Tohmajärven Sopen kairaus karttalehdellä N534 vuosina 2012 ja 2013 Jukka Kousa

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö Kuopio 59/2014 Tohmajärven Sopen kairaus karttalehdellä N534 vuosina 2012 ja 2013 Jukka Kousa

2

3

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/2014 Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 JOHDANTO Tutkimusalueen sijainti Luonnonolot Taustaa 1 2 SUORITETUT TUTKIMUKSET POKA-kairaus 3 3 TULOKSET 3 4 PÄÄTELMIÄ 7 5 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN 8 6 LIITTYY 9 KIRJALLISUUSLUETTELO

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ JOHDANTO 1.1 Tutkimusalueen sijainti Sopen kairauskohde sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa Tohmajärven kunnassa noin 5 km kuntakeskus Kemien länsipuolella (Kuva 1) karttalehdellä N534. Kohteelle johtaa hyväkuntoinen soratie Sopen kylältä pohjoiseen päin. Rautatie on noin 6 km:n päässä sekä lännessä että koillisessa. 1.2 Luonnonolot Tutkimuskohde on maastoltaan tasaista metsäistä ojitettua suoaluetta Sopen kylältä luoteeseen jatkuvan matalan moreeniharjanteen länsipuolella. Maapeitteen paksuus vaihtelee kairauspaikoissa välillä 4 25 m. Alueella ei ole kalliopaljastumia. Sopen alue Tohmajärven vulkaniittimuodostuman länsipuolella on lähes kokonaan moreenin ja soiden peittämää, joten kallioperätieto perustuu alueen aikaisempiin kairauksiin ja geofysiikan maastomittauksien tulkintaan. Lähimmät kalliopaljastumat ovat noin 2-3 km:n etäisyydellä, etelässä Sopen ja lännessä Huikkolan kiilleliuskeet sekä idässä Muskon mafiset vulkaniittit. 1.3 Taustaa Sopen kohteen kairaus on jatkoa GTK:n Itä-Suomen sinkki- ja kuparipotentiaalin arviointi hankkeen tutkimuksille Tohmajärven alueella (Nikander 2010, Damstén 2010 a ja b). Edellä mainittu hanke päättyi 2010 ja työtä jatkettiin 2011ensin Itä-Suomen mineraalipotentiaali hankkeessa (Mikkola et al. 2012) ja sen päätyttyä Karelidien malmimallit hankkeessa Resurssien vähäisyyden takia Sopen alueelle suunnitellut kairaukset päästiin toteuttamaan vuodenvaihteessa ja kohde siirtyi vuoden 2013 alusta alkaen Itäisen Suomen mineraalipotentiaalin arviointi hankkeessa tehtäväksi. Kairausten tavoitteena oli täydentää aikaisempaa havaintoverkkoa, koota uutta kallioperätietoa peitteisellä alueella ja saada esiin mahdollisia viitteitä edellä mainituissa raporteissa kuvattujen kupari- ja sinkkimalmilohkareiden mahdollisesta lähteestä. Aikaisemmissa kairausoperaatioissa keskityttiin vulkaniittialueen länsipuolen voimakkaisiin sähköisiin johdeanomalioihin. Nämä anomaliat aiheutuvat mustaliuskekerrostumista, joilla on paksuutta enimmillään useita kymmeniä metrejä. Tässä työssä kuvattavilla neljällä kairareiällä tutkittiin mustaliuskeanomalioiden länsipuolen kallioperää ja siinä havaittuja heikkoja johteita.

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ Kuva 1. Sopen tutkimuskohteen sijainti Tohmajärvellä noin 60 km Joensuusta kaakkoon. Figure 1. The location of the Soppi drilling target in Tohmajärvi ca. 60km southeast of Joensuu.

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ SUORITETUT TUTKIMUKSET 2.1 POKA-kairaus Kairaus toteutettiin GTK:n kairausyksiköllä välisenä aikana. Kaikkiaan kairattiin neljä reikää N R13, N R14, N R15 ja N R16. Yhteispituudeltaan kairausta oli 547,80 m, josta maakairauksen osuus oli yhteensä 63,80 m. Maapeitteen paksuus kairauskohteilla vaihteli noin 4 m:stä noin 25 m:iin. Alkuperäisenä suunnitelmana oli kairata kaikkiaan kuusi reikää. Kairausten viivästyminen sekä GTK:n hanketoiminnan uudelleen organisointi johti kuitenkin resurssien uudelleenarviointiin ja kahdesta geologisesta reiästä (N R17 ja N R14) päätettiin luopua. 3 TULOKSET Reikä N R13: kairaussuunta 50 o, lähtökaltevuus 55 o, maakairaus 5,50 m, pituus 110,50 m Reikä leikkaa kerroksellisuutta noin o :een kulmalla. Kivilajina on psammiittinen metagrauvakka, jossa on hyvin säilyttänyt kerroksellinen ja kerrallinen rakenne. Välikerrostumana syvyydellä 37,30 m 44,30 m on hienorakeinen biotiittirunsas kerrostuma. Muutoin psammiittisen kiven kerrosten paksuus vaihtelee noin 20 cm:stä aina 4 m:iin saakka. Kalkkisilikaattiset konkreetiot ovat yleisiä psammiitissa. Vaihtelevan paksuisia kvartsijuonia on reiän loppupuolella välillä noin 60 m 100 m. Syvyysväleillä 8 m 14 m ja 34,50 m 34,60 m on heikkoa grafiittipitoisuutta ja samalla vähäinen määrä ohuita magneettikiisuraitoja. Syvyydellä 39,50 m 39,70 m on 3 10 mm:n kokoisia andalusiittiporfyroblasteja. Kerrostumisen nuorentumissuunta on noin 230 o. Reikä N R14: kairaussuunta 50 o, lähtökaltevuus 55 o, maakairaus 28,50 m, pituus 119,00 m Reikä leikkaa kerroksellisuutta noin o :een kulmalla. Reiän alussa rikkonaista kiveä syvyyteen 31 m. Kivilajina syvyyteen 38,50 m saakka on hieno-pienirakeista psammiittista metagrauvakkaa, jossa kerrospaksuus vaihtelee. Satunnaisesti on heikkoa magneetti- ja rikkikiisupirotetta. Kuvassa 2 on esimerkki siirrostuneesta kerrosrajasta, jossa näkyy sulfidiaineksen (MAGK, SKII, ±CUKI) kertyminen metagrauvakan psammiittisen kerroksen pohjaosaan. Alemman kerroksen semipeliittisessä yläosassa taas erottuvat kalimaasälpäporfyroblastit, joita ei psammiittisessa osassa ole. Syvyysvälillä 38,50 m 44,20 m on heikosti grafiitti- ja magneettikiisupitoinen psammiitti-semipeliittikerrostuma. Reiän loppuosa 44,20 m 119,00 m on kerroksellista ja kerrallista hieno-pienirakeista psammiittista metagrauvakkaa, jossa on kalkkisilikaattisia konkreetioita yleisesti. Kvartsijuonia ja breksioitumista on välillä 53,10 53,20 m ja 59,50 60,00 m. Yksittäisiä rikkikiisurakeita on satunnaisesti rakopinnoilla ja kvartsijuonissa sekä kiven ruhjeisissa osissa mm. syvyydellä 94,60 m. Kerrostumisen nuorentumissuunta on noin 230 o.

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ Kuva 2. Ohuthiekuvat yhdellä (vasen) ja kahdella (oikea) nikolilla reiän N R14 metagrauvakasta syvyydeltä 35,20 m. Kuvien alaosa edustaa semipeliittistä alempaa kerrosta, jossa hienorakeisessa kvartsi-biotiitti-muskoviitti valtaisessa matriksissa erottuvat kalimaasälpäporfyroblastit kookkampina (<0,5 mm) rakeina. Kuvien yläosa on hienorakeista blastoklastista psammiittia, jossa päämineraaleina ovat kvartsi, biotiitti ja muskoviitti. Kvartsi erottuu hieman kookkaampina (<0,5 mm) klasteina iskoksesta. Sulfidiaines on suurimmaksi osaksi magneetti- ja rikkikiisua. Kuparikiisua on vain muutama hippu muiden sulfidien yhteydessä. Liuskeisuus leikkaa kohtisuorasti kerroksellisuutta ja psammiitissa olevat sulfidirakeet ovat asettuneet yhdensuuntaisesti biotiittiliuskeisuuden kanssa. Fig. 2. Thin section figures with plane polarized (left) and crossed polarized (right) light from the drill hole N R14 at the depth of 35.20m. Lower portion of the figures represents the lower semipelitic part of a quartz-biotite-muscovite dominated layer, where potassium feldspar exists as metamorphic porphyroblasts (<0.5mm). The upper part of the figures represents blastoclastic psammite with fine grained quartz-biotite-muscovite matrix. The grain size of the quartz clasts is <0.5 mm. Sulphide grains (pyrrhotite and pyrite with rare chalcopyrite) exist mainly in the psammitic portion, where they are oriented parallel with biotite schistosity.

9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ Reikä N R15: kairaussuunta 50 o, lähtökaltevuus 55 o, maakairaus 9,40 m, pituus 118,90 m Reikä leikkaa kerroksellisuutta noin o :een kulmalla. Kivilajina on kerroksellinen ja kerrallinen hyvin säilynyt metagrauvakka (Kuva 3). Kerrospaksuus vaihtelee noin 20 cm:stä 1,50 m:iin. Psammiitin osuus koko reiästä on noin 75 % ja peliitin noin 23 %. Noin 2 % reiästä on grafiittipitoista peliittiä tai mustaliusketta, joiden kerrospaksuus on 10 cm 1,20 m. Peliitissä on paikoin laminaarinen ristikerroskenne. Kalkkisilikaattikonkreetiot ovat yleisiä psammiittisissa osissa. Peliittisissä kerroksissa on harvakseltaan ameebamaisia vaaleita alumiinisilikaattiporfyroblasteja kooltaan noin 5-20 mm ja muutamia ruskeita kidemuotoisia noin 5 mm kokoisia stauroliittiporfyroblasteja. Satunnaisesti on ohuita karbonaattija kvartsijuonia. Kivessä on heikko magneettikiisupirote ja paikoin rakopinnoilla ohut magneettikiisusilaus tai ohuita magneettikiisuraitoja. Satunnaisesti on pieniä magneettikiisupesäkkeitä ja pieniä rikkikiisurakeita. Kerrostumisen nuorentumissuunta on 230 o. Kuva 3. Psammiittinen metagrauvakka (N R15). Syvyydellä noin 19 m peliittisessä kerroksen yläosassa on alumiinisilikaattiporfyroblasteja. Fig. 3. Psammitic metagraywacke (N R15). At the depth of 19m the pelitic upper part there are few aluminous silicate porphyroblasts.

10 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ Reikä N R16: kairaussuunta 50 o, lähtökaltevuus 55 o, maakairaus 20,40 m, pituus 199,40 m Reikä leikkaa kerroksellisuutta noin 60 o :een kulmalla. Kivilajina on psammiittivaltainen metagrauvakka. Kivi on kerroksellinen ja kerrallinen sekä paikoin ristikerrosrakenteinen. Karbonaattipitoiset kalkkisilkaattikonkreetiot ovat yleisiä psammiitissa. Peliitti/psammiitti suhde on karkeasti noin 20 % / 80 %. Peliittisissä osissa on joskus heikko grafiittipitoisuus, jolloin mukana on myös magneettikiisua vähäisenä pirotteena tai pesäkkeinä. Syvyydellä 195,50-195,60 m ja 199,30-199,40 m on psammiitissa karbonaattisuoniverkostoa. Kerrostumisen nuorentumissuunta on 230 o. Kuva 4. Kairareikien sijainti kuvattuna Muskon alueen kivilajikartalle. Fig. 4. Location of the holes drilled at Musko area.

11 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ PÄÄTELMIÄ Tohmajärven Sopen tutkimuskohteella aikaisemmin paikannetun mustaliuskevyöhykkeen (Damstén 2010a ja b) paljastumattomalle länsipuolelle kairatut ja tässä raportissa kuvatut neljä POKA-reikää ovat edustava otos hyvin säilyneestä kerrallisesta turbidiittisesta metagrauvakkakerrostumasta. Kerrostuma on psammiittivaltainen ja kerrosten nuorentumissuunta on lounaaseen noin 230 o. Metagrauvakka on blastoklastista. Päämineraaleina ovat plagioklaasi, kvartsi, biotiitti ja paikoin muskoviitti. Aksessoreina tavataan zirkonia ja apatiittia sekä paikoin jokunen turmaliinirae. Kerrosten peliittisissä osissa on paikoin muutamia kidemuotoisia ruskehtavia stauroliittiporfyroblasteja ja ameebamaisia vaaleita poikiloblastisia alumiinisilikaattiporfyroblasteja. Jälkimmäiset ovat mikroskooppitarkastelun perusteella myös stauroliittia sisältäen runsaasti kvartsia, muskoviittia ja kloriittia sulkeumina. Mahdollisesti kyseessä on retrogradinen muunnos kordieriitista. Kalimaasälpää esiintyy ainoastaan pieninä metamorfisina porfyroblasteina mm. kairareiän N R14 peliittisissä osissa (kuva 2). Psammiittisen turbidiitin välikerroksina on muutama ohut grafiitti- ja magneettikiisupitoinen kerros. Nämä ovat vähäisten sähköisten ja magneettisten anomalioiden aiheuttajia. Magneettikiisua on heikkona pirotteena ja satunnaisesti vähäinen määrä pieniä rikkikiisu- ja kuparikiisurakeita. Kivilajina tämä metagrauvakka voisi hyvin kuulua ns. Ylä-Kalevan Viinijärvi seurueen kiilleliuskeisiin (kuvat 4 ja 5). Lehtilän (2007) kuvaaman Pälkjärvi-yksikön Kalliiset-muodostuman stauroliittiporfyroblastiset ja kordieriittijäänteitä sisältävät kiilleliuskeet ovat peliittisten osiensa puolesta asultaan identtisiä tässä työssä kairattujen metagrauvakoiden peliittisten kerrosten kanssa. Malmiutumista tai malmiutumiseen viittaavaa muuttumista ei tämän työn kairauksella havaittu. Damsténin (2010b) mainitseman kuparipitoinen kansannäyte K on hietutkimuksen (hieet n:o ja ) perusteella hiertynyttä blastoklastista kvartsivakkaa, jossa päämineraaleina ovat kvartsi (noin 75 %) ja kloriitti (noin 15 %) ja malmimineraaleina kohtalainen kuparikiisupirote sekä heikko magneettikiisupirote ja vähäinen määrä sinkkivälkerakeita. Mineralogialtaan kansannäyte K poikkeaa Sopen kylän nyt kairatusta metagrauvakasta, joten lohkareen lähtöalueeksi tämä litologinen ympäristö ei sovi. Tohmajärven Sopen kairauskohde sijoittuu geologisesti perinteisten litologisten yksiköiden, Jatuli ja Kaleva, rajalle. Alueen litologiaa ja stratigrafiaa sekä vulkaniittien geokemiaa on kuvattu lukuisissa julkaisuissa ja opinnäytteissä yli 100 vuoden ajalta. Uusimpina mainittakoon Lehtilän (2007) ja Torvisen (2008) pro gradu-työt. Tämän aineiston ja viimeisimpien kairaustietojen sekä muutamien revidointikartoitushavaintojen pohjalta on tähän raporttiin muokattu kallioperäkartta kuvien 4 ja 5 esittämään muotoon. Informaalisina yksikköinä erotetaan Tohmajärvi-ryhmä ja Viinijärvi-seurue, joista ensin mainittu edustaa perinteistä Jatuli - Meri-Jatuli Ala-Kaleva ympäristöä ja jälkimmäinen puolestaan ns. Ylä-Kalevan grauvakkakerrostumia, joita Ward (1988) kuvaa Savo-provinssina. Tohmajärven antiformirakenteeseen liittyvä 2.1 Ga ikäinen mafinen vulkaniitti (Nykänen 1971, Huhma 1986, Ward 1988) vastaa Kiihtelysvaaran Raatevaaran ryhmän Koljola muodostumaa kuuluu siis Jatuli- Merijatuli maailmaan (Pekkarinen ja Lukkarinen 1991). Tämän raporttikartan pohjoisosassa paljastumis-

12 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ sa havaittu Kylmäkallion diabaasi voisi olla rinnastettavissa Kiihtelysvaaran Hyypiä ryhmän vastaaviin kiviin (Pekkarinen ja Lukkarinen 1991). Tohmajärven mafisen vulkaniittimuodostuman kontaktit eivät ole paljastuneena. Kairauksissa (Damstén 2010b) tehtiin havaintoja mafisista tuffisista kerrostumista karbonaattisten metamorfoituneiden hiekka- ja silttikivi sekä mustaliuskekerrostumien välikerroksina. Suoria havaintoja kerrosjärjestyksestä ei kuitenkaan ole. Olisiko vulkaniitti ja sitä ympäröivä sekalainen sedimenttiaines samanaikaisia, osittain varsin matalaan veteen kerrostuneita karbonaattisia sora-, hiekka- ja savilajitteita syvenevässä repeämäaltaassa, johon mafinen vulkaniitti purkautuu välikerrostumana. Viinijärvi seurueen psammiittiset grauvakat lienevät huomattavasti syvemmän veden kerrostumisympäristön tuotteita. 5 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN Kairasydämet on talletettu GTK:n valtakunnalliseen kairasydänarkistoon Lopelle. Reikäraportit on siirretty GTK:n kairareikätietokantaan. Kiillotetut ohuthieet säilytetään GTK:n Itä-Suomen yksikön hiearkistossa Kuopiossa. Reikäraportoinnin yhteydessä oli tilaisuus testata GTK:n käsi-xrf laitetta kairasydämistä N R15 ja N R16. Nämä tulokset on listattuna tämän raportin lopuksi taulukoihin 1 ja 2.

13 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ LIITTYY SYVÄKAIRAUSRAPORTIT N R13 N R14 N R15 N R16 KIILLOTETUT OHUTHIEET

14 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ Kuva 5. Tohmajärven alueen litologia ja vuosina kairattujen kohteiden sijainti (kkj3 koordinaatisto). Fig. 5. Lithology of the Tohmajärvi area and the diamond drilling targets in years (kkj3 coordinates).

15 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ KIRJALLISUUSLUETTELO Damstén, Martti 2010a. Tohmajärvi-Joensuu välisen liuskevyöhykkeen kairaukset karttalehdellä 4223, 4241 ja 4232 vuonna s. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/4223/2010/31. Damstén, Martti 2010b. Tohmajärven Muskon kairaukset vuonna 2008 karttalehdellä s. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/4232/2010/30. Huhma, Hannu Sm-Nd, U-Pb and Pb-Pb isotopic evidence for the origin of the Early Proterozoic Svocokarelian crust in Finland. Geol. Survey of Finland, Bull p. Lehtilä, Tommi Paleoproterozoic and Archaean geology of the Tohmajärvi-Kitee-Sortavala area, Finland and Russian Karelia. Julkaisematon Pro gradu. Turun Yliopisto, maantieteen ja geologian laitos, geologian ja mineralogian osasto. Mikkola, Perttu, Aatos, Soile, Damstén, Martti, Halkoaho, Tapio, Hartikainen, Aimo, Heilimo, Esa, Kousa, Jukka, Luukas, Jouni, Mattila, Soili, Västi, Kaj & Äikäs, Olli Itä-Suomen mineraalipotentiaalin arviointi (tiedonkeruu) -hankkeen toiminta vuosina 2011 ja s. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, 101/2012. Nikander, Jarmo Itä-Suomen sinkki-kuparipotentiaalin arviointi Hanke Loppuraportti. 16 s. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M10.4/2010/60. Nykänen, Osmo On the Karelides in the Tohmajärvi area, eastern Finland. Bull. Geol. Soc. Finland 43, pp Pekkarinen, L. & Lukkarinen, H Paleoproterozoic volcanism in the Kiihtelysvaara Tohmajärvi district, eastern Finland. Geol. Survey of Finland, Bull. 357, 30 p., 3 apps. Torvinen, Annukka Geology and geochemistry of the Palaeoproterozoic Tohmajärvi igneous complex, eastern Finland. Julkaisematon Pro gradu. Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos, geologian ja mineralogian osasto. Ward, Peter Early Proterozoic Kalevian lithofacies and their interpretation in the Hammaslahti Rääkkylä area, eastern Finland. Geol. Survey of Finland, Special Paper 5, pp

16 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ TAULUKKO 1. Käsi-XRF analyysitulokset p-%:na (Mining Plus mode). Table 1. Handheld XRF analyses as wt% (Mining Plus mode). Drill hole Depth Al Si P S K Ca Ti N R ND ND N R ND ND N R N R N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND ND N R ND N R ND ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND ND N R ND N R ND N R ND ND N R ND Drill hole Depth V Cr Mn Fe Co Ni Cu N R ND N R ND ND ND N R ND ND N R ND ND ND N R ND N R ND ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND

17 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ N R ND ND N R ND N R ND ND ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND N R ND ND ND ND N R ND ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND ND ND N R ND ND ND ND Drill hole Depth Zn Zr Mo Ag Cd Sn Sb N R ND N R N R ND N R N R ND N R ND ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND

18 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ N R ND ND N R ND N R ND ND Drill hole Depth Pb Bi LE N R N R N R N R N R N R ND ND N R N R N R N R N R N R ND N R N R N R N R ND N R ND N R N R N R ND N R N R N R ND N R ND ND 49.14

19 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ TAULUKKO 2. Käsi-XRF analyysitulokset p-%:na (Mining Plus mode). Table 2. Handheld XRF analyses as wt% (Mining Plus mode). Drill hole Depth Al Si P S K Ca Ti N R ND ND N R ND ND N R N R ND ND N R ND ND N R N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R N R ND N R ND ND N R N R N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R N R ND ND

20 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND N R N R N R ND N R ND N R ND Drill hole Depth V Cr Mn Fe Co Ni Cu N R ND ND ND N R ND ND N R ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND N R ND ND ND N R ND ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND N R ND ND ND ND N R ND N R ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND N R ND ND ND N R ND ND N R ND ND ND ND N R ND ND N R ND ND ND N R ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND ND ND N R ND ND

21 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ N R ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND ND N R ND N R ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND ND N R ND ND ND ND N R ND ND ND ND N R ND ND ND N R ND N R ND ND N R ND ND ND N R ND ND N R ND ND ND Drill hole Depth Zn Zr Mo Ag Cd Sn Sb N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND N R ND N R ND N R ND ND N R ND ND N R ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND N R ND ND

22 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND ND N R ND N R ND ND N R ND ND N R ND N R ND N R ND ND N R ND ND N R ND N R ND ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND N R ND ND Drill hole Depth Pb Bi LE N R ND N R ND ND N R N R ND N R N R N R ND 50.7 N R ND N R N R ND N R N R N R N R N R ND N R

23 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 59/ N R N R N R N R N R N R N R N R N R N R N R N R N R N R ND N R N R N R N R N R N R N R N R N R N R N R N R ND N R ND