Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen Väliraporttiluonnos

Transkriptio

1 Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen Väliraporttiluonnos

2 1. Teemaryhmän työskentely Teemaryhmän työskentelyyn osallistuneet Heli Hantula pj. Merja Bojang Kirsi Sario Satu Appelqvist Anne Mäkynen Heidi Heino Juha Levomäki Raili Puro Timo Perälampi Heidi Tanhua Petri Liukku Leena Jakala Sari Laukkanen Hanna Juhe Reija Neva Anne Värilä siht. Pirkanmaan ELY-keskus Tampereen kaupunki, alatyöryhmän pj. Pirkkalan kunta Pirkanmaan liitto Pirkanmaan ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus, alatyöryhmän pj. Pirkanmaan ELY-keskus, alatyöryhmän pj. Sastamalan kaupunki, lomituspalvelut, alatyöryhmän pj. Lempäälän YTA Virtain kaupunki Kihniön kunta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Tampereen kaupunki Tampereen kaupunki Pirkanmaan ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus Kaikkiaan teemaryhmän ja alatyöryhmien työskentelyyn on osallistunut noin 50 henkilöä. Teemaryhmä on kokoontunut viisi kertaa: , , , , Tuleva kokousaikataulu: , , Seuraavat kokoukset sovitaan maaliskuussa. Sidosryhmien osallistaminen toteutetaan kevään aikana. Teemaryhmä on tehnyt tehtävänantoon pohjautuvan aikataulun ja sitä tarkastellaan jatkuvasti työn edetessä. Nykytilan kuvaukset on saatu valmiiksi ja työ etenee suunnitelman mukaisesti. Resurssitarpeet 1-7/2017, 8/2017-3/2018 (arvio): Esivalmistelu hoitunee ilman erillisiä resurssitarpeita tämän kevään aikana. Jatkovalmistelun resurssitarpeet selviävät uuden tehtävänannon jälkeen syksyllä

3 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.1 Maatalouspalvelut Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden sisältö Maataloushallinnon tehtävänä on ruuan tuotannon, huoltovarmuuden ja elintarviketurvallisuuden varmistaminen Viljelijätukien myöntö, maksatus, valvonta ja jatkotoimet Kasvintarkastus Volyymi: maatiloja 4000 kpl, maataloustukien välitön elinkeinollinen vaikuttavuus 120 M /vuosi Tuotantotapa ja palveluverkko Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma ja maksajavirastosopimukset määrittävät ELY-keskuksen ja YTA-alueiden toimintatavan. Pirkanmaalla toimii kolme kuntien yhteistoiminta-aluetta: Lempäälä, Sastamala, Orivesi Kolme päätoimipaikkaa ja 11 sivutoimipistettä, 20 htv. Lisäksi Kihniön, Mänttä-Vilppulan, Parkanon, Punkalaitumen, Ruoveden ja Virtain maatalouspalvelut tuotetaan Huittisten, Kankaanpään ja Keuruun YTA-alueiden toimesta. Pirkanmaan ELY-keskus 19 htv., Aluehallintovirasto 1 htv

4 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.1 Maatalouspalvelut Nykytilassa toimivaa, mitä halutaan vahvistaa Viljelijätukihallinto on jo osittain sähköistetty Nykyinen YTA-alueiden yhteistoimintamalli on koettu hyväksi, mutta synergiaetuja ELYkeskuksen kanssa ei ole voitu hyödyntää Nykytilan ongelmakohdat ja kehittämistarpeet Maataloushallinto on moniportainen, tukimuotoja on runsaasti ja tukijärjestelmät ovat monimutkaisia Tehtävät ovat jakaantuneet epätasaisesti kalenterivuodelle Prosessien ja toimintojen sähköistämistä on jatkettava Pienten ja harvalukuisten tukimuotojen palvelujen keskittäminen Yhdyspinnat Teemaryhmä 1: aluehallinnon varautuminen, viljelijöiden valmiuskoulutus Teemaryhmä 2: maaseudun kehittäminen Teemaryhmä 3: alkutuotantoon liittyvät asiat maankäytössä

5 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.2 Lomituspalvelut Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden sisältö Lomituspalvelu on viljelijöiden (kotieläintilat) sosiaaliturvan toteuttamista Lomituspalvelujen tuotetaan kotieläintilallisille MYEL-vakuutetuille paikallisyksikön tai itse järjestetyn lomittajan toimesta (vuosiloma, sijaisapu, tuettu maksullinen lomitus) Volyymi: 760 maatilaa, 1100 yrittäjää, lomituspäivää/vuosi Tuotantotapa ja palveluverkko Maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalvelulaki Toimeenpanovastuu Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella (MELA) MELAlla on sopimukset Pirkanmaalla Sastamalan ja Lempäälän lomituspalveluyksiköiden kanssa Kihniön, Mänttä-Vilppulan, Parkanon ja Punkalaitumen palvelut tuotetaan Honkajoen, Keuruun ja Vehmaan yksiköissä. Maatalouslomittajia 200 htv., hallintohenkilöstöä 14 htv. Lisäksi lomituspalveluja tuotetaan 35 yrityksessä

6 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.2 Lomituspalvelut Nykytilassa toimivaa, mitä halutaan vahvistaa Pirkanmaalla nykyiset paikallisyksiköt toimivat hyvin Palvelut on tuotettu laadukkaasti ja asiakaslähtöisesti Asiakastyytyväisyyskyselyssä (2016) Pirkanmaan sijoitus toiseksi paras valtakunnallisesti Nykytilan ongelmakohdat ja kehittämistarpeet Valtakunnallinen ohjausjärjestelmä Viljelijöiden tasapuoliset palvelut turvattava valtakunnallisesti Yhdenmukainen neuvonta ja ohjaus laintulkinnoissa Tulevaisuuden haasteina lomitustyön houkuttelevuus ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus Lomittajien työnkuvan laajentaminen ja hallinnollisen työn järjestämisen yhteistyössä maatalouspalvelujen kanssa Yhdyspinnat: Lomitus- ja maatalouspalveluilla on yhteiset asiakkaat

7 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.3 Ympäristöterveydenhuoltopalvelut ja alkoholihallinto Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden sisältö Tehtävien tarkoituksena on ehkäistä ympäristöstä ihmisille ja eläimille aiheutuvaa terveyshaittaa ja vaaraa Elintarvikevalvonta (sis. alkutuotannon ja tupakkalain valvonta, elintarvikeviennin ja sisämarkkinatuonnin valvonta) Alkoholihallinto, Pirkanmaa hoitaa myös Keski-Suomen alueen Eläinlääkintähuolto (sis. eläinlääkäripalvelut, eläinten hyvinvoinnin ja terveyden valvonta) Eläinten pitoon liittyvät valvontakokonaisuudet (maataloustukiin liittyvien täydentävien ehtojen, merkinnän ja rekisteröinnin sekä lääkitykseen liittyvät valvonnat) Terveydensuojelu Volyymi: elintarvikevalvontakohteita 5300 kpl ja tarkastuksia 2400 kpl, eläinlääkinnän toimenpiteitä kpl, alkoholivalvontaa ja tarkastuksia 1300 kpl. Terveydensuojelu suhteutuu väkilukuun. Tuotantotapa ja palveluverkko Pirkanmaalla toimii neljä kuntien yhteistoiminta-aluetta: Keurusselkä, Pirteva, Sotesi ja Tampere 14 valvonnan toimipistettä, 18 eläinlääkärivastaanottoa, Aluehallintoviraston toimipiste Toiminnan resurssi on 108 htv:tä

8 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.3 Ympäristöterveydenhuoltopalvelut Nykytilassa toimivaa, mitä halutaan vahvistaa Nykyinen yhteistoimintamalli on koettu hyväksi. Selvitysten perusteella on osoitettu, että toiminta on kustannustehokasta. Nykytilan ongelmakohdat ja kehittämistarpeet Ympäristöterveydenhuolto tulee järjestää yhtenä palvelukokonaisuutena Valvonnan tasapuolisuuden varmistaminen jatkossa. Riskiarvioinnin ja valvonnan sekä asiakasmaksujen yhdenmukaistaminen. Päivystys edelleen virkatyönä ja tulisi ulottaa myös terveydensuojeluun (erityistilanteet) Muita huomioita STM on tilannut Pirkkalan kunnalta selvityksen, jossa arvioidaan sellaisen maakunnallisen yksikön toimintaedellytykset, jossa ympäristöterveydenhuolto muodostaa vahvan itsenäisen kokonaisuuden alkoholihallinnon kanssa. Selvityksessä arvioidaan miten yhteistyö hoidetaan perusterveydenhuoltoon, maaseutuhallintoon, pelastustoimeen, vesihallintoon ja maankäyttöön. Luonnonvarakeskuksella selvitys valtakunnallisesti eläinlääkäripalveluiden saatavuudesta ja kustannustehokkuudesta Yhdyspinnat: Teemaryhmä 1: taudit, epidemiat, häiriötilanteet Teemaryhmä 2: elinympäristön laatu SOTE

9 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.4 Vesienhoito-, vesitalous-, kalatalouspalvelut ja ympäristötieto Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden sisältö: Toiminnan tarkoituksena on edistää vesistöjen hyvää tilaa ja käytettävyyttä Vesitalous: vesistöjen säännöstely, tulvariskien hallinta, vesilupien hallinta, vesistörakenteiden omistajuus ja kunnossapito (kiinteistöyhtiö), rakennettujen vesistöjen hoito ja kunnostus, hydrologinen seuranta ja vesitilannekuva, vesihuollon ja vedenhankinnan edistäminen, peruskuivatus- ja ojitusasiat, patoturvallisuus Vesienhoito: Vesienhoidon suunnittelu ja kuuleminen, vesien tilan seuranta, toimeenpanon edistäminen ja kehittäminen, toteutuksen seuranta ja raportointi. Kalataloushallinto huolehtii kalatalouden osa-alueiden toimintaedellytysten säilymisestä ja edistämisestä Kalatalous: elinkeinokalatalous, vapaa-ajan kalastuksen kehittäminen, kalavarojen hoito, yleisen kalatalousedun valvonta Ympäristötiedon tuottamisella tuetaan päätöksentekoa ja ajetaan tietoa julkiseen käyttöön Tuotantotapa ja palveluverkko Vesienhoito- ja vesitalouspalvelut tuotetaan Pirkanmaalla (pl. patoturvallisuusviranomaisen tehtävät ja vesistörakenteiden omistajuus). Yhteistyötä tehdään erityisesti Läntisen vesienhoitoalueen ja Kokemäenjoen vesistöalueen ELY-keskusten kanssa. Järvi-Suomen Kalatalouspalvelut on keskitetty Pohjois-Savon ELY-keskukseen. Järvi-Suomen alueeseen kuuluvat Pirkanmaa, Häme, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala

10 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.4 Vesienhoito-, vesitalous-, kalatalouspalvelut ja ympäristötieto Nykytilassa toimivaa, mitä halutaan vahvistaa Vesistöalueyhteistyö on toimivaa, mutta ylimaakunnallisesti on kehittämistarpeita (Kokemäenjoki) Keskitetyt palvelut: Pirkanmaa vastaa valtakunnallisen ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskuksen toiminnasta (Y-aspa). Lisäksi useita palveluita on keskitetty valtakunnallisesti. Kalatalouspalvelujen keskittäminen valtakunnallisesti kolmeen alueeseen on osoittautunut hyväksi Suorittavien tehtävien ulkoistaminen ja suuralueittaiset hankinnat ovat tehostaneet toimintaa Nykytilan ongelmakohdat ja kehittämistarpeet Ylimaakunnallisen vesistöalueyhteistyön kehittäminen Palveluiden keskittäminen asiakaspalvelun, osaamisen ja erikoistumisen näkökulmasta Yhteistyön tulee olla sujuvaa valtion lupa- ja valvontaviraston ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kanssa mm. vesilain valvontatehtävä ja vesienhoidon suunnittelu Maakuntaviraston rooli täsmentyminen mm. yleisen edun valvonnassa Ympäristötiedon tuottaminen ja SYKEn tietojärjestelmien ylläpito ja kehittäminen tärkeää Yhdyspinnat: Teemaryhmä 1: tulvariskien hallinta ja vesitilannekuvan ylläpito, patoturvallisuus Teemaryhmä 2: vesihuolto, elinympäristö laatu, elinkeinokalatalous, bio- ja kiertotalous Teemaryhmä 3: tulvariskit ja patoturvallisuus maankäytössä, pohja- ja pintavesien suojelu, ympäristötietoisuus

11 3. Muutokset palvelu- ja tehtäväkokonaisuuteen Arvio palvelutarpeesta ja sen vaikutuksista palvelu- ja tehtäväkokonaisuuteen (järjestäminen ja tuottaminen) Asiakastarpeen arvioita ei ole vielä tehty. Tähän vaikuttavat eri palveluiden asiakaskunnat ja arvioit niiden muutoksista. Teemaryhmä käsittelee asiaa maaliskuun aikana. Lakiluonnosten vaikutukset palvelu- ja tehtäväkokonaisuuteen (järjestäminen ja tuottaminen) Vaikutuksia ei voida vielä arvioida. Teemaryhmän substanssiasioihin ei ole vielä saatavilla lakiluonnoksia. Tukipalveluiden muutostarpeet, mahdolliset organisointiehdotukset Palveluiden ja tehtävien laadukas toteuttaminen edellyttää riittävää erityisosaavaa juristityövoimaa (esim. Aluehallintoviraston eläinten pidon rajoituspäätökset)

12 3. Muutokset palvelu- ja tehtäväkokonaisuuteen Yhdyspintojen ja työnjaon arviointi: kunta/maakunta Nykyisellään YTA alueilla on viljelijätukien hallinnoinnin ulkopuolisia toimia, esim. maaseudun kehittämistehtäviä ja tieasioita. Tehtävät ovat jatkossakin kunnan elinvoimatehtäviä, jotka kunnat organisoivat itse

13 1 (9) Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä Nykytilan kuvauksen tarkennus alatyöryhmä Lomituspalvelut Sisällys 1. Yleistä Palveluiden järjestämisen nykytila Toiminta Resurssit Talous Arvio nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Toiminnan vaikuttavuus Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Yhteistyötarpeet ja -mahdollisuudet Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti... 7

14 2 (9) 1. Yleistä Maatalouslomituspalvelujen johdosta, ohjauksesta sekä valvonnasta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Lomituksen toimeenpanovastuu on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella (Mela), joka vastaa paikallishallinnon järjestämisestä kuntien kanssa tekemillään toimeksiantosopimuksilla. Lomitus rahoitetaan valtion varoista sekä asiakasmaksuilla. Maatalouslomituspalveluja voivat saada pakollisesti maatalousyrittäjien eläkelain mukaan vakuutetut (MYEL-vakuutus) maatalousyrittäjät maatalousverotuksen piiriin kuuluvan karjatalouden harjoittamiseen. Oikeuden lomituspalveluetuuksiin määrittelee maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki (1231/1996), sekä laki turkistuottajien lomituspalvelulaki (1264/2009). Yhtiömuotoisessa maatilassa osakas voidaan vakuuttaa MYEL- vakuutuksen piiriin, jos yhtiön toimintaa verotetaan maatalouden tuloverolain mukaan. Palvelut eivät koske kasvinviljelytöitä. Lomituspalvelut tukevat maatalousyrittäjien ja turkistuottajien sosiaaliturvan toteutumista vapauttamalla yrittäjän päivittäin sitovasta karjanhoitotyöstä. 2. Palveluiden järjestämisen nykytila 2.1 Toiminta Pirkanmaalla toimii kaksi lomituksen paikallisyksikköä. Lempäälän kunnan paikallisyksikkö hoitaa Akaan, Juupajoen, Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan, Pälkäneen, Urjalan ja Vesilahden kuntien, sekä Oriveden, Tampereen ja Valkeakosken kaupunkien lomituspalvelut. Sastamalan Kaupungin paikallisyksikkö hoitaa Ikaalisten, Nokian, Sastamalan, Virtain ja Ylöjärven kaupunkien, sekä Hämeenkyrön ja Ruoveden kuntien lomituspalvelut. Kihniön, Kuhmoisten ja Punkalaitumen kuntien, sekä Mänttä-Vilppulan kaupungin lomituspalveluita hallinnoin Pirkanmaan ulkopuoliset paikallisyksiköt. Kotieläintuotantoa päätoimisesti harjoittavalla maatalousyrittäjällä on oikeus saada lain edellyttämin ehdoin maksutonta vuosilomaa 26 päivää kalenterivuodessa sekä sijaisapua silloin, kun hän ei pysty huolehtimaan yrityksen hoitoon kuuluvia välttämättömiä tehtäviään laissa säädetyn tilapäisen syyn vuoksi. Sijaisavun saajalta peritään tuntimaksu, joka määräytyy MYELtyötulon mukaan. Tuettua maksullista lomittaja-apua voidaan antaa vuosilomaan oikeutetuille maatalousyrittäjille 120 tuntia kalenterivuodessa. Lomittaja-apua voidaan antaa myös niin sanotulla täyden korvauksen periaatteella. Lomitusetuuteen oikeutetulla on oikeus valita, käytetäänkö tilalla paikallisyksikön järjestämiä lomituspalveluja vai järjestävätkö tilan yrittäjät lomitukset itse, jolloin paikallisyksikkö korvaa lomituksesta aiheutuneet verottomat kustannukset. Pirkanmaan lomituspalveluihin oikeutetuista maatalousyrittäjistä 95 % ja turkistuottajista 30 % käyttää nykyisin paikallisyksikön järjestämiä lomituspalveluja.

15 3 (9) Lomituspalveluiden henkilöstö on työsopimussuhteessa kuntaan, jolloin noudatetaan kunnallista työ- ja virkaehtosopimusta. Paikallishallinnossa vastuuhenkilönä on virkasuhteinen lomituspalvelupäällikkö, joka suunnittelee ja johtaa toimintaa. Lomittajien lähiesimiehet toimivat asiakaspalvelutehtävissä ja vastaavat lomitustyön ohjauksesta ja valvonnasta. Lisäksi toimistotehtävissä työskentelee toimistonhoitajia. Maatalouslomittajat työskentelevät maatiloilla korvaten maatalousyrittäjän tehtäväosuuden. Laissa ja asetuksessa on säännökset, joiden mukaan lomituspäivän pituus ja lomitukseen kuuluvat työtehtävät määräytyvät. Tilalle järjestetään sellainen määrä lomittajatyövoimaa, että yrittäjä pystyy täysin irrottautumaan päivittäisistä välttämättömistä karjanhoitotöistä. Kunnallisten lomittajien lisäksi lomitusta ostetaan tarvittaessa palveluita tarjoavilta yksityisyrittäjiltä, joita on tällä hetkellä 35 Pirkanmaalla. Osa lomituspalveluiden palveluprosesseista on kuvattu tarkemmin erillisissä taulukoissa (liite). 2.2 Resurssit Pirkanmaalla maatalouslomituksen asiakkaana on 760 maatilaa ja yhteensä maatalousyrittäjää. Pirkanmaan alueella maatalouslomittajien henkilöstöresurssit ovat noin 200 henkilötyövuotta ja vuosittaisia kustannuksia on 11,4 miljoonaa euroa. Lomituksen hallinnossa henkilötyövuosia on noin 14 ja vuosittaisia kustannuksia on noin miljoona euroa. Tarkat tilanteen mukaiset tilastotiedot toiminnan resursseista löytyvät erillisestä liitteestä (liite). Maatalouslomitusten suunnittelu, maatalousyrittäjien etuuksien päätöksenteko, laskutus ja seuranta hoidetaan Melan ylläpitämällä selainpohjaisella Lomitusnetti-ohjelmistolla. Ohjelmassa on omat käyttöliittymät hallintohenkilöille, maatalouslomittajille ja maatalousyrittäjille. Tämän lisäksi on käytössä kuntien hankkimia ja ylläpitämiä tietojärjestelmiä, kuten päätöksenteko-, henkilöstöhallinta-, ostolasku-, reskontra-, ja kirjanpitosovelluksia. 2.3 Talous Toiminnan rahoitus Mela korvaa paikallisyksikölle lomituspalveluista aiheutuvat, toiminnan lainmukaisen hoitamisen kannalta tarpeelliset nettokustannukset. Niitä ovat muun muassa lomittajien palkkauksesta ja ammatillisesta täydennyskoulutuksesta aiheutuneet kustannukset, paikallisyksikön ostamista lomituspalveluista aiheutuneet kustannukset, itse järjestetystä lomituksesta maksetut korvaukset sekä lain mukaiset vahingonkorvaukset.

16 4 (9) Maatalousyrittäjien lomituspalveluiden osalta korvaus maksetaan valtion talousarvioon varatusta arviomäärärahasta. Turkistuottajien lomituspalveluista aiheutuneet kustannukset Mela korvaa paikallisyksikölle valtion talousarviossa osoitetutun kahden vuoden siirtomäärärahan rajoissa. Lomahallinnon kustannuksia varten paikallisyksiköt saavat Melalta laskennallisin perustein määräytyvän valtionkorvauksen, joka maksetaan talousarvioon varatusta kiinteästä määrärahasta. Määräraha jaetaan paikallisyksikköjen kesken pääsääntöisesti kunkin paikallisyksikön toimialueella lomitettujen päivien määrän mukaan. Paikallisyksikön on toimitettava Melalle tilitys lomituspalvelujen järjestämisestä aiheutuneista kirjanpidon mukaisista kustannuksista Talous kunnan kirjanpidossa Lomituspalveluiden talousarvio tehdään kunnissa vuosittain. Talousarvion hyväksymisen yhteydessä hyväksytään myös taloussuunnitelma kolmeksi vuodeksi. Talousarvioon otetaan tehtävien ja toiminnan tavoitteiden edellyttämät määrärahat ja tuloarviot. Valtionkorvaus arvioidaan siten, että toiminta on kunnalle kustannusneutraalia. Hallintoraha on kiinteä määräraha, joka ei ole riittänyt kattamaan hallintokustannuksia, joten hallinnoiville kunnille on jäänyt maksuosuutta. Hallintomääräraha on määritetty aikanaan liian pieneksi, eikä se kata mm. kaikkia kunnan sisäisiä kustannuksia. Kunnan vastuunalaista toimielintä ja lomituspalvelupäällikköä sitoo valtuuston myöntämä nettomääräraha sekä lisäksi tavoitteet talousarviovuodelle. Lomituspalvelupäällikkö on tilivelvollinen viranhaltija kunnassa. 2.4 Arvio nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Lähtökohta toiminnalle ovat laadukkaat, asiakaslähtöiset ja lain mukaiset palvelut maatalousyrittäjille. Tässä on valtakunnallisten asiakastyytyväisyyskyselyjen mukaan Pirkanmaalla onnistuttu erittäin hyvin. Tavoitteeseen on päästy panostamalla henkilöstön ammattitaitoon ja työssä jaksamiseen, joka on osaltaan nostanut Pirkanmaalla lomituspäivän hintaa keskimääräistä suuremmaksi. Tasavertaisten palvelujen varmistamiseksi valtakunnallinen ohjausjärjestelmä olisi tarpeellinen, mutta ohjauksen tulisi painottua toimintatapojen yhtenäistämiseen neuvonnalla eikä nykyisenkaltaiseen yksityiskohtien valvomiseen. Nykyisen lain puitteissa Melan tulkinta lomittajan työajan määrittelystä, työntekijöiden opastuksesta ja hyväksyttyjen työtehtävien määrittelystä on ristiriidassa työnantajan velvollisuuksien kanssa ja aiheuttaa tarpeetonta kuormitusta ja tapaturmavaaraa lomittajien työssä.

17 5 (9) Vastuu maatalouslomittajien työsuojelusta on yhdessä lomituksen työnjohdolla ja maatalousyrittäjillä. Mallissa, jossa varsinainen työnsuorituspaikka on yksityisen henkilön omistamassa tiloissa, asettaa haasteita työsuojelutoiminnalle. Mahdollisuudet työskentelyolosuhteiden muuttamiseen ovat rajalliset. Lisäksi työskentely eläinten kanssa kasvattaa tapaturmariskiä. Tulevaisuuden haasteina ovat lomitustyön houkuttelevuus ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus. Hyväksyttävien työtehtävien tiukka rajaus ja työaikojen jatkuva kiristäminen on jo nyt aiheuttanut paljon osa-aikaistumista, joka vähentää lomitustyön houkuttelevuutta ja mahdollisuutta riittävään toimeentuloon. Maatalouden rakennekehitys asettaa uusia vaatimuksia lomittajien ammattitaidolle sekä pidentää lomittajien työmatkoja tilaverkon harvetessa eikä työpäivän jakautuminen kahteen osaan houkuta uusia työntekijöitä alalle, koska työsidonnaisuus lisääntyy vailla vaikutusta toimeentuloon. Maakunnassa voisi olla helpompi laajentaa lomittajan työnkuvaa ja siten parantaa ammattitaitoisen henkilöstön saatavuutta. Nykyisten tietokoneohjelmistojen katkokset ja hidas toiminta sekä monen ohjelman huono yhteensopivuus vie kohtuuttoman paljon hallinnon työaikaa. 3. Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Lomituspalvelujen yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Vastuu lomituspalvelujen toimeenpanosta on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella (Mela). Lomituspalvelujen järjestämisestä vastaavina paikallisyksikköinä toimivat kunnat Melan kanssa tekemiensä toimeksiantosopimusten perusteella. Maatalouslomituksen organisaatiokaavio Sosiaali ja terveysministeriö Hallinnollisesti tapahtuva johto ja valvonta sekä yleinen ohjaus Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) Vastaa lomituspalveluiden toimeenpanosta Paikallisyksikkö (kunnat) Vastaa paikallishallinnosta ja lomituspalveluiden järjestämisestä Lomituspalvelupäällikkö Johtaa paikallisyksikön toimintaa Lomituspalveluesimiehet, toimistohenkilökunta Lomittajien lähimmät esimiehet Maatalouslomittajat Oikeus lomituspalveluihin määräytyy maatalousyrittäjien lomituspalvelulain ja lain turkistuottajien lomituspalveluista perusteella. Tämän lisäksi muutkin lait

18 6 (9) asettavat omat reunaehtonsa lomituspalvelujen tuottamiselle. Keskeisellä sijalla ovat työturvallisuuslaki, työsopimuslaki ja virkaehtosopimus. Lomituspalveluiden järjestämisestä raportoidaan Melaan. Käytännössä Mela saa tarvittavat tiedot lomituspalvelutoiminnasta suoraan Lomitusnetin tietokannasta. Mela suorittaa viiden vuoden välein laajemman tarkastuksen paikallisyksiköön. Tämän lisäksi kunnissa suoritetaan normaalia tilintarkastustoimintaa ja sisäistä valvontaa. 4. Toiminnan vaikuttavuus Pirkanmaan alueella tuotettiin vuonna 2016 yhteensä noin lomituspäivää. Lomituspalvelut työllistävät Pirkanmaalla noin 200 henkilöä. Toiminnan kokonaisbudjetti on 12,7 miljoonaa euroa. Lomituspalveluilla on tärkeä maaseutua työllistävä vaikutus ja se lisää osaltaan haja-asutusalueen elinvoimaisuutta. Toiminnan vaikuttamisen ydin on karjatalousyrittäjien sosiaaliturvan toteutuminen ja heidän työurien pidentäminen. Lomituspalveluiden toimintaa kuvaavat tunnusluvut, henkilöstö- ja asiakasmäärät löytyvät erillisestä liitteestä (liite). 5. Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Viranomaiskumppaneina toimivat Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Työterveyshuolto ja Aluehallintovirasto. Keskeisiä muita sidosryhmiä ja kumppaneita tällä hetkellä ovat: Maatalouslomituksen yhteistoimintaryhmä, MTK-Pirkanmaa, MTK-Satakunta MTK:n paikallisyhdistykset, Kuntaliitto, Kuntatyönantajat, Keva, Ammattiliitot, ostopalvelulomituksia suorittajat yrittäjät/yritykset, lähellä sijaitsevat muut lomituksen paikallisyksiköt, vakuutusyhtiöt, koulutusorganisaatiot. 6. Yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Yhteistyö Melan kanssa voisi olla luontevaa, koska Mela vastaa maatalousyrittäjien sosiaaliturvasta ja tekee työtä maatilojen työturvallisuuden parantamiseksi. Arvioitavaksi tulee tarvitaanko valtakunnallista ohjausta vielä jatkossa ja kuinka se järjestetään.

19 7 (9) Jatkossa yhteistyö maataloushallinnon kanssa palvelisi toimintaa sekä asiakkaiden näkökulmasta että työjärjestelyjen kannalta esimerkiksi kiireaikoina. Yhteistyö muun maakuntahallinnon kanssa mahdollistaisi lomittajien työnkuvan laajentamisen ja hallinnollisen työn järjestämisen yhteistyössä. Mahdollisten sivupisteiden osalta olisi luontevaa toimia yhdessä peruskuntien ja maaseutuhallinnon kanssa. ICT-ohjelmistojen yhteensovittaminen mm. laskutuksen, päätöksenteon, palkanmaksun ja henkilöstöhallinnon osalta on tärkeää. 7. Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Lähtökohtana toiminnan suunnittelussa on hoitaa koko Pirkanmaan maakunnan alueen lomituspalvelut alkaen. Ylimaakunnallinen tai valtakunnallinen palveluntarjonta ei ole mahdollista nykyisillä resursseilla.

20 8 (9) Liite Palveluprosessien kuvaus lomituspalveluissa Päätöksenteko Lomitusvaraus Työsuojelu

21 9 (9) Pirkanmaan lomituspalvelualue Lempäälän lomituspalveluyksikkö: Lempäälän Aleksi 1, 1 krs, Lempäälä Sastamalan lomituspalveluyksikkö: Uotsolantie 49, Sastamala

22 1 (9) Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä Ympäristöterveyden ja alkoholinhallinnon palvelut Sisällys Osa I... 2 Nykytilan kuvaus Yleistä Palveluiden järjestämisen nykytila Toiminta Resurssit Talous Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Toiminnan vaikuttavuus Keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Nykyisen yhteistyön arviointi, yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Olemassa olevat kustannustehokkaat toimintatavat ja hyvät käytännöt... 7 Osa II... 8 Esitys maatalouspalveluiden järjestämisestä Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat Palveluiden järjestäminen maakuntavirastossa Uudet palvelumallit, toimintatavat ja prosessit Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Uusi organisaatiorakenne... 9

23 2 (9) Osa I Nykytilan kuvaus 1. Yleistä Ympäristöterveydenhuolto on osa ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä ja perusterveydenhuoltoa. Toimialan tärkeinpänä tavoiteena on vähentää ympäristöstä aiheutuvaa altistusta ja sairastuvuutta väestössä. Ympäristöterveys ja alkoholihallinto vastaavat alkoholilain, elintarvikelain, eläinlääkintähuoltolain, eläinsuojelulain, eläintautilain, terveydensuojelulain, sivutuotelain, lääkelain, tupakkalain, eläinkuljetuslain, lain eläintunnistusjärjestelmästä sekä maataloustukien täydentävien ehtojen mukaisista kunnalle ja aluehallintovirastolle annetuista tehtävistä. Ympäristöterveydenhuollon toimiala muodostuu toisiaan täydentävistä ja tukevista kokonaisuuksista. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on edistää eläinten ja ihmisten yhteistä terveyttä. Toimiala valvoo elinympäristön ja yksilön terveyttä ja turvallisuutta, väestön ja eläinten tarttuvia tauteja sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Aluehallintovirastolla (avi) on valvontatehtävien lisäksi kunnallisten valvojien ohjaustehtäviä, lupahallintoa sekä vastuu toimialueensa eläintautivalmiuden ylläpidosta. Lisäksi avi vastaa alkoholihallinnosta Pirkanmaalla ja Keski-Suomen alueella. Hyvä eläintautitilanne ja eettinen eläintenpito turvaavat kotimaisen elintarviketuotannon, tukevat suomalaista elintarvikkeiden vientiä ja ovat osa huoltovarmuutta. Valvonta perustuu riskinarviointiin, jossa arvioidaan toiminnasta aiheutuvien terveyshaittojen todennäköisyyttä ja vakavuutta. Valvonnan tulee olla laadukasta ja suunnitelmallista, tehokasta ja oikein kohdennettua. Lisäksi valvontaa tulee tehdä riittävin voimavaroin kaikkia toimijoita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohdellen. Valvonnan tavoitteena on varmistaa, että toimijat noudattavat lainsäädäntöä. Ympäristöterveys jaetaan tässä esityksessä 1. Elintarvikevalvonta a. Elintarvikelainsäädännön tavoitteena on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus ja terveydellinen laatu. Valvonnalla on tarkoitus suojata kuluttajia elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta ja estää kuluttajan harhaanjohtaminen sekä taloudelliset tappiot. Elintarvikevalvonta sisältää muun elintarvikevalvonnan lisäksi alkutuotannon valvonnan sekä elintarvikkeiden viennin ja sisämarkkinatuonnin valvonnan. b. Tupakkalain ja nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta Tupakkalain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen. 2. Alkoholihallinto Alkoholilainsäädännön tavoitteena on ohjata alkoholin kulutusta siten, että alkoholipitoisista aineista aiheutuu mahdollisimman vähän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.

24 3 (9) 3. Eläinlääkintähuolto a. Eläinlääkäripalveluiden tavoitteena on, että kuntien järjestämät palvelut turvaavat kaikille alueen kotieläimille ympärivuorokautisen peruseläinlääkinnän ja tuotantoeläinten terveydenhuollon. Lisäksi aluehallintovirasto valvoo yksityisiä eläinlääkäripalveluita. b. Eläinten hyvinvoinnin valvonta Valvonnan tavoite on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Valtio ostaa osan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta yhteistoiminta-alueilta. Osan valvonnasta hoitaa avi. c. Eläinten terveyden valvonta Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää eläimistä toisiin eläimiin ja ihmisiin siirtyviä tauteja, edistää eläinten terveyttä ihmisten terveyden suojaamiseksi, torjua antibioottiresistenssiä, varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus ja turvata kotieläintuotanto. Valtio ostaa osan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta yhteistoiminta-alueilta. Osan valvonnasta hoitaa avi. 4. Eläinten pitoon liittyvät valvontakokonaisuudet a. maataloustukia koskevