HELSINGIN ASIANAJAJAYHDISTYKSEN LAATUHANKE. Asianajajien prosessitaidot tuomioistuinten näkökulmasta

Transkriptio

1 HELSINGIN ASIANAJAJAYHDISTYKSEN LAATUHANKE Asianajajien prosessitaidot tuomioistuinten näkökulmasta Anders Bygglin Risto Jalanko Elina Järvenpää Hannu Kalkas Riitta Kiiski Janne Laukkanen Wilhelm Norrman Tiina Nurmimäki Antti Sorjonen Kenneth Svartström Yrjö Vannela Tuula Ylinen asianajaja hovioikeudenneuvos lakimies asianajaja käräjätuomari viestintäpäällikkö asessori käräjätuomari asianajaja asianajaja käräjätuomari asianajaja

2 Sisällys 1. Aluksi Hankeen tarkoitus ja toteutus Lyhyesti kyselyn tuloksista Asianajajien käytös (liite 1: 5,6, liite 2: 5,6) Siviiliasioiden käsittely käräjäoikeudessa (liite 1: 8 19) Kirjallinen valmistelu (liite 1: 8,9) Todistelu (liite 1: 10,11) Sovinnot (liite 1: 12,13) Valmisteluistunto ja jatkettu valmisteluistunto (liite 1: 14 17) Pääkäsittely (liite 1: 16,17) Rikosasioiden käsittely käräjäoikeudessa (liite 1: 21 26) Valmistelu ja istunnon järjestäminen (liite 1: 21,22, liite 2: 5,6) Pääkäsittely (liite 1: 23,24, liite 2: 5,6) Käsittely hovioikeudessa (liite 1: 28 35, liite 2: 5,6) Kehittämiskohteita Liite 1: Tuomareille ja esittelijöille suunnattu kysely Sukupuoli Ammattikokemus tuomarin tai esittelijän tehtävistä Työskentelen Vastaukseni koskevat pääasiassa seuraavia juttutyyppejä hoitavien asianajajien toimintaa Asianajajien käytös Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien käytökseen liittyen? Voit antaa sekä positiivista että negatiivista palautetta Haluatko vastata käräjäoikeuden siviiliasioita koskeviin väittämiin Kirjallinen valmistelu Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta riita-asian kirjalliseen valmisteluun liittyen? Todistelu Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta todistelun ilmoittamiseen liittyen? Sovinnot Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta sovintoihin liittyen? Valmisteluistunto I

3 15. Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta valmisteluistunnossa? Jatkettu valmistelu ja pääkäsittely Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta jatketussa valmistelussa ja pääkäsittelyssä? Yleiset huomiot asianajajien toiminnasta siviiliprosessissa Vapaa palaute/mitä muita yleisiä huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta siviiliprosessissa? Haluatko vastata käräjäoikeuden rikosasioita koskeviin väittämiin Valmistelu ja istunnon järjestäminen Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta valmisteluun ja istunnon järjestämiseen liittyen? Pääkäsittely Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta pääkäsittelyyn liittyen? Yleiset huomiot asianajajien toiminnasta rikosprosessissa Vapaa palaute/mitä muita yleisiä huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta rikosprosessissa? Haluatko vastata hovioikeudessa käsiteltäviä asioita koskeviin väitteisiin? Valitus ja vastaus Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta liittyen valituksen ja vastauksen laatimiseen? Sovinnot Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta sovintoihin liittyen? Todistelun nimeäminen Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta liittyen todistelun nimeämiseen? Pääkäsittely Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toiminnasta pääkäsittelyssä? Vapaa palaute Liite 2: Kansliahenkilökunnalle suunnattu kysely Sukupuoli Ammattikokemus sihteerin tehtävistä Työskentelen Vastaukseni koskevat pääasiassa seuraavia juttutyyppejä hoitavien asianajajien toimintaa Asianajajien toiminta Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien toimintaan liittyen. Voit antaa sekä positiivista että negatiivista palautetta II

4 1. Aluksi 1.1. Hankeen tarkoitus ja toteutus Helsingin hovioikeuspiiri toteutti vuonna 2012 käräjäoikeuspainotteisen laatuhankkeen: Prosessinjohdon ja tuomioistuinkäytäntöjen yhtenäisyys Helsingin hovioikeuspiirissä 1 (jäljempänä hovioikeuspiirin kysely). Hanke toteutettiin syyttäjille ja asianajajille suunnatulla kyselyllä. Helsingin Asianajajayhdistys päätti joulukuussa 2012 hovioikeuspiirin kyselyn jatkoksi toteuttaa hovioikeuspiirin tuomareille ja esittelijöille sekä kansliahenkilökunnalle suunnatun kyselyn asianajajien toiminnasta tuomioistuimissa. Tarkoituksena oli käyttää kyselyllä kerättävää tietoa asianajajien prosessikoulutuksensuunnittelussa ja kohdistuksessa sekä julkaista kyselyn tulokset niin, että asianajajat laajemminkin voivat havaita tuloksista oman prosessaamistapansa heikkoudet ja vahvuudet. Lopullisena tavoitteena on siis asianajajien prosessikäytäntöjen kehittäminen. Hankkeen käytännön toteuttamiseksi mukaan saatiin Suomen Asianajajaliitto ja koottiin työryhmä, johon asianajajien ja Asianajajaliiton edustajien lisäksi haluttiin vahva edustus oikeuslaitoksesta. Oikeuslaitoksen jäsenten osallistumisella haluttiin ennen kaikkea varmistaa se, että kysymyksiä ei aseteta ja tuloksia tulkita ainoastaan asianajajien itsensä näkökannalta. Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä laati kaksi erillistä kyselyä yhden tuomareille ja esittelijöille ja toisen kansliahenkilökunnalle. Niiden perusteella toivottiin saatavan tietoja asianajajien käytöksestä, asia- ja juridisesta osaamisesta, mahdollisista eroavaisuuksista eri asiaryhmien kesken ja asianajajien hyvistä ja huonoista käytännöistä sekä siitä, miten tuomioistuimet näkevät asianajajaroolin osana oikeuslaitosta. Kyselyt toteutettiin hyvänä pidettyyn tuomioistuinmenettelyyn liittyvinä väittäminä, joiden toteutumista pyydettiin arvioimaan asteikolla yhdestä kuuteen. Lisäksi vastaajien näkemyksiä pyrittiin selvittämään vapaalla palautteella. Kyselyt toimitettiin kaikille Helsingin hovioikeuspiirin tuomareille, esittelijöille ja kansliahenkilökunnan jäsenille Webropol-kyselynä Suomen Asianajajaliitosta virastopostien kautta. Väittämät ryhmiteltiin kolmeen osaan: asianajajien käytös, rikos- ja riita-asiat käräjäoikeudessa sekä hovioikeusprosessi. Eri prosessityyppien sisällä käytettiin lisäksi jutun elinkaaren mukaista jaottelua. Vastausaikaa oli noin kuukausi touko-kesäkuussa Lyhyesti kyselyn tuloksista Hovioikeuspiirin yhteensä 302 tuomarista, esittelijästä ja käräjänotaarista 115 vastasi kyselyyn. Vastaavasti hovioikeuspiirin 348 hengen kansliahenkilökunnasta, josta noin kaksi kolmasosaa työskentelee lainkäyttö- ja käräjäsihteerin tehtävissä, 124 vastasi heille suunnattuun kyselyyn. Vastaajamääriä voidaan pitää edustavina. Huomattava on myös, että vastaajat ovat keskimäärin olleet hyvin kokeneita. Tuomareista ja esittelijöistä yli 70 prosenttia omasi ammattikokemusta vähintään 10 vuotta ja kansliahenkilökunnastakin lähes 60 prosenttia

