Lastensuojelun tulevaisuus. Timo Harrikari YTT, tutkijatohtori Helsingin yliopisto Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivät

Transkriptio

1 Lastensuojelun tulevaisuus Timo Harrikari YTT, tutkijatohtori Helsingin yliopisto Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivät

2 Lastensuojelun tulevaisuus. Sisältö PREPARAATIO Menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus. Kiinnekohtia lasten suojelun muutoksen jäsentämiseksi. DISSEKTIO Traditionaalinen menneisyys. Esimodernin lastensuojelun perintö Siirtymä kohti nykyisyyttä. Modernin lastensuojelun pitkä linja. Lastensuojelun hyvinvointipoliittinen kerrostuma DIAGNOOSI Myöhäismoderni lastensuojelu? Kasvavan huolen kerrostuma ja hallinnan riskipoliittinen regiimi PROGNOOSI JA MUTAATIO Lastensuojelun prognoosin lähtökohtia Viisi lastensuojelun skenaariota KONKLUUSIO

3 PREPARAATIO Lastensuojelun muutoksen Lastensuojelun muutoksen jäsentämisen välineitä

4 Menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus Menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden suhdetta jäsennetään tavallisesti kronologisella aikakäsityksellä. Nykyisyys yy yy ymmärretään pisteenä kronologisella aikajanalla. Historia ymmärretään perättäisinä tapahtumina kronologisella aikajanalla. Lasten suojelemisen tai lastensuojelun historiallista muutosta koskevat päätelmät ilmaistaan kertomuksina, jotka saavat positiivisia tai negatiivisia etumerkkejä. Modernisaatioteesi Kertomus länsimaisten yhteiskuntien muutoksesta Esimoderni, moderni ja jälki (post)/myöhäismoderni

5 Kiinnekohtia lasten suojelun muutoksen jäsentämiseksi Menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus Ihminen on avain apinan anatomiaan. Lastensuojelun nykyisyyttä jäsennetään tavallisesti menneisyyden valossa, mutta myös menneisyyttä nykyisyyden y yy ja tulevaisuuden valossa. Historiallinen muutos Yksitasoisen kronologisen aikakäsityksen ja peräkkäisten tapahtumisen sijaan lastensuojelua tulisi analysoida monitasoisena, eri tasoillansa ristiriitaisiakin trendejä ilmentävänä ajallis-paikallisena rakenteena, jossa esiintyy ajassa pysyviä, vaihtuvia ja vaihtelevia elementtejä. Merkittävät murrokset tapahtuvat silloin, kun kaikilla lastensuojelulle merkityksellisillä historiallisen ajan tasoilla tapahtuu suhteellisen yhtäaikaisia muutoksia (ns. orkesterimetafora). Muutoksia voidaan havaita verrattain objektiivisesti, mutta niitä koskevat tulkinnat ovat aina merkityksellistettyjä, arvottavia, intressisidonnaisia ja tulkinnanvaraisia. Anakronismi. Esim. muutos ja kehitys samaistetaan usein toisiinsa. Yhteiskuntapoliittinen näkökulma lastensuojeluun Yhteiskunnan yleinen mentaliteetti- ja politiikkamuutos ehdollistaa lastensuojelua. Ajassa ja paikassa syntyy erilaisia lastensuojelukulttuureja, joiden ulkopuolelle aikansa lastensuojelutoimijoiden on vaikea astua. Mahdottomien, ajattelemattomien, kyseenalaisten ja kiellettyjen ajatusten siilautuminen ja todellisuuskuplan syntyminen.

6 DISSEKTIO Lastensuojelun menneisyys, traditiot ja historialliset kerrostumat

7 Traditionaalinen menneisyys. Esimodernin lastensuojelun perintö Lasten suojeleminen on ihmisyhteisöjen universaali piirre (esim. yhteisöjen normeja rikkoneet lapset) Moderni lastensuojelu yhteiskunnallisena instituutiona on verrattain nuori. Esimodernille ill lastensuojelulle l ll tunnusomaisia i piirteitä itä Traditionaalisen yhteiskunnan uskomusjärjestelmät (kristinusko), hallintasuhteet (absoluuttinen monarkia, säätyoppi, isännänvalta), institutionaaliset järjestelyt (uskonnollinen ja maallinen valta lähellä toisiaan) Lastensuojelun ongelmina esiteolliselle yhteiskunnalle tunnusomaiset puutteellinen hygienia, kulkutaudit, absoluuttinen köyhyys seurauksinaan orpoutta, nälkää, kerjäämistä, lapsikuolleisuutta, tappavia sairauksia. Rikollisista teoista rangaistuksia. i Kokonaisyhteiskunnalliset reaktiot vähäisiä, lastensuojelullisten ongelmien teologiset, metafyysiset ja yksilökeskeiset selitysmallit. Perinteisten uskomusten ja tapojen kyseenalaistamaton asema. Paikallisen lastensuojelun yksilötason toimintamuotoja ruotu- ja elätehoito sekä laitokseen sijoittaminen, jossa tavoite vahvistaa tahtoa tai pahan sisun kitkeminen pois kasvattamalla kuriin, järjestykseen, oppeihin ja jumalanpelkoon.

8 Siirtymä kohti nykyisyyttä. y yy Modernin lastensuojelun pitkä linja Lastensuojelun kansallisvaltiollistuminen Esiteollisen yhteiskunnan ongelmien kärjistyminen ja talouden liberalisoiminen luvulta lähtien koko lapsiväestöä koskevia biopoliittisia tavoitteita Lainsäädännön perustaminen Lastensuojelu- ja nuorisorikoslainsäädäntöhankkeet valtiopäivillä Köyhäin- ja vankeinhoidosta erillään toimivien lastensuojeluinstituutioiden organisoiminen Alaikäisten rikoksentekijäin kasvatuslaitokset, pahantapaisten turvakodit, laiminlyötyjen lastenkodit Turvattomien lasten kasvatusyhdistys 1870-, MLL, Kotien puolesta Tieteellisesti perustellut selitykset, interventiot ja asiantuntijat Paha sisu ja perisynti (1500-), papisto Siveellinen turmelus ja heikko tahto (1840-), hegeliläiset lainoppineet Laiminlyödyt, pahantapaiset ja rikolliset lapset (1890-), sisälähetyshenkiset teologit Siemen saastaisuus, degeneroituneet, psykopaatit (1920-), lääketiede, psykiatrit Turvattomat, häiriintyneet ja sopeutumattomat (1950-), suojelu- ja parantamiskasvatusoppi, sosiaalipsykologia

9 Lastensuojelun hyvinvointipoliittinen kerrostuma Hyvinvointipolitiikan regiimin synnyn tausta Suomalaisen yhteiskunnan elinkeinorakenteen ja politiikan muutos 1960-luvulla Usko yhteiskunnallisen ohjaukseen, yhteiskuntapolitiikkatieteen synty ja keynesiläisen talouspolitiikan oppien käyttöönotto Suomi 1980-luvun lopulla pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon ja 1980-luvun pohjoismainen hyvinvointieetos, jolla tunnusomaiset lapsuuskäsitykset ja käytännöt Hyvinvointipolitiikan regiimin keskeisiä piirteitä: Sosiaalinen ennaltaehkäisy lapsiperheitä ensisijainen taktiikka Kustannus-hyöty -analyysit (funktionalismi) Kansalaisen suojaaminen valtiolliselta pakkovallalta sekä viranomaisten mielivallalta ja piilovallankäytöltä Tuen ja kontrollin erottaminen toisistaan Leimaamisen välttäminen ja pyrkimys normaalisuuteen Häiriintyneisyys ja sosiaalinen sopeutumattomuus yksilötason poikkeavuuden selitysmalleina Hyvinvointipolitiikan diskurssien käyttäjinä hyvinvointiprofessiot. Siirtymä 1970-luvun perhepoliittisista tavoitteista 1980-luvun lapsen oikeuksien edistämiseen.

10 DIAGNOOSI Myöhäismoderni lastensuojelu? Kasvavan huolen, riskienhallinnan ja vastuuttavan järjestyksenpitopolitiikan aika

11 Myöhäismoderni lastensuojelu? Kasvavan huolen kerrostuma ja riskipoliittinen hallinnan regiimi Riskipolitiikan regiimin tausta 1990-luvun talouslama, sen tuoma hämmennys ja neuvottomuus Globaalien pääomaliikkeiden, julkisen sektorin liikkeenjohdollisten oppien ja monetarismin ehdollistama hyvinvointivaltion jälkiekspansiivinen rationaliteetti. Angloamerikkalaisten yhteiskuntapoliittisten vaikutteiden voimistuminen, saaden kaikupohjaa erityisesti poliittisessa oikeistossa ja konservatiiveissa. Riskipolitiikan regiimin tunnusomaisia piirteitä Yhdistelmä kristillis-konservatiivisia arvoja ja uuden turvallisuusajattelun innovaatioita. Sukupolvisuhteiden neuvoteltavuus ja lapsiväestöä koskeva kalkyloivuus (esim. sosiaalisen investointi) Kasvava julkinen huoli, pelko ja myöhäismoderni ahdistus. Jatkuva kriisintunne. Herkistyminen. Riskirationaliteetti päätöksenteon perustana. Puhe riskeistä ja riskilapsuuksista. Lasten näkeminen korostuneen suojelua vaativina (esim. pedofilia) tai ennen näkemättömän pahantapaisina (henkirikollisuus). Tradition evakuointi. Historiallisesti varhaisempien sukupolvijärjestysten tietoinen kaivaminen esiin. Varhainen havaitseminen i sekä varhainen ja nopea puuttuminen keskeiset k taktiikat. t Puuttumisen eetos, joka leviää moniammatillisilla kosketuspinnoilla. Uuden turvallisuutta painottavan paradigman tilannekohtainen ennaltaehkäisy (toiminnan estäminen, esim. kotiintuloajat). Julkisen kontrollin ja valvonnan tehostuminen sekä intoleranssin kasvu. Uuden turvallisuusparadigman oikeutetut puhujaprofessiot, poliisi ammattikuntakilpailun lamavoittaja. Yhteiskunnan suojeleminen erilaisilta riskitekijöiltä ja yksilöiltä. Tuen ja kontrollin uuden yhdistelmät Empiirinen käänne. Lääketieteellinen tieteenfilosofia, teoreettiset mallit ja sovellukset (näyttöperustaiset käytännöt) Aktuarialismi ja menetelmäorientoituneisuus, jotka irtoavat toiminnan arvokysymyksistä (esim. sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo) ja eristyvät teknisluontoiseksi riskien hallinnaksi. Yksilöivä vastuunosoittaminen, myös lasten ja nuorten osalta

12 PROGNOOSI JA MUTAATIO Viisi lastensuojelun skenaariota

13 Lastensuojelun prognoosin lähtökohtia Vaihtoehtoisten kehityspolkujen tarkasteleminen ja niiden erilaiset toteutumisen todennäköisyydet Megatrendit ja heikot signaalit Tulevaisuuden arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja Demografiset muutokset ja ympäristömuutokset Taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset muutokset Opilliset, lainsäädännölliset ja mentaaliteettien muutokset Oikeutettujen puhujien ja asiantuntijoiden muutokset Skenaariot ovat fiktiivisiä rekonstruktioita, joissa korostetaan tiettyjä trendejä ja niiden piirteitä. Tulevaisuus on skenaarioiden ja niiden ulkopuolelta tulevien tendenssien yhdistelmä. Yksikään skenaario ei koskaan voi toteutua puhtaana tulevaisuutena.

14 1. Yksilöitymisen, vastuunosoittamisen ja oikeudellistumisen skenaario Lähtökohtana globalisoitumisen, kansainvälinen sääntelyn ja liberalisoitumisen tendenssi. Lapsiväestö yksilöllistyy ja yksilöityy. Seurauksena on makujen ja kulutuksen atomisoitunut sukupolvi (yksilöllistyminen). Lastensuojelu käsittelee lasta yksikkönä, oikeuksiensa omistajana sekä perheestä irrallisena objektina (Yksilöityminen). Kansainvälinen oikeusnormisto lisääntyy, tarkentuu ja alkaa jäsentää perusoikeussääntelyn ohella kansallisia että paikallisia lastensuojelukäytäntöjä. Lastensuojelun perhe- ja yksilökohtaisen huollon päätösten perustana on lapsen mielipide, jonka selvittämiseksi kehitetään uudenlaisia tutkimusmenetelmiä ja innovatiivisia käytäntöjä. Juridinen ja erityisesti prosessioikeudellinen osaaminen korostuu. Hyvinvointiprofessioiden osuus lastensuojelutyössä kaventuu. Johtavina viranhaltijoina toimii lastensuojeluasioiden prosessuaaliset yksityiskohdat hallitsevia oikeusoppineita. Lisääntyvä ja tarkentuva oikeudellinen sääntely jäsentää lastensuojelun dokumentointia ja sitä tehdään virkavastuun pelossa. Lastensuojeluasiat siirtyvät tuomioistuinten ja lisääntyvässä määrin myös kansainvälisten tuomioistuinten päätettäviksi. Lastensuojelun ongelmat ymmärretään lapsen oikeuksien loukkauksina ja toimenpiteitä jäsentää oikeudellisen restoraation näkökulma. Nollatoleranssinäkökulma, jossa loukkauksen aiheuttaneen oikeussubjektin suosimisen ajatellaan olevan automaattisesti loukatulta pois, voimistuu. Vastuunosoittaminen voimistuu. Lasten kansalaisuuden näkökulma vahvistuu. Heidän toimijuuttaan ja osallistumistaan pyritään edistämään. Lapset ovat oikeussubjekteja, jotka eivät eroa merkittävästi aikuisväestöstä. Lasten ymmärtäminen aktiivisina toimijoina laajentuu myös sellaisille institutionaalisille kentille, joissa lapset on perinteisesti ymmärretty y suojelua tarvitsevina (esim. rikosoikeus)

15 2. Jälkiekspansiivisen riskienhallinnan ja tehostuvan kontrollin skenaario Myöhäismodernille tunnusomainen lapsia, nuoria ja lapsiperheitä tilannetta koskeva julkinen huoli, ahdistus ja herkistyminen kasvavat. Turvallisuushakuisuus lisääntyy. Epäluottamukseen perustuva yhteiskunnallinen ilmapiiri suosii kontrollin tehostamista ja valvonnan lisäämistä, jopa ankaroituvaa sanktiointia. Lasten ja nuorten näkeminen vaarallisina i ja riskeinä i voimistuu. i Riskitietoisuus ja riskirationaliteetti voimistuvat. Lastensuojelua koskevia poliittisia ja hallinnollisia päätöksiä tehdään entistä enemmän kärjekkäiden yksityistapausten perusteella kuin keskimääräisen ja normaalin perusteella. Medialla on keskeinen asema. Lastensuojelun riskilaskenta ja kalkyloivuus tehostuvat kehittyvien tietoteknisten sovellusten mahdollistamina. Lastensuojelun perhe- ja yksilötason päätökset perustuvat menneiden tapahtumien arvioinnin sijasta tulevaisuuden riskien ja uhkien näkymään. Huomio kiinnittyy lisääntyvästi turvallisuuteen ja ilmikäyttäytymiseen. Niiden hallintaan pyrkivät tilannekohtaiset valvonnan tekniset sovellukset lisääntyvät. Poliisin asiantunti- juuden käyttö lisääntyy ja käyttäytymisen arvioita tehdään riskienhallinta- ja rikoksentorjuntadiskurssien läpi. Lastensuojelutyö irtoaa sen eettisistä ja moraalisista tavoitteista. Se muuttuu menetelmäkeskeiseksi ja keskittyy teknisiin osaratkaisuihin. Lastensuojelun yhteiskuntapoliittiset ky- symykset lapsiperheitä koskeva sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tulonjako ja eriarvoistuminen esiintyvät epäolennaisina ja eristyvät mahdollisen toimenpidearsenaalin ulkopuolelle.

16 3. Hyvinvointipolitiikan paluun ja ekspansiivisen valtion skenaario Kommunitaristinen ajattelu (sosiaalinen investointi?!?) voimistuu ja tapahtuu hyvinvointipoliittisen kollektivismin paluu aina kansallistason tavoitteita myöten. (ks. esim. Etzioni 1996, MacIntyre 1999, Taylor 1991) Jälkiekspansiivisen rationaliteetin jälkeen palataan hyvinvointivaltion ekspansiiviseen tilaan. Julkinen valta näkee lapsiväestön itseisarvoisena i i kansallisena voimavarana, johon panostetaan taloudellisesti. Lasten osallisuutta voimavaroista lisätään. Siirrytään kohti ennaltaehkäisemistä, tehokkaasti lapsiperheiden sosiaalisia ongelmia ehkäisevien universaalien tukijärjestelmien kehittämistä. Lapsiperheiden tulonsiirtojen tasoa nostetaan merkittävästi ja uusia tulon- siirtoja lisätään. Kun jälkiekspansiivinen rationaliteetti häipyy, lapsiperheitä koskevat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden kysymykset alkavat jälleen jäsentää lapsipolitiikkaa ja lastensuojelua koskevaa keskustelua. Lastensuojelun ongelmia tarkastellaan laajoina sosiaalisina i ongelmina oikeusloukkauksien, kk k i järjestyksenpidon j tai riskienhallinnan sijasta. Palveluissa panostetaan normaalipalveluihin, joihin tehdään merkittäviä henkilöstölisäyksiä. Puuttumisen eetos heikkenee, kontrollin sijasta yksilötason interventioita välttämään tavoittelevien tuen muotojen osuus lastensuojelutyössä voimistuu. Perinteiset hyvinvointipoliittiset ammattikunnat voimistavat ääntänsä lastensuojelun kentällä. Lastensuojelun perhe- ja yksilökohtaiset päätökset ja toimenpiteet perustuvat suojelun tarpeeseen. Yksilötasolla dynaamiset ja kognitiiviset tulkinnat ja selitysmallit voimistuvat.

17 4. Traditionalismin, lokalisoitumisen ja kansalaisyhteiskunnan skenaario Myöhäismodernin riskikulttuurin, globalisoitumisen ja liberalisoitumisen vastatendenssinä tapahtuu traditioiden evakuointia eli muutos traditionaaliseen ja lokaaliin suuntaan. (Giddens 1995). Julkinen vallan asema lastensuojelun määrittelijänä ja toteuttajana kaventuu. Se jättää tehtäväkseen lähinnä lainsäädäntötyön (Nightwatch state). Lastensuojelutyö toimeenpannaan kolmannella sektorilla, yritysmaailmassa ja kansalaisyhteiskunnassa. Tradition evakuoinnin vuoksi erityisesti kirkon asema lastensuojelun määrittelijänä ja toteuttajana kasvaa. Moraaliseen diskurssiin tukeutuvat kansalaisyhteiskunnan karismaattiset aktiivit lisäävät ääntänsä lastensuojelun asioissa. Perheen ja suvun merkitystä painotetaan. Ydinperheyksikön arvostus ja ylisukupolvisten sukusiteiden merkitys kasvaa. Perusarvojen ääni voimistuu. Lapset nähdään osana perhekokonaisuutta, jossa vanhemmat sukupolvet tekevät päätöksiä. Sukupolvien välisten suhteiden hierarkkisuutta korostetaan. Lastensuojelutyön substanssissa traditionaalisten uskomusjärjestelmien mukaiset tulkinnat voimistuvat. Vanhemmista teoriaperinteistä äidin ja lapsen suhteeseen kiinnittyvällä varhaisen vuorovaikutuksen teorialla on paikkansa traditionaalisia suhteita tukevana viitekehyksenä. Myös läheisneuvonpidon tapaisilla työskentelytavoilla on tilauksensa. Paikalliset suhteet t ja traditiot t saavat painoarvoa lastensuojelun l perhe- ja yksilökohtaisten i t toimenpiteiden ja päätösten perustana asiantuntijoiden ja oikeusnormien sijasta. Interventioita vältetään perheen pyhyyden vuoksi, mutta jos niihin ryhdytään, ne toteutetaan vanhempien ehdoilla. Lasten erottamista perheestä vältetään, laitoshoidosta luovutaan ja sukulaissijoitukset lisääntyvät.

18 5. Radikaalin ympäristömuutoksen skenaario Globaali ympäristömuutos voimistuu tai kärjistyy. Yhteiskunta siirtyy niukkuuden tilaan (ilma, vesi, saastumattomat ja radikaaleista luonnonilmiöistä vapaat alueet), jossa sosiaaliset jaot menevät uusiksi. Necessity is hierarchial, smog is democratic (Beck 1986). Seuraa pyrkimyksiä säädellä ja koordinoida kansallisvaltioiden, yritysten, kansalaisyhteiskunnan ja yksilöiden toimintaa ja tarpeita aiempaa keskitetymmin ja tehostetummin. Syntyy uusia suojelun tarpeita, jotka eivät jaottele keskiluokkaisia ja työväenluokkaisia tai hyvien perheiden ja riskiperheiden lapsia. Suojelun tarve kiinnittyy haitallisimmilla ja saastuneimmilla alueilla asuviin lapsiin. Hallitsemattomat kansainvaellukset? Perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun päätökset keskittyvät perinteisten näkökulmien lisäksi alueelliseen ja julkisen tilan sääntelyyn. Lastensuojelun asiantuntijaksi nousee teknologiatiede, joka laskee ja arvioi riskin puhunnallisen kategorian sijasta todellisia riskiarvoja.

19 KONKLUUSIO Lastensuojelun tulevaisuus

20 Lastensuojelun tulevaisuus Pysyvyys, muutos ja vaihtelu Lasten suojeleminen on universaali ja ihmiskuntien pysyvä elementti. Lastensuojelun institutionaaliset perusratkaisut ovat verrattain pysyviä. Lastensuojelun tuki- ja kontrollielementtien sekä yksilö- ja yhteisöllisten selitysten ja interventioiden väliset painotukset vaihtelevat sykleittäin. Ne ovat historiallisesti olleet muutaman vuosikymmenen pituisia, mutta syklit ovat lyhentyneet. Muutokset kytkeytyvät yhteiskunnallisen ilmapiirin, politiikkatrendien ja sosiaalisen toleranssin vaihteluun. Lastensuojelun traditiot, teoreettiset perustelut, diskurssit ja menetelmäopit ilmaantuvat ja häipyvät. Niillä on oikeutetut puhujansa. Ne jäävät elämään sosiaaliseen todellisuuteen tulkintojen arkistoksi, josta niitä voidaan pitkienkin aikojen jälkeen aktivoida sopivissa yhteiskunnallisissa konteksteissa. Lastensuojelutyön tulevaisuuden avainkysymyksiä Lastensuojelutyön identiteetin vahvistaminen ja kyky arvioida työn oman rationaliteetin ulkopuolelta työntyviä vaikutteita, diskursseja ja tavoitteita. Sukupolvityö. Praktisen tiedon ja kokemuksen välittyminen vanhempien lastensuojelutyöntekijöiden ikäpolvilta nuoremmille Yhteiskunnallinen valistuneisuus, yleisosaamisen ja erikoistumisen välinen jännite.

21 Lastensuojelun tulevaisuus Timo Harrikari YTT, tutkijatohtori Helsingin yliopisto Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivät