TYÖNOHJAAJAKOULUTUS YHTEISENÄ OPPIMISPROSESSINA (72op) HELSINGISSÄ Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskus

Transkriptio

1 1 TYÖNOHJAAJAKOULUTUS YHTEISENÄ OPPIMISPROSESSINA (72op) HELSINGISSÄ Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskus KOULUTUKSEN TAVOITE Koulutus antaa prosessipainoitteisen yhteisen oppimisen kautta välineitä yksilötyönohjausta, ryhmätyönohjausta, työryhmätyönohjausta, työyhteisötyönohjausta ja kriisityönohjausta varten. Tämä 72 opintopisteen koulutus antaa osallistujille mahdollisuuden osallistua työnohjauksen tilaajien kilpailutuksiin. Koulutus noudattaa Suomen Työnohjaajat ry:n laatimia kriteerejä ja ylittää selvästi 60 opintopisteen minimivaatimusta. KOHDERYHMÄ Koulutusta voi hyödyntää paitsi työnohjaajana myös johtajana tai esimiehenä, konsulttina tai muuten asiantuntijatehtävissä sekä kaikenlaisessa ihmissuhdetyössä, jossa tarvitaan vuorovaikutuksen kehittämistä sekä asiakkaiden, oman työyhteisön ja yhteistyöverkoston kanssa. Koulutukseen otetaan osallistujaa. KOULUTUKSEN SISÄLTÖ JA RAKENNE Koulutus toteutetaan kouluttajien ja osallistujien yhteisenä oppimisprosessina. Koulutusjaksoilla opetellaan erilaisia tapoja organisoida työnohjaajana asiakkaiden kanssa prosessoittavaa työskentelyä. Koulutuksessa annetaan tilaa yhtä lailla kouluttajien kuin osallistujien erilaisille lähestymistavoille. Kouluttajat tuovat yhteisiin keskusteluihin mm. luovan systeemisiä, narratiivisia, dialogisia, ratkaisukeskeisiä ja yleisesti sosiaalisen konstruktionismin mukaisia näkökulmia. Koulutus koostuu lähiopetuspäivistä, vertaisryhmätyöskentelystä, välitehtävistä, työnohjausharjoittelusta, kirjallisuuteen perehtymisestä ja kirjallisesta päättötyöstä. LÄHIOPETUSPÄIVÄT Lähiopetuspäiviä on yhteensä 26 ja aina 2 peräkkäin (perjantai-lauantai). Kellonajat ovat ja Paikka: Karjalatalo, Käpylänkuja 1, Helsinki (III. kerros, summeri nro 14). 2015:

2 : : KOULUTTAJAT Jan-Christer Wahlbeck psykologi, psykoterapeutti, vaativan erityistason perheterapiakouluttaja, paripsykoterapiakouluttaja, työnohjaajakouluttaja, johtajuuskouluttaja, kirjailija. Jussi Onnismaa dosentti, ohjausalan kouluttaja ja tutkija, työnohjaajakouluttaja, johtoryhmien ja työyhteisöjen valmentaja, tietokirjailija. Molemmat kouluttajat ovat vuosikymmeniä itse toimineet ja toimivat edelleen työnohjaajina monenlaisissa yhteyksissä ja molemmat ovat sekä yhdessä että erikseen toimineet vuosia työnohjaajakouluttajina. Yhdessä he edustavat Suomessa Työnohjaajakoulutusta yhteisenä oppimisprosessina -konseptia. Tarvittaessa käytetään myös vierailevia kouluttajia. KUSTANNUKSET Koulutuksen hinta on (24% ALV) 1128 eli yhteensä HAKEMINEN Hakemukset lähetettävä mennessä Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskukseen, Käpylänkuja 1, Helsinki. Tiedustelut: Jan-Christer Wahlbeck puh tai j-c.wahlbeck@pp.inet.fi TÄSSÄ ESITTEESSÄ LIITTEENÄ SEURAAVAT TEKSTIT Jan-Christer Wahlbeck Kouluttajan oivalluksia työnohjaajakoulutuksessa yhteisenä oppimisprosessina Jussi Onnismaa Organisaatio muistaa ja unohtaa

