Suomen Luontotieto Oy. Sysmän Markkinarannan suunnittelualueen vesikasvillisuus- ja sukeltajaselvitykset 2014

Transkriptio

1 Suomen Luontotieto Oy Sysmän Markkinarannan suunnittelualueen vesikasvillisuus- ja sukeltajaselvitykset 2014 Alueen eteläreunassa on pieni järvikaislakasvusto Suomen Luontotieto Oy 37/2014 Jyrki Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Tulokset Vesikasviselvitys Uposkuoriaisselvitys Johdanto Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Sysmän kunta/ Essi Carlson tilasi syksyllä 2014 Suomen Luontotieto Oy:ltä vesikasvillisuusja kuoriaisselvityksen Sysmän keskustan Markkinarannan alueelta. Alueelle on suunniteltu kelluvia rakennuksia ja selvitys liittyy hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä on tilaajan puolelta toiminut Essi Carlson ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja menetelmät Tutkimusalueelta (karttaliite 1) selvitettiin alueen vesikasvillisuus sekä Eu:n Luontodirektiivin liitteen II ja IV lajeihin kuuluvien jättisukeltajan (Dytiscus latissimus) ja isolampisukeltajan (Graphoderus bilineatus) esiintyminen alueella. Alueen vesikasvit selvitettiin rannalta käsin kahlaamalla sekä veneestä käsin pohjaa haralla tutkimalla. Näkösyvyys oli tutkimusajankohtana noin 70 cm. Haraamalla pystyttiin tutkimaan myös alueen länsireunan syvin kohta (2.4 m ). Aikuisten jättisukeltajien ja isolampisukeltajien löytämiseksi käytettiin suurten vesiselkärangattomien pyyntiin kehitettyä nuottaa. Nuotta on poikasnuottauspyyntiin kehitetystä rantanuotasta muokattu versio, jossa havaksen silmäkoko on vain 0.6 cm. Nuotan pystysyvyys on 1.6 metriä ja perän leveys nuotan alkuvedossa on 10 metriä. Pyynneissä nuotta on osoittautunut erinomaiseksi keinoksi suurten vesiselkärangattomien pyyntiin. Yhdellä vedolla on mahdollista selvittää usean aarin laajuisen alueen vesiselkärangattomat. Nuotan vetosyvyyttä on mahdollista säädellä ja tasapohjalla nuottaa voi vetää aivan pohjaa pitkin. Selvityksen maastotyöt tehtiin hyvissä olosuhteissa. Selvityksen maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Yleiskuva tutkimusalueesta etelän suuntaan 3

4 Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista eliölajeista. 3. Tutkimusalue Tutkimusalue sijaitsee Sysmän keskustaajaman eteläpuoleisessa lahdessa. Tutkimusalue on leirintäalueen uimarantaa ja sen pinta-ala on 8870 neliömetriä. Vesialueella on useita laitureita ja aluetta reunustava ranta-alue on hoidettua pihapiiriä. Vesialueen pohjaa on muokattu ja alueelle on tuotu hiekkaa. Vesialueen ulapanpuoleisella reunalla pohja on melko kovaa savea ja osa pohjassa on myös kivenlohkareita. Liejupohjaa on tutkimusalueen pohjoispuolisella alueella, jossa vesikasvillisuuttakin on hieman enemmän 4. Tulokset 4.1. Vesikasviselvitys Uimarannan keskiosa eli laitureiden välinen alue on hyvin niukkakasvuista ja osa alueesta on täysi kasvitonta. Hieman syvemmällä kasvaa harvana kasvustona ruskoärviää (Myriophyllum alterniflorum), jota kasvaa yksittäin myös koko alueella. Monivuotinen laji on tyypillinen kirkasvetisten järvien pohjakasvi. Muita uposlehtisiä lajeja oli alueen syvimmällä kohdalla niukkana kasvanut ahvenvita (Potamogeton perfoliatus) ja pohjoisimman laiturin vieressä kasvanut heinävita (Potamogeton gramineus). Kelluslehtisistä alueella kasvaa uistinvitaa (Potamogeton natans) ja ulpukkaa (Nuphar lutea), mutta nämä puuttuvat uimarannan käytetyimmästä keskiosasta. Edellisten lisäksi tutkimusalueen eteläreunasta löytyi näkinpartaisleviin kuuluvaa järvisilopartaa (Nitella flexilis), joka on myös uposlajeihin ryhmiteltävä laji. Pohjoisimman laiturin vieressä on harva ulpukkakasvusto 4

5 Ilmaversoisista järven rantavyöhykkeellä kasvoi järviruokoa (Phragmites australis) alueen eteläpuolella. Eteläisimmän laiturin vieressä oli myös pieni järvikaislakasvusto (Scirpus lacustris). Järvikaislaa kasvoi myös pohjoisimman laiturin pohjoispuolella harvana kasvustona. Uimarannan hietikolta löytyi myös irtonaista vesiruttokasvustoa (Elodea canadensis), joka oli ajautunut aaltojen mukana paikalle. Usein massalajina esiintyvä vieraslajeihin luettava laji ei kuitenkaan uimarannan alueella kasva. 4.2 Uposkuoriaisselvitys Johdanto Alueelta etsittiin kahta sukeltajiin (Dytiscidae) kuuluvaa uposkuoriaista. Kumpikin laji talvehtii aikuisena ja toukkavaihe elää pohjalietteessä Jättisukeltaja (Dytiscus latissimus) Jättisukeltaja on levinneisyydeltään länsipalearktinen laji ulottaen idässä esiintymisalueensa läntiseen Siperiaan. Suomessa laji on hyvin laajalti levinnyt, mutta esiintymisalue on laikuittainen. Se puuttuu meillä vain Ahvenanmaalta, Etelä-Pohjanmaalta, läntisestä Kemin Lapista sekä Enontekiön ja Inarin Lapista. Laji on esiintymispaikoillaan usein harvalukuinen ja tämän vuoksi se jää usein huomaamatta. Elinympäristövaatimuksiltaan laji on valikoivampi kuin useimmat muut sukulaisensa. Se suosii yleensä järviä ja erityisesti niiden sara- ja kortekasvustoisia ranta-alueita. Kuten sukunsa muutkin lajit se talvehtii vedessä. Isolampisukeltaja (Graphoderus bilineatus) Isolampisukeltaja on Suomessa vähälukuinen laji, jota tavataan Etelä-Suomesta aina Kainuuseen asti. Laji suosii elinympäristöinään matalia liejupohjaisia ja ravinteikkaita pienvesistöjä, jossa on runsasta kasvillisuutta. Suurista ja kirkasvetisistä järvistä laji on tavattu harvoin. Kuten muutkin suuret vesiselkärangattomat se välttää alueita, joissa lajia saalistavia petokaloja esiintyy runsaasti. Lajia tavataankin yleensä petokalattomista pienvesistä. Pienvesistöt ovat Vesilain ja Metsälain suojelemia kohteita eikä laji ole taantunut viime vuosina. Lajin suojelutaso on elinvoimainen. Harauksen tuloksia eli ruskoärviää ämpärissä 5

6 4.2.2 Tulokset Tutkimusalueella tehtiin yhteensä 7 eri nuotanvetoa, jossa käytännössä valtaosa alueesta harattiin tarkasti. Laitureiden välisellä alueella nuotanvetosuunta oli ulapalta rantaan päin ja syvällä osuudella, laitureiden ulkopuolella nuottaa vedettiin rannansuuntaisesti. Nuottauksen lisäksi rannalta haavittiin pohjaa kahluusyvyyteen asti ja laitureiden reunoilta myös syvemmältä. Nuottauksella ei saatu saaliksi ainoatakaan vesiselkärangatonta. Haavimalla alueen pohjoispuolen lahden pohjukasta, matalasta rantavedestä saatiin kaksi lajilleen määrittämätöntä pikkumalluaislajia (Corixidae). Tämä alue sijaitsee tutkimusalueen ulkopuolella. Nuottasaaliin ehdottomasti runsaslukuisin ryhmä olivat järvisimpukat, joita yhdellä vedolla saatiin parhaimmillaan kolmisenkymmentä. Simpukoista eläviä oli vain pieni osa, valtaosan ollessa pelkkiä kuoria. Kymmenen tarkemmin lajilleen tutkittua simpukkaa olivat kaikki järvisimpukoita (Anodonta anatina). Tutkimusalueen ulapanpuoleisella reunalla nuottauksessa saatiin runsaasti pikkuahvenia, kiiskiä, pasuri sekä pieni made. Koska vesiselkärangattomien nuottaus tehdään kalaston nuottausta hitaammin nopeammat ja isot kalat pääsevät nuotasta helposti karkuun. Jättisukeltajalle sekä isolampisukeltajalle tutkittu alue on todennäköisesti huonoa elinympäristöä. Koska pohja on valtaosiltaan melko kovaa ja uimarantakäytössä, on liejupohjaa alueella vain sen syvimmissä osissa. Alueen kasvillisuuden niukkuus ja erityisesti rannan sara-, korte ja kaislavyöhykkeen lähes täydellinen puuttuminen heikentävät kohteen laatua vaateliaan sukeltajalajiston esiintymispaikkana. 5. Yhteenveto Tutkitun alueen vesikasvilajisto on niukka eikä lajistoon kuuluu vaateliasta tai uhanalaista lajistoa. Alueen pohjakasveista runsaslukuisin oli ruskoärviä, jota tavattiin aivan rannan tuntumasta tutkimusalueen syvimpään kohtaan asti. Kelluslehtisistä alueella kasvaa niukkana, ahvenvitaa, uistinvitaa ja ulpukkaa, mutta nämä puuttuvat uimarannan käytetyimmästä keskiosasta. Jättisukeltajalle sekä isolampisukeltajalle tutkitulla alueella ei ole sopivaa elinympäristöä ja lajien esiintyminen alueella on hyvin epätodennäköistä. Uistinvita on ulpukan kanssa ainoa uimarannan kelluslehtinen kasvi 6

7 6. Lähteet ja kirjallisuus Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Löbl, I. & Smetana, A. (edit.) Archostemata - Myxophaga - Adephaga - Catalogue of Palearctic Coleoptera 1, Nilsson, A Dytiscidae (Coleoptera) - World Catalogue of Insects 3, Nilsson, A. & Holmen, M The aquatic Adephaga (Coleoptera) of Fennoscandia and Denmark. II. Dytiscidae - Fauna Ent. Scand. 32, Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 113 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa.ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Valtonen, Pekka: www. forest.uef.fi/~pmartik/pages/kuoriaiset_dytiscidae.html 7

8 7. Liitteet Liite 1.Tutkimusalueen kartta 8