VASTUULLINEN JOHTAMINEN JA JOHTAJUUS LIIKETOIMINNASSA

Transkriptio

1 Raimo Lovio VASTUULLINEN JOHTAMINEN JA JOHTAJUUS LIIKETOIMINNASSA Vastuullisen liiketoiminnan ulottuvuudet ja terminologia Vastuullinen tai eettinen liiketoiminta on varsin vanha keskustelu- ja tutkimusaihe. Teema nousee siitä ajatuksesta, että liiketoiminnassa taloudellinen kasvu ja kannattavuus on saavutettava eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Eri aikoina eettisen keskustelun otsakkeen alla on tarkasteltu erilaisia asioita luvulla ja 1970-luvulla kirjoitettiin paljon yleisesti liiketoiminnan etiikasta ja erityisesti sosiaalisesti vastuullisesta liiketoiminnasta. Myös ympäristöasioista puhuttiin, mutta kun niistä puhuminen voimistui ja 90-luvuilla, kävi niin, että ympäristöasioista muodostui oma itsenäinen tutkimusaiheensa ja keskeiseksi kattokäsitteeksi nousi kestävä kehitys (ks. esim. Kivisaari & Lovio 1996). Viime vuosina kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Yhä useammin on muistutettu, että kestävän kehityksen määritelmässä puhutaan kestävän kehityksen kolmesta tai neljästä ulottuvuudesta: talous, ympäristö, sosiaalinen (ja kulttuuri). Suomessa kestävä kehitys on perinteisesti liitetty ympäristöasioihin, mutta nyt aluetta ollaan myös meillä laajentamassa (Heiskanen 2004). Tällä hetkellä kokoavana käsitteenä käytetään useimmiten yrityksen yhteiskuntavastuuta tai yksikertaisemmin vastuullista liiketoimintaa. Vastuullinen liiketoiminta pitää sisällään sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuullisuuden. Näistä ulottuvuuksista erityisesti sosiaaliset kysymykset ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Sosiaalisen vastuullisuuden uusi nousu 2000-luvun alussa tapahtunut sosiaalisen vastuullisuuden uusi nousu voidaan liittää ainakin kolmeen kysymykseen. Ensinnäkin globalisaation edistyminen ja vinoutumat ovat nostaneet esiin monia uusia kysymyksiä. Missä määrin kehittyneiden teollisuusmaiden yritykset noudattavat eettisiä liiketoimintaperiaatteita toimiessaan kehitysmaissa? Kuinka moni ostamistamme tuotteista on valmistettu lapsi- tai pakkotyövoimalla? Saavatko kehitysmaat oikeudenmukaisen hinnan tuottamistaan raaka-aineista ja elintarvikkeista? 107

2 Toinen tausta sosiaalisen ulottuvuuden nousulle on hyvinvointivaltion tietynasteinen kriisiytyminen. Melkein koko 1900-luvun kehitys kulki siihen suuntaan, että yritykset siirsivät sosiaalisia tehtäviään valtiolle ja kunnille ja erilaista lainsäädäntöä kehitettiin ohjaamaan yritystoimintaa toivotuille urille (esim. työlainsäädäntö Suomessa). Laajemminkin siirryttiin sopimusyhteiskuntaan, jossa yritykset sopivat eri sidosryhmien kanssa liiketoiminnan kansallisista pelisäännöistä. Esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen kanssa solmittiin työehtosopimuksia. Näin liikuttiin patriarkaalisesta kaudesta hyvinvointivaltion kauteen. Viime vuosina hyvinvointivaltion toiminnan laajuus on kuitenkin joutunut kyseenalaiseksi. Hyvinvointivaltion rahoittaminen verotuloin on vaikeuksissa ja monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että yritysten ja yksilöiden vapaaehtoista vastuuta pitäisi lisätä julkisen toiminnan ja säätelyn sijasta. Kolmas tausta on päivänvaloon tulleet erilaiset yhteiskunnallisten normien suoranaiset rikkomukset tai muuten keskustelua herättäneet toimet yrityksissä. Pörssikaupan sisäpiirisääntöjen rikkomuksia tulee julkisuuteen tavantakaa. Yritysjohtajien optioista ja eläkejärjestelyistä käydään jatkuvaa keskustelua. Kilpailulainsäädäntökysymykset ovat paljon esillä. Ja suoranaisia tilinpäätösten rikkomuksiakin on tullut esiin virkamiesten lahjonnan ohella varsinkin kansainvälisesti. Näitä taustatekijöitä vasten vastuullisen johtamisen ja johtajuuden edistäminen tuntuu ensiajattelemalta sisältävän vain hyviä ja ongelmattomia asioita ja ratkaisuja. Mutta tarkempi pohtiminen tuo kuitenkin esiin monia kysymyksiä. Mitkä ovat yritysten vastuualueen sopivat rajat? Millaisin muodoin yritysten pitäisi vastuullista toimintaa erityisesti edistää? Ja millaisia tuloksia yritykset voivat odottaa saavuttavansa toimiessaan vastuullisesti? Seuraavassa käsittelen näitä kysymyksiä yleisellä tasolla. Mitkä ovat yritysten vastuualueen sopivat rajat? Milton Friedmanin (1970) klassinen lause kuuluu: The business of business is business. Vastuullisen liiketoiminnan edistäjät näkevät usein Friedmanin ajatuksen kaikin puolin vastustettavana ajatuksena. Friedmanin väitettä kannattaa kuitenkin pohtia hieman huolellisemmin. Kysymys on siitä, mihin saakka yritysten vastuullisuusvelvoite halutaan asettaa ja millainen työnjako on yritysten ja yhteiskunnan välillä vastuullisen toiminnan sääntöjen ja käytäntöjen muodostamisessa (ks. Halme & Lovio 2004). Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja siihen liittyvän sopimusvapauden edistyminen on merkinnyt yritysten vastuualueen kaventumista. Yritys toimii vastuullisesti, kun se maksaa veroja, noudattaa lakeja ja tekee sopimuksia sidosryhmiensä kuten ammattiliittojen tai vaikkapa ympäristöjärjestöjen kanssa. Yhteiskunta siis huolehtii vastuullisten pelisääntöjen kehittämisestä ja valtio 108

3 huolehtii saamiensa verovarojen avulla, että yhteiskunnassa haluttuja hyvinvointipoliittisia toimia toteutetaan. Valtio ja kunnat ylläpitävät koulutusta, kirjastoja, terveydenhuoltoa jne. Ja näin yritykset voivat keskittyä siihen, minkä ne parhaiten osaavat eli liiketoimintansa kehittämiseen. Jos yritysten vastuualuetta halutaan laajentaa, on muistettava, että se samalla tarkoittaa yritysten vallan kasvua. Vastuu ja valta kulkevat käsi kädessä. Yksinkertainen esimerkki tästä voi olla vaikkapa seuraava. Jos valtio rahoituskriisissään luottaa yhä laajemmin yritysten monimuotoiseen sponsorointiin hyvinvointipalvelujen tuotannossa, se samalla tulee siirtäneeksi monenlaisia kysymyksiä yritysten päätettäviksi. Kirjastojen ja koulujen tietotekniikkahankintojen sponsorointi, taidelaitosten kokoelmahankintojen tukeminen, eri urheilumuotojen avustaminen tai tiettyjen sairauksien hoitoon tarkoitetut lahjoitukset tuntuvat kaikki sinänsä hyviltä toimenpiteiltä. Tukea jakaessaan yritykset tulevat kuitenkin väistämättä ottaneeksi kantaa sellaisiin kysymyksiin kuin mikä on paras tapa kehittää koululaitosta, millaista taidetta tai urheilua yhteiskunnassa on hyvä edistää tai mitkä terveydenhuollon kysymykset ovat kaikkein polttavimmat. Ei ole kuitenkaan mitään erityistä syytä olettaa, että yritykset olisivat parhaimpia vastaamaan näihin kysymyksiin. Ainakin Pohjoismaissa on totuttu siihen, että näitä kysymyksiä käsitellään demokraattisesti valituissa valtiollisissa ja kunnallisissa elimissä. Samalla tavalla ajaudutaan ongelmiin, jos yritysten vastuullisuutta tarjotaan sopimustoiminnan tilalle. Erityisen selvää on, ettei vastuullisuuden korostamisella ole haluttu esimerkiksi vähentää vapaiden ammattiliittojen toimintaoikeuksia tai vähätellä niiden kanssa tehtävien sopimusten merkitystä. Tämä näkyykin hyvin siinä, että vastuullisen liiketoiminnan kansainvälisessä raportointisuosituksessa (Global Reporting Initiative) on useita kohtia, jotka koskevat ammattiyhdistystoiminnan laajuutta, työehto- ja työsuojelusopimustoimintaa ja osallistumisjärjestelmiä raportoivassa yrityksessä ( Sanoma on näiltä osin selvä: yritysten vastuullisuutta ei tarjota sopimusten tilalle, vaan vastuullisuus täsmentyy nykyisen sopimustoiminnan kehittämiseksi. Entä globaali toimintaympäristö? Tällä alueella tuntuu kaikkein houkuttelevimmalta tuoda esiin yritysten vastuullisuutta, koska erilaisten kansainvälisten sopimusten ja normien laatiminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Vaikeudesta huolimatta ei varmaan kuitenkaan kannata luopua kansainvälisten sopimusten kehittämisestä ja jäädä sen varaan, että monikansalliset yritykset yksin vastuullisesti ratkaisisivat kysymyksiä. Vastuullisesti toimivat yritykset voivat toki omilla toimillaan aikaansaada hyviä kansainvälisiä käytäntöjä ja näin luoda pohjaa yksimielisyydelle pelisäännöistä, mutta lopulta kuitenkin pelisääntöjen löytäminen ja kirjaaminen kaikkia koskeviksi säännöiksi on tavoiteltava asia. Tietysti yritysten vastuualueen rajat voivat olla erilaiset toisistaan poikkeavissa liiketoimintaympäristöissä. Sellaisissa kehitysmaissa, joissa on korruptoitunut valtio sekä heikko koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva, yritysten harjoittama vapaaehtoinen vastuullinen toiminta voi olla ainoa 109

4 keino edes jonkinasteiseen kansalaisten aseman parantamiseen. Silti näissäkin maissa voi olla hyvä tavoite siirtää yritysten vastuuta valtiolle ja sopimuksiin pohjautuviksi pelisäännöiksi heti kun se on mahdollista. Kaiken kaikkiaan Friedmanin argumentin the business of business is business voi siis tulkita myös siten, ettei vastuullisuuden edistämisellä tarkoiteta sitä, että yritysten vastuullisuus korvaisi tai tulisi yhteiskunnallisten sääntöjen ja sopimusten tilalle, vaan pikemminkin niiden lisäksi ja aukkoja paikkaamaan. Tämä ajattelutapa ei tarkoita yritysten vapaaehtoisen vastuullisen toiminnan merkityksen vähättelyä. Normien ja sopimusten noudattaminen ei ole itsestään selvää eikä kaikkia asioita voida koskaan täysin normittaa. Ennen kaikkea yritysten vastuullisuuden edistäminen tähtää siihen, että parhaat ja innovativiisimmat yritykset löytävät hyviä tapoja mennä lakien ja sopimusten edelle. Silloin ne eivät ainoastaan johda toimintaansa vastuullisesti vaan osoittavat vastuullista johtajuutta ja edelläkävijyyttä. Vastuullisen toiminnan kolme toteuttamistapaa Kansainvälinen analyysi yritysten vastuullisuuden otsikon alla harjoittamasta toiminnasta ja alan kirjallisuudesta osoittaa, että nykyisin voidaan erottaa kolme vastuullisuuden toteuttamistapaa (Halme 2005). Näitä voidaan kutsua esimerkiksi hyväntekeväisyys-, toimintatapa- ja ydinliiketoimintalähestymistavoiksi. Hyväntekeväisyyslähestymistapa painottaa yritysten vapaaehtoista osallistumista erilaisin tukimuodoin (lahjoitukset, sponsorointi jne.) yhteiskunnallisesti tärkeiden ongelmien ratkaisemiseen. Yritys siis lahjoittaa osan voittovaroistaan esimerkiksi erilaisten onnettomuuksien uhreille, nuorisotyöhön, urheilu- ja kulttuuritoiminnan edistämiseen jne. Hyväntekeväisyyslähestymistapaa toteutetaan kaikkialla, mutta erityisen yleinen tämä lähestysmistapa on Yhdysvalloissa ja laajemminkin anglosaksisessa maailmassa. Hyväntekeväisyyslähestymistapaa voidaan arvostella edellä esitetyn mukaisesti siitä, että yritys ryhtyy näin tekemään asioita, joiden kuuluminen sen vallan ja vastuun piiriin on keskustelunalainen kysymys. Erityisen ongelmalliseksi hyväntekeväisyyslähestymistapa muodostuu, jos yritys omaa liiketoimintaansa harjoittaessaan ja voittovaroja hankkiessaan syyllistyy toimintaan, jonka voidaan katsoa olevan jotenkin epäeettistä. Tähän liittyvä kärjistävä havainnollistus voisi olla esimerkiksi Microsoft. Microsoft ja sen omistajat ovat maailman suurimpia hyväntekijöitä, mutta samaan aikaan yhtiö on usein oikeudessa ja riidoissa viranomaisten ja muiden yritysten kanssa. Yritystä syytetään siitä, että se käyttää väärin määrävää markkina-asemaa ja hankkii siitä kautta monopolivoittoja. Monopolivoittojen käyttäminen suuressa määrin hyväntekeväisyystarkoituksiin on tietysti vastuullista, mutta ei tee tyhjäksi yhtiön kilpailupoliittisten toimenpiteiden arvostelua. 110

5 Hyväntekeväisyyslähestymistavalle vaihtoehtoinen lähestymistapa lähteekin siitä, että tärkeintä ei ole se, miten voitot käytetään, vaan se, että ne hankitaan vastuullisella ja yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyllä ja kunnioitetulla tavalla. Tässä lähestysmistavassa siis korostetaan, että vastuullisuus on ennen kaikkea sitä, että yrityksen kaikki toimenpiteet toteutetaan hyviä liiketoiminta- ja yhteiskuntanormeja vastaavalla tavalla. Yritys kilpailuttaa ja toimii vastuullisesti alihankkijoidensa kanssa. Yritys noudattaa työlainsäädäntöä, sopimuksia ja pyrkii muutenkin edistämään henkilöstön hyvinvointia. Yritys toimii vastuullisesti yritysjärjestelyjen yhteydessä ja käydessään yt-neuvotteluja. Yritys kuormittaa ympäristöä vain lain sallimissa puitteissa ja pyrkii omalla aloitteellisuudellaan esimerkiksi säästämään raaka-aineita ja energiaa. Yritys maksaa veronsa, ei syyllisty kilpailusäädösten rikkomiseen, ei osallistu viranomaisten lahjontaan jne. On todella paljon sellaisia asioita ja tilanteita, joissa yritys ja sen henkilöstö voivat osoittaa vastuullisuutta noudattamalla ja jopa ylittämällä yhteiskunnan määräyksiä ja liiketoiminnan yhteisiä pelisääntöjä. Tällainen vastuulliset toimintatavat -lähestymistapa lienee se, jona Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vastuullinen johtaminen keskeisimmin mielletään. Tämän lähestymistapan rinnalla on olemassa kuitenkin vielä kolmas lähestymistapa yritysten vastuullisuuden kysymyksiin. Tässä ydinliiketoimintalähestymistavaksi kutsuttavassa ajattelumallissa huomio kiinnitetään hyvien toimintatapojen lisäksi yrityksen liiketoiminnan ytimeen eli sen tuotteisiin. Yritys on vastuullinen kun sen asiakkailleen tarjoama tuote on luonteeltaan asiakkaan ja laajemminkin yhteiskunnan hyvää edistävä tuote tai palvelu. Monet vastuullista yritystoimintaa edistävät sijoitusrahastot sulkevat automaattisesti pois sijoituskohteina sellaiset yritykset, jotka harjoittavat esimerkiksi aseisiin, tupakkaan tai uhkapeleihin liittyvää liiketoimintaa (Kuisma 2004). Paljon käydään myös keskustelua siitä, kuinka vastuullista liiketoimintaa on erilaisten huippukalliiden ylellisyystuotteiden markkinoiminen maailmassa, jossa köyhyys ja perustarpeiden tyydyttämättömyys on tuskallisen yleistä. Tuotteiden hyödyllisyyden ja yhteiskunnallisen tärkeyden arvioiminen on tietysti kovin vaikeaa ja linjanvetojen tekeminen helposti kiistanalaista. Ehkä ydinliiketoimintalähestymistapa tulee paremmin ymmärrettäväksi kysymällä, miten eri yritykset osallistuvat alaansa liittyvien erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisujen etsimiseen ja tarjoamiseen. Lääketeollisuutta ja terveydenhuoltolaitteita valmistavia yrityksiä syytetään usein siitä, että ne kehittävät tuotteita kehittyneiden teollisuusmaiden varakkaalle ja ostokykyiselle väestölle ja jättävät kehittämättä sellaisia lääkkeitä ja laitteita, joilla olisi käyttöä köyhissä maissa. Hieman samanlaista keskustelua käydään monien energiayhtiöiden ympärillä. Sitä mukaan kun ilmastonmuutoksen ongelma ja osin myös edullisten energiaresurssien vähäisyyden ongelma yleensä ovat pahentumassa, kohdistuu energiasektoriin kuuluviin yrityksiin kasvavassa määrin odotuksia innovatiivisesta toiminnasta uusien turvallisten energialähteiden sekä tehokkaiden tuotanto- ja kulutustapojen kehittämiseksi. 111

6 Yrityksen ydinliiketoimintaan liittyvä vastuullisuus on siis sitä, että se suuntaa liiketoimintansa ja tuotteensa kehittämisen alaansa liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisen näkökulmasta. Erään maailman tunnetuimman strategiagurun, C.K. Prahaladin (2005) kirja The fortune at the bottom of the pyramid eradicating poverty through profits on valaiseva puheenvuoro tämän ydinliiketoimintalähestymistavan puolesta. Prahaladin lähtökohtana on huoli siitä, että maailman varallisuus jakautuu pyramidimaisesti. Pyramidin pohjalla on 4 miljardia ihmistä, jotka ansaitsevat vähemmän kuin kaksi dollaria päivässä. Ongelma on niin suuri, ettei yritysmaailma Prahaladin mukaan voi lähestyä tätä kysymystä vain perinteisen hyväntekeväisyyspainotteisen vastuullisuusnäkökulman kautta. Hän korostaa, että näiden 4 miljardin ihmisen muodostamien BOP-markkinoiden (Bottom Of Pyramid) tulee muodostaa intergoitu osa yksityisen sektorin toimintaa. Niiden tulee tulla osaksi yritysten ydinliiketoimintaa (Prahalad 2005, 6). Miten tämä tapahtuu? Prahaladin mukaan se tapahtuu kehittämällä liiketoimintamalleja ja tuotteita, joiden tuottaminen, jakelu ja käyttö auttaa köyhiä maita nousemaan omille jaloilleen. Prahalad kehottaa yrityksiä kehittämään uusia innovatiivisia ja ekotehokkaita tuotteita ja palveluja, joilla on ylivoimainen hinta-/laatu-suhde, jotka toimivat vaatimattomissakin infrastruktuureissa, jotka hyödyntävät modernia teknologiaa näissä maissa käyttäjien ensisijaisesti tarvitsemien tuoteominaisuuksien toteuttamiseksi, jotka voidaan valmistaa kehitysmaissa mahdollisilla tuotanto- ja työprosesseilla ja joiden jakeluun ja käyttöön liittyy innovaatioita, jotka parantavat näiden tuotteiden saatavuutta ja käytettävyyttä tavallisten ihmisten keskuudessa. Prahaladin lupaus on, että yritys onnistuessaan tällaisten vastuullisten tuotteiden kehittämisessä menestyy myös itse. Nokian tuloksellista toimintaa Kiinan, Intian, Brasilian ja osin jopa Afrikan markkinoilla voidaan pitää ainakin osin hyvänä esimerkkinä BOPmarkkinoiden hyödyntämisestä. Ehkä laajemminkin nykyisessä globalisaatiossa on piirteitä, jotka tukevat Prahaladin ajatussuunnan toteutumista. Toimintojen kehittäminen kehitysmaissa ja osin jopa siirtäminen sinne kehittyneimmistä maista, voi pyramidin huipulta katsottuna näyttää vastuuttomalta toiminnalta, mutta ehkä tämä kehitys on kuitenkin omiaan kaventamaan maailman vaarallisen suuria tuloeroja. Edellä kuvattua kolmea lähestysmistapaa hyväntekeväisyysytoimintaa, vastuullisia toimintatapoja ja yrityksen varsinaisen ydinliiketoiminnan vastuullisuutta ei tule pitää toisiaan poissulkevina vaihtoehtoina. Kaikkia tarvitaan jossain määrin yhtäaikaisesti. Painopiste on kuitenkin siirtymässä hyväntekeväisyydestä hyviin toimintatapoihin ja ydinliiketoiminnan vastuullisuuden pohtimiseen. 112

7 Does it pay to be responsible? Does it pay to be green? otsikoi Harvard Business Review pian sen jälkeen, kun yritysten nykyinen innokkuus ympäristöjohtamiseen alkoi luvun alkupuolella (HBR 1994). Maailman tunnetuista strategiaguruista Michael Porter oli ottanut asiaan myönteisen kannan jo 1991 Scientific American -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa (Porter 1991). Hänen mielestään ennakoiva ympäristöstrategia ja pyrkimys edelläkävijyyteen olisi ollut tuolloin hyväksi yhdysvaltalaisille yrityksille, jotka hänen mukaansa olivat viivyttelyn vuoksi menettämässä markkinoita eurooppalaisille ja japanilaisille yrityksille. Myöhemminkin hän usein puolusti arvostelijoilleen näkemyksiään (esim. Porter & van der Linde 1995). Suomessa ympäristövastuullisuuden ja taloudellisen kannattavuuden suhdetta on selvittänyt laajasti mm. Leena Lankoski (2000) perusteellisessa väitöskirjassaan. Vastaavaa keskustelua on käyty siitä, miten yrityksen vastuu sosiaalisisssa asioissa näkyy niiden viimeisellä tulosrivillä. Onko kyseessä win-win-tilanne vai ei? Laaja keskustelu, empiiriset tutkimukset ja teoreettiset hahmotukset eivät ole tuottaneet tähän kysymykseen yksiselitteistä vastausta. Monissa puheenvuoroissa onkin päädytty siihen, että kysymys on liian yksikertaisesti asetettu (Lovio & Kuisma 2004). Sen sijaan, että kysytään kannattaako olla vastuullinen, pitää ensinnäkin kysyä, millaisissa erityisissä olosuhteissa yrityksen vastuullisuus voi johtaa myös hyvään taloudelliseen tulokseen. Ja toiseksi kaikki viittaa siihen, että viime kädessä vastuullisuuden ja kannattavuuden välinen yhteys riippuu siitä, kuinka innovatiivisesti ja taitavasti yritys toteuttaa vastuullisuusstrategiaansa. Vastuullisuusstrategiaan pätee se mikä pätee strategiaan yleensäkin. Eivät kustannusjohtajuus- tai differointistrategiatkaan automaattisesti johda hyvään tulokseen, ellei niitä toteuteta sopivissa olosuhteissa ja luovalla tavalla. Tämä korostus liittää yritysten vastuullisuudeen saumattomasti sen toteuttamisessa tarvittavan liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Vastuullisuus ei ole sitä, että yritys kehittää erittäin vastuullisen tuotteen ja sen ympärille vastuullisen liiketoimintamallin, mutta ei saa sitä toimimaan. Vastuullinen tuote, jota kukaan ei osta, ei hyödytä ketään. Yritysten vastuullisuutta korostavien ja edistävien tahojen tuleekin olla erityisen kiinnostuneita kaikista niistä innovatiivisista ja tehokkaista tavoista, joilla vastuullista toimintaa voidaan edistää ja tehdä myös taloudellisesti toteuttamiskelpoiseksi. Itse asiassa suomalaiset eivät ole olleet aivan huonoja tässä suhteessa. Kuten tunnettua Suomi on viime vuosina useissa mittauksissa todettu maailman kilpailukykyisimpien maiden joukkoon (taloudellinen vastuullisuus) ja kestävän kehityksen mallimaaksi (ympäristövastuullisuus). Lisäksi useat sosiaaliset mittarit (mm. koulujen Pisa-tutkimukset ja korruptiomittaukset) ovat osoittaneet Suomen sijoittuvan korkealle tälläkin ulottuvuudella. Tämä osoittaa, että taloudellisen, ympäristöllinen ja sosiaalinen vastuullisuus ovat yhtäaikaisesti edistettävissä siihen suuntautuvan tavoitteellisen pyrkimyksen ja osaavan toiminnan kautta. 113

8 Kirjallisuus Friedman. M. (1970). The responsibility of business is to increase its profits. New York Times Magazine. September 13. Global Reporting Initiative (GRI) ( Halme, M. (2005) Presentation on Current and emerging corporate social responsibility trends in Europe. BEST Business Ethics Forum, Seoul, South Korea, Dec. 23, Halme, M. & Lovio, R. (2004). Yrityksen sosiaalinen vastuu globalisoituvassa taloudessa. Teoksessa Heiskanen, Eva (toim.). Ympäristö ja liiketoiminta. Gaudeamus Harvard Business Review (Februry 2004). Does it pay to be green? Discussion Heiskanen, E. (toim.) (2004). Ympäristö ja liiketoiminta. Gaudeamus. Kivisaari, S. & Lovio, R. (eds.) (1996). Bright ideas? Environmental management in Finnish perspectives. Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja B-164. Kuisma, M. (2004). Vihertyvä sijoittajien sidosryhmä globalisoituvilla osakemarkkinoilla. Teoksessa Heiskanen, E. (toim.). Ympäristö ja liiketoiminta. Gaudeamus Lankoski, L. (2000). Determinants of environmental profit an analysis of the firm-level relationship between environmental performance and economic performance. Doctoral Dissertations 2001/1. Espoo: Helsinki University of Technology, Institute of Strategy and International Business. Lovio, R. & Kuisma, M. (2004). Ympäristöasioiden ja yritystalouden yhteensovittamisen haaste. Teoksessa Heiskanen, E. (toim.). Ympäristö ja liiketoiminta. Gaudeamus Porter, M. (1991). America s Green Strategy. Scientific American 264:4, 168. Porter, M. & van der Linde, C. (1995). Toward a new conception of the environment-competitiveness relationship. Journal of Economic Perspectives 9: 4, Prahalad, C.K. (2005). The fortune at the bottom of the pyramid eradicating poverty through profits. Wharton School Publishing. KTT, VTK Raimo Lovio toimii professorina ja aine-esimiehenä Helsingin kauppakorkeakoulun organisaatio & johtaminen -aineessa. Hänen tutkimusalueitaan ovat innovaatiotoiminta ja yritysten yhteiskuntavastuu. Viime vuosina hän on tutkinut suomalaisten yritysten kansainvälistymistä ja ulkomaisten yritysten roolia Suomessa. Lisäksi hän on paneutunut yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun kysymyksiin erityisesti raportoinnin ja innovaatiotoiminnan näkökulmista. 114