Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen

Transkriptio

1 katsaus tieteessä Julia Korkman PsT, psykologi Åbo Akademi, Psykologiska institutionen Taina Laajasalo PsT, psykologi Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Katarina Finnilä PsT, psykologi Åbo Akademi, Psykologiska institutionen Merja Oksanen LL, lastenpsykiatri Eeva Aronen lastenpsykiatrian professori (vt.), klinikkaylilääkäri Helsingin yliopisto, Kliininen laitos, Lasten ja nuorten klinikka Vertaisarvioitu VV Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen Poliisin tietoon tulleiden ja tuomioistuimissa käsiteltyjen seksuaalisten hyväksikäyttöepäilyjen määrä on jatkuvasti kasvanut. Suomalaisten tutkimusten mukaan hyväksikäyttö ei kuitenkaan ole lisääntynyt. Lisääntyneiden ilmoitusten taustalla lienee ongelman parempi tunnistaminen, toisaalta myös aiheettomia epäilyjä esiintyy. Lasten seksuaalisten hyväksikäyttöepäilyjen tutkimukset on keskitetty yliopistosairaaloiden yhteydessä toimiviin yksiköihin, joissa tutkimukset toteutetaan moniammatillisena tiimityönä. Lapsen haastattelu ja lapsen kertomuksen luotettavuuden arviointi ovat vaativia asiantuntijatehtäviä, jonka tekijältä vaaditaan tietoa muun muassa lapsen muistitoiminnoista, kielellisestä kehityksestä ja johdateltavuudesta. Hyväksikäyttöselvittelyihin osallistuneille perheille ei ole toistaiseksi ollut tarjolla riittävästi tukea. Jokainen terveydenhuollossa toimiva henkilö voi joutua kohtaamaan epäilyn lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Epäily voi herätä lapsen kertomuksesta, yksittäisistä sanoista, leikeistä, piirroksista tai käyttäytymisestä. Epäilyn taustalla voi olla seksuaalinen hyväksikäyttö, mutta epäily voi myös olla seurausta muista asioista. Esimerkiksi lapsen yliseksualisoitunut käyttäytyminen johtuu useammin muista syistä kuin seksuaalisesta hyväksikäytöstä (1). Lapsen luotettava kertomus hyväksikäytöstä on usein ainoa oikeuskäsittelyn kannalta merkittävä todiste, sillä somaattisia löydöksiä tai muuta aineellista näyttöä löytyy vain harvoin (2). Lapsen kertomukseen ja muistikuviin voidaan vaikuttaa erilaisilla tavoilla. Esimerkiksi pienelle lapselle esitettävät johdattelevat kysymykset voivat muuttaa lapsen kertomusta ja tehdä asian selvittelyn lasta kuulemalla myöhemmin mahdottomaksi (3). Tässä katsauksessa kuvataan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn selvittämisprosessia. Epäilyn selvittämiseen kuuluvia somaattisia tutkimuksia ei kuitenkaan käsitellä. Kuinka yleistä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on? Taulukossa 1 on lainmukainen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön määritelmä. Suomessa tehdyssä tuoreessa tutkimuksessa 8 9 %:lla peruskoulun 9-luokkalaisista oli seksuaalikokemus vähintään viisi vuotta vanhemman henkilön kanssa. Tällaisia kokemuksia olivat esim. pyyntö tehdä jotain seksuaalista, hyväilyä, sukupuolielinten koskettelua tai yhdyntä (4). Verrattaessa tuloksia 20 vuotta aiemmin toteutettuun vastaavaan tutkimukseen (5) voidaan todeta, että tyttöjen osalta yleisyys näyttää olevan samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten, kun taas poikien osalta hyväksikäyttökokemukset ovat vähentyneet hieman. Hyväksikäyttöä vähintään kymmenen vuotta vanhemman henkilön kanssa kokeneiden tyttöjen määrä on puolittunut vuodesta 1988, jolloin luku oli 6 %. Tutkimuksen mukaan hyväksikäytön vakavuus on lieventynyt: painopiste on siirtynyt kontaktia sisältävistä kokemuksista ehdotuksiksi. Sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että valtaosa hyväksikäytöstä kohdistuu teini-ikäisiin tyttöihin ja että mitä nuorempi lapsi on, sitä epätodennäköisempää hyväksikäyttö on (4,6). Tyypillisesti tekijä on lapselle tuttu henkilö, mutta perheen sisäisen hyväksikäytön esiintyvyys on vain muutaman promillen luokkaa (4). Tuoreen suomalaisen tutkimuksen (7) mukaan hyväksikäyttö on vähentynyt: vanhemmat ikäluokat raportoivat enemmän hyväksikäyttöä kuin nuoremmat. Naisten tekemästä hyväksikäytöstä on vain vähän luotettavaa tietoa, mutta olemassa olevan näytön perusteella vain murtoosassa lasten hyväksikäyttötapauksista on tekijänä nainen (6,8). Näissä tapauksissa nainen tyypillisesti toimii miespuolisen hyväksikäyttäjän kanssa. Kuitenkin poliisin tietoon tulleiden hyväksi- 1581

2 KATSAUS Taulukko 1. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Suomen rikoslain mukaan. Rikoslain 20 luvun pykälien 6 ja 7 mukaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy se, joka 1. On sukupuoliyhteydessä 16 vuotta nuoremman lapsen kanssa 2. Koskettelemalla tai muulla tavoin tekee 16 vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, tai 3. Saa hänet ryhtymään 2 kohdassa tarkoitettuun tekoon Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei kuitenkaan pidetä 1 momentissa tarkoitettua tekoa, jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Arviot mahdollisista kypsyyseroista tehdään tapauskohtaisesti, eikä niihin ole tarkkaa lakiin perustuvaa määritelmää. Suojaikäraja on korkeampi, 18 vuotta, tilanteissa, joissa tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Teko katsotaan törkeäksi jos kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa, rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi. Kirjallisuutta 1 Poole D, Wolfe M. Children s behavior: critical factors. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M, toim. The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons Herman S. Improving decision making in forensic CSA evaluations. Law Hum Behav 2005;29: Malloy L, Quas J. Children s suggestibility: areas of consensus and controversy. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M, toim. The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons Ellonen N, Kääriäinen J, Salmi V, Sariola H. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 87. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu Sariola H. Lasten väkivalta- ja seksuaalikokemukset. Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu 85. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto Seto M. Pedophilia and sexual offending against children: theory, assessment, and intervention. Washington, DC: American Psychological Association Laaksonen T, Sariola H, Johansson A ym. Changes in the prevalence of child sexual abuse, its risk factors, and their associations as a function of age cohort in a Finnish population sample. Child Abuse and Neglect 2011;35: Grayston AD, De Luca RV. Female perpetrators of child sexual abuse: a review of the clinical and empirical literature. Aggression and Violent Behavior 1999;4: käyttörikosten määrä on jatkuvasti kasvanut. Vuosittain ilmoitettujen rikosten määrä on 2000-luvun aikana kaksinkertaistunut ja vuodesta 1980 lähtien viisinkertaistunut (9). Vuonna 2009 poliisille tehtiin ilmoitusta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilystä (10). Myös tuomioistuimissa käsiteltyjen lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen lukumäärä on kasvanut koko 2000-luvun ajan (9). Koska seksuaalinen hyväksikäyttö ei tutkimusten mukaan kuitenkaan ole lisääntynyt, lienee rikokseksi katsottavien tapausten määrän voimakkaan kasvun takana ainakin osittain viranomaiskontrollin tehostuminen, joka on johtanut suurempaan kiinnijäämisriskiin. Myös aiheettomien epäilyjen määrä on mahdollisesti kasvanut laajan uutisoinnin ja tiedottamisen myötä. Aikuisille suunnattujen kyselytutkimusten mukaan suuri osa lapsena hyväksikäyttöä kokeneista ei kuitenkaan kerro hyväksikäytöstä (11). Lisäksi uusimmissakaan suomalaisissa esiintyvyystutkimuksissa ei välttämättä ole nähtävissä internetin mahdollinen vaikutus hyväksikäyttötapausten määrään, joten uusia esiintyvyystutkimuksia on tarpeen tehdä. Epäilyn selvittämistä ohjaava laki ja suositukset Poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin voivat lapsen seksuaalisen hyväksikäytön esitutkinnassa pyytää terveydenhuollon palveluja, joiden tavoitteena on selvittää, onko epäilty rikos tapahtunut. Terveydenhuollossa tehdään somaattisia tutkimuksia sekä muita lääketieteellisiä ja käyttäytymistieteellisiä selvityksiä, jolloin pääosassa usein on lapsen haastattelu. Tässä artikkelissa käsitellään ainoastaan jälkimmäisiä tutkimuksia. Stakes (nykyinen THL) julkaisi vuonna 2003 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittämistä koskevan suosituksen (12). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on julkaissut aiheesta Käypä hoito -suosituksen. Tätä ohjeistusta ollaan parhaillaan uusimassa. Tammikuussa 2009 voimaan tulleessa laissa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen järjestämisestä (13) on määrätty, että sairaanhoitopiirien kuntayhtymien tulee tuottaa poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen pyytämät lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöepäilyä koskevat tutkimukset. Laissa on ohjeistettu, kuinka hyväksikäyttöepäilyihin liittyviä tutkimuksia tulisi terveydenhuollossa tehdä. Selvittely perusterveydenhuollossa Hyväksikäyttöepäily (mahdollinen rikosepäily) herää usein perustasolla. Asiaa ei kuitenkaan ryhdytä selvittämään perusterveydenhuollossa, vaan tapaus ohjataan poliisin tutkittavaksi. Lasten suojelulain 25 :n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen ja nuorisotoimen palveluksessa olevia sekä kaikkia terveydenhuollon ammattihenkilöitä ei sido salassapitovelvollisuus, vaan heidän on tehtävä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä alle 18-vuotiaaseen kohdistunutta seksuaali rikosta (14). Lastensuojelutoimenpiteiden käynnistämiseksi ilmoitus epäilystä tehdään myös edelleen kunnan sosiaaliviranomaiselle. Huoltaja voi myös itse tehdä poliisille rikosilmoituksen epäilystä. Lasta ei haastatella perusterveydenhuollossa, koulu- tai sosiaalitoimessa, ainoastaan lapsen spontaanisti tuoma tapahtumakertomus tulisi taltioida mahdollisimman tarkasti. Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä voidaan pitää vahvana silloin, kun lapsi kertoo hyväksikäyttökokemuksesta spontaanisti ja selkeästi epäilyn suhteen neutraalille henkilölle. Jos sen sijaan epäily on herännyt lapsen käyttäytymisen tai piirrosten perusteella, saattaa olla aiheellista konsultoida esimerkiksi oman alueen lasten ja nuor- 1582

3 tieteessä Selvittely erikoissairaanhoidossa Lasten oikeuspsykologiset haastattelut ja niihin liittyvät selvittelyt tehdään nykyään lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisissa yksiköissä pääasiassa yliopistollisissa sairaaloissa. Sosiaali- ja terveysministeriön antamassa ohjeessa (STM ) on pyritty yhdenmukaistamaan hyväksikäyttöepäilytutkimuksia mallisopimuksella, joka sisältää virka-apupyynnön perusteella tehtävän tutkimuksen olennaiset elementit (16). Tutkimukset on keskitetty yliopistosairaaloihin, sillä selvittelyissä vaaditaan lainsäädännön tuntemuksen lisäksi moniammatillista osaamista mm. kielen ja muistin kehityksestä, lasten johdateltavuudesta ja psyykkisen tilan ja/tai perhetilanteen mahdollisista vaikutuksista lapsen kertomukseen. Kuviossa 1 esitetään lapsen seksuaalisen hytaulukko 2. Miten terveydenhuollon ammattilaisen tulee toimia silloin, kun lapsi kertoo spontaanisti hyväksikäyttöön viittaavista kokemuksista. Pyri suhtautumaan asiaan rauhallisesti. Kuuntele lasta, mutta jätä asian tarkempi selvittely varsinaiseen rikostutkintaan. Kysy mahdollisimman vähän. Jos kysyt, käytä mahdollisimman avoimia ja neutraaleja kysymyksiä tarkentamaan lapsen jo kertomaa asiaa ( Mitä tarkoitat X:llä? ). Älä tuo itse keskusteluun uusia asioita, joita lapsi ei ole jo maininnut. Kirjaa mahdollisuuksien mukaan tarkasti, mitä lapsi kertoo. Käytä lapsen omia ilmaisuja, pitäydy tosiasioissa, älä tulkitse. Kirjaa myös mahdollisesti esittämäsi kysymykset. Vältä keskustelua epäilyyn liittyvistä asioista vanhempien tai muiden aikuisten kanssa lapsen kuullen. Tee ilmoitus poliisille ( lähtien, lastensuojelulaki 25 :n mukaan) ja lastensuojeluilmoitus. Lapsen edun mukaista on epäilystä ja sen mahdollisista selvittelyistä huolimatta pyrkiä pitämään lapsen arki mahdollisimman normaalina. kuvio 1. Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksessa. Lastensuojeluilmoitus Vanhempien/huoltajien haastattelut 1 3 haastattelua Mahdolliset palautteet vanhemmille Epäily lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä Tutkintailmoitus poliisille Poliisin virka-apupyyntö TUTKIMUSJAKSO OSAAMISKESKUKSESSA 1. Viranomaisneuvottelu Tutkimussuunnitelma Hypoteesit Lapsen haastattelukäynnit 1 3 haastattelua 2. Viranomaisneuvottelu Alustavat johtopäätökset Arviointi/hoitosuositukset ASIANTUNTIJALAUSUNTO poliisille Lapsen somaattinen tutkimus Lastenklinikan poliklinikka Muiden tietojen hankinta lastensuojelu, hoitavat tahot, päiväkoti/koulu Mahdollinen jatkohoitoneuvottelu ten oikeuspsykiatrista yksikköä tai lasten seksuaalisen kehityksen muita asiantuntijoita tai muita lähteitä (15). Taulukossa 2 on esitetty ohjeet, joiden mukaan hyväksikäyttöepäilyjä kohtaavien työntekijöiden tulisi toimia. Kun ilmoitus poliisille on tehty, on poliisin tehtävänä harkita onko kyseessä epäily, joka ylittää esitutkintakynnyksen. Mikäli poliisi lähtee tutkimaan asiaa rikostutkintana, se pyytää asiaan perehtyneistä terveydenhuollon (yliopistolliset keskussairaalat) yksiköistä virka-apua. Sitä tarvitaan, kun kyseessä on nuori lapsi, muulla tavoin haastava tapaus (esim. vaikea huoltoriita tai lapsi jolla on psyykkisiä tai kehitykseen liittyviä ongelmia), tapahtumasta on kauan aikaa tai kertomuksen luotettavuuteen liittyen tarvitaan asiantuntijalausunto. Jos rikosepäily tulee perusterveydenhuollossa ilmi muiden tutkimusten yhteydessä (esimerkiksi, kun lapsella havaitaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön viittaavia vammoja), on löydökset taltioitava ja dokumentoitava huolellisesti (video/valokuvat). Poliisi pyytää usein lääkärin lausuntoa havainnoista ja lääkäri saatetaan velvoittaa tulemaan todistajaksi oikeuteen. Kun epäily lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syntyy, on tärkeää olla poliisiin yhteydessä mahdollisimman pian, jotta lapsen haastattelu ja muut mahdolliset esitutkintaan liittyvät toimenpiteet voidaan järjestää viivytyksettä. Mikäli ei ole varmaa, onko syytä epäillä hyväksikäyttöä vai ei, voi puhelimitse konsultoida poliisia tai lasten oikeuspsykiatrista yksikköä. 1583

4 KATSAUS taulukko 3. Esimerkkejä vaihtoehtoisista selityksistä (hypoteeseista) lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittämisessä. Epäilty on hyväksikäyttänyt lasta. Joku muu kuin epäilty on hyväksikäyttänyt lasta. Kyse on väärinymmärryksestä (esimerkiksi lapsi on kuvannut normaaliin pesutilanteeseen liittyvä intiimialueiden koskettelua, joka on tulkittu väärin). Lapsi on altistunut seksuaaliselle materiaalille tai puheille (esimerkiksi lapsi on nähnyt vahingossa pornografiaa tai kuullut vanhempien lasten seksuaalissisältöisiä puheita). Kyse on vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa syntyneestä epäilystä (esimerkiksi huolestunut vanhempi on kysynyt lapselta johdattelevia kysymyksiä epäilyyn liittyen). Kyse on huoltoriidan yhteydessä syntyneestä perusteettomasta epäilystä, jolla tietoisesti pyritään vaikuttamaan lapsen huoltajuusjärjestelyihin. Lasta tai nuorta ei ole hyväksikäytetty, vaan hän valehtelee asiasta esimerkiksi vanhempien ja lapsen välisen ristiriitatilanteen seurauksena. 9 Hinkkanen V. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Tutkimus rangaistuskäytännöstä ja seksuaalirikosten uusimisesta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 92, Helsinki Rikollisuustilanne Rikollisuus- ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia. Helsinki London K, Bruck M, Wright D, Ceci S. Review of the contemporary literature on how children report sexual abuse to others: findings, methodological issues, and implications for forensic interviewers. Memory 2008;16: Taskinen S, toim. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Stakes, Oppaita 55. Helsinki Laki lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen järjestämisestä /1009, 4, 14 Lastensuojelulaki. laki/alkup/2011/ tietoa-seksuaalisuudesta/ammattilaiset/tietopankki/seksuaalinen_kehitys/ 16 Lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. Työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:30. fi/c/document_library/get_file?fold erid=39503&name=dlfe-9918.pdf 17 Herman S. Forensic child sexual abuse evaluations. Accuracy, ethics, and admissibility. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M, toim. The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons väksikäyttöepäilyn selvittäminen HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksessa (12,16). Epäilyn selvittämisen periaatteet Hyväksikäyttöepäilyjä selvitettäessä epäilylle asetetaan vaihtoehtoiset selitykset (hypoteesit), joita testataan systemaattisesti selvityksen aikana (12,17). Hypoteesiajattelu tarkoittaa käytännössä sitä, että otetaan huomioon kaikki mahdolliset selitykset esiin nousseelle epäilylle. Lapsen kertomuksen sekä muiden seikkojen perusteella pyritään löytämään eri hypoteeseja kumoavaa tai vahvistavaa näyttöä. Joskus pyritään selvittämään ainoastaan onko lasta käytetty seksuaalisesti hyväksi vai ei, konkretisoimatta vaihtoehtoisia selityksiä epäilylle. Tällöin on riskinä, että kerätään vain hyväksikäyttöön viittaavaa tietoa ja sitä vastaan puhuvat seikat jäävät helposti huomiotta. Esimerkkejä erilaisista vaihtoehtoisista hypoteeseista esitetään taulukossa 3. Hypoteesien testaamista varten tapauksista kerätään taustatietoja erilaisista lähteistä esimerkiksi poliisilta, lastensuojelulta, potilaskertomuksista ja haastattelemalla vanhempia. Selvityksiä tekevillä yksiköillä on oikeus kerätä tapauksiin liittyvää tietoa laajalti salassapitosäännösten estämättä (13). Pelkästä lapsen haastattelusta ei useimmiten saada riittävää tietoa kaikkien hypoteesien testaamista varten. Vaihtoehtoisten hypoteesien testaaminen edellyttää työntekijöiltä kykyä suh- tautua epäilyyn neutraalisti ja olla asettumatta kenenkään puolelle (18). Pienetkin lapset saattavat olla informatiivisia ja luotettavia todistajia. Tämä kuitenkin edellyttää paitsi sitä, ettei heidän muistikuviinsa ole vaikutettu ennen haastattelua, myös sitä, että haastattelu on suoritettu lasta johdattelematta ja lapsen kehitystaso huomioon ottaen (19,20,21). Esimerkkejä johdattelun riskin sisältävistä haastattelukäytännöistä esitellään taulukossa 4. Lapsen ja nuoren seksuaalista hyväksikäyttöepäilyä selvittävässä haastattelussa käytetään Yhdysvaltojen National Institute of Child Health and Development (NICHD) -laitoksen kehittämää haastattelurunkoa. NICHD-haastattelu on puolistrukturoitu, tätä tarkoitusta varten kehitetty standardoitu menetelmä, joka on käyttö kelpoinen lapsille, jotka kykenevät kertomaan kokemuksistaan kielellisesti (19). Joissakin tilanteissa joudutaan harkitsemaan, saadaanko lasta haastattelemalla uutta luotettavaa tietoa, jolla on juridista näyttöarvoa. Tilanne voi olla tällainen, mikäli monet eri toimijat ovat jo haastatelleet lasta tai lapsella ei ole kykyä tuottaa luotettavaa kertomusta tapahtumista esimerkiksi vaikeiden kielellisten ongelmien tai liian nuoren iän vuoksi. Joskus voidaan myös päätyä siihen ettei lasta haastatella, koska epäily lähtökohtaisesti on heikko ja pohjautuu esimerkiksi normaaliin ikään liittyvään uteliaisuuteen seksuaalisuutta kohtaan. Sekä lapsen että epäillyn oikeusturvan kannalta olennaista on, että viranomaisten yhteistyö toimii saumattomasti ja nopeasti. Mahdollisuudet selvittää asiaa luotettavasti riippuvat ratkaisevasti siitä, miten nopeasti asianosaisia päästään kuulemaan. Muistikuvat vääristyvät ajan kuluessa ja asioita unohtuu sitä helpommin mitä nuoremmasta lapsesta on kyse (3,19). Lapsen tai nuoren halu kertoa asiasta voi myös olla ohimenevää tai hän saattaa kokea, että hänen kertomaansa ei ole ajoissa reagoitu. Toisaalta on olemassa riski, että epäilystä keskustellaan lapsen kanssa johdattelevalla tavalla mahdollisesti vahvistaen lapsen virheellistä mielikuvaa siitä, että häntä on käytetty hyväksi. Tällöin on olemassa ns. valemuistojen, eli virheellisten, mutta aidolta vaikuttavien muistikuvien kehittymisen riski (22). Väärän epäilyn vahvistamisen riski on olemassa myös, jos ammattilainen haastattelee lasta johdattelevasti. Vanhemman epäily saattaa olla hyvinkin vah- 1584

5 tieteessä taulukko 4. Esimerkkejä johdattelevasta keskustelutyylistä. Lapsen johdattelua voi olla: Lapsen toiminnan tai puheiden tulkintaa suuntaan, joka johdattelee lasta ( Sellaista teki pienelle lapselle, sen on täytynyt sattua kovasti! ). Jo vastauksen saaneiden kysymysten toistamista haastattelun aikana. Sosiaalista painostusta tai suoranaista uhkailua ja lahjontaa ( Puhutaan nämä asiat, vasta sitten pääset tauolle, Sinusta tuntuu paremmalta jos kerrot ). Kysymyksiä, joiden kautta lapselle annetaan informaatiota, jota hän ei ole vielä itse tuonut esille. Nämä voivat olla muodoltaan vastausvaihtoehtoja antavia ( Tekikö hän sinulle jotain sellaista mistä et tykännyt?, Sattuiko kun hän koski sinuun? ) tai selkeästi johdattelevia ( Olen ymmärtänyt, että isä on kosketellut sun alapäätä. Kerro siitä tai Kerro siitä kun hän teki pahaa sinulle, silloin kun lapsi ei ole ensin itse tuonut näitä asioita haastattelussa esiin). Sellaisen ihmisen läsnäolo lasta haastateltaessa, jolla on vahva intressi tutkimuksen lopputuloksen suhteen tai joka aiemmin on johdatellut lasta. Johdatteleva keskustelu voi näyttää esim. tältä: Haastattelija: Koskiko setä peppuun? Lapsi: (ei vastaa) Haastattelija: Mitä setä teki? Lapsi: Koski peppuun Tällaisen kysymys-vastaussarjan jälkeen on mahdotonta luotettavasti sanoa, onko lapsi vain toistanut haastattelijan sanoja, vai onko kyseessä hänen omakohtainen kokemuksensa. Johdattelun välttämiseksi suositellaan, että lapsen kanssa käydyissä keskusteluissa käytetään mahdollisimman paljon avoimia kysymyksiä (esim. Mitä sitten tapahtui, Kerro siitä tilanteesta kaikki mitä muistat, Kerroit, että hän otti sinusta kuvia. Kerro siitä kaikki, mitä muistat. va ja silti osoittautua vääräksi. Hänen kertomuksensa tuleekin aina vastaanottaa mahdollisimman neutraalisti. Vanhempien ja lasten välisissä keskusteluissa tiedetään yleensä esiintyvän enemmän johdattelevia kysymyksiä kuin mitä vanhemmat itse arvioivat (23). Vanhemmalle on saattanut muodostua väärinkäsitys esimerkiksi lapsen käyttäytymisen perusteella. Tällöin voi olla tarpeen arvioida, onko kyseinen käyttäytyminen aidosti poikkeavaa vai ei. Erilaista ja eritasoista tietoa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön haittavaikutuksista löytyy helposti esimerkiksi internetistä. Tosin hyväksikäytön seurauksista löytyy tietoa jopa helpommin kuin lapsen normaalista seksuaalisesta kehityksestä. Usein näistä oirelistoista puuttuu myös tieto siitä, miten tavallista ko. käyttäytyminen on muissa ryhmissä. Näin ollen saatetaan ylireagoida normaaliin kehitykseen kuuluviin asioihin. Tavallisimmin hyväksikäyttöselvittelystä laaditaan erikoissairaanhoidossa asiantuntijalausunto, joka toimitetaan poliisille (syyttäjälle/ tuomioistuimelle). Voimassaolevien suositusten (12) mukaan lausunnon tulisi valmistua kolmen kuukauden sisällä virka-apupyynnön saapumisen päivämäärästä. Lapsen haastattelut kirjoitetaan auki eli litteroidaan sanatarkasti ja litterointi liitetään yleensä lausuntoon. Lausuntoon kirjataan käytetyt taustamateriaalit sekä tapaamiset lapsen kanssa, käydään läpi epäilyn syntyhistoriaa ja sen perusteella laaditut tutkittavat hypoteesit. Kerättyjen tietojen perusteella tarkastellaan, mikä vaihtoehtoisista selityksistä sai tukea ja miksi. Lausunnossa ei oteta kantaa siihen, onko mahdollinen tekijä syyllistynyt rikokseen vai ei, tai siihen, miten vakava rikos on ollut kyseessä, sillä nämä ovat oikeuslaitoksen tehtäviä. Sen sijaan lapsen kertomusta ja siihen liittyviä luotettavuutta heikentäviä ja vahvistavia seikkoja tarkastellaan huolellisesti. Oma aineisto Vuonna 2006 perustettu HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen tekee lasten ja nuorten hyväksikäyttöepäilyihin liittyvät selvitykset omalla vastuualueellaan. Vuodesta 2010 yksikössä on tutkittu myös alle 16-vuotiaita nuoria. Vuosina osaamiskeskukseen ohjautui 31 % kaikista yksikön vastuualueella tehdyistä 0 12-vuotiaita lapsia koskevista tutkintapyynnöistä, joissa rikosepäilynä oli lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Taulukkoon 5 on koottu osaamiskeskuksessa vuosina tutkittujen lasten ja heidän perheidensä sekä epäilyihin liittyvät ominaispiirteet (n = 115). Aineistosta on poistettu tiedot niistä lapsista, joiden kohdalla virka-apupyyntö koski ainoastaan pahoinpitelyrikoksen selvittämistä (n = 11). Samoin aineiston ulkopuolelle on jätetty ne seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn vuoksi tutkitut lapset, jotka eivät osallistuneet oikeuspsykologiseen haastatteluun (n = 41) esimerkiksi heikon epäilyn, lapsen ilmeisen johdattelun tai liian nuoren iän vuoksi. Näissä on kuitenkin saatettu ottaa kantaa epäilyyn muun tiedon perusteella. Vaikka rikoksesta epäilty oli osaamiskeskukseen ohjautuvissa tapauksissa yleisimmin biologinen isä, saatiin epäilylle vahvistus selvästi harvemmin (11 %) kuin muissa tapauksissa, 1585

6 katsaus 18 Finnilä-Tuohimaa K. Expertise and decision making among clinicians in investigations of alleged child sexual abuse. Väitöskirja. Turun Yliopisto, Turku Lamb M, Hershkowitz I, Orbach Y, Esplin P. Tell me what happened: structured investigative interviews of child victims and witnesses. New Jersey: Wiley series in psychology of crime, policing and law Haapasalo J, Hämäläinen T. Lapsen johdateltavuus seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksissa. Duodecim 1996;112: Korkman J. How (not) to interview children: interviews with young children in sexual abuse investigations in Finland. Väitöskirja. Åbo Akademi, Turku Revonsuo A, Lauerma H, Kallio S. Muistikuvat, valemuistot ja muistin manipulointi. Suom Lääkäril 1998;53: Bruck M, Ceci SJ, Francoeur E. The accuracy of mothers memories of conversations with their preschool children. J Experim Psychol 1999;5: Putnam FW. Ten-year research update review: child sexual abuse. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2003;42: SIDONNAISUUDET Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Ei sidonnaisuuksia. TAULUKKO 5. HUS:n osaamiskeskuksessa haastateltujen perheiden ja hyväksikäyttöepäilyjen piirteet (n = 115). Taustatieto n % Sukupuoli Tyttöjä Poikia Lapsen ikä < 7 v Huoltajuus Yhteishuoltajuus Ydinperhe Yksinhuoltajuus äidillä Yksinhuoltajuus isällä 1 1 Muu 10 9 Huoltoriita Ei Kyllä Kyllä, oikeuskäsittelyssä Lapsi sijoitettu Äidin sosioekonominen ryhmä 1: (akateem.tutk. tai johtava asema) 7 6 2: (yrittäjä, työnjoht., ylempi toimihlö) : (ammattityönt., alempi toimihlö) : (ammattitaidoton, apu- ja sekatyö) : (työtön, työkyvytt.eläke, sair.eläke) Ei tietoa 4 4 Tutkittava asia Seksuaalirikos Seksuaalirikos + pahoinpitely Epäilyn herättäjä Äiti Muu (esim. sisar, kaveri) Lapsen hoitotaho 8 7 Isä 6 5 Päiväkoti tai koulu 5 4 Isoäiti 3 3 Epäilty henkilö Isä Ulkopuolinen Isäpuoli 10 8 Äiti 6 5 Isoisä 6 5 Sisarus tai sisarpuoli 7 6 Muu sukulainen 6 5 Äitipuoli 1 1 Ei tietoa 2 2 Somaattinen tutkimus tehty Muuta näyttöä rikoksesta Ei muuta näyttöä Epäillyn tunnustus 7 6 Somaattinen löydös 5 4 Silminnäkijän kertomus 2 2 Rikostekninen näyttö (DNA) 1 1 Muu 1 1 Tutkimuksen päätelmä Epäily ei vahvistu Epäily vahvistuu Epäily jäi epäselväksi Lapselle lähete jatkohoitoon joissa isä oli epäiltynä (27 %). Ero on tilastollisesti merkitsevä (χ = 4,35; p = 0,037). Yhteenkään tapaukseen, jossa epäily biologisen isän tekemästä hyväksikäytöstä vahvistui, ei liittynyt huoltoriitaa. Valtaosassa tapauksista lapselle oli suoritettu somaattinen tutkimus, mutta siitä ei useinkaan saatu somaattista tai muuta epäilyä tukevaa näyttöä. Osaamiskeskuksen tutkimuksen perusteella epäily vahvistui viidesosassa tapauksista. Vahvistuneista tapauksista yli puolet (52 %) sisälsi joko penetraation, sen yrityksen tai suuseksiä. Tutkimukseen tulevien lasten kuormittavia elämäntilanteita ja psyykkisiä ongelmia kuvaa se, että yli 80 % lapsista sai osaamiskeskuksesta lähetteen lastenpsykiatriseen arvioon tai hoitoon joko perheneuvolaan tai erikoissairaanhoidon piiriin. Jatkohoitoon lähettäminen ei ollut yhteydessä osaamiskeskuksen rikosepäilyyn liittyvän selvityksen päätelmiin. Pohdinta Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen on vaativa tehtävä, johon vaikuttaa suuresti se, miten epäily on herännyt ja miten sitä on käsitelty ennen lapsen virallista haastattelua. Jos epäillystä tapahtumasta on pitkä aika ja/tai lapsen kanssa on käsitelty epäilyä laajasti, se vaikeuttaa selvittelyä edelleen. Edellytykset ovat siis paremmat, mikäli epäily hyväksikäytöstä saatetaan mahdollisimman nopeasti poliisin ja sitä kautta lasten hyväksikäyttöselvittelyjä tekevien yksikköjen tietoon ja mahdollisimman tarkkaan dokumentoidaan se tieto, josta epäily on herännyt. Suomessa on päädytty malliin, jossa lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittämiseen liittyvät tutkimukset tehdään yliopistollisissa sairaaloissa. Tutkimukset tehdään osana rikostutkintaa, jota johtaa tutkinnasta vastaava poliisi. Lasten oikeuspsykiatriset yksiköt antavat virka-apua rikoksen tutkinnassa poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen sitä pyytäessä. Tutkimuksia tehtäessä joudutaan noudattamaan erilaisia lakisäädöksiä (rikoslaki, lastensuojelulaki, terveydenhuoltolaki), mikä myös ajoittain hankaloittaa tutkimusten tekemistä. Kansainvälisesti katsottuna suomalainen ratkaisu on ainutlaatuinen: muissa Pohjoismaissa toimii ns. lastentalomalli, joka esimerkiksi Islannissa on tuomarijohtoinen, ja muualla lasten haastattelut tehdään pääsääntöisesti poliisiorganisaation sisällä. 1586

7 tieteessä Hyväksikäyttöepäilyn selvittämiseen vaikuttaa suuresti se, miten epäilyä on käsitelty ennen lapsen virallista haastattelua. Helsingin osaamiskeskukseen ohjautuneiden rikosepäilyjen tunnuspiirteitä tarkasteltaessa on otettava huomioon, että otos ei edusta kaikkia poliisille tulleita lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä. Esimerkiksi epäselväksi jäävien tapausten suurehko osuus heijastanee valikoitumista ja sitä, että poliisi lähettää osaamiskeskukseen erikoisosaamista vaativat tapaukset. Tällaisia ovat esimerkiksi hyvin nuoret lapset ja ne lapset, joiden kohdalla epäily on herännyt oireilun, kehitysviiveen, psykiatristen ongelmien tai hankalan perhetilanteen vuoksi. Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, millä tavoin oikeuspsykiatrisiin yksikköihin tutkittavaksi ohjautuvat rikosepäilyt mahdollisesti eroavat eri puolilla Suomea. Tapausten valikoitumista heijastaa myös epäiltyjen jakauma. Osaamiskeskuksessa tutkituissa tapauksissa epäilty on yleisimmin isä, vaikka kirjallisuuden (4) mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä on tyypillisesti perheen ulkopuolinen henkilö. Epäilyn kohdistuessa perheenjäseneen on tilanne kaikille asianosaisille äärimmäisen kuormittava. Perheen sisäisiin epäilyihin liittyvissä, osaamiskeskuksessa tutkituissa tapauksissa, perheessä on usein käynnissä huoltoriita. Toisen vanhemman huoli ja epäluottamus ovat tyypillisesti voimakkaita tutkimuksen päätelmästä riippumatta. Näissä tilanteessa palautteen antaminen ja perheen saaman tuen jatkuvuuden varmistaminen ovat erityisen haasteellisia tehtäviä. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmä on esittänyt, että seksuaalisen hyväksikäytön selvittelyihin ohjautuvalle lapselle ja tarvittaessa myös hänen läheisilleen tulee järjestää systemaattisesti mahdollisuus kriisi-intervention tyyppiseen tukeen ja tarvittaessa jatkohoitoon (24). Resurssit perheiden tukemiseen ovat kuitenkin tällä hetkellä riittämättömät. Lasten oikeuspsykiatriset yksiköt tekevät vain poliisin pyytämiä tutkimuksia, ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneille lapsille mahdollisesti tarvittavaa jatkohoitoa on tarjolla vähän. Tutkimusten mukaan vaikuttavaksi hoitomuodoksi näiden lasten kohdalla on osoittautunut traumafokusoitu kognitiivinen käyttäytymisterapia (24), jota ei kuitenkaan tällä hetkellä ole Suomessa saatavilla. Hoidollisesti haasteellinen ryhmä ovat myös perheet, joissa epäily on ollut toisen vanhemman mielessä pitkään, eikä hän voi luopua epäilystä, vaikka se ei saa tutkimuksissa tukea, ja muut hypoteesit saavat. Kaiken kaikkiaan laki lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen järjestämisestä (13) on selkiyttänyt työnjakoa lasten hyväksikäyttöepäilyselvityksissä, tuonut yhtenäisyyttä tutkimuksiin ja lisännyt erikoissairaanhoidon resursseja toteuttaa näitä tutkimuksia sekä kouluttautua niiden tekemiseen. Jatkossa huomiota tulisi suunnata selvittelyihin osallistuneiden perheiden tuki- ja hoitomuotojen kehittämiseen sekä tehokkaiksi osoitettujen hoitojen saatavuuteen hyväksikäytetyille lapsille ja nuorille. n English summary > in english Investigations of child sexual abuse allegations in Finland 1587

8 ENGLISH SUMMARY Eeva Aronen M.D., Ph.D. Helsinki University Central Hospital, Forensic Psychiatry Center for Children and Adolescents Julia Korkman Taina Laajasalo Katarina Finnilä Merja Oksanen Investigations of child sexual abuse allegations in Finland Suspicion of child sexual abuse (CSA) is a multifaceted problem with which health care personnel may occasionally be confronted. Therefore, basic information regarding the phenomenon and how an abuse allegation should be assessed is necessary for everyone working with children, youth and families. A suspicion that a child may have been sexually abused can arise in a variety of ways, for example through a detailed account or random phrases uttered by the child, through play or other activities the child engages in, or drawings that seem to indicate age-inappropriate knowledge of sexual matters. It is, however, important to realize that there may be other explanatory factors behind the suspicion rather than actual experiences of CSA. For instance, sexualized behaviour by the child, though being the most specific behavioural expression in sexually abused children, is more often explained by other factors than by CSA. Often, a reliable account by the child victim is the sole piece of evidence within the judicial process, due to a typical lack of physical or other concrete evidence in CSA allegations. It is therefore important to note that the account and memories of a child victim or witness can be affected in a number of ways. For instance, suggestive questions posed to young children may change their memories for and descriptions of events entirely and may at worst imply that it becomes impossible to assess the reliability of the child s account in a later investigative interview. This may in turn lead to unwarranted suspicions of abuse or to a situation where an actual child sexual abuse victim is not considered credible in a later court proceedings. This basic feature of communicating with children when suspecting or detecting child sexual abuse is important to consider. In Finland, police or prosecutors may request help in the investigation of child sexual abuse from University Central Hospital units specialized in forensic issues related to allegations of child abuse. Here, we present descriptive data on cases investigated at Helsinki University Central Hospital, Forensic Psychiatry Center for Children and Adolescents in the period a