10. Luterilaisia oppikiistoja

Transkriptio

1 10. Luterilaisia oppikiistoja Kiista kuvista Andreas Bodenstein (Karlstadt), Lutherin työtoveri yhdessä skolastiikan kritiikissä, esim. Leipzigin disputaatio Johann Eckiä vastaan 1520 vaihteeseen asti melko samoilla linjoilla teologiassa ajoi radikaalimpaa messureformia Lutherin poissaollessa 1521 ei messuvaatteita, ehtoollisen molemmat muodot, kansankielisyys Luther tuli Wartburgista Wittenbergiin ja saarnasi mm. kuvien poistamista vastaan (Invocavit-saarnat 1522) Karlstadt etääntyi muista wittenbergiläisistä jätti opetustoimensa yliopistossa muutti maaseudulle ja julkaisi teoksia nimellä veli Andreas 163 Karlstadtin teologian tausta syventynyt kiinnostus mystiikkaan (Tauler) Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä (Joh. 6:63) yhteyksiä profeettoihin (suorat ilmestykset Jumalalta), ja Thomas Müntzeriin Karlstadtille väkivaltainen kapina ei ollut ratkaisu kymmenen käskyn kirjaimellinen tulkinta kuvakielto voimassa edelleen Karlstadt oli myös juristi 164

2 Lutherin vastaus Luther: Karlstadt edustaa Müntzerin hurmahenkisyyttä (Schwärmerei, pörinää ) kirjoitus Taivaallisia profeettoja vastaan (1525) kymmenen käskyn tulkinta Mooseksen laki on kumottu, myös dekalogi (1 Tim. 1:9; Apt. 15) kuvakielto on kumottu kuten sapattikäskykin luonnollisen lain kanssa yhtäpitävät käskyt ovat edelleen voimassa (Matt. 7; Rm. 2:15; 13:9) 165 Lutherin kuvateologia armo toimii Raamatun mukaan järjestyksessä: ulkoinen ensin, sisäinen sitten saarnattu evankeliumi, sakramentit ) Pyhä Henki annetaan mitään opetusta ei voi antaa ilman kuvia Isä meidän -rukoustakaan ei voi rukoilla ilman mielikuvia lähellä aristotelista ajatusta: ajattelua ei voi olla ilman mielikuvia vastoin mystiikan äärimmäisiä suuntia luterilaisuudessa kuvat evankeliumin palveluksessa evankeliumin sana kuvallisessa muodossa 166

3 Antinomismikiista antinomismi = lain vastustaminen Luther, Melanchthon, Johann Agricola Agricola Lutherin oppilas jo Roomalaiskirjeen luentojen ajasta alkaen Lutherin lähimpiä työtovereita Lutherin disputaatiot antinomistien teesejä vastaan (suom. Laki ja evankeliumi) 167 Laki ja pelastus laki = 10 käskyä ym. laki kumottu pelastustienä Agricola: laki saa aikaan vain vihaa vain evankeliumi saa aikaan parannusta synneistä lakia ei ole saarnattava ennen evankeliumia Luther ja Melanchthon: lain saarna paljastaa synnin, evankeliumi tarjoaa armon lakia saarnattava myös uskoville synnin vastustamiseksi 168

4 Kiistan vaikutus Lutherin auktoriteetti ratkaisevaksi luterilaisuuden sisäisissä kiistoissa kiistoja Lutherin perinnöstä Jumalan sanan saarna: laki + evankeliumi Mikael Agricola (Abckiria): Laki se sielun hirmuttaa / mut Kristus sen taas lohduttaa. 169 Adiaforakiista taustana Augsburgin ja Leipzigin interim -sopimukset 1548/49 luterilaisten ja katolisten välillä perinteinen messu, mutta maallikkojen kalkki ja pappien avioliitto sallittiin nämä olivat adiaforia, ehdonvallan asioita (= ei käsketty eikä kielletty) 170

5 Interimien kritiikki Flacius: tunnustustilanteessa adiaforat menettävät luonteensa pakottaminen valitsemaan aikaansaa tunnustustilanteen Melanchthon puolusti interimejä oppikysymykset ja adiaforat pidettävä erillään 171 Luterilaisten hajaannus interim-sopimusten kariuduttua Melanchthonille arvovaltatappio luterilaisten jakaantuminen gnesio( aito )luterilaiset (Flacius, Amsdorf jne.) filippistit (Melanchthon, Major jne.) 172

6 Osiander ja vanhurskauttamisopin kehitys Andreas Osiander, Lutherin ja Melanchthonin työtoveri jo 1520-luvulta lähtien nousi 1550 vastustamaan Melanchthonin vanhurskauttamisoppia vetosi Lutheriin usko Kristukseen luetaan vanhurskaudeksi, mutta Kristuksen vanhurskaus on uskovassa myös läsnä painotus vanhurskaaksi tekemisessä 173 Kristuksen jumaluus kristityn vanhurskautena Osiander: Kristus on meidän vanhurskautemme, mutta vain jumalallisen luontonsa osalta Kristuksen vanhurskaus ei voi olla luotua vanhurskautta Melanchthon: Kristuksen työ ristillä on meidän vanhurskautemme koko Kristuksen persoona Osiander: Kristuksen historiassa tapahtunut työ on vain edellytys jumalallisen vanhurskauden lahjoittamiselle 174

7 Ongelmallisia kohtia Osiander: Jumala pitää vanhurskaana vain sellaista, jossa todellinen vanhurskaus asuu perustuuko vanhurskauttaminen johonkin inhimilliseen? Osiander: vanhurskauden perustana vain Kristuksen jumalallinen vanhurskaus Osiander puhuu myös vanhurskaudesta ihmisen tekoina erottaa tämän kuitenkin jumalallisesta vanhurskaudesta, joka ainoastaan pätee Jumalan edessä 175 Osiander-kiistan vaikutus vastareaktio Osianderille: Matthias Flacius Illyricus Kristuksen läsnäololla ei osuutta vanhurskauttamisessa myöhempi standardinäkemys: vanhurskauttava usko osallisuutta Kristuksen persoonaan ja työhön Hengen vaikutuksessa Yksimielisyyden ohjeen opetus 176

8 Muita kiistoja vanhurskauttamisesta Konrad Cordatus (1530-l): katumus ei ole vanhurskauttamisen välttämätön edellytys Luther: ilman katumusta ei ole syntien anteeksiantamusta Georg Major (1550-l): vanhurskauttaminen yksin uskosta, mutta kukaan ei tule autuaaksi ilman hyviä tekoja teot ovat uskon välttämätön seuraus 177 Synergistinen kiista Luther (Sidottu ratkaisuvalta): Jumala vaikuttaa kaiken kaikessa, ihmisellä ei vapaata ratkaisuvaltaa kuin näennäisesti tai vain maallisissa asioissa Melanchthon aluksi (Ydinkohdat (Loci communes) 1521) Lutherin kannalla, myöhemmin korosti ihmisen tahdon osuutta Ydinkohdat 1535: ihmisen kääntymisessä Jumalan puoleen vaikuttaa yhdessä (synergia) kolme syytä: 1. Raamatun sana 2. Pyhä Henki ja 3. ihmisen tahto Leipzigin interim -sopimus 1548 luterilaisten ja katolisten välillä: tahto on yhteistyössä armon kanssa 178

9 Kriitikot l mm. Nikolaus Amsdorf, Matthias Flacius Illyricus, Wittenbergin professoreita tahdon yhteistyöstä puhuminen paluuta skolastiikan virheisiin ihmisen luonnolliset kyvyt tulevat siinä osaksi vanhurskauttamista Flacius: perisynti on ihmisen olemusta, substanssi syytös manikealaisuudesta (ihminen paha luodun olemuksensa puolesta) Yksimielisyyden ohje: uudestisyntymättömän tahto ei voi omin voimin vaikuttaa kääntymykseen ei mainitse edes Pyhän Hengen uudistamaa tahtoa kääntymyksen syynä 179