3 3 KOULUTTAJAN OIVALLUKSIA TYÖNOHJAAJAKOULUTUKSESSA YHTEISENÄ OPPIMISPROSESSINA Jan-Christer Wahlbeck Työnohjauksessa työnohjaajakin oppii ja samoin työnohjaajakoulutuksessa kouluttajallekin asiat avautuvat uudella tavalla eikä pelkästään osallistujille. Työnohjaajakoulutus on sellaista aikuiskoulutusta, että osallistujilla on hyödyllisenä pohjana ennestään monenlaista koulutusta, työ- ja elämänkokemusta, omaa pohdintaa sekä omia oivalluksia, ideoita ja kysymyksiä. Joskus voin työnohjaajakouluttajana omaksua suoraan osallistujilta minulle uutta tietoa, toimintatapaa tai näkemyksiä, joskus taas pääsen osallistujien avulla tavoittamaan, hahmottamaan ja selkiinnyttämään omia ajatuksiani työnohjauksen perusasioista tai erityiskysymyksistä. Työnohjaajakoulutus yhteisenä oppimisprosessina (tällaisen nimikkeen alla järjestetty koulutus nro 8) aikanakin löysin omasta päästäni hahmotelmia, joita en ole aikaisemmin sieltä löytänyt. Yhtenä esimerkkinä voin mainita miten osallistujien inspiroimana innostuin miettimään miten voisin sanallisesti määritellä työnohjauksen mahdollisia aikaansaannoksia kun yrittää tällaista palvelua myydä. Päädyin näihin kymmeneen teesiin : 1. Työn ja yhteistyön kannalta tarpeelliset keskustelut mahdollistuvat syvällisellä, monipuolisella ja työntekoa edistävällä tavalla. 2. Konkreettisia työn ja yhteistyön kehittämisideoita löytyvät ja tulevat huomioiduiksi sekä otetaan myöhemmin käyttöön. 3. Työilmapiiriä haittaavat ristiriidat, jännitteet, loukkaantumiset ja katkeroitumiset tulevat suoraan tai epäsuorasti käsitellyiksi ja ohitetuiksi tai niiden kielteinen vaikutus ainakin vähenee. 4. Jokainen löytää lisää ulkoisia ja sisäisiä keinoja jaksaa työssä 5. Ulkopuolisen ammattiauttajan läsnä ollessa työhön ja yhteistyöhön liittyvät kuviot näyttäytyvät uudessa valossa ja laajemmassa perspektiivissä, mikä edistää työn ja yhteistyön vaatimaa luovuutta. 6. Yhteisvastuullinen käyttäytyminen ja suhtautuminen vahvistuvat, mikä näkyy työmoraalissa. 7. Onnistutaan paremmin yhdistämään tehokkuutta ja laatua, palveluasennetta suhteessa asiakkaisiin ja omaa viihtymistä työssä, ohjeiden noudattamista ja oman harkinnan käyttöä, kunnioitusta ja rakentavaa kritiikkiä. 8. Ulkopuolisen ammattiauttajan kautta pystytään arvioimaan toimintaa objektiivisemmin ja ennen kaikkea asiakkaiden kannalta sekä tarvittaessa kyseenalaistamaan ns. itsestäänselvyyksiä. 9. Kun yhdessä pysähdytään rauhassa miettimään asioita ja keskustelemaan niistä, huomataan tai muistetaan asioita, jotka vaativat toimenpiteitä mutta jotka helposti kiireessä hukkuvat työn arkeen. 10. Työn tekoon löytyy kannattelevaa mielekkyyttä, mikä auttaa kestämään jokaiseen työhön liittyvää turhautumista. Olen vuosia yrittänyt hahmottaa monimutkaisia ilmiöitä kompassien avulla. Näitä kompasseja syntyi lukuisia tämänkin koulutuksen luovan vuorovaikutusprosessin aikana. Otan tähän niistä muutamia esimerkeiksi. Miettiessäni osallistujien kanssa mikä on tunnusomaista työnohjaajan perussuhtautumiselle syntyi tämä kompassi :

4 Työnohjaajan painajaistyöyhteisöstä löytyivät mielessäni seuraavat piirteet: 4

5 5 Vastaavasti hahmottuivat työnohjaajan unelmatyöyhteisöstä seuraavat puolet: Koulutuksen aikana osallistujatkin vetivät lyhyitä työpajatyöskentelyjaksoja. Yksi sellainen sai minut miettimään mitkä ovat minun henkilökohtaiset ajatukseni itsestäni työnohjaajan:

6 6 Työnohjauksessa käsitellään psyykkisiä ilmiöitä ja ihmis-suhteita. Nämä kuuluvat näkymättömään todellisuuteen. Sen takia kukaan ei pysty lopullisesti ja tyhjentävästi paketoimaan työnohjaukseen liittyviä tapahtumia tai teemoja. Olen kiitollinen siitä mahdollisuudesta, minkä olen saanut paitsi työnohjaajana myös työnohjaajakouluttajana uudestaan ja uudestaan palata työnohjauksen peruskuvioihin. KIRJALLISUUTTA Wahlbeck, J.-C. Prosessoittava työnohjaus ja konsultaatio. Kirjassa: Vuorovaikutuskuvioita. Helsinki, Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskus 1999, Wahlbeck, J.-C. Työnohjauksen arkea ja taikaa. Perheterapia 1/2002, Wahlbeck, J.-C. Kompasseja elämän ristiriitoihin. Runollisia visioita psykologisista teemoista. Helsinki, ai-ai Wahlbeck, J.-C. Luovan systeeminen ja jungilainen työnohjaus. Osviitta 3/2004, Wahlbeck, J.-C. Näkyjä arkielämässä ja arjen taikaa. Kaksoisrunokokoelma. Helsinki, ai-ai Wahlbeck, J.-C. Kamppailu elämän ristiriitojen kanssa. Osviitta 4/2009, Wahlbeck, J.-C. Systeeminen ajattelu ja työelämän vuorovaikutuskuviot. Kirjassa: J.-P.Heikkilä, H.Hyyppä&R.Puutio (Toim.) Yhteisön lumo. Systeemisiä kytekytymisiä. Metanoia Instituutti 2009, Wahlbeck, J.-C. Kompasseja työnohjaajalle. Osviitta 3/2010,

