Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 61/2009 vp Yhteiskunnallisten vaikuttajien muistelmien ja fiktion julkaiseminen Eduskunnan puhemiehelle Helsingin hovioikeus määritteli päätöksessään Vanhanen vastaan Ruusunen omaelämäkerraksi teoksen, jossa kerrotaan sen kirjoittajan elämästä ja jonka yhteydessä voidaan samalla sivuta myös toisten ihmisten elämää. Päätöksen mukaan yksityiselämää koskevan tiedon koskiessa useampia henkilöitä tiedon julkaiseminen edellyttää asianomaisten henkilöiden suostumusta. Tilanne on sama, vaikka kirjoittaja vakuuttaisi, että kyseessä on kaunokirjallinen teos eli fiktio. Hovioikeuden päätöksen mukaan "sillä seikalla, että kysymyksessä on kaunokirjallinen ja Ruususen oman käsityksen mukaan myös omaelämäkerrallinen teos, ei edes ole merkitystä rikoslain 24 luvun 8 :n soveltamisen kannalta". Sen jälkeen kun hovioikeuden päätös saa lainvoiman, lukuisista kirjoista tulee lainsuojattomia. Tulevaisuudessa autenttisia ja rehellisiä omaelämäkertoja on lähes mahdotonta kirjoittaa. Esimerkiksi Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä kuuluisi kiellettyihin teoksiin. Todennäköisesti myös Suomen poliittista kulttuuria radikaalisti muuttanut Tamminiemen pesänjakajat olisi jäänyt julkaisematta. Urho Kekkosen kunnosta ja sairastumisesta presidenttikauden viime vaiheissa tietäisimme tuskin vieläkään mitään. Päätös myös avaa mahdollisuuden kirjakanteluiden lisääntymiselle ja sille, että tuomioistuimet kautta maan saattaisivat jopa vaatia laittomien kirjojen poistamista kirjastoista tai peräti niiden polttamista roviolla. Vaikka perustuslaissa yksityisyyden suojaa ei ole asetettu sananvapauden edelle, kuitenkin sananvapaustuomioissa yksityisyyden suoja on korostunut sananvapauden kustannuksella. Suomessa, Euroopan Neuvoston jäsenmaassa, myös oikeuslaitoksen tulisi ottaa päätöksissään huomioon sananvapaus loukkaamattomana arvona. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on langettanut Suomelle sananvapausrikkomuksista kahdeksan tuomiota, joista kolme on koskenut mediaa. Parhaillaan EIT:ssä ratkaisua odottaa kymmenen Suomen oikeuslaitoksen päätöksistä tehtyä sananvapauskantelua. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Suomessa voidaan jatkossakin julkaista kulttuuri-, talous- ja yhteiskunnallisten vaikuttajien, kuten nykyisen pääministerimme, henkilökohtaisia muistelmia ja fiktioita ja Versio 2.0

2 miten oikeuslaitoksen tietämystä Suomen perustuslain ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen takaamista perusoikeuksista ja demokratian periaatteista voidaan lisätä niin, ettei jokaiseen Suomessa langetettuun sananvapaustuomioon tarvitse hakea lopullista ratkaisua EIT:stä? Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 2009 Tuulikki Ukkola /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 61/2009 vp Tuulikki Ukkola /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuulikki Ukkolan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 61/2009 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Suomessa voidaan jatkossakin julkaista kulttuuri-, talous- ja yhteiskunnallisten vaikuttajien, kuten nykyisen pääministerimme, henkilökohtaisia muistelmia ja fiktioita ja miten oikeuslaitoksen tietämystä Suomen perustuslain ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen takaamista perusoikeuksista ja demokratian periaatteista voidaan lisätä niin, ettei jokaiseen Suomessa langetettuun sananvapaustuomioon tarvitse hakea lopullista ratkaisua EIT:stä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sananvapaus on Suomen perustuslaissa turvattu perusoikeus ja kansainvälisin sopimuksin suojattu ihmisoikeus. Sananvapauden perusoikeutena turvaavassa perustuslain 12 :ssä kielletään ennakolta estämästä tietojen, viestien ja mielipiteiden ilmaiseminen, julkistaminen ja vastaanottaminen. Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10 artiklan ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) käytännön perusteella ennakolta puuttuminen sananvapauden käyttöön vaatii erityisen painavia perusteita. Perustuslaki ja ihmisoikeussopimus sallivat kuitenkin jälkikäteisen puuttumisen sananvapaudella suojattuihin ilmauksiin muiden oikeuksien turvaamiseksi (PeVM 14/2002 vp). EIS:n järjestelmässä on sallittua säätää sananvapauden käytöstä rangaistuksia lain tasolla, kunhan sananvapauden jälkikäteinen rajoittaminen on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Sananvapauteen tehtävien poikkeuksien välttämättömyys on perusteltava. Tuomioistuimet joutuvat muun muassa huolellisesti arvioimaan, milloin perustuslain ja ihmisoikeussopimusten turvaama yksityisyyden suoja oikeuttaa tekemään sananvapauden rajoituksen. Suomen lainsäädäntö on tässä suhteessa ajan tasalla ja turvaa jatkossakin kulttuuri-, talous- ja yhteiskunnallisten vaikuttajien henkilökohtaisten muistelmien ja fiktioiden julkaisemisen. Rikoslain 24 luvun 8 :ssä säädetään yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ja 9 :ssä kunnianloukkauksesta. Säännösten on katsottu ilmaisevan muun muassa periaatetta, jonka mukaan yhteiskunnallisilla vaikuttajilla on oikeus yksityiselämään, mutta tuon oikeuden ala on jonkin verran kapeampi kuin tavallisen kansalaisen yksityiselämän ala. Tulkinta on EIT:n linjausten mukainen. Rikoslain säännöksistä ilmenee, että yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Kunnianloukkauksena taas ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. 3

4 Ministerin vastaus Rangaistussäännösten valossa esimerkiksi yhteiskunnallisia vaikuttajia koskevissa muistelmissa tai fiktioissa saadaan esittää kärkevääkin arvostelua, joka kohdistuu asianomaisen henkilön menettelyyn julkisessa tehtävässä ja joka ei selvästi ylitä hyväksyttävyyden rajoja. Yksityiselämää koskevan tiedon tai vihjauksen saa esittää, jos se voi vaikuttaa kyseisen yhteiskunnallisen vaikuttajan toiminnan arviointiin ja on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden käsittelemiseksi. Ottamatta kantaa yksittäiseen oikeuslaitoksessa vireillä olevaan asiaan voidaan yleisesti todeta, että Suomen oikeuslaitoksessa tunnetaan varsin hyvin Suomen perustuslaki ja EIT:n oikeuskäytäntö. Tuomioistuinten päätösten perusteluissa on vuosien varrella tapahtunut selvää paranemista, mikä näkyy mm. siinä, että nykyisin päätösten perusteluissa viitataan useammin EIT:n oikeuskäytäntöön. EIT:n Suomea koskevat tuomiot on syytä suhteuttaa siihen, että lukuisat Suomen tuomioistuinten ratkaisut eivät ole päätyneet EIT:een. Esimerkiksi pelkästään vuonna 2007 tuomittiin käräjäoikeuksissa rangaistuksiin kunnianloukkauksista 180 henkilöä, törkeästä kunnianloukkauksesta 15 henkilöä ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä 7 henkilöä. Kymmenen vuoden aikana EIT:ssa on annettu seitsemän Suomea koskevaa sananvapaustuomiota, joissa on todettu ihmisoikeusloukkauksen tapahtuneen. Lukuisampia ovat kuitenkin ne sananvapausvalitukset, jotka on EIT:ssä jätetty tutkittavaksi ottamatta. Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta 2009 Oikeusministeri Tuija Brax 4

5 Ministerns svar KK 61/2009 vp Tuulikki Ukkola /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 61/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuulikki Ukkola /saml: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att man också i fortsättningen i Finland ska kunna publicera personbiografier och fiktion om ekonomiska och samhälleliga påverkare såsom vår nuvarande statsminister och hur ska rättsväsendets kunskaper om de rättigheter och principer för demokratin som Finlands grundlag och Europarådets människorättskonvention garanterar ökas så att det inte ska vara nödvändigt att vid varje fällande yttrandefrihetsdom ansöka om ett slutligt avgörande hos EMD? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Yttrandefriheten är en i grundlagen tryggad grundläggande fri- och rättighet och en mänsklig rättighet som skyddas genom internationella avtal. I grundlagens 12 som tryggar yttrandefriheten som en grundläggande fri- och rättighet förbjuds det att i förväg hindra att någon framför åsikter, sprider och tar emot meddelanden, information och åsikter. På grundval av artikel 10 i den europeiska människorättskonventionen (EMRK) och den europeiska människorättsdomstolens (EMD) praxis krävs det dock särskilt vägande skäl för ett ingrepp i förväg mot yttrandefriheten. Grundlagen och människorättskonventionen tillåter dock ingrepp i efterskott mot uttryck som skyddats genom yttrandefriheten. Ingreppet ska ske för att trygga andra rättigheter (GrUB 14/2002 rd). I EMRK:s system är det tilllåtet att på lagnivå föreskriva straff för utövande av yttrandefriheten, om blott en begränsning i efterskott av yttrandefriheten är nödvändig i ett demokratiskt samhälle. Nödvändigheten av undantagen från yttrandefriheten ska motiveras. Domstolarna måste bl.a. omsorgsfullt bedöma när skyddet för privatlivet som tryggas av grundlagen och människorättskonventioner ger rätt till en begränsning av yttrandefriheten. Den finska lagstiftningen är i detta avseende tidsenlig och tryggar också i fortsättningen att det publiceras personbiografier och fiktioner om påverkare inom kultur, ekonomi och samhälle. I 24 kap. 8 i strafflagen föreskrivs om spridande av information som kränker privatlivet och i 9 om ärekränkning. Bestämmelserna har ansetts vara ett uttryck bl.a. för en princip enligt vilken samhällspåverkare har rätt till privatliv, men att området för denna rätt är i någon mån mera inskränkt än området för vanliga medborgares privatliv. Tolkningen följer EMD:s linjedragningar. Av strafflagens bestämmelser framgår att som spridande av information som kränker privatlivet inte anses framförande av en uppgift, antydan eller bild som gäller en sådan persons privatliv som verkar inom politiken, näringslivet, i en offentlig tjänst eller i ett offentligt uppdrag eller något annat med dessa jämförbart uppdrag, om uppgiften, antydan eller bilden kan påverka bedömningen av personens förfarande i nämnda uppdrag och framförandet behövs för behandlingen av någon samhälleligt betydelsefull sak. Som ärekränkning anses igen inte kritik som riktar sig mot någons förfarande inom politiken, näringslivet, i en offentlig tjänst eller ett offentligt uppdrag eller inom vetenskap, konst eller med 5

6 Ministerns svar dessa jämförbar offentlig verksamhet och som tydligt inte överskrider det som kan anses som godtagbart. I ljuset av straffbestämmelserna får man i t.ex. i biografier om samhällspåverkare framställa till och med skarp kritik som riktar sig mot personens i fråga förfarande i ett offentligt uppdrag och som tydligt inte överskrider det som kan anses som godtagbart. En uppgift eller antydan om en persons privatliv får framföras, om den kan påverka bedömningen av personens förfarande i nämnda uppdrag och framförandet behövs för behandlingen av någon samhälleligt betydelsefull sak. Utan att ta ställning till ett enskilt fall som är anhängigt inom rättsväsendet kan man allmänt konstatera att man inom det finländska rättsväsendet mycket väl känner till Finlands grundlag och EMD:s praxis. Det har under årens lopp skett en klar förbättring i fråga om motiveringen till domstolarnas domar. Detta tar sig uttryck bl.a. i att det i motiveringen till domarna oftare hänvisas till EMD:s praxis. Det är skäl att ställa EMD:s domar som berör Finland i relation till det faktum att ett stort antal av de finska domstolarnas avgöranden inte har förts till EMD. T.ex. dömdes endast år 2007 vid tingsrätterna 180 personer till straff för ärekränkning, 15 personer för grov ärekränkning och 7 personer för spridande av information som kränker privatlivet. Vid EMD har det under tio års tid avgjorts sju yttrandefrihetsärenden som berör Finland och där det har konstaterats att det har skett en människorättskränkning. Flera är dock de yttrandefrihetsbesvär som EMD har lämnat utan prövning. Helsingfors den 10 mars 2009 Justitieminister Tuija Brax 6