5 Kyselyssä pyydettiin vastaajia arvioimaan väittämiä numeroasteikolla 1 6. Numeroasteikon käyttöön ja tulkintaan liittyy ongelmia, joiden vuoksi on korostettava, että työryhmän työssä ei ole kysymys tieteellisestä tutkimuksesta vaan lähinnä mielipiteitä kartoittavasta selvityksestä. Työryhmä on käyttänyt kyselyohjelman laskemia keskiarvoja suuntaviittana ongelmakohtien havaitsemiseksi. Aineistoa on tulkittu myös niin, että arvosanat 1 3 merkitsevät eriasteista puutteellisuutta menettelytavoissa, kun taas arvosanat 4 6 kuvaavat sitä, että kyselyn rajatusta osa-alueesta menettelytavat ovat pääosin kunnossa. Koko kyselyn korkeimman keskiarvon (5,2) sai väite: Asianajajat ovat päämiehelleen lojaaleja. Jo tuon arvosanan perusteella asiat ovat hyvin. Eri asiaryhmiä hoitavien asianajajien osalta ei vastauksissa ollut juurikaan eroavaisuuksia. Vapaasta palautteesta käy ilmi, että suurin osa asianajajista hoitaa työnsä hyvin, mutta joukossa on yksilöitä, jotka eivät toimi kuten asianajajalta voidaan odottaa. Ilahduttavaa on, että vapaan palautteen perusteella asianajajat saavat positiivisempaa palautetta kuin asianajajakuntaan kuulumattomat asiamiehet. Vastausten perusteella asianajajien suurimmat puutteet liittyvät erityisesti riita-asioiden kirjalliseen valmisteluun, todisteluun ja siihen liittyviin kysymyksiin sekä hovioikeusvalituksiin. Tässä kohdassa on todettava, että asianajajat havaitsivat hovioikeuspiirin kyselyssä pitkälti vastaavat ongelmat tuomareiden toiminnassa. Ongelma on siis mitä suurimmassa määrin yhteinen. Erityisesti vapaan palautteen perusteella voidaan todeta, että asianajajien työtä arvostetaan ja asianajajien rooli osana oikeudenhoitoa ymmärretään. Koko kyselyaineisto vastauksineen löytyy erillisenä liitteenä tämän raportin lopusta. 2. Asianajajien käytös (liite 1: 5,6, liite 2: 5,6) 2 Arvosanat asianajajien käytöksen osalta ovat hyviä. Erityisesti todettiin asianajajien olevan lojaaleja päämiehilleen, ja että käytös tuomioistuimen henkilöstöä kohtaan on asiallista. Kuitenkin osa kyselyn vastaajista on kokenut, että asianajajat prosessaavat liikaa päämiestään varten. Vapaasta palautteesta käy ilmi, että käytös eri asianajajien osalta vaihtelee suuresti ja valtaosa asianajajista käyttäytyy moitteettomasti, ongelmia on vain yksittäisten asianajajien kanssa. Toisaalta epäasiallinen käytös ja suhtautuminen on erittäin harvinaista ja se on ajan myötä merkittävästi vähentynyt. Asianajajakunta voi olla hyvillään myös siitä, että ero asianajajien ja muiden avustajien käytöksessä on suuri asianajajien eduksi. Annetusta vapaasta palautteesta nousee esille myös se, että pieni osa asianajajista ei vastaa mitään tiedusteluihin sekä se, että jotkut asianajajat ovat yhteydessä tuomariin liian epämuodollisesti, yhtään murehtimatta, että tuomari voi tuntea puolueettomuutensa olevan uhattuna. Tuomareiden ja esittelijöiden lisäksi myös muu henkilökunta totesi kyselyssään erittäin hyvin arvosanoin sen, että asianajajat kohtelevat sihteereitä ja muuta kansliahenkilökuntaa asiallisesti. Erityisesti muulle henkilökunnalle osoitetusta kyselystä kuitenkin käy ilmi se, että 2 Otsikoiden yhteydessä olevat numerot viittaavat liitteenä olevan kyselyaineiston väitteisiin. 2

6 asianajajat eivät aina ole riittävän ajoissa yhteydessä henkilökuntaan pääkäsittelyn käytännön kysymyksistä kuten teknisten laitteiden käytöstä. Tulosten perusteella parannettavaa on huomattavasti myös oikeuden kutsuttavien todistajien ja riittävien yhteystietojen ilmoittamisessa ajoissa. Vapaan palautteen perusteella kansliahenkilökunta kaipaa asianajajilta erityisesti sähköpostin aktiivista seuraamista ja kehottaa asianajajia hankkimaan koulutusta Romeosta 3, jos eivät sitä osaa. Verrattaessa eri jutturyhmiä hoitavia asianajajia keskenään, voidaan todeta, että eroja asianajajien käytöksessä ei juuri ole. Pakkokeinoasioissa median edustajien läsnäolo ilmeisesti kuitenkin vaikuttaa asianajajien esiintymiseen enemmän kuin muissa juttutyypeissä. Koska median edustajat eivät ole läsnä varsinaisessa pakkokeinokäsittelyssä, voitaneen vastauksia tulkita niin, että häiritseväksi koetaan lausuntojen antaminen salin ulkopuolella mahdollisesti trial by newspaper -kiellon 4 vastaisesti. Vapaassa palautteessa tämä seikka ei ilmennyt. Kansliahenkilökunnan vastauksissa on riita- ja rikosasioiden välillä havaittavissa pieniä eroja asianajajien joustavuudessa pääkäsittelypäivää sovittaessa ja Romeon käytössä. Nämä erot johtunevat ennen kaikkea prosessien eroista eikä kyse varsinaisesti ole eroista asianajajien käytöksessä. Vastausten perusteella rikosjutuissa kansliahenkilökunnalla teetetään vähemmän asianajajalle itselleen kuuluvia toimenpiteitä kuin siviiliasioissa. 3. Siviiliasioiden käsittely käräjäoikeudessa (liite 1: 8 19) Yhteenvetona voidaan todeta, että vastaukset ovat monen osa-alueen osalta hyviä. Asianajajat saivat hyvää palautetta asianajajien käytökseen ja tuomioistuimen ja asianajajien yhteistyöhön liittyen. Esimerkkeinä mainittakoon todistajien yhteystietojen toimittaminen, määräaikojen noudattaminen, yhteenvetojen kommentointi, joustavuus pääkäsittelypäiviä sovittaessa, päämiehen tuominen mukaan istuntoon tarvittaessa sekä se, että asianajajat harvemmin itse ovat esteenä jutun sopimiselle. Toisaalta jäljempänä kerrotut kehittämiskohteet asianajajien työssä (erityisesti toiminta kirjallisessa valmistelussa, todistelun ilmoittaminen ja todistajien kuulusteleminen) ovat hyvin keskeisiä asioita oikeudenkäyntiasiamiehen työn kannalta. Näiden osa-alueiden hyvä hallinta vaikuttaa olennaisesti hyvän oikeudenkäynnin toteutumiseen niin oman päämiehen kuin tuomioistuimenkin kannalta. Vastausten perusteella tuomarit arvostavat asianajajaa, joka antaa asioiden riidellä ja pystyy jutussa kuin jutussa irrottautumaan siitä edellä mainituin tavoin Kirjallinen valmistelu (liite 1: 8,9) Siviiliasioita käräjäoikeudessa koskevan kyselyn osiosta on yleisesti todettavissa, että kirjallista valmistelua koskeva palaute oli heikompaa kuin muiden osa-alueiden palaute. Asianajajien työssä on selkeästi parantamisen varaa nimenomaan haastehakemusten, vastausten ja 3 Sähköisen asioinnin ja asianhallinnan järjestelmä. 4 Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet (10.1 julkisuus). 3

