoiminnasta. Eli keskustan huipputuottavuuden ehto on kummankin tyyppisten yritysten tuottamien palvelujen olemassaolo. Johtopäätöksiä kaupunkisuunnittelulle Helsingin seutukunta on taloudellisesti ja myös tuottavuudeltaan maan tärkein alue. Sen sisällä YTV alue on ratkaisevassa osassa, tuottaessaan 90 % seutukunnan arvonlisäyksestä. Helsinki on siinä hallitsevin, tuottaessaan yksin 58 % seutukunnan tuotannosta. Taloudellinen toiminta seudulla on edelleen hyvin keskittynyttä, vaikka asuntokanta laajenee yhä kauemmas seudulle. Pääkeskuksen rooli on edelleen hyvin tärkeä. Kun arvonlisäys- ja palkkatiedot yhdistetään, niin n. 5 % kokoinen taloudellinen ydinalue Helsingin seutukunnassa tuottaa n. 57 % sen arvonlisäyksestä (Helsingin 28