7 7 Jussi Onnismaa Organisaatio muistaa ja unohtaa Sokrateen mukaan oppiminen on muistamista ja esiin kutsumista. Näkemys ei ole välttämättä vanhentunut. Ihmis- ja yhteiskuntatieteiden merkitys tulee paitsi uuden faktatiedon keräämisestä, myös muistuttamisesta. Uusien faktojen sijaan tuotetaan uusia näkökulmia, kun tutut asiat nostetaan näkyviin uudella tavalla. Oppiva organisaatio oli takavuosien muotitermi, mutta vähemmän on puhuttu organisaation muistamisesta ja unohtamisesta. Uutta kohti rynnätessään organisaatiot hukkaavat arvokasta tietoa. Kun työntekijät vaihtuvat liian nopeasti, he katoavat kirjailija Milan Kunderan sanoin näkymättömiin kuin sumussa etenevä kulkue, ja heidät unohdetaan. Organisaatiounohduksen suuria taloudellisia kustannuksia on useissa maissa jo pyritty laskemaan ehkä joskus Suomessakin. Organisaation muisti on upotettu johdon ja työntekijöiden toimintaan sekä tietoteknisiin järjestelmiin. Sosiaaliset verkostot ja sen tietäminen, kuka tietää mitä, avaa virallisen ja epävirallisen tai systemaattisen ja ei-systemaattisen tiedon lähteet. Kun organisaatiota pyrkii katsomaan ja kuuntelemaan yhtä moninaisesti ja moniulotteisesti kuin vaikkapa elokuvaa tai teatteriesitystä, voi havaita uusia organisaation muistamisen ja unohtamisen tapoja. Jotkut tutkimukset kertovat tärkeän uuden tiedon hukkaamisesta ennen sen dokumentointia ja saatavuuden varmistusta. Tutkimukset kertovat myös organisaation muistin vähittäisestä rapautumisesta, ellei tietämystä pidetä riittävästi yllä. Jos henkilöstö on sitoutunutta, mutta sen muistia ei kuunnella eikä se voi osallistua päätöksentekoon, joudutaan pitkittäistutkimuksen mukaan tavoitteiden eriytymiseen. Eri henkilöstöryhmät ajavat omia intressejään. Henkilöstö sitoutuu yhä, mutta sitoutuminen ei enää liity organisaation perustehtävään. Organisaation muistin puhdistaminen merkitsee jyrkän rajan asettamista menneisyyden ja nykyhetken välille. Tästä on paljon esimerkkejä historiassa. Perusteellisesta muistin puhdistusoperaatiosta kertoi noin vuonna 100 eaa. kiinalainen historioitsija Sima Qin. Keisari määräsi vuonna 213 eaa. maassaan kirjarovioiden pystyttämisen ja muun muistitiedon hävittämisen tehdäkseen ihmiset tyhmiksi ja varmistaakseen, ettei kukaan taivaan alla hylkäisi nykyhetkeä menneisyyden avulla. Kun rynnätään kohti uutta, muistamista pidetään organisaatioissa ehkä takaperoisena ja epäinnovatiivisena toimintana. Tällöin unohdetaan, että muistaminen suuntautuu paitsi menneeseen myös tulevaan. Muistamista on kuvattu sekä menneisyyden että tulevaisuuden kutsumisena tähän hetkeen. Muistaminen orientoi tulevaan toimintaan, ja samalla nykyhetken uudet tilanteet kutsuvat esiin uusia puolia ja tulkintoja menneestä. Muistaminen ja unohtaminen ovat sosiaalisia tapahtumia. Viime kädessä muistamista ja unohtamista ei ole korvien välissä, vaan suhteissa. Kun muistamme, kerromme kertomuksia. Tarinoita muovatessamme tarinat myös muovaavat meitä. Vasta kun tiedämme, minkälaisten kertomusten osia olemme ja millaista jatkuvuutta kannamme, voimme tietää, mitä meidän tulisi kulloinkin tehdä. Lähde: Lisää aiheesta: