Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 210/2000 vp Elintarvikkeiden suolapitoisuuden vähentäminen Eduskunnan puhemiehelle Kevättalvella 1997 toteutetun suomalaisten aikuisten ravintotutkimuksen mukaan suolan saanti on suosituksiin verrattuna runsasta. Suomessa on aktiivisesti kehitetty elintarvikkeiden suolapitoisuuksia koskevaa lainsäädäntöä - suuntaus on oikea ja kehitys jatkuu kaikkien hyväksi. Prosessoitujen elintarvikkeiden ja valmisruokien suolapitoisuudet eivät kuitenkaan ole aina saaneet osakseen riittävää huomiota. Ihminen ei tarvitse ruokasuolaa (NaCl) lainkaan, koska ruoka-aineissa luonnostaan oleva natrium (noin 1,5 g NaCl päivässä) riittää tyydyttämään fysiologisen tarpeen. Suomalaisten keskimääräinen natriumin kokonaissaanti on tavallista tasoa moniin maihin verrattuna. Enää suomalaiset eivät syö poikkeuksellisen suolaista ruokaa, mutta suositukseen on vielä matkaa. Suomalaisten miesten suolan saanti ravinnosta on 10,5 g/vrk (1,1 g/mj) ja naisten 7,2 g/vrk (1,1 g/mj). Sekä naisten että miesten suolan saanti on runsasta verrattuna suositukseen, joka on 5 g/vrk tai 0,5 g/mj. Suolan tärkeimmät lähteet ovat ruoan valmistuksessa käytetty suola, makkara ja lihavalmisteet sekä leipä. Kotona käytetyn suolan osuus on jatkuvasti pienentynyt, koska kodeissa valmistetaan vähemmän ruokaa ja vastaavasti suurkeittiöissä valmistetun ruoan ja prosessoitujen elintarvikkeiden kulutus on kasvanut. Arvion mukaan 70 prosentia suolasta saadaan nyt teollisesti valmistetuista elintarvikkeista; kotona ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa käytetyn suolan osuus on 20 ja joukkoruokailun osuus 10 prosenttia. Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa syödään aika vähäsuolaista ruokaa. Elintarvikkeiden liikkuvuuden myötä on tultu tilanteeseen, että Suomeen tuodaan erittäin suolaisia tuotteita. Esimerkiksi Ranskasta tuotettujen paistovalmiiden patonki en suolapitoisuus saattaa olla 1, 7 %, kun oma lainsäädäntömme määrittelee 1,3 % normaalisuolaisen ylärajaksi. Suolan saannin suositus, 5 g päivässä, on epärealistisen tiukka. Sydäntautiliitto pitääkin 7 g:n tavoitetasoa realistisena. Tästä tasosta suomalaiset eivät enää ole kovin kaukana. Suomessa vähäsuolaisten elintarvikkeiden valikoima kasvaa koko ajan, samoin kuin ihmisten tietoisuus turhan suolaisen ruoan haitallisuudesta. Muualla Euroopassa ei vielä olla yhtä pitkällä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kehitys suolapitoisuuden vähentämiseksi elintarvikkeissa jatkuu myönteisenä ja jotta suolapitoisuuden vähetäminen taataan myös prosessoiduissa elintarvikkeissaja valmisruoissa sekä mitä hallitus aikoo tehdä, jotta tiedostettaisiin myös tuontielintarvikkeiden korkeat suolapitoisuudet? Versio 2.0

2 Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2000 Kimmo Kiljunen /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 210/2000 vp- Kimmo Kiljunen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Kimmo Kiljusen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 210/2000 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta kehitys suolapitoisuuden vähentämiseksi elintarvikkeissa jatkuu myönteisenä ja jotta suolapitoisuuden vähentäminen taataan myös prosessoiduissa elintarvikkeissaja valmisruoissa sekä mitä hallitus aikoo tehdä, jotta tiedostettaisiin myös tuontielintarvikkeiden korkeat suolapitoisuudet? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Euroopan yhteisöjen elintarvikelainsäädännössä ei ole säännöksiä, jotka rajoittaisivat ruokasuolan (natriumkloridi) lisäämistä elintarvikkeisiin. Yhteisösäännöksissä lähdetään siitä, että kuluttaja saa pakkausmerkinnöistä oleelliset tiedot elintarvikkeen koostumuksesta. Suomen elintarvikelainsäädäntö on mukautettu Euroopan yhteisöjen elintarvikesäädäntöön. Suomessa on kuitenkin kansanterveydellisistä syistä pidetty voimassa eräitä kansallisia elintarvikkeiden merkintämääräyksiä, joihin kuuluu mm. pakollinen suolapitoisuusmerkintä. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (795/ 1991) on määritelty elintarvikeryhmät, j ois- sa ruokasuolan määrä on ilmoitettava painoprosentteina. Luettelo kattaa suuren osan tärkeistä suolanlähteistä. Lisäksi tiettyihin elintarvikkeisiin vaaditaan merkintä "voimakassuolainen" tai "lisätty paljon suolaa", jos tuoteryhmäkohtaisesti asetetut suolapitoisuusrajat ylittyvät. Suolan ilmoittamisesta annetut merkintämääräykset koskevat sekä kotimaassa valmistettuja että tuontielintarvikkeita. Suomessa terveysviranomaiset, kuluttajat ja elintarviketeollisuus ovat pitäneet suolan pakollista ilmoittamista hyvänä ohjauskeinona vähäsuolaiseen ruokavalioon. Tehtyjen seurantatutkimusten mukaan merkinnäillä on ollut elintarvikkeiden suolapitoisuutta alentava vaikutus. Valmistajat ovat pyrkineet välttämään "voimakassuolainen" -merkintää ja alentaneet valmisteidensa suolapitoisuuksia ilmoitusrajan alapuolelle. Monissa tuotteissa on myös siirrytty käyttämään vähemmän natriumia sisältäviä mineraalisuoloja. Suolapitoisuusmerkintöjen valvonta on osa elintarvikevalvontaviranomaisten tekemää markkinavalvontaa. Elintarvikeviraston ja Tullilaboratorion välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti tarkastetaan myös maahantuotujen elintarvikkeiden suolapitoisuusmerkintöjä pistokokein. Elintarvikevirasto on tuottanut kuluttajainformaatioaineistoa mm. suolan haitoista ja kuluttajan mahdollisuuksista välttää suolan saantia teollisista elintarvikkeista sekä pakkausmerkinnöistä kuluttajainformaation osana. Selvitysten mukaan kuluttajat pitävätkin pakkausmerkintöjä tärkeänä tiedonlähteenä. 3

4 Ministerin vastaus Hallituksen tavoitteena on edelleen jatkaa kuluttajiin suuntautuvan infonnation tuottamista, jotta kuluttajat pakkausmerkintöjen avulla pystyisivät entistä paremmin valitsemaan terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta sopivia tuotteita. Hallitus toivoo, että elintarviketeollisuus näkisi vapaaehtoisen ravintosisällön ja natriumin ilmoittamisen kilpailukeinona ja pyrkisivät lisäämään sitä. Helsingissä 22 päivänä maaliskuuta 2000 Ministeri Kimmo Sasi 4

5 Ministems svar KK 210/2000 vp- Kimmo Kiljunen /sd Tili riksdagens talman 1 det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsman Kimmo Kiljunen /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 210/2000 rd: Vilka åtgärder har regeringen för avsikt att vidta för att den positiva utvecklingen mot lägre salthalter i livsmedel skall fortsätta och för att lägre salthalter kan garanteras också i fråga om processbehandlade livsmedel och färdigmat samt vad ämnar regeringen göra för att människorna skall bli medvetna också om de höga salthalterna i importerade livsmedel? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Europeiska gemenskapens livsmedelslagstiftning har inga bestämmelser som begränsar tillsättningen av koksalt (natriumklorid) till livsmedel. Utgångspunkten i gemenskapslagstiftningen är att konsumenten får alla väsentliga uppgifter om livsmedlets sammansättning av förpackningspåskriftema. Livsmedelslagstiftningen i Finland är anpassad efter Europeiska gemenskapens livsmedelslagstiftning. Finland har dock av skäl som rör folkhälsan bibehållit vissa nationella bestämmelser om påskrifter på livsmedelsförpackningar i vilka ingår bl.a. obligatorisk uppgift om salthalt. 1 handels- och industriministeriets beslut (795/1991) har man fastställt de livsmedelsgrupper för vilka halten koksalt skall anges som viktprocent. Förteckningen omfattar en stor del av de viktigaste saltkälloma. Dessutom krävs att vissa livsmedel skall vara försedda med påskriften "kraftigt saltat" eller "tillsatt mycket salt" om de salthalter som bestämts för produktgruppen överskrids. Bestämmelsema om angivande av salthalten i livsmedel gäller både för de livsmedel som produceras i hemlandet och för importerade livsmedel. 1 Finland har hälsovårdsmyndighetema, konsumentema och livsmedelsindustrin betraktat skyldigheten att ange livsmedlets salthait som ett bra styrmedel i utvecklingen mot en saltfattigare kost. Enligt de uppföljningsundersökningar som har gjorts har påskrifterna haft till följd att salthalten i livsmedlen har sjunkit. Tillverkarna har försökt undvika märkningen "kraftigt saltat" och har sänkt salthalten i sina produkter så att den ligger under gränsen för det obligatoriska angivandet av salthalt. 1 många produkter har man också övergått till mineralsalter som innehåller mindre mängder natrium. Tillsynen över att bestämmelserna om angivandet av salthalten i livsmedel följs är en del av den marknadsövervakning som livsmedelsmyndigheterna sköter. Enligt den överenskommelse som har träffats mellan Livsmedelsverket och Tullaboratoriet kontrolleras även anteckningarna om livsmedlets salthait på importerade livsmedel genom stickprov. Livsmedelsverket har producerat informationsmaterial för konsumenterna bl.a. om de men för hälsan som salt kan orsaka och om konsumenternas möjligheter att undvika tillförsel av salt genom industriellt tillverkade livsmedel samt om påskrifterna på livsmedelsförpackningar som en del av konsumentinformationen. Enligt utredningarna betraktar också konsumenterna förpackningspåskrifterna som en viktig informationskälla. 5

6 Ministems svar Regeringen har vidare som mål att fortsätta med produktioneo av konsumentinformation för att konsumentema med hjälp av förpackningspåskriftema bättre än tidigare skall kunna välja sådana produkter som är bra för hälsan och välmå- gan. Regeringen hoppas att livsmedelsindustrin skall betrakta ett frivilligt angivande av näringsinnehåll och natriumhalt som ett konkurrensmedel och skall öka bruket av det. Helsingfors den 22 mars 2000 Minister Kimmo Sasi 6