7 käräjäoikeuden pyytämiä kirjallisia lausumia koskevien vastausten osalta. Asianajajien tulisi tuomareiden mielestä kiinnittää enemmän huomiota niihin seikkoihin, joihin vaatimukset perustuvat, ja vaatimusten ja perusteiden loogisuuteen. Samalla heidän tulisi selvemmin osata erottaa oleelliset seikat epäoleellisista. Palaute koskee sekä jutun tosiseikastoa että oikeudellisia perusteita. Lausumapyyntöihin vastatessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että vastataan siihen, mitä kysytään eikä toisteta sitä, mikä on jo kertaalleen sanottu. Kuten eräs tuomari totesi: toisto ei ole hyve, kuten ei rönsyilykään, tiivistä ja karsi epäolennainen. Edelleen palautteesta oli havaittavissa, että tuomareiden mielestä asianajajien kirjelmät ovat usein liian pitkiä ja jäsentelemättömiä. Kirjelmien tekstien hyväksikäyttäminen laadittaessa yhteenvetoa on näissä tapauksissa vaikeaa. Tuomarit toivovat mieluummin lyhyttä ja ytimekästä ilmaisua ja sisällöltään hyvin jäsenneltyjä kirjelmiä sen sijaan, että tapahtumia ja asiaa selostetaan taustoineen ilman suoranaista yhteyttä asian oikeustosiseikkoihin Todistelu (liite 1: 10,11) Vastaukset, jotka koskivat todisteiden ja todistusteemojen yksilöintiä ja niiden liittymistä vain riidanalaisiin seikkoihin, eivät olleet yhtä hyviä kuin muissa kohdissa. Tuomarit toivovat selkeämpää todisteiden, todistajien ja todistusteemojen yksilöintiä sekä niiden ilmoittamista viimeistään valmisteluistunnossa. Vapaasta palautteesta ilmeni, että todistajat ja todisteet osataan yleensä nimetä, mutta asiaa ei lähestytä riidanalaisten teemojen kautta. Ei paneuduta siihen, mikä on se asiaan vaikuttava riidanalainen seikka, jota on todisteltava. Toisaalta vapaan palautteen mukaan haastettavien todistajien ja heidän yhteystietojensa ilmoittaminen käräjäoikeudelle hyvissä ajoin ei useinkaan ole ongelma Sovinnot (liite 1: 12,13) Asianajajien toiminta sovintojen aikaansaamiseksi sai keskimäärin hyvää palautetta. Vapaassa palautteessa todettiin osuvasti yleisvaikutelmaksi jäävän, että asianajajien toimet sovinnon aikaansaamiseksi ovat riittäviä. Hieman yllättävästi, asianajajien tapaohjeetkin huomioiden, osion huonoimmat tulokset koskevat väittämää, jonka mukaan juttuja ei panna kanteella vireille ennen kuin on edes yritetty sopia (ks. liitteen kysymys 12.3, keskiarvo 3,5). Annetut arvosanat tähän kysymykseen kuitenkin hajaantuivat laajasti. Arvosanojen keskiarvo ei ole huono, mutta matalampien arvosanojen suhteellisen runsas mukanaolo paljastaa, että myös ongelmia on ollut. Vapaan palautteen perusteella asianajajien toimintatavat näyttäisivät tässä suhteessa eroavan paljon toisistaan. Asianajajien ei katsota olevan esteenä asian sopimiselle. Asiaa koskevaan väittämään annettuja arvosanoja voidaan luonnehtia jopa varsin korkeiksi. Vapaan palautteen perusteella on kuitenkin tunnistettavissa pari tilannetta, joissa voidaan arvella asianajajien omilla toimilla olevan tavallista suurempi merkitys sovinnon syntymättä jäämiselle. Ensimmäinen näistä liittyy vakuutusten oikeusturvaan, jonka kattavuudesta sovintotilanteissa ei useinkaan ole selvää kuvaa. Toki tilanne usein selviää istunnon kuluessa tehtävällä puhelinsoitolla, mutta estävätkö vakuutusehdot tai muu juttuun liittymätön tekijä asian selvittämisen ennakolta? Toinen tilanne liittyy tapauksiin, joissa päämies ei ole mukana istunnossa eikä tätä kyetä is- 4

8 tunnon kuluessa tavoittamaan. Sovinnon syntymisen näkökulmasta on siis korostettava riittävän valtuutuksen tärkeyttä tilanteissa, joissa päämies ei itse ole läsnä tuomioistuimessa. Vapaan palautteen perusteella voidaan myös todeta, että lainkäyttöhenkilökunta on tunnistanut asianajajia, joiden mukana ollessa ei tiedetä koskaan saavutetun sovinnollista ratkaisua. Tällöin selittävänä tekijänä tuskin on yksinomaan kyseisen asianajajan ajettavaksi valikoituneiden juttujen laatu Valmisteluistunto ja jatkettu valmisteluistunto (liite 1: 14 17) Myös arviot valmisteluistuntoon liittyvissä kysymyksissä olivat suhteellisen positiivista. Ilmeisesti uusien vaatimusten ja perusteiden esittäminen vielä kirjallisen valmistelun päätyttyä ei ole tavatonta. Vastausten mukaan valmisteluistuntoihin asianajajan (ja päämiehen) tulisi yleisesti valmistautua paremmin eli siten, että istunnossa voidaan ottaa kantaa mahdollisiin asian rajauksiin tai muihin kysymyksiin. Valmistautumiseen tulisi tietenkin sisältyä se, että asian yhteenvetoon tutustutaan kunnolla ennen saapumista istuntoon. Vapaasta palautteesta ilmeni, että tuomarit toivovat päämiehen läsnäoloa ja tavoitettavuutta valmisteluistunnoissa. Lisäksi positiivista on, että asianajajien kyseessä ollessa keskustelua riitaisista ja riidattomista seikoista käydään seikkaperäisesti ja näin saadaan oikeudenkäynti kohdentumaan oikein Pääkäsittely (liite 1: 16,17) Vastausten perusteella on selvää, että asianajajien toiminnassa todistajien kuulemisen osalta on paljon parantamisen varaa. Useiden tuomareiden mielestä asianajajat kuulustelevat tarpeettomasti samaa todistajaa samasta asiasta useampaan kertaan ja esittävät johdattelevia kysymyksiä pääkuulustelussa. Kuulustelutekniikassa on yleisesti parannettavaa. Vapaasta palautteesta ilmenee, että kuulustelutekniikassa on usein huomattavia puutteita. Todistajan kuulustelussa tulee välillä tunne, että avustaja ei ole kuunnellut aikaisempia kysymyksiä, vaan alkaa käydä omaa etukäteen laadittua kysymyslistaa läpi. Pääkuulustelu vastakuulustelu-asetelma lienee asianajajille liki yhtä tuntematon kuin tuomareille. Loppulausunnot ovat kehittyneet aikojen myötä ja ne ovat nykyään pääsääntöisesti erittäin hyviä: tiiviitä, osuvia ja lyhyitä. Toisaalta loppulausunto ei ole kertomus siitä, mitä asiassa on tapahtunut, vaan asianajajan käsitys siitä, millä perusteilla käräjäoikeuden tulisi päätyä asianosaisen toivomaan lopputulokseen. Lisäksi vapaan palautteen mukaan asiaesittelyn sisältö ja laajuus ovat liian usein epäselviä. Jos valmistelussa ei ole selvitetty riidan kohdetta eikä sitä esitetä asiaesittelyssäkään, ajetaan juttua helposti kuulemalla todistajia laajasti tapahtumista, vaikka oikeudellisten kysymysten ratkaiseminen edellyttäisi vain muutaman merkityksellisen seikan selvittämistä. Kysymys on paljolti myös hovioikeuden käytäntöjen ja odotusten erilaisuudesta. 5

9 4. Rikosasioiden käsittely käräjäoikeudessa (liite 1: 21 26) Rikosasioita hoitavien asianajajien saamien arvosanojen yleiskeskiarvo oli hyvä. Parannettavaa löytyi pääasiassa todisteluun liittyvistä seikoista. Erityyppisiä rikosjuttuja hoitavien asianajajien välillä ei ollut eroja. Rikosasioita hoitavat asianajajat saivat hieman paremman yleiskeskiarvon kuin riita-asioita hoitavat asianajajat. Asianajajien toiminnasta rikosprosessissa pyrittiin kyselyllä saamaan selville, prosessaavatko asianajajat oikeassa suhteessa juttuun nähden ja suhtautuvatko he hoitamiinsa juttuihin henkilökohtaisesti. Asianajajien prosessaamista pidettiin oikeasuhtaisena, eikä heidän katsottu suhtautuvan hoitamiinsa juttuihin liian henkilökohtaisesti. Vapaan palautteen mukaan hyvät rikosasianajajat tietävät, mikä asiassa on olennaista ja keskittyvät siihen. Kokemattomammat asianajajat yrittävät rikastaa asiaa väitteillä, jotka eivät siihen kuulu. Rikosasianajajat ovat ammattilaisia, jotka eivät suhtaudu juttuihin käytännössä koskaan liian henkilökohtaisesti. Vapaassa palautteessa myös esitettiin, että muuhun kuin rikosasioihin keskittyneet asianajotoimistot nimeävät usein asiaan vaikuttamatonta todistelua, jos päämies on maksukykyinen. Vapaasta palautteesta ilmeni, että rikosasianajajan työtä oikeudenkäynnissä ymmärretään ja jopa arvostetaan. Rikosprosessissa asianajajat koetaan tuomarikunnassa kohtuullisen hyvin rikosprosessin tarkoituksen edistäjiksi. Vastauksista välittyi kokemuksen merkitys ja asianajajien eduksi ero muihin avustajiin Valmistelu ja istunnon järjestäminen (liite 1: 21,22, liite 2: 5,6) Sekä tuomareille että kansliahenkilökunnalle tehdyissä kyselyissä ilmeni, että todistelun ilmoittamisessa riittävän ajoissa löytyy parannettavaa. Vapaan palautteen mukaan uutta todistelua tai lisätutkintapyyntöjä esitetään juuri ennen istuntoa tai vasta istunnossa ilmoittamatta siitä etukäteen puheenjohtajalle tai syyttäjälle, vaikka asia olisi ollut etukäteen tiedossa. Toisaalta vapaasta palautteesta ilmeni, että vika ei yleensä liene asianajajassa vaan päämiehessä, joka ilmoittaa todistelusta liian myöhään. Eräs kyselyyn vastannut tuomari esitti toiveen, että "uuden todistelun esittämisen järkevyyden suhteen asianajajat pyrkisivät hillitsemään päämiehiään nykyistä enemmän, koska monessa tapauksessa jo etukäteen on nähtävissä, että nimetty uusi todistaja tulee antamaan perättömän lausuman". Kansliahenkilökunnan antamasta vapaasta palautteesta puolestaan ilmeni, että "jos avustajat tuovat istuntoon uutta kirjallista todistelua, tulisi heidän itse kopioida valmiiksi omat kappaleet kaikille osapuolille, eikä käyttää käräjäoikeutta kopiokoneena. Se myös hidastuttaa istunnon kulkua, kun sihteeri lähtee kopioimaan papereita kesken käsittelyn ja muut odottavat. Hovioikeuspiirin kyselyssä uuden, siis esitutkinnassa selvittämättömän, todistelun vastaanottamisessa pidettiin ongelmana sitä, että niin sanottujen yllätystodistajien 6

10 marssittamiseen saliin ei puututa puheenjohtajan taholta tarpeeksi. Kyseisen loppuraportin mukaan ongelma aiheutunee prekluusion puutteesta rikosasioissa. Vapaassa palautteessa toivottiin asianomistajien uusien korvausvaatimusten esittämistä hyvissä ajoin ennen pääkäsittelyä ja todettiin, että suurtenkin korvausvaatimusten esittäminen vasta istunnossa voi johtaa pääkäsittelyn peruuntumiseen. Arvosanojen perusteella asianajajien antamat kirjalliset vastaukset ovat tarkoituksenmukaisia. Vapaassa palautteessa tuli kuitenkin esiin myös vastakkaisia näkemyksiä: "Kirjallinen vastaus, jonka sisältönä on pelkästään syytteen kiistäminen, ei auta asian valmistelua millään tavalla. Vastauskirjelmässä on oltava yksityiskohtaiset perusteet kiistämiselle", "Kirjalliset vastaukset ovat usein liian yksityiskohtaisia. Kirjallisen vastauksen tulee olla napakka ja täsmällinen, ei selostava" ja "Hämmästyttävän suuri osa ei toimita kirjallisia vastauksia, joita on pyydetty. Eräässä isossa talousrikosasiassa, jossa oli pyydetty kirjallisia vastauksia, kuudesta vastaajasta neljän avustajat toimittivat vastaukset pääkäsittelyä edeltävänä päivänä. Huomattava on, että hovioikeuspiirin raportin mukaan myös asianajajat toivoivat vastaus- ja lausumapyyntöjen olevan nykyistä yksilöidympiä ja ettei vastauspyyntöjä rajata turhan usein vain vaativiin ja laajoihin asioihin. Positiivisena seikkana tuomareiden antamien arvosanojen perusteella on pidettävä sitä, että rikosasioita hoitavat asianajajat noudattavat pääsääntöisesti tuomioistuimen antamia määräaikoja. Myös kansliahenkilökunnan antaman vapaan palautteen mukaan pääosa asianajajista pitää kiinni määräpäivistä ja vastaa kyselyihin nopeasti. Sekä tuomareiden että kansliahenkilökunnan antamasta vapaasta palautteesta nousi esiin toive, että asianajajat useammin ilmoittautuisivat tuomioistuimelle avustajaksi, esimerkiksi virastosähköpostin kautta. Myös mahdollisesta tulkkauksen tarpeesta toivottiin paremmin etukäteistietoa tuomioistuimelle. Pääkäsittelyn ajankohdasta sopimisen osalta tuomarit ja kansliahenkilökunta katsovat, että valtaosa asianajajista on hyvin tavoitettavissa ja joustavia. Eniten ongelmia aiheuttaa pääkäsittelyn ajankohdan sopiminen vangitun jutussa. Kansliahenkilökunnan kyselyn perusteella pääkäsittelyiden sopiminen on Helsingin ja Vantaan käräjäoikeuksissa haastavampaa kuin muissa käräjäoikeuksissa. Eräs kyselyyn vastannut tuomari kommentoi tilannetta seuraavasti: "Pitkien pääkäsittelyiden järjestelyissä joutuu kovettamaan kovasti korviaan, kun avustajat ruikuttavat aina ja joka kerta, kuinka täynnä kalenterit ovat. Kummastuttaa, että eikö toimeksiantoa otettaessa tehdä mitään arviota siitä, onko ajallisesti resursseja sitä hoitaa? Yhä kummempaa tämä marina on silloin, kun on kyse vangitun jutusta - syytteen määräpäivä ja sitä myöten pääkäsittelyn alkamisajankohta ovat tiedossa vangitsemisesta lähtien. Hovioikeuspiirin kyselyn mukaan lähes kolme neljäsosaa asianajajista toivoi, että asian käsittelyaikataulu ilmoitettaisiin nykyistä useammin heti kirjallisen valmistelun jälkeen. Vastausten taustalla on luonnollinen syy, sillä kalenterit täyttyvät usein jopa kuukausien ajaksi eteenpäin ja nopealla varoitusajalla käsittelyyn määrätyn jutun sovittaminen omaan aikatauluun on usein haastavaa ja joskus jopa mahdotonta. Kansliahenkilökunnan antamien arvosanojen perusteella asianajajilla on parannettavaa siinä, 7

11 että he olisivat tarvittaessa riittävän ajoissa etukäteen yhteydessä kansliahenkilökuntaan pääkäsittelyn käytännön kysymyksissä. Tältä osin hakemus- ja riita-asioita hoitavat asianajajat saivat paremmat arvosanat kuin rikosasioita hoitavat kollegansa. Eräs kansliahenkilökunnan kyselyyn vastannut kirjoitti, että "on asianajajia, joilta tieto vastaajan / asianomistajan avustamisesta tulee aina tai lähes aina etukäteen ja muutoinkin viestitetään asioista sihteerille "missä mennään". Suuret kiitokset heille. Kun rikospuolen käräjäsihteereillä ei enää virka-aika tunnu riittävän työtehtävien hoitoon vaan päiviä on venytettävä (joustettava), silloin pienetkin asiat auttavat suuresti Pääkäsittely (liite 1: 23,24, liite 2: 5,6) Rikosasioiden pääkäsittelyn osalta tuomareiden yleisarvio asianajajista vastaa tilastollisesti riita-asioissa annettuja näkemyksiä. Vapaassa palautteessa on esitetty huomiona, että rikosasioita hoitavat ja erityisesti ns. konkariasianajajat toimivat mallikkaasti omaten oikeanlaista joustoa ja pelisilmää tarpeen vaatiessa. Palautteen mukaan pitkän linjan hyvää asianajajatapaa tulisi siirtää perimätietona nuoremmalle polvelle, tarvittaessa koulutuksen ja perehdyttämisen avulla. Vastausten mukaan asianajajien ja muiden prosessaavien lakimiesten välillä on tasoero asianajajien hyväksi. Sijaisen käyttäminen koetaan yleisesti ongelmallisena ja tältä osin ongelma painottuu selvästi rikosasioiden pääkäsittelyyn. Vapaan palautteen mukaan suostumuksen hankkimisessa sijaisen käyttämiseen on suuria eroja ja joskus sijaiset ovat heikosti perehdytettyjä. Samaan teemaan liittyy vapaassa palautteessa esitetty epäily siitä, että joillakin rikosasianajajilla on liian paljon juttuja, mikä johtaa sijaisen käyttämiseen sekä vaikeuksiin mm. pääkäsittelyn ajankohdasta sopimisessa. Merkittävin puute myös rikosasiain pääkäsittelyssä koskee todistelua. Tuomareiden mielestä asianajajat sekä toistavat jo käsiteltyjä asioita omissa kysymyksissään eli jankkaavat että tekevät johdattelevia kysymyksiä. Näiden todisteluun liittyvien kysymysten tulokset ovat heikot. Tuomareiden mukaan asianajajien tulisi selvästi paremmin hahmottaa pää- ja vastakuulustelun erot. Hovioikeuspiirin kyselyssä asianajajat havaitsivat samat ongelmat. Rikosasioita hoitavat asianajajat vaikuttavat menestyvän pääkäsittelyyn perehtymisen ja valmistautumisen sekä prosessiin keskittymisen osalta hyvin. Myös syytteisiin ja niiden teonkuvauksissa esitettyihin seikkoihin vastaaminen sekä kannanotto relevantteihin oikeuskysymyksiin vaikuttavat vastausten perusteella olevan asianmukaisella tasolla. Toisaalta vapaassa palautteessa kaivattiin asianajajilta myös nykyistä enemmän asiaan liittyvän juridiikan läpikäyntiä eikä vain näyttökysymyksiin keskittymistä. Eräs kyselyyn vastannut tuomari totesi, että "kiistämisperusteet joskus aika mielikuvituksellisia, esim. putatiivihätävarjelu tuntuu olevan muoti-ilmiö". Myös teknisten laitteiden käyttö pääkäsittelyn aikana sai osakseen kritiikkiä; "harvoin, mutta silti liian usein avustaja näprää puhelintaan/läppäriään, ja kun jotain kysyy, huomaa, ettei ole pystynyt samalla kuuntelemaan". Valtaosa vapaasta palautteesta on positiivista ja sen mukaan vastaajat ymmärtävät rikosasianajajan työn luonnetta ja arvostavat sitä. Kansliahenkilökunnan vapaan palautteen mukaan parantamisen varaa on etenkin Romeo-järjestelmän käyttämisessä, mihin liittyen 8

12 esitettiin toive laskujen toimittamisesta Romeoon vähän aikaisemmin kuin edellisenä iltana tai käsittelyaamuna. Toisaalta vapaan palautteen mukaan rikosasianajajat osaavat käyttää Romeota paremmin kuin riita-asioita hoitavat kollegansa. 5. Käsittely hovioikeudessa (liite 1: 28 35, liite 2: 5,6) Hovioikeusvaihetta koskeviin väittämiin otti kantaa hieman alle puolet kaikista tuomareille ja esittelijöille osoitettuun kyselyyn vastanneista. Kyselyyn vastasi Helsingin hovioikeuden jäsenistä ja esittelijöistä noin kolmannes sekä kansliahenkilöstöstä yli kaksi kolmasosaa. Kansliahenkilökunnalle osoitettua kyselyä ei ollut jaoteltu erikseen käräjäoikeus- ja hovioikeusvaiheeseen. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että tuomarit ja esittelijät antoivat asianajajille myönteistä palautetta monien pääkäsittelymenettelyä koskevien väittämien osalta. Hieman vähemmän myönteistä palautetta annettiin valitukseen ja vastaukseen, sovinnon tekemiseen ja todistelun nimeämiseen liittyvien väitteiden osalta. Tuomarit ja esittelijät katsoivat ensinnäkin pääkäsittelyn osalta, että asianajajat yhä edelleen tekevät turhia valituksia. Tämä koskee enemmänkin rikosasioita, erityisesti huume- ja talousrikoksia, kuin riita-asioita. Sitä, onko valitus turha, arvioidaan hovioikeuden näkökulmasta useimmiten oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 :ssä säädetyistä hovioikeusprosessin tavoitteista lähtien. Tuomioistuimen kannalta turhana valituksena voidaan pitää sellaista valitusta, jonka perusteella ei synny aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta. Päämiehen kannalta valitus voi tietysti olla perusteltu muussa tarkoituksessa kuin lopputuloksen muuttamiseksi. 5 Valituksissa ei myöskään aina osata yksilöidä vaatimuksia, niiden keskeisiä oikeudellisia perusteita ja perusteluja oikealla tavalla. Vapaassa palautteessa todettiin valituskirjelmien tason vaihtelevan. Erityisesti arvosteltiin valituskirjelmien jäsentelemättömyyttä, toistoa ja siitä johtuvaa pituutta. Sovinnon osalta tuomarit ja esittelijät olivat sitä mieltä, että asianajajat eivät aina ota riittävän ajoissa esille sovinnon tekemisen mahdollisuutta vielä hovioikeusvaiheessakin. Vapaassa palautteessa todettiin olevan tyypillistä, että sovinnosta ei ole juurikaan keskusteltu käräjäoikeus- ja hovioikeuskäsittelyjen välillä. Toisaalta oltiin tyytyväisiä siitä, että asianajajat ovat valmiita harkitsemaan asian sopimista vielä hovioikeudessa pääkäsittelyn alkaessakin, erityisesti työoikeusasioissa. Kannattaa muistaa, että hovioikeuden näkökulmasta sovinto on myös resurssikysymys. 5 Helsingin hovioikeudesta saatujen tilastotietojen mukaan esimerkiksi vuonna 2012 jatkokäsittelylupaa ei myönnetty 14 prosentissa kaikista asioista, käräjäoikeuden ratkaisua ei muutettu 26 prosentissa asioista ja 14 prosentissa asioista muutettiin vain perusteluja tai taikka muutos koski vain ratkaisun epäoleellista osaa (2,6 %). Ratkaisujen lopputulosta muutettiin tai asia palautettiin yhteensä 25 prosentissa asioista. 9

13 Todistelun nimeämisessä nähtiin puutteita. Asianajajat eivät aina halua esittää hovioikeudessa vain tarpeellista todistelua, vaan yhä edelleen myös todistelua "varmuuden vuoksi". Todistelu ei myöskään ole valituksessa ja vastauksessa riittävän yksilöity niin, että siitä kävisi ilmi, mitä todisteella kulloinkin halutaan näyttää toteen. Vapaassa palautteessa arvosteltiin sitä, että todistelua tiedusteltaessa asianajajat tyytyvät usein vain viittamaan käräjäoikeudessa nimettyyn todisteluun harkitsematta sitä, mistä hovioikeudessa on kysymys ja mikä todistelu on tarpeen. Pelkkä "sama todistelu kuin käräjäoikeudessa" ei yleensä riitä. Ei aina huomata, että hovioikeudessa ei usein ole enää kysymys siitä kaikesta, mistä on ollut kysymys käräjäoikeudessa. Riitainen seikka on saattanut muuttua riidattomaksi. Hovioikeusprosessi ei saisi olla käräjäoikeusprosessin heikompi toisinto. Pääkäsittelymenettelyn osalta tuomarit ja esittelijät olivat tyytyväisiä mm. siihen, että asianajajat ovat tarvittaessa etukäteen yhteydessä esittelijään pääkäsittelyn käytännön kysymyksistä erityisesti asuntokauppa- ja urakkasopimusriidoissa. Pääkäsittelyn alussa asianajajat ovat valmiita lyhyeen asiaesittelyyn. Vapaan palautteen mukaan asiaesittelyn sisältö ja laajuus ovat tosin usein epäselviä. Asianajajat osaavat myöskin liioittelematta kommentoida hovioikeuden etukäteen lähettämää yhteenvetoa. Oikeudenkäyntikululaskut toimitetaan oikea-aikaisesti ja ne ovat riittävän yksilöityjä. Tuomareiden ja esittelijöiden mielestä asianajajilla on edelleen kehittämisen tarvetta pääkäsittelymenettelyn osalta mm. siinä suhteessa, että he eivät tarpeettomasti kuulustelisi samaa todistajaa samasta asiasta useampaan kertaan. Asianajajat eivät myöskään välttämättä osaa erottaa toisistaan pääkuulustelua ja vastakuulustelua. Asianajajat saattavat tehdä johdattelevia kysymyksiä pääkuulustelussa. Vapaassa palautteessa todettiin, että todistajankuulustelu on useilla asianajajilla hakusessa. Kansliahenkilökunnan antama vapaa palaute kohdistui erityisesti asianajajien tavoitettavuuteen ja aikatauluihin pääkäsittelyjen sopimiseen liittyen. Toisaalta useissa vastauksissa myös kiitettiin asianajajien hyvää tavoitettavuutta ja joustavaa suhtautumista. Lisäksi varsinkin riita-asioissa pyydettiin ilmoittamaan todistajien osoite tai henkilötunnus, jos toivotaan, että hovioikeus kutsuu heidät. Vapaan palautteen perusteella Romeon käyttöongelmat eivät poikkea käräjäoikeuksista. 10

14 6. Kehittämiskohteita Työryhmä on kirjannut seuraavat kyselyn perusteella esille nousseet yksityiskohdat asianajajien koulutustarpeen kohteiksi. Valmistelussa tulee kiinnittää huomiota: tekstin jäsentelyyn tekstin ytimekkyyteen ja toiston välttämiseen oikeustosiseikkojen ja riidan kohteen selvittämiseen Todistelussa tulee kiinnittää huomiota: riitaisten ja riidattomien seikkojen tunnistamiseen teemoittamiseen pää- ja vastakuulustelun eroihin johdatteleviin kysymyksiin yleensäkin tarpeellisen kuulustelun tunnistamiseen Hovioikeusvaiheessa tulee kiinnittää huomiota: valituksessa ja vastauksessa sen selvittämiseen, mikä asiassa on riidatonta ja mikä vielä riidanalaista tarpeellisen todistelun tunnistamiseen Asianajajien tulee lisäksi kiinnittää huomiota: uusien vaatimusten ja perusteluiden esittämiseen mahdollisimman varhain jo kirjallisessa valmistelussa tietoisuuden lisäämiseen siitä, että sovinto on siviilijutuissa mahdollinen jutun kaikissa vaiheissa, myös hovioikeusvaiheessa oikeusapuasioita hoitavien asianajajien Romeo-järjestelmän taitojen kehittämiseen 11

15 Liite 1: Tuomareille ja esittelijöille suunnattu kysely 1. Sukupuoli Vastaajien määrä: mies 45 nainen Ammattikokemus tuomarin tai esittelijän tehtävistä Vastaajien määrä: alle 3 vuotta 16 3 vuotta - 10 vuotta 16 yli 10 vuotta - 20 vuotta 27 yli 20 vuotta 56 12

16 3. Työskentelen Vastaajien määrä: Espoon käräjäoikeudessa 14 Helsingin käräjäoikeudessa 39 Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa 2 Tuusulan käräjäoikeudessa 9 Vantaan käräjäoikeudessa 10 Helsingin hovioikeudessa jäsenenä 23 Helsingin hovioikeudessa esittelijänä 16 13

17 4. Vastaukseni koskevat pääasiassa seuraavia juttutyyppejä hoitavien asianajajien toimintaa. Voit valita useamman vaihtoehdon. Vastaajien määrä: siviiliasiat perhe- ja perintöoikeus 49 työoikeus 62 insolvenssi/ulosottoasiat 26 asuntokauppa- ja urakkariidat 48 IPR-asiat 8 muut siviiliasiat 73 rikosasiat talousrikokset 66 huumausainerikokset 59 pakkokeinoasiat 38 muut rikosasiat 90 14

18 5. Asianajajien käytös Arvioi väittämiä asteikolla 1-6 sen perusteella, mikä on käsityksesi asianajajien toiminnasta. (1=Täysin eri mieltä, 6=Täysin samaa mieltä) Vastaajien määrä: Yhteensä Keskiarvo 2.1. Asianajajat kohtelevat vastapuolta, vastapuolen avustajaa ja vastapuolen todistajia asiallisesti Asianajajat eivät "prosessaa" vain päämiestään miellyttääkseen Median edustajien läsnäolo oikeudenkäynnissä ei vaikuta asianajajien esiintymiseen Asianajajat käyttäytyvät tuomioistuimen henkilöstöä kohtaan asiallisesti Asianajajat ovat tuomioistuimen tavoitettavissa ja vastaavat yhteydenottopyyntöihin Asianajajat ovat päämiehellensä lojaaleja , , , , , ,2 Yhteensä ,4 6. Vapaa palaute/mitä muita huomioita sinulla on asianajajien käytökseen liittyen? Voit antaa sekä positiivista että negatiivista palautetta. Käytös eri asianajajien osalta vaihtelee suureesti. Suurin osa on asiallisia, osa taa mitä vähimmässä määrin. Pääsääntöisesti käytös on asianmukaista. Toisinaan kuitenkin asiamies saattaa olla varsin kärkäs ja aggressiivinen istunnossa, jossa osapuolet itse ovat varsin rauhallisia ja asiallisia. Edellä mainituissa seikoissa voi olla merkittäviä ongelmia silloin, kun kyse ei ole asianajajasta vaan muusta asiamiehestä. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta asianajajien toiminta ja käytös kirjallisessa ja suullisessa prosessissa on ollut varsin moitteetonta. Yleensä asianajajat käyttäytyvät hyvin. Jos joku on käyttäytynyt huonommin, niin en sellaista muista. Rikosasiassa vastaajan avustaja painosti alaikäisen asianomistajan vanhempia (ei avustajaa) sopimaan korvauksista. Keskustelu oli alkanut salin ulkopuolella ja jatkui vielä salissa, 15

19 vaikka vanhemmat selkeästi kokivat painostuksen epäasialliseksi. Rikosasiassa avustaja kiistää kaiken mahdollisen ja esittää lakiin perustumattomia vaatimuksia, koska päämies näin haluaa. Kyllä asianajajan pitää pystyä sanomaan päämiehelleen, milloin tämän vaatimukset ovat perusteettomia, koska päin vastaisella toiminnallaan hän ei auta päämiestään. Avustajien tavoittaminen on välillä hankalaa, eikä yhteydenottopyyntöihin aina vastata. Asianajajien käytös on pääasiallisesti kohteliasta ja asianmukaista. Pieni osa asianajajista ei vastaa mitään tiedusteluihin, joten samoja asioita saa kysyä toisenkin kerran. Joskus asialliseen ja aiheelliseen kysymykseen saa sähköpostilla tympeän vastauksen. Suurin osa asianajajista kuitenkin vastaa ja vastaa asiallisesti. Asianajajat ovat toivoneet, että hovioikeudesta oltaisiin aktiivisemmin yhteydessä heihin. Koska toisinaan asianajajalta saa tympeää suhtautumista, en ole noudattanut toivomusta aktiivisemmasta yhteydenpidosta. Joskus vastapuolia tai todistajia kuulustellaan tarpeettoman epäystävälliseen sävyyn. Nämäkin ovat poikkeustapauksia. Eri asianajajien välillä on em. asioissa huomattavia eroja, vaihelua löytyy laidasta laitaan. Joillakin on ikävä tapa pyrkiä näyttelemään päämiehensä mieliksi. Käyttäytymisessä tuomareita kohtaan ei ole ollut valittamista, mutta jotkut käräjäsihteerit ovat valittaneet eräiden asianajajien töykeyttä ja ylimielisyyttä. Asianajajien tavoittamisen ja ennenkaikkea yhteydenottopyyntöihin vastaamisen osalta on eräiden osalta toivomisen varaa. Pääsääntöisesti käyttäytyvät asiakkaitaan ja tuomioistuinta kohtaan hyvin. Kiire "heikentää" käytöstä eli huomaa, ettei aina tarpeeksi päämiehelle aikaa. Joskus huomaa, että avustaja "komentaa" päämiestä olemaan oikeudessa hiljaa. Asianajajien käytöstavat käräjäoikeuden henkilökuntaan vaihtelevat laajasti. Toisinaan esiintyy jopa öykkärimäistä käytöstä johon puuttuminen asiallisesti on hankalaa. Erästä asianajajaa pyydettiin kertomaan tarkemmin vaatimuksen perusteista kun niitä ei ymmärtänyt kanteesta, teki hän tuomarista kantelun. Samainen asianajaja teki kantelun viikkoa myöhemmin eräästä notaarista. Kantelut todetiin aiheettomiksi mutta vaativat tietenkin asianmukase käsittelyn. Kanne hylätiin eikä hän valittanut ratkaisusta poikkeuksiakin on. Muutama asianajaja on ollut kerrassaan epäasiallinen ja agressiivinen ja samalla menettänyt ammatillisen arvostuksen liian usein näkee, että prosessataan vain päämiestä ja hänen laskuttamistaan varten. Jutun hoidon kannalta täysin tarpeetonta. Liikaa turhia valituksia hovioikeuteen. Ihan selvissä jutuissa tehdään parin rivin valituksia. Siis oikeusapujutuissa palkkion toivossa. Avustajat usein hankalasti tavoitettavissa. Sähköposteihin ei vastata tai vastataan ylimalkaisesti eikä siihen mitä kysytään (esimerkiksi todistelun yksilöintiä). Erittäin hankalaa on myös se, ettei tiedosteta sitä, että uusien todistajien nimeäminen voi aiheuttaa lisätutkinnan tarvetta vaan marssitaan saliin uuden todistajan kera ja kaikki asianosaiset ovat tulleet turhaan paikalle. Liikaa juttuja samaan aikaan - tietyt asianajajat käyttävät lähes tulkoon aina sijaista, mikä päämiehen kannalta ongelmallista. Perehdytään juttuihin viime tingassa. - Joskus (onneksi harvoin) joutuu rikosasioissa puuttumaan siihen, kuinka vastaajan avustaja kohtelee asianomistajaa / todistajaa. Vastakuulusteluoikeus ei tarkoita, että saisi mennä epäasiallisuuksiin. - Useammin toivoisi avustajan tekevän jutun "realiteetit" selväksi päämiehelleen. Voi toki olla, että näin on tehtykin, mutta joskus syntyy kuva, että avustaja on antanut päämiehelleen turhan ruusuisen kuvan tämän tilanteesta (pätee sekä riita- että rikosjuttuihin) - ne AA:t, joilla ei ole toimistohenkilökuntaa, ovat haastavia tavoitettavia, parhaiten yhteistyö toimii niiden toimistojen kanssa, joiden sihteereillä lupa ilmoittaa, milloin istunto avustajalle sopii tms, eikä tarvitse odottaa AA:n omaa ilmoitusta 16

20 - yleensä AA:t asiallisia ainakin puheenjohtajaa kohtaan, mutta koska en yleensä kerro titteliäni soittaessani, kerran kävi niin, että AA oli hyvin töykeä ja yhteistyöhaluton, ja kun sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen tittelini selvisi hänelle, tyyli muuttui täysin. Yllättävää nykyaikana. Asianajajien käyttäytyminen vaihtelee paljon asianajajakohtaisesti. Suurin osa asianajajista on tuomioistuimen tavoitettavissa erinomaisesti, jotkut yksittäiset asianajajat huonommin. Samoin suurin osa asianajajista prosessaa hyvin ja pysyy asiassa, kun taas jotkut ovat pihalla kuin lumiukot ja keskittyvät vain päämiehellensä prosessaamiseen. Yleensä asianajajat käyttäytyvät asiallisesti ja kaikin tavoin hyvin. Viime aikoina on kuitenkin joltain taholta esiintynyt rikosasioissa tapa, että tuodaan uusia kirjallisia todisteita pääkäsittelyyn ilmoittamatta todisteista mitenkään etukäteen syyttäjälle, vaikka todisteita ei suinkaan ole saatu edellisenä iltana tai ne olisi voitu muutoinkin hankkia aikaisemmin. Todisteita on voinut olla suuri määrä ja ne ovat saattaneet sisältää monimutkaisia tietoja. Tällä epäasiallisella menettelyllä on turhaan viivytetty pääkäsittelyä, kun vastapuolelle on ollut varattava kohtuullinen aika tutustua todisteisiin. Menettelyn motiivia voi vain ihmetellä Varsinkin lasten huoltoon ym liittyvissä asioissa tapaa liikaa asianajajia, jotka uskovat kaiken, mitä päämies on kertonut ja ajavat "tunteella" asiaa etenpäin sekä kohtelevat vastapuolta ja vastapuolen asianajajaa huonosti. 4. Asiaton kohtelu kohdistuu joskus käräjäsihteereihin, mikä on ikävää. Kaikille sattuu virheitä. Valtaosa asianajajista käyttäytyy moitteettomasti, ongelmia vain yksittäisten asianajajien kanssa. Laajan / vaikean / pitkän asian pääkäsittelyssä tulee usein eteen tilanteita, jotka edellyttää välitöntä reagointia ja kykyä muuttaa ennakoitua suunnitelmaa. Asianajajien kyky ja halu ottaa tällaisiin tilanteisiin kantaa vaihtelee todella paljon - myös silloin, kun kysymys ei varmasti ole asiakkaan oikeusturvaa vaarantavasta kysymyksestä. Tuntuu siltä, että joskus ollaan kovin syvällä "poteroissa", ja kummallisesti koetaan jopa tuomioistuin jotenkin vastapuoleksi. Mietin usein sitä, meneekö AA päämiehensä selän taakse piiloon - vaikka hän juuri on oikeudenkäynnin asiantuntija, ei päämies. Useimmat asianajajat käyttäytyvät hyvin ja yhteistyö sujuu hyvin. Joiltakin osin käytös on tuomioistuimessa sopimatonta: erityisen riitaisaa tai muiden rooleja väheksyvää. Pitäisi muistaa, että asiat riitelevät, eivät henkilöt. Parhaat pystyvät kiihtymättä asiallisesti esittelemään perustellut näkökantansa. Tuomioistuimessahan ollaan juuri erilaisten näkökantojen vuoksi. Myös silloin, kun ei tunne kunnolla omaa asiaansa, käytös voi olla epämääräistä. Päämiesten läsnäololla voi olla vaikutusta asianajajan käytökseen. Hyvä asianajaja ei mene asianajamisessa liikaa henkilökohtaiselle tasolle, vaan säilyttää ammattimaisen otteen jutun käsittelyssä. Valitettavasti tämä ei aina toteudu. Yhteydenotto ei aina johda vastaukseen, vaan asianajajaan täytyy ottaa useamman kerran yhteyttä. Erityisesti oikeusapulain nojalla määrätyn avustajan tai ROL:n nojalla määrätyn puolustajan laskujen toimittaminen HO:een on usein hidasta ja vaatii useita yhteydenottoja. Vähäinen negatiiviseen suuntaan viittaava arviointi tässä kohden ja jäljempänäkin viittaa ehkä enemmän yksittäistapauksiin kuin yleisesti vallitsevaan tilanteeseen. Ne ovat kuitenkin omiaan vaikuttamaan mielipiteeseen yleisemmälläkin tasolla. Pitkät puheenvuorot tajunnanvirtatekniikkaa käyttäen vievät aikaa. Myös toisto vie aikaa, esim. jo tehtyjen kysymysten uudelleen esittäminen todistajalle. Huomion kohdentaminen muualle kuin asian olennaiseen osaan vaikeuttavat käsittelyä. 17

21 Prosessiväitteiden taso on laskenut aikaisemmasta. Nyt tehdään väitteitä, jotka jokainen ymmärtää olevan turhia. Tämä aiheuttaa turhaan työtä tuomioistuimelle ja vie aikaa varsinaiselta työltä. Väitteiden tasoa tulisi siis nostaa, jos niitä nyt välttämättä halutaan tehdä. Pääsääntöisesti asianajajat käyttäyvät erinomaisesti kaikkia salissa olevia kohtaan. Useimmat tiedostavat sen, että kaikkien tarkoituksena on löytää asiaan laillinen, oikeudenmukainen ja järkevä ratkaisu ja että vain asiat riitelevät. Valitettavasti on muutamia asioita ajavia henkilöitä - ei asianajajia -, jotka toimivat epäasiallisesti; eivät ole tavoitettavissa, pääkäsittelyjen sopiminen vaikeaa, ajavat korostetusti päämiehensä etua - ja omaansa. Heille ei pitäisi kyllä antaa lupaa toimia asiamiehinä ja tuomioistuimilla pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa asiaan. On ilo olla istunnossa, jossa asianajajat tuntevat hyvin asian, mutta eivät kuitenkaan suhtaudu siihen tunnepitoisesti. Asiallinen prosessi takaa parhaiten oikeudenmukaisen lopputuloksen toteutumisen. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että se tavoite ei välttämättä ole kaikkien asianosaisten eikä siten heidän avustajienkaan tavoitteena. Näissä tilanteissa käsittelyä saatetaan pyrkiä hajottamaan myös käyttäytymisen avulla. Käytös eri asianajajien kesken vaihtelee huomattvasti. Osa asianajajista käyttäytyy aina asiallisesti. Osalla on jopa vihamielinen suhtautuminen vastapuoleen ja vastapuolen todistajiin. Kohdissa 2.4. ja 2.5 on myös suuria eroja. Kaikkien asianajajien käytös kansliahenkilökuntaa kohtaan ei ole kaikin ajoin asiallista. Sama asia koskee tavoitettavuutta ja vastaamista yhteydenottopyyntöihin. Yleensä asianajajat vastaavat nopeasti hovioikeuden yhteydenottopyyntöihin, mutta muutamia poikkeuksia löytyy. Ja heitä täytyykin sitten tavoitella useasti. Asiallista pääosin. On yksi suurehkon aatston aa:n käytös kyllä niin lävitse näkyvää rahastusta, että oikein hävettää. Niinhän se on, että mitä isompi toimisto, sitä enemmän laskutetaan päämiehen kustannuksella. Takoittaa myös sitä, että mitä isompi päämies, sitä enemmän vedätetään. Business first, sitten päämiehen etu. Joskus asianajajat ovat yhteydessä tuomariin liian epämuodollisesti, yhtään murehtimatta, että tuomari voi tuntea puolueettomuutensa olevan uhattuna. Joskus asianajajat eivät tule sovittuna päivänä ollenkaan paikalle, koska ovat "sekoittaneet" päiviä. Kerran asianajajalla oli väärä päämies mukanaan ja käsittely jouduttiin sen takia siirtämään Kohtelu vaihtelee jonkin verran. Pääosin kohtelu on hyvää ja asiallista, mutta poikkeuksiakin löytyy. Asianajajat kohtelevat mielestäni vastapuolen avustajaa yleisesti ottaen paremmin kuin vastapuolta tai vastapuolen todistajia. Jutun laadulla tuntuu olevan jossakin määrin vaikutusta asianajajien suhtautumistapaan, esimerkiksi lapsijutuissa suhtautuminen vastapuoleen tai tämän todistajiin voi välillä olla tylyäkin Kysymys on hiukan epäselvä. Mikäli sillä tarkoitetaan sitä, että asianajaja vain päämiestä miellyttääkseen ajaisi vaatimuksia, joilla ei ole realistisia menestymisen mahdollisuuksia, niin tätä ei tapahdu usein. Tuomioistuimen näkökulmasta tuntuu, että tällöin kysymys on pikemminkin aidoista virhearvioista kuin siitä, että tietoisesti lyödään päätä seinään. Toisaalta käräjäoikeudessa hävityistä jutuista kyllä valitetaan aivan turhaan hovioikeuteen ja tätä on ilmennyt ns. hyvien asianajotoimistojen ajamissakin jutuissa. Mikäli taas tarkoitetaan tapaa ajaa asiaa, niin jossakin määrin "esiintymistä päämiehelle" on havaittavissa. Tässä on kai kysymys myös tyylieroista yksittäisten asianajajien välillä. Pääosa asianajajakunnasta ajaa kuitenkin "jutut juttuina" Median läsnäolo on hyvin harvinaista. Niissä jutuissa, joissa poikkeuksellisesti media on paikalla, "medialle esiintymistä" kyllä tapahtuu. 18