Ajattelin, että tämän kirjoitukseni voisi hyödyntää opintoviikkoina. Alunperin ajatus tekstin laatimiseen nousi toiselta ihmiseltä, jonka

Transkriptio

1 1 Pauli Selkee professori Risto Saarinen Ajattelin, että tämän kirjoitukseni voisi hyödyntää opintoviikkoina. Alunperin ajatus tekstin laatimiseen nousi toiselta ihmiseltä, jonka jälkeen laitoin ajatukseni paperille. Tarkoitus oli liittyä parisuhdekeskusteluun. Teksti on tarjottu Teologiseen Aikakauskirjaan (julkaisupäätöstä ei ole vielä tehty), koska koin tarpeelliseksi korjata ja täydentää Vesa Hirvosen näkemyksiä Tuomo Mannermaan usko/rakkaus ja laki/evankeliumi erotteluiden oikeasta käytöstä. Olen nimittäin sitä mieltä, että Mannermaan opetuksista näyttää vahvasti seuraavan kielto homosuhteiden kirkolliselle siunaamiselle. Koska kukaan muu ei näytä puuttuvan asiaan ja minua kehotettiin kirjoittamaan niin tässä on tulos.

2 2 HIRVOSEN MANNERMAA-TULKINTA KAIPAA TÄYDENNYSTÄ 1. Miksi kirjoitan? Tämä kirjoitus liittyy Vesa Hirvosen pohdintaan samaa sukupuolta olevien parisuhteesta Teologisen Aikakauskirjassa 5/2004. Tarkoitukseni ei ollut ottaa kantaa julkisesti kirkossa käytävään parisuhdekeskusteluun, koska näin parhaaksi tehdä niin tarvittaessa vasta kun olisin kirkon virassa. Nyt kuitenkin kirjoitan miksi? Kerroin professori Antti Rauniolle Lutherin teologiaa koskevan keskustelumme lomassa, että minusta tutkija Vesa Hirvonen on tulkinnut emeritus professori Tuomo Mannermaan epäsuoraa kontribuutiota parisuhdekeskusteluun ratkaisevan puutteellisesti. Sama ongelma esiintyy usein muulloinkin kun tätä erottelua sovelletaan. 1 Tämän jälkeen esitin argumenttini Rauniolle. Pian sen jälkeen hän ehdotti, että kirjoittaisin tästä teemasta, sillä se olisi tarpeellinen tarkennus parisuhdekeskusteluun. Minun tarkoitukseni on ennemminkin täydentää Hirvosen Mannermaa-tulkintaan kuin opponoida sitä, vaikka joudunkin osoittamaan sen heikkoudet. En ole myöskään henkilökohtaisesti kovin innokkaasti keskustelemassa homoseksuaalisen parisuhteen kirkollisesta asemasta. Mutta kun tämä asia kulkee vahvasti yhdessä Hirvosen ajatusten täydentämispyrkimykseni kanssa, niin osoitan samalla kantani siihen. Tämän teen Luther-professori Mannermaan kirkon virkaa käsittelevien kirjoitusten yhteydessä opettamien luterilaisen uskonkäsityksen jäsentämisperiaatteiden soveltamisella homosuhteisiin. Kirjoitustani ennen monet arvovaltaiset tahot ovatkin jo viitanneet uskon ja rakkauden erottelun keskeisyyteen kirkon kannanmuodostuksessa parisuhdekysymykseen, mutta soveltamisessa tuntuu vallitsevan jonkinasteinen sekavuus ja kirjavuus. Omalta osaltani toivon voivani edistää asiallista perusteiden arviointia koskevaa keskustelua. Kirjoitukseni rakenne on seuraavanlainen. Luvussa kaksi analysoin Vesa Hirvosen tulkintaa Mannermaasta. Lähteinäni ovat Hirvosen artikkeli: Samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja kirkon 1 Yhtenä esimerkkinä SLEY:n raamattukouluttaja dosentti Erkki Koskenniemi lausuu kirjoituksessaan Huomioita Tunnustuskirjojen vanhurskauttamisopin raamattuperusteluista: "Mannermaan käsitys Lutherista ja Raamatusta on huolestuttava. Vanhurskauttamisen ja pyhityksen välisen suhteen alueella näemme asian toisin kuin Mannermaa, mutta siinä on kysymys enemmän sameudesta kuin harhasta. Ermielisyys prinsiippiopista sen sijaan on vakava asia. Eron tekeminen uskon ja rakkauden korien välillä avaa ovet täydelliselle subjektivismille: Joka määrittelee tilanteen, määrittelee myös rakkauden ja sen vaatimukset." Toivottavasti tämä kirjoitus kykenee osoittamaan, ettei Mannermaa ajattele niin lapsellisesti, että olisi mitenkään mahdollista puhua "täydellisestä subjektivismista". Päinvastoin Mannermaan esittämä etiikka on niin vaativaa, ettei siitä selviä kukaan maallisessakaan mielessä ilman jatkuvia vakavia lankeemuksia. Mannermaan koulukunta onkin tuottanut useita etiikan esityksiä, joista löytyy lisätietoa. Mainittakoon Antti Raunion ja Jorma Laulajan väitöskirjat sekä Elämän oikea ja väärä. Eettiset valinnat tänään Kirjapaja.

3 3 oppi. Toim. Martti Nissinen ja Liisa Tuovinen. Synti vai siunaus - Homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta. Kirjapaja. Hämeenlinna Sekä Tuomo Mannermaan teos: Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen. STKSJ Helsinki. Hirvosen artikkelia, Onko homoseksuaalisessa parisuhteessa elävä kelpoinen papin virkaan. Teologinen Aikakauskirja 5/2004, käytän muun lisäksi kirjallisuutena. Siinä artikkelissa hän viittaa kirjoitukseensa yllä mainitussa teoksessa. Tämän jälkeen nostan esiin Mannermaan ratkaisevia tekstejä, joiden perusteella osoitan Hirvosen tulkinneen häntä vähintäänkin liian yksinkertaisesti. Esitän samalla oman tulkintani Mannermaan opetuksista luterilaisen teologian muuttumattoman ja muuttuvan aineksen suhteen relevantin kirjallisuuden avulla, jonka jälkeen sovellan löytämiäni kriteerejä lyhyesti samaa sukupuolta olevien parisuhdekeskusteluun. Kolmannessa luvussa viittaan tulevan keskustelun tarpeeseen. 2. Hirvosen Mannermaa-tulkinnan täydennys ja sen loogiset seuraukset Teologisen Aikakauskirjassa 5/2004 Vesa Hirvonen viittaa Tuomo Mannermaan perusteluihin avata pappisvirka naiselle. Samalla hän viittaa omaan aiempaan kirjoitukseensa (2003), jossa hän analysoi Mannermaan tekstejä. Tässä luvussa käyn Hirvosen artikkelin (kaikki lainaukset Hirvoselta ovat kirjasta: Synti vai siunaus.) läpi siten, että pyrin löytämään hänen kokonaisnäkemyksensä Mannermaan annista parisuhdekeskustelulle. Toivon mukaan kykenen tuomaan sen selkeästi esille. Hirvosen kirjoituksesta keskityn lähes ainoastaan hänen esittämiinsä Mannermaa-sitaatteihin ja lopputulokseen, jossa Hirvonen pyrkii argumentoimaan (myös) Mannermaalla, että samaa sukupuolta olevien parisuhde kuuluu muuttuvan rakkauden alaan. Hirvosen mukaan kirkon kannattaisi tutkia uskon ja rakkauden alueiden erotuksen avulla muuttumattoman ja muuttuvan opetuksen sisältöjä. Tähän tulokseen hän on päätynyt monien piispojen ja Tuomo Mannermaan tekstejä arvioidessaan. Hänen pääteesinsä on käsitykseni mukaan seuraava: Luterilaisessa teologiassa (Lutherin teologian periaatteet) kysymys homojen ja lesbojen parisuhteesta ei kuulu muuttumattoman uskon eli evankeliumin alueeseen, vaan se kuuluu muuttuvan rakkauden ja lain alueeseen. Näin Hirvonen näyttää vihreää valoa lesbo- ja homosuhteiden hyväksymiselle, koska hänen mukaansa rakkaus vaatii niiden sallimista ja

4 4 siunaamista. Paljastan oman näkemykseni lukijalle heti alussa teesin muodossa, jota myöhemmin puolustan Mannermaan kirjoituksista avautuvan ajatuskulun avulla. Teesini: Ensinmäinen askelma: Hirvonen on oikeassa siinä, että kysymys mainittujen ryhmien parisuhteesta ei kuulu muuttumattoman evankeliumin alueeseen. Toinen askelma: Olen Hirvosen kanssa edelleen samaa mieltä, että silloin kysymys parisuhteesta kuuluu rakkauden eli lain alueeseen (Oppi ja etiikka kuuluvat molemmat luterilaiseen kristinuskonkäsitykseen, mutta ne tulee silti voida erottaa (distinctio) toisistaan, vaikkakaan niitä ei saa irrottaa (separatio) toisistaan: usko ja teot, evankeliumi ja laki, lahja ja vaatimus jne.) Kolmas askelma: Nyt astumme kuitenkin eri suuntiin. Hirvosen mukaan ratkaisun tulee tapahtua muuttuvan rakkauden alueella. Mutta Mannermaan mukaan periaatteessa muuttuvassa rakkauden alueessa on muuttumatonta ainesta, erityisesti dekalogin toinen taulu, joka täydennettynä alkutilan teologisella etiikalla tulee ottaa huomioon vakavasti muodostettaessa kantaa homo- ja lesbosuhteisiin. Väitän, että näin meneteltäessä kirkolle seuraa pysyvä kutsumus torjua samaa sukupuolta olevien seksuaalinen kanssakäyminen. Esitän seuraavaksi Hirvosen käyttämät kaikki viisi Mannermaa-lainausta, jotta voin tämän jälkeen osoittaa hänen perustelujen puutteellisuuden ja siksi heikkouden. Hirvosen Mannermaa -sitaattien esille tuonnin tarkoituksena on myös auttaa lukijaa arvioimaan paremmin Hirvosen ja minun esittämiä Mannermaa-tulkintoja. Mannermaan teksteissä lukijan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen kuinka muuttumaton ja muuttuva opetus erotetaan toisistaan. Luterilaisen käsityksen mukaan ratkaiseva keino erottaa muuttuva ja muuttumaton uskon sisällössä ja kristillisessä elämässä on katsella kiistanalaisia kohtia uskon ja rakkauden aspektista. Uskon alaan kuuluva on periaatteessa muuttumatonta, rakkauden alaan kuuluva taas muuttuvaa. Uskolla tarkoitetaan tällöin Jumalan pelastavaa evankeliumia, sen sisältöä ja vastaanottamista. Uskoa ei voida muuttaa, sillä silloin luovuttaisiin itse pelastuksesta. Rakkaudessa on käsiteltävänä olevasta aspektista tarkasteltuna kysymys lähimmäisen rakastamisesta hänen tarpeensa mukaan. Koska lähimmäisen hätä ja tarve (ja tämän tarpeen todellisen luonteen ymmärtäminen) muuttuvat historian vaiheissa, myös rakkauden konkreettinen sisältö muuttuu historiallisen tilanteen mukaisesti. 2 Luterilaisen teologian kannalta on kuitenkin ongelmallista, voidaanko mainittu hierarkkinen järjestys sisällyttää evankeliumiin ja siis muuttumattoman uskon alaan. Evankeliumi on sanoma Kristuksesta. 3 Mainittu hierarkkinen järjestys viittaa joidenkin naispappeuden vastustajien käsitykseen miehen ja naisen suhteesta. Luterilainen uskonkäsitys asettaa tähän ehdottoman vedenjakajan: mikäli evankeliumiin sekoitetaan vähäisessäkään määrin lakia, koko kristillinen usko ja elämä turmeltuvat. Pelastuksen ja vanhurskauttamisen uskonkohdan kannalta evankeliumi on pidettävä täysin puhtaana lain vaatimuksesta. 4 2 Hirvonen, Samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja kirkon oppi Ibid Ibid. 47.

5 5 Mikäli Herran käsky [joka koskee mm. naisten vaikenemista] tahdotaan lukea uskon alaan kuuluvaksi, pitäisi voida osoittaa, miten opetuskielto välittää evankeliumia ja sen lupausta, kuten esimerkiksi kaste ja ehtoollinen tekevät. 5 Uskon alalla Mannermaa tarkoittaa aina pysyvää, muuttumaton oppia. Jumalallisen oikeuden mukaan kirkossa on kuitenkin voimassa toiseksi myös luonnolliseen ja ilmoitettuun lakiin (jotka ovat sisällöllisesti yhtä) liittyviä säädöksiä. Augsburgin tunnustuksen Apologia mainitsee tällaisesta oikeudesta esim. miehen ja naisen molemminpuolisen taipumuksen toisiinsa ja avioliiton solmimisen. 6 Tätä tekstiä Hirvonen tulkitsee niin, että tässä ei puhuta evankeliumista, vaan lain alueesta. Hän on oikeassa. Sitaatista kannattaa huomioida myös se, että siinä samaistetaan sisällöllisesti luonnollinen ja ilmoitettu laki. Näin ollen esimerkiksi lain toinen taulu kykenee valaisemaan ihmisen luontaista käsitystä luonnollisesta laista, koska ihminen ei aina käsitä lakia käytännössä oikein. Oleellista on ymmärtää, että dekalogi valaisee siis myös luonnollisen lain kongnitiivistä puolta (Mikä on oikein tai väärin.), ei siis ole kysymys vain ihmisen itsekkään tahdon paljastamisesta. Tämä on edustamani teesin kannalta hyvin olennaista. Tässä tekemäni tulkinta vahvistuu myöhemmin esitettävistä Mannermaan teksteistä. Tässä olivat ne Mannermaa sitaatit, jotka Hirvonen esittää artikkelissaan. Niistä hän löytää ne keskeiset periaatteet, joiden avulla kiistakysymys naispappeudesta ratkaistiin ja virka avattiin naiselle. Lukijan kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti siihen, että näissä sitaateissa Mannermaan rakkauskäsitys esiintyy ainoastaan muuttuvan ominaisuuteen yhdistettynä, lukuun ottamatta viimeistä sitaattia, jota Hirvonen ei kuitenkaan pohdi samasta näkökulmasta kuin minä. Näistä lainauksista puuttuu jotain ratkaisevaa Mannermaan tekstien oikean tulkinnan kannalta. Ennen kuin perustelen väitteeni todeksi, pyrin kuvaamaan oikein Hirvosen oman Mannermaatulkinnan. Hänen mukaansa monia Mannermaan virkakeskustelussa esittämiä perusteita voidaan soveltaa parisuhdekysymykseen, sillä samankaltaisuuksia on useita. Kertaan tässä välissä tiiviisti historiallinen taustan. Naispappeuskysymys ratkaistiin Mannermaan ja muiden 7 esittämien perusteiden mukaan seuraavasti. Pappeuden sukupuoli ei ole varsinaisen evankeliumin ja siten muuttumattoman uskon asia, vaan se kuuluu periaatteessa muuttuvaan rakkauden alueeseen. Rakkauden toteutuminen taas vaatii nykyisen kulttuuritilanteen huomioonottamista, joka puoltaa 5 Ibid Ibid. 48. Luonnollisen lain ja dekalogin yhteydestä Mannermaalla ks. viite Erityisesti on syytä mainita Luther-tutkija Eeva Martikaisen panos. Hän on kirjoittanut virkakysymyksestä luterilaisessa teologiassa seuraavassa teoksessa: Doctrina evangelii. Luterilainen oppikäsitys ja sen tulkinta..

6 6 vahvasti viran avaamista naiselle. Mannermaa on koonnut kahdeksankymmentäluvun keskustelun omat tärkeät puheenvuoronsa Teologisesta Aikakauskirjasta 8 teokseensa, Paralleeleja (1992). Siinä on melkein neljäkymmentä sivua tiivistä argumentointia käsillä olleesta debatista. Näistä teksteistä voidaan löytää paljon varteenotettavaa ainesta myös parisuhdekeskusteluun luterilaisessa teologiassa, kuten Hirvonen on hienosti osoittanut. Mannermaa on nimittäin näissä kirjoituksissaan esittänyt ne linjat, joiden varassa luterilaisen teologian tulee arvioida kiistakysymyksiä. Yllä olevien Mannermaa sitaattiensa voimalla (artikkelissa myös lainauksia piispoilta) Hirvonen päätyy seuraavaan näkemykseen luterilaisen teologian vaihtoehdoista ajankohtaisen ongelman ratkaisussa. Usko ja rakkaus tai laki ja evankeliumi erottelujen valossa on hyvä tarkastella myös kysymystä samaa sukupuolta olevien parisuhteista. Jos miehen ja naisen suhdetta on tarkasteltava nimenomaan rakkauden ja lain alueen kysymyksenä, olisi vaikeaa ajatella, miksi samaa sukupuolta olevien suhdetta pitäisi tarkastella uskonkysymyksenä. Onko siis kysymys homojen ja lesbojen parisuhteista kirkolle uskon ja evankeliumin alaan kuuluva muuttumattoman totuuden asia, vai rakkauden ja lain alaan kuuluva asia, johon kirkko voi muuttaa kantaansa? Jos kirkko arvioisi uudelleen suhtautumisensa homoihin ja lesboihin, luopuisiko se muuttumattomasta uskostaan ja evankeliumista vai muuttuvasta rakkauden lain tulkinnasta? 9 Perusvaihtoehdot ovat siis Hirvosen mukaan yksinkertaiset. Kysymys kyseisten ryhmien parisuhteista kuuluu joko muuttumattomaan uskon ja evankeliumin koriin tai sitten muuttuvan rakkauden koriin. Myöhemmin Hirvosen artikkelista käy kirkkaasti ilmi, että itse hän kannattaa nimenomaan lesbojen ja homojen parisuhteiden siunaamista, koska se on muuttuvan rakkauden kysymys ja ihmisten tilanteen kannalta paras vaihtoehto. Kun hän esittää periaatteelliset raamatulliset etiikan kriteerit niin on merkittävää, ettei hän mainitse ollenkaan lain toista taulua (uusitestamentillisessä merkityksessäkään), rakkauden käskyn pysyvänä eksplikaationa. Hirvonen puhuu vain kultaisesta säännöstä ja rakkauden käskystä. Kun halutaan etsiä Raamatun kantaa homoseksuaaliseen taipumuksen ja erilaisuuteen perustuvaan käyttäytymiseen, olisi kai varminta arvioida sitä Raamatun eettisten perusperiaatteiden, rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön valossa. 10 Ongelma on siinä, että tämä kysymyksen asettelu on liian yksinkertainen, eikä se vastaa riittävän tarkasti Mannermaan teksteistä nousevia ajatuskulkuja. Hirvonen on käyttänyt Mannermaa sitaatteja huolimattomasti, sillä ratkaisevimmat tekstit on ohitettu. Nimittäin Mannermaa tuntee periaatteessa muuttuvassa lain eli rakkauden alueessa kategorian, jota ei saa ohittaa eettisiä 8 Alkuperäiset artikkelit löytyvät vuoden 1985 Teologisen Aikakauskirjan sivuilta 46-9;130-3 ja Viimeinen Mannermaan kirjoitus on vuoden 1986 Aikakauskirjan sivuilla Hirvonen, Samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja kirkon oppi Samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja kirkon oppi, 54. Teoksessa synti vai siunaus.

7 7 kysymyksiä arvioitaessa. Tämä kategoria on käytännössä muuttumatonta etiikkaa, nimittäin dekalogin toinen lain taulu. 11 Lukija kaivannee todisteita, joten esitän ne. Periaatteessa muuttuvan rakkauden ala jakaantuu muuttuvuuden näkökulmasta kahteen osa-alueeseen. Ensimmäinen on perustava, kultaisen säännön mukainen lähimmäisen auttaminen hänen vaihtuvan tarpeensa mukaisesti. Toinen osa-alue muodostuu taas tämän rakkauden toteutumista hahmottavista normeista, joilla on erityinen jumalallinen asetus (dekalogin toisen taulun käskyt). Dekalogin toisen taulun käskyjä tulkittaessa on kuitenkin pidettävä mielessä, että nekin on johdettu kultaisesta säännöstä, joka ilmaisee kiteytetysti Jumalan lakia. Dekalogin käskyt ovat siis rakkauden peruskäskyn, kultaisen säännön, tulkintaa. Rakkauden kaksoiskäskyhän on laki ja profeetat. Tämä merkitsee sitä, että toisaalta lain toisen taulun käskyjen tarkoitus on rakkauden toteutuminen ja että toisaalta rakkauden käsky toimii niiden soveltamisen kriteerinä. 12 Tässä Mannermaa opettaa selvästi, että periaatteessa muuttuvassa rakkauden alueessa on myös muuttumatonta ainesta. Tämä muuttuva aines käsittää erityisesti lain toisen taulun käskyt, joiden tarkoitus on rakkauden toteutuminen. Tätä toteutumista tulee Mannermaan mukaan kontrolloida kultaisella säännöllä. Kultainen sääntö ei kuitenkaan kumoa esimerkiksi älä varasta käskyä, siitä syystä, että se on johdettu kultaisesta säännöstä ja omaa "erityisen jumalallisen asetuksen". Vaikka voidaankin osoittaa mahdollinen tilanne, jossa varastamisen käskyä voisi hetkellisesti rikkoa (Esim. Maksanko sähkölaskun vai ruokinko nälkäiset lapseni, jos raha ei riitä molempiin?), niin siitä ei silti voisi tehdä pysyvää tilaa mitä homoseksuaalinen avioliitonomainen parisuhde on. Seuraavaksi lähestyn parisuhdekeskustelua. Lainatusta tekstistä käy ilmi varsin selvästi Lutherin käsitys uskon muuttumattomuudesta ja rakkauden muuttuvuudesta ellei rakkaudessa ole kysymys Jumalan vahvistamasta ja siten pysyvästä dekalogin käskystä. Dekalogin käsky on pysyvä sen tähden, että se on Jumalan vahvistama juuri keskeisenä luonnollisen moraalilain sisältönä (haurauden välttäminen). Jumalan erityinen säännös ei siis kumoa, vaan vahvistaa luonnollisen moraalilain, jonka Jumala on istuttanut jokaisen ihmisen sydämiin ja joka on elämän oma laki. 13 Lutherin teologia sisältää toisen, aivan erilaisen distinktion, nimittäin uskon ja rakkauden erotuksen. Uskon alue eli juuri oppikokonaisuus on muuttumaton; sen sijaan rakkauden alue on puolestaan muuttuva ellei asiasta ole kymmeneen käskyyn verrattavaa erityistä säädöstä. 14 Näissä Mannermaa kuvaa samaa kokonaisuutta kuin edellisessä sitaatissakin. Uskon alue on muuttumatonta, mutta rakkaus jakaantuu kahteen alueeseen: muuttuvaan ja muuttumattomaan. Mikä sitten on muuttumatonta rakkauden alueen ainesta? Mannermaan mukaan sitä on lain toisen taulun käskyt, jotka ovat samalla identtisiä luonnollisen lain kanssa. Ensimmäisessä sitaatissa on olennaista Hirvosen Mannermaa-tulkinnan täydentämisen lisäksi se, että Mannermaan identifioi seksuaalisuuden toteuttamisen muuttumattoman rakkauden piiriin. Hän puhuu haureuden 11 Kymmenen käskyn toisen taulun tulkinnasta kirkkojen (erityisesti luterilaisen) traditiossa katso Matti Poutiainen: Katekismuksen sisältö, Mannermaa, Mannermaa, Mannermaa, 243.

8 8 välttämisestä, jonka Jumala on vahvistanut dekalogissa pysyväksi elämänohjeeksi. Parisuhdekeskustelun kannalta Mannermaan tekstien keskeinen anti on juuri siinä, että kultaisesta säännöstä johdettu muuttumaton etiikan osa on kymmenen käskyn ihmisten välisiä suhteita koskevassa osassa eli seitsemässä viimeisessä käskyssä. On huomionarvoista, että peräti kolme käskyä seitsemästä (Kirkon Katekismuksen jaottelun mukaan) koskettavat olennaisesti ihmisen seksuaalisuuden ja perheen aluetta. Neljäs käsky: kunnioita isääsi ja äitiäsi; Kuudes käsky: älä tee aviorikosta; ja kymmenes käsky: älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. Näkemykseni onkin, että Mannermaan teksteissään osoittamien ohjeiden mukaan mietittäessä sitä mikä on oikein ja väärin, huomio on keskitettävä lain toiseen tauluun kultaisen säännön eksplikaationa. Tähän yhteyteen kuuluu se ratkaiseva kysymys, että muuttaako Uusi testamentti toisen taulun alaan kuuluvissa kannanotoissaan dekalogin merkitystä niin, että homoseksuaaliset parisuhteet voidaan toivottaa tervetulleiksi. Mikään ei viittaa muutokseen, päinvastoin. Heteroseksi vahvistetaan ainoana mahdollisena ja homoseksi torjutaan. Lienee totta, etteivät Ut:n kirjoittajat tunteneet erityisesti sen tyyppistä (elämänmittaista sitoutumista vain yhteen henkilöön, tasaveroista suhdetta) homoseksuaalista parisuhdetta tai kohdistaneet sanansa erityisesti sellaiseen, kuin mistä Suomessa nyt keskustellaan. Olisivat voineetkaan? Itse en kuitenkaan voi lukea Uutta testamenttia hyvällä omallatunnolla ilman johtopäätöstä, että torjunta on periaatteellinen ei kaikille homosuhteille. Näyttää myös erittäin vahvasti siltä, että dekalogin käskyt implisiittisesti torjuvat homosuhteet - ne edellyttävät miehen ja naisen avioliittoa. Parisuhdekeskustelun suhteen tämä merkitsee sitä, että mainitsemieni kolmen käskyn kattama alue tulisi kartoittaa perusteellisesti. Vielä on tarpeellista vastata seuraavaan kysymykseen, joka on monia askarruttanut. Miksi kirkon viran avaaminen naisille oli oikein ja miksi samoista periaatteista seuraa torjunta homosuhteille? 15 Mannermaan perusteluista voidaan johtaa, että ero viran sukupuolen ja parisuhteen sukupuolen välillä luterilaisessa etiikassa on se, että parisuhde määritellään muuttumattomasti kymmenessä käskyssä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. En osaa johtaa Lutherin esittämiä naista koskevia normeja luonnollisesta laista eli rakkauden säännöstä. Niillä voi olla luonnollisen lain intentio, nimittäin naisen ja yhteisön suojeleminen, mutta sisällöllisesti ne ovat ristiriidassa rakkauden lain kanssa. Ne ovat myös täysin toisenlaisessa suhteessa kultaiseen sääntöön kuin dekalogin toisen taulun käskyt On mielenkiintoista havaita, että evankelikaalisella taholla useat ovat päätyneet saamaan johtopäätökseen. Ks. esim. Webb (2001) Slaves, Women & Homosexuals. Exploring the Hermeneutics of cultural Analysis. Tunnustuksellisesti laajapohjainen (evankelikaalisesti painottunut) ja akateemisesti korkeatasoista materiaalia tarjoava yhteenliittymä on Cristians for Biblical Equality. Järjestö ajaa Raamatulla perustellen naisten oikeutta pastorin tehtäviin ja periaatteellista oikeutta yhtäläiseen päätöksentekoon miehen kanssa perheissä. Nettisivut on mainittu kirjallisuusluettelossa. 16 Mannermaa, 251.

9 9 Mannermaan mukaan naisen puhumiskiellot johtuivat järjestys ja kulttuurikohtaisista säädyllisyys näkökannoista. Niiden luonne oli siis täysin erilainen kuin dekalogin lähimmäissuhdetta muuttumattomasti koskevan etiikan osan, vaikka puhekielto kuuluikin toisen taulun sisällön eksplikaatioon korinttilaisten tilanteessa. 17 Kun kulttuuri ym. muuttuivat, niin Mannermaan mukaan rakkauden muuttuvan osan oli muututtava, ja näin löydettiin tiiviisti ilmaistusti kestävä peruste naispappeudelle. Yllä on osoitettu, että Mannermaan (Lutherin) opin ja etiikan arvioinnin kriteereistä seuraa vastakkainen näkökanta samaa sukupuolta olevien parisuhteille: ne on torjuttava. Lisään tähän myös perusteen, jonka johdan siitä epäilemättä Mannermaankin edustamasta suomalaisen Luther-tutkimuksen kannasta, että luonnollinen laki on aadamilainen eli se oli jo paratiisissa. Naisen asema oli alkutilassa tasavertainen miehen kanssa, ei alisteinen. Tämä liittyy keskeisesti naispappeuskeskusteluun - Mannermaa myös viittaa tähän. 18 Luonnollinen laki on paitsi sisällöltään identtinen dekalogin kanssa, niin myös aina pysyvä (todiste Laulajalta tulee pian). Tulkintani Hirvosen antamasta vähäisestä painosta lain toiselle taululle vahvistuu siitä, ettei hän puhu artikkeleissaan mitään dekalogin asemasta luonnollisen lain ja kultaisen säännön valaisijana. Luther sen sijaan teki jyrkän eron dekalogin eettisen sisällön ja muiden Mooseksen lakien välille. Näin hän korosti kymmenen käskyn pysyvää arvoa luonnollisen lain valaisijana. Seuraavassa näkökulmani laajentuu Hirvosen ja Mannermaan kirjoituksista Luther-tutkimukseen. Laulaja kirjoittaa näin. Lutherin mukaan oli siten puhuttava yhdestä laista, joka sai useita ilmiasuja. Laki oli Vanhassa testamentissa Mooseksen lain muodossa ja sen keskuksena oli dekalogi. Reformaattori erotti Mooseksen laista skolastiikan tapaan moraalisen lain eli dekalogin (lex moralis), seremonialain (lex ceremonialis) ja oikeussäädökset (lex iudicalis). Jälkimmäiset ovat menettäneet pätevyytensä, koska ne Vanhan testamentin aikaan sidottuina ovat enemmän ja yli luonnollisen lain. Dekalogin arvo ei perustu siihen, että se on Vanhasssa testamentissa ja Moosekselta, vaan siihen, että se tulkitsee erinomaisesti aadamilaista lakia. Tämä yhtäläisyys luonnollisen lain kanssa nostaa dekalogin Lutherin mukaan koko maailman laiksi. Käskyt kelpaavat sen tähden opetettaviksi kaikkina aikoina. Lutherlähteistä voidaan tehdä yksiselitteinen johtopäätös, joka tukee lain ykseyden ajatusta: luonnollinen laki ja dekalogi ovat yhtäpitäviä. Vanhan testamentin seremonialakien ja oikeussäädösten tapaan luonnollisen lain pohjalta syntyy jatkuvasti aikaan ja kansakuntaan sidottuja säännöksiä eli positiivisia lakeja. Ne vanhentuvat ajan mukana ja niitä on tarkistettava yhä uudestaan luonnollisen lain kontrollitaustaa vasten Mannermaa, Katso viitteet 6 ja Laulaja, Samoin Lazareth (2001), korostaa myös degalogin toisen taulun pysyvää asemaa: Christians are to obey the moral law of Greator (rom. 2:14-15) and provides us with a mirror of our life in The Ten Commandments (cf. Matt. 7:12;Rom.13:8-9). Then they reveal the eternal law of God s will (Degalogus est aeterna). Sitten hän siteeraa Lutheria: (...) Thus the Ten Commandments are a mirror of our life, in which we can see wherein we are lacking. 157.

10 10 Sadat Mooseksen lakipykälät ovat epäilemättä esimerkkejä aikaan ja kansakuntaan sidotuista laeista. Laulajan Luther-tutkimuksen mukaan niitä ja muita lakeja tulee kontrolloida jo paratiisissa vaikuttaneella luonnollisella lailla, joka on identtinen dekalogin kanssa. Siis lain toinen taulu pysyy, niistä johdettu positiivinen laki vaihtuu. Edellinen on luonteeltaan muuttumaton, jälkimmäinen muuttuva. Otan vielä toisen taulun eettisen sisällön normatiivisuutta tukevan todisteen kirkon piispainkokouksen asettaman työryhmän hyväksytystä mietinnöstä "Luonnollinen moraalilaki luterilaisen etiikan perustana" (1992). 1. Luterilaisessa etiikassa voidaan edelleen turvautua inhimillisiin päätelmiin ja järjen harkintaan arvioitaessa, mikä on oikein ja kuinka tulee toimia. Ihminen kykenee periaatteessa asettumaan lähimmäisen tilanteeseen ja tietämään tämän ja muun luomakunnan todellisen tarpeen. Tämä eettinen pyrkimys on kuitenkin vaivalloista. Lankeemuksen jälkeen ihminen ei asetu toisen ihmisen asemaan luontaisesti", vaan hänen on ponnisteltava järkensä käytössä ja nähtävä vaivaa kultaisen säännön ulkitsemisssa. 2. Lain sisällön hämärryttyä on tarpeen sekä luonnollisen lain sisällön jatkuva refleksio että sen eksplikaatio. Lutherin mukaan Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyä juuri tässä tarkoituksessa. Dekalogi ei poikkea sisällöltään aadamilaisesta luonnollisesta laista, mutta se antaa esim. kultaiseen sääntöön verrattuna yksityiskohtaisempia määräyksiä. Mooses on Lutherin mielestä lain selittäjä ja valaisija, ei sen auktoriteetti tai alkuunpanija. Dekalogin antamisessa oli kysymys luonnollisen lain uudistamisesta. Dekalogi on erityisasemassa eettisten normien joukossa sen tähden, että muilla yksittäisillä laeilla, jotka esimerkiksi oikeusvaltiossa säätelevät yksilön toimintaa, ei ole tukenaan välitöntä luonnonoikeudellista perustelua. Yksittäiset lait ovat aikaan sidottuja, tilanteesta riippuvaisia, kontingentteja normeja. Ne säilyttävät legitiimiytensä vain siinä määrin kuin ne ovat sopusoinnussa luonnollisen lain rakkauden vaatimuksen kanssa. Kun kultaisessa säännössä on kaikki laki ja profeetat", niin dekalogissa luonnollinen laki saa Lutherin mielestä niin erinomaisen tulkinnan, että se nousee kaikkien aikojen ja koko maailman laiksi sekä toimii kaikkien lakien ja säädösten mittapuuna. 20 Yllä olevasta tekstistä käy vastaansanomattomasti ilmi dekalogin merkitys eettisten normien "valaisijana". Siinä myös todetaan, että luterilaisen käsityksen mukaan lankeemus on vaurioittanut ihmisen kykyä ymmärtää etiikan sisältöä niin, että tarvitaan jatkuvaa dekalogin "refleksiota" ja "eksplikaatiota". Näin ollen pelkkä kultainen sääntö ei ole riittävä, vaikka luterilaista etiikkaa voidaankin nimittää kultaisen säännön etiikaksi. Mutta sitä voidaan nimittää Laulajan mukaan myös dekalogin nimittäjällä. 21 Minusta näyttääkin, että kirkkomme keskustelussa kultainen sääntö on usein jyrännyt dekalogin. Mutta ne eivät ole toistensa kilpailijoita, vaan valaisijoita. Syksyn synodaalikirjassa Luther-tutkija Sammeli Juntunen korostikin Raamatun eettisten normien asemaa 20 Luonnollinen moraalilaki luterilaisen etiikan perustana. Teksti on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen asettaman työryhmän mietinnöstä ETIIKAN KÄSIKIRJA-SUUNNITELMA. 21 "Lain ilmiasujen yhtäläisyyden pohjalta Lutherin etiikkaa voitaisiin luonnehtia myös esimerkiksi dekalogin tai rakkauden kaksoiskäskyn nimittäjällä." Laulaja, 39.

11 11 luterilaisessa etiikassa. 22 Näiden normien asema on tulkintani kannalta ratkaisevaa, koska argumentoin kantaa että samaa sukupuolta olevien parisuhde kaatuu luterilaisessa etiikassa juuri lain toiseen tauluun. Seuraavaksi pohdin lyhyesti alkutilan merkitystä. Koska myös alkutilassa vallinneella etiikalla on luterilaisuudessa asema, kuten aiemmin on yllä osoitettu, niin sen suhteen on tärkeä tiedostaa seuraava asia. Raamatun kertomus paratiisista on yksiselitteisen heteroseksuaalinen, muita malleja ei tunneta (Ut ei kumoa luomismallia, vaan vahvistaa sen.) Tämä ei ole vähäinen, vaan merkittävä asia. Naispappeuskeskustelussa osa puoltajista argumentoikin osaksi juuri alkutilalla: alussa ei ollut sukupuolten välistä hierarkiaa, vaan vasta syntiinlankeemuksen jälkeen mies alkoi hallita naista. 23 Mannermaan teksteissä on myös selviä viitteitä alkutilan ihannemallin normatiivisuuden suhteen. 24 Näin ollen luterilaisen teologian tuleekin keskittyä analysoimaan alkutilassa ilmenneen normatiivisen etiikan merkitystä parisuhdekeskustelulle. Yhteenveto: Mannermaan teksteistä nouseva alkutila-argumentti ja kymmenen käskyn toinen taulu, sen uusitestamentillinen merkityskin, tukevat vahvasti kielteistä kantaa samojen sukupuolten avioliiton omaiselle kanssakäymiselle, erityisesti mitä tulee seksuaaliseen olemiseen ja tekemiseen. Näin ollen päädyn Hirvosen kanssa vastakkaiselle kannalle sekä Mannermaan tulkinnassa, että kannanotossa homoliittoihin. Taustaoletukseni on pyrkinyt olemaan kirkkomme eettinen lähtökohta. 22 "Suomessa saa lukea syytöksiä niin kutsutusta reformoidusta biblisismistä, jos uskaltaa epäillä kyseisen jaon mielekkyyttä ja kysellä Raamatusta aineksia myös ihmiskuvaan ja etiikkaan. Syytökset ovat ainakin siinä mielessä vääriä, ettämyös katolisuudessa on koettu ongelmalliseksi sellainen ratkaisu, jossa opin kysymykset päätetään teologisesti "uskon asioina", mutta moraalin kysymyksissä ratkaisu tehdään yksilön omantunnon ja sosiaalisen kontekstin mukaan, yleisohjeena rakkaus. Veritatis spelendor asiakirjan (1993) tarkoitus on tällaisessa tilanteessa "esittää ne Pyhään Raamattuun ja elävään apostoliseen Traditioon perustuvat moraalisen opetuksen prinsiipit" (VS 4; VS 5) Tämä siitä huolimatta, että asiakirja kannattaa luonnollisen moraalilain ajatusta. Lutherin raamattunäkemys on ehdottomasti lähempänä Veritatis splendor - asiakirjassa ilmaistua näkemystä kuin sellaista luterilasita tulkintaa, jossa Raamatun auktoriteetti ei etiikan kysymyksissä ulotu rakkauden periaatetta pidemmälle." Juntunen, Huovinen, Nainen ja pappisvirka Edelleen on esitettävä kysymys sen khra Simojoen aivan oikean väitteen johdosta, että usko merkitsee alkutilan uudelleen palauttamista. Jos kerran naisen alistaminen miehelle, hänen eriarvoisuutensa mieheen nähden, hänen kyvyttömyytensä opettaa ja hallita ovat lankeemuksen seurausta, eikö usko ja siinä tapahtuva alkutilan palautuminen merkitse juuri alistamisen murenemista, samanarvoisuuden elpymistä, mahdollisuutta opettaa jne.? Jos edelleen laki on alistanut naisen, ei kaiketi Kristus vahvista lakia turmiovaltana? Paralleeleja, 240. Myös Paralleeleja, 253. Alkutilaa Lutherilla painottaa Laulaja seuraavasti. Asiaa johdattelee eteenpäin antinomistidisputaatioissa esiintyvä lain aadamilaisuuden ajatus, jonka mukaan laki on aadamilaista alkuperää (ab ipsa creatione hominis cum ipso Adam). Laulaja, 33.

12 12 3. Lopuksi Toivomukseni on, että tämä lyhyehkö ja näkökulmaltaan varsin rajattu kirjoitukseni palvelee omalta osaltaan tulevaa keskustelua. Mikäli tässä esitetyt argumentit luterilaisesta etiikasta osoittautuvat myöhemmässä keskustelussa heikoiksi (mitä toki epäilen), niin olen ensimmäisenä valmis tarkistamaan perustelujani. Siihen asti pidän lujasti kiinni näkemyksestäni. Kirjoitukseni päätteeksi vetoan kirkon ja tai teologisen tiedekunnan opetusviran haltijoihin jatkamaan keskustelua tästä polttavasta ja välttämättä seurakuntalaisten vuoksi perusteellisesti selvitettävästä teemasta, ettei minun 25 ja kaltaisteni maallikoiden tarvitse sitä tehdä. Maallikoiden ei ensisijaisesti kuulu hoitaa varsinaisesti papeille tai kirkon teologeille kuuluvaa tehtävää. Ammattiteologilla on myös yleensä epäilemättä maallikkoja paremmat mahdollisuudet selvittää tämänkaltaista ongelmaa asiallisesti ja perusteellisesti argumentoiden. Lähteet: Hirvonen, Vesa 2003 Samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja kirkon oppi. Martti Nissinen ja Liisa Tuovinen (toim.): Synti vai siunaus. Homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta. Kirjapaja. Helsinki. Mannermaa, Tuomo 1992 Paralleeleja. Lutehrin teologia ja sen soveltaminen. STKSJ 182. Helsinki. Kirjallisuus: Christians for Biblical Equality 2005 Vierailtu Hirvonen, Vesa 25 Minun kontribuutioni keskusteluun on tässä kirjoituksessa. En ole teologisen tiedekunnan tai kirkon opetusviran haltija, enkä koe erityistä kutsumusta tai velvoitusta osallistumaan tämän aktiivisemmin julkiseen parisuhdekeskusteluun tässä elämäni vaiheessa. Halusin vain pyynnöstä nostaa esiin laiminlyödyn aspektin suuresti arvostamani Tuomo Mannermaan kirjoituksista ja osoittaa sen seuraukset vastoin erilaista tulkintaa.

13 Onko homoseksuaalisessa parisuhteessa elävä kelpoinen papin virkaan?. Teologinen Aikakauskirja 5/2004. Huovinen, Eero 1979 Nainen ja pappisvirka. STKSJ 116. Juntunen, Sammeli 2004 "Mitä on sola scriptura - periaate tänään?" Maarit Hytönen (toim.): Raamattu ja kirkon usko tänään. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 87. Tampere. Koskenniemi, Erkki 1995 Vierailtu Huomioita Tunnustuskirjojen vanhurskauttamisopin raamattuperusteluista. Laulaja, Jorma 1981 Kultaisen säännön etiikka. Lutherin sosiaalietiikan luonnonoikeudellinen perusstruktuuri. Missiologian ja ekumeniikan seuran julkaisuja 32. Helsinki Lazareth, William. H 2001 Christians in Society. Luther, The Bible and Social Ethics. Fortress Press. Minneapolis. Luonnollinen moraalilaki luterilaisen etiikan perustana. Teksti on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen asettaman työryhmän mietinnöstä ETIIKAN KÄSIKIRJA-SUUNNITELMA Martikainen, Eeva 1985 Doctrina evangelii. Luterilainen oppikäsitys ja sen tulkinta. STKSJ 143. Helsinki. Poutiainen, Matti 1998 Katekismuksen sisältö. Kirkon tutkimuskeskus sarja A Nro 72. Jyväskylä.

14 14 Webb, William J Slaves, Women & Homosexuals. Eploring the Hermenutics of Cultural Analysis. Inter Varsity Press.. Downers Grove, Illinois.