POIS PUL PUUTTEET K E 1 N OT.JA KORV 1 K K EET KAYTTOON JA - ".. u

Transkriptio

1 POIS PUL JA - PUUTTEET K E 1 N OT.JA KORV 1 K K EET ".. u KAYTTOON

2 Tieteen suurennuslasl joka miehen käteen 1 julkais t, TIEDE JA ME Jokamiehen yliopisto jollaista juuri nyt kaivataan! TIEDE JA ME, Jokamiehen yliopisto, sisältää suomalaisten tiedemiesten ja asiantuntijain kirjoituksia tieteen viimeaikaisista suurenmoisista saavutuksista käytännöllisen elämän palveluksessa helppotajuises...<>a ja valaisevassa muodossa. TIEDE JA ME selvittää luonnon, tekniikan, ihmisen, oman itsemme salaisuuksia tavalla, joka on monin verroin jännittävämpää lukemista kuin mitkään jännitysromaanit TIEDE JA ME sopii yhtä hyvin matkalukemiseksi kuin vakavan opiskelun pohjaksi. saamanne Tästä jokamiehen yliopistosta tiivistetty tietomäärä koituu juuri Teille arvaamattomaksi hyödyksi, sekä henkiseksi että aineelli ek.si pääomaksenne! TIEDE JA ME julkaisu käsittää useita eri jaksoja. joista kunkin julkaiseminen vie noin vuoden. Yksi jakso käsittä.i 20 nidettä ja maksaa 700 mk. Tilaajille on varattu myös seuraavat vähittäismaksu\ aihtoehdot: 120 mk heti ja joka kuukausi yhden vuoden ajan 65 mk tai 200 mk heti ja joka kuukausi puolen vtioden ajan 100 mk. Yhden crihiseo niteen hinta on 50 mk. t lehtiyhtymä Oy Hinta 49:-

3 POIS PULA JA PUUTTEET

4 POIS PULA JA PUUTTEET KEINOT JA KORVIKKEET KÄYTTOON TQIMITf.4.NUT.li::Cinlanhuo1tominisl riön tie.!oilusloimillon pcicillikkö UNTAMO UTRIO Kuviltonut ERKit.l KOPONEN t lehtiyhtymä Oy - HElSINKI

5 DtlliDki 19d - Lehtipaino Oy

6 ..jj : = r. d i.}j - '... KEINOT JA KORVIKKEET K.iWTTOON!»Kon.sti miästä a.uuaa. muu ko lron.stin muistaa.» (SaJakuntalainen.sananparsi.) Suomen kansa ei ole koskaan laiskuutensa tai saamattomuutensa takia tarvikkeiden niukkuutta kärsinyt. Suurempien kansojed keskinäiset sodat ja luonnon aiheuttamat vaikeudet, kuten kato vuodet, ovat saattaneet tämän kansan sangen usein taistelemaan puutetta vastaan. Historiamme todistaa, että kerran toisensa jälkeen ovat suomalaiset selviytyneet sekä aineellisesti että henkisesti tukalista ajoista voittajina ja entistä sitkistyneempinä ja tarmokkaampina luoneet nopeasti jälleen keskuuteensa hyvinvoinnin. Muua historiamme osoittaa myös, ettii juuri kun kaikinpuolinen hyvinvointi on saatu palautetuksi ja entistä kukoistavampi aika

7 on alkamassa, on meidät jälleen suistettu kestämään puutteen vuosia. Olemme nytkiri joutuneet puutteen lujaan puristukseen. Jopa niin ankaraan kamppailuun olemassaolostamme, että meitä ei uhkaa ainoastaan tarvikkeiden puute, vaan myös ulkonainen vihollinen. Viimemainitusta olemme selvinneet voitollisesti, mutta miten kykenemme torjumaan ensinmainitun? Nykyaikainen sota on totaalista, ja siksi puutteen torjuminen on aivan yhtä arvokasta taistelua olemassaolostanune kuin asemiesten toiminta tulirintamalla. Jos me sorrumme puutteeseen, silloin tulirintamallakin saavutetut voitot ovat merkityksettömiä. Tämän takia on kotirintamalla kaikki voimat ponnisteltava taisteluun tarvikkeiden puutetta vastaan. Me emme yksin nykyisin knmppaile taloudellisissa vaikeuksis sa. Kaikkialla maailmassa käydään samaa taistelua. Lohdutuksenamrne on se, etteivät meidän vaikeutemme ole kaikkein suurimpia. Monissa maissa on taloudellinen tilanne paljon vakuampi kuin meillä. Mutta tämä ei oikeuta meitä omahyväiseen velttouteen. Sota jatkuu edelleen ja tarvikkeiden puute voi meidänkin kohdallamme käydä nykyistä tuntuvammaksi. Siksi on meidän otettava oppia historiastamme, omaksuttava Saarijärven Pnavon sisukas mieli ja esivanhempaimme keinot pulan torjumisessa. Sillä miksi me emme pystyisi tästä selviytymään, kun kenan esivanhempamme ovat onnellisesti ohittaneet monet paljon vaikeamrnatkin tilanteet? Meidän on vain itse kunkin reippaasti turvauduttava vanhoihin koeteltuihin korvikkeisiin, keksittävä uusin keinoja ja vastikkeita ja omaksuttava empimättä teollisuutemme luomat pula-ajan tavarat. Samalla meistä. jokaisen on muistettava, että mitään taistelua ei voi voittaa yksi sotamies, vaan kokonainen, lujatahtoinen ja kurinalainen armeija. Kotirintaman perheenemän nät, -isät ja lapsetkin muodostavat nyt yhtenäisen armeijan taiste-

8 Jossa puutetta vastaan. Tämän armeijan yhteishengestä riippuu tuntuvasti se, miten vähin vaurioin me nykyisestä pulasta selviy dymme. Tämän kirjan tarkoituksena on pieneltä osaltaan lievittää ny kyistä tarvikkeiden niukkuutta. Tähän teokseen on koottu aikaieemmin julkisuudessa selostettuja keinoja ja korvikkeita ja liitetty mukaan myös sellaisia, jotka eivät ole oileet yleisesti tunnettuja. Niinikään selostetaan vanhojen tarvikkeiden huole1iista hoitoa ja niiden»jatkamista» korvikeainehilla sekä myös erinäisten tarvikkeiden puutteen syitä, koska suomalainen ei usko, ennenkuin tietää asian oikean laidan. Tämä kirja ei pyri suinkaan olemaan täydellinen alallaan -'uusia >>pulantorjujiahan» keksitään ja voidaan keksiä ehtimiseen. Aikaisemmin on jo ilmestynyt joukko kirjasia, joissa esitellään keinoja ja korvikkeita pulan lievittäroi seksi. Nämä kirjaset on lueteltu loppusivuilla, ja suosiitelemme niitä lämpimästi. Tärkeätähän on, että pula-ajan keksinnöt saadaan mahdollisimman laajojen kansankerrosten tietoon. Tämän kirjan toimittaminen ei olisi oiiut mahdollista ilman eräitten asiantuntijain aulista apua. Neuvoja ja ohjeita ovat hy väntahtoisesti antaneet mm. talousopettajat Kerttu 01 s on en, Minna K o i v i s t o ja Toini Syvä 1 a h t i, konsulentit Maiju G e b h a r d ja Saimi La t on en, maat ja metsät. kandidaatit Toini ja Erkki Vi rnes.sekä U. J. Pe usa, fil maisterit Kerttu Sihvonen ja Elli Sa u r io, toimittaja Mary 01 ki sekä mainospäällikkö N. La hti ne n. Edelleen ovat seuraavat henkilöt avustaneet korvikekeksinnöillään: Aina A h l b e r g, Juho T u r u. nen, Ve ikko J, Ek, Aino Hyvönen, Irene Ingman, Helmi Vi hersalo, Hj. Arimaa, Jenny La ukkanen, N. Ta a si, Antti S. U o t i Ia, Lauri K u r tt i Ia, Tuulikki Ju ssi1'a ja F&:o Eero 1 a. Kaikille edellämainituille mitä parhaimmat kii tokset.

9 Kun sota on katkais!ot useimpien jokapäitiiste:u. kulutustanik keittemme tuontitiet, on meidän nyt saatava niitä Ta.staavia tuotteita mahdollisimman paljon kotimaasta. Vain tällä tanlla me voimme ohittaa nykyisen pula-ajan. Meillä onkin tähän paljo mahdollisuuksia, kunhan keksinune kaikki käyttökelpoiset luoanonvaraiset tuotteemme ja opimme niitä oikein käyttämään. Myös tulevina rauhan TUosina on kansantaloudellenune varmasti paljo hyötyä niistä pula-ajan keksinnöistä ja havainn-oista, joita nykyisin tehdään. Helsingissä, huhtikuun 3 päivänä Toimiltaja.

10 RA VINTOKELPOISET NONKASVIT. LUON»loka maata k mkkii, silä Jumala riujkkii.» (Satakuntalainen sananparsi.) Syöminen on»pääelinkeino» tälläkin vuosisadalla ja tämänkin maailmansodan aikana. Siksipä juuri ravintoaineiden niukkuus tuntuukin meistä kaikkein kiusallisimmalta. Rauhan vuosina olimme tottuneet kukin rahakukkaromme mukaiseen ruokaan, mutta nyt ei ole apua paksusta lompakosta sen paremmin kuin pa Iavasta mielihalustakaan. Mutta - keinoista ja korvikkeista on. Norrnaalisinnkin aikoina me saisimme luonnosta paljon enem män ravintoa kuin siitä otamme. Luonto on tavallaan yltäkylläinen meidänkin leveysasteillamme. Se saattaa oikutella - kuten parina äskeisenä vuotena: ankara kuivuus - mutta aina se on

11 niin rehevä, että siitä ravintomine saamme, jos vain olemme neu vokkaita ja osaamme ottaa. Nyt meidän on turvauduttava sellai siin luonnonantimiin, joita olemme rauhan vuosina byljeksineet. Luonnonvaraiset ravintokasvit ovat nyt monessa suhteessa pelas tuksemme. Seuraavassa esittelemme tällaisten kasvien keräämistä, valintaa, säilöntää, ja käyttöä. Jos haluamme jatkaa leipäämrne, valmis taa uudenlaisia ruokia, laittaa pula-ajan mebuja, juomia tai säilykkeitä, hankkia leipämme päällysteeksi jotakin muuta kuin voita tai maustaa sotakauden ruokamme, niin kaikessa me tarvitsemme luonnonvaraisia, ravinnoksi kelpaavia kasveja. Siksi on niihin ja niiden talteenottoon sekä käyttöön ensin tutustuttava. Tässä suppea esittely - laajemmin esitellään näitä kasveja kirjoissa, jotka on mainittu lähdekirjallisuutta esittelevässä luettelossamme kirjan lopussa. 1 Myrkylliset kasvit. Luonnonvaraisten ra- Kasvien keruu. vintokasvien keräämisessä on ensiksi huomioitava se, ettei oteta talteen rnyrkyllisiä kasveja. Putkikasvien joukossa on pari hyvin myrkyllistä: myrkkykeiso (Cicuta virosa) ja täplildis katko (Conium maculatum) sekä vähemmän myrkyllinen hukan putlci (Aethusa cynapium) ja myrkylliseksi epäilty pahapulki (Oenante aquatica). Parasta on varoa ottamasta sellaisia putkikasveja, mitä ei aivan varmasti tunne. Kan snn keskuudessa»riienmarjan» nimellä tunnettu uäsiii (Dnphne mezereum) on hyvin myrkyllinen, samoin villikaali (Hyoscynmus nigcr). Punakoiso ja mustakoiso (5o 1anum dulcamara ja nigrum) ovat myrkyllisiä sekä useissa leinikkeihin (Ranunculnceae heimo) kuuluvissa kasveissa on jonkin verran myrkkyä. Edempänä esitellyissä muutamissa kelvollisissakin kasveissa on myrkkyä, mutta se häviää niistä etikkaliemessä säilytettäessä, kuivattaessa, :,. ', ' ja keitettäessä. Lehtien keruu on suoritettava mieluimmin aurinkoise1la säällä, ei kasteen aikana. Parhaita ovat nuoret, vas- ','.,'',', ',',,. lo

12 ta puhjenneet lehdet ja nuoret, vielä vaaleat versot ennen j ku.kintaa. -Vieraalta maalta kerätessä on viisainta hank- kia ensin keruulupa. Älä karsi samasta yksilöstä liikaa lehtiä. Älä kerää ruoaksi kasveja, joita on äsken ruisku u ta. jo. a o t s aneet ä : ken lan oitetulla pelloḷl,. ala myoskaan polyisiha maantien varsilta. Käytä sop1vm keräysaslioita ja mikäli mahdollista eri astiaa tai pussia eri kasveille. Älä sullo keräämiäsi lehtiä tiiviisti äläkä jätä niitä perkansta ja käyttöä odottamaan, jotta ne eivät rupeaisi käymään ja muuttumaan ruskeiksi. Varo, että kasvien juuret eivät pääse likaamaan kasvien muita osia. Jos esim. keräät samasta kasvista juuren sekä lehdet, niin eroita ne toisistaan jo kerätessäsi. Juurien, mukulain ja rrwarudaisten varsien keräy.s on edullisinta suorittaa aikaiseen keväällä tai myöhään syksyllä, koska ne tällöin ovat ravintorikkaimpia ja maukkaimpia. Yleensä niitä on hidas ja vaikea kerätä nurmesla ja metsistä, mutta esim. voikukan juuria ja juo. lavehnän maanalaisia versoja on helppo kerätä sekä ke-....,., -.. vät että 'YY'kynnöhiltä, jolloin ne ovat inallaan mul- " c, Ioksen pinnalla. Muussa tapauksessa on hyvä kitkurauta välttämätön ase keruuretkillä. Erikoisesti suositeltavia ovat sellaiset turpeajuuriset kasvit, joita kasvaa paljon samassa paika!'sa. Marjojen keruussa on ennen kaikkea muistettava, ettei pidä kerätä raakoja marjoja eikä käyttää sellaisia astioita, jotka pilaavat marjat (peltiastioita vältettävä). Kun opettelee alunperin poimimaan puhtaita marjoja, säästyy miltei kokonaan suuritöiseltä perkaukselta ja saa enem-1... män aikaan kuin roskaisia marjoja poimiessansa. Poik keuksena mainittakoon katajanmarjat, jotka ovat nopeimpia poimia erikoisella harjalla riipimällä, mutta ne ovat nopeita puhdistaa tuulessa. Katajanmarjojen paras poimimisaika on elo-syyskuun vaihde. Silloin marjat yleensä ovat täysin kypsiä. Poimiminen suoritetaan joko riipimällä tai erikoisella työaseella: kenkäharjan puuosan muotoiseen Iautaan lyödään lankanauloja 3/4 tuu-.j man pituisiksi piikeiksi noin 1% sm etäisyydelle toisis-....._. 11

13 Lehdet ja versot 1 ravintona. 12 taan. Tällaisella marjaharjalla haravoidaan marjaieet obat leveäsuiseen astiaan tai pensaan alle levitelylle vaatteelle. Näin menetellen ehtii tunnissä kerätä noin 6 1 marjoja. - Marjat säilyvät säkeissä tai laatikoissa kui Yassa paikassa jopa yli vuodenkin. Seuraavista kasveista käytetään nuoret lehdet tai versot kokonaisuudessaan, joistakin myös kukat ja kukan osat. Aluuuoklheinä (Rumex acetosella). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet. Käytetään kuten pinaattia ja salaattia, säilötään kuivaamaila ja suolaamalla. Apikl (Trifoliwn). Ravinnoksi kelpaavat peltoapilan, alsikeapilan ja valkoapilan nuoret lehdet ja kukat, jälkimmäiset kukinnan jälkeenkin. Lehtiä käytetään kuivattuina tai tuoreina jauhettuina leipään jauhon lisäkkeeksi., samoin kukkia ja siemeniä. Kukkalehtiä voi käyttää myös salaatteihin. Humala (Hwnulus lupulus). Ravinnoksi käytetään nuoret versot ja aukeamattomnt lehdet. Käytetään par ean tapaan keitettynä sekä eril. vihanneskeitoissa, muhennoksissa ja salaatei.ssa. Säilötään kuivaamalla. Keto-orvokki (Viola tricolor). Ravinnoksi kelpaa koko verso. Kukkia käytetään marjojen tapaan hillottuina ja tuoreina sekä salaattien koristeeksi että lisäaineksiksi, koko versoa teeksi. On hyvää reumatismin lääkettä. Ketunleipä (Oxnlis acctocella). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet ja kukat. Käytetään salaatin tapaan, Ei säilötä. Keväte$ikko (Primula veris). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet ja kukat. Käytetään salaatin ja pinaatin ta paan. Säilötään kuivaamaha ja suolaamalla. Koivu (Betula alba) ja omenapuu (Pyrus malus). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet ennen kukintaa. Käytetään salaatleihin, keinoihin, Ieeben ja jauhon jatkoksi. Le$kenlehli (Tussilago farfara). Ravinnoksi kelpaavat nuoret, hennot lehdet ja kukat. Keräysaika touko-

14 elokuu. Käytetään kaalin ja pina.a.tin tapaan, myöa tupa-j bn korvikkeeksi. Säilötään kuten pinaatti.. Leveälehtinen rnak..taruoho (Sedun telephium). Ravinnoksi kelpaavat nuoret, turpeat lehdet. Käytetään lehtisalaatin tapaan erilaisissa vihannessalaateissa. Mukulaleinikki (Ranunculu.s ficaria). Ravinnobi kelpaavat kukannuput. Käytetään kapr.iksen tapaan mausteena. Pelto-ohdake (Cirsium arvense). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet ja aivan nuoret ver.sot. Käytetään parsan tapaan suolavedessä keitettyinä. Versot on ensin kuorittava. Lehdet säilötään kuivaamalla. PiMratmno (Piantago major). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet. Käytetään kaalin ja pinaatin tapaan. Poimulelui (Alchemilla vulgaris). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet. Käytetään kaalin ja pinaatin tapaan. Säilötään kuivaamaila tai suolaamalla. Savikka (Chenopodium). Ravinnoksi kelpaavat nuo.. ret lehdet ja kukat, aivan nuorina koko versot. Keräysaika kesä-heinäkuu. Käytetään ja säilötään kuten pinaatti. Valk:opeippi (Lamium album) ja puti!'peippi (Lamium purpureum). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet ja koko kukkiva verso. Keräysaika kukinta-aikaan saakka. Käytetään ja säilötään kuten pinaatti. Vesiheinä (Stellaria media). Ravinnoksi kelpaa koko kukkiva kasvi paitsi juuret. Käytetään pinaatin tapaan. K.iehautettava ennen käyttämistä, maistuu muuten mullalle. Viholainen 1. nokkonen (Urtica dioeca) ja polttiainen (Urtica urens). Ravinnoksi kelpaavat nuoret, hennot versot kokonaisuudessaan, mutta tavallisesti käytetään vain nuoret lehdet. Keräysaika on kevät ja varhaiskes mutta jos nokkoset välillä niitetään, ne saadaan kasvamaan runsaasti uusia lehtiä pitkin kesää, syksyyn saakka. Käytetään ja säilötään kuten pinaatti. Edellisten lisäksi mainittakoon möyheät juurikasvien naatit, jotka ovat sopivaa jauhon jatkoa taikinoihin. 13

15 Seuraavista kasveista käytetään juuret ja Juuret ja mukulat mukulat, joskus kukatkin. ravintona. Juolavehnä (Agropyrum repens). Ravinnoksi kelpaavat maanalaiset rönsyt ja sieme net. Käytetään jauhon jatkona ja kaljana. Muistuttaa maultaan maltaita. Järvikorte (Scirpur Iacuster). Ravinnoksi kelpaavat nuoret juuret ja versot, jotka kasvavat loppukesästä ja joihin seuraavana vuonna tulee kukinta. Käytetään parsan tupaan. Ovat herkullisia, muistuttavat maultaan pähkinää. Karlwnputki (Angelica silvestris). Ravinnoksi kelpaa vat nuoret versot ja juuri. ]auhetut siemenet ovat hyvää syöpäläismyrkkyä. Versot kuorittava ja liotettava, muu ten karvaita. Ketolumitikki (Potentilla anserina). Ravinnoksi kelpaavat maanalaiset turvonneet varret, jotka ovat keltai sia väriltään, imeliä ja muistuttavat porkkanaa. Kerättä vä aikaiseen keväällä tai myöhään syksyllä. Koiranputki (Chaerefolium silvestre). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet ja paksu paalujuuri, joka muistuttaa näölt&än sekä tuoksultaan palstemakkaa. Nuoria lehtiä sekä juurta voidaan käyttää keittojen vihannes mausteena, ovat kitkeriä, mutta miellyttävän tuoksuisia. Kuivattu paalujuuri jauhetaan leivän lisäkkeeksi. Kumina (Carum carvi). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet ja versot, juuri ja siemenet. Ensinmainitut käytetään vihannesmausteiden tapaan, juuri liemijuureksien tapaan ja siemenet m.m. leivän mausteeksi. Mailohorsma (Chamaenerium angustifolium). Ra vinnoksi kelpaavat nuoret lehdet ja juuret. Lehtiä käytetään salaattina, teenä ja vihannesk.eitoissa. juurista ja nuorista versoista saadaan jauhon lisäk.että. Lehdet kerättävä ennen kukintaa. Lehdistä saa monen mielestä pa rasta pohjoismaista teen korviketta. Itä-Aasiassa yleinen teekasvi. ]uurirönsyistä myös kahvinkorvi.k.etta. Nurmilaror (Polygonum viviparum). Ravinnoksi

16 . kelpaavat kukat ja juuret. Kukkia käytetään vihannesten tapaan, juuria samoin sekä jauhon lisäkkeeksi. Peltokorte (Equisetum arvense). Ravinnoksi kelpaavat maanalaisen varren mukulat (lasten herkkua). Sanotaan m.m. maapähkinäk.si, muistuttaa mau1taan mantelia. Käytetään rankoina, tuhkassa paistettuina tai keitettyinä parsan tapaan, myös jauhon jatkona. Raate (Menyanthes trifoliata). Ravinnoksi kelpaa juuri. Käytetään kuivattuna jauhoksi. On karvasta maultaan, siksi jauhot on hyvä huuhtoa lämpimällä vedellä ennen käyttöä. Annetaan laskeutua huuhteluastian pohjaan, kuten perunajauhot ja vesi kaadetaan pois. SuopäJddimä (Stachys palustris). Ravinnoksi kelpaavat maanalaisen rönsyn mukulat (sikojen herkkua). Maukkaimpia syksyllä. Suovehkn (Calla palustris). Ravinnoksi kelpaavat kasvin juuret. Ukonkello (Campaluna latifoli.n). Ravinnoksi kelpaavat kasvin nuoret, hennot ruusukelehdet ja juuret. Lehtiä käytetään pinaatin tapaan, juuria parsan tapaan ja jauhon jatkona. Ukonputki (Heracleum sibiricum). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet ja versot. Verset kuorittava ennen käyttöä. Käytetään vihannesmausteena. Upukka (Nuphar luteum). Ravinnoksi kelpaavat -cfj. paksut, tärkkelysrikkaat juuret, joiden keruu on tavallisesti hankalaa, mutta keväisin, kun vesi on tavallisesti alhaalla järvissä sekä joissa, niitä voi monessa paikassa kerätä aivan kuivalta maalta. Käytetään kuivattuina ja jauhettuina viljan jatkoksi. Valkea lumme (Numphaea alba). Ravinnoksi kelpaavat paksut tärkkelysrikkaat juuret, joiden keruu on ta vallisesti hankalaa, mutta \'eden ollessa erikoisen alhaalla jän issä ja joissa, niitä voi monessa paikassa kerätå aivan kuivalta maalta. Käytetään kuivattuina ja jauhettuina viljan jatkoksi. Voikukka (Taraxacum officinale). Ravinnoksi kelpaavat nuoret lehdet ja kukannuput sekä juuret. Lehdet ja 11

17 kukannuput käytetään pinaatin ja salaatin tapaan, juurista valmistetaan kahvinkorviketta tai jauhonlisäketti. Niitä käytetään myös juurivihannesten tapaan keittoihin, muhennoksiin ja salaatteihin. Keruuaika (juurien) aikaieeen keväällä tai myöhään syksyllä. VU()henputki (Aegopodium podagraria). R.avinnobi kelpaavat nuoret versot ja nuoret lehdet, mitä hennompia, sitä parempia. Käytetään pinaatin, kaalin ja parsan tapaan sekä kasviskeittojen vihantana. Käytettiin en nen myös kihdin lääkkeenä (muserrettuja versoja). Saksassa vuohenputkea käytetään jatkuvasti vihanneksena, Ruotsissa sitä käytettiin ainakin 1800-luvun alkupuolella. Varsinaisina mausteina käytetyt luonnonvaraiset k vit on lueteltu erikseen mausteista puhuttaessa, samoin marjat ja hedelmät mehujen ja juomien yhteydessä. Luo : i rij f:.v i en 1 Kuivaus. Lehdet huuhdotaan ja levitetään sen jälkeen puhtaalle pyyhkeelle tai kuivuukehykselle valumaan. Kuivataan sitten ilma- L ' vassa, varjoisassa paikassa, esim. ullakon lattialle puhtaalle paperille tai erikoisille kuivuukehyksille ohuelti levitettyinä. Voidaan kuivnta myös niputettuina ja naruun pujotettuina, varsinkin silloin, kun vihanfnekset on kerätty varsineen. Kuivatut vihannekset on paras hienantaa valmiiksi ja säilyttää pullois...<:.a, lasi- tai peltitölkeissä tai pusseissakin. Hienonnettuina ne vievät ( vähiten tilaa ja ovat helpoimmat säilyttää, Lehtivihanneksia voi kuivata myös valmiiksi hienonnettuina. Täten ne saadaan äkkiä kuiviksi ja säilyvät yleensä paljon kau- niimman vihreinä kuin nippuina kuivattaessa. Tapa sopii erikoisesti maustevihanneksille. Säilytetään esim. pulloissa. Juuret on edullisinta kuivattaa samaan tapaan kuin esim. sikuri. Juuret pestään karkealla harjalla huolellisesti. Jos ne 'Ovat karvaita (esim. putkikasvit), on ne hyvä kuoria kaapimnlla. Puhdistetut juuret hienannetaan joko lihamyllyllä, karkealla raa.stinraudalla tai vihannesmyllyssä. Ryynimäinen massa. (lihamyllyä käytettäessä) 16

18 tai ohuet suikaleet ( raastinrautaa ja vihannesmyllyä käytettäessä) levitetään kuivumaan paperoiduille pelleille tai kuivuukehyksille ja kuivataan miedossa uunissa tai lämpöpattereilla. Kuivattu massa voidaan jauhaa ja ryynimäisen hienona se onkin verraten helppoa jauhaa. Korvikkeeksi käytettäessä juuresryynit luonnollisesti paahdetaan ennen jauhamista. ]auhon jatkona voi juuresryynejä sekä -hiutaleita käyttää jauhamattakin. Ne on vain liotettava pehmeiksi ennen käyttöä, voidaan keittääkin. Suolaus. Luonnonvaraiset lehtivihannekset suolataan samoin kuin pinaattikin. Edullisinta on käyttää palloinasuolausta. Peratut, huuhdotut lehdet höyrytetään padassa ilman vettä ja puristetaan sitten mahdollisimman kuumina noin munan kokoisiksi palloiksi. Nämä annetaan jäähtyä ja ladotaan lasi- tai puuastiaan kerroksittain karkean suolan kanssa, ensin suolaa niin paljon, että pohja peit tyy, sitten palloja aivan vieri viereen, taas suolaa niin paljon, että pallot peittyviit, päällimmäiseksi suolaa. Painoa ei tarvita. Käytettäessä vastaa yksi pallo noin 100 grammaa tuoreita vihanneksia. Pallot saavat Iiota kylmässä vedessä ennen käyttöä 2-4 tuntia. Sitten ne käytetään aivan kuten tuoreenakin. Liian suolan saa pois myös kiehauttamalla pallot emen käyttöä. Maustevihannekset (kumina, ajuruoho, minttu jne) on paras suolata sellaisinaan höyryttämättä. Ne ladotaan lasitölkkiin kerroksittain karkean suolan kanssa. Vaativat painon. - Käytettäessä niitä ei tarvitse liottaa, mutta ruoka on paras suolata vasta sen jälkeen kuin vihannesmausteet on lisätty. - Suolatoissa vihannesmausteissa säilyy tuore luonnollinen maku paremmin kuin kuivatoissa. Luonnonvaraisia lehtivihanneksia käytetään yleensä pinaatin, kaalin ja salaatin tapaan keittoihin, muhennoksiin, paistoksiin ja salaatteihin, voimakkaan aromaattisia (kuminaa, ajuruohoa, minttua) vihannesmausteiden, tiliin ja persiljan tapaan tai yhdessä 17

19 pinaatin tai muiden miedompimakuisten kanssa. Yleensäkin on eduksi käyttää samaan ruokaan UBeiUilpaa kuin yhtä viha.nnesta. Luonnonvaraisia juuria ja maanalaisia vanjia me voimme käyttää keittoihin ja muhennoksiin liemijuuresten tapaan, toisia mie<l.ompimakuisia myös yksinään keitettyinä suolalla maustetus&a vedessä. Erikoisen tärkeätä olisi nykyisenä aikana käyttää kaikkia mahdollisia tärkkelyspitoisia juuria jauhon lisäkkeenä taikinoissa. Myös kahvinkorvikkeeksi soveltuvat kaikki - lukuunottamatta ko vin voimakkaan aromaattisia juuria - luonnonvaraiset ravinnoksi kelpaavat juuret. Maustekasveja käytetään pääasiassa viljeltyjen maustevihannesten tapaan. Käytettävä varovasti, varsinkin alu!!s8., kun emme ole niihin tottuneet. Osa vihanneksista lisättävä vasta valmiiseen ruokaan ja mikäli mahdollista, käytettävä ainakin alussa vil jeltyjen maustevihannesten kanssa yhdessä. Jauhon lisäkkeeksi soveltuvat kaikki 1) aikaisemmin mainitut kasvit, joiden juuria käytetään juurikasvien ja vihannesten tapaan, 2) aikaisemmin mainitut kasvit, joiden lehtiä, kukkia tai nuoria versoja käytetään vihannesten tapaan, 3) pihlajan-, orapihlajan- ja seljan marjat, tammenterhot, ojasorsiman siemenet, petäjän-, lepän, pihlajan..., seljan ja jalavan kuoret. Jauhon jatkoksi kelpaavat juuret puhdistetaan huolellisesti,. leikataan pieniksi kuutioiksi ja jauhetaan liha- tai vihannesmyllyllä ryyneiksi tai hiutaleiksi. Nämä kuivataan ja jauhetaan sitten aivan hienoksi. Jos juuri.ssa on karvas maku, ne kuoritaan tai niitä liotetaan ennen kuivaamista. Voi tehdä niinkin, että vasta jauhot liotetaan. - Lehtiä, kukkia ja nuoria versoja käytetään joko kuivattuina ja jauhettuina tai kiehautettuina ja jauhettuina. Pihlajan, orapihlajan ja seljan marjat sekä kuoritut tammenterhot 18

20 käytetään tuoreina, jauhettuina. Ojasorsimon 1. mannakasvin siemeniä käytetään mannasuurimoiden tapaan. Ne ovatkin oikeita mannasuurimoita. Ne kerätään esim. eilen, että kasvi poimitaan sadesäällä ja siemenet lyödään seulanreunaa vasten seulaan. Lepän, pihlajan, seljan ja jalavan kuorista voi myös tehdä jauhoja.. Niitä ei tarvitse keittää eikä paahtaa, koska niissä ei ole pihkaa. Karvaan maun voi poistaa liottamalla kuoria vedessä pari kolme päivää. Sitten kuoret hakataan raakoina ja kuivataan ensin auringossa ja lopuksi uunissa. Jalavank.uorijauho on imelää maultaan, ei korvasta. Sitä ja yleensäkin lehtipuiden kuorijauhoja suositellaan esim. Tanskassa ja Norjassa parempina kuin petäjäis tä. Petäjäinen sekä lehtipuiden kuorijauho ovat erinomaista eläinten rehuksi. Samoin ovat kasvien juurista sekä lehdistä tehdyt jauhot hyvää eläinten rehua.,.

21

22 mattavimrnaksi haaraksi. Samoin vilja sai tärkeän sijan maamme ulkomaisessakin kaupassa. Luonnollisin vientimaa oli Ruotsi, jo ka 1700.lunm puolivälistä alkaen oli pysyvässä viljantarpeessa. Mutta Ruotsista erottuaan Suomi katojensa, lisääntyvän väestönsä ja muuttuneiden kauppasuhteiden vuoksi itse j.outui vieraan ve näläisen viljan tuontimaaksi. Tosin viljaa edelleenkin vietiin Ruotsiin, mutta viljantuontinune ylitti viennin. Vielä 1870-luvulla, varsinkin sen ensimmäisellä puoliskolla, olivat maatnlouskonjunktuurit erinomaisen hyvät. Viljan hinnat olivat korkeat ja menekki vilkas. Venäjän uhkaavasta»viljapnineestb huolimatta kannatti viljellä ja myöskin runsaasti viljeltiin leipäviljaa. Mlutta 1880-luvulla tapnhtui viljan hinnoissa vallankumous, joka kokonaan mursi kulta-ajan valoisat toiveet. Tämän viljan hintojen romahduksen perimmäisenä syynä oli amerikknlaisen viljan tunkeutuminen Euroopan markkinoille. Meillä se näyttäytyi etupäässä siten, että Venäjä kilpailun takia möi meidän maahamme viljaa entiseen verrattuna polkuhinnasta. Amerikan, kuten myöhemmin muidenkin merentakaisten maiden maataloustuotteiden kilpailu sai suurimmassa osassa Eurooppaa aikaan pysyvän maatalouspulan, jol<-.3. ilmeni lähinnä siinii, että m.m. viljanviljelys tuli kannattamattomaksi. Ne maat, jotka eivät tahtoneet tai voineet sulkeutua viljatullimuurin taakse, olivat pakolelut etsimään pelastuksen tietä maata1ouden tuotanto suunnan muutoksesta. Näin oli mm. Suomessa meneteltävä. Tältä pohjalta ovatkin ymmärrettävissä erään tunnetun maatalousmiehemme silloin lausujilllt sanat:»vasta silloin on nälkä maastamme lopullisesti karkoitettu, kun viimeinenkin ruiskuhilas on pelloiltamme kadonnut». Tanskan valistuneiden maanviljelijöiden esimerkkiä noudattaen osasivat myöskin maamme maatalon! tuottajat mukautua uusiin oloihin hyvällä menestyksellä. He luiopuivat päättävästi liiasta viljan viljelylesestä ja ryhtyivät harjoit- 21

23 ta.maan kotieläinhoitoa. Rehnkasvien viljelysalaa laajennettiin kannatt.amattoman leipäviljan kustannuksella. Tällaisena jatkui kehitys ja tulokset olivat myöskin kauniita: :maastamme alkoi ke hittyä huomattava ja tunnettu karjatalousmaa.,w """"' :f\ ":.'' "' '' ' ' ' Maamme tultua itsenäiseksi alkoi maataloudessa yhdessä muun talouselämämme kanssa voimakas kehityksen ja nousun kausi. Niinpii viljanviljelyskin, jota sitä ennen oli estänyt Venäjän huokea ja ensiluokkaisen hyvä tuontivilj.t, pääsi tulliauojan avulla kehittymään melkoisesti. Mutta edelleen oli olemassa tekijöitä, jotka asettival rajoituksia viljantuotannon lisäämiselle omassa maassa siihen määrään, että olisimme viljaan nähden saavuttaneet täydem. omavaraisuuden. Valtameren takaisten maiden ja osittain Venäjänkin vilja määräsi jatkuvasti viljan hinnat maailman markkinoilla. Ne olivat siksi alhaiset, ettei maassamme mi&sään tapauksessa kannattanut ryhtyä viljan vientituotantoa harjoittamaan. Tuotanto oli siis pysytettävä korkeintaan oman maan tarvetta vastaavana. Kun vain ruis, iohra ja osittain herne olivat leipäviljakasveja, joiden viljelyksessä oli saatu riittävästi kokemusta, olivat ne niitä viljelyskasveja, joihin leipäviljatuotantomme itsenäisyytemme alussa perustui. Menekkivaikeuksien pelossa päädyttiin pikemmin ali- kuin ylituotantoon. Vehnänviljelybemme on ollut vielä nuorta. Itsenäisyytemme.alkuaikoina ei ollut montakaan vehnäjalostetta, joka olisi taatusti :soveltunut maamme oloihin. Vasta sen jälkeen kun kotimaiset )(evätv.ehnäjalo.steemrne ovat saavuttai!ieet V.akiintuneen maineen ja niiden viljelyksessä on saatu riittävä kokemus, ovat ne vallanneet pysyvän ja vannan aseman viljelyssuunnitelmia tehtäessä. Kun vehnä on joka tapauksessa ollut välttämätön kulutustarvik- 22

24 keemme, on sen kotimaisen tuotannon riittämättömyys johtanut maahan tuontiin. Sitä mukaa kuin kotimainen vehnäntuotanto oa lisääntynyt, on myöskin vehnäntuonti vähentynyl On luultavaa., ttä olisimme vehnään nähden saavuttaneet likimäärin täydellisen QDlaVaraiauuden, jos rauhan vuosia vain olisi jatkunut. Seilaisessa markkinatilanteessa kuin mikä vallitsi ennen nykyisen maailmansodan puhkeamista viljaan nähden, ei täydelliseen leipäviljaomavaraisuuteen olisi nähtävästi ollut mabdolli euuksia muuten kuin valtiovallan erikoistoimenpiteillä, siili vaik ka tuotantomahdollisuudet olisivatkin olleet siihen olemassa, ei yleisen marllifiatilantcen vuoksi tähän ollut edellytyksiä. Näiden perussyiden ohella oli tilanteen kehityk -seen omiaan vaikuttamaan muitakin tekijöitä. En rnen vuoden 1930 menekkipulaa ei ollut juuri näkyviä merkkejä siitä, että karjataloustuotteiden menekissä tulisi tapahtwnaan pikainen kriisi. Markkinoilla vallitsi rauhallisuus, menekki oli hyvä ja hin nat kiintenevät. Miksi.siis luopua varmalta näyttä "Västii tuotantosuunnasta, varsinkin kun sen kehittii misessä oli vielä paljon varaa ja odotettavissa oleva taloudellinen tulos sen johdosta lupaava? Maamme luonnonsuhteet viittaavat sitäpaitsi enemmän hyötykarj8.n pitoon kuin viljan viljelykseen. Ilmastomme on siksi mannermainen, että kesä on runsassateisin vuodenaikamme ja soveltuu 'Siten hyvin rehnkasvien kasvatukeeen. Sitäpaitsi n. l/4 maamme pelloista oli suoviljelyksiä, joilla lähinnä heinän ja kauran viljelys voi tulia kannattavaksi. Näin oli olemassa useampia osatekijöitä, jotka kaikki yhdessä veivät siihen, että maastamme kehittyi karjataloustuotteita vievä maa samalla kuin maahamme tuotiin leipäviljaa. Olisi turhaa ru- 23

25 ;eta pohtimaan, mikä näistä on ratkaisevarumin vaikuttanut maataloutemme tuotantosuunnan kehitykseen, sillä kaikki ne olivat kiinteästi kytkeytyneet maailman markkinatilanteeseen, jonka vaikutukset ovat voimakkaasti heijastuneet myö kin maanune maataloustuotannossa. Oliko sitten olemassa minkäänlaisia mahdollisuuksia maataloustuvtantomme ohjaamlseksi sellaiseen suuntaan, että markkinoiden mahdollisesti sulkeutuessa, voisinune tulla toimeen oman tuotantonune turvin ainakin tärkeimpiin elintarvikkeisiin, kuten leipäviljaan nähden, ja tehtiinkö tås6ä suhteessa mitään? Tähän on ehdottomasti vastattava myöntävästi, Ensisijaisesti on tällöin mainittava,.jjjatullit. Ilman niitä olisivat valtamerentakaiset maat, missä peltomaa on halpaa, kivetöntä ja viljavaa, missä yksi ainoa mies voi koneiden avulla hoitaa 250 ha laajuisen viljapellon, pystyneet tekemään viljanviljelyksen Suomessa peräti kannattamattomaksi. Syynä ovat meillä halla sekä epätasainen, kivinen ja karu maaperä. Jos siis vilja olisi esteeuö- mästi saanut tulvia maahamme, olisi Suomessa täytynyt kokonaan luopua viljelemästä vehnää, ruista, ohraa, kauraa ja ehkäpä muutamia muitakin viljelyskasveja, ja siirtyä ainoastaan rehunviljelykseen, johon meillä on paremmat edellytykset. Näin luotiin viljatullien avulla mahdollisuudet viljanviljelykselle lähes kotimaan tarvetta vastaavaksi. Kotimainen viljakauppa taas vakautetti.in Val tion Viljavaraston toiminnan kautta. Mutta paitsi näitä viljanviljelystä välittömästi edistäviä toimenpiteitä, on mainitta\ a lisäksi muitakin, joiden vaikutus ei to 24

26 sin ole ollut suoranainen, mutta jotka ovat luoneet sen pohjan, miltä laajennettu ja myöskin v:oimaperäisempi viljanviljelys voi käydä mahdolliseksi. Tällöin on huomattava, että kokonaispeltoalamme on itsenäisyytemme aikana lisääntynyt noin 2 milj :sta ha:sta n. 2,6 milj. ha:iin. Tätä uudisviljelystoimintaa on suures sa määrin tuettu valtion toimesta uudisviljelyepalkkioiden muo dossa. Erikoisesti tämä tukemistoiminta on tuottanut hyviä hedelmiä, sillä suomalainen 'on luonnostaan uudisraivaaja. Hänellä on kuin veressään vaisto laajentaa viljelyksiään, ja siksi hän mieluummin iskee kuokkaosa raakaan maaperään tehdäkseen siitä uutta peltoa kuin painaa auraosa syvempään ja valmiiseen peltoon ja täten enentää mahdollisuuksiaan tuotantoon, Kokonaispeltopinta-alan laajentamisen ohella voimaperäistytettiin viljelystä samalla huomattavasti. Hyvin järjestetty ja teho kas neuvonta on tässä suhteessa tehnyt tulosrikasta työtä. Se bsoit tautuu selvästi nun. voimakkaasta väkilannoitteiden käytön lisääntymisestä ja ennen kaikkea keskisatojen melkoisesta noususta. Kun sodan aattokesänä ja -syksynä korjasimme leipäviljasadon, joka vastasi n. 85 % leipäviljatarpeestamroe, oli tähän tu lokseen päästy pikemminkin tuotantoa hillitsemällä kuin kiihoit tamalla. Siksi saatta a tuntua ihmeelliseltä, ettei vastaaviin tai \'aikkapa likimääräisiin kokonaissatomääriin ole päästy nykyisin, kun siihen on pakottavia syitä olemassa. On kuitenkin muistettava, että Moskovan pakkorauhassa riis. tettiin n. 10% pelloistamme, Vaikka Karjala jälleen onkin meidän, kestänee kauan, ennenkuin sen pellot saadaan entiseen kasvu. kuntoonsa. Sodan seurauksena on sitäpaitsi ibnennyt monia maataloustuotantoa häiritseviä tekijöitä. Tarvitsemiemme raaka- ja apuaineiden tuonnin supistuminen kuljetus- ja valuuttavaikeuksien YUoksi sekä sodan johdosta syntynyt työ- ja vetovoiman puute eivät voi oua jättämättä jälkiään maataloustuotannossa. Kun tämän 25

27 lisäksi molempien sotiemme sekä Moskovan pakkorauhan aikana ovat valli.dneet harvinaisen epäedulliset eääsuhleet, ei suinkaan ole ihme, jos leipämme on ohentunut..kyllä Suomeski leipäpuita kasvaa, k.u hätä tuloo:., ean.oo 881Wlpani. Nyt on tullut hätä ja sibi on löydettävä uusia :e-leipäpuit&». Luonnonvaraisista kaneista saamme mainiota leivän jatkoa, kudhan vain osaamme IC1l Diietä valmistaa. Seuraavasaa eräitä viitteitä. 1 Kaikki ruoaksi kelpaavat, nuoret, mn- Vihannesjauho. reat lehdet ovat hyvää jauhoa jatkoa. Ne Vibannesjauho. leipä. 26 puhdistetaan, kuivataan ja hienonnetaan. Lehtirootoja ei tarvitse poistaa ennen kuivausta.. Sen sijaan on ayyti siivilöidä l viköllä hienannettu jauhe, jiot ta mahdolliset hicnontamattomat ruodit eaadaan poia. Jauhe säilytetään \'IU.te- tai paperipusiiua tai lasi- tai peltitolkeissä. Sitä voidaan käyttää ruokaleipään jauhon jatkokai jopa 30 %. Vihannesjaubot voi käyttää myös kuivatun pinaatin tapaan muhennoksiin ja keittoihin g viliauneojauhoja, 1 kg ruis jauhoja, 1 rld suolaa, 1 rkl kuminoita, 2 rkl. hiivaa ja 3/4 1 vettä {määrä riippuvainen vihannesjauhomäärästä). Vihannesjauho sekoitetaan illalla haaleaan veteen, johon hiiva on liuotettu. Ruisjaeuhoja lisätään sen verran, että saadaan sakean vellimäinen taikinan juuri. Tämä saa hapata lämpimässä paikassa seuraavaan päivään. Suola ja kuminat 1 isätään ja taikina alustelaan tavallisen pehmeän hapantaikinan kaltaiseksi, saa kohota ja leivotaan ohuik.si reikäleiviksi. Paistetaan kuumassa uunissa.

28 N okko5ett lehdet tai hennot versot koko- 1 N okkosleipä. naisuudessaan keitetään vähässä vedessä pehmeiksi ja jauhetaan lihamyllyllä hienoksi. ' ' Keitinvesi lisätään soseeseen, samoin hiiva, suola eekä niin paljon ruisjauhoja, että taikinaa voi hyvin leipoa. Saa nousta ja leivotaan ohuiksi reikäleiviksi. Valmistetaan kuten edellinen. Ei anna lei- 1 Saviheinäleipä. välle sivumakua. Saviheinää käytettäessä voidaan jauhoja säästää jopa 300 g kiloa L ' kohti. Suolaheinäleipä valmistetaan kuten edelliset. 1 kg tav. sieniä, esim. rouskuja, joita on 1 liotettu 5 vuorokautta vedessä vaihtaen vettä päivittäin, jotta karvas maku lähtisi pois. L ' Sienileipä. Muitakin sieniä voi käyttää. Edelleen 300 g vehnäjauho ja, 700 g ruisjauhoja, 1 rkl. sokeria, 2/3 1 (kuor.) maitoa, 1 teelusikallinen suolaa, ruokalusikallinen rasvaa, g hiivaa.- Sienet huuhdellaan ja pannaan Smin. kiehuvaan veteen, huuhdotaan ja jauhetaan 3 kertaa lihamyllyssä. Maito lämmitetään ja sekotetaan jauhettuihin sieniin, samoin kuin suurin osa vehnäjauhojakin. Liotettu hiiva, suola. sokeri (mausteet) ja rasva lisätään ja taikina saa nousta kooltaan kaksinkertaiseksi. Käsitellään tavalliseen tapaan. - Huolellisesti valmistettu sienileipä on hyvää. SuoJattuja sieniäkin voidaan käyttää., mutta ne on ennen käyttöä liotettava ja suolaa ei silloin panna!eipään. 1 1 vettä, 1 kg puhd. sieniä, 1,4 kg ruis- 1 jauhoja, tuoreisiin sieniin 1 rlcl. suolaa, 2 rkl. Sienihapanleipä. hiivaa, kuminoita, vähän hapatusta. - Jauhot ja hapatin sekoitetaan haaleaan veteen ja annetaan seistä lämpimässä paikassa seuraavaan päivään, jolloin siihen lisätään veteen liotettu hiiva, suola ja kumin.at. Tuoreet tai suolatut sienet kiehautetaan runsaassa vedes sä, vesi puristetaan pois ja sienet hienonnelaan esim. jauhamalla lihamyllyssä sekä sekoitetaan taikinaan. Lopuk-

29 si lisätään kaikki jauhot ja alustelaan huolellisesti. Kun taikina on kohonnut kooltaan kaksinkertaiseksi, leivotaan siitä joko reikäleipiä tai pyöreitä kakkuja, jotka hyvin kohonneina paistetaan hyvässä lämmössä ruskeiksi. - Sienileipä on hyvänmakuista vettä, 1 kg puhd. sieniä, 700 g ruis- Sienihiivaleipä. jauhoja, 700 g ohrajauhoja, tuoreisiin sieniin 1 rkl. suolaa, 2 rkl. hiivaa, kuminoita. - Hiiva liotetaan tilkkaseen haaleata vettä. Tähän lisä tään jauhoja sakeaksi velliksi ja pannaan lämpimään paikkaan kohoamaan. Sienet kiehautetaan, vesi puserretaan pois ja sienet hienonnetaan. Haaleaan Yeteen sekoitetaan mausteet, hienannetut sienet, kohotettu hiiva ja lopuksi hyvin sekoittaen jauhot. Kun taikina on alustettu, annetaan sen kohota ja leivotaan kakuiksi, jotka kohonneina paistetaan hyvässä lämmössä. Petäjän kuorest.a valmistetaan pettujauhoa PettuleipiL seuraavasti: touko--kesäkuun aikana, petäjän ' ' nilalla ollessa, kaadetaan nuoria, sileäkuorisia, oksattornia mäntyjä. Kuori viilletäänj puukolla noin X metrin välimatkojen päästä ympäri rungon poikki paloihin, ne taas halki pienemmiksi kappaleiksi, jotka s.aa helpommin irti rungosta, Nämä kuivataan tulen paahteessa, jolloin pihka tihkuu kuoren ulkopin nalle. Ulkopinta kaavitaan pois, petäjäiset kääritään torvelle ja kuivataan uunilla tai katoksen alla. Ovat parempia, jos saavat kuivua seuraavaan vuoteen, koska pihka täten haihtuu tarkemmin pois. Ennen jauhamista torvet on kuivatlava uunilla tai uunissa, (jos ne on säilytetty katoksessa). Sitten ne survotaan erikoisisaa puuhuhmareissa, seulotaan. ja rouheet survotaan uudelleen. Ne voi jauhaa myllyssäkin jauhoksi. - Tulen paahteessa kuivaamisen asemesta petäjän kuoria voi keittää runsaassa vedessä pari kolme tuntia, jolloin pihka Iiukenee veteen. Tämän jälkeen kuoret kuivataan ja jauhetaan. Keitetty pettujauho on punertavanruskeata, paahdettu hannahta- 28

30 , anm.!'keata. - Pcttujauhoisga sanotaan olevan C-vitamiinia, Yaikka niitä on käsitelty kuumassa. Siksi lienee pettuleipä aikoinaan nälkävuosina varjellut kansaamme keripukilta. 1 l. pihlajanmarjoja, l/2 1. vettä, 2 rkl iiv a, 1 rkl. suolaa ja ruisjauhoja. _ Mar- PihlaJanmarJaleipa. Jal Jauhetaan myllyssä. Soseeseen lisätään haalea vesi, suola ja hiiva sekä niin paljon ruisjauhoja, että taikiuasta tulee tavallisen sakoista. Saa kohota. Vaivataan uudelleen lisäten taas ruisjauhoja tarpeen mukaan. Leivotaan sitten heti pieniksi limpuiksi, jotka saavat hetkisen kohota ja pannaan sitten paistumaan miedonla.iseen lämpöön. Lämpöä kohotetaan paistamisaikana. - Sama orapihlajanmarj oista. Voikukan juuret pestään, kaavitaan ja 1 keitetään pehmeiksi vähässä vedessä. Jauhe Voiknkanjuuri. taan kahteen kertan.n lihamyllyssä. Sosee leipä. seen lisätään veteen tai maitoon liuotettu hii ' ' va, mausteita mielen mukaan sekä niin paljon jauhoja, että taikinasta tulee tavallisen taikinan kaltaista. Saa nousta, alustelaan uudelleen ja lisätään tarpeen mukaan jauhoja. Leivotaan heti pieniksi limpuiksi tai ohuiksi reikäleiviksi, jotka saavat kohota vähän aikaa ja paistetaan kuumassa uunissa. Juolavchnän maanalaiset nrret puhdiste 1 Sitten ne jauhetaan pariin kertaan lihamyl- le1pa. lyssä. Tätä jauhoa voi käynää esim, hapan leipätaikinaan niin paljon, että ruiskiloa kohti käytetään 1/2 kg juolavehnäjauhoja. Muuten taikina valmistetaan ja leivotaan kuten ainakin hapanleipätaikina. taan huolellisesti mullasta ja sivujuurista. Juolave n DJUUri- 200 g kaislanjuuri jauhoja, 200 g ruisjauhoja, 100 g vehnäjauhoja, 21/ dl. maitoa tai vettä, l/2 teelus. suolaa, 1 teelus. sokeria, 35 g hiivaa. - Haalea liemi kaadetaan kais- Kaislanjuuri. jauholeipä. 29

31 lanjuurijauhoille ja osalle ruisjauhoja ja vaivataan suolan sekä sokeriin sekoitetun hiivan kanssa kiinteäksi tai kinaksi, jonka annetaan kohota. Kun se on kohonnut alkuperäisestä koostaan kaksinkertaiseksi, vaivataan siihen eneuunän jauhoja ensiksi vadissa ja sen jälkeen se leivo taan 1112 sm paksui.k.&i kakuiksi, joihin keuelle pannaan reikä. Ne saavat kohota ja ne paistetaan kohtalaisessa lämmössä. Edellä e.sitetyillä tavoilla voimme leipäänune lisätä. Keinot ja korvikkeet auttavat tässäkin. Mutta lukija voi kysyä: - Tehdäänkö nyt kaikki mahdollinen, jotta viljan tuotantoa lisättä.isiin ja se saataisiin tarkoin säännösteltyyn kulutukseen? Kyllä. Tällaisten olosuhteiden vallitessa on valtiovallan täytynyt ryhtyä määrättylliin toimenpiteisiin leipäviljatilanteen selvittämiseksi. Nämä tarkoittavat kaiken käytettävissä olevan leipäviljan vapauttamista ihmisravinnoksi ja sen tasapuolista jakamista sekä leipäviljavajauksen täyttämistä. Siksi on säädetty nykyisin voimassa olevat leipäviljan luovutuamääräyh.et. joiden mukaan kaikki käytettävissä oleva leipävilja on luovutettava ylei seen kulutukseen. Tästä luovutusvelvollisuudesta vapaata on vain se leipäviljo., joko. tarvitaan viljelijän oman ruokakunnan säännösteltyyn kulutukseen ja siemeneksi. Siksi on myöskin ohran käyttö kotieläinten ruokintaan kielletty muualla kuin sellaisilla seuduilla Pohjois-Suomessa, joissa kauran viljelys ei menesty. Samoin on ohran käyttöä mallasjuomateollisuuden tarkoituksiin suuresti rajoitettu. Tällä tavoin koetetaan kaikki kotimaasta saatava leipävilja viimeistä jyvää myöten kerätä ihmisravinnoksi jaettavaksi. Kesäksi 1943 asetetuin viljelystavoittein ja viljelyspo.lkkioin pyritään sitäpaitsi edistämään kotimaisen vi1jan tuotantoa. Kuten sanottu, leipäviljaomavaraisuutemme on sodan aikana huomattavasti laskenut. Nyt koetetaan tämä epäedullinen kehitys ehkäistä, jopa saada korjausta aikaan jo tapahtuneessa taantumisessa. 30

32 Kotimaisen tuotannon lisäämisen ja käytön säännöstelyn ohella on valtiovallan täytynyt ryh tyä erittäin ponteviin toimenpiteisiin leipävilja. vajauksen peittämiseksi ulkomaisen tuonnin turvin. Tässä onkin toistaisebi onnistuttu hyvin. Talven 1942 leipäviljahuolemme eivät suinkaan johtuneet tuonnin riittämättömyydestä, vaan ensi sijaisesti siihen vaikuttivat odottamattoman vai keat kuljetussuhteet Myöskin satokaudeksi on riittävä leipäviljasaantimme turvattu. Mutta on myöskin huomattava, että Euroopan leipäviljatilanne oli tämän satokauden alkaessa erikoisen hyvä. Mihin suuntaan Euroopan leipäviljatalous vastaisuudessa tulee kehittymään on vaikeata mennä ennustamaan. Suurelta osalta se riippuu sotatapahtumien kehityksestä ja rintamalinjojen muodostumisesta. Jotta omalta kohdallamme olisimme mahdollisimman vähäisessä määräes.ä riippuvaisia näistä meille ulkopuolisista te- kijöistä, olisi erikoisesti kiinnitettävä huomiota leipäviljan tuotannon kohottamiseen,

33 V 0 1.»Voi on kolonwa.sti vuares hullrma: talvella, kun se on liiatr kovaa, kesällä, kun se on liian vetiilää ja silloon, kun sil' ei oo ollenkaa.» (Eteläpohjalainen nanparsi.) - Mitä leviiän leivälleni? Kns tuossa kysymys, joka usein askarrutta3. varsinkin jokaisen kulutuskeskuksen asukkaan mieltä. Ja tuon kysymyksen jälkeen seuraa tavallisesti ihmettely: miten on mahdollista, että meillä on voipula - meillä Suomessa, josta rauhan vuosina vietiin paljon voita ulkomaille? Siksipä lienee syytä tarkastella tilannetta, et- 32

34 siä syitä ja seurauksia ennenkuin käymme käsiksi puutteen poistaviin korvikkeisiin, Su<tmesta on jo vuosikymmeniä viety maitotaloustuotteita ulkomaille. Voimme oli tunnettua Saksan ja Englannin markkinoilla. Juustomme oli näiden maiden ohella kysyttyä valtamerten takaisissakin maissa. Vielä vuoden 1939 vientikaupassamme olivat maitotaloustuotteet raha-arvoltaan toisella sijalla metsätaloustuotteiden jälkeen. Ajattelematta lähemmin asiaa tuntuu ihmeelliseltä, että niin pian jo sodan syttymisen jälkeen kuin kesällä 1940 jouduttiin voipulaan ja maitotaloqustuotteiden säännöstelyyn. Kun asiaan lähemmin syventyy, ei siinä ole kummastelemista. Voio vientinune oli näennäistä. Todellisuudessa enune ravintorasvoihin nähden olleet edes omavaraisia. Toimme ulkomailta margariinin raaka-aineita ja Jaardia lähes samat määrät kuin veinune sinne voita ja juustoa. Kun tuonti nyt on loppunut, on tässä jo yksi syy, joka selittää voipulanune. Paitsi margariinin raaka-aineiden ja laardin tuonti lisäsi voin vientimahdollisuuksiamme vielä runsas öljyväkirehujen ja leseiden tuonti. Nämä käytettiin suurimmaksi osaksi lypsykarjalle. Kun ne ovat valkuaisrikkaita ja väkeviä rehuja, voitiin niillä parantaa huomattavasti omien kotoisten rehujen hyväksikäyttöä ja tuottaa näin maitoa ei vain niillä, vaan myös niiden avulla omiilakin rehuilla runsaammin. Laskelmat osoittavatkin, että maitotaloustuoteomavaraisuutemme <lli noin 85 % normaalikulutnk-... Maitotaloustuotteitten kulutusta oli omiaan vähentämään se, että meillä oli mahdollisuus sianlihan rajoiltamattomaan kulutukseen. Vietiinhän vielä vuoden 1939 alkupuolisko1la.kin 11ianlihaa maastamme ulkomaille. Samoin kuin voin viennin osaltaan teki mahdolliseksi öljy- A 33

35 vikirehujen ja leseiden tuonti, samoin ulkomainen maissin tuonti teki osaltaan mahdolliseksi.sianlihan viennin ja 8Elll runsaan tuo-. tannon, Kun suursota vuonna 1939 syksyllä puhkesi, rupesi se vähitel.. Ien vaikeuttamaan sekä margariinin että väkirehujen tuontia. Sa.. maila alkoivat vaikuttaa myös tekijät., jotka edellisten kanssa yh dessä ovat vieneet siihen, että maidontuotantomme ei ole pystynyt tyydyttämään edes suuresti supistettua säännösteltyä maitotaloustu-otteiden ja ravintorasvojen kulutusta. Miesten kutsuminen ase.. palvelukseen ja evakuoinnit lisäsivät suuresti kulutusta. Tämä Ii.. aäytynyt kulutus vähensi nopeasti margariinin raaka-aine- ja voi.. varastoja. Niiden alueiden karjakanta, jotka oli Moskovan pakkorauhas-.. sa luovutettava Neuvostoliitolle, tuhoutui evakuointien yhteydessä. miltei kokonaan. Talvisota ehti jo muutenkin pienentää karjakan.. taamme. Kesän 1940 ja vuoden 1941 alkupuolisk-on aikana ehdit.. tiin kuitenkin maahamme tuottaa verraten runsaasti margariinin raaka-aineita. Nämä olivat hyväksi avuksi niille voivarastoille._ mitkä talvisodan ajoilta olivat säästyneet ja joihin oli saatu melkoisia lisäyksiä Ruotsista ja Tanskasta. Kesä 1940 oli poikkeuksellisen kuiva. Laitumet kärsivät tästä.. Samoin i'outui siitä kärsimään koko muukin rehusato. Erikoisesti heinän sato laski maan etelä- ja länsiosissa, maan peltorikkaim milla seuduilla. Tästä osittaisesta rehukadosta oli seurauksena. tuotannon lasku ja heinäkuusta lähtien paniikkimainen voin ja juuston ostokiihko. Näin oli jouduttu tilanteeseen, josta ei voitu selvitä muuten kuin ryhtymällä säännöstelemään maitoa ja siilä valmistettuja tuotteita. Kuivuuden aiheuttama osittainen rehukabo ei rajoittunut kuitenkaan vain vuoteen 194(), vaan kesä 1941 oli vielä edellistäkin pahempi. Maan kokonaisheinäsato laski niin, että se oli vain

36 noin puolet vuosien keskisadosta. Sisäruokintakautena jäi tuotanto vielä edellisenkin vuoden tuotannon alapuolelle. Kun lisäksi v leipäviljasta ja perunastak.in saatiin heikko sato, oltiin pakotettuja ottamaan karjanruokinnasta pois suoraan ihmisravinnoksi kelpaavat juurikasvit, peruna ja kaura. Kun näitä karjanruokinnan väkevämmäksi ja lypsättävämmäksi tekeviä rehuja oli ennen melkoisesti käytetty lypsykarjan rehuna, huononi ruokinnan laatu niin ratkaisevasti, että seurauksena oli katastrofimaiden tuotannon lasku. Rehujen niukkuus ja karjakannan pieneneminen. veivät siihen, että sisäruokintakauden tuotanto oli vain vajaa puold vuoden 193&---39 sisäruokintakauden tuotannosta. Kesä 1942 maan etelä- ja keskiosissa oli tuotannolle suotui<;a. Mutta kahden edellisen vuoden nälkäruokinta oli laihduttanut eläimet ja tuonut puulostautia sekä alentanut lehmien tuotanti:j kykyä niin paljon, ettei tuotantokäyrä jaksanut suotuisista ruokintaaloista huolimatta nousta. Koko maan tuotantoon alentava ti vaikutti vielä se, että Pohjois-Suomi, Keski-Pohjanmaalta lähtien, kärsi kuivuudesta edelleen ja sai rehukadlon, Vasta syyspuolcll:t. jaksoi maan kokonaistuotanto nousta edes edellisen vuoden tasolle. Korkeampaa tuotantoa ei kuitenkaan kestänyt kauan. Kaunis ja lämmin lokakuu ja työvoiman puutteessa koi'jaamatta jääneet hyvät odelmikot houkuttelivat karjanhaltijat pitämään lehmänsä liian kauan ulkona. Tämä pudotti tuotannon vuoden 1941 vustaavien viikkojen tuotannon alapuolelle. Kun mitään erikoisia herutuerehuja ei ole, eivät pahasti ehtyneet lelunät heru, nosta tuo tantoaan, vaan on tyydyttävä siihen pieneen tuotannon nousuun, minkä säännölliset poikimiset tuovat. Lehmille jäävä kauramäärä on edelleen pieni, perunaa niille ei saa antaa, valkuaisrik 35

37 kaita väkirehuja ei ole ja vaikka heinäsato oli määrältään edelli Mn vuoden satoa runsaampi, on laatu huonompi - kovat talvet j: edellisten kesien kuivuus elivat nimittäin vieneet suuren osan apilasta. Syyt maidon ja maitotaloustulotteiden niukkuuteen ovat siis ennen kaikkea sellaisia, jotka johtuvat sodasta ja viime vuosien rehuntuotantoa alentavista sääsuhteista. - Sota on vienyt margariiniteollisuudeltamme raaka-aineet ja karjaltamme väkirehut. Se on liikekannallepanojen ja evakuointien takia lisännyt kulutusta ja pienentänyt karjakantaamme. Se on alentanut rehnkasvien satoja vähentämällä maatalouden ihmis- ja hevostyövoimaa ja käytettävissä olevia väkilannoitteita. Kesien 1940 ja 1941 kuivuus taas heikensi erikoisesti laitomien ja heinänormien satoa. Kun kuivuns pienensi leipäviljankin satoa, oltiin pakotettuja ottamaan syötäväksi kelpaavat peruna ja juurikasvit kokonaan pois karjanruok.innasta ja kauramäärä alentamaan olemattomiin. Lehmille jäi vain korsirehua ja niukalti rehuselluloosaa, joihin pohjautuva ruokinta antaa nyt ne pienet maito- ja maitotaloustuoteannokset, joilla jokapäiväistä leipää teemme miellyttävämmäksi_ Vasta sitten, kun voimme lehmillemme syöttää lypsättävämmän rehun, antavat nämäkin meille_ runsaammat maito- ja voiannokset. Ja tätä kultaista aikaa odotellessamme me reippaasti turvaudnmme korvikevoihin, erilaisiin tahnoihin ja muihin nokkeliin leivän päällysteisiin. Parhaat leivän päällysteet saadaan käyttämällä yhtenä aineosana voita, mutta erittäin maukkaita voidaan valmistaa myös ilman sitä. Tavallisimmin käytettyjä aineksia voin korvikk.eita valmistettaessa ovat maito, jauhot, kananmuna, kasvisraaste, hienonnettu kala, maksa ym. Seuraavien ohjeiden mukaan niitä valmistettaes!!a voidaan maku- ja lisäaineksina käyttää muitakin kuin 36