Aatehistorian aikakaudet, nykykasvatus ja postmoderni etiikka. tuukka.tomperi (at) uta.fi

Transkriptio

1 Aatehistorian aikakaudet, nykykasvatus ja postmoderni etiikka tuukka.tomperi (at) uta.fi

2 Katsomushistoria ja nykyaika Millainen on oma aikamme; mitä aikakautta elämme? Neljäs aikakausi Postmoderni Myöhäismoderni Refleksiivinen moderni Jälkitraditionaalinen yhteiskunta Jne.

3 Katsomushistoria: neljä aikakautta Eurooppalaisen historian aikakaudet: Vanha aika Keskiaika Uusi aika; moderni aika Nykyaika; jälkimoderni aika Seuraavassa: neljä aikakautta kuvasymboleilla

4 Puu Orgaaninen todellisuuskäsitys Ihmisen tiedon ja todellisuuden rakenne vastaavat toisiaan Perustalla luonnon/kaikkeuden (fysis, kosmos) harmonia, jota ei pidä uhmata Kreikkalaiset I/IV Vanha aika

5 Malja Teologinen todellisuuskäsitys Jumalan luoma maailma ja moraali Jumalan ansiosta todellisuus ja tieto vastaavat toisiaan, maailma on mielekäs Kristillinen keskiaika II/IV Keskiaika

6 Rakennus Tieto saavutettavissa ihmisen järjellä ja empiirisellä tutkimuksella Tieto järjestettävissä systemaattisesti Ihminen suunnittelee ja rakentaa maailmaan järjestyksen (utopiat, hallinnan unelma) Eurooppalainen uusi aika III/IV Uusi aika

7 Rihmasto IV/IV Jälkimoderni aika Todellisuuden järjestäytymättömyys perustattomuus kaoottisuus verkostollisuus keskiöttömyys hallitsemattomuus ennakoimattomuus 1900-luvun loppu, nykyaika

8 Paradoksien aika Taide lähenee loppuaan. Elämä ja tieto murtuvat erilleen. Kirjojen aika on ohi. Röyhkeyden aika on käsillä. Puhdas anarkia pääsee valloilleen. Barbaarit heräävät katakombeista. Ikiaikaiset auktoriteetit haihtuvat. Tiede ja teknologia käyvät happamiksi. Poliittinen järki rappeutuu. Kaikki on absurdia. Mutta tämä on myös loistavaa aikaa. Milloinkaan ennen ei ole ollut näin paljon kirjoja, taidetta, musiikkia. Tiede ja koulutus lisääntyvät räjähdysmäisesti. Runoutta lausutaan suurille yleisöille. Uskomattomia älyn taidonnäytteitä tarjotaan. Tiede ja teknologia häikäisevät. Uusi media välittää taiteet ja tieteet. Ja saavutusten ja uutuuksien paljous hämmentää aivojamme. Suunnattomia muutoksia on tapahtumassa. Niinpä apokalyptiset tuntemukset heräävät. Lukemattomat tietäjät vakuuttavat meille, että olemme tulleet yhden sivilisaation aikakauden loppuun. (R. Stromberg, After Everything. Western intellectual history since 1945.)

9 Edistysuskon kriisi Lyhyt 1900-luku päättyi ongelmiin, joita kukaan ei osannut tai edes väittänyt osaavansa ratkaista. Kun kansalaiset vuosisadan lopulla hapuilivat läpi heitä ympäröivän maailmanlaajuisen sumun kohti kolmatta vuosituhatta, he saattoivat olla varmoja vain yhdestä asiasta: siitä että yksi aikakausi oli päättynyt. Juuri muusta he eivät voineetkaan olla varmoja. (E. Hobsbawm, Äärimmäisyyksien aika.) On laskettu, että 1900-luvulla 183 miljoonaa ihmistä on kuollut ihmisten tekemien päätösten takia. Se tarkoittaa, että vuosisadalla on otettu hengiltä useampi ihminen kuin kaikkina aikaisempina aikoina yhteensä. (P. Englund, Kirjeitä nollapisteestä.) Nykyajan ihmisen maailmaa on paljon vaikeampaa ymmärtää ja hallita kuin ainoankaan meitä edeltäneen sukupolven ympäristöä. (Gerholm & Magnusson, Ajatus, aate ja yhteiskunta.)

10 Aikakauden piirteitä ja haasteita Jälkitraditionaalisuus: yksilöllistyminen yksilöllisen vapauden lisääntyminen, vastuun lisääntyminen elämänpolitiikka, riskiyhteiskunta Informaatioyhteiskunta & medioituminen median valta, tietotalous mediakasvatus, tiedonkäsittelytaidot Taloudellinen globalisaatio maailman pienentyminen; globaali eriarvoisuus ja vastuu

11 Jälkiteollinen yhteiskunta: rakennemuutos palkkatyön murros: työn ja työurien muutos, pätkätyöläisyys, tilapäistyöt, prekariaatti keskiluokan kurjistuminen oman paikan löytämisen vaikeus Kulutuskeskeisyys ja kaupallistuminen työeetoksen vaihtuminen kulutushedonismiin identiteettien shoppailu Kulttuuriglobalisaatio & monikulttuurisuus monikulttuuristuminen kulttuuri-imperialismi

12 Tieteellis-teknologinen kehitys teknologian eettiset ongelmat esim. medikalisaatio Ekologia ja ympäristökysymykset ekologiset kriisit maailmanlaajuiset ongelmat (ilmastonmuutos) luonnon ja eläinten oikeudet Haasteiden mittakaava + aikakauden monimutkaisuus + yksilön pienuus = Välinpitämättömyys? Epätoivo? Relativistisuus? Itsekkyys?

13 Yksilön asema modernissa ja postmodernissa & moraalin muutos esimerkkikatkelmat: Snellman & Bauman

14 J. V. Snellman (1842): Yksilön tuho on hetken laki, ja tottumus siihen saattaa rauhoittaa katoavaisuuttansa surevaa ihmistä. Onhan hän sentään tehnyt työtä omaistensa hyväksi ja kasvattanut isänmaalle kelpo poikia; hänen jaloimmat tekonsa ja ajatuksensa ovat isänmaan parasta tarkoittaneet; ehkäpä hänen ponnistuksensa on vaaran hetkellä sen pelastanut; ehkä hän uhraa nyt henkensä sitä puolustaakseen; mutta päivät ja vuosisadat ovat vain jokin määrä vähemmän tai enemmän heilurin heilahduksia, ja hän tietää, että kun hän on silmänsä ummistanut, tämä isänmaakin, sen kieli, lait ja tavat kerran jäävät elämään vain muistoina, täyttäen pienoisen sijan maailmanhistorian lehdillä. Niin, ehkäpä historian omaksi ei jää enempää kuin kansakunnan nimi!

15 Ehkäpä ei sitäkään! Mikä sitten on pysyvää? Mitä varten on ihminen tuntenut, ajatellut ja toiminut? Ihmiskuntaa varten. Ja kuka sen minulle varmaksi takaa? Usko ylhäiseen kaitselmukseen, joka ohjaa ihmiskunnan onnenvaiheita... sanalla sanoen: uskonto antaa minulle tuon varmuuden. Siksipä ei olekaan olemassa uskonnotonta kansaa. Uskonto ei ole ainoastaan lohduttaja elämän surkeudessa, vaan myöskin se varmuus iäisen läsnäolosta katoavaisuudessa, mikä antaa ihmiselle voimaa kohota hetkeä ylemmäs toimimaan iäisyyttä varten.

16 Villi-ihmiselläkin on aavistus asioiden korkeammasta järjestyksestä, ja kaikkialla missä on valtiollista elämää, siellä uskonto on kansojen sivistyksen ja siveellisyyden olennainen ehto. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että epämääräinen kosmopolitismi ajatusja toimintatavassa olisi jotenkin korkeampaa ja parempaa kuin kansallishenki. Ihmisen suhteessa iäiseen ja hänen sitä koskevassa vakaumuksessaan on kysymys uskonnosta, ja iäisyyttä koskevan puhtaan tietoisuutensa vuoksi kristinusko voidaan käsittää maailmanuskonnoksi, kaikille kansakunnille yhteiseksi. Kuitenkaan kristinuskon yleiset siveellisyyskäskyt eivät riitä ohjenuoraksi silloin kun tietyssä yksittäisessä teossa on kysymys oikeasta tai väärästä. Kaikki siveysopit ovatkin siinä riittämättömiä. Kansakunnan tapojen ja lakien noudattaminen on itse kunkin toimien korkein normi ja niin täytyy aina ollakin.

17 Turhaan on myös valtion ulkopuolelta etsitty jotain todellisuutta, jossa toiminta voisi olla siveellistä yleisinhimillisen tai uskonnollisen merkityksensä perusteella. Eri kansakuntien jäsenten välitön kosketus on suhteellisen vähäpätöinen seikka, ja siinä kanssakäymisessä pätee sääntö, että jokainen elää maassa maan tavalla, niin kuin sanotaan.... Niin ollen kaikenlainen kosmopolitismi todistaa jo siveellistä velttoutta. (J. V. Snellman, Valtio-oppi, 1842)

18 Yksilön osa, Snellman ja 1800-luku ihmiskunta kansakunta / isänmaa perhe / suku / heimo Yksilö (mies) valtio (yksityinen ja yhteinen hyvä) uskonto (kristinusko)

19 Zygmunt Bauman, Postmoderni elämä Postmoderni elämä on kuin elämää kaupungissa, missä liikenne ohjataan päivittäin uusille reiteille ja katujen nimiä vaihdetaan etukäteen ilmoittamatta. Saatavilla oleva kartta ei takaa sitä, että etsitty talo todella löytyisi kävelykadun päästä, eikä valittu reittikään välttämättä johda enää haluttuun suuntaan. (...) Järkevä henkilö välttää pitkäaikaisia sitoumuksia ja kauas suuntautuvia tutkimusmatkoja. Modernissa maailmassa oli järkevää ryhtyä pyhiinvaeltajaksi ja elää elämänsä niin kuin siinä olisi kyse pyhiinvaellusmatkasta. Postmodernissa maailmassa on puolestaan järkevää heittäytyä kulkuriksi tai turistiksi, tai ainakin esittää jommankumman roolia.

20 Kaikki näyttää näinä aikoina liittoutuneen kaukaisia päämääriä, elämänprojekteja, pysyviä sitoumuksia, ikuisia liittoja ja muuttumattomia identiteettejä vastaan. Enää ei voi suunnitella tulevaisuutta pysyvän työpaikan eikä edes ammatin tai taitojen varaan. Voi nimittäin lyödä vaikka vetoa siitä, että ennemmin tai myöhemmin työpaikka katoaa, ammatti muuttuu niin ettei sitä voi enää entisekseen tunnistaa, ja kyvyille ei enää tunnu löytyvän käyttöä. Opiskelijat huomaavat pian, että heidän kyvyilleen ei ole kysyntää edes niin pitkäksi aikaa kun niiden omaksuminen kestää. (Zygmunt Bauman, Moraali kontingenssin aikakaudella, Postmodernin lumo, 1994)

21 Yksilön osa, 2000-luku media perhe parisuhde lapset kulutus yhteisöt taide yksilö työelämä ystävät uskonnot harrastukset tiede verkostot katsomukset politiikka, ideologiat

22 Vasta postmodernissa tilanteessa moraali oikeastaan tulee mahdolliseksi - yksilön oma vastuullisuus (ei vetoamista korkeampaan, auktoriteetteihin, perinteeseen, sääntöihin ): moraalinen maailma kohdataan itse kasvoista kasvoihin Vapaus -> Valinnat -> Vastuu ( ja huoli, kärsimys) näkemys on lähellä eksistentialismia

23 Paradoksaalista kyllä, vasta nyt teot näyttävät kunkin moraalisen minän silmissä olevan vastuullisia valintoja ja pohjimmiltaan moraalisen omatunnon ja vastuun asioita. "Säännöttömän", fragmentaarisen postmodernin tilanteen tunnusmerkkinä on polyfonia, jossa kaikuvat erilaiset ja usein erimieliset äänet sekä vastakkaiset, vaihtuvat uskollisuudenosoitukset. Tuossa tilanteessa ei ole yhtäältä mahdollista enää uskoa siihen, että hyvän ja pahan välinen ero olisi ennalta määrätty, jolloin yksin toimivan yksilön vastuulle jäisi yksiselitteisen, tilanteeseen sopivan eettisen periaatteen oppiminen ja soveltaminen. jatkuu

24 Toisaalta olemisen räikeä kontingenssi, elämän tapahtumien väliaikaisuus ja kaikkien yhteiskunnallisen olemassaolon aspektien epävakaisuus johtaa siihen, että "normaaliuden" mittapuu muuttuu koko ajan. "Normaaliushan" oli aiemmin, pysyvänä ja jatkuvana, merkki jonka näkökulmasta saatettiin mitata epäoikeudenmukaisuutta sekä rikkomuksia "normaalia" ja "tavaksi käynyttä" vastaan. Samalla se kiertoteitse pönkitti populaarille moraalille pysyvät ja "objektiiviset" standardit. Molemmat moraalisen käytöksen heteronomisuuden lähteet ovat nyt kuivumaisillaan. Postmodernin ajan asukkaat joutuvat niin sanoakseni kohtaamaan kasvoista kasvoihin oman moraalisen riippumattomuutensa, mutta samalla myös moraalisen vastuunsa, mikä aiheuttaa moraalista kärsimystä. Tämä on mahdollisuus, jota moraaliset minät eivät ole milloinkaan aiemmin kohdanneet. Zygmunt Bauman, Moraalia ilman etiikkaa (Postmodernin lumo)

25 Etiikan/moraalin luonne muuttuu Moderni varmuus, tieto, pysyvyys, yleispätevyys moraalisia totuuksia löydetään kuten muutakin tietoa: järjellä, systemaattisella tutkimuksella yhdenmukaisuus säännöt järjestyksen kaipuu joko tai (binaari-/kaksiarvo-logiikka) Postmoderni epävarmuus, suhteellisuus, satunnaisuus, kulttuurisidonnaisuus yksiselitteisiä moraalisia totuuksia ei ole löydettäväksi, kiistat ovat pysyvästi läsnä erot, toiseus kohtaaminen kaaoksen hyväksyminen sekä että (moniarvologiikka)

26 Postmodernin etiikan/moraalin haaste: Miten hylätä universalismi mutta silti välttää moraalirelativismi? Vastauksia: itsekritiikki ja yhteiskunnallis-kulttuurinen itseymmärrys, poliittinen itsetietoisuus keskustelu, debatti, avoin yhteisö harjoitus kohtaaminen, toisen/erilaisen kunnioitus omakohtainen arkinen vastuunotto (kukaan muu ei ole tässä ja nyt): moraali ei ole suuria julistuksia, aatteita, eettisiä periaatteita vaan sitä mitä me teemme toisillemme juuri tässä

27 Ei lopullista tiettyä vastausta, moraalikoodia, ohjeistoa, imperatiivia, ajattelusääntöä vaan niiden moninaisuus ja samanaikaisuus - hämähäkkimoraali - yhteisöllinen ajattelu, kohtaaminen, keskustelu - päättymätön dialektiikka: teesi antiteesi synteesi uusi antiteesi jne. loputtomasti - moraalista tulee harjoitusta, itsekasvatusta ja kasvatusta, toistemme sparrausta - vaikka lopullisia vastauksia ei löydetä, moraalisuuteen kasvu ja moraalinen valistuminen mahdollistuu