LUONNOS. Kemiön Dragsfjärdin asemakaavaalueen. luontoselvitys 2011

Transkriptio

1 LUONNOS Kemiön Dragsfjärdin asemakaavaalueen ja Taalintehtaan osayleiskaavaalueen luontoselvitys 2011 Espoo 2011

2 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Kannen kuva: Masugnträsketien ranta-alueilla on useita maisemallisesti hienoja kallioita. (Kuva: Aapo Ahola / Faunatica Oy) Valokuvat Karttakuvat Pohjakartat Kirjoittajat: Kiitokset: Faunatica Oy (valokuvat ovat autenttisia ja luonnonmukaisissa olosuhteissa otettuja) Faunatica Oy Kemiönsaaren kunta Aapo Ahola (Faunatica Oy) Panu Kunttu, Ilpo Mannerkoski

3 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ JOHDANTO Työn tarkoitus ja menetelmät TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Dragsfjärdin selvitysalue Taalintehtaan selvitysalue Luontotyypit ja elinympäristöt Pistemäiset kohteet Ekologiset yhteydet Osa-aluekohtaiset tulokset ja niiden tarkastelu JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET KIRJALLISUUS LIITE 1. LUONTOTYYPPI- JA KASVILLISUUSSELVITYKSEN MENETELMÄKUVAUS LIITE 2. LUONTOTYYPPISELVITYKSEN YKSITYISKOHTAISET TULOKSET

4 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Tiivistelmä Kemiönsaaren kunta tilasi Faunatica Oy:ltä Taalintehtaan osayleiskaava-alueen ja Dragsfjärdin pienen asemakaavamuutosalueen luontoarvoselvitykset. Selvityksiin sisältyi arvokkaiden luontotyyppi- ja elinympäristökuvioiden sekä huomionarvoisten putkilokasvilajien kartoitus n. 510 ha laajuisella Taalintehtaan selvitysalueella sekä n. 7 ha kokoisella alueella Dragsfjärdin keskustassa. Dragsfjärdin alueista toiselta löytyi huomionarvoinen kolmen luontotyyppikuvion ryhmä, joka suositellaan säästettäväksi. Lisäksi raportissa kuvataan alueen läpi kulkeva tärkeä ekologinen käytävä, joka tulee säilyttää. Dragsfjärdin toiselta kaava-alueelta ei löytynyt merkittäviä luontoarvoja. Taalintehtaan selvityksessä alue todettiin kokonaisuutena luontoarvoiltaan varsin monipuoliseksi ja rikkaaksi. Luontoarvoiltaan merkittäviä luontotyyppi- ja elinympäristökuvioita rajattiin yhteensä 92. Näistä yli puolet on metsälakikohteita ja neljä on luonnonsuojelulain nojalla suojeltavia luontotyyppejä. Loput hieman alle 40 kohdetta ovat niin sanottuja muita arvokkaita elinympäristöjä, kuten esimerkiksi lahopuustoisia tai vanhoja metsiä, perinnebiotooppeja ja metsälain piiriin kuulumattomia soita. Selvityksessä rajatuilta kohteilta löydettiin yhteensä 54 uhanalaisen luontotyypin merkittävää esiintymää; osa näistä sisältää useampaa kuin yhtä uhanalaista luontotyyppiä. Raportissa kohteet on jaettu luontoarvoluokittain; ylimpiin luokkiin I ja II kuuluvat kohteet sekä erikseen nimetyt laajemmat arvokkaat luontokokonaisuudet suositellaan säästettäviksi. Myös muiden kohteiden säilyttäminen on suositeltavaa. Alueella tulee ottaa yleisesti huomioon arvokkaiden luontokohteiden pienialaisuus ja pirstoutuneisuus. Työssä selvitettiin myös alueen tärkeimmät ekologiset yhteydet. Ne on esitetty raportissa jaoteltuna pääyhteyksiin ja sisäisiin yhteyksiin. Raportissa esitetyt ekologiset yhteydet tulee turvata alueen maankäytön suunnittelussa. Selvityksessä esitetään myös havainnot kartoituksessa löydetyistä uhanalaisten ja silmälläpidettävien kasvilajien esiintymistä ja muista huomionarvoisista kohteista, kuten poikkeuksellisen isoista puuyksilöistä ja mahdollisista luonnonmuistomerkeistä. Työssä löydetyistä uhanalaisten lajien esiintymistä suurin osa on vuorimunkin (Jasione montana) esiintymiä, joiden suuri määrä Taalintehtaalla on huomionarvoista koko maan mittakaavassa.

5 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Johdanto 1.1. Työn tarkoitus ja menetelmät Tässä raportissa esitellään Kemiönsaaren Taalintehtaan osayleiskaava-alueella sekä Dragsfjärdin keskustassa sijaitsevalla kaksiosaisella asemakaavamuutosalueella vuonna 2011 tehtyjen luontoarvoselvitysten tulokset. Työn tilasi Kemiönsaaren kunta ja sen toteutti Faunatica Oy. Taalintehtaan selvitysalueen kokonaispinta-ala on tilaajalta saadun tiedon mukaan noin 514 ha ja Dragsfjärdin selvitysalueen pinta-ala n. 7 ha. Ennestään rakennetut alueet, maatalousalueet ja vesialueet eivät sisältyneet selvitykseen. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksen tavoitteena oli paikantaa seuraavat kohteet: Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit. Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt. Vesilain mukaiset suojeltavat kohteet. Uhanalaisten luontotyyppien edustavat esiintymät. Muut huomionarvoiset luontotyypit ja korkean biodiversiteetin alueet (esim. runsaasti lahopuuta sisältävät kohteet) sekä muilla tavoilla arvokkaat luontokohteet. Uhanalaisten ja muiden huomionarvoisten putkilokasvilajien esiintymät. Tärkeimmät ekologiset yhteydet. Maastotyöt suoritettiin , 7.7. ja , jolloin alueet käytiin kävellen kattavasti läpi. Maastotyön ja raportoinnin teki LuK (kasvibiologia) Aapo Ahola. Kuvaus selvityksessä käytetyistä menetelmistä on liitteessä 1.

6 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Tulokset ja niiden tarkastelu Yksityiskohtaiset luontotyyppi- ja elinympäristökuvioiden kuvaukset ovat liitteessä 2. Tässä jaksossa käydään läpi tärkeimmät tulokset tiivistetysti Dragsfjärdin selvitysalue Työhön sisältyi Taalintehtaan pääselvitysalueen ulkopuolella Dragsfjärdin taajamassa pieni kaksiosainen asemakaavan muutosalue. Kohde sijaitsee olemassaolevan asutuksen keskellä. Läntisempi osa-alueista käsittää lähinnä vanhan soranottoalueen ja tältä läntiseltä osa-alueelta ei löytynyt erityisiä kaavoituksessa huomioitavia luontoarvoja. Itäisempi osa-alue on itään ja etelään avautuva rantakaistale Dragsfjärdenin järven pohjoisrannalla. Osa-alueen maisema-arvot ovat merkittävät. Alue on myös virkistyksellisesti merkittävä: siellä on mm. yleinen uimaranta. Itäiseltä osa-alueelta löytyi kolme luontoarvoiltaan merkittävää kuviota, jotka ovat tiiviinä ryhmänä alueen itäosassa (kuva 1, taulukko 1). Lisäksi löytyi hyvin järeä, jopa luonnonmuistomerkiksi Kuva 1. Dragsfjärdin selvitysalueen arvokkaat luontokohteet.

7 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys sopiva iso tervaleppä, jonka halkaisija on n. 80 cm (piste nro 2). Osa-alueella on myös muita huomionarvoisia isoja puuyksilöitä: halkaisijaltaan n. 65 cm oleva mänty (piste nro 1), jonka ympärillä on myös muita hyvin järeitä mäntyjä ja kuusia. Taulukko 1. Dragsfjärdin selvitysalueen arvokkaat luontotyyppikuviot. Väri ilmaisee kuvion tyypin: metsälakikohteet sinisellä, uhanalaiset luontotyypit punaisella, muut arvokkaat elinympäristöt vihreällä. Kuvio Tyyppi Luontoarvoluokka A luonnontilaisen kaltaiset kangasmetsät (+ linnustollisesti arvokkaat alueet) II B rehevät lehtolaikut II + tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) C paisterinteet III Itäisen osa-alueen läpi kulkee merkittävä rannan myötäinen ekologinen käytävä (kuva 2). Dragsfjärdin keskusta on pitkälti rakennettua, joten tämä keskustan eteläpuolinen viherkäytävä on ainoa olemassaoleva ekologinen käytävä, jota pitkin eliöt voivat liikkua Dragsfjärdin kohdalla olevan kapean kannaksen yli. Kuva 2. Dragsfjärdin selvitysalueen tärkeimmät ekologiset yhteydet.

8 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Taalintehtaan selvitysalue Tulosten käsittelyä varten Taalintehtaan selvitysalue on jaettu viiteen osa-alueeseen, jotka on nimetty kirjaimin A F. Osa-alueiden rajaukset käyvät ilmi kuvasta 3. Kuva 3. Taalintehtaan selvitysalueen tulosten tarkastelussa käytetyt osa-alueet. Taalintehtaan selvitysalue sijaitsee luonnonoloiltaan mielenkiintoisessa paikassa mantereisen ja mereisen vaikutuksen jyrkässä kohtaamispinnassa. Alue kuuluu kasvimaantieteellisesti hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen eli tammivyöhykkeeseen. Tällä lounaisella, kapealla rannikkovyöhykkeellä kasvuolot ovat muuta maata suotuisammat, mikä kuvastuu vyöhykkeen kasvillisuudessa ja eläimistössä mm. muuta maata korkeampana lajimääränä.

9 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Taalintehtaan alueella havaittiin myös muutamia maaperältään ympäristöään ravinteikkaampia (rehevämpiä) alueita, joiden kasvillisuus on selvästi ympäristöään monipuolisempaa. Mikään merkittävä runsasravinteisten lehtojen keskittymä Taalintehtaan alue ei kuitenkaan ole, joten kaikki rehevät lehdot ovat alueella suojelemisen arvoisia. Taalintehtaan alueen luonnossa erityisen huomionarvoisia ympäristöjä ovat samanaikaisesti merelle ja etelään päin avoimet vuorenrinteet, joissa paahteisuus ja mereisyys luovat yhdessä hyvin erikoislaatuisia kasvuympäristöjä, joita yleensä tavataan vain saaristossa. Näillä paikoilla esiintyy muun muassa harvinaiseksi käyneitä kuivia niittyjä eli ketoja. Etelärinteiden alaosissa on kuitenkin varsin vähän merkittäviä luontoarvoja jäljellä, sillä näistä alueista suuri osa on hyvinä rakennuspaikkoina käytetty rakentamiseen. Kaiken kaikkiaan Taalintehtaan alue havaittiin luonnoltaan varsin monipuoliseksi alueeksi, jolle on ominaista hyvin pienipiirteinen vaihtelu. Tästä ympäristön pienipiirteisyydestä johtuen monet alueen luontotyyppikohteista ovat varsin pienialaisia ja usein pirstottuneesti sijaitsevia. Selvitysalueelta löydettiin kaikkiaan 92 arvokkaan luontotyypin tai muun huomionarvoisen elinympäristön kuviota (ks. kohta ). Uhanalaisten putkilokasvilajien (luokka VU) esiintymiä löytyi noin 30 ja silmälläpidettävien lajien (luokka NT) esiintymiä 12. Muita pistemäisiä huomionarvoisia kohteita, kuten muita harvinaisia tai rauhoitettuja lajeja, luonnonmuistomerkiksi sopivia harvinaisia tai erikoisia luonnonmuodostumia tai erityisen isoja puuyksilöitä löytyi 15 kappaletta (ks. kohta ) Luontotyypit ja elinympäristöt Selvityksessä löytyi yhteensä 92 merkittävää luontotyyppi- ja elinympäristökuviota. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä on kuvioista enemmistö, yhteensä 50 kohdetta. Näistä metsälakikohteista 19:lla havaittiin lisäksi uhanalaisen luontotyypin esiintymä. Luonnonsuojelulain luontotyypeiksi ehdotettuja rajauksia tehtiin alueelta neljä. Tämä on melko paljon ottaen alueen pieni koko huomioon. Kaikki neljä luonnonsuojelulakikuviota sisälsivät myös uhanalaisen luontotyypin (tai -tyyppien) esiintymän. Muiden arvokkaiden elinympäristöjen esiintymiä oli kohderajauksista yhteensä 37. Nämä sisälsivät etenkin perinnebiotooppeja (mm. ketoja), mutta myös metsälain piiriin kuulumattomia suokuvioita, vanhoja/runsaslahopuustoisia metsiä sekä muutamia muita elinympäristöjä. Muiden arvokkaiden elinympäristöjen rajauksista 27:llä havaittiin myös uhanalaisen luontotyypin esiintymä. Uhanalaisen luontotyypin esiintymiä, jotka eivät sisältyneet mihinkään edellisistä elinympäristötyypeistä, havaittiin 7 kappaletta. Yleensä kysymys oli siitä, ettei kohde täyttänyt metsälain tai muun arvokkaan elinympäristön kriteerejä, vaikka luontotyyppi olikin määritelty uhanalaiseksi. Yhteensä uhanalaisen luontotyypin esiintymiä oli 54, kun kaikki edelliset kohteet lasketaan mukaan. Selvityksessä havaittiin myös viisi vesilain mukaista luonnontilaista uomaa, jotka kaikki sijaitsivat päällekkäin jonkin edellä mainituista kohteista kanssa.

10 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Kohteet jaettiin selvityksessä luontoarvojensa perusteella arvoluokkiin I IV; tarkemmat tiedot jaottelusta ovat liitteessä 1. Edellä mainituista 92 kuviosta vain 85 sai oman arvoluokan, sillä kahdessa tapauksessa arvoluokka annettiin laajemmalle kuin yhden kohteen kokonaisuudelle (nämä kokonaisuudet sisälsivät 4 ja 5 kohdetta). Korkeimpaan arvoluokkaan I sijoittui 85:sta luontotyyppi- ja elinympäristökohteesta 8 kpl, arvoluokkaan II sijoittui 45 kpl ja arvoluokkaan III sijoittui loput 32 kpl (kuva 4). Luokkaan IV ( ei merkittävät ) kuuluvia kohteita ei ole esitelty raportissa. Kuva 4. Yleisnäkymä Taalintehtaan selvitysalueen arvokkaista luontokohteista luontoarvoluokittain Pistemäiset kohteet Kartoissa pistemäisinä esitetyt huomionarvoiset kohteet on merkitty karttoihin (kuvat 7 13) ja koottu taulukkoon 2.

11 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Taulukko 2. Taalintehtaan pistemäisten huomionarvoisten kohteiden tiedot. Osa-alue Piste KKJ (Y) KKJ (X) Tyyppi Laji Lisätiedot A RAUH Platanthera bifolia B NT Pyrola media NT Pyrola media yli 200 yksilöä (yli 30 kukkivaa) NT Pyrola media RAUH Platanthera bifolia koko kuviolla runsaasti MUU Hypochoeris maculata noin 10 yksilöä C L-MUIST [kalliomuodostuma] näyttävä "kalliohuone" + iso kuusi NT Pyrola media RAUH Platanthera bifolia D 10, VU Lathraea squamaria satoja-tuhansia yksilöitä (Kunttu 2011) VU Galium verum koko kuvion alueella, etenkin itäosassa NT2000 Allium vineale muutamassa kohtaa kuvion länsipuoliskossa VU Jasione montana koko kuvion alueella VU Jasione montana koko kuvion alueella, runsas VU Jasione montana VU Jasione montana koko kuvion alueella; runsas VU Jasione montana 12 yksilöä VU Jasione montana n. 10 yksilöä VU Jasione montana 1 yksilö VU Jasione montana >30 yksilöä VU Jasione montana >10 yksilöä VU Jasione montana 1 yksilö VU Jasione montana >20 yksilöä VU Jasione montana n. 10 yksilöä NT Dianthus deltoides NT Antennaria dioica muutaman neliömetrin alalla NT Dianthus deltoides niukka L-MUIST Quercus robur iso tammi, ympärysmitta 230 cm VIER Heracleum sp. haitallisen vieraslajin jättiputken kasvusto alle aarin alalla E VU Jasione montana eri puolilla kuviota; melko runsas VU Ulmus glabra 2 yksilöä, halk. 9 cm ja 3 cm VU Jasione montana 5 yksilöä aivan tien vieressä NT Thymus serpyllum hyvinvoiva 2x18 m kokoinen kasvusto VU Jasione montana VU Jasione montana useita yksilöitä pienellä alueella kuvion N-osassa VU Jasione montana koko kuvion alueella; runsas NT Dianthus deltoides melko niukka MUU Cotoneaster scandinavicus mahdollinen myös C. integerrimus NT Pyrola media NT Antennaria dioica VU Jasione montana 3 kukkivaa yksilöä VU Jasione montana 3 kukkivaa yksilöä VU Jasione montana 5 kukkivaa yksilöä VU Jasione montana >10 kukkivaa yksilöä VU Ulmus glabra halk. 6,5 cm VU Jasione montana 2 kukkivaa yksilöä n. 5 m päässä toisistaan VU Jasione montana 5 kukkivaa yksilöä VU Jasione montana 4 kukkivaa yksilöä VU Jasione montana L-MUIST [kalliomuodostuma] pystysuora järveen syöksyvä jyrkänne MUU Betula pendula iso koivu halk. noin 70 cm MUU Stachys sylvatica MUU Alnus glutinosa kaksi tervaleppää, halk. n. 60 cm F VU Jasione montana koko kuvion alueella; paikoitellen VU Jasione montana 3 kukkivaa yksilöä VU Jasione montana >20 kukkivaa yksilöä pienellä alueella VU Jasione montana n. 20 kukkivaa yksilöä 10 m säteellä VU Jasione montana >20 kukkivaa yksilöä tien varressa ja vähän ylempänä MUU Picea abies halk cm kuusi 53, MUU Picea abies halk. n. 60 cm kuusi aivan tien varressa

12 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Taulukon 2 (edellinen sivu) Tyyppi-sarakkeen selite: VU vaarantunut (uhanalainen) laji v uhanalaisarvioinnissa (Rassi ym. 2010) NT silmälläpidettävä laji v uhanalaisarvioinnissa (Rassi ym. 2010) NT2000 silmälläpidettävä laji v uhanalaisarvioinnissa (Rassi ym. 2001) RAUH rauhoitettu laji (Ympäristöministeriö 2009a) MUU muu huomionarvoinen kasvihavainto L-MUIST mahdollinen luonnonsuojelulain mukainen luonnonmuistomerkki VIER haitallinen vieraslaji (Maa- ja metsätalousministeriö 2011) Ekologiset yhteydet Taalintehtaan alueen tärkeimmät ekologiset yhteydet on hahmoteltu oheiseen karttaan (kuva 5). Hahmotelma on tehty kartta- ja ilmakuvatarkastelun sekä maastokäynnillä saatujen havaintojen perusteella. Erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin ekologisiin yhteyksiin, jotka: ovat kapeita eli kulkevat esimerkiksi kapeaa reittiä talojen välistä tai asutuksen ja rannan välissä, tai kytkevät yhteen tärkeimpiä luontokokonaisuuksia. Ekologiset yhteydet on jaettu kahteen tyyppiin: 1) Pääyhteydet, jotka kulkevat alueen läpi ja kytkevät selvitysalueen ympäröiviin alueisiin. 2) Alueen sisäiset yhteydet. Alueen sisäiset yhteydet voivat toisinaan olla yhtä tärkeitä kuin ns. pääyhteydetkin, joten kahtiajako ei suoraan kerro yhteyksien merkittävyydestä. Ekologisten yhteyksien nimeäminen Taalintehtaan alueelta on melko helppoa, sillä yhteydet ovat hyvin näkyvissä kartta- ja maastotarkastelun perusteella. Tärkeimmät yhteydet kulkevat rantojen läheisyydessä sekä isojen kalliojaksojen muotoja seuraten. Esimerkiksi Lilla Masugnsträsketin eteläpuolella kulkee kapea, mutta tärkeä ekologinen yhteys.

13 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Kuva 5. Hahmotelma Taalintehtaan selvitysalueen tärkeimmistä ekologisista yhteyksistä. Huomionarvoinen on etenkin kapea, mutta selvä ekologinen yhteys Spikisin ja Sabbelsin (Vaktkojsbergetin) alueella itä länsisuunnassa. Yhteys sisältää kalliojakson pohjoispuolella kulkevan pääyhteyden ja etelärinteellä kulkevan samansuuntaisen sisäisen yhteyden (kuva 6). Nämä yhteydet ovat hyvin tärkeitä, sillä ne kytkevät ympäröiviin alueisiin ja toisiinsa monia alueen tärkeimmistä luontokohteista: Vaktojsbergetin pohjoispuolen rehevät lehdot, korvet ja pähkinäpensaslehdot (kuviot N, O, P, J ja D), Sabbelsin itäpään kalliokedon ja jalopuulehdon

14 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys (kuviot K ja H), pähkinäpensaslehdon länsipuoliset luontokohteet (tärkeimpänä kuvio E) ja yhteyden päässä olevan Lämmokärretin alueen. Kuvasta 6 näkyy hyvin lounaisosan arvokkaiden luontokohteiden sijoittuminen ekologisten yhteyksien varrelle. Kuva 6. Selvitysalueen lounaisosan tärkeät ekologiset yhteydet ja aluemaiset luontokohteet. Luontokohteista on kerrottu tarkemmin kohdassa

15 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Osa-aluekohtaiset tulokset ja niiden tarkastelu Osa-alue A (Dalen) Osa-alueesta suuren osan kattaa Norrtorpin itäpuolinen, yhtenäinen metsäalue. Pääosin metsäalue on intensiivisesti hoidettua talousmetsää, jonka luontoarvot ovat selvästi heikentyneet. Alue lienee silti edelleen arvokas linnuston kannalta. Vaikka kartoitusaika ja ajankohta eivät olleet enää varsinaiseen linnustoselvitykseen sopivat, kasvillisuusselvityksen kuluessa havaittiin mm. uhanalainen kivitasku (Oenanthe oenanthe, VU), silmälläpidettävät kangaskiuru (Lullula arborea, lintudirektiivin I-liitteen laji, 2010 asti NT) ja metso (Tetrao urogallus, lintudirektiivin I- liitteen laji, NT), sekä pyy (Bonasa bonasia, lintudirektiivin I-liitteen laji) ja palokärki (Dryocopus martius, lintudirektiivin I-liitteen laji). Metsäalueen itäreunassa on osa-alueen selvästi merkittävin luontokokonaisuus ja samalla yksi koko selvityksen merkittävimmistä luontoalueista: Stora Masugnsträsketin ranta-alue (kuviot A C). Alue on jopa jossain määrin ainutlaatuinen, sillä yhtä luonnontilaisia ja maisemallisesti hienoja järvenrantoja lienee säästynyt lounaisimmilla mannerrannoilla vähän. Ranta-alueella tavataan useita hyvinkin luonnontilaisia metsä- ja suokuvioita, joiden luontoarvot ovat erittäin merkittävät, vaikka paikoin hakkuut ja harvennukset ulottuvatkin rantavyöhykkeen tuntumaan. Taulukko 3. Osa-alueen A (Dalen) arvokkaat luontotyyppikuviot. Väri ilmaisee kuvion tyypin: metsälakikohteet sinisellä, uhanalaiset luontotyypit punaisella (* = Etelä-Suomen uhanalaisuusluokka), muut arvokkaat elinympäristöt vihreällä. Kuvio Luontotyyppi Arvoluokka A kalliot, louhikot II B (Stora Masugnsträsketin rannan suo- ja metsäkokonaisuus) I B1 vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät vanhat mäntyvaltaiset kuivat kankaat (CR) B2 kalliot, louhikot B3 vähäpuustoiset suot, luhdat saranevat (VU) B4 vähäpuustoiset suot, luhdat saranevat (VU) C kalliot, louhikot II D rehevät lehtolaikut II tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) E kedot II karut kalliokedot (EN) F kedot III karut kalliokedot (EN) G rehevät lehtolaikut II tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) H ruohokangaskorvet (EN) II J vähäpuustoiset suot, luhdat III sararämeet (VU*) K korvet III mustikkakangaskorvet (VU)

16 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Kuva 7. Osa-alueen A (Dalen) arvokkaat luontokohteet. Ranta-alue lienee myös linnustollisesti huomattavan arvokas. Kasvillisuusselvityksen lomassakin kertyi alueen pieni koko ja ajankohta huomioon ottaen melko runsaasti huomionarvoisia havaintoja: mm. kehrääjä (Caprimulgus europaeus, lintudirektiivin I-liitteen laji, 2010 asti NT), rantasipi (Actitis hypoleucos, NT), palokärki (lintudirektiivin I-liitteen laji), hömö- ja töyhtötiainen (Parus montanus, P. cristatus).

17 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Osa-alueen länsiosassa on Dalenin peltoalueen reunamilla ovat osa-alueen ainoat lehdot (kuviot D ja G), jotka pirstaleisuudestaan huolimatta ovat merkittävä kokonaisuus. Muut osat osa-alueesta ovat karumpia metsiä (kangas- ja kalliometsiä) ja pieniä soita. Osa-alue B (Släts Lämmobro) Osa-alue on suurelta osin rakennettua haja-asutusaluetta ja peltoja. Näin ollen luontoarvojen kannalta potentiaalisia alueita on niukalti. Alueella olisi karttakuvan perusteella potentiaalia perinnebiotooppien kannalta, mutta kartoituksessa tällaisia ei kuitenkaan havaittu edustavina. Osa-alueen merkittävin luontoarvojen keskittymä ovat Lämmobron rantanevat ja niiden lomassa sijaitsevat kangasmetsäsaarekkeet (kuvio G). Alueella on ojittamattomana säilyneitä arvokkaita suotyyppejä ja luonnontilaista rantaviivaa. Suon luontoarvoja ja erityisesti maisema-arvoja on heikentänyt aivan hiljattain uuden asuinalueen rakentaminen Lämmobron pohjoispuolelle. Alueen itäreunassa Stora Masugnsträsketin ranta-alue ja länsireunassa Dragsfjärdenin ranta-alue ovat todennäköisesti linnustollisesti arvokkaita alueita. Stora Masugnsträsketiltä aivan selvitysalueen reunalla olevista saarista on tieto uhanalaisen (VU) selkälokin (Larus fuscus, suull. tiedonanto Panu Kunttu 2011) pesinnästä, ja Dragsfjärdenin rannassa aivan selvitysalueen rajan tuntumassa oleili kasvillisuusselvitystä tehtäessä mm. kuikkapoikue (Gavia arctica, lintudirektiivin I liitteen laji). Alueen pohjoisosassa on merkittäviä silmälläpidettävän (NT) kellotalvikin (Pyrola media) esiintymiä (pisteet nro 2 ja 3) sekä pieni huomionarvoinen lehtolaikku (kuvio B), jolta löytyi runsaasti rauhoitettua valkolehdokkia (Platanthera bifolia) ja selvitysalueen ainoa häränsilmän (Hypochoeris maculata) esiintymä. Taulukko 4. Osa-alueen B (Släts Lämmobro) arvokkaat luontotyyppikuviot. Väri ilmaisee kuvion tyypin: metsälakikohteet sinisellä, uhanalaiset luontotyypit punaisella (* = Etelä-Suomen uhanalaisuusluokka), muut arvokkaat elinympäristöt vihreällä. Kuvio Luontotyyppi Arvoluokka A kalliot, louhikot III + vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät III B rehevät lehtolaikut II kuivat keskiravinteiset lehdot (EN) C kalliot, louhikot III D kalliot, louhikot III E vähäpuustoiset suot, luhdat III F kalliot, louhikot III G vähäpuustoiset suot, luhdat II saranevat (VU*) + luhdat, linnustollisesti arvokkaat alueet

18 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Kuva 8. Osa-alueen B (Släts Lämmobro) arvokkaat luontokohteet. Osa-alue C (Lämmokärret Dragsfjärden) Osa-alue on pääosin rakentamaton, yhtenäinen metsäalue, jolle on erityisen leimaa-antavaa kalliopaljastumien suuri määrä. Kohteella on muutamia laajoja, hienoja kalliokokonaisuuksia. Suurin osa metsäalueesta on kuitenkin hyvin intensiivisesti hoidettuja talousmetsiä.

19 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Huomattavan arvokas luontokokonaisuus alueella on myös Lämmokärretin suo (kuvio F), jolla lienee myös linnustollista arvoa. Kohdetta täydentävät pienet kallioiset saarekkeet ja eteläpuoliset kalliot (kuvio E). Melko lähellä suon lounaispuolella on hieno vanhan kalliometsän alue (kuvio J), joka on säilynyt yhtenäisenä ja enimmäkseen melko luonnontilaisena. Kalliometsäkokonaisuuden lomassa on vaikuttava, erinomaisesti luonnonmuistomerkiksi sopiva kalliosta muodostunut 10x10 m kokoinen "huone" (piste nro 7). Toinen hieno luontokokonaisuus on Dragsfjärdenin rakentamaton, topografialtaan jyrkkä rantaalue, vaikkakin sieltä kertyi vain niukasti havaintoja erityisistä luontotyypeistä. Rantajakson arvo on rakentamattomassa kokonaisuudessa. Ylänköalue putoaa melko jyrkkänä 1,7 kilometrin pituisena rinteenä noin 40 m korkeudesta alas vuonomaiseen entiseen merenlahteen. Muut huomionarvoiset kohteet ovat pieniä erillisiä suo- ja kalliolaikkuja talousmetsäalueen sisällä. Taulukko 5. Osa-alueen C (Lämmokärret Dragsfjärden) arvokkaat luontotyyppikuviot. Väri ilmaisee kuvion tyypin: metsälakikohteet sinisellä, uhanalaiset luontotyypit punaisella (* = Etelä- Suomen uhanalaisuusluokka), muut arvokkaat elinympäristöt vihreällä, vesilain kohteet oranssilla. Kuvio Luontotyyppi Arvoluokka A kalliot, louhikot III B rehevät korvet III saniaiskorvet (VU) C kalliot, louhikot III D mustikkakorvet (VU) II E kalliot, louhikot II F (Lämmokärretin suokokonaisuus) I F1 vähäpuustoiset suot, luhdat F2 tervaleppäluhdat (VU) F3 vähäpuustoiset suot, luhdat saranevat (VU*) F4 metsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla F5 vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät G kalliot, louhikot II H korpirämeet (VU) II J kalliot, louhikot I + vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät I K pienvesien ympäristöt + luonnontilaiset norot III L vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät II + pienvesien ympäristöt + luonnontilaiset norot M kalliot, louhikot III N keskiravinteiset rantakalliot II O rehevät lehtolaikut, pienvesien ympäristöt II tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) + luonnontilaiset norot P rehevät lehtolaikut II tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) Q muinaisrantakivikot III R muut kuin metsälakisuot II

20 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Kuva 9. Osa-alueen C (Lämmokärret Dragsfjärden) arvokkaat luontokohteet.

21 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Osa-alue D (Sabbels Todalen) Sabbelsin, Todalenin ja Spikisin alueet käsittävä osa-alue on kulttuurivaikutteista, pientaloasutuksen luonnehtimaa kallioista maastoa. Arvokkaat luontokuviot ovat topografiasta johtuen enemmän tai vähemmän kapeita juotteja kallioalueiden rinteillä. Kaiken kaikkiaan pieniä arvokkaita kohteita on alueella paljon, mikä johtuu alueen pienipiirteisestä vaihtelevuudesta sekä maaperän paikoittaisesta rehevyydestä. Alueen merenrantajakso on kuitenkin luontoarvoiltaan varsin vähäarvoista. Alueen lämpimiin kallio- ja ketoympäristöihin sijoittuu valtakunnallisesti merkittävä uhanalaisen (VU) vuorimunkin (Jasione montana) esiintymiskeskittymä, joka käsittää useita kasvupaikkoja Vaktkojsbergeniltä aivan alueen länsirajalle (kuviot L, M ja T). Aivan osa-alueen itäkulmassa on huomattavan arvokas perinnebiotooppikohde, edustava ketokokonaisuus (kuvio K). Se on lajistoltaan ja monimuotoisuudeltaan nykypäivään säilyneiden paahteisten ketoympäristöjen kärkeä jopa maakunnallisessa mittakaavassa, vaikka kärsiikin niiton/laidunnuksen puutteesta. Alueen aiemmassa luontoselvityksessä (Mustonen 1998) on jäänyt kokonaan tunnistamatta ja rajaamatta lajistoltaan arvokkain osa, varsinainen pienruoho- ja heinäketo. Alueen keskiosassa on selvitysalueen laajin pähkinäpensaslehto (kuvio D), joka täyttää luonnonsuojelulain kriteerit. Siihen liittyneenä on toinen arvokas kuvio, luonnontilaisen kaltainen metsäkuvio (kuvio E), josta osa on rehevää lehtoa. Näiden pohjoispuolella on kolmas arvokas lehtolaikku (kuvio C). Pähkinäpensaslehtokuviolta mainittakoon myös havainto uhanalaisen (VU) suomukan (Lathraea squamaria) runsaasta esiintymästä (Kunttu & Cygnel 2010; suull. tiedonanto Kunttu 2011). Suomukka on kevätaspektin laji, joten sen havainnointi onnistuu vain keväällä. Samalla kuviolla D on myös huomionarvoinen iso tammiyksilö (piste nro 58), joka sopii periaatteessa vaikka luonnonmuistomerkiksi. Alueella on toinenkin luonnonsuojelulain mukainen luontotyyppikohde, pieni rinteessä sijaitseva lehmuslehto (kuvio H). Kohde on pienestä koostaan huolimatta arvokas. Siihen kytkeytyy myös toinen arvokas lehtokuvio (kuvio J). Muut luontotyyppi- ja kasvillisuuskohteet ovat pienialaisia erilliskohteita, joiden säilyttäminen olisi kuitenkin tärkeää asutuksen jo ennestään voimakkaasti pirstomassa ympäristössä (ks. myös kohta Ekologiset yhteydet ). Osa-alueelta löytyi selvityksen ainoa esiintymä haitallisimpiin vieraslajeihimme kuuluvaa jättiputkea (Heracleum sp.) palstaviljelyalueen ja pähkinäpensaslehdon rajalta (piste nro 59). Esiintymä olisi syytä hävittää mahdollisimman pian.

22 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Taulukko 6. Osa-alueen D (Sabbels Todalen) arvokkaat luontotyyppikuviot. Väri ilmaisee kuvion tyypin: metsälakikohteet sinisellä, uhanalaiset luontotyypit punaisella, muut arvokkaat elinympäristöt vihreällä, luonnonsuojelulain luontotyypit violetilla, vesilain kohteet oranssilla. Kuvio Luontotyyppi Arvoluokka A kalliot, louhikot III A4 kalliokedot II B vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät III mustikkakorvet (VU) C pienvesien ympäristöt + rehevät lehtolaikut + rehevät korvet II saniaiskorvet, tuoreet lehdot (VU) D pähkinäpensaslehdot I tuoreet runsasrav. lehdot, tuoreet keskirav. lehdot (CR) E vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät II rehevät lehtolaikut tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) F muut kuin metsälakisuot III mustikkakorvet (VU) G kalliot, louhikot II H jalopuulehdot (lehmuslehto) II lehmuslehdot (CR) J rehevät lehtolaikut II tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) K kuivat pienruohoniityt, karut kalliokedot I mäkikaurakedot (CR), karut pienruohokedot (CR), kalliokedot (EN) L kedot II kalliokedot, pienruohokedot (CR) M vuorimunkin kasvualue II N kalliot + jyrkänteet + rehevät lehtolaikut II tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) O rehevät lehtolaikut III tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) P mustikkakorvet, metsäkortekorvet, luhtanevakorvet (VU) II + rehevät korvet Q suurruoho- ja heinäniityt III kosteat suurruohoniityt (CR) R kedot III heinäkedot, karut kalliokedot (CR) S vähäpuustoiset suot, luhdat III T vuorimunkin kasvualue II karut kalliokedot (EN) U rehevät lehtolaikut III

23 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Kuva 10. Osa-alueen D (Sabbels Todalen) itäosan arvokkaat luontokohteet.

24 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Kuva 11. Osa-alueen D (Sabbels Todalen) länsiosan arvokkaat luontokohteet. Osa-alue E (Centrum Masugnsträsken) Osa-alue käsittää selvitysalueen tiheimmin rakennetun keskusosan sekä tämän pohjoispuolella olevan, virkistysarvoiltaan merkittävän Lilla ja Stora Masugnsträsketin alueen. Osa-alueen pohjoisosa eli kahden Masugnsträsketin ympäristö on niin luonto- kuin virkistysarvoiltaan erittäin arvokasta. Lilla Masugnsträsketin rantamilta Stora Masugnsträsketin etelärannalle ulottuu merkittävä arvokkaiden luontotyyppien keskittymä. Kokonaisuuteen kuuluu mm. reheviä lehtopainanteita, arvokkaita kallioalueita vuorimunkkiesiintymineen, hyllyviä järven

25 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys päälle syntyneitä rantanevoja sekä järvenrantojen komeita mäntypuustoisia kallioniemiä. Monipuoliset luontoarvot yhdistettynä alueen merkittäviin maisema-arvoihin tekevät luontoalueesta jopa ainutlaatuinen. Erityisesti rantavyöhykkeen kaksi lehtoa (kuviot E ja M) ovat huomattavan arvokkaita. Kuvio M on osittain myös luonnonsuojelulain mukainen suojeltava jalopuulehto, sillä siellä kasvaa merkittäviä määriä vaahteraa. Erityisen arvokkaana kohteena tulee suojella myös edelliseen kokonaisuuteen liittyvä, keskustaalueen tuntumassa sijaitseva hieno ketoalue (kuvio C), joka täyttää myös luonnonsuojelulain luontotyypin (katajakedot) kriteerit. Kuvio on poikkeuksellisen hyvin säilynyt, paahteiseen etelärinteeseen muodostunut ketoalue katajineen ja hyvin harvinaisine luontotyyppeineen. Kedon eteläpuolella etelärinteessä on myös arvokas kuivahkon lehdon kuvio (kuvio B). Kartoitustyöhön ei varsinaisesti sisältynyt ennestään rakannettujen alueiden läpikäymistä. Keskusta-alueella kuitenkin tähän sääntöön tehtiin poikkeus, ja raporttiin on nimetty muutamia edustavimpia ketolaikkuja (A1 A9). Nämä ympäristöt tekevät Taalintehtaan kylämiljööstä luontoarvojen osalta jossain määrin ainutlaatuisen. Pienipiirteisten ketojen säilyminen talojen väleissä ja tienvarsilla ei ole itsestään selvää, sillä nykypäivänä nämä ympäristöt usein "siistitään" tasaisiksi nurmikoiksi tai ne jäävät asvaltin sekä muiden rakennelmien alle. Siksi myös Taalintehtaan pienten ketolaikkujen tietoinen ja systemaattinen varjeleminen ja hoitaminen olisi jatkossa suositeltavaa. Keskusta-alueen pienistä kedoista ja niiden arvokkaasta kasvillisuudesta olisi suositeltavaa tehdä tarkka selvitys, jotta ketokasvillisuuden säilymistä alueella voidaan paremmin tukea. Osa-alueen pohjoisin osa Lilla Masugnsträsketin pohjoispuolella on luontoarvoiltaan tavanomaisempaa, hoidettua virkistysmetsää. Siellä on vain niukasti arvokkaita luontokohteita. Osa-alueelta kertyi melko suuri määrä huomionarvoisten lajien havaintoja, jotka näkyvät kootusti taulukosta 2 ja kuvasta 12. Uhanalaisen vuorimunkin esiintymät (kuviot A1, A8, A9, J ja P) ovat osa Taalintehtaan valtakunnallisesti arvokasta lajin esiintymiskeskittymää. Lisäksi osa-alueelta löytyi mm. uhanalaista (VU) vuorijalavaa (Ulmus glabra pisteet 27 ja 41) sekä neljä eri silmälläpidettävää (NT) lajia (pisteet 29, 33, 35 ja 36). Huom: Ketokuvio A4 sijaitsee osa-alueella D, mutta on käsitelty muiden keskustan ketojen kanssa osa-alueen E kohdalla.

26 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Kuva 12. Osa-alueen E (Centrum Masugnsträsken) arvokkaat luontokohteet. Huom. kartasta puuttuu uhanalaisen luontotyypin symboli kuviolta C (taulukosta 7 käyvät ilmi kuvion uhanalaiset luontotyypit).

27 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Taulukko 7. Osa-alueen E (Centrum Masugnsträsken) arvokkaat luontotyyppikuviot. Väri ilmaisee kuvion tyypin: metsälakikohteet sinisellä, uhanalaiset luontotyypit punaisella (* = Etelä-Suomen uhanalaisuusluokka), muut arvokkaat elinympäristöt vihreällä, luonnonsuojelulain luontotyypit violetilla, vesilain kohteet oranssilla. Kuvio Luontotyyppi Arvoluokka A1-9 kedot A1 mäkikaurakedot (CR), kalliokedot (CR) I A2 kalliokedot (CR) II A3 pienruohokedot (CR) II A4 kalliokedot (CR) II A5 pienruohokedot (CR) II A6 kalliokedot (CR) III A7 kalliokedot (CR) III A8 kalliokedot (CR) III A9 kalliokedot (CR), pienruohokedot (CR) II B paisterinteet II kuivat keskiravinteiset lehdot (EN) C katajakedot I mäkikaurakedot (CR), karut kalliokedot (CR) D1 kalliot, louhikot II D2 vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät II E rehevät lehtolaikut I tuoreet runsasravinteiset lehdot, tuoreet keskirav. lehdot (CR) + vesilain mukainen uoma F vähäpuustoiset suot, luhdat II sararämeet (VU*) II G kalliot, louhikot III H rantanevat II J kalliot, louhikot III K rehevät lehtolaikut II tuoreet keskirav. lehdot (VU) L kedot II heinäkedot/mäkikaurakedot (CR), kalliokedot (CR) M vaahteralehdot II rehevät lehtolaikut vaahteralehdot (EN), tuoreet keskirav. lehdot (VU), N ruohoiset suot II sarakorvet (VU*) O kalliot, louhikot II P kalliot, louhikot II Q kalliot, louhikot III R metsäkortekorvet (EN) III K rehevät lehtolaikut II tuoreet keskirav. lehdot (VU)

28 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Osa-alue F (Grophagen) Osa-alueista itäisimmällä on pitkähkö rantaviiva, joka on pitkälti rakennettua ja osin uimarantakäytössä. Alavat maat ovat enimmäkseen pientaloalueita. Kallioinen ylänköalue on kalliometsää, joka on osin melko luonnontilaistakin, muttei luontoarvoiltaan nouse merkittäväksi kohteeksi. Osa-alueen arvokkaimmat kuviot ovat pieni luonnontilainen suo (kuvio A), vuorimunkin asuttamat kalliot (kuvio B) sekä ojitettu, rehevä painanne, jossa on arvokas lehto (kuvio C). Kuva 13. Osa-alueen F (Grophagen) arvokkaat luontokohteet. Huom. kartasta puuttuu uhanalaisen luontotyypin symboli kuviolta C. Taulukko 8. Osa-alueen F (Grophagen) arvokkaat luontotyyppikuviot. Väri ilmaisee kuvion tyypin: metsälakikohteet sinisellä, uhanalaiset luontotyypit punaisella, muut arvokkaat elinympäristöt vihreällä. Kuvio Luontotyyppi Arvoluokka A vähäpuustoiset suot, luhdat II B vuorimunkin elinalue III C muut kuin metsälakilehdot (entinen lehto- tai saniaiskorpi) II tuoreet keskirav. lehdot (VU) D metsäkortekorvet (EN) III E kalliot, louhikot III

29 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Dragsfjärdin selvitysalue. Selvityksessä löytyi yksi merkittävä kolmen luontoarvokuvion muodostama luontokokonaisuus. Suosittelemme säilyttämään tämän kokonaisuuden ilman sen pirstomista. Kuviot A ja C muodostavat samalla "puskurivyöhykkeen" arvokkaimman kuvion B ympärille. Samalla ylläpidetään rannan myötäistä tärkeää ekologista yhteyttä. Tämä ekologinen yhteys olisi säilytettävä myös edellä mainittujen säästettävien kuvioiden ulkopuolisilta osiltaan. Taalintehtaan selvitysalue. Selvityksessä Taalintehtaan alue todettiin luontoarvoiltaan varsin rikkaaksi, ja luontoarvoiltaan merkittäviä kuvioita löytyi melko suuri määrä (92 kpl). Samalla havaittiin, että alueen luonto on hyvin pienipiirteisesti vaihtelevaa, ja monet luontoarvokuviot ovat pienialaisia ja sijaitsevat pirstottuneesti. Luontoarvojen säilyttämisen kannalta tulisi keskittyä niihin luontotyyppeihin, jotka ovat koko maassa harvinaisia tai luonnon monimuotoisuuden kannalta ns. avainbiotooppeja. Tällaisia kohteita ovat etenkin rehevät lehtolaikut, paisteiset etelänpuoleiset rinteet (ja niillä sijaitsevat keto- ja kallioluontotyypit) sekä ojittamattomat tai rehevät suot. Toisaalta tulisi pyrkiä tunnistamaan ja säilyttämään laajemmat arvokkaat kokonaisuudet. Taalintehtaan alueella arvokkaimmiksi luontokokonaisuuksiksi nousevat: Masugnträsketien ranta-alueet ja Lilla Masugnsträsketin lounaispuoleinen kallio- ja metsäalue Rehevien ja harvinaisten luontotyyppien keskittymä, joka käsittää Vaktkojsbergenin pohjoisreunan, Sabbelsin itäpään ketoalueen ja sen pohjoispuoliset lehtokuviot, pitkänomaisen pähkinäpensaslehdon ja sen viereisen luonnontilaisen metsäalueen sekä näiden koillispuolella pienen puronotkon Todalenin pohjoispuolen kalliometsäkokonaisuus (kuvio J) ja Lämmokärretin alue Dragsfjärdenin itärannan jyrkkä, yhtenäinen rinnejakso Stora Masugsträsketin länsirannan rakentamattomat ranta-alueet Valtakunnallisesti arvokas vuorimunkin kasvupaikkojen kokonaisuus selvitysalueella. Suosittelemme säästämään kaikki selvityksessä huomattavan arvokkaiksi tai arvokkaiksi (arvoluokat I ja II) todetut luontotyyppikuviot sekä laajemmassa mittakaavassa säästämään edellä mainitut luontokokonaisuudet. Edellä mainittujen kokonaisuuksien ulkopuolelle jäävät arvoluokan III kohteet sekä silmälläpidettävien tai muuten huomionarvoisten lajien esiintymät suosittelemme säästämään aina, kun se on kohtuullisin keinoin saavutettavissa. Alueen ekologiset yhteydet tulee turvata kaavoituksessa. Tärkeimmät ekologiset yhteydet on kuvattu tämän raportin kartassa. Monet alueen ekologisista yhteyksistä ovat jo nykyisellään kapeita, kuten esimerkiksi Sabbelsin kallioalueen yhteydet tai Lilla Masugnsträsketin eteläpuolinen yhteys. On syytä huomata, että kartoissa esitettyihin kohteiden rajauksiin ei yleensä sisälly kovin leveää suojaavaa puskurivyöhykettä, vaan rajaukset on tehty luontotyyppien ja muiden kohteiden biologisgeologisia rajoja noudattaen. Kaavoituksessa tulee kohteiden ympärille jättää riittävästi rakentamatonta vyöhykettä, jotta kohteiden luontoarvot voivat säilyä.

30 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Jatkotöistä alueella olisi tarvetta ennen kaikkea linnustoselvitykselle, sillä alueella lienee useampia linnustollisesti arvokkaita alueita. Myös lepakkoselvitys ja viitasammakkoselvitys olisivat suositeltavia; alue lienee yleisesti ottaen erittäin sopivaa aluetta lepakoille, ja myös viitasammakoille erinomaisesti sopivia alueita on ainakin Masugnsträsketien alueella. Kaikki lepakkolajimme ja viitasammakko ovat luontodirektiivin liitteen IV lajeja. Taalintehtaan keskusta-alueen (ja sen ympäristön) jäljellä olevia pieniä ketoja tulisi suojella erityistoimin: kedot ja niiden lajistolliset arvot olisi ensin syytä kartoittaa tarkasti, minkä jälkeen niille tulisi laatia hoito-ohjelma. Tässä työssä asutuksen keskellä olevat kedot kartoitettiin vain osittain, sillä rakennetut alueet eivät sisältyneet alkuperäiseen työohjelmaan.

31 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Kirjallisuus Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. 4. täysin uudistettu painos. Kunttu, P. & Cygnel. M. 2010: Suomukka runsaana Dragsfjärdin Taalintehtaalla. Lutukka 26(4): Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) [ ja luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [ Maa- ja metsätalousministeriö 2011: Ehdotus kansalliseksi vieraslajistrategiaksi. Työryhmämuistio. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Helsinki. 2. painos. Metsälaki 1996: annettu metsälaki (1093/1996) [ ja metsälain perustelut (HE 63/1996) [ Mustonen, K. 1998: Luontoselvitys (Dragsfjärd/Taalintehdas/Länsiosan osayleiskaava). Suunnittelukeskus Oy. Ohtonen, A., Lyytikäinen, V., Vuori, K.-M., Wahlgren, A. & Lahtinen, J. 2005: Pienvesien suojelu metsätaloudessa. Suomen ympäristö 727, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Joensuu. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus., Helsinki. Vesilaki 2011: annettu vesilaki (587/2011) [

32 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2007b: Lintudirektiivin I-liitteen lajit Suomessa. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2009a: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2009b: Luontotyyppien suojelu. Internet-sivut, viitattu

33 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Liite 1. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksen menetelmäkuvaus. Työssä noudatettiin soveltuvin osin teosten Meriluoto & Soininen (2002) ja Söderman (2003) ohjeistuksia ja määrittelyjä huomioitavista luontoarvoista. Työn taustatiedoksi koottiin ympäristöhallinnon ns. Hertta-tietokannan lajihavaintotiedot (tilanne ; tiedot toimitti Ilpo Mannerkoski). Tämän lisäksi työtä varten haastateltiin FM Panu Kunttua, joka on koonnut yhteen Kemiönsaaren alueelta tehtyjä aiempia havaintoja huomionarvoisista lajeista. Varsinaisia aiempia luontoselvityksiä selvitysalueelta ei ole tiedossa. Maastossa paikannettiin selvitysalueelta seuraavat kohteet: Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit. Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt. Vesilain mukaiset suojeltavat kohteet. Uhanalaisten luontotyyppien edustavat esiintymät. Muut huomionarvoiset luontotyypit ja korkean biodiversiteetin alueet (esim. runsaasti lahopuuta sisältävät kohteet) sekä muilla tavoilla arvokkaat luontokohteet. Uhanalaisten ja muiden huomionarvoisten putkilokasvilajien esiintymät. Tärkeimmät ekologiset yhteydet. Maastotyöt suoritti LuK (kasvibiologia) Aapo Ahola ja Kartoitusajankohta oli erittäin hyvä sekä luontotyyppien että putkilokasvilajiston selvittämiseen. Sää oli kartoitusaikaan hyvä kartoituksen tekemiseen. Edellä lueteltujen kohteiden sijainnit rajattiin maastossa tarkasti kartalle. Tarvittaessa paikannuksessa käytettiin apuna GPS-laitetta (Garmin etrex H). Kunkin luontotyyppikuvion kasvillisuus ja kasvilajisto, puuston rakennepiirteet, lahopuusto sekä muut ominaispiirteet kirjattiin kattavasti maastolomakkeelle. Kohteet valokuvattiin. Kasvitaksonit määritettiin pääsääntöisesti paikan päällä, mutta sammalista otettiin myös näytteitä myöhempää määritystä varten. Luontotyyppikuviot arvotettiin luontoarvoluokkiin I IV. Luokitus tehtiin alustavasti maastossa ja sitä tarkennettiin myöhemmin kirjallisuustarkastelun perusteella. Luontoarvoluokat ovat seuraavat: Luokka I (huomattavan arvokas) Luokka II (arvokas) Luokka III (kohtalainen) Alueellisesti huomattavan merkittävä tai jopa valtakunnallisesti merkittävä kohde. Harvinaista lajistoa ja/tai luontotyyppejä. Luontoarvot eivät merkittävästi heikentyneet. Alueellisesti merkittävä tai paikallisesti huomattavan merkittävä kohde. Luontoarvot eivät merkittävästi heikentyneet. Joitakin (tai joskus runsaastikin) paikallisesti merkittäviä luontoarvoja. Myös alueellisesti merkittäviä luontoarvoja voi olla, mutta tällöin luonnontila on selvästi heikentynyt.

34 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Luokka IV (ei merkittävä) Vain niukasti luontoarvoja; kohde ei erotu ympäröivästä alueesta. Luonnontila selvästi heikentynyt. Luokan IV kohteita ei normaalisti esitellä raportissa, eikä niitä suositella huomioitavan maankäytössä. Metsälakikohteiden osalta myös luokan III kohteiden osalta on otettu huomioon ns. alueellisen turvaamisen tarve (Meriluoto & Soininen 2002), toisin sanoen kohteiden määrää on karsittu huomattavasti silloin, kun kysymyksessä on alueella runsaana esiintyvä elinympäristö. Taalintehtaan selvitysalueella tällaista karsintaa tehtiin lähinnä metsälain tarkoittamille vähätuottoisille kallioille, joita alueella on hyvin runsaasti. Lehdoista poimittiin mukaan ympäröivän alueen yleistä rehevyystasoa rehevämmät laikut. Kartta-aineiston käsittely on tehty ESRI ArcGis-ohjelmistolla; rajauksien tekemisessä apuna on käytetty tarvittaessa myös ilmakuvatarkastelua (ilmakuvat: Maanmittauslaitos / Kansalaisen Karttapaikka).

35 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Liite 2. Luontotyyppiselvityksen yksityiskohtaiset tulokset. Liitteessä esitetään kuviokohtaiset maastoselvityksen tulokset. Kohteista on esitelty merkittävät eli luontoarvoluokkiin I III sijoitetut kuviot. Lisäksi annetaan lyhyt luonnehdinta selvitysalueen osaalueista ja niiden luontoarvoista kokonaisuutena (mm. luonnontila ja virkistysarvot). Kaikkia yksittäisiä kasvilajihavaintoja ei ole lueteltu tässä, vaan kattavat tiedot huomionarvoisten lajien esiintymistä löytyvät raportin luvusta Pistemäiset kohteet. DRAGSFJÄRD Työhön sisältyi Taalintehtaan pääselvitysalueen ulkopuolella Dragsfjärdin taajamassa kaksi pientä osa-aluetta, jotka sijaitsevat olemassaolevan asutuksen keskellä. Läntisempi osa-alueista käsittää vanhan soranottoalueen ja sitä ympäröivät, pääosin nuoret, talousmetsät. Metsät ovat hyvin monotonisia kasvatusmetsiä, etupäässä nuoria ja varttuneita männikköjä, eikä niissä ole merkittäviä luontoarvoja. Sorakuopan alueelle on kehittynyt niitty, jonka kasvilajistossa ei ole perinnebiotooppien indikaattorilajeja, vaan ainoastaan ns. jokapaikan lajistoa ja ruderaattilajistoa sekä nuorta lehtipuuntainta. Niitty ei siten ole varsinainen perinnebiotooppi. Ainut huomionarvoinen kasvilajihavainto on keltatalvikin (Pyrola chlorantha) esiintymä tien lähellä alueen luoteisreunassa (YKJ : ). Laji on koko maassa harvinaisenpuoleinen, mutta Dragsfjärdin alueella melko yleinen. Dragsfjärdin läntiseltä osaalueelta ei löytynyt erityisiä kaavoituksessa huomioitavia luontoarvoja. Itäisempi osa-alue on itään ja etelään avautuva rantakaistale Dragsfjärdenin järven pohjoisrannalla. Alue on virkistyksellisesti erittäin merkittävä: siellä on useita vilkkaasti käytettyjä polkuja ja ulkoiluteitä sekä yleinen uimaranta. Alue on yleisesti ottaen suurelta osin luonnontilaisen kaltaista, eikä metsiä ole hakattu voimakkaasti. Alueen läpi kulkee merkittävä rannan myötäinen ekologinen käytävä. Osa-alueen maisema-arvot ovat merkittävät. Uimarannan molemmin puolin sijaitsevista, etelään työntyvistä niemenkärjistä on hienot näkymät Dragsfjärdenille. Läntisempi, kapea niemenkärki on kolmelta puolelta veden ympäröimä ja topografialtaan hyvin matala. Itäisempi niemenkärki on etelästä ja idästä veden ympäröimä, lähes 20 m korkea kallioinen kumpare. Osa-alueella on huomionarvoisia isoja puuyksilöitä. Alueen keskiosassa on rinnanympärysmitaltaan 205 cm eli halkaisijaltaan n. 65 cm oleva mänty (piste 1, YKJ : ), jonka ympärillä on myös muita hyvin järeitä mäntyjä (halk. jopa 50 cm) ja kuusia (halk. jopa 60 cm). Isojen puiden ryhmä on merkittävä alueen virkistysarvojen kannalta. Toinen, jopa luonnonmuistomerkiksi sopiva puu on iso tervaleppä kuviolla B (piste 2, ks. alla). Itäiseltä osa-alueelta löytyi kolme luontoarvoiltaan merkittävää kuviota, jotka ovat tiiviinä ryhmänä alueen itäosassa: A) Muu arvokas elinympäristö (luonnontilaisen kaltaiset kangasmetsät; linnustollisesti arvokkaat alueet). Alue ei vielä täytä vanhan metsän kriteerejä, mutta on silti nostettu esiin, koska metsän luontoarvot ovat merkittävät, ja se on lisäksi lähiaikoina saavuttamassa vanhan metsän iän. Rauhallinen metsikkö on virkistyksellisesti merkittävä. Kuvion läpi kulkee polkuja, jotka vievät uimarantaan. Kuvio lienee myös linnustollisesti merkittävä, sieltä tavattiin selvityksessä (epäsuotuisaan aikaan) huomionarvoisia lajeja kuten puukiipijä (Certhia familiaris), hömötiainen (Parus montanus) ja mustapääkerttu (Sylvia atricapilla), joista kaksi ensimmäistä luetaan vanhan

36 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys metsän lajeihin. Kuvion puusto on järeää, puulajistoltaan monipuolista sekametsää. Puuston ikärakenne on vaihteleva; vanhimmat yksilöt ovat jo reilusti yli 100-vuotiaita, keski-ikä on kuitenkin selvästi alempi. Pääpuulajit ovat kuusi (Picea abies), rauduskoivu (Betula pendula) ja mänty (Pinus sylvestris), sekapuina on haapaa (Populus tremula), pihlajaa (Sorbus aucuparia), vaahteraa (Acer platanoides), tuomea (Prunus padus), raitaa (Salix caprea) ja tammen (Quercus robur) taimia. Metsätyyppi on pääosin lehtomainen kangas (OMT), länsireunassa on myös tuoretta lehtoa (OMaT). Rehevyystaso ei poikkea ympäristöstä niin paljoa, että kyseessä olisi metsälain tarkoittama lehtolaikku. Kasvillisuus on kuitenkin edustavaa ja monipuolista varsinkin polkujen varsien avoimemmissa kohdissa. Lajisto on monipuolista, peruslajien kuten mustikan (Vaccinium myrtillus), lillukan (Rubus saxatilis) ja metsätähden (Trientalis europaea) lisäksi kenttäkerroksessa tavataan mm. salokeltanoita (Hieracium Umbellata-ryhmä), runsaasti pikkutalvikkia (Pyrola minor), metsäapilaa (Trifolium medium) ja aholeinikkiä (Ranunculus polyanthemos), jälkimmäinen viittaa laidunhistoriaan. Kohteen arvoluokkaa nostavat melko hyvä luonnontila, potentiaaliset linnustoarvot sekä kasvupaikan rehevyys. Luontoarvot: Luokka II. B) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet keskiravinteiset lehdot). Samaa todennäköisesti linnustollisesti arvokasta aluetta kuvion A kanssa. Länsirantaan ulottuva lehtolaikku on biodiversiteetin kannalta arvokas kohde paitsi rehevyytensä, myös vanhan puustonsa vuoksi. Myös ranta ja lähin vesialue ovat luonnontilaisen kaltaisia. Alueella on kohtalaisesti lahopuuta, mm. tikankoloja täynnä olevia pystypökkelöitä. Lahopuu on paikoin huomattavan järeää, paksuin pystylahopuu on halkaisijaltaan 45 cm ja paksuin maapuu 35 cm. Suurin osa lahopuusta on lehtilahopuuta. Elävä puusto on monilajista lehtipuustoa, joukossa myös muutamia nuoria kuusia. Puulajeista vallitsevia ovat kookkaat tervalepät (Alnus glutinosa), rauduskoivut, vaahterat ja raita. Lisäksi on muutamia varsin isoja, runkomaisia tuomia, mäntyjä sekä tammen taimia. Tervalepät ovat huomattavan järeitä: paksuin yksilö on rinnankorkeushalkaisijaltaan 80 cm, joten puun voisi periaatteessa rauhoittaa luonnonmuistomerkkinä. Luontotyyppi on tuore keskiravinteinen lehto, rehevyydeltään selvästi ympäristöstään erottuva. Luontotyyppi on uhanalainen (VU). Kenttäkerroksen lajistossa erityisesti sudenmarja (Paris quadrifolia) oli selvitysaikana huomattavan runsas. Muuta lajistoa: oravanmarja (Maianthemum bifolium), käenkaali (Oxalis acetosella), lehtonurmikka (Poa nemoralis), karhunputki (Angelica sylvestris), syyläjuuri (Srophularia nodosa), taikinamarja (Ribes alpinum), mustaherukka (Ribes nigrum), pikkutalvikki. Kulttuurivaikutteisuudesta kertovat vadelma (Rubus idaeus), maitohorsma (Epilobium angustifolium) ja aholeinikki. Luontoarvot: Luokka II. C) Muu arvokas elinympäristö (paisterinteet). Paisteinen, etelään (kaakkoon lounaaseen) avautuva paisterinne on näin luonnontilaisena varsin poikkeuksellinen luontokohde alueella. Lisäksi metsä on jo melko vanhaa. Pystykeloja on yksittäin. Metsikön ikä- ja muu rakenne on luonnontilaisen kaltainen, harvennusten jälkiä ei näy. Valtapuun männyn seassa kasvaa hieman kuusta ja koivua sekapuuna. Katajaa on paisteisuuden vuoksi paljon, lisäksi on haavan, pihlajan ja tammen taimia. Metsätyyppi on lähimpänä mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT), joskin kivisyys tekee siitä paikoin normaalia kuivemman ja karumman kasvuoloiltaan. Kenttäkerroksen lajisto on edustavaa: mustikan lisäksi esiintyy mm. metsäkastikkaa (Calamagrostis arundinacea), oravanmarjaa, metsätähteä, metsälauhaa (Deschampsia flexuosa), metsämaitikkaa (Melampyrum sylvaticum), sekä huomionarvoisena lajina keltatalvikkia (Pyrola chlorantha). B- ja C-kuvioiden alueella elää todennäköisesti mäyrä (Meles meles). Luontoarvot: Luokka III.

37 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys TAALINTEHTAAN OSA-ALUEET Osa-alue A (Dalen) Osa-alueen länsiosassa on Dalenin peltoalue. Pellon pohjois- ja eteläreunalla sekä osa-alueen eteläreunassa ovat selvitysalueen ainoat talot. Metsätyypeistä alueen ainoat lehdot sijoittuvat edellä mainitun peltoalueen reunoille. Muut osat osa-alueesta ovat karumpia metsiä (kangas- ja kalliometsiä) ja pieniä soita. Osa-alueesta suuren osan kattaa Norrtorpin itäpuolinen, yhtenäinen metsäalue. Tähän metsäalueeseen sisältyy muutamia hienoja, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsäkuvioita. Pääosin metsäalue on kuitenkin intensiivisesti hoidettua talousmetsää, jonka luontoarvot ovat heikentyneet hakkuiden, harvennusten yms. toimenpiteiden vuoksi. Alue on silti edelleen varsin arvokas linnuston kannalta. Vaikka kartoitusaika ja ajankohta eivät olleet enää varsinaiseen linnustoselvitykseen sopivat, kasvillisuusselvityksen kuluessa havaittiin mm. uhanalainen kivitasku (Oenanthe oenanthe, VU), silmälläpidettävät kangaskiuru (Lullula arborea, lintudirektiivin I-liitteen laji, 2010 asti NT) ja metso (Tetrao urogallus, lintudirektiivin I- liitteen laji, NT), sekä pyy (Bonasa bonasia, lintudirektiivin I-liitteen laji) ja palokärki (Dryocopus martius, lintudirektiivin I-liitteen laji). Osa-alueen selvästi merkittävin luontoarvokohde ja samalla yksi koko selvityksen merkittävimmistä luontoalueista on Stora Masugnsträsketin ranta-alue. Alue on jopa jossain määrin ainutlaatuinen, sillä yhtä luonnontilaisia ja maisemallisesti hienoja järvenrantoja lienee säästynyt lounaisimmilla mannerrannoilla erittäin vähän. Ranta-alueella tavataan runsaasti hyvinkin luonnontilaisia metsä- ja suokuvioita, joiden luontoarvot ovat hyvin merkittävät, vaikka paikoin hakkuut ja harvennukset ulottuvatkin rantavyöhykkeen tuntumaan. Ranta-alue on myös linnustollisesti erittäin arvokas: kasvillisuusselvityksen lomassa kertyi alueen pieni koko ja epäsopiva ajankohta huomioon ottaen melko runsaasti huomionarvoisia havaintoja: mm. kehrääjä (Caprimulgus europaeus, lintudirektiivin I-liitteen laji, 2010 asti NT), rantasipi (Actitis hypoleucos, NT), palokärki (lintudirektiivin I-liitteen laji), hömö- ja töyhtötiainen (Parus montanus, P. cristatus) ja käpytikka (Dendrocopos major). A) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Hieno, luonnontilaisen kaltainen kalliometsä, jonka järveen päättyvät osat ovat myös maisemallisesti arvokkaita. Asutuksen läheisyydessä sijaitsevana myös kohteen virkistysarvo on suuri. Puusto on vanhaa männikköä. Lahopuuna on melko hiljattain ilmeisesti kuivuuteen kuollutta puuta sekä jokunen vanhempi pystykelo ja maapuu. Aluskasvillisuus on varvikon ja jäkälikön mosaiikkia, kanerva (Calluna vulgaris) peittää %. Lajisto on rannikkoseudun kallioiden tavanomaista lajistoa: mm. poronjäkälät (Cladonia spp.), isohirvenjäkälä (Cetraria islandica) ja kuhmujäkälä (Lasallia pustulata). Luontoarvot: Luokka II. B) Muu arvokas elinympäristö (vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät, ruohoiset suot), osittain myös metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot, kalliot) ja uhanalainen luontotyyppi (vanhat mäntyvaltaiset kuivat kankaat, saranevat). Lienee myös linnustollisesti hyvin arvokasta aluetta (ks. osa-alueen yleiskuvaus). Jaettu edelleen osakuvioihin B1 B4. Yleiskuvaus: Rantavyöhykkeen tuntumassa on metsätaloudelta säästetty vaihtelevan levyinen vyöhyke, jossa kasvaa komeaa kilpikaarnamännikköä. Alueen luonto on luonnontilaiseen verrattavaa ja hyvin

38 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys monipuolista. Pienipiirteistä vaihtelua tuovat mm. erikokoiset kalliopaljastumat ja suot. Kuvion keskellä on isompi, erittäin hieno luonnontilainen rantaneva (kuvio B3), jonka reunoilla on luonnontilaisia kallioisia saaria. Kokonaisuudessaan kuvio B on suorastaan erämainen, upea kokonaisuus, jonka säilyminen tulisi turvata rauhoittamalla se luonnonsuojelualueeksi. Alue on myös suurimmaksi osaksi kulutukselle herkkää. Alueen läheisyyteen tulisi varoa kaavoittamasta kovin paljoa asutusta, jotta kulutus ei lisäänny liiaksi eikä alueen erämainen luonnontila heikenny. Nykyisellään alueen läpi kulkee vain pieni polku. B1) Muu arvokas elinympäristö (vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät), osittain uhanalainen luontotyyppi (vanhat mäntyvaltaiset kuivat kankaat). Pääosan kohteesta muodostavat vanhat mäntyvaltaiset metsät. Rantavyöhykkeessä säästetty kohde on sinällään esimerkki hyvistä metsätalouskäytännöistä, joissa rannan, soiden ja kallioiden reunoihin on jätetty riittävän kokoiset suojaavat kaistaleet. Kuvioon sisältyy myös näiden suoja-alueiden ulkopuolisia talousmetsiä, jotka ovat kuitenkin rakenteeltaan kohtalaisen arvokasta, iäkästä metsää. Erityisen arvokkaita ovat pienet saaret ison rantasuon (B3-kuvio) itäpuolella, joiden puusto on hyvinkin luonnontilaista lukuisine tikankoloineen. Koko alueella puusto on mäntyvaltaista, joukossa vanhoja kilpikaarnaisia puuyksilöitä; lisäksi sekapuuna on eri-ikäistä kuusta, koivua, haapaa jne. Puuston rakenne on luonnontilaisen kaltainen, erirakenteinen; lahopuuta on kuitenkin melko niukasti. Varvikko ja jäkälikkö on hyväkuntoista. Metsätyyppi vaihtelee hieman, mutta enimmäkseen se on puolukkatyypin kuivahkoa kangasta (VT), joukossa on myös mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT) sekä kallioisilla paikoilla karumpia metsätyyppejä. Kasvillisuus on tavanomaista kanervan, puolukan (Vaccinium vitis-idaea) ja paikoin mustikan hallitsemaa kangaslajistoa. B2) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Alueella on muutama pieni kallio sekä yksi isompi kalliopaljastuma, joilla on säilynyt hyväkuntoinen pohjakerros ja komea, vanha mäntypuusto. Puuston rakenne on hyvä, joskin lahopuuta on ilmeisesti kerätty paikoin pois. Suurin kallioista kulkee kutakuinkin pohjois eteläsuunnassa; siltä on hienot näkymät suolle ja järvelle, joten se on myös maisemallisesti arvokas. B3) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot), Etelä-Suomessa uhanalainen luontotyyppi (saranevat). B-kuvion keskellä oleva rantasuo on erittäin hieno ja luonnontilaisena säästynyt luontokohde. Tyypiltään se on enimmäkseen varsinaista saranevaa (VSN). Suo on kutakuinkin puuton. Sen lajistossa valtalajina ovat pullosara (Carex rostrata) ja rahkasammalet (Sphagnum spp.), lisäksi tavataan mm. raatetta (Menyanthes trifoliata), mutasaraa (Carex limosa), tupasvillaa (Eriophorum vaginatum) sekä pyöreä- ja pitkälehtikihokkia (Drosera rotundifolia, D. longifolia). B4) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot)/ muu arvokas elinympäristö (ruohoiset suot), Etelä-Suomessa uhanalainen luontotyyppi (saranevat). Hienosti luonnontilansa säilyttäneet kaksi ruohoista suota tuovat merkittävän lisän koko B- kuvion luontoarvoihin. Suot eivät näy peruskartalla. Luontotyyppinä on pääosin ruohoinen saraneva, joka on Etelä-Suomessa varsin harvinainen ja myös uhanalainen (VU) luontotyyppi. Myös muutamia rämemättäitä sekä vähäruohoisempaa saranevaa esiintyy. Valtalaji on suurelta osin raate, joka hallitsee märkiä nevapintoja; pienemmällä osakuviolla myös vehka (Calla palustris) on toisena valtalajina. Runsaita ovat myös luhtasara (Carex vesicaria), pullosara, tupasvilla ja kurjenjalka; lisäksi soilla kasvaa mm. harmaasaraa (Carex canescens) ja järvikortetta (Equisetum fluviatile). B-kuvion luontoarvot: Luokka I. C) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Neljästä osasta koostuva edustava, laaja kalliokohde kytkeytyy B-kuvioon kohteiden välissä olevan hakkaamattoman, järeän

39 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys talousmetsämännikön kautta. Tällaista jossain määrin merkittävää metsää on myös kallioiden välinen alue, jota ei kuitenkaan poimittu merkittäviin luontokohteisiin sen selkeän talousmetsäluonteen ja puuston piirteiden vuoksi. Isoimman kallion pohjoisreunalla on myös arvokas suokuvio, joka on sisällytetty rajaukseen. Itse kallioiden puusto on selvästi ympäristöään vanhempaa männikköä. Pystykeloja on paikoin ja maapuitakin yksittäin; kaiken kaikkiaan lahopuuta on ympäröivän alueen yleistasoa enemmän. Luonto on pienipiirteisesti vaihtelevaa: paahteiset avoimet etelärinteet, puustoiset tasanteet, sileät lakiosat ja kausikosteat painanteet luovat monipuolisen kokonaisuuden. Linnuista alueella nähtiin mm. uhanalainen (VU) kivitasku reviirillä sekä kuultiin silmälläpidettävä (NT) kangaskiuru. Kalliolajisto on edustavaa, esimerkkilajeina voidaan mainita napajäkälät (), kaarrekarve (Parmelia centrifuga), puikkotorvijäkälä (Cladonia cornuta), poronjäkälät, tinajäkälät (Stereocaulon spp.), tierasammalet (Racomitrium spp.), kalliokarstasammal (Andraea rupestris), metsälauha (Deschampsia flexuosa) ja kalliokohokki (Silene rupestris). Vähäpuustoisen suon lajistoa ovat pullosara, jouhivihvilä (Juncus filiformis), juolasara (Carex nigra ssp. nigra) ja luhtavilla (Eriophorum angustifolium). Luontoarvot: Luokka II. D) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet keskiravinteiset lehdot). Vaihtelevista, mutta pääpiirteiltään samankaltaisista osista koostuva lehtokuvio käsittää peltoalueen reunoille jääneet rippeet alun perin laajemmista, pelloksi raivatuista lehdoista. Alueet lienevät olleet niitty- tai laidunkäytössä, mutta alkaneet puustottua jo yli 50 vuotta sitten. Nyt alueelle on muodostunut jo paikoin kohtalaisia määriä lehtilahopuuta, ja lisää on lähivuosina tulossa. Kuolleissa pystykoivuissa on runsaasti tikankoloja. Luontotyyppinä on valoisa, (kuivahko )tuore keskiravinteinen lehto, joka on uhanalainen (VU) luontotyyppi. Puusto on suurimmilla osakuvioilla enimmäkseen haapavaltaista, mutta vaihtelee pienemmillä kuvioilla enemmän. Myös mm. rauduskoivua on jonkin verran, sekä joitakin järeitä mäntyjä; kuusta on paikoin alikasvoksena. Haavoilla elää runsaasti haavankääpää (Phellinus tremulae). Huomionarvoisia ovat myös yksittäiset raidat (Salix caprea) ja tervalepät (Alnus glutinosa), joista osa on lahoja. Kenttä- ja pensaskerroksessa valtalajeina ovat kielo (Convallaria majalis), nuokkuhelmikkä (Melica nutans), lillukka (Rubus saxatilis), lehtonurmikka (Poa nemoralis) sekä valkovuokko (Anemone nemorosa). Huomionarvoista on myös kevätesikon (Primula veris) ja koiranheiden (Viburnum opulus) runsaus alueella. Myös niittylajistoa on yleisesti: aholeinikki (Ranunculus polyanthemos), särmäkuisma (Hypericum maculatum), kurjenkello (Campanula persicifolia) ja kalvassara (Carex pallescens). Luontoarvot: Luokka II. E) Muu arvokas elinympäristö (kedot), uhanalainen luontotyyppi (karut kalliokedot). D-kuvion lomaan sijoittuu kaksi pientä kallioketolaikkua, jotka ovat aspektinsa (länteen avautuvia) ja muiden piirteidensä vuoksi varsin arvokkaita, vaikkakaan eivät ehkä ole edustavia uhanalaisen perinnebiotoopin kuvioita siinä mielessä kuin Raunio ym. (2008) tarkoittavat. Osittain kysymykseen tulee kuitenkin erittäin uhanalainen (EN) tyyppi karut kalliokedot. Laikut ovat kallioisuuden takia melko avoimia, mutta niiden länsipuolella pellon ja kallion välissä kasvaa varjostavaa puustoa, joten yleiskuva on puolivarjoinen. Lajisto on monipuolista, edustavia lajeja ovat mm. silmälläpidettävä (NT) kissankäpälä (Antennaria dioica), sekä ahomansikka (Fragaria vesca), kangasmaitikka (Melampyrum pratense), mäkikaura (Avenula pubescens), tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum), kallioimarre (Polypodium vulgare), kalliokielo (Polygonatum inodorum), isomaksaruoho (Sedum telephium), haurasloikko (Cystopteris fragilis), kielo ja rohtotädyke (Veronica officinalis). Katajaa (Juniperus communis) on muutamia yksilöitä. Luontoarvot: Luokka II.

40 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys F) Muu arvokas elinympäristö (kedot), uhanalainen luontotyyppi (karut kalliokedot). Kohde eroaa piirteiltään selvästi E-kohteesta, vaikka kuuluu samaan luontotyyppiin. F-kuvion keto on laakean kallion päälle syntynyt keto, jolla ison kallion luoma valoisuus ja paahteisuus ovat selvempiä kuin edellisessä kohteessa. Kallio on enimmäkseen karua, mutta siihen sisältyy myös keskiravinteisempi osa, jolla tavataan mm. isomaksaruohoa ja keltamaksaruohoa (Sedum acre), tuoksusimaketta ja nuokkuhelmikkää, joka poikkeuksellisesti kasvaa voimakkaasti mätästävänä (ei kuitenkaan ole mätäshelmikkä). Muuten kallion lajisto on jäkälä- ja sammalvaltaista, lisäksi metsälauha on yleinen. Maisemallisesti kallio on tärkeä, koska se sijaitsee asutuksen tuntumassa ja ison peltoaukean laidalla. Luontoarvot: Luokka III. G) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet keskiravinteiset lehdot). Tien varressa on säilynyt rehevä lehtokaistale, joka edustaa tuoreen keskiravinteisen lehdon ravinteikasta päätä. Erityisesti puusto kiinnittää huomion monipuolisuudellaan. Valtapuita ovat kuusi (halk. jopa 70 cm), koivu ja mänty, lisäksi on tervaleppää, erikokoisia raitoja (halk. 25 cm asti), pihlajaa (Sorbus aucuparia) ja tuomea (Prunus padus) sekä pensaista katajaa ja korpipaatsamaa (Rhamnus frangula). Puuston laji-, ikäja muu rakenne ovat hyvin vaihtelevia, mikä luo kuviolle monimuotoisuutta. Osa puista on hyvin vanhoja. Lahopuuta on kuitenkin melko vähän. Kenttäkerroksen ehdoton valtalaji on enimmäkseen kielo, lisäksi runsaita ovat valkovuokko, lillukka, mustikka (Vaccinium myrtillus), sinivuokko (Hepatica nobilis), isotalvikki (Pyrola rotundifolia), käenkaali (Oxalis acetosella), metsäorvokki (Viola riviniana), sananjalka (Pteridium aquilinum), nuokkuhelmikkä, oravanmarja (Maianthemum bifolium), puolukka, karhunputki (Angelica sylvestris) ja kultapiisku (Solidago virgaurea). Luontoarvot: Luokka II. H) Uhanalainen luontotyyppi (kangaskorvet). Luontoarvoiltaan niukan talousmetsäalueen keskellä on pieni kuvio, joka on luontoarvoiltaan merkittävämpi ja edustaa erittäin uhanalaista (EN) luontotyyppiä ruohokangaskorvet (RhKgK). Puusto on mäntyä ja koivua, ja siinä näkyvät metsätalouden (harvennuksen) jäljet. Latvuskerroksia on kaksi, n. 60-vuotias ylispuusto ja nuori aluspuusto, joka on pääosin tiheässä kasvavaa koivua. Metsätaloudesta huolimatta alueen ominaispiirteet ovat säilyneet melko hyvinä. Kuviolla on n. 2 2 m kokoinen vanha kaivanto, mutta merkittävää ojitusta ei ole. Lahopuuta on jonkin verran. Alemmassa latvuskerroksessa ja pensaskerroksessa on raitaa ja tuhkapajua. Kenttäkerroksen lajisto on monipuolinen, lajeja mm. metsäkorte (Equisetum sylvaticum), mustikka, suo-orvokki (Viola palustris), korpi-imarre (Phegopteris connectilis), käenkaali, hiirenporras (Athyrium filix-femina), metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), lillukka, viitakastikka (Calamagrostis canescens), korpikastikka (C. phragmitoides), tähtisara (Carex echinata), oravanmarja, sananjalka, lehtohorsma (Epilobium montanum). Luontoarvot: Luokka II. J) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot), Etelä-Suomessa uhanalainen luontotyyppi (sararämeet). Kallioiden välinen pieni painanne on ojittamatonta, varsin luonnontilaista nevarämettä. Luontotyyppi on Etelä-Suomessa uhanalainen (VU*) varsinainen sararäme (VSR), pienialaisuutensa vuoksi hieman epätyypillinen sellainen. Puusto on harvaa rämemäntyä, joukossa pieniä koivuja. Reunoilla on isovarpuisia eli mm. suopursun (Ledum palustre) ja juolukan (Vaccinium uliginosum) hallitsemia rämemättäitä, keskellä muutama aari nevapintaa, jota hallitsevat pullosara, isokarpalo ja tupasvilla. Reunoilla on myös vähän tuhkapajua (Salix cinerea). Luontoarvot: Luokka III.

41 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys K) Muu arvokas elinympäristö / uhanalainen luontotyyppi (mustikkakangaskorvet). Pieni soistuneen metsän kuvio ei ole kokonaan mustikkakangaskorpea, vaan osa on melko tavanomaista talousmetsää. Kuvion integriteettiä ja kokonaisuutta silmälläpitäen tavanomaisempaa metsää on rajattu kangaskorven yhteyteen. Luontoarvojen kannalta merkittävimmät osat ovat kuvion pohjois- ja eteläpäissä. Puusto kuviolla on mäntyvaltaista; alemmassa latvuskerroksessa on myös kuusta ja koivua. Lahopuuta on niukasti. Aluskasvillisuus on tavanomaista kangas- ja kangaskorpilajistoa, varvuista mm. mustikkaa, suopursua ja juolukkaa. Ruohoja ja heiniä on niukasti. Märissä väleissä on rahkasammalia ja juolasaraa. Luontoarvot: Luokka III. Osa-alue B (Släts Lämmobro) Osa-alue on suurelta osin rakennettua haja-asutusaluetta ja peltoja. Näin ollen luontoarvojen kannalta potentiaalisia alueita on niukalti. Asutuksen lomassa olevissa tai tonttien sisään jäävissä kapeissa rakentamattomissa kaistaleissa voi olla esim. huomionarvoisia putkilokasviesiintymiä, joita ei selvityksessä havaittu. Tällaisten esiintymien kartoitus ei kuitenkaan sisältynyt työhön, eikä se olisi ollut työn tarkoituksen kannalta kovin mielekästäkään. Alueella on karttakuvan perusteella potentiaalia perinnebiotooppien kannalta, mutta kartoituksessa tällaisia ei kuitenkaan havaittu edustavina. Niittykuviot ovat enimmäkseen alkaneet jo kauan sitten kasvaa umpeen, ja nykyisin ne ovat pensoittuneita/puustottuneita ja suurruohoisia, luontoarvoiltaan vaatimattomia. Pohjoisosan peltoalueen reunamilla on pieniä (enintään aarin luokkaa) ketotilkkuja, jotka ovat kooltaan niin pieniä ja luonnontilaltaan niin heikentyneitä, etteivät nouse arvokohteiksi. Osa-alueen merkittävin luontoarvojen keskittymä ovat Lämmobron rantanevat ja niiden lomassa sijaitsevat kangasmetsäsaarekkeet. Alueella on ojittamattomana säilyneitä arvokkaita suotyyppejä ja luonnontilaista rantaviivaa. Suon luontoarvoja ja erityisesti maisema-arvoja on heikentänyt aivan hiljattain uuden asuinalueen rakentaminen Lämmobron pohjoispuolelle. Alueen itäreunassa Stora Masugnsträsketin ranta-alue ja länsireunassa Dragsfjärdenin ranta-alue ovat todennäköisesti linnustollisesti arvokkaita alueita. Stora Masugnsträsketiltä aivan selvitysalueen reunalla olevista saarista on tieto uhanalaisen (VU) selkälokin (Larus fuscus, suull. tiedonanto Panu Kunttu) pesinnästä, ja Dragsfjärdenin rannassa aivan selvitysalueen rajan tuntumassa oleili kasvillisuusselvitystä tehtäessä kuikkapoikue (Gavia arctica, lintudirektiivin I liitteen laji). Länsirannan metsissä havaittiin myös huomionarvoisina lajeina käki (Cuculus canorus) ja leppälintu (Phoenicurus phoenicurus). Alueen pohjoisosassa on merkittäviä silmälläpidettävän (NT) kellotalvikin (Pyrola media) esiintymiä. A) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot) ja muu arvokas elinympäristö (vanhat /runsaslahopuustoiset kangasmetsät). Pieni rantaan ulottuva kallio nousee arvokohteeksi maisema-arvojensa ja luontoarvojensa yhdistelmän vuoksi. Kallion luoteispuolelta on rajattu mukaan pieni pala luonnontilaisen kaltaista, melko vanhaa kangasmetsää, jossa havaittiin myös silmälläpidettävän (NT) kasvilajin kellotalvikin (Pyrola media) esiintymä. Puusto koko kuviolla on pääosin vanhaa männikköä. Kallionlaen lajisto on niukkaa karun silikaattikallion lajistoa: kanerva hallitsee kenttäkerrosta isoina peitteinä, lisäksi on mm. sianpuolukkaa (Arctostaphylos uva-ursi) ja pensaista katajaa. Kallion järven puoleisessa reunassa on näyttävä,

42 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys n. 7 m korkuinen, vesirajaan laskeutuva jyrkänne, jolla on valuvetisen kalliopinnan lajistoa kuten laakasammalta (Plagiothecium sp.) kivikynsisammalta (Dicranum scoparium) ja nuokkuvarstasammalta (Pohlia nutans). Luontoarvot: Luokka III. B) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), uhanalainen luontotyyppi (kuivat keskiravinteiset lehdot + kuivat runsasravinteiset lehdot). Pellon laidassa itäkaakkoon viettävällä rinteellä on kuivan lehdon laikku, joka lienee ollut aikoinaan hakamaata. Kyseistä erittäin uhanalaista (EN) luontotyyppiä eli kuivaa lehtoa esiintyy selvitysalueella vain vähän yhtä edustavana. Kuviolta löytyi kaksi huomionarvoista kasvilajia. Häränsilmä (Hypochoeris maculata) on rannikkovyöhykkeessä meillä harvinainen ja viime vuosikymmeninä mm. Ahvenanmaalla entisestäänkin harvinaistunut (Häggström & Häggström 2008). Taalintehtaalta löytynyt esiintymä on siten erityisesti syytä suojella. Myös rauhoitetun valkolehdokin (Platanthera bifolia) runsaus kuviolla on merkillepantavaa: lajia tavattiin koko kuvion alueella, yhteensä vähintään kymmeniä yksilöitä. Kuvion puusto on varttunutta koivua, mäntyä, ja haapaa, ja puustoa on harvennettu. Ominaispiirteet ovat kuitenkin hyvin säilyneet varsinkin aivan pellon reunavyöhykkeessä. Lahopuuta on jonkin verran, lähinnä pystypökkelöitä. Valoisuus ylläpitää kuviolla myös edustavaa niittylajistoa. Valtalajeja ovat sinivuokko, valkovuokko, metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea), lillukka, salokeltanot (Hieracium Umbellata coll.), kielo, puolukka, metsäorvokki ja nuokkuhelmikkä; pohjakerroksessa mm. metsäliekosammal (Rhytidiadelphus triquetrus) on hyvin runsas. Muita lajeja: tuoksusimake, kangasmaitikka, ahomansikka, kurjenkello. Pensaista katajaa on runsaasti. Luontoarvot: Luokka II. C) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Pieni, maisemallisesti arvokas kallio laskeutuu jyrkänteenä suoraan Dragsfjärdeniin. Kasvillisuus on karulle silikaattikalliolle tyypillistä. Luontoarvot: Luokka III. D) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Kohde on laajahko, kuiva ja karu kallioalue, jolla puustoa on luonnostaan vain vähän. Asutusalueen tuntumassa sijaitsevana kalliometsäkokonaisuus on myös virkistyksellisesti tärkeä. Luonnontilaa heikentää lievä kuluneisuus ja lahopuun poisto: lahopuuta on lähinnä hiljattain kuivuuteen kuolleina pystymäntyinä. Kasvillisuustyyppi on kallioista kuivaa kangasta (CT). Elävä puusto on pääosin mäntyä, joukossa on pihlajaa ja runsaasti nuorta koivua. Mäntypuusto on osin vanhaa. Kuvion ympärillä on hakkuuta/nuorta taimikkoa, pohjoisosassa myös varttunutta puustoa. Lajisto on hyvin tunnusomaista: metsälauhaa, tierasammalia, poronjäkäliä, yksittäisiä tupsuja kanervaa jne. Ruohovartisista tavataan hvin niukkoina lähinnä kalliokieloa ja kalliokohokkia. Kallion koillisreuna päättyy 6 8 m korkeaan jyrkänteeseen, joka kytkeytyy suoraan alla olevaan pieneen soistumaan (kuvio E). Jyrkänne on näyttävä, ja sen alla on rapautumislouhikkoa. Jyrkänteen juurella on myös roskaläjiä. Luontoarvot: Luokka III. E) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät korvet + luhdat). Kuvio on pienialainen puustoisen ja avoimemman suon yhdistelmä kallionjyrkänteen ja tien välissä. Tietä kohti eli itään päin mentäessä koivuvaltainen luhtainen korpi vaihettuu pajuluhdan kautta avoimeksi saraluhdaksi. Siellä kuvaan ilmestuvät yhä enemmän pajut ja tervaleppä; kuitenkin hieskoivu pysyy yhtenä valtalajina. Pohjakerros muuttuu rahkasammalvaltaiseksi (mm. korpirahkasammal, Sphagnum girgensohnii) ja sarat, mm. pullosara, hallitsevat kenttäkerrosta. Keskiosa on avointa saraluhtaa. Luontoarvot: Luokka III.

43 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys F) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Korkealle nouseva kallio on jäänyt uuden asuinalueen keskelle. Kalliolta on jonkinlaiset näkymät Stora Masugnsträsketille, ja kuvioon on sisällytetty kallion ja rannan välinen kapea kaistale järeää puustoa, joka on myös ainoa olemassaoleva kalliolle johtava ekologinen käytävä. Rannassa on myös kuvioon sisältyvä toinen, pienempi kalliokohouma. Kuviolla huomionarvoista on uhanalaisen (VU) kivitaskun reviiri. Kasvilajisto ei poikkea alueen muista karuista kallioista. Luontoarvot: Luokka III. G) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot + rantaluhdat), muu arvokas elinympäristö (linnustollisesti arvokkaat alueet), osin Etelä-Suomessa uhanalainen luontotyyppi (saranevat). Lämmobron neva on hieno, moniosainen kohde, johon liittyy myös kallioisia saarekkeita; metsäsaarekkeet ovat kuitenkin enimmäkseen käsiteltyjä talousmetsiä. Kohteelta tavataan edustavana useita suotyyppejä, joista tärkeimmät ovat varsinainen saraneva (VSN, Etelä-Suomessa uhanalainen luontotyyppi), saraluhta (SrLu) ja pensasluhta (PensLu). Alueen arvoa on merkittävästi heikentänyt pientalorakentaminen, joka on paitsi katkonut tehokkaasti ekologiset yhteydet suolle, myös vähentänyt maisema-arvoja ja todennäköisesti myös linnustoarvoja, sillä pientaloasutus ja tiestö työntyvät paikoin aivan suon reunaan kiinni. Lisäksi pensasluhta- ja saraluhtaosion läpi kulkee leveä oja. Näistä heikentävistä tekijöistä huolimatta suo on edelleen arvokas kohde. Suotyypeistä puutonta saranevaa on lähinnä suon pohjoisosassa; suon eteläosassa ja rannan läheisyydessä on saraluhtaa (+ luhtanevaa), ja suon länsiosa on puolestaan pajukkoista pensasluhtaa. Luontotyyppien vaihtelevuuden vuoksi tarkkoja lajilistoja ei luetella tässä. Keskeisiä lajeja saraluhta-alueella ovat mm. pullosara, kurjenjalka (Comarum palustre), rantakukka (Lythrum salicaria), sararahkasammal (Sphagnum fallax), kurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja kiiltopaju (Salix phylicifolia). Linnuista alueella nähtiin mm. harmaahaikara (Ardea cinerea). Suoalue on kartalla näkyvää laajempi, sillä siihen liittyy järvialueella oleva laaja, hyllyvä luhtaneva-alue. Siellä ei huonon saavutettavuuden vuoksi käyty, mutta kohde on ilman muuta arvokas ja rajattu kartalle kuviona G2. Luontoarvot: Luokka II. Osa-alue C (Lämmokärret Dragsfjärden) Osa-alue on rakentamaton, yhtenäinen metsäalue, jolle on erityisen leimaa-antavaa kalliopaljastumien suuri määrä. Kohteella on muutamia laajoja, hienoja kalliokokonaisuuksia. Suurin osa metsäalueesta on kuitenkin hyvin intensiivisesti hoidettuja talousmetsiä. Dragsfjärdenin rakentamaton, topografialtaan jyrkkä ranta-alue on hieno ja ehjä luontokokonaisuus. Ylänköalue putoaa noin 40 m korkeudesta alas vuonomaiseen entiseen merenlahteen. Rannan lähelläkin suurin osa metsästä on talousmetsää. 1,7 kilometrin pituinen rakentamaton rantaviiva on arvokas ympäristö, jossa olisi potentiaalia laajalle eliöjoukolle, jos metsä saisi kehittyä nykyistä luonnollisempaan suuntaan. Maininnan arvoinen, arvokas luontokokonaisuus on myös Lämmokärretin suo, jolla lienee myös linnustollista arvoa. Suo on syntynyt pinnanmyötäisen umpeenkasvun tuloksena lahdenpohjukan vesialueen päälle. Kohdetta täydentävät pienet kallioiset saarekkeet. Laajimman ja luonnontilaisimman kalliometsäkokonaisuuden (kuvio J) lomassa on vaikuttava, erinomaisesti luonnonmuistomerkiksi sopiva kalliosta muodostunut "huone" (piste nro 7, YKJ : ). Tämä "pirunkirkko" on kuvailtu alla kohteen J yhteydessä.

44 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys A) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Kaksiosainen kalliokokonaisuus erottuu luontoarvoiltaan selvästi ympäröivien talousmetsien keskeltä. Puusto on vanhaa männikköä satunnaisine maapuineen ja yksittäisine pystykeloineen. Kenttäkerros on hyvin luonteenomaista, poronjäkäläpeitteiden hallitsemaa kalliometsää. Peruslajistoon tuovat väriläiskiä yksittäiset kalliokohokit ja kangasmaitikat. Puustoisemmilla paikoilla on puolukka- ja kanervakasvustoja. Luontoarvot: Luokka III. B) Muu arvokas elinympäristö (ruohoiset suot), uhanalainen luontotyppi (saniaiskorvet). Monimuotoisuuden kannalta avainbiotooppeihin kuuluva saniaiskorpi (SaK) on ojitettunakin kohtalaisen arvokas, ja kuuluu myös uhanalaiseen (VU) luontotyyppiin. Korvessa on lajiston perusteella myös hienoista lähdevaikutusta. Korven puusto on tervaleppää ja hieskoivua, lahopuuta on niukahkosti (muutamia pökkelöitä). Kuusen taimia on noussut ojanvarsille. Lähes kokonaan saniaisten peittämä kenttäkerros on keskiosissa pysynyt edustavana, mutta ojien varsilla muuttunut kohti turvelehtoa. Runsaimpia lajeja ovat hiirenporras ja isoalvejuuri (Dryopteris expansa), käenkaali, suo-orvokki, rantanurmikka (Poa palustris) ja oravanmarja. Muita lajeja ovat mm. ranta-alpi (Lysimachia vulgaris), jänönsalaatti (Mycelis muralis), lehtohorsma, leskenlehti (Tussilago farfara), nokkonen (Urtica dioica), vuohenputki (Aegopodium podagraria), mustaherukka (Ribes nigrum), kyläkellukka (Geum urbanum) ja nurmilauha (Deschampsia cespitosa). Luontoarvot: Luokka III. C) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Luontoarvot: Luokka III. D) Uhanalainen luontotyyppi (mustikkakorvet). Intensiivisen metsänkäsittelyn ulkopuolelle jätetty, joskin piirteiltään talousmetsämäinen korpikuvio edustaa uhanalaista (VU) luontotyyppiä. Kohteen arvoa lisää se, ettei siinä ole ojitusta joka heikentäisi luonnontilaa. Puusto on koivuvaltaista, joukossa mäntyä ja vähän nuorta kuusta. Puuston rakenne on luonnontilaisen kaltainen (luontaista tasaikäisempi), joskin lahopuusto lähes puuttuu. Mustikkakorven kasvillisuus on hyvin edustavaa: pensaista tavataan pajuja (Salix spp.), kenttäkerroksessa on mm. runsaasti metsäkortetta ja mustikkaa, sekä riidenliekoa (Lycopodium annotinum) ja maariankämmekkää (Dactylorhiza maculata). Rahkasammalten peittävyys on n. 20 %. Luontoarvot: Luokka II. E) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Pienten kallioiden ryhmä työntyy aivan Lämmokärrin rantavyöhykkeeseen ja lisää siten kokonaisuuden arvoa. Kallioista itäisin työntyy loivasti suoraan järveen muodostaen saumattoman liiton luhtanevan kanssa (kuva). Luonnontilaisuus on hyvä. Kallioilla on komeita vanhoja mäntyjä, mm. vanha kelo täynnä tikankoloja (kuva). Poronjäkälikkö on hyväkuntoista, lisäksi kasvaa muita tyypillisiä jäkäliä ja sammalia sekä kanervaa. Luontoarvot: Luokka II. F) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot + rantaluhdat + kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla), uhanalainen luontotyyppi (saranevat + tervaleppäluhdat) ja muu arvokas elinympäristö (vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät). Todennäköisesti myös linnustollisesti arvokas alue. Useiden arvokkaiden elinympäristöjen muodostama kokonaisuus, joka on asutuksen lomassa säilynyt tunnelmaltaan rauhallisena ja luonnontilaisena. Ilmakuvassa näkyy muutamia suon poikki kulkevia ojituksia, mutta tosiasiassa nämä vanhat arvet eivät heikennä luonnontilaa millään tavalla, sillä niillä ei ole kuivattavaa vaikutusta suohon. Kohde koostuu osakohteista F1 F6: F1) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rantaluhdat). Pinnanmyötäisesti

45 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys umpeenkasvava suokasvillisuus on reunoiltaan eli sukkessiovaiheen nuorimmilta osilta ruoho- ja saraluhtaa. Isoimman saarekkeen erottava kannas on pajuluhtaa. Kasvillisuus vaihtelee monipuolisesti ja luo mm. vesilinnuille sekä sudenkorennoille ym. hyönteisille otollisen elinympäristön. Myös avovettä on paikoin kapeana, paikoin leveämpänä vyöhykkeenä, jonka seassa on myös irrallisia hyllyviä turvelauttoja. Luhtakasvillisuus on suurelta osin rehevää, osmankäämivaltaista kasvillisuustyyppiä, jossa tavataan leveäosmankäämin (Typha latifolia) ohella mm. kurjenjalkaa, vehkaa, harmaasaraa, rantamataraa (Galium palustre) ja pullosaraa. F2) Uhanalainen luontotyyppi (tervaleppäluhdat). Pieni ojansuuhun muodostunut kuvio on poimittu erilleen, koska se on biodiversiteetin kannalta avainbiotooppi ja uhanalainen (VU) luontotyyppi. Kuvio ei kuitenkaan täytä luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerejä. Luhtaisen korven puusto on järeää tervaleppää, lisäksi on hieskoivua, tuomea sekä pensaista virpapajua (Salix aurita) ja korpipaatsamaa (Rhamnus frangula). Monipuolisessa kenttäkerroksessa tavataan mm. vehkaa, terttualpia (Lysimachia thyrsiflora), ranta-alpia, kurjenjalkaa, harmaasaraa, tähtisaraa ja okarahkasammalta (Sphagnum squarrosum). F3) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot), Etelä-Suomessa uhanalainen luontotyyppi (saranevat). Suon pidemmälle umpeenkasvaneet laajat keskiosat ovat saranevaa (VSN), joka vaihettuu reunoilla luhtanevojen (LuN) kautta kuvion F1 luhtiin. Kasvillisuus on edustavaa ja tyypillistä. Pullosara ja isokarpalo ovat putkilokasveista valtalajeina. Lisäksi tavataan mm. pyöreälehtikihokkia, suokukkaa ja useita rahkasammallajeja. Harvakseltaan tavataan esim. männyn taimia, mikä on merkki sukkession mukaisesta rämettymisestä. F4) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla). Pienet saaret ovat jo tosiasiallisesti suon sisään jääneitä ja siten metsälain mukaisia saarekkeita. Ne ovat pääosin kallioisia männiköitä. Arvokkaimman ja isoimman saarekkeen pohjoiskärki on otettu erilliseksi kohteeksi F5: F5) Muu arvokas elinympäristö (vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät). Isoimman saarekkeen pohjoiskärki on luonnonkaunis, ikivanha männikkölaikku, jolta on hienot näkymät ympäri suota. Metsätyyppi on kanervatyypin kuiva kangas (CT). Puusto on avaraa, yli 150- vuotiasta, rakenteeltaan eri-ikäistä männikköä. Lahopuuta on jonkin verran. Hieman hankalan saavutettavuuden takia maastossa ei juurikaan näy kulumisen jälkiä. F-kuvion luontoarvot kokonaisuutena: Luokka I. G) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot + louhikot). Yhtenäisen kallioalueen arvoa nostaa sen kaakkoispäässä oleva isoista lohkareista koostuva louhikko. Kuviolla oleva mäntypuusto on iäkästä ja eri-ikäistä, joskin vanhoja harvennuksen jälkiä on paikoin. Lahopuuta on niukasti. Kenttäkerros on tyypillistä, mm. poronjäkäliä, kangaskarhunsammalta (Polytrichum juniperinum), metsälauhaa ja kanervaa. Luontoarvoluokkaa nostaa louhikon erikoisuus sekä maisemalliset/virkistysarvot, sillä kohteelle on suora näkyvyys viereisestä vanhainkodista. Luontoarvot: Luokka II. H) Uhanalainen luontotyyppi (korpirämeet). Kuvio on ojittamaton, korpinen painanne kalliometsien keskellä. Luontotyyppi on varsin vaikeasti määritettävä, mutta voisi olla lähimpänä uhanalaista (VU) korpirämettä (KoR). Luontotyyppi on syntynyt mustikkatyypin kankaan soistuessa. Puusto on järeää männikköä, sekapuuna haapaa ja hieskoivua, pensaista tavataan katajaa, korpipaatsamaa ja tuhkapajua. Vaateliaammista kasveista paikalla on vielä mm. ruohokanukkaa (Cornus suecica), sananjalkaa ja korpirahkasammalta. Rämepinnalla vallitsevat juolukka, mustikka ja suopursu. Luontoarvot: Luokka II.

46 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys J) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot), muu arvokas elinympäristö (vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät). Huomattavan laaja ja yhtenäinen, erittäin edustava ja kutakuinkin luonnontilainen vanhan metsän alue. Näin ehjinä säästyneitä vanhan kalliometsän kuvioita on luonnonsuojelualueiden ulkopuolella hyvin vähän. Sähkölinja jakaa kuvion kahtia. Puusto on suurelta osin vanhaa, ja lajikoostumus vaihtelee alueittain. Joukossa on vanhoja, kilpikaarnaisia ja lakkapäisiä mäntyvanhuksia. Lahopuuta on poistettu, mutta paikoin on säästynyt lahoamaan jääneitä keloja ja maapuita. Metsän rakenne on luonnollinen, erirakenteinen ja pienipiirteisesti vaihteleva. Sähkölinjan eteläpuolella esimerkiksi alueeseen kuuluu edustava louhikko, jossa on sianpuolukkakasvustoja. Alue on yleisesti ottaen hyvin karua jäkälätyypin kalliometsää (ClT), väleihin jää myös pienempiä kuivahkon (VT) tai kuivan kankaan (CT) laikkuja. Kenttäkerros on vaihtelevasti poronjäkälien, tierasammalien, kangaskarhunsammalen, kynsisammalten ja kanervan hallitsemaa kalliokasvillisuutta, jonka joukkoon mm. kalliohatikka (Sagina morisonii) ja kalliokohokki tuovat vaihtelua. Ylimmältä huipulta on erittäin komeat näkymät laajalle pohjoissektorille, joten kohde on myös maisemallisesti arvokas. Luontoarvot: Luokka I. Kohteeseen sisältyy luonnonmuistomerkiksi hyvin sopiva, vaikuttava kalliomuodostelma kohdassa YKJ : Pystysuorat korkeat kallionseinämät sulkevat neljältä suunnalta sisäänsä nelikulmaisen, 10x10 m kokoisen tasanteen ("huoneen"), jonka pohja on lohkareinen mutta verraten tasainen. Huoneen pohjalle on pääsy vain yhdestä nurkasta n. 4 m leveän aukon kautta. Keskellä tätä aukkoa kasvaa lähialueiden ainoa iso kuusi, joka on huomattavan järeä (halkaisija 40 cm). Kallionseinämät ovat paikoin ylikaltevia; niillä kasvaa niukkana mm. tummaraunioista (Asplenium trichomanes) ja kalkkikiertosammalta (Tortella tortuosa), vaikka kalliot ovatkin enimmäkseen hyvin happamia. K) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (norot), vesilain mukainen kohde (luonnontilainen uoma). Pienen noron alueelta on puusto hakattu joitakin vuosia sitten, mutta kohde on muuten säilyttänyt ominaispiirteensä. Uoman yli on ajettu metsäkoneella. Ylispuusto on järeää koivua ja mäntyä, jonka alle on kehittynyt tiheä koivutaimikko. Uoman alueella on monipuolista kostean puronvarsilehdon kasvillisuutta, mm. hiirenporras, ranta-alpi, leskenlehti, korpi-imarre, kiiltolehväsammal, suo-ohdake (Cirsium palustre), röyhyvihvilä (Juncus effusus), suo-orvokki, peltokorte (Equisetum arvense), hernesara (Carex viridula) ja rätvänä (Potentilla erecta). Järven rantaviivassa on myös tuoreen lehdon kasvillisuutta, mm. metsäorvokki, valkovuokko, oravanmarja, metsämaitikka ja lillukka. Luontoarvot: Luokka III. L) Muu arvokas elinympäristö (vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät), metsälain + vesilain mukainen kohde (luonnontilainen uoma). Todennäköinen linnustollisesti arvokas alue. Pieni pätkä järveen viettävää rinnettä on saanut kehittyä runsaslahopuustoiseksi metsäksi, jolla voi olla jo jonkinlaista merkitystä vaateliaamman lahopuulajiston kannalta. Järeämpää lahopuuta ei vielä ole kovin paljoa, mutta sitä on kehittymässä kovaa vauhtia lisää, kun puusto vanhenee (ikä nyt v.). Metsikön puulajirakenne ja ikärakenne ovat hyvät, lehtipuuta on runsaasti. Valtapuina ovat tasaisesti mänty, kuusi ja koivu, sekapuina on haapaa ja pihlajaa. Kuvio rajautuu yläosastaan hakkuisiin. Kuviolla on myös vesilain ja metsälain kohteeksi luettava kausikuiva noro, joka on uurtanut selvän uoman rinteeseen. Tiheästä puustosta johtuen kenttäkerros on pääosin niukka, mutta paikoin kaatuneiden puiden synnyttämiin pienaukkoihin on syntynyt elinvoimaista lehtomaisen kankaan (OMT) kasvillisuutta: mustikka, oravanmarja, metsäkastikka, metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) ja salokeltanot. Kuviolla tavattiin myös huomionarvoista lintulajistoa: peukaloinen (Troglodytes troglodytes), hömötiainen, kuusitiainen

47 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys (Parus ater), puukiipijä ja käpytikka (Dendrocopos major). Luontoarvot: Luokka II. M) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot). Muutaman aarin kokoinen soistuma on suojattu hakkuissa mallikelpoisesti jättämällä ympärille riittävä suojuspuusto. Pienialaisen soistuman suotyyppi on vaikea määrittää, mutta lähimpänä voisi olla tupasvillaräme (TR). Keskiosassa on tupasvillamättäitä sekä pullosaran, rämerahkasammalen ja isokarpalon hallitsemaa välipintaa. Reunoilla on tavanomainen mustikka-suopursu-juolukkavarvikko. Luontoarvot: Luokka III. N) Muu arvokas elinympäristö (keskiravinteiset rantakalliot). Pieni, kohtalaisen ravinteikas kallio edustaa huomionarvoista luontotyyppiä. Järveen työntyvän laakean kallion sekä sen eteläreunassa olevan pienen jyrkänteen kasvilajisto on monipuolista ja vaateliasta, mm. tummaraunioinen (Asplenium trichomanes), isomaksaruoho, haurasloikko, kiilto-omenasammal (Bartramia ithyphylla), ruoholaukka (Allium schoenoprasum), rohtotädyke, kalliokielo ja karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis). Luontoarvot: Luokka II. O) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (norot + rehevät lehtolaikut), vesilain mukainen kohde (luonnontilainen uoma), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet keskiravinteiset lehdot). Hieno pikkupuro (noro) virtaa ylängöltä vuolaasti jyrkkää rinnettä pitkin ja kuivuu aika ajoin. Virtaus on uurtanut suhteellisen syvän uoman, paikoin peruskallioon asti. Uoman ympärillä kasvillisuus on huomattavan rehevää ja luonnontilaista keskiravinteista tuoretta lehtoa (OMaT). Luontotyyppi on uhanalainen (VU). Puusto on kuusi- ja mäntyvaltaista, järeimmät yksilöt ovat jopa 50 cm halkaisijaltaan. Lisäksi on vanhoja koivuja ja raitoja. Rehevässä kenttäkerroksessa kasvavat runsaina mm. sinivuokko, valkovuokko, metsäorvokki, käenkaali, nuokkuhelmikkä, sudenmarja sekä tuskin pensaskerrokseen yltävä lehtokuusama (Lonicera xylosteum). Luontoarvot: Luokka II. P) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet keskiravinteiset lehdot). Selvitysalueen rajalla oleva entinen laidunhaka on metsittynyt edustavaksi rinnelehdoksi. Puustossa on kaksi latvuskerrosta: ylispuustona mäntyä, toisena kerroksena järeytynyttä (halk. 25 cm) koivua. Lahopuuta on niukasti kehityshistoriasta johtuen. Luontotyyppi on käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) rehevyystason yläpäässä olevaa tuoretta( kuivahkoa) lehtoa, joka on uhanalainen (VU) luontotyyppi. Kenttäkerros on monipuolinen, mm. sinivuokko, valkovuokko, metsäkastikka, lillukka, karhunputki, runsas maassa matava koiranheisi, sudenmarja, sananjalka, kevättähtimö (Stellaria holostea), taikinamarja, kevätpiippo (Luzula pilosa), isoalvejuuri, rohtotädyke ja metsämaitikka. Luontoarvot: Luokka II. Q) Muu arvokas elinympäristö (muinaisrantakivikot). Kallion päällä olevat lähekkäiset kivikot (rajattu yhtenä kuviona) ovat Itämeren muinaisrantoja, jotka ovat maankohoamisen myötä nousseet jo n. 40 metrin korkeuteen. Geologisena kohteena ne ovat huomionarvoisia ja tuovat lisäksi oman lisänsä alueen pienipiirteisesti vaihtelevaan luontoon. Luontoarvot: Luokka III. R) Muu arvokas elinympäristö (kallionpäällyssuot). Kolme erilliskohdetta ovat kallion päällä noin 30 metriä mpy sijaitsevia pieniä soistumia. Ne ovat tuhansien vuosien ikäisiä muistomerkkejä maankohoamisen vaikutuksista, ja luonnontilaisina ne tulisi huomioida maankäytössä. Luontotyyppinä ovat eri rämetyypit, mm. isovarpuräme (IR) ja tupasvillaräme (TR). Keskimmäisellä kuviolla kasvaa myös esim. järviruokoa (Phragmites australis), joka on

48 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys noussut suon mukana ylös kallion päälle ja jäänyt siten eristyksiin muista populaatioista. Luontoarvot: Luokka II. Osa-alue D (Sabbels Todalen) Sabbelsin, Todalenin ja Spikisin alueet käsittävä osa-alue on kulttuurivaikutteista, pientaloasutuksen luonnehtimaa kallioista maastoa. Arvokkaat luontokuviot ovat topografiasta johtuen enemmän tai vähemmän kapeita juotteja kallioalueiden rinteillä. Kaiken kaikkiaan pieniä arvokkaita kohteita on alueella paljon, mikä johtuu osittain maaperän paikoittaisesta rehevyydestä. Alue erottuu luontoarvoiltaan myös lämpimien kallio- ja ketoympäristöjen ansiosta. Näihin ympäristöihin sijoittuu myös valtakunnallisesti merkittävä uhanalaisen (VU) vuorimunkin (Jasione montana) esiintymiskeskittymä, joka käsittää useita kallioketoympäristöjä Vaktkojsbergeniltä aivan alueen länsirajalle. Aivan osa-alueen itäkulmassa on huomattavan arvokas perinnebiotooppikohde, edustava ketokokonaisuus (kuvio K). Se on lajistoltaan ja monimuotoisuudeltaan nykypäivään säilyneiden ketoympäristöjen kärkeä. Alueen keskiosassa on selvitysalueen laajin pähkinäpensaslehto (kuvio D), joka täyttää luonnonsuojelulain kriteerit. Siihen liittyneenä on toinen kuvio arvokas luonnontilaisen kaltainen metsäkuvio (kuvio E), josta osa on rehevää lehtoa. Näiden pohjoispuolella on kolmas arvokas lehtolaikku (kuvio C). Muut luontotyyppi- ja kasvillisuuskohteet ovat pienialaisia erilliskohteita, joiden säilyttäminen olisi kuitenkin tärkeää asutuksen jo ennestään voimakkaasti pirstomassa ympäristössä. Alueen merenrantajakso on luontoarvoiltaan varsin vähäarvoista. Osa-alueelta löytyi selvityksen ainoa esiintymä haitallisimpiin vieraslajeihimme kuuluvaa jättiputkea (Heracleum sp.) palstaviljelyalueen ja pähkinäpensaslehdon rajalta (YKJ : ). Esiintymä olisi syytä hävittää mahdollisimman pian. A) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot). Pieni soistuma tien varressa on säilyttänyt luonnontilansa hyvin. Kasvillisuus on lähimpänä Nigra-nevakorpea, jossa kasvaa heikkokasvuista mäntyä ja kitukasvuisina hieskoivua ja kuusta. Reunoilla on rämemättäitä, joilla kasvavat juolukka, kanerva ja mustikka. Keskustassa runsaimpia lajeja ovat juolasara ja jouhivihvilä, niukempana on mm. kurjenjalkaa. Luontoarvot: Luokka III. B) Muu arvokas elinympäristö (vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät), uhanalainen luontotyyppi (mustikkakorvet). Pienialaisuudestaan huolimatta kohde on merkittävä, sillä se kytkeytyy eteläpuolella olevaan isompaan luonnontilaisen kaltaisen metsän kuvioon E. Sähkölinjojen välissä sijaitseva laikku on säilynyt isommilta metsänhoitotoimilta, ja kuviolla on mm. kolohaapa sekä muita vanhoja haapoja. Moni-ilmeisessä puustossa on myös kuusta, mäntyä, raudus- ja hieskoivua. Itään päin kuvio muuttuu korpipainanteeksi, joka on kausittain kuivuvaa, hieman luhtaista mustikkakorpea (MK). Luontotyyppi on uhanalainen (VU). Suolla kasvaa edellä mainittujen puulajien lisäksi yhtenä valtapuuna isokokoista tervaleppää. Pohjakerroksessa on melko peittävänä rämerahkasammalta, kenttäkerros on niukkalajista mustikan hallitsemaa kangasmetsälajistoa, lisänä terttualpia ja metsäkortetta. Luontoarvot: Luokka III.

49 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys C) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (purot + rehevät korvet), vesilain mukainen kohde (purot), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet ja kosteat keskiravinteiset lehdot). Suuren sähkölinjan alta lähtee kosteikkojuotti, joka muuttuu pian puronvarsilehdoksi ja päättyy pienen hiekkakentän reunaan. Puro on ollut sen verran pitkään perkaamatta, että sen voi katsoa luonnontilaisen kaltaiseksi. Puron lähellä kulkee polku. Ylin osa kuviosta on saniaiskorpea (SaK), joka on uhanalainen (VU) luontotyyppi. Sähkölinjan vuoksi sen puustoa raivataan säännöllisesti, mutta kohteen ominaispiirteet ovat tästä huolimatta kohtalaisen hyvin tallella. Nuoren lehtipuuston (mm. tervaleppä, hieskoivu) seassa on suursaniaisia kuten hiirenporrasta, sekä muuta edustavaa ruohostoa kuten suo-orvokkia, ranta-alpia, nurmilauhaa, suo-ohdaketta sekä tärkeinä indikaattoreina suokelttoa (Crepis paludosa) ja korpikastikkaa (Calamagrostis phragmitoides). Pensaskerros koko alueella on hyville lehdoille ominaiseen tapaan runsas: tuomi, mustaherukka (Ribes nigrum), koiranheisi, korpipaatsama ja lehtokuusama. Puronvarsilehto on hyvin rehevää, kosteaa keskiravinteista lehtoa (AthOT), paikoin myös lehtokorpea (LK), joka on uhanalainen (VU) tyyppi. Puusto on järeää, alaosassa on mm. isoja tervaleppiä (rinnankorkeushalkaisija lähes 50 cm). Kenttäkerroksen lajisto on monipuolinen: hiirenporras, käenkaali, korpi-imarre, valkovuokko, sudenmarja, ojakellukka (Geum rivale), sinivuokko, puna-ailakki (Silene dioica), jänönsalaatti (Mycelis muralis) ja tesma (Milium effusum). Aivan kuvion alarajalla kentän reunan tuntumassa on suuri isotalvikkikasvusto (Pyrola rotundifolia) ja törrösaraa (Carex muricata). Luontoarvot: Luokka II. D) Luonnonsuojelulain luontotyyppi, uhanalainen luontotyyppi (pähkinäpensaslehdot). Selvitysalueen ainoa isompi pähkinäpensasesiintymä kulkee rehevää, paikoin kalkkivaikutteistakin juottia pitkin Todalenin palstaviljelmän ja sähkölinjan luona metsänreunaa pitkin ulottuen myös tien toiselle puolelle. Alueen muut yhtä isot pähkinäpensaslehdot lienevät jääneet jo aikaa sitten asutuksen alle. Tämäkään kuvio ei ole kovin yhtenäinen, vaan kapea, mutta pähkinäpensasta kasvaa kuitenkin koko kuvion matkalla ja kriteereiltään kohde täyttää luonnonsuojelulain vaatimukset. Isoja pähkinäpensaita (Corylus avellana) on yli 50. Kohteelta on löytynyt myös suuri esiintymä uhanalaista (VU) suomukkaa (Lathraea squamaria; Kunttu & Cygnel 2010, Kunttu 2011 [suull. tiedonanto]), joka on tavallisesti pähkinäpensaan loisena kasvava, lehtivihreätön putkilokasvi. Suomukkaa on alueella tiettävästi tuhansittain. Esiintymä on siten hyvin merkittävä. Muilta osin kuvio on luontoarvoiltaan vaihtelevaa. Sähkölinjan alta puustoa pidetään matalana, mikä suosinee pähkinäpensasta. Lehtotyypit vaihtelevat: osa on keskiravinteista (OMaT) mutta osa myös runsasravinteista (HeOT, CorAegT) tuoretta lehtoa. Luontotyypit ovat uhanalaisia, runsasravinteinen lehto jopa äärimmäisen uhanalainen (CR) tyyppi. Lehtilahopuuta on jonkin verran. Monilajisessa elävässä puustossa tavataan yleisesti mm. järeää haapaa sekä jalopuita: lehmusta (Tilia cordata), vaahteraa sekä tammea; järeitä (yli 20 cm halk.) tammia on ainakin 6 kpl. Kuvion laidassa kasvaa huomionarvoisena yksilönä tyviympärysmitaltaan 230 cm oleva tammi (YKJ : ; kuva), joka sopii periaatteessa hyvin luonnonmuistomerkiksi. Muuta lajistoa: (OMaT ja HeOT:) valkovuokko, sinivuokko, kielo, nuokkuhelmikkä, metsämaitikka, lehtonurmikka, kevätpiippo, mustikka; (CorAegT:) vuohenputki (Aegopodium podagraria), taikinamarja, nokkonen, kyläkellukka, saarni (Fraxinus excelsior), kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas), tesma. Pisteessä YKJ : on puutarhasta karannutta pikkutalviota (Vinca minor). Lehdon luontotyyppien ja lajiston tarkastaminen olisi syytä tehdä keväällä, jolloin HeOT- ja CorAegT-lehdon edustava kevätlajisto on näkyvissä. Luontoarvot: Luokka I. E) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), muu arvokas elinympäristö (vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet

50 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys keskiravinteiset + runsasravinteiset lehdot). Edelliseen kuvioon kiinteästi kytkeytyvä metsäkuvio on kauan sitten ojitettua, ilmeisesti laidunkäytössä ollutta lehtomaista kangasta ja lehtoa. Nyt puusto on kasvanut tiheäksi, ja sen luontainen itseharvennus on käynnissä. Lahopuuta on jo kohtalaisesti, ja lisää on tulossa lähiaikoina kovaa tahtia itseharvennuksen myötä. Vanhat ojat eivät nykyisellään merkittävästi heikennä luonnontilaa. Alueella on suosittuja ulkoilupolkuja, ja kaiken kaikkiaan metsikkö on rauhallinen ja kaunis alue, ilmeisen tärkeä lähivirkistysmetsä. Osa kuviosta on runsasravinteista sinivuokko-käenkaalityypin (HeOT) lehtoa, joka sopii metsälain kriteereihin ja on myös äärimmäisen uhanalainen (CR) tyyppi. Muut kasvillisuustyypit ovat OMT, OMaT ja AthOT. Puusto on hienoa ja monilajista: kuusi on valtapuuna, mutta myös mänty sekä lehtipuusto ovat runsaita. Lajeina tavataan ainakin koivua, tervaleppää, haapaa, pihlajaa, tuomea, vaahteraa ja pähkinäpensasta. Puusto on eri-ikäistä, joukossa myös hyvin järeitä yksilöitä. Kenttäkerroksessa vaihtelevat käenkaalioravanmarjatyypin sekä eri lehtotyyppien lajistot kulttuurivaikutteisina: mm. käenkaali, sudenmarja, oravanmarja, ahomansikka, metsäorvokki, kultapiisku, valkovuokko, nuokkutalvikki (Orthilia secunda), linnunkaali (Lapsana communis), jänönsalaatti, vuohenputki, punaherukka (Ribes rubrum), nokkonen ja puna-ailakki. Luontoarvot: Luokka II. F) Uhanalainen luontotyyppi (mustikkakorvet). Edelliseen kuvioon kytkeytyvä pieni suokuvio on säilynyt asutuksen läheisyydessä luonnontilaisen kaltaisena, ja edustaa uhanalaista (VU) luontotyyppiä. Luonnontilan (vanha ojitus?), kasvillisuuden (kausikuiva, rämettyvä) ja laajuuden puolesta kuvio ei kuitenkaan ole erityisen edustava, mikä laskee luontoarvoluokkaa. Puusto on huonokasvuista mäntyä, hieskoivua, tervaleppää ja kuusta. Kenttäkerroksessa tavataan runsaina mm. mustikkaa, kangasmaitikkaa, puolukkaa, rämerahkasammalta, tähtisaraa, tupasvillaa ja mättäillä myös juolukkaa ja virpapajua. Luontoarvot: Luokka III. G) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (louhikot). Kapea louhikkovyö vuoren etelärinteessä on erityisen kuiva ja paahteinen ympäristö, mikä näkyy kuviolla ympäristöstä poikkeavana kasvillisuutena. Ennen kaikkea huomion kiinnittää harvan mutta iäkkään mäntypuuston alla oleva, monin paikoin yhtenäinen sianpuolukkamatto. Myös puolukkaa on paikoin. Lajisto on muuten melko tavanomaista karun silikaattikallion lajistoa, kuten metsälauhaa, poronjäkäliä, seinäsammalta (Pleurozium schreberi) ja paikoin karvakiviyrttiä. Luontoarvot: Luokka II. H) Luonnonsuojelulain luontotyyppi (jalopuumetsiköt), uhanalainen luontotyyppi (lehmuslehdot). Keskeisellä paikalla tien lähellä rinteessä on luontaisesti syntynyt pieni lehmusmetsikkö. Kohde täyttää luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit luonnontilaisuuden sekä jalopuuston osalta. Yli 7 cm paksuja lehmuksen runkoja on kuviolla tasan 20 kpl, minkä lisäksi on kaksi yli 7 cm paksua vaahteraa ja yksi 30 cm paksu tammi. Muu puusto on enimmäkseen järeää, kilpikaarnaista mäntyä, jossa on myös vanhan metsän indikaattorilajia männynkääpää (Phellinus pini). Muita puulajeja kuviolla ovat pihlaja, haapa ja tervaleppä. Luontotyyppi on kuivaa ja tuoretta lehtoa, kenttäkerroksessa mm. kieloa (valtalaji), metsäkastikkaa, sinivuokkoa, valkovuokkoa, kivikkoalvejuurta ja kevätlinnunhernettä (Lathyrus vernus), sekä huomionarvoisina runsasravinteisen lehdon lajeina imikkää (Pulmonaria obscura) ja mustakonnanmarjaa (Actaea spicata). Luontoarvot: Luokka II. J) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet keskiravinteiset lehdot). Kallion murroksessa sijaitseva edellisen kaltainen, rehevä lehtokuvio, josta kuitenkin jalopuut puuttuvat (vain yksittäisiä vaahteroita). Puusto on edellisen kuvion tapaan monilajista. Kenttä- ja pensaskerroksessa on erityisen runsaasti

51 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys kevätlinnunhernettä, metsäkastikkaa ja lehtokuusamaa. Länsipäässä kuvio muuttuu tyypiltään hieman erilaiseksi ja muistuttaa D-kuvion eteläosaa; kasvillisuus on täällä kuitenkin hyvin kulttuurivaikutteista, lajeina mm. vuohenputkea, kyläkellukkaa, koiranheinää (Dactylis glomerata), peltokortetta, karhunputkea ja lehtonurmikkaa. Luontoarvot: Luokka II. K) Muu arvokas elinympäristö (kedot), uhanalainen luontotyyppi (mäkikaurakedot + karut pienruohokedot + kalliokedot). Hyvin edustava pienruohoketo on käytännössä jäänyt kokonaan rajaamatta alueen edellisessä luontoselvityksessä (Mustonen 1998), jossa on mainittu vain lajistoltaan huomattavasti köyhempi koilisosa. Kysymyksessä on yksi koko selvitysalueen arvokkaimmista luontokohteista. Kuiva, paisteinen heinä- ja pienruohoketo on pysynyt ilman viimeaikaista hoitoakin lajistoltaan varsin edustavana. Kasvillisuus on mosaiikkimaisesti laikuttaista. Luontotyyppeinä vaihtelevat lähinnä mäkikaurakedot ja karut pienruohokedot, molemmat äärimmäisen uhanalaisia (CR) luontotyyppejä. Osa kuviosta on myös kallioketoa (EN). Kedon ravinteisempia osia hallitsevat osin heinät ja osin ruohot. Runsasravinteisimpia kohtia ovat itäosan pienet verikurjenpolven luonnehtimat laikut, jotka on tässä luettu mäkikauraketoihin, koska kalkinsuosijalajisto on vähäistä. Tyypillisten heinien ohella kedon edustavaan lajistoon kuuluvat uhanalainen (VU) keltamatara (Galium verum), aiemmin silmälläpidettävä (NT 2000) hietalaukka (Allium vineale), nurmilaukka (A. oleraceum) mäkikaura (Avenula pubescens), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum), nuokkukohokki (Silene nutans), jänönapila (Trifolium arvense), mäkimeirami (Origanum vulgare, vain parissa kohtaa), ketomaruna (Artemisia campestris), mäkikuisma (Hypericum perforatum), kelta- ja isomaksaruoho (Sedum acre, S. telephium), mäkitervakko (Lychnis viscaria), heinäratamo (Plantago lanceolata), liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale), mäkikattara (Bromus hordeaceus), pölkkyruoho (Arabis glabra). Luontoarvot: Luokka I. L) Muu arvokas elinympäristö + uhanalainen luontotyyppi (kalliokedot). Vuoren paisteiseen etelärinteeseen on syntynyt kiviaineksen rapautumisen ja kasautumisen seurauksena mielenkiintoinen, arvokas kallioketo. Alueelta lienee aiemmin otettu kiviainesta myös ihmisen toimesta. Harvinaislaatuisen elinympäristön synnyn on pohjustanut kerroksittaisen kiviaineksen suuntautuminen maanpintaan nähden pystysuuntaisesti. Emäksisemmät ja rapautuvammat kivilajit ovat erodoituneet kerroksien välistä. Alueella on katajia runsaasti, mutta muilta piirteiltään kysymyksessä ei kuitenkaan liene luonnonsuojelulaissa suojeltu katajaketo. Kasvillisuus on kuitenkin hienoa ja monipuolista. Kuvion alueelta alkaa myös valtakunnallisestikin merkittävä uhanalaisen (VU) vuorimunkin (Jasione montana) esiintymiskeskittymä, joka jatkuu rinteitä pitkin selvitysalueen länsireunaan saakka. Muuhun lajistoon kuuluvat runsaimpina mäkitervakko, metsälauha, ahomansikka, huopakeltano (Pilosella officinarum), liuskaraunioinen, karvaskallioinen, vuorimunkki, karvakiviyrtti, silmälläpidettävä (NT) kissankäpälä (Antennaria dioica), poronjäkälät ja sianpuolukka. Muuta edustavaa lajistoa: orjanruusu (Rosa dumalis), isomaksaruoho, keto-orvokki (Viola tricolor), kallioimarre, nuokkukohokki, kanerva, tahmavillakko (Senecio viscosus), kurjenkello, rohtotädyke, mäkikuisma, ketomaruna, nurmilaukka, keltakannusruoho (Linaria vulgaris) ja "minirotuna" kasvava syyläjuuri. Luontoarvot: Luokka II. M) Muu arvokas elinympäristö (vuorimunkin kasvualue). Elinympäristö on nykypäivänä harvinainen kulon polttama kallioalue. Palosta on aikaa vain vuosi tai pari. Pohjakerros puuttuu monin paikoin ja jäljellä on vain paljas maa; samoin iso osa nuorista männyistä on kuollut palossa. Uhanalainen (VU) vuorimunkki on hyötynyt ravinteiden vapautumisesta, ja kasvaa alueella erittäin runsaana ollen monin paikoin yksi runsaimmista lajeista tai suoranainen

52 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys valtalaji. Vuorimunkin esiintymä on harvinaislaatuisen runsas koko maan mittakaavassa. Kuvion M lisäksi tulee säästää ja huomioida muutkin kallioketojen vuorimunkkiesiintymät. Luontoarvot: Luokka II. N) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut + jyrkänteet + louhikot + rehevät korvet), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet runsasravinteiset lehdot + saniaiskorvet). Pienellä alueella on poikkeuksellisen monen arvokkaan elinympäristön yhdistymä. Vaktkojsbergenin pohjoisrinteessä on kuvion itäpäässä n m korkea metsälain kriteerit täyttävä jyrkänne, joka lännempänä puolestaan muuttuu näyttäväksi rinnelouhikoksi. Myös tämä suurista kivenjärkäleistä muodostunut rapautumislouhikko on metsälakikohde. Näiden kahden kohteen alapuolella on reheviä elinympäristöjä: tuoretta runsasravinteista lehtoa (HeOT) ja saniaiskorpea (SaK), jotka ovat paitsi metsälakikohteita myös uhanalaisia luontotyyppejä. Saniaiskorvessa kulkee vanha oja. Lehdon ja korven lajisto on edustavaa: suursaniaiset kivikkoalvejuuri ja hiirenporras muodostavat näyttäviä peitteitä; muuta lehtolajistoa ovat mm. sinivuokko, mustakonnanmarja, lehtokuusama, sudenmarja, koiranheisi, käenkaali, lehtonurmikka ja lillukka. Korpinotkon pohjalla on puhdasta korpilajistoa kuten okarahkasammalta, ranta- ja terttualpia, metsäkortetta ja korpikastikkaa. Luontoarvot: Luokka II. O) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet runsasravinteiset ja keskiravinteiset lehdot). Edellisen kuvion ja tien väliin jää pieni pala rehevää, kulttuurivaikutteista lehtoa. Kuvion luontoarvoja heikentävät tie, sähkölinja ja kulku-ura kuvion poikki. Luontotyyppi on lähinnä käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) keskiravinteista lehtoa ja sinivuokko-käenkaalityypin (HeOT) runsasravinteista lehtoa, jotka ovat uhanalaisia (VU ja CR) luontotyyppejä. Kuvio on heikentyneestä luonnontilastaan huolimatta arvokas, mitä kuvastaa mm. silmälläpidettävän (NT) lintulajin sirittäjän (Phylloscopus sibilatrix) reviiri kuviolla. Kasvilajistoon kuuluvat mm. käenkaali, sinivuokko, vuohenputki, valkovuokko, mustikka (niukkana), nokkonen, metsäimarre ja metsävirna (Vicia sylvatica). Luontoarvot: Luokka III. P) Uhanalainen luontotyyppi (ruoho- ja heinäkorvet + mustikkakorvet + metsäkortekorvet), osin metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät korvet). Kolmiosainen, teihin rajoittuva kuvio edustaa Etelä-Suomessa harvinaistuneita korpityyppejä. Rehevin osa on pohjoisimman osakuvion itäpää, joka voidaan lukea metsälain mukaisiin reheviin korpiin. Luontotyyppi täällä on ruoho- ja heinäkorpea (RhK), joka on erittäin arvokas ja myös uhanalainen (VU; Etelä- Suomessa EN) luontotyyppi. Lajistossa on mm. virpapajua, tuhkapajua, harmaasaraa, raatetta, terttualpea ja kurjenjalkaa sekä huomionarvoisena indikaattorilajina vaateliasta pitkäpääsaraa (Carex elongata). Alue lienee myös linnustollisesti arvokas. Kuvio rajoittuu etelässä täyttömaalla olevaan leikkikenttään. Pohjoisen osakuvion ruoho- ja heinäkorpi vaihettuu länteen päin metsäkortekorveksi (MkK) ja edelleen mustikkakorveksi (MK); mustikkakorpea ovat myös eteläisemmät kaksi osakuviota. Mustikkakorpi uhanalainen (VU) luontotyyppi ja metsäkortekorpi erittäin uhanalainen (EN). Lajisto on luontotyypeille ominaista: mm. metsäkortetta, korpikarhunsammalta, mustikkaa sekä oka- ja korpirahkasammalta. Kuivimmat osat ovat mustikkakangaskorpea (MKgK), jolloin lajistossa on myös lehtomaisen kankaan lajistoa, kuten oravanmarjaa ja metsätähteä. Puusto alueella on koivuvaltaista, joukossa on sekapuuna myös mm. kuusta. Pohjoisen osakuvion länsireunassa on huomionarvoinen iso haapa (halkaisija n. 60 cm). Luontoarvot: Luokka II.

53 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys Q) Muu arvokas elinympäristö, uhanalainen luontotyyppi (suurruoho- ja heinäniityt). Kuvio edustaa selvitysalueen viimeisiä rakentamattomia rantoja. Alueella on sinänsä ehjä kehityssarja rannan järviruokokasvustosta yläosan tuoreeseen niittyyn. Luontoarvoja alentaa hoidon puute: niitty on suurruohottunut ja heinittynyt. Lajistoa hallitsevat korkeakasvuiset lajit kuten nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), pelto-ohdake (Cirsium arvense), mesiangervo (Filipendula ulmaria), ranta-alpi, järviruoko, karhunputki, koiranputki (Anthriscus sylvestris) sekä niillä kiipeilevät lajit kuten hiirenvirna (Vicia cracca). Aivan yläosassa on soraisilla pientareilla säilynyt pieninä pistekasvustoina edustavampaa niittylajistoa kuten nuokkukohokkia, jänönapilaa ja ahdekaunokkia (Centaurea jacea). Luontoarvot: Luokka III. R) Muu arvokas elinympäristö, uhanalainen luontotyyppi (heinäkedot + karut pienruoho- /kalliokedot). Ilmeisesti entisellä tontilla on kallioinen ketoalue, jolla on säilynyt jonkin verran edustavaa lajistoa. Kuvio on kuitenkin umpeenkasvanut ja kaipaa kiireistä hoitoa. Luontotyypeistä tavataan heinäketoa ja pienruoho- tai kallioketoa, jotka ovat äärimmäisen uhanalaisia (CR) luontotyyppejä. Kuvio on jo suurelta osin pahasti umpeutunut ja isojen heinien, mm. hietakastikan (Calamagrostis epigejos) valtaama. Edustavin lajisto on säilynyt nimenomaan kallioisilla, ohuimman humuskerroksen alueilla. Näillä paikoilla esiintyvät arvokkaasta lajistosta mm. silmälläpidettävä (NT) ketoneilikka (hyvin niukka), kevätesikko (Primula veris; myös mahdollinen kulttuurijäänne), heinäratamo, ketopiippo (Luzula campestris), mäkitervakko, mäkikuisma, verikurjenpolvi, jänönapila, keltamaksaruoho, ruoholaukka, pölkkyruoho, siankärsämö (Achillea millefolium) ja ahosuolaheinä (Rumex acetosella). Kulttuurivaikutus näkyy mm. seuraavina istutusperäisinä lajeina: kriikunapuu (Prunus domestica ssp. insititia), mehiparta (Jovibarba globifera) ja kaukasianmaksaruoho (Sedum spurium). Luontoarvot: Luokka III. S) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot). Kapea painanne on luontotyypiltään vaikeasti määritettävää rämereunaista nevaa. Rämeosan puusto on heikkokasvuista mäntyä ja kuusta, varvusto mustikkaa, suopursua ja kanervaa. Keskiosa on puuton ja sen nevapintaa hallitsevat rahkasammalet, juolasara ja luhtavilla. Kohde on paikallisesti arvokas jae ojittamaton. Luontoarvot: Luokka III. T) Muu arvokas elinympäristö (vuorimunkin kasvualue), osin uhanalainen luontotyyppi (kalliokedot). Aivan alueen länsipäässä on hieno kallio, jossa on myös ketomaista kasvillisuutta. Kohde ei luultavasti täytä luonnonsuojelulain luontotyypin katajakedot kriteerejä, sillä katajia ei ehkä ole maisemallisessa mielessä riittävästi, eikä alueella liene riittävässä määrin perinteisen maankäytön muokkaamaa ketokasvillisuutta. Osa kohteesta on kuitenkin erittäin uhanalaisen (EN) luontotyypin (karut kalliokedot) esiintymä. Lisäksi alue on arvokas uhanalaisen (VU) vuorimunkin (Jasione montana) kasvualue. Kohde on pääosin etelään lounaaseen avautuva, paahteinen ketorinne. Puista on vain muutamia vanhoja mäntyjä sekä yksittäin nuorta mäntyä, koivua ja pihlajaa. Katajia on kedolla n. 30 kpl, osa kauniin pylväsmäisiä. Uhanalaisen vuorimunkin esiintymä kalliolla on runsas; esiintymä on osa valtakunnallisesti merkittävää Taalintehtaan kallioiden kokonaisesiintymää. Kukkivia vuorimunkkiyksilöitä tavattiin kuviolla kymmenittäin. Kaksi muuta huomionarvoista lajia kalliolla ovat käärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hirundinaria) ja liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale). Muuta lajistoa ovat runsaimmista alkaen: poron- ja torvijäkälät (Cladonia spp.), metsälauha, kalliokohokki, ketoorvokki, vadelma, mäkitervakko, kallioimarre, kalliohatikka, ahosuolaheinä, kalliovillakko (Senecio sylvaticus), kalliokielo ja isomaksaruoho. Kohteen rajaukseen sisältyy kaksi kalliota. Pienemmän itäisen kallion kytkeytymisen vuoksi rajaukseen on sisällytetty kallioiden välinen

54 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys arvokas vanhan metsän kaistale. Tässä metsäkaistaleessa on harvaa, järeää kilpikaarnamännikköä, jolla tavataan myös vanhan metsän indikaattoria männynkääpää. Linnuista alueella elää huomionarvoinen pikkutikka (Dendrocopos minor). Luontoarvot: Luokka II. U) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut). Kostea, kulttuurivaikutteinen lehto sijaitsee painanteessa aivan merenrannan tuntumassa. Puusto on etupäässä järeää tervaleppää, kenttäkerroksessa vallitsevat suurruohot kuten mesiangervo ja ranta-alpi. Pienialaisuuden ja kulttuurivaikutteisuuden takia luontoarvot eivät nouse kovin korkeiksi, joskin paikallisesti kuvio on merkittävä, sillä muita tervaleppävaltaisia rantalehtoja ei selvitysalueella ole. Luontoarvot: Luokka III. Osa-alue E (Centrum Masugnsträsken) Osa-alue käsittää selvitysalueen tiheimmin rakennetun keskusosan sekä tämän pohjoispuolella olevan, virkistysarvoiltaan merkittävän Lilla ja Stora Masugnsträsketin alueen. Kartoitustyöhön ei varsinaisesti sisältynyt ennestään rakannettujen alueiden läpikäymistä. Keskusta-alueella kuitenkin tähän sääntöön tehtiin poikkeus, ja raporttiin on nimetty muutamia edustavimpia ketolaikkuja (A1 A9). Nämä ympäristöt tekevät Taalintehtaan kylämiljööstä luontoarvojen osalta jossain määrin ainutlaatuisen. Pienipiirteisten ketojen säilyminen talojen väleissä ja tienvarsilla ei ole itsestään selvää, sillä nykypäivänä nämä ympäristöt usein "siistitään" tasaisiksi nurmikoiksi tai ne jäävät asvaltin sekä muiden rakennelmien alle. Siksi myös Taalintehtaan pienten ketolaikkujen tietoinen ja systemaattinen varjeleminen ja hoitaminen olisi jatkossa suositeltavaa. Taalintehtaan rakennetun alueen ketoympäristöjen kartoitus ei kuitenkaan mm. aikataulusyistä ollut kattava; tarkka selvitys vaatisi myös liikkumista talojen pihapiireissä ja niiden tuntumassa, josta syystä kartoituksesta tulisi tiedottaa ajoissa asukkaille. Keskusta-alueen pienistä kedoista ja niiden arvokkaasta kasvillisuudesta olisi suositeltavaa tehdä tarkka selvitys, jotta ketokasvillisuuden säilymistä alueella voidaan paremmin tukea. Osa-alueen pohjoisosa eli kahden Masugnsträsketin ympäristö on niin luonto- kuin virkistysarvoiltaan erittäin arvokasta. Lilla Masugnsträsketin rantamilta Stora Masugnsträsketin etelärannalle ulottuu merkittävä arvokkaiden luontotyyppien keskittymä. Kokonaisuuteen kuuluu mm. reheviä lehtopainanteita, arvokkaita kallioalueita vuorimunkkiesiintymineen, hyllyviä järven päälle syntyneitä rantanevoja sekä järvenrantojen komeita mäntypuustoisia kallioniemiä. Monipuoliset luontoarvot yhdistettynä alueen merkittäviin maisema-arvoihin tekevät luontoalueesta jopa ainutlaatuinen. Erityisen arvokkaana kohteena tulee suojella keskusta-alueen tuntumassa oleva hieno ketoalue (kuvio C), joka täyttää myös luonnonsuojelulain luontotyypin (katajakedot) kriteerit. Kuvio on poikkeuksellisen hyvin säilynyt, paahteiseen etelärinteeseen muodostunut ketoalue katajineen ja hyvin harvinaisine luontotyyppeineen. Osa-alueen pohjoisin osa Lilla Masugnsträsketin pohjoispuolella on luontoarvoiltaan tavanomaisempaa, hoidettua virkistysmetsää. Siellä on melko niukasti arvokkaita luontokohteita. A) Muu arvokas elinympäristö, uhanalainen luontotyyppi (kedot). Keskusta-alueelta on nimetty

55 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys selvityksessä löytyneet yhdeksän ketolaikkua, joille on annettu kullekin oma luontoarvoluokka sekä edustavuusluokka (1= paras, 5=huonoin). Edustavuusluokka on annettu indikaattorilajien, harvinaisen lajiston sekä lajiston yleisen monipuolisuuden perusteella. A1) Keskustan luultavasti edustavin keto on sairaalan takana rinteessä sijaitseva yhtenäinen ja melko iso kuvio. Ilmansuunta on etelään lounaaseen. Kedon luontotyyppi on pääosin mäkikauraketoa ja kallioketoa, jotka ovat äärimmäisen uhanalaisia (EN) luontotyyppejä. Vain kedon alin osa on hieman liikaa heinittynyttä. Kedolta on ilmeisesti myös raivattu hiljattain pienpuustoa, sillä kedon reunassa oli kasa korjuujätettä kuten puuntaimia. Kedolla ei ole kiireistä hoitotarvetta. Lajisto on hyvin monipuolista, mm. uhanalainen (VU) vuorimunkki (runsas varsinkin kedon yläpuoliskolla), nuokkukohokki, mäkikaura, kalliokielo, mäkitervakko, pelto- ja mäkivirvilä (Vicia hirsuta, V. tetrasperma), mäkikuisma, metsälauha, poronjäkälät, siankärsämö, hietakastikka, kurjenkello, keto-orvokki, mäkikattara, huopakeltano ja tuhkapensaslaji (Cotoneaster sp.). Myös puutarhaperäiset mehikasvit kaukasianmaksaruoho ja mehiparta ovat kedon yläosassa runsaita ja alkavat olla jo jonkinlainen ongelma muulle kasvillisuudelle. Edustavuus 1 2, luontoarvot luokka I. A2) Pieni laikku sairaalaan menevän tien vieressä. Vain reilun kahden aarin kokoiselta laikulta löytyy yllättävän paljon lajeja. Keto ei kuitenkaan ole kovin luonnontilainen tai edustava, sinne on kasattu mm. puutarhajätteitä. Keto ei ole pensoittunut, ja lajistossa esiintyvät mm. nuokkukohokki, kalliokielo, metsälauha, mäkikuisma, kelta- ja isomaksaruoho, ketomaruna, rohtotädyke, paimenmatara (Galium album), koiranheinä, niittysuolaheinä (Rumex acetosa), mäkitervakko, mäkikattara, nuokkuhelmikkä, haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) ja keltakannusruoho. Edustavuus 3, luontoarvot luokka II. A3) Tieluiskassa oleva piennar-/rinneketo vilkkaan tien vieressä sairaalan edustalla. Ilmansuunta on etelään. Keto on avoin ja hiekkapohjainen ja varsin monilajinen. Kohteelta on raivattu pensaita; heinittyminen kuitenkin etenee ja uhkaa tukehduttaa arvokkainta kasvillisuutta. Lajistoa: lampaannata (Festuca ovina), huopakeltano, koiranheinä, nurmimailanen (Medicago lupulina), neidonkieli (Echium vulgare), mäkikuisma, ahdekaunokki, keltamaksaruoho, ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum), ketomaruna, tummatulikukka (Verbascum thapsus), mäkitervakko, nurmilaukka, idänukonputki (Heracleum sibiricum). Edustavuus 3, luontoarvot luokka II. A4) Pieni kallioketo osa-alueella D. Ilmansuunta on länteen. Kallioisuuden takia avoimena pysyvän ketolaikun lajisto muistuttaa tavanomaisempia "luonnonketoja", mutta pieneltä osin on myös mäkikauraketojen piirteitä. Lajeina ovat mm. rohtotädyke, kallioimarre, metsälauha, mäkikaura, hietakastikka, kalliokielo, heinäratamo, iso- ja keltamaksaruoho, mäkivirvilä, karvakiviyrtti, kivikkoalvejuuri ja orjanruusu. Edustavuus 4, luontoarvot luokka III. A5) Kapea, mutta lajistoltaan yllättävän edustava laikku asutuksen välissä. Ilmansuunta etelään lounaaseen. Osaa kuviosta on ajeltu trimmerillä, eikä näissä osissa ole edustavaa lajistoa juuri jäljellä. Muuten lajisto on hienoa, mm. mali eli koiruoho (Artemisia absinthium), mäkikattara, nuokkukohokki, keltamaksaruoho, jänönapila, hopeahanhikki (Potentilla argentea) ja nurmilaukka. Edustavuus 3, luontoarvot luokka II. A6) Pikkuketo aivan rannan tuntumassa. Lajisto melko niukkaa, mm. metsälauha, poronjäkälät, ruoholaukka, nurmilaukka ja heinäratamo. Edustavuus 5, luontoarvot luokka III. A7) Avoin keto venesataman lähellä. Kohteella on virkistysarvoa asutuksen lähellä (penkki). Lajistossa edustavimpia lajeja ovat mm. nurmilaukka, heinäratamo, mäkikuisma, kalliokielo ja metsälauha. Myös kulttuurilajeja kuten mehipartaa esiintyy. Edustavuus 4, luontoarvot luokka III. A8) Laajahko, avoin kallio, jolla on kuitenkin hyvin niukasti erityistä lajistoa. Ilmansuunta on etelään, puustoa on hiljattain raivattu. Kedon yläosassa on muutamassa kohdassa uhanalaista (VU) vuorimunkkia. Lisäksi ainoa maininnan arvoinen laji on liuskaraunioinen; hietakastikka on

56 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys vallannut suuren osan kalliosta. Edustavuus 5, luontoarvot luokka III. A9) Pieni, kuin vahingossa säilynyt keto kerrostalon vieressä. Ilmansuunta on etelään. Kedolla kasvaa runsas esiintymä uhanalaista (VU) vuorimunkkia. Osa kedosta on hietakastikan valtaamaa, mutta edustavaakin lajistoa on vielä jäljellä, mm. jänönapila, mäkitervakko, isomaksaruoho, metsälauha ja kulttuuritulokas liperi (Levisticum officinale). Edustavuus (3 )4, luontoarvot luokka II. B) Muu arvokas elinympäristö (paisterinteet, kuivat lehdot), uhanalainen luontotyyppi (kuivat keskiravinteiset lehdot + tuoreet keskiravinteiset lehdot). Lehtolaikku ei välttämättä ole metsälain mukainen rehevä lehtolaikku, koska sen rehevyystaso ei merkittävästi ylitä alueen yleistä tasoa. Kyseessä on kuitenkin erittäin uhanalainen (EN, kuivat lehdot) / uhanalainen (VU, tuoreet lehdot) luontotyyppi. Muutenkin elinympäristö on monimuotoisuuden kannalta arvokas, sillä etelään suuntautuvia, paisteisia lehtorinteitä on säilynyt hyvin vähän Taalintehtaan alueella ja koko Suomessa ylipäänsä. Alue lienee ollut ennen hakamaata: puusto on avaraa, mutta järeää kilpikaarnaista männikköä, ja kenttäkerroksessa on paljon niittylajistoa. Jo puustonkin osalta kuvio on arvokas, sillä kuviolla on useita vähintään 60 cm paksuja mäntyjä sekä komea, halkaisijaltaan peräti 70 cm oleva koivu. Koivu vaikutti muutenkin erikoiselta, sillä sen kuori ja lehdet olivat poikkeavan vaaleita. Lisäksi kuviolla on monipuolisesti muita puulajeja, etenkin jalopuita: vaahteroita, nuoria saarnia, tammia, tuomia sekä pari puutarhaperäistä tarhaomenapuuta (Malus domestica). Avaran puuston alla on monipuolinen lehto- ja niittykasvillisuus, joka on paikoin kuivan kedon omaista. Kuviolta löytyi myös silmälläpidettävä (NT) ketolaji, ketoneilikka. Runsaimpia lajeja kenttäkerroksessa ovat mm. nuokkuhelmikkä, nurmirölli (Agrostis capillaris), kangasmaitikka sekä pukinjuuri (Pimpinella saxifraga); muita lajeja ovat mm. lehtonurmikka, ahdekaunokki, kalliokielo, mustikka, metsäorvokki, kevättähtimö (Stellaria holostea), heinätähtimö (S. graminea), piennarmatara (Galium pomeranicum), mäkikuisma ja aholeinikki. Luontoarvot: Luokka II. C) Luonnonsuojelulain luontotyyppi (katajakedot), uhanalainen luontotyyppi (kalliokedot, heinäkedot, karut pienruohokedot). Koko selvitysalueen arvokkaimpiin yksittäisiin kuvioihin lukeutuu aivan keskustan asutuksen tuntumassa oleva upea kallioinen keto. Kuviolla on paljon katajia ja myös muiden piirteidensä perusteella sitä esitetään luonnonsuojelulailla suojeltavaksi luontotyyppikohteeksi. Kohde koostuu lähes kokonaisuudessaan harvinaisista ja erittäin/äärimmäisen uhanalaisista (EN/CR) luontotyypeistä. Paahteinen aspekti (suunta etelään), kivilajien (paikoittainen) emäksisyys sekä mitä ilmeisimmin aiempi laidunhistoria ovat luoneet matalakasvuisen, monilajisen kasvillisuuden alueelle. Erikoispiirre ovat irtaimen maaaineksen täyttämät "hyllyt" kalliotöyräitten väleissä. Lajistosta mainittakoon mm. mäkitervakko, keltamaksaruoho, mäkikuisma, heinäratamo, metsälauha, mäkikaura, huopakeltano, kalliokielo, liuskaraunioinen, tummaraunioinen, nurmilaukka, litteänurmikka (Poa compressa), karvakiviyrtti, pölkkyruoho, keto-orvokki, orjanruusu, tuhkapensaslaji (Cotoneaster cf. scandinavicus), kalliokohokki, hietakastikka, kurjenkello, kallioimarre sekä kesämaksaruoho, valkomaksaruoho, kaukasianmaksaruoho ja isomaksaruoho (Sedum annuum, S. album, S. spurium ja S. telephium). Kuvion keskivaiheilla on ryhmä (ilmeisesti) imeläkirsikkapuita (Prunus avium). Luontoarvot: Luokka I. D) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot), osin muu arvokas elinympäristö (vanhat/runsaslahopuustoiset kangasmetsät). Maisemallisesti hieno, avoin ja laaja kallioalue on virkistyksellisesti ilmeisen tärkeä. Kuvion eteläpäästä on hienot näkymät Taalintehtaan keskustan yli merelle, kun taas pohjoispäässä on hieno näkymä Lilla Masugnsträsketille. Kallion

57 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys lajisto on hyvin tavanomaista karujen silikaattikallioiden lajistoa, johon väriläiskiä tuovat paikoin mm. mäkitervakko ja kalliokielo sekä pienet kosteammat painanteet. Keskiosasta kuvio on hyvin niukkapuustoinen, muilta osin puusto on vanhaa männikköä. Kuvion luoteisreunassa on puustoisempi osa (kuvio D2), joka ei täytä metsälain kriteerejä, mutta on rajattu mukaan, koska se on puustoltaan vanhaa, luonnontilaisen kaltaista kangasmetsää. Lisäksi se kytkee yhteen eri kuvioita (D, E ja H). Luontoarvot: Luokka II. E) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet runsasravinteiset lehdot), vesilain mukainen kohde (luonnontilainen uoma). Rehevä lehtokuvio kuuluu selvitysalueen arvokkaimpiin lehtoihin. Lehdon lounaispäähän tulee polku, joka kuitenkin kääntyy pian poispäin, joten paras lehto-osa on hyvin rauhallinen ja luonnontilainen. Kulumisen jälkiä ei näy. Kuvion keskellä kulkee kausikuiva noro, joka mutkittelee luontaisesti. Kuvion puusto on ylempänä (lounaassa) haapavaltaista, mutta vaihettuu alaspäin (koilliseen päin) tervaleppävaltaiseksi. Näiden lisäksi on sekapuina yksittäisiä nuorehkoja kuusia ja vaahteroita. Valtapuusto on osin järeää, osin järeytymässä olevaa. Luontotyyppi on pääosin tuoretta runsasravinteista lehtoa, joka on äärimmäisen uhanalainen (CR) luontotyyppi. Kasvillisuus on monipuolista: yläosassa etenkin huomionarvoista on imikän (Pulmonaria obscura) ylenpalttinen runsaus. Imikän ohella kenttäkerroksen runsaimpia lajeja ovat sinivuokko, valkovuokko, vuohenputki, ojakellukka, lehtonurmikka, syyläjuuri (Scrophularia nodosa), sudenmarja, sormisara (Carex digitata), koiranheisi ja kevätpiippo. Monipuoliseen lajistoon kuuluvat myös esim. huomionarvoinen laji lehtopähkämö (Stachys sylvatica), mustakonnanmarja, kevätlinnunherne, lillukka, tuomi, huopaohdake (Cirsium helenioides), aitovirna, nurmitädyke, sananjalka, sekä reunaosien kalliontyvillä kivikkoalvejuuri, haisukurjenpolvi ja taikinamarja. Luontoarvot: Luokka I. F) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot). Kaksiosainen kohde sijaitsee virkistysalueella, jolla kulkee lenkkeilypolkuja aivan kohteiden vierestä. Suokohteet ovat ojittamattomia ja luonnontilaisia. Isompi eli pohjoinen osakuvio on raatevaltaisen nevapinnan ja isovarpuisten rämemättäiden luonnehtimaa erikoista sekatyyppiä. Pienempi, eteläinen osakuvio on hieman karumpi ja kuivempi, mutta muuten samantyyppinen kuvio. Puusto on kituliasta mäntyä, isommalla kuviolla on myös hieskoivua. Puusto on luonnontilaista ja vanhaa. Kuvioiden reunaosat ovat tyypillistä rämemättäikköä (suopursu, juolukka), isommalla kuviolla on keskiosan rämemättäillä myös hillaa (Rubus chamaemorus) ja tupasvillaa. Keskiosa on karunpuoleista saranevaa: pullosara, jouhisara, isokarpalo ja tupasvilla ovat molemmilla kuvioilla yleisiä; isommalla kuviolla on myös jo mainittua raatetta sekä mutasaraa (Carex limosa). Luontoarvot: luokka II. G) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Hienojen, vanhapuustoisten rantakallioiden kokonaisuus on virkistyksellisesti ja maisemallisesti hyvin arvokas, vaikkakin luontoarvot muuten ovat keskinkertaiset. Usean osakuvion kokonaisuuteen sisältyy myös yksi sisämaan kallio, joka on jatketta rantakalliolle. Kuvioiden puusto on melko vanhaa, hienoa männikköä komeine ylispuineen, sekapuuna on lähinnä koivua. Kuvio on virkistysmetsänä hoidettua talousmetsää, joten lahopuuta on hyvin vähän. Niemenkärkien kalliot laskevat paikoin hyvinkin jyrkästi niemien välisiin lahdelmiin luoden kauniin maisemakuvan. Kohteen lähellä kulkee ulkoilureitti, josta erkanee kohteelle polkuja. Osalla kallioista on havaittavissa kuluneisuutta. Kenttä- ja pohjakerroksen lajisto on mitä tyypillisintä karua kalliometsää kanervalaikkuineen ja jäkälä- ja sammalmattoineen. Luontoarvot: luokka III.

58 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys H) Muu arvokas elinympäristö (rantanevat). Kaksiosaiseen suokohteeseen sisältyy sen itäpäässä siihen kiinteästi liittyvä avoin rantakallio. Itse suot ovat järven päällä kelluville turvelautoille muodostunutta luhtanevaa. Tällaiset turvelautat eivät ehkä kuulu metsälain piiriin, joten tässä kohde on 'muu arvokas elinympäristö'. Kohteen läpi kulkee luontopolku. Luhtaisen saranevan lajisto on hyvin tavanomaista, joskin alueelta on myös vanha tieto huomionarvoisen lajin, suoneidonvaipan (Epipactis palustris) esiintymästä (Panu Kunttu, suull. tieto). Luontoarvot: luokka II. J) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Kaunis Lilla rantakallio on metsälakikohde ja uhanalaisen (VU) vuorimunkin (Jasione montana) kasvupaikka. Lajia löytyi kalliolta noin kahdenkymmenen fertiilin verson verran. Muuten kallion lajisto on melko tavanomaista. Puusto on harvaa männikköä, kasvupaikka on osin paahteinen. Luontoarvot: luokka III. K) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet keskiravinteiset lehdot). Pienialainen lehtokuvio sijaitsee ammoin peratun, Lilla Masugnsträsketistä virtaavan puron painanteessa. Kohteella ei ole toteutettu pitkään aikaan puiden poistoa, joten kuviolla on useita huomionarvoisia puuyksilöitä: 2 jättimäistä tervaleppää (halkaisija n. 60 cm), sekä järeä tammi ja järeitä mäntyjä sekä jalopuista vaahteraa. Kuviolta löytyi myös 1,5 m korkuinen uhanalainen (VU) vuorijalavan taimi. Männyillä kasvaa myös männynkääpää (Phellinus pini). Purouoman reunoilla on rehevää lehtokasvillisuutta, jota luonnehtivat mm. kielo, sinivuokko, lillukka, koiranheisi, tiheät tuomikasvustot ja suursaniaisista kivikkoalvejuuri. Luontoarvot: luokka II. L) Muu arvokas elinympäristö (kedot), uhanalainen luontotyyppi (heinäkedot, karut kalliokedot). Heinikkoiset ketolaikut talojen läheisyydessä ovat vielä jossain määrin edustavia lajistoltaan, joskin korkea heinäkasvillisuus on ottanut niskaotteen pienemmistä ruohoista. Kedot sijaitsevat paisteisella lounaisrinteellä. Luontotyyppi on pääosin äärimmäisen uhanalainen (CR) heinäketo tai mäkikauraketo. Heinävaltaisten osien seassa on kallioisempia kohtia, joilla menestyvät erittäin runsaana kasvava valkomaksaruoho sekä mm. mäkikattara, liuskaraunioinen, litteänurmikka, nurmilaukka, haisukurjenpolvi ja karvakiviyrtti. Suuri osa alueesta on kuitenkin koiranheinän, mäkikauran, heinäratamon, juolavehnän ja hietakastikan hallitsemaa korkeampaa heinäketokasvillisuutta. Niitto olisi melko kiireisesti tarpeen ketokasvillisuuden elvyttämiseksi. Luontoarvot: luokka II. M) Luonnonsuojelulain luontotyyppi (jalopuumetsiköt), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet keskiravinteiset lehdot + vaahteralehdot), osin metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut). Lilla Masugnsträsketin etelärannalla on yhtenäinen, arvokas lehtojakso. Kuvion läpi kulkee (luonto?)polku. Kuvioon on sisällytetty myös sen länsipäässä oleva pieni, puustoinen kosteikko, joka on pensasluhtaa ja tervaleppäluhtaa (pinta-alaltaan muutama aari). Itse lehtokuvio on topografialtaan, kosteusoloiltaan, ravinteisuudeltaan ja siten myös kasvillisuudeltaan pienipiirteisesti vaihtelevaa. Myös puuston kokoonpano vaihtelee. Keskeisimmässä osassa kuviota vaahtera on yksi valtapuista, ja kuvio täyttää tältä osin luonnonsuojelulain mukaisen vaahteralehdon kriteerit. Halkaisijaltaan yli 7-senttisiä vaahteroita on kuviolla yli 30 kpl, ja lisäksi on ainakin yksi yli 20 cm paksu tammi. Kuviolta löytyy jalopuista myös 6,5 cm paksu vuorijalava (Ulmus glabra), joka on uhanalainen (VU) laji. Puu voi hyvin olla geneettisesti luontaista alkuperää, sillä Kemiönsaaren seudulla on myös luontaisia vuorijalavaesiintymiä. Muista huomionarvoisista, harvinaisehkoista lajeista kuviolla mainittakoon pikkutakiainen (Arctium minus) sekä iharuusu (Rosa mollis). Pensaskerroksessa

59 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys runsaita ovat lehtokuusama, taikinamarja, tuomi ja koiranheisi. Kenttäkerroksen lajikoostumus on erittäin vaihteleva: suurella osalla alueesta peruskokoonpanoon kuuluvat mm. sinivuokko, puna-ailakki ja lehtonurmikka; tästä eräs vaihtelusuunta on hieman kuivempaan kevtlinnunherne metsäorvokki-varianttiin, toisaalta kallioisemmilla paikoilla on selvästi kuivaa lehtoa (lillukka, haisukurjenpolvi, kivikkoalvejuuri) ja rannan läheisyydessä puolestaan kosteampaa (metsäkorte, ojakellukka + luhtalajisto). Kulttuurivaikutteisuudesta kertovat mm. edellä mainittu pikkutakiainen sekä orvontädyke (Veronica serpyllifolia). Luontoarvot: luokka II. N) Muu arvokas elinympäristö (ruohoiset suot), Etelä-Suomessa uhanalainen luontotyyppi (sarakorvet). Pieneen painanteeseen syntynyt suokuvio on luonnontilainen ja ojittamaton. Märkien nevapintojen ja puustoisten mättäiden vaihtelu sekä osittainen puuston aukkoisuus luovat ympäristöstä poikkeavan, arvokkaan biotoopin. Luontotyyppi on Etelä-Suomessa uhanalainen (VU) sarakorpi (SK). Puusto on lähes kokonaan hieskoivua; myös lahopuuta on kohtalaisesti. Pensaista tavataan virpapajua. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat pullosara, juolasara, rahkasammalet (mm. korpirahkasammal) sekä ruohoista kurjenjalka, terttualpi ja raate. Vaateliaammat ruohot puuttuvat ja putkilokasvilajisto on melko suppea, vaikka kuvio onkin luonnontilainen. Luontoarvot: luokka II. O) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Laajahkon ulkoilualueen kallioista vain yksi nousee luonnontilaisuudeltaan muiden yli. Kuviolla on säästynyt poikkeuksellisen luonnontilaisen kaltainen puusto ja myös kohtalaisesti lahopuuta. Esimerkiksi pystykeloja on selvästi enemmän kuin muilla läheisillä kallioilla. Puusto on vanhaa, joukossa useita lakkapäisiä ja kilpikaarnaisia petäjiä. Myös sammal- ja jäkäläpeite on hyvässä kunnossa. Metsätyyppeinä vaihtelevat kanervatyypin kuiva kangas (CT) ja jäkäläinen karukkokangas (ClT), joskin koko alue on kallioisuudesta johtuen hyvin karua. Lajistossa tyypillisiä ovat mm. iso- ja pikkuhirvenjäkälä (Cetraria islandica, C. ericetorum), tierasammalet (Racomitrium spp.), poronjäkälät ja torvijäkälät, kynsisammalet (Dicranum spp.) harmosammal (Hedwigia ciliata) ja metsälauha. Luontoarvot: luokka II. P) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Lilla Masugnsträsketin pohjoisrannan jyrkkäpiirteinen kallio on paitsi yleispiirteiltään edustava, myös virkistys- ja maisema-arvoiltaan merkittävä. Lisäksi kalliolla on erittäin näyttävä, jopa luonnonmuistomerkiksi sopiva jyrkänne sekä valtakunnallisesti uhanalaisen (VU) kasvilajin, vuorimunkin esiintymä. Erikoisuutena kallion päältä löytyy myös maata pitkin matava sitkeä tammiyksilö. Vuorimunkin esiintymät keskittyvät pienelle alueelle rannan läheisyyteen lämpimän kalliohyllyn päälle sekä tämän yläpuoliselle laakealle kallionlaelle. Kohteen läpi kulkee luontopolku; virkistyskäytöstä johtuen osalla kuviosta näkyy pientä sammal- ja jäkäläpeitteen kulumista. Muuten kasvillisuus on edustavaa karujen kallioiden lajistoa, johon kultapiisku, kallioimarre ja kalliokohokki tuovat väriä. Luontoarvot: luokka II. Q) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Kohteeseen kuuluu kolme jyrkkäpiirteistä, pientä osakohdetta, joilla on säilynyt kohtalaisen luonnontilainen, vanha mäntypuusto. Lahopuuta on jäänyt muutamia pystykeloja, joskin osa lahopuusta on poistettu. Karujen kallioiden tyypilliseen jäkälä- ja sammalpeitteeseen tuovat vaihtelua kanerva ja kangasmaitikka. Eteläisin osakuvio on myös maisemallisesti arvokas. Luontoarvot: luokka III. R) Uhanalainen luontotyyppi (metsäkortekorvet). Talousmetsäalueen keskellä on

60 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys hieskoivuvaltainen soistuma, jonka luontotyyppinä on erittäin uhanalainen (EN) metsäkortekorpi (MkK). Vanha ojitus ei enää käytännössä juuri kuivata korpea. Suhteellisen tasaikäinen puusto on pääosin koivua ja mäntyä, joiden seurassa on kituliaita kuusia; lahopuuta on niukasti. Kenttäkerroksessa tyypillisiä lajeja ovat metsäkorte, korpirahkasammal, mustikka, terttualpi, riidenlieko ja maariankämmekkä. Luontoarvot: luokka III. S) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (rehevät lehtolaikut), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet keskiravinteiset lehdot). Luontoarvot: Luokka II. Osa-alue F (Grophagen) Osa-alueista itäisimmällä on pitkähkö rantaviiva, joka on pitkälti rakennettua ja osin uimarantakäytössä. Alavat maat ovat enimmäkseen pientaloasutusta. Kallioinen ylänköalue on kalliometsää, joka on osin melko luonnontilaistakin, muttei luontoarvoiltaan nouse merkittäväksi kohteeksi. Alueen arvokkaimmat kohteet ovat pieni luonnontilainen suo (kuvio A), vuorimunkin asuttamat kalliot (kuvio B) sekä ojitettu, rehevä painanne, jolla on arvokas lehto (kuvio C). A) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot). Hieno, luonnontilainen suokokonaisuus käsittää useampia suotyyppejä, mutta yksi niistä eli tupasvillaräme (TR) on selvästi vallitsevin. Kuviota ympäröivä reunametsä vaihettuu hyvin luonnonmukaisesti kohti avointa suon keskustaa. Puusto on heikkokasvuista mäntyä ja hieskoivua. Keskeltä suo on lähes puuton. Suon pinta on kauttaaltaan mättäistä. Välipinnoilla kasvaa useita rahkasammallajeja sekä pyöreälehtikihokkia, isokarpaloa, pullo-, tähti- ja luhtasaraa, jouhivihvilää sekä raatetta. Mättäitä hallitsevat tupasvilla, isokarpalo, juolukka ja korpikarhunsammal. Paikoin on myös mätässaraa (Carex cespitosa). Luontoarvot: luokka II. B) Muu arvokas elinympäristö (vuorimunkin kasvualue). Kuvio on osa rannan läheisyydessä kulkevaa uhanalaisen (VU) vuorimunkin esiintymien ketjua, jolla on jopa valtakunnallista arvoa. Kuvio jakautuu kahteen lähekkäiseen osakuvioon, jotka ovat samantapaisia, lämpimiä etelärinteitä. Läntisen osakuvion yli kulkee sähkölinja, jonka alta on raivattu puustoa. Vuorimunkki on alueella varsin runsas, kukkivia versoja on kummallakin osakohteella kymmeniä. Muuten kallioiden lajisto on hyvin tavanomaista. Luontoarvot: luokka III. C) Muu arvokas elinympäristö (rehevä korpimuuttuma), uhanalainen luontotyyppi (tuoreet keskiravinteiset lehdot). Jo kauan sitten ojitettu kuvio on kuivunut varsin pitkälle ja on nykyisin lehtokorpi- tai saniaiskorpimuuttuman loppuvaihetta, eli käytännössä tuoretta keskiravinteista lehtoa (OMaT). Se ei rehevyystasonsa puolesta ole metsälain mukainen lehtokuvio, mutta on kuitenkin luontoarvoiltaan kohtalaisen merkittävä ja myös uhanalainen (VU) luontotyyppi. Valtapuusto on vanhaa, hyvin järeää kuusikkoa (n.60 %) ja tervalepikkoa (n. 30 %). Sekapuina kasvaa mäntyä, koivua ja haapaa. Kuviolla on muutamia erittäin järeitä puuyksilöitä, joista paksuin on peräti cm rinnankorkeushalkaisijaltaan oleva kuusi. Tien varressa on lisäksi kaksi n. 60 cm paksua kuusta. Pääosa puustosta on suhteellisen tasarakenteista, ja lahopuuta on suhteellisen niukasti. Kohteen luontoarvot ovat etupäässä rehevässä luontotyypissä ja iäkkäissä puuyksilöissä. Lajistoa: käenkaali, oravanmarja, isoalvejuuri, valkovuokko, jänönsalaatti, lehtokorte (Equisetum pratense), metsäkorte ja taikinamarja. Linnustollisesti ehkä merkittävä kohde. Luontoarvot: luokka II.

61 Kemiön Taalintehtaan osayleiskaava-alueen luontoselvitys D) Uhanalainen luontotyyppi (mustikkakorvet). Pieni, ojittamaton korpikuvio edustaa uhanalaista (VU) luontotyyppiä, joskaan kuvio ei ole erityisen merkittävä laajuutensa puolesta. Puusto on hieskoivua ja tervaleppää, kuusta on alikasvoksena. Valtalajeja ovat metsäkorte, röyhyvihvilä, okarahkasammal ja korpirahkasammal, mättäillä myös mustikka, puolukka ja korpikarhunsammal. Luontoarvot: luokka III. E) Metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (kalliot). Pientalojen väliin jäävä kallio on yllättävän luonnontilainen. Sen arvoa lisää myös kytkeytyminen viereiseen lehtokuvioon (kuvio C). Kalliolla on pienipiirteisesti vaihteleva, vanha puusto (pääosin mäntyä). Myös katajaa, pihlajaa ja haapaa on paikoin. Lahopuuta on kuitenkin niukasti. Aluskasvillisuudessa jäkälä-, sammal- ja varvikkolaikut vaihtelevat; yleisimpiä lajeja ovat poronjäkälät, kanerva, harmosammal, kalliokarstasammal, tierasammalet, hirvensammalet, kivikynsisammal (Dicranum scoparium), metsäkulosammal (Ceratodon purpureus), seinäsammal, metsälauha ja lampaannata. Luontoarvot: luokka III.

62 Lansantie 3 D Espoo Pekka Robert Sundell Toimitusjohtaja p pekka.sundell@faunatica.fi Marko Nieminen Dosentti, tutkimussuunnittelija p marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p kari.nupponen@faunatica.fi Aapo Ahola LuK, tutkimussuunnittelija p aapo.ahola@faunatica.fi

63 LUONNOS Neidonkielen ja sillä elävien uhanalaisten perhoslajien selvitys Taalintehtaalla 2011 Espoo 2011