Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1163/2010 vp Oikeusturvan puutteiden korjaaminen Eduskunnan puhemiehelle Oikeudenkäyntikulut ovat niin kohtuuttoman suuret, että se käytännössä estää tavallisen kansalaisen osalta oikeusjutun aloittamisen. Kun hävinnyt osapuoli joutuu korvaamaan myös vastapuolen kulut, ylittävät oikeudenkäyntikulut tavallisissa riita-asioissa itse riidan rahallisen arvon. Oikeudenkäyntikulut ovat nykyisellään oikeudenkäyntien suurin riski. Oikeudenkäyntikulut voivat tavanomaisesti nousta kymmeniintuhansiin euroihin ja usein myös sitä suuremmiksi. Jos kansalaisen vastapuolena on suuryritys tai vastaava, on oikeudenkäynti käytännössä mahdotonta. Korkeat oikeudenkäyntikulut rajoittavat kansalaisten mahdollisuutta saada oikeutta ja koko suomalaista oikeusturvaa. Kuluriskin lisäksi oikeudenkäyntien pitkä kesto uhkaa oikeusturvaa. Kun oikeudenkäyntikulut ovat kohtuuttomat ja päätös viipyy vuosia, on kansalaisten käytännössä tyydyttävä virheellisiin ja vääriin päätöksiin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä oikeudenkäyntikulujen alentamiseksi ja oikeudenkäyntien keston lyhentämiseksi? Helsingissä 28 päivänä tammikuuta 2011 Risto Kuisma /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Risto Kuisman /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1163/2010 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä oikeudenkäyntikulujen alentamiseksi ja oikeudenkäyntien keston lyhentämiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksen johdanto-osassa esitetään, että oikeudenkäyntikulut voivat tavanomaisesti nousta kymmeniin tuhansiin euroihin ja usein myös sitä suuremmiksi. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa (Kaijus Ervasti: Käräjäoikeuksien riita-asiat 2008, OPTL:n tutkimustiedonantoja 93) on tarkasteltu pääkäsittelyyn edenneitä riita-asioita käräjäoikeuksissa. Vuonna 2008 kantajien oikeudenkäyntikulujen mediaani oli tutkimuksen mukaan euroa ja vastaajien euroa. Oikeudenkäyntikulut olivat kasvaneet noin % verrattuna vuoteen Pääkäsittelyyn edenneet riitajutut ovat kuitenkin sekä laajempia että vaikeimpia tavanomaisten velkomusasioiden pudottua pois pääkäsittelystä ja osin myös riitaisempia sovintojen määrän lisääntymisen myötä. Nämä seikat on otettava huomioon oikeudenkäyntikulujen kasvua arvioitaessa. Oikeusministeriö kiinnittää myös huomiota siihen, että oikeudenkäyntikuluja koskevia säännöksiä on tarkistettu useaan otteeseen viimeisten 15 vuoden aikana. Esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun pääperiaatetta, jonka mukaan hävinnyt asianosainen on velvollinen korvaamaan voittaneen vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, on monin tavoin lievennetty. Vuonna 1999 mainittuun lukuun säädettiin uusi 8 b, jonka mukaan tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää, jos niiden tuomitseminen täysimääräisesti olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta. Laissa on siis säännös, joka mahdollistaa oikeudenkäyntikulukorvausvelvollisuuden kohtuullistamisen. Pääsääntö on kuitenkin edelleen ja kuulukin olla että oikeudenkäynnin hävinnyt henkilö on velvollinen korvaamaan vastapuolelle oikeudenkäyntiin liittyvistä tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset kulut. Vuonna 2002 oikeudenkäymiskaaren 21 lukuun säädettiin uusi 8 d, jossa viitataan oikeudenkäyntikuluja ns. summaarisissa velkomus- ja häätöasioissa koskevaan 8 c :ään. Sen mukaan tuomioistuimen tulee viran puolesta arvioida vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrä siinä mainitut seikat huomioon ottaen. Oikeusministeriö on antanut asetuksen kulukorvauksia tällaisissa asioissa määrättäessä noudatettavista enimmäismääristä eli taksoista. Vain painavista syistä asianosainen voidaan 8 d :n nojalla velvoittaa korvaamaan voittaneen kuluja sanottuja taksoja enemmän. Taksojen mukaiset oikeudenkäyntikulukorvaukset ovat siten esimerkiksi huoneenvuokra-asioissa pääsääntö. Lisäksi oikeusapua koskeva lainsäädäntö uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna Oikeusavun tehtävä ja tarkoitus on taata kansalaisten yhdenvertainen oikeus pätevään oikeusapuun ja parantaa kansalaisten mahdollisuutta päästä oikeuksiinsa taloudellisista resursseistaan riippumatta. Oikeusapua annetaan valtion varoin 2

3 Ministerin vastaus KK 1163/2010 vp Risto Kuisma /sd henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Tällainen meno on esimerkiksi oikeusapuedun saajan oikeudenkäyntiavustajan palkkio. Uudistuksen yhteydessä laajennettiin ns. keskituloisten eli käytännössä tavallisten palkansaajien mahdollisuutta saada oikeusapua osakorvausta vastaan. Oikeusministeriö toteaa, että keskimääräiset käsittelyajat ovat tuomioistuimissa kohtuulliset. Osa asioista viipyy kuitenkin edelleen tavanomaista pidempään. Oikeusministeriö on lainsäädäntötoimin ja erilaisilla kehittämishankkeilla pyrkinyt edistämään asioiden joutuisampaa tuomioistuinkäsittelyä. Esimerkiksi tämän vuoden alusta on tullut voimaan uusi jatkokäsittelylupajärjestelmä hovioikeuksissa (650/2010). Viime vuoden alusta on tullut voimaan laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (362/2009). Samassa yhteydessä muutettiin oikeudenkäymiskaaren 19 lukua (363/2009) siten, että käräjäoikeus voi päättää asian määräämisestä kiireelliseksi tietyin edellytyksin. Tuomioistuinten tuloksellisuutta on pyritty parantamaan erityisesti työmenetelmiä kehittämällä. Oikeusministeriö on tältä osin tukenut tuomioistuimia muun muassa järjestämällä johtamiskoulutusta sekä kehittämällä tuomioistuinten asianhallintajärjestelmiä sellaisiksi, että käsittelyaikojen seuranta kokonaisuutena ja eri käsittelyvaiheissa olisi aikaisempaa helpompaa. Vuoden 2010 alusta toteutetulla käräjäoikeusuudistuksella, jossa käräjäoikeuksien määrä väheni 51:stä 27:ään, on pyritty tehostamaan tuomioistuintyöskentelyä aikaisempaa suurempien tuomioistuinyksikköjen avulla. Oikeusministeriö on kesäkuussa 2010 asettanut toimikunnan tarkastelemaan hovi- ja hallinto-oikeuksien rakennetta niiden toiminnan tehostamiseen tähtäävässä tarkoituksessa. Rikosprosessin kestoa selvittänyt oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön yhteinen työryhmä luovutti mietintönsä joulukuussa Työryhmän mietinnössä käsitellään rikosprosessin viivästymisen syitä ja vireillä olevia toimenpiteitä viivästymisten ehkäisemiseksi sekä tehdään uusia ehdotuksia, joilla viivästymisiä voitaisiin ehkäistä. Oikeudenkäynnin joutuisuus vähentää myös oikeudenkäynnistä aiheutuvia kuluja. Oikeusministeriö ei tämän vuoksi pidä tällä hetkellä aiheellisena ryhtyä uusiin toimenpiteisiin oikeudenkäyntikulujen alentamiseksi. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tulee jatkossakin seuraamaan oikeudenkäyntikulujen kehittymistä sekä uuden lainsäädännön ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia oikeudenkäynnin kestoon. Helsingissä 18 päivänä helmikuuta 2011 Oikeusministeri Tuija Brax 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1163/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Risto Kuisma /sd: Vad ämnar regeringen göra för att få ned rättegångskostnaderna och förkorta längden på rättegångarna? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I inledningen till spörsmålet anförs det att det är vanligt att rättegångskostnaderna uppgår till tiotusentals euro och ofta också mera än det. I en undersökning som Rättspolitiska forskningsinstitutet publicerade år 2009 (Kaijus Ervasti: Käräjäoikeuksien riita-asiat 2008, OPTL:n tutkimustiedonantoja 93) har granskats tvistemål som gått till huvudförhandling vid tingsrätterna. År 2008 utgjorde medianen för kärandenas rättegångskostnader enligt undersökningen euro och svarandenas euro. Rättegångskostnaderna hade ökat med % jämfört med år De tvistemål som har gått till huvudförhandling är såväl mera omfattande som svårare efter det att de sedvanliga indrivningsärendena föll bort från huvudförhandlingen och till en del också tvistigare som en följd av det ökade antalet förlikningar. Dessa omständigheter måste beaktas då man bedömer ökningen av rättegångskostnaderna. Justitieministeriet vill även uppmärksamma att bestämmelserna om rättegångskostnader har setts över ett flertal gånger under de senaste 15 åren. Till exempel huvudprincipen i 21 kap. i rättegångsbalken, som anger att den part som förlorar målet är skyldig att ersätta alla motpartens rättegångskostnader, har lindrats på många sätt. År 1999 fogades till det ovan nämnda kapitlet en ny 8 b som föreskriver att domstolen på tjänstens vägnar kan sänka beloppet av de rättegångskostnader som parten skall dömas att betala om det som en helhet vore uppenbart oskäligt att förplikta parten att ersätta motpartens rättegångskostnader. Lagen innehåller således en bestämmelse som möjliggör jämkning av den ersättning för rättegångskostnaderna som den förlorande parten är skyldig att betala. Huvudregeln är dock fortfarande och ska så vara att den som förlorar målet är skyldig att ersätta motparten de skäliga kostnader som föranletts av nödvändiga åtgärder i samband rättegången. År 2002 fogades till 21 kap. i rättegångsbalken en ny 8 d där det hänvisas till bestämmelserna om rättegångskostnader i s.k. summariska mål som gäller fordran eller vräkning i 8 c. Enligt paragrafen skall domstolen på tjänstens vägnar och med beaktande av de omständigheter som nämns i paragrafen pröva beloppet av de rättegångskostnader som motparten skall dömas att ersätta. Justitieministeriet har givit en förordning om högsta rättegångskostnader som motparten skall dömas att ersätta i dylika mål dvs. taxor. Endast av vägande skäl kan en part med stöd av 8 d åläggas att ersätta den vinnande motpartens rättegångskostnader med ett högre belopp än den fastställda taxan. Således är rättegångskostnadsersättningar enligt fastställd taxa huvudregeln i t.ex. hyresmål. Därtill genomfördes år 2002 en totalrevidering av lagstiftningen om rättshjälp. Syftet med det offentliga rättshjälpssystemet är att garantera medborgarna lika rättigheter till rättshjälp oberoende av deras ekonomiska ställning. Den som behöver sakkunnig hjälp i en rättslig angelägenhet 4

5 Ministerns svar KK 1163/2010 vp Risto Kuisma /sd och som på grund av sin ekonomiska ställning inte själv kan betala utgifterna för att sköta saken beviljas rättshjälp med statlig finansiering. En sådan utgift är t ex arvodet till rättshjälpsförmånstagarens rättegångsbiträde. I samband med revideringen utvidgades medelinkomsttagarnas det vill säga i praktiken vanliga löntagares rätt att erhålla rättshjälp mot en självriskandel. Justitieministeriet konstaterar att de genomsnittliga handläggningstiderna vid domstolarna är skäliga. En del ärenden dröjer dock fortfarande längre än vanligt. Justitieministeriet har genom lagstiftningsåtgärder och olika slags utvecklingsprojekt eftersträvar att främja en snabbare domstolshandläggning. T.ex. har det vid ingången av detta år trätt i kraft ett system för tillstånd till fortsatt handläggning vid hovrätterna (650/2010). Vid ingången av senaste år trädde i kraft lagen om gottgörelse för dröjsmål vid rättegång (362/2009). I sammanhanget ändrades 19 kap. i rättegångsbalken (363/2009) så att tingsrätten under vissa förutsättningar kan förklara ett ärende brådskande. Man har eftersträvat att uppnå goda resultat vid domstolarna särskilt genom att förbättra arbetsmetoderna. Justitieministeriet har till denna del stött domstolarna bl.a. genom att arrangera utbildning i ledarskap samt utveckla domstolarnas ärendehanteringssystem i en sådan riktning att en uppföljning av handläggningstiderna som en helhet och i de olika behandlingsskedena ska vara lättare än tidigare. Genom tingsrättsreformen som förverkligades i början av år 2010 och där antalet tingsrätter reducerades från 51 till 27 har man eftersträvat att effektivisera domstolsarbetet med hjälp av större domstolsenheter än tidigare. Justitieministeriet har i juni 2010 tillsatt en kommission för att se över också strukturen för hovrätterna och förvaltningsdomstolarna i en riktning som syftar till att effektivisera deras verksamhet. Justitieministeriets och inrikesministeriets gemensamma arbetsgrupp som har rett ut straffprocessens längd överlät sitt betänkande i december I arbetsgruppens betänkande behandlas orsakerna till att straffprocessen drar ut på tiden och aktuella åtgärder för att förebygga dröjsmålen samt läggs fram nya förslag genom vilka dröjsmål kan hindras. En snabb rättegång minskar också kostnaderna som rättegången medför. Justitieministeriet anser därför inte det för närvarande vara motiverat att vidta nya åtgärder för att sänka rättegångskostnaderna. Rättspolitiska forskningsinstitutet kommer också i fortsättningen att följa upp utvecklingen av rättegångskostnaderna samt den nya lagstiftningens och de vidtagna åtgärdernas inverkan på rättegångens längd. Helsingfors den 18 februari 2011 Justitieminister Tuija Brax 5