EURAN KUNTA. Natura-tarvearvio. Raportti

Transkriptio

1 EURAN KUNTA Natura-tarvearvio Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P19915P006

2

3 Raportti Nuottajärvi Marja Sisällysluettelo 1 Johdanto Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Lainsäädäntö Vaikutusarvioinnin kohdentaminen Natura-arvioinnin tarveharkinta Arvioinnin kriteerit Käytetty lähtöaineisto Euran keskustan osayleiskaavan kuvaus Natura-alueiden kuvaukset Harolanlahti Pyhäjärvi Natura-suojeluarvoihin kohdistuvat vaikutukset Vaikutusten tunnistaminen ja kohdentaminen Vaikutusarvio Harolanlahden Natura-alueelle Vaikutukset Natura-luontotyypeille Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeille Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeille Vaikutukset säännöllisesti esiintyviin muuttolintulajeihin Vaikutusarvio Pyhäjärven Natura-alueelle Vaikutukset Natura-luontotyypeille Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeille Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeille Vaikutukset säännöllisesti esiintyville muuttolintulajeille Vaikutukset Natura-alueiden eheyteen ja koskemattomuuteen Haitallisten vaikutusten ehkäisy ja lieventäminen Liittyvät hankkeet ja yhteisvaikutukset Epävarmuustekijät Yhteenveto, johtopäätökset ja suositukset Lähteet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Pyhäjärvenkatu 1, Tampere Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

4

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (36) Natura-tarvearvio 1 Johdanto Euran kunta on laatimassa keskustan alueelle aluevarausosayleiskaavaa, joka ohjaa alueen asemakaavoitusta ja asemakaavamuutoksia. Yleiskaavatyössä pohditaan suunnittelualueen maankäyttöä yleispiirteisellä tasolla seuraavan noin 20 vuoden aikana tapahtuvalle kunnan kehitykselle tavoitevuotena Kaava-alueen rajaus on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Euran keskustan osayleiskaavan rajaus (punaisella) ja Harolanlahden sekä Pyhäjärven Natura-alueen rajaukset vihreällä.

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (36) Kaavoitettavan alueen eteläosaan Pyhäjärven vesi- ja ranta-alueille sijoittuu Harolanlahden Natura 2000 alue (SCI ja SPA, FI ) sekä Pyhäjärven Natura 2000 alue (SCI ja SPA, FI ). Kaavassa ollaan osoittamassa Natura-alueiden läheisyyteen muuttuvaa maankäyttöä, jonka vaikutukset Natura-aluein suojeluarvoille tutkitaan tässä Natura-tarvearviossa. Mahdollisia vaikutuksia ovat suorat ja epäsuorat vaikutukset Natura-luontotyyppien pinta-alalle ja ominaispiirteille sekä lintudirektiivin mukaisten lajien elinolosuhteille. Tämä Natura-tarvearvio on laadittu luonnonsuojelulain 65 :n edellyttämällä tavalla luontotyyppi- ja lajikohtaisena asiantuntija-arviona, ja siinä keskitytään niihin suojeluarvoihin eli luontotyyppeihin ja lajistoon, joiden perusteella Harolanlahden ja Pyhäjärven Natura-alueet on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Tarveharkinnan tuloksena on esitetty arvio siitä, aiheuttavatko osayleiskaavan mukaiset ratkaisut Natura-alueiden suojeluperusteille niin merkittäviä haitallisia vaikutuksia, että varsinainen luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi tulisi toteuttaa. Natura-tarvearvion ovat laatineet Euran kunnan toimeksiannosta FM biologi Marja Nuottajärvi ja FM Tiina Mäkelä FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. 2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 2.1 Lainsäädäntö Natura arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Ensimmäisen säännöksen (65 ) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Suomen Natura 2000-verkostoon. Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä ja d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Kynnys arvioinnin suorittamiseksi voi ylittyä myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten vuoksi (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Toinen mainittu säännös (66 ) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Lupa voidaan kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella esiintyy luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä (ns. priorisoitu luontotyyppi) tai liitteessä II tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia lajeja (ns. priorisoitu laji), noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Lupaviranomaisen on ennen lupapäätöstä varmistettava, että arvioinnit ovat asianmukaisia ja niissä esitetyt johtopäätökset ovat perusteltuja. EURA_Natura-tarvearvio_ docx

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (36) Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on ympäristöministeriön kompensoitava heikennys. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteet, lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta alueelta. Kompensaatioalue on käytännössä heikennyksen vuoksi poistuvaa aluetta laajempi alue. Kompensaatiotoimet on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettuna ennen toisen alueen suojeluarvojen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. 2.2 Vaikutusarvioinnin kohdentaminen Natura-arvioinnissa keskitytään suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Luonnonarvot, joita Natura-arviointi koskee, ilmenevät Natura-tietolomakkeista ja ne ovat: SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai SCI alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja tai SPA-alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai SPA-alueilla lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja. Heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura 2000-verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen, millä tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Heikentyminen voi olla luontotyypin tai lajin elinympäristön fyysistä rappeutumista tai lajin kohdalla yksilöihin kohdistuvaa häiriövaikutusta tai yksilöiden menetyksiä. Merkittävyyden arvioinnissa keskitytään mahdollisen muutoksen laajuuteen, joka suhteutetaan alueen kokoon sekä luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Todennäköisyyttä harkittaessa arviointiin on ryhdyttävä, mikäli merkittävät heikentävät vaikutukset ovat todennäköisiä. Arviointivelvollisuus koskee valtioneuvoston päätöksissä lintudirektiivin mukaisiksi SPAalueiksi ilmoitettuja tai ehdotettuja alueita, luontodirektiivin mukaisiksi SCI-alueiksi ilmoitettuja tai ehdotettuja alueita sekä Natura 2000-verkostoon jo sisällytettyjä alueita. Arvioinnin piiriin kuuluvat myös sellaiset alueet, joista komissio ilmoittaa käynnistävänsä neuvottelut alueen liittämisestä Natura-2000 verkostoon (LsL. 67 ). Arviointivelvollisuus kohdistuu vain alueen suojeluperusteissa mainittuihin luontotyyppeihin ja lajistoon. SPA-alueilla arviointivelvollisuus ei kohdistu luontotyyppeihin eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne Natura-tietolomakkeella olisikin mainittu. Vastaavasti SCI-alueilla ei arvioida vaikutuksia lintudirektiivin mukaiseen lajistoon. Tarkka vaikutusarvio suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke tai suunnitelma todennäköisesti vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen kannalta. Lisäksi arvioidaan vaikutusten lieventämismahdollisuuksia. 2.3 Natura-arvioinnin tarveharkinta Natura-arvioinnin tarveharkinta edeltää mahdollisesti suoritettavaa Natura-arviointia. Tarveharkinnassa kuvataan hanke, sen aiheuttamat vaikutukset ja vaikutuspiirissä sijaitsevat Natura-alueet sekä arvioidaan vaikutusten merkittävyyttä. Tarveharkinnan lopputuloksena annetaan esitys siitä vaikuttavatko suunnitellut hankkeet Naturaalueiden suojeluperusteisiin niin merkittävästi, että kohteille tulisi suorittaa varsinainen Natura-arviointi.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (36) Tarveharkinnan johtopäätöksenä voidaan hankkeen vaikutuspiirissä olevan Naturaalueen osalta todeta, että hanke ei merkittävästi heikennä alueen suojeluperusteita (Natura-arviointia ei tarvita) tai hanke todennäköisesti merkittävästi heikentää alueen suojeluperusteita (Natura-arviointi on suoritettava). 2.4 Arvioinnin kriteerit Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty milloin luonnonarvot heikentyvät tai merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission julkaisemassa ohjeessa (Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset) todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos: Suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa. Olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista. Hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta. Luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta. Ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan. Vaikutusten suuruutta on arvioitu viisiportaisella asteikolla, joka kuvaa luontotyypin heikentyvän tai häviävän pinta-alan osuutta tai lajin heikentyvää tai häviävää yksilömäärää suhteessa Natura-alueen luontotyypin pinta-alaan tai lajimäärään (taulukko 1). Taulukko 1. Vaikutusten suuruuden luokitus ja käytetty kriteeristö (Söderman 2003 mukaillen, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy). Vaikutuksen suuruus Erittäin suuri vaikutus Voimakas vaikutus Kohtalainen vaikutus Lievä vaikutus Ei vaikutusta Kriteerit Vaikutus kohdistuu yli 80 % Natura-alueella sijaitsevasta luontotyypistä tai yli 80 % Natura-alueella esiintyvän direktiivilajin runsaudesta Vaikutus kohdistuu % Natura-alueella sijaitsevasta luontotyypistä tai % Natura-alueella esiintyvän direktiivilajin runsaudesta Vaikutus kohdistuu yli 10 %, mutta alle 50 % Natura-alueella sijaitsevasta luontotyypistä tai yli 10 %, mutta alle 50 % Naturaalueella esiintyvän direktiivilajin runsaudesta Vaikutus kohdistuu alle 10 % Natura-alueella sijaitsevasta luontotyypistä tai alle 10 % Natura-alueella esiintyvän direktiivilajin runsaudesta Ei muutoksia tai muutokset kohdistuvat erittäin pieneen osaan (alle 0,5 %) luontotyypistä tai Natura-alueella esiintyvän direktiivilajin runsaudesta Vaikutusten todennäköisyyttä on arvioitu seuraavan luokituksen mukaisesti: varma, erittäin todennäköinen, todennäköinen, odotettavissa, ennakoitavissa ja epätodennäköinen sekä erittäin epätodennäköinen. Vaikutusten arvioinnissa on käytetty myös apuna vaikutusten merkittävyyden luokitusta ja arviointia alueen luontoarvoille soveltuviin kriteereihin (taulukko 2). Vaikutusten merkittävyydestä voidaan todeta, että mikäli suunnitelma tai hanke tuottaa EURA_Natura-tarvearvio_ docx

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (36) suuren merkittävän vaikutuksen luontotyypille tai lajille, niin vaikutukset ovat merkittävästi suojeluperusteita heikentäviä. Tällöin suunnitelma tai hanke heikentää luontotyyppiä tai lajia siten, että luontotyyppi tai laji häviää pitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Taulukko 2. Vaikutusten merkittävyyden luokitus ja käytetty kriteeristö (Söderman 2003). Vaikutuksen merkittävyys Suuri merkittävyys Kohtalainen merkittävyys Vähäinen merkittävyys Merkityksetön Kriteerit Hanke heikentää suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa tai johtaa luontotyypin /lajin katoamiseen lyhyellä aikavälillä. Hanke heikentää kohtalaisesti suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa tai johtaa luontotyypin/lajin katoamiseen pitkällä aikavälillä Hankkeella on vähäisiä vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin eikä hanke uhkaa luontotyypin/lajin säilymistä alueella. Hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin. Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen (koskemattomuus). Alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin, eikä se siten tarkoita koskemattomuutta sanan kirjaimellisessa tai fyysisessä merkityksessä. Komission ohjeiden mukaan negatiivinen vaikutus alueen eheyteen on lopullinen kriteeri, jonka perusteella todetaan, ovatko vaikutukset merkittäviä. Luontodirektiivin 6 artiklan 3. kohta määrää, että viranomaiset saavat hyväksyä hankkeen tai suunnitelman vasta varmistuttuaan siitä, että se "ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Komission tulkintaohjeessa todetaan, että koskemattomuus tarkoittaa "ehjänä olemista". Tällöin on kyse siitä, että voiko alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilyä sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan. Tämä korostaa, että hanke tai suunnitelma ei saa uhata alueen koskemattomuutta eli koko Natura alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena. Myös niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisena, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Natura-alueen eheyden yhteydessä on huomioitavaa, että vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin (Söderman 2003). Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta on esitetty taulukossa 3.

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (36) Taulukko 3. Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta (Söderman 2003 mukaillen). Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen vaikutus Kohtalaisen kielteinen vaikutus Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Vähäinen kielteinen vaikutus Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai myönteiseen suuntaan. 2.5 Käytetty lähtöaineisto Arviointi perustuu pääasiassa Harolanlahden ja Pyhäjärven Natura-tietolomakkeiden tietoihin (Varsinais-Suomen ELY-keskus 2014) sekä Säkylän Pyhäjärven Natura 2000 alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmaan, jossa on mm. esitetty Harolanlahdelta Metsähallituksen laatima Natura-luontotyyppikartoitus. Arviointi perustuu ensisijaisesti alla lueteltuihin ohjeistuksiin, aineistoihin ja selvityksiin. Lisäksi arvioinnissa on tukeuduttu arvioinnin tekijöiden asiantuntemukseen ja kokemukseen vesistövaikutuksista sekä suojeluperusteissa mainittujen luontotyyppien ekologiasta. Kaikki tässä esiarviossa käytetty lähtöaineisto on lueteltu lähdeluettelossa. Varsinais-Suomen ELY-keskus: Harolanlahden ja Pyhäjärven Natura-alueiden tietolomake Varsinais-Suomen ELY-keskuksen uhanalaistietokannan tiedot Harolanlahden ja Pyhäjärven Natura-alueilta Tarvainen Marjo (toim.) 2012: Säkylän Pyhäjärven Natura 2000 alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 24. Natura luontotyyppiopas (Airaksinen & Karttunen 2001) Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa (Ympäristöministeriö 2011) Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Söderman 2003) OIVA -ympäristö ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille (2014) FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy: Euran keskustan osayleiskaavan aineistot 2014: kaavakartta ja selostus, luontoselvitys, viherverkkoselvitys 3 Euran keskustan osayleiskaavan kuvaus Kaava-alue kattaa Euran keskustan ja Kauttuan taajamat lievealueineen ulottuen Sorkkisten pelloilta pohjoisesta aina Kiperiin asti etelässä. Kaavoitettavan alueen kokonaispinta-ala on noin 48 km 2. Suunnittelualueesta noin 15 km 2 on ennestään kaavoittamatonta. EURA_Natura-tarvearvio_ docx

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (36) Euran keskustan osayleiskaava koskee v kunnanvaltuuston hyväksymän Euran keskustan osayleiskaavan tarkistusta ja sen laajentamista pääteiden suunnassa etelään, pohjoiseen ja itään. Asumisen laajennusalueita osoitetaan Kiperiin, Tirkkeliin, Vohlasiin, Savikontien molemmin puolin Tolppamäkeen, Nikkariin, Fankkeelle, Lohiluomaan ja Kauttuanmetsään. Osa näistä uusista asuntoalueista on vain pieniä laajennuksia nykyisille asuntoalueille. Uudet yritystoiminnan alueet sijoitetaan valtatien 12 varteen ja Ohikulkutien (mt 204) varteen. Tavoitteena on osoittaa uutta palveluiden aluetta valtatien 12 ja kantatien 43 liittymään. Keskustassa on vielä täydennysrakentamiseen soveltuvia alueita. Myös valtatien eteläpuolisten liikerakentamisen alueiden rakentamistehokkuutta voitaisiin uudisrakentamisella nostaa ja samalla parantaa keskustan pääkadun taajamakuvaa. Kaavaa valmisteltaessa selvitetään myös asemakaavoitettujen alueiden toteutuneisuus. Erityistä huomiota kiinnitetään rakennetun kulttuuriympäristön ja muinaisjäännösten suojeluun, viher- ja virkistysverkostoon sekä kevyen liikenteen olosuhteisiin. Harolanlahden ja Pyhäjärven Natura-alueiden kannalta keskeisiä kaavaratkaisuja ovat: 1. Uusi pientalovaltainen asuntoalue (AP) Lohiluoman sekä Rannankulman alueella lähimmillään noin 50 metrin etäisyydellä Harolanlahden Natura-alueen rajasta ja noin 1 km Pyhäjärven Natura-alueen rajasta 2. Vesiliikenteen alueet (LV) Lohiluoman lahden itä- ja länsirannoilla välittömästi Harolanlahden Natura-alueeseen rajautuen. Etäisyys Pyhäjärven Natura-alueeseen on noin 1,7 ja 2 km. Alueilla on jo nykyisin vierasvene-, soutuvene- ja kanoottisatama sekä uimaranta. LV-alueille ei osoiteta kaavassa uutta rakentamista. 3. Uusi pientalovaltainen asuntoalue (AP) Vohlasen alueella lähimmillään noin 70 metrin etäisyydellä Harolanlahden Natura-alueen rajasta ja noin 2,8 km etäisyydellä Pyhäjärven Natura-alueen rajasta. Uusi pientalovaltainen asuntoalue (AP) Vohlasen luoteispuolella, lähimmillään noin 600 metrin etäisyydellä Harolanlahden Naturaalueen rajasta ja lähes kolmen kilometrin etäisyydellä Pyhäjärven Natura-alueen rajasta. 4. Uudet pientalovaltaisen asuntoalueet (AP) Hirsimäen pohjoispuolella, Maja-ahon ja Alhon alueella, Kiperin lähimmillään 480 metrin etäisyydellä Harolanlahden Naturaalueen rajasta ja lähimmillään 190 m etäisyydellä Pyhäjärven Natura-alueen rajasta 5. Viher- ja virkistysverkoston muodostaminen ja kasvavan virkistyskäytön ohjaaminen kaava-alueella Luetellut kaavan aluevaraukset 1-4 on osoitettu kuvan 2 kaavakarttaotteella. Kohdissa 1, 3 ja 4 mainittujen aluevarausten pinta-ala on noin 50 ha. Alueille on mahdollista sijoittua noin 550 uutta asukasta. Kuitenkaan kaikki aluevaraukset eivät tule toteutumaan mm. maapoliittisista syistä. Alueista noin puolet on osoitettu toteutettavaksi ensimmäisessä vaiheessa ja loput toisessa vaiheessa. Euran väkiluku vuoden 2011 lopussa oli henkilöä. Näistä noin asuu osayleiskaava-alueella (Tilastokeskus, ruututietokanta, 2013). Osayleiskaavassa on osoitettu kokonaan uusia (olennaisesti muuttuvia) asuntoalueita yhteensä noin 120 hehtaaria ja uudet asuinalueet mahdollistavat noin asukkaan sijoittumisen näille asemakaavoitettaviksi tarkoitetuille alueille. Kaikki aluevaraukset eivät tule toteutumaan mm. maapoliittisista syistä. Kaupunki tavoittelee noin 600 uutta asukasta kaava-alueelle kaavan tavoitevuoteen 2035 mennessä. Asukasmäärän kasvu tarkoittaa myös virkistyskäyttäjäpotentiaalin kasvua, millä on merkitystä myös Natura-alueen

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (36) kannalta. Uuden asujaimiston toteutuminen jakautuu pitkälle aikavälille, noin 20 vuodelle Kuva 2. Ote Euran keskustan osayleiskaavasta, kaava-alueen rajaus punaisella. 4 Natura-alueiden kuvaukset 4.1 Harolanlahti Harolanlahden Natura-alueen (FI ) pinta-ala on 343 hehtaaria ja sen aluetyyppejä ovat SCI (Site of Community Importance) ja SPA (Special Protection Area). Kohteeseen kuuluu Pyhäjärven linturikas pohjoisin perukka lähirantoineen. EURA_Natura-tarvearvio_ docx

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (36) Valtaosa kohteen pinta-alasta on Pyhäjärveä, joka muilta osin on oma erillinen Naturakohteensa (FI ). Harolanlahden Natura-alue on ruohostoisuutensa ansiosta kalataloudellisesti arvokas. Samoin kasvisto ja linnusto ovat edustavia ja runsaita. Kyseessä on eräs harvoista Pyhäjärven ruohostorantaisista osista, mikä osittain selittää alueen runsaan ja edustavan linnuston. Rannat ovat pääosin ruovikkoiset ja paikoin esiintyy metsäluhtia. Harolanlahden vesialue yhdessä Pyhäjärven Natura-alueen kanssa muodostaa niukkaravinteisten järvien luontotyypin ja lintudirektiivin I liitteen lajien suotuisan suojelun tason saavuttamisen kannalta merkittävän kokonaisuuden. Alueella on tavattu runsaasti EU:n lintudirektiivin lajeja ja valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja. Alueen vesilinnusto on sekä laji- että parimäärältään runsas. Tärkeimmät pesimäalueet ovat Pähkinistön ja Hauttaanpellon ranta-alueilla. Muuttoaikoina lahdella voi olla hyvinkin paljon vesilintuja levähtämässä ja ruokailemassa. Harolan rehevällä diabaasialueella sijaitsee neljä lähekkäistä Harolanlahden rantaan ja peltoihin rajoittuvaa rinne- ja rantalehtoa. Osa Harolanlahdesta kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan (Maa- ja metsätalousministeriön lintuvesityöryhmä 1981) ja Harolan lehdot kuuluvat lehtojensuojeluohjelmaan (Lehtojensuojelutyöryhmä 1988). Lehtoalueet Pyhäjärven länsirannalla on hankittu valtion omistukseen, mutta suojelupäätöstä ei ole vielä tehty. Suojelun toteutuskeinona lähes koko alueella on luonnonsuojelulaki. Harolanlahden Natura-alueella suojelu kohdistuu seuraaviin luontodirektiivin liitteessä I (Natura 2000-tietolomakkeen kohta 3: Tiedot alueen ekologiasta) esitettyihin luontotyyppeihin: o karut kirkasvetiset järvet, peitto 76 % o boreaaliset lehdot, peitto16 % o Fennoskandian metsäluhdat, peitto 3% Harolanlahden Natura-alueen suojelu kohdistuu seuraaviin luontodirektiivin liitteen II lajeihin (Natura 2000-tietolomakkeen kohta 3.2.c.: Neuvoston direktiivi 92/43/ETY liitteen II lajit): o liito-orava (Pteromys volans) Natura-tietolomakkeen mukaan Harolanlahden Natura-alueelta tavataan seuraavat lintudirektiivilajit (Natura-tietolomakkeen kohta 3.2.a.: Neuvoston direktiivi 79/409/ETY liitteen I lintulajit) sekä Harolanlahdella säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit ovat esitetty taulukossa x. Taulukko 4. Harolanlahden Natura-alueelta tavattavat lintudirektiivilajit (Naturatietolomakkeen kohta 3.2.a.: Neuvoston direktiivi 79/409/ETY liitteen I lintulajit) sekä säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit. Tyyppi (T): p=paikallinen, r=pesivä, c=kerääntyvä), yksikkö: p=paria, i=yksilöä. Laji Tieteellinen nimi Tyyppi Min Max Yksikkö Harmaapäätikka Picus canus p 1 5 p Härkälintu Podiceps grisegena r 3 3 p Huuhkaja Bubo bubo p 1 1 p Heinätavi Anas querquedula r 1 5 p Kuikka Gavia arctica r 1 5 p Ruskosuohaukka Circus aeruginosus c 1 5 i Pikkusieppo Ficedula parva r

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (36) Varpuspöllö Glaucidium passerinum r Palokärki Dryocopus martius p 1 5 p Pyy Bonasa bonasia p 2 2 p Kalatiira Sterna hirundo c 1 5 i Luhtahuitti Porzana porzana r Kurki Grus grus r + yksi uhanalainen laji, joka esiintyy alueella levähtävänä Metsähallitus on laatinut alueelta Natura-luontotyyppi-inventoinnin (Tarvainen 2012), jonka luontotyyppitiedot poikkeavat Natura-tietokannan tiedoista (kuva 3). Luontotyyppien edustavuus on inventoinnin mukaan enimmäkseen merkittävä, osittain hyvä (kuva 4). Metsähallituksen kartoituksen mukaan alueella esiintyviä Naturaluontotyyppejä ovat o o o o o Runsaslajiset kuivat niityt (edustavuus merkittävä) Vaihettumis-/rantasuot (edustavuus merkittävä) Lehdot (edustavuus pääosin merkittävä, pieneltä osin hyvä) Hakamaat ja kaskilaitumet (edustavuus merkittävä / hyvä) Metsäluhdat (edustavuus merkittävä) Tässä Natura-tarvearviossa on käsitelty vaikutukset sekä virallisella Natura-tietolomakkeella esitetyille luontotyypeille että Metsähallituksen inventoinnin mukaisille luontotyypeille, koska luontotyypit ovat osittain päällekkäisiä ja toisaalta Metsähallituksen aineisto on päivitys Natura-tietolomakkeen osin vanhentuneisiin tietoihin. EURA_Natura-tarvearvio_ docx

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (36) Kuva 3. Harolanlahden Natura-alueen Natura-luontotyypit (aineisto Metsähallitus 2012 julkaisussa: Tarvainen Marjo (toim.) 2012: Säkylän Pyhäjärven Natura 2000 alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma).

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (36) Kuva 4. Harolanlahden Natura-alueen Natura-luontotyyppien edustavuus (aineisto Metsähallitus 2012 julkaisussa: Tarvainen Marjo (toim.) 2012: Säkylän Pyhäjärven Natura 2000 alueiden hoitoja käyttösuunnitelma). 4.2 Pyhäjärvi Pyhäjärven Natura-alueen (FI ) pinta-ala on hehtaaria ja sen aluetyyppejä ovat SCI (Site of Community Importance) ja SPA (Special Protection Area). Natura-alue sijoittuu Euran, Säkylän ja Yläneen kuntiin. Pyhäjärvi on kirkasvetinen ja matala järvi. Sen pinta-alasta yli 60 % on 4-7 metrin syvyistä. Erityisesti järven itäranta on karikkoinen ja siellä sijaitsee suuri osa saarista ja luodoista. Pyhäjärven saarettoman ulapan pituus on yli 25 kilometriä ja ulappaa pidetään maamme toiseksi suurimpana järvenselkänä. Pyhäjärvellä on sen pinta-alaan nähden suhteellisen pieni valuma-alue ja tärkeimmät järveen laskevat joet ovat Pyhäjoki ja Yläneenjoki. Vedet purkautuvat pohjoispäässä Eurajokeen. Pyhäjärvi on poikkeuksellisen tuottava kalavesi. EURA_Natura-tarvearvio_ docx

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 (36) Pyhäjärven saarissa on runsas pesimälinnusto ja ympäröivä vesialue on merkittävä muutonaikainen levähdyspaikka. Vähänkylänlahti on myös merkittävä linnuston pesimäalue ja varsinkin keväällä muuttolintujen levähdysalue. Pyhäjärvi on tärkeä pesinnänaikainen ruokailualue monille järven lähiympäristössä pesiville lajeille. Alueella on muutama yksityinen luonnonsuojelualue. Pyhäjärven Natura-alueella suojelu kohdistuu seuraaviin luontodirektiivin liitteessä I (Natura 2000-tietolomakkeen kohta 3: Tiedot alueen ekologiasta) esitettyihin luontotyyppeihin: o Karut kirkasvetiset järvet, peitto 100 % o Lehdot, peitto < 1 % Alueelta ei ole tiedossa luontodirektiivin liitteen II lajeja. Taulukko 5. Pyhäjärven Natura-alueelta tavattavat lintudirektiivilajit (Naturatietolomakkeen kohta 3.2.a.: Neuvoston direktiivi 79/409/ETY liitteen I lintulajit) sekä säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit. Tyyppi (T): p=paikallinen, r=pesivä, c=kerääntyvä), yksikkö: p=paria, i=yksilöä. Nimi Tieteellinen nimi Tyyppi Min Max Yksikkö Nuolihaukka Falco subbuteo r Uivelo Mergus albellus c Jouhisorsa Anas acuta r 1 5 p Sinisuohaukka Circus cyaneus c Pikkulokki Larus minutus r Mustalintu Melanitta nigra c Kalatiira Sterna hirundo r p Mustakurkku-uikku Podiceps auritus r 1 5 p Luhtahuitti Porzana porzana r Härkälintu Podiceps grisegena r p Heinätavi Anas querquedula r 1 5 p Kuikka Gavia arctica r 1 5 p Harmaahaikara Ardea cinerea c Pilkkasiipi Melanitta fusca c Suokukko Philomachus pugnax Liro Tringa glareola r Metsähanhi Anser fabalis c Laulujoutsen Cygnus cygnus c Lapasotka Aythya marila c c Punajalkaviklo Tringa totanus r 1 5 p Ruskosuohaukka Circus aeruginosus + kaksi uhanalaista lajia, jotka esiintyvät alueella levähtävänä

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 (36) 5 Natura-suojeluarvoihin kohdistuvat vaikutukset 5.1 Vaikutusten tunnistaminen ja kohdentaminen Euran keskustan osayleiskaavassa ei ole osoitettu Harolanlahden tai Pyhäjärven Natura-alueille sijoittuvia uusia toimintoja tai uutta maankäyttöä. Suunnitelmasta ei siten aiheudu suoria pinta-alamenetyksiä Natura-alueiden suojelun perusteena oleville luontotyypeille tai suojelun perusteena olevien lajien elinympäristöille. Harolanlahden Natura-alueeseen suoraan rajautuvat aluevarausmerkinnät osoittavat alueen nykyisen käytön eli nykyiset asuin- ja virkistysalueet, maa- ja metsätalousvaltaiset alueet sekä nykyiset vesiliikenteen alueet. Näistä merkinnöistä ei aiheudu Natura-alueen suojeluarvoille uusia vaikutuksia. Harolanlahden Natura-aluetta lähimmät muuttuvan maankäytön alueet eli pientalovaltaiset asuinalueet (AP) sijoittuvat Lohiluoman alueella lähimmillään noin 50 metrin etäisyydelle ja Vohlasen alueella lähimmillään noin 70 metrin etäisyydelle Natura-alueen rajasta (kuva 2). Lohiluoman AP-alueen kohdalla Natura-alueella ei esiinny Natura-luontotyyppejä, lähin luontotyyppikuvio on runsaslajiset kuivat niityt - luontotyyppikuvio Hiittenkarin alueella lähimmillään 260 metrin etäisyydellä APaluemerkinnästä lounaaseen (kuva 3). Vohlasen AP-alueen kohdalla lähin Naturaluontotyyppikuvio on lehto, joka sijoittuu lähimmillään noin 130 metrin etäisyydelle APaluemerkinnästä kaakkoon. Voidaan arvioida, että AP-alueiden ja suojeltavien luontotyyppien sekä suojelun perusteena olevien lajien elinympäristöjen väliin jää riittävä suojavyöhyke eikä luontotyypeille aiheudu rakentamisesta reunavaikutusta, mikäli ko. vyöhyke säilyy puustoisena. Rantojen luontotyypit, etenkin vaihettumis- ja rantasuot, metsäluhdat sekä niillä esiintyvä ominaislajisto ovat riippuvaisia luontotyyppikuvioiden vesitalouden häiriöttömyydestä ja säännöllisesti toistuvista tulvinnoista. Luontotyyppien vesitalouden kannalta Pyhäjärven pinnankorkeuden vaihtelu on ratkaisevaa eli vesitalouden häiriöttömyys tarkoittaa Pyhäjärven vesitalouden häiriöttömyyttä. Pyhäjärven valumaalue on järven kokoon nähden pieni, mutta uusien rakennettavien alueiden osuus valuma-alueesta on niin ikään varsin vähäinen, joten osayleiskaavan mukaisella uudella rakentamisella ei ole vaikutuksia Pyhäjärven vesitalouteen. Osayleiskaava-alueella asuu tällä hetkellä noin asukasta ja uudet asuinalueet mahdollistavat noin uuden asukkaan sijoittumisen kaava-alueelle. Tämä tarkoittaa kaavoitettavan alueen asukasmäärän kasvua noin prosentilla. Asukasmäärän kasvu tarkoittaa myös virkistyskäyttäjäpotentiaalin kasvua. Erityisesti lehtojen ja suoluontotyyppien kannalta alueen virkistyskäyttäjäpotentiaalin kasvu voi lisätä kasvillisuuden kulumisriskin kasvua. Pyhäjärven rannat ja vesialue ovat nykyiselläänkin vilkkaassa virkistyskäytössä. Luontotyyppien kasvillisuuden kulumisherkkyys vaihtelee; luontotyypeistä herkimpiä ovat lehdot, vaihettumis- /rantasuot sekä metsäluhdat. Toisaalta lehtokasvillisuuden uudistumiskyky on melko hyvä. Kuivat niityt sekä hakamaat ja kaskilaitumet puolestaan hyötyvät kohtalaisesta kulutuksesta ja umpeenkasvun aktiivisesta ehkäisystä (niitot, pensaikon poisto/ osittainen poisto). Kulumisriskin kasvua arvioidaan alueen asukasmäärän kasvun ja alueen virkistyskäytön ohjaamisen perusteella. Kasvava virkistyskäyttö lisää linnustollisesti arvokkailla alueen osilla ja niiden läheisyydessä tapahtuvaa virkistyskäyttöä, mikä voi erityisesti pesimäaikaan ja muuttoaikaan häiritä pesivää ja levähtävää linnustoa. Häiriövaikutuksen kasvun suuruus riippuu asukasmäärän eli virkistyskäyttäjäpotentiaalin kasvusta ja virkistyskäyttöä ohjaavista keinoista. Vaikutukset kohdistuvat erityisesti rantametsien lintulajistoon sekä matalikoiden vesilintulajistoon, mutta kasvavan vesiliikenteen myötä EURA_Natura-tarvearvio_ docx

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 15 (36) myös ulapan lajistoon. Osa Natura-alueilla pesivistä ja lehvähtävistä linnuista käy ruokailemassa Natura-alueen ulkopuolella. Mikäli ruokailualueilla tapahtuu muutoksia, voi Natura-alueen linnustolle aiheutua vaikutuksia myös tätä kautta. Harolanlahden Natura-alueen suojeluperusteena olevasta lajistosta alueen ulkopuolella voivat ainakin satunnaisesti ruokailla harmaapäätikka, palokärki, kurki, ruskosuohaukka sekä mahdollisesti varpuspöllö. Pyhäjärven kriteerilajistosta tällaisia lajeja voivat olla vastaavasti nuoli-, sinisuo- ja ruskosuohaukka sekä kookkaat, peltoalueilla ruokailevat vesilintulajit; laulujoutsen ja metsähanhi. Osayleiskaavatyön yhteydessä on laadittu viherverkkotarkastelu, jossa on kaavoitusta varten määritetty erityyppiset viher- ja virkistysyhteydet ja pohdittu niiden riittävyyttä. Tarkastelu on toiminut kaavan virkistyksen ohjaamisen taustana, jotta sekä nykyinen että tuleva virkistyskäyttö ohjautuu sujuville reiteille ja viheralueita on riittävästi kasvavan asukasmäärän tarpeisiin. Edellä esitetyn pohjalta tässä Natura-tarvearvioinnissa on keskitytty arvioimaan molempien arvioinnin kohteena olevien Natura-alueiden osalta virkistyskäytön myötä kasvavaa kasvillisuuden kulumisriskiä sekä linnustolle aiheutuvia häiriövaikutuksia. Huomioon on otettu virkistyskäytön vaikutuksia lieventävät toimenpiteet, joita ovat sekä kaavaratkaisut virkistyskäytön ohjaamiseksi että Säkylän Pyhäjärven Natura alueiden hoito- ja käyttösuunnitelman mukaiset toimenpiteet. 5.2 Vaikutusarvio Harolanlahden Natura-alueelle Vaikutukset Natura-luontotyypeille Karut kirkasvetiset järvet Luontotyypin esittely Luontotyyppiin (koodi 3110) luetaan kirkasvetisiä niukkaravinteisia ja vähätuottoisia järviä ja lampia. Suuren näkösyvyyden takia vesikasvillisuutta luonnehtivat pohjalehtiset vesikasvit. Luontotyypin luonnontilaisuuden kannalta keskeisiä piirteitä ovat järvialtaan ja ranta-alueen rakenteellinen luonnontilaisuus, luontotyypille luonteenomainen lajisto, luontainen vedenkorkeus ja sen vaihtelu, hyvä vedenlaatu ja alhainen perustuotanto. Luontotyypin uhkatekijöitä ovat vesien rehevöityminen ja likaantuminen, vesien säännöstely ja rantarakentaminen. Harolanlahden Natura-alueen vesialue kuuluu Karut kirkasvetiset järvet -luontotyyppiin. Vaikutusarvio Osayleiskaavan mukaiset ratkaisut eivät aiheuta luontotyypille pinta-alamenetyksiä, vesitalouden muutoksia tai veden laadun heikentymistä. Osayleiskaavassa ei osoiteta uutta rakentamista Natura-alueen rantavyöhykkeelle. Vesiliikenteen ja vesialueen virkistyskäytön sekä ulkoisen ravinnekuormituksen hallinnassa suositellaan noudatettavaksi Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Luontotyypille ei siten aiheudu kaavahankkeesta haitallisia vaikutuksia Boreaaliset lehdot Luontotyypin esittely Lehdot (koodi 9050) on ravinteisilla multamailla esiintyvä metsäluontotyyppi. Lehtoihin luetaan kuuluviksi liki kaikki lehdot ja lehtokorvet. Lehdot ovat useimmiten sekapuustoisia ja lehtipuiden osuus on merkittävä, vaikka kuusi onkin lehtojen yleisin puulaji. Lehtokasvillisuus on monikerroksista ja lajisto monipuolista, mikä tarjoaa vaihtelevan ja lukuisille eliölajeille soveliaan ympäristön. Luonnontilan kannata

20 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 16 (36) keskeisiä piirteitä ovat monipuolinen ja vaatelias lehtolajisto, luonnontilainen puustorakenne sekä järeä, vanha puusto ja lahopuiden runsaus. Lehtojen määrä on vähentynyt etenkin Etelä-Suomessa pellonraivausten vuoksi ja metsätaloustoimet sekä ojitukset ovat heikentäneet ja heikentävät edelleen luontotyypin tilaa. Lehtokasvillisuus vaatii valoa, ja joitakin kohteita uhkaa liiallinen kuusettuminen. Ennallistamistoimin, kuten lahopuiden lisäämisellä ja lehtokorpiin tehtyjen ojien tukkimisella voidaan parantaa luontotyypin luonnontilaisuutta. (Ympäristöhallinnon www-sivut) Boreaaliset lehdot -luontotyyppiä esiintyy Lohiluomanlahden itärannalla sekä monin paikoin Natura-alueen länsiosissa (kuva 3). Vaikutusarvio Ympäristön asukasmäärän kasvu aiheuttaa lehtokasvillisuuden kulumisriskin kasvua. Mekaaninen kulutus voi aiheuttaa sekä lehtokasvillisuuden taantumista että korvautumista muilla, kulutusta paremmin kestävillä lajeilla. Lehtokasvillisuuden palautuvuus ja uudistumispotentiaali on toisaalta melko hyvä, mutta pitkäkestoinen voimakas kuluminen vaatii myös pitkän palautumisajan. Alueella ulkoilutettavien koirien jätökset lisäävät lehdon ravinteisuutta, minkä myötä typensuosijalajisto kuten vuohenputki ja nokkonen runsastuvat ja tämä taannuttaa muuta kilpailukyvyltään heikompaa lehtolajistoa. Osayleiskaava-alueella asuu tällä hetkellä noin asukasta ja uudet asuinalueet mahdollistavat noin uuden asukkaan sijoittumisen kaava-alueelle. Tämä tarkoittaa kaavoitettavan alueen asukasmäärän kasvua noin prosentilla. Asukasmäärän kasvu tarkoittaa myös virkistyskäyttäjäpotentiaalin kasvua. Toisaalta lähimmäs Natura-aluetta suunnitelluille uusille AP-alueille eli noin kilometrin vyöhykkeelle Natura-alueesta voi sijoittua vain noin 200 uutta asukasta, joten merkittävin osa asukasmäärän lisäyksestä sijoittuu selvästi etäämmäs lehtokuvioista ja siten lisääntyvä virkistyskäyttö ohjautuu suurelta osin myös muualle kaavoitettavan alueen viher- ja virkistysalueille. Lisäksi asukasmäärä kasvaa vähittäin pitkällä aikavälillä. Osa virkistyskäytöstä kuitenkin todennäköisesti suuntautuu ajoittaisesti myös Naturaalueen ympäristöön, jolloin haitallisia vaikutuksia ehkäisevien ja lieventävien toimenpiteiden toteuttaminen Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti on tärkeää Vaihettumis- / rantasuot Luontotyypin esittely Vaihettumis- ja rantasuot -luontotyyppiin (koodi 7140) luetaan keidas-, aapa- ja palsasoiden ulkopuoliset avosuot: nevat, tyypillisesti vesien äärellä esiintyvät avo- ja pensaikkoluhdat sekä pinnanmyötäisen soistumisen kautta syntyneet rantasuot. Soiden ravinteisuus vaihtelee ravinteisesta keskiravinteiseen. Luontotyypin luonnontilaisuuden kannalta keskeisiä piirteitä ovat ojittamattomuus, vesitalouden ja turpeenmuodostuksen häiriöttömyys, väli- ja/tai rimpipintaa luonnehtivan suokasvillisuuden vallitsevuus sekä avoimuus (poikkeuksena pensaikkoluhdat). Vaihettumissoiden ja rantasoiden levinneisyys ei ole muuttunut, mutta maan keski- ja eteläosissa esiintymien verkosto on muuttunut aukkoisemmaksi, pinta-ala on pienentynyt ja jäljellä olevien esiintymien luonnontila on heikentynyt. Etenkin ojitukset ovat vähentäneet luontotyypin määrää ja heikentäneet sen luonnontilaa. Luonnontilaa ovat heikentäneet myös metsien hakkuut, pohjavedenotto, pellonraivaus ja rakentuminen, vesien äärellä olevilla soilla myös vesirakentaminen ja vesien säännöstely. Erilaiset maankäyttöpaineet (mm. kunnostus- ja täydennysojitukset, EURA_Natura-tarvearvio_ docx

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 17 (36) ympäristössä tehtävät hakkuut, rantarakentaminen, muu vesitalouteen vaikuttava maankäyttö valuma-alueella) uhkaavat heikentää luontotyypin luonnontilaa. Luontotyyppiä esiintyy Lohiluomanlahden itärannalla sekä Hauttaanpellon ja Harolanlahden rannoilla (kuva 3). Vaikutusarvio Ympäristön asukasmäärän kasvu aiheuttaa vaihettumis- ja rantasoiden kulumisriskin kasvua. Mekaaninen kulutus voi aiheuttaa sekä kasvillisuuden taantumista että korvautumista muilla, kulutusta paremmin kestävillä lajeilla. Myös tämän luontotyypin osalta merkittävin osa asukasmäärän lisäyksestä sijoittuu selvästi etäämmäs ja siten lisääntyvä virkistyskäyttö ohjautuu suurelta osin myös muualle kaavoitettavan alueen viher- ja virkistysalueille. Osa virkistyskäytöstä voi suuntautua ajoittaisesti myös Natura-alueen ympäristöön, jolloin haitallisia vaikutuksia ehkäisevien ja lieventävien toimenpiteiden toteuttaminen Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti on tärkeää. Vaihettumis- ja rantasuot ovat ominaisuuksiltaan melko vaikeakulkuisia eivätkä ne ole virkistyskäytön kannalta erityisen houkuttelevia ympäristöjä. Virkistyskäytön ei arvioida aiheuttavan merkittäviä haitallisia vaikutuksia Hakamaat ja kaskilaitumet Luontotyypin esittely Hakamaat ja kaskilaitumet luontotyyppiin (1630) kuuluu harvapuustoisia karjan laitumia, joilla puu- ja pensasryhmät vuorottelevat. Kaskilaitumet puolestaan ovat kaskiviljelyn tuloksena syntyneitä laidunnettuja lehtimetsiä, joissa on nykyisellään runsaammin puustoa kuin hakamailla. Hakamailla niittykasvillisuus on vallitsevampaa kuin metsäkasvillisuus. Hakamaiden ja kaskilaitumien edustavuuden kannalta tärkeitä piirteitä ovat niittylaikkujen ja puuston vaihtelu ja etenkin hakamailla vanhan, osin vioittuneen ja lahoavan puuston esiintyminen. Edustavat kohteet ovat edelleen laidunnettuja. Luontotyyppiin luetaan kuitenkin myös ne alueet, joiden laidunnuksen loppumisesta on kulunut vain vähän aikaa ja hakamaan tai kaskilaitumen ominaispiirteet ovat säilyneet. Luontotyyppi on voimakkaasti vähentynyt laidunnuksen perinteisen laidunkäytön loputtua. Hakamaita on myös usein metsitetty. Uhkia ovat myös rehevöityminen, metsän käsittely, lahopuun poisto sekä rakentaminen ja pellonraivaus. Hakamaat ja kaskilaitumet luontotyyppiä esiintyy Harolanlahden Natura-alueen länsiosissa (kuva 3). Vaikutusarvio Ympäristön asukasmäärän kasvu aiheuttaa hakamaiden ja kaskilaitumien kulumisriskin kasvua. Mekaaninen kulutus voi aiheuttaa sekä niittykasvillisuuden taantumista että korvautumista muilla, kulutusta paremmin kestävillä lajeilla. Hakamaiden ja kaskilaitumien palautuvuus ja uudistumispotentiaali on toisaalta melko hyvä, mutta pitkäkestoinen voimakas kuluminen vaatii myös pitkän palautumisajan. Alueella ulkoilutettavien koirien jätökset lisäävät luontotyypin ravinteisuutta, minkä myötä typensuosijalajisto kuten vuohenputki ja nokkonen runsastuvat ja tämä taannuttaa muuta kilpailukyvyltään heikompaa niittylajistoa. Toisaalta virkistyskäytön kasvu ja kohtalainen maaston kuluminen voivat myös aiheuttaa vähäisiä positiivisia vaikutuksia.

22 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 18 (36) Myös tämän luontotyypin osalta merkittävin osa asukasmäärän lisäyksestä sijoittuu selvästi etäämmäs hakamaista ja kaskilaitumista ja siten lisääntyvä virkistyskäyttö ohjautuu suurelta osin myös muualle kaavoitettavan alueen viher- ja virkistysalueille. Osa virkistyskäytöstä todennäköisesti suuntautuu ajoittaisesti myös Natura-alueen ympäristöön, jolloin haitallisia vaikutuksia ehkäisevien ja lieventävien toimenpiteiden toteuttaminen Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti on tärkeää. Luontotyypille potentiaalisesti suuremmaksi uhaksi arvioidaan alueiden umpeenkasvu, mikäli alueet eivät tulevaisuudessa enää ole laidunkäytössä Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt Luontotyypin esittely Runsaslajiset kuivat niityt -luontotyyppiin (koodi 6270) luetaan kuivia ja tuoreita, lannoittamattomia ja lajistoltaan monimuotoisia niittyjä. Kasvillisuus on muodostunut pitkään jatkuneen laidunnuksen ja/tai niittämisen tuloksena. Luonnontilaisuuden ja edustavuuden kannalta olennaisinta on matala ja monilajinen kasvillisuus, jossa esiintyy runsaasti pienruohoja ja niukasti typensitojakasveja. Perinteisen hoidon ja käytön loppuminen sekä sitä seuraava rehevöityminen ja umpeenkasvu heikentävät kuivien ja tuoreiden niittyjen laatua ja vähentävät luontotyyppiin kuuluvien alueiden pinta-alaa. Niittyjen pinta-alaa vähentäviä tekijöitä ovat niiton ja laidunnuksen loppumisen ohella peltojen raivaus, metsittäminen, vieraslajien leviäminen, rakentaminen sekä rehevöittävä ja happamoittava laskeuma. Luontotyyppiä esiintyy Natura-alueella Hiittenkarin alueella (kuva 3). Vaikutusarvio Vaikutukset ovat samantyyppisiä, kuin luontotyypille hakamaat ja kaskilaitumet. Myös runsaslajisille kuiville ja tuoreille niityille kaavahanketta suuremmaksi uhaksi arvioidaan olevan alueiden umpeenkasvu, mikäli alueet eivät tulevaisuudessa enää ole laidunkäytössä. Virkistyskäytöstä aiheutuva kohtalainen kuluminen ja tiettyjen alueiden säilyminen avoimena aiheuttaa todennäköisesti vähäisiä positiivisia vaikutuksia luontotyypille Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajeille Liito-orava Liito-oravan elinympäristöä ovat varttuneet vanhat kuusivaltaiset metsät, joissa kasvaa lehtipuuta, erityisesti haapaa ja koivua sekapuuna ravinto- ja perimäpuiksi. Liito-orava tarvitsee puustoisia kulkuyhteyksiä sopivien elinympäristölaikkujen välillä liikkumiseen. Liito-oravaa esiintyy usealla sijainnilla Natura-alueella, erityisesti vanhapuustoisilla lehtokuvioilla. Osayleiskaavan mukaisilla ratkaisuilla ei ole haitallisia vaikutuksia Natura-alueella elävälle liito-oravalle. Alueen liito-oravalle soveliaiden elinympäristöjen pinta-ala ja ominaispiirteet eivät kaavan myötä muutu ja lajille tärkeät kulkuyhteydet eivät heikkene. Liito-oravan säilymismahdollisuudet Natura-alueella pitkällä aikavälillä eivät ole uhattuna. EURA_Natura-tarvearvio_ docx

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 19 (36) Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeille Harmaapäätikka Harmaapäätikka pesii harvalukuisena koko Etelä-Suomessa ja pohjoisempana paikoittaisena. Harmaapäätikka edellyttää pesimäympäristöltään vanhoja haapoja tai jaloja lehtipuita. Soveliaiden elinympäristöjen väheneminen metsätaloustoimien myötä on lajin suurin uhka. Lajin esiintyminen Natura-alueella keskittynee alueella esiintyviin lehtometsiin. Nykypäivänä parimäärä on kasvanut pariin, ja kanta on luokiteltu elinvoimaiseksi (Valkama ym. 2011). Natura-tietolomakkeen mukaan Harolanlahden Natura-alueella esiintyy 1-5 paria harmaapäätikkoja. Kaavahanke ei aiheuta muutoksia harmaapäätikan elinympäristöjen pinta-alassa tai niiden laadussa eikä siten uhkaa lajin säilymistä alueella. Lievä virkistyskäytön kasvu lajin elinympäristöissä ei todennäköisesti heikennä lajin esiintymistä alueella, sillä laji löytää todennäköisesti jatkossakin riittävän rauhallisia pesimä- ja ruokailualueita Harolanlahden Natura-alueelta sekä sen ympäristöstä. Laji on sopeutunut kulttuuriympäristöihin. Lajin kanta on valtakunnallisesti kasvussa, joten Natura-alueella pesivä kanta saa kompensaatiota ulkopuolisilta alueilta. Kaavahankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia harmaapäätikan esiintymiseen Harolanlahden Naturaalueella. Huuhkaja Huuhkaja pesii harvalukuisena vaihtelevissa metsäympäristöissä lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Kanta on vahvin Lounais-Suomessa ja länsirannikolla. Huuhkajakanta taantui vainon seurauksena jyrkästi 1900-luvulla aina 1970-luvulle asti, mutta sittemmin kanta on elpynyt. Taantumisen vuoksi huuhkajan luokitus vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa muutettiin kuitenkin elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan noin paria (Valkama ym. 2011). Natura-tietolomakkeen mukaan Harolanlahden Natura-alueella esiintyy 1 huuhkajapari. Lajin pesimäalue voi sijoittua Natura-alueen ulkopuolelle, sillä Naturaalueella ei esiinny lajin tyypillisiä pesimäympäristöjä. Natura-alueella pesivän huuhkajan varsinaiset pesimäympäristöt eivät ole tiedossa, mutta kaavan toteutuessa Natura-alueen läheisyydessä säilyy riittävän laajoja rakentamattomia ja rauhallisia metsäalueita, jolla lajin pesintä on edelleen mahdollista. Kaavahanke ei siten aiheuta merkittäviä muutoksia huuhkajan elinympäristöjen pintaalassa tai niiden laadussa eikä siten uhkaa lajin säilymistä alueella. Asukasmäärän lisääntyessä metsäalueiden vähäisestä virkistyskäytön kasvusta ei arvioida aiheutuvat merkittäviä häiriövaikutuksia myös kulttuuriympäristöön sopeutuneelle lajille. Kaavahankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia huuhkajan esiintymiseen Harolanlahden Natura-alueella. Kalatiira Kalatiira on sisävesillä yleinen laji. Se suosii suurten selkävesien luotoja ja pikkusaarten rantakallioita, mutta pesii myös pienemmissä vesistöissä karuista metsäjärvistä reheviin lintujärviin. Suomessa pesii suuruusluokkaa paria kalatiiroja (Valkama ym. 2011). Natura-tietolomakkeen mukaan Harolanlahden Natura-alueelle kerääntyy 1-5 yksilöä kalatiiroja (suojelu ei perustu lajin pesintään alueella). Kaavahanke ei vähennä kalatiiralle sopivaa ruokailu- tai levähdysympäristöä. Vesialueen virkistyskäyttö ja veneliikenne eivät kaavan mukaisten ratkaisujen myötä kasva merkittävästi joten lajille ei aiheudu merkittäviä lisähäiriöitä nykytilanteeseen verrattuna. Kaavahankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia kalatiiran esiintymiseen Harolanlahden Natura-alueella.

24 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 20 (36) Kuikka Kuikka on pitkäikäinen ja hitaasti lisääntyvä lintulaji, jonka kanta on taantunut. Syynä tähän pidetään rantojen rakentamista ja retkeilyn aiheuttamaa lisääntynyttä häirintää. Vaikutus on usein välillinen: pesältään paenneen kuikan munat joutuvat helposti variksen tai muiden pesärosvojen saaliksi. Kuikka suosii pesimäympäristöinä runsassaarisia, suuria sisävesiä ja rauhallisia metsäjärviä. Kuikan asuttamat metsäjärvet ovat yleensä syviä, verrattain kirkasvetisiä ja kovarantaisia. Tuoreimman arvion mukaan Suomessa arvioidaan pesivän kuikkaparia, ja vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa kuikkakanta luokiteltiin edelleen elinvoimaiseksi (Valkama ym. 2011). Natura-tietolomakkeen mukaan Harolanlahden Natura-alueella pesii 1-5 paria kuikkia. Kaavahanke ei vähennä kuikalle sopivaa elinympäristöä, sillä uutta rakentamista ei osoiteta aivan rantojen läheisyyteen potentiaalisille pesimäalueille. Kuikan tarkat pesimäalueet eivät ole tiedossa, mutta voidaan pitää todennäköisenä, että niitä sijoittuu Natura-alueen rauhallisimpiin osiin sen eteläosan alueen pieniin saariin sekä mahdollisesti myös rakentamattomille ranta-alueille. Nämä alueet säilyvät nykytilassaan kaavan toteutuessa. Vesialueen virkistyskäyttö ja veneliikenne eivät kaavan mukaisten ratkaisujen myötä kasva merkittävästi joten lajille ei aiheudu merkittäviä lisähäiriöitä nykytilanteeseen verrattuna. Alueella pesivät kuikat ovat todennäköisesti jo jossain määrin tottuneet vesialueen virkistyskäytön aiheuttamaan häiriöön. Haitallisia vaikutuksia ehkäisevien ja lieventävien toimenpiteiden (mm. maihinnousukiellot suojelualueilla pesimäaikaan) toteuttaminen Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti on tärkeää. Kaavahankkeella ei arvioida olevan vähäistä suurempia vaikutuksia kuikan esiintymiseen Harolanlahden Natura-alueella. Kurki Kurki pesii erilaisilla soilla lähes koko maassa. Kanta on vahvin laajojen ja avointen soiden luonnehtimassa Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Kurki vaatii pesimäympäristöltään rauhallisuutta ja kaikkoaa herkästi jatkuvasti häirittäessä. Kannan taantumisen syitä ovat vaino viljelyksillä sekä soiden ojitusten aiheuttamat elinympäristömuutokset. Lajin kanta on kasvussa. Suomen viimeisin kannanarvio oli jo paria ja vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa Suomen kurkipopulaatio arvioitiin elinvoimaiseksi (Valkama ym. 2011). Kurki pesii Harolanlahden Natura-alueella, mutta pesivien parien määrästä ei ole Natura-lomakkeessa tarkempaa tietoa. Kaavahanke ei vähennä kurjelle sopivaa elinympäristöä. Kurki voi pesiä Natura-alueen rantasoilla, mutta näille kohteille ei ole kaavassa osoitettu muuttuvaa maankäyttöä. Kurjen potentiaalisille ruokailupelloille Natura-alueen läheisyydessä ei kohdistu muutoksia. Vesialueen virkistyskäyttö ja veneliikenne eivät kaavan mukaisten ratkaisujen myötä kasva merkittävästi joten lajille ei aiheudu merkittäviä lisähäiriöitä nykytilanteeseen verrattuna. Kaavahankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia kurjen esiintymiseen Harolanlahden Natura-alueella. Luhtahuitti Luhtahuitti pesii harvalukuisena rehevillä ruohostorannoilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Luhtahuitti suosii vetisiä sarakasvustoja, osmankäämeikköjä ja kortteikkoja. Myös rantojen tulvaniityt kelpaavat elinympäristöksi, mutta korkeakasvuisia ruovikkoja laji karttaa. Suomessa pesii vain noin paria (Valkama ym. 2011). Koska laji on taantunut voimakkaasti myös Suomessa, muutettiin sen uhanalaisuusluokitus vuonna 2010 elinvoimaisesta silmälläpidettävään. Luhtahuitti pesii Natura-alueella, mutta pesivien parien määrästä ei ole Natura-lomakkeessa tarkempaa tietoa. EURA_Natura-tarvearvio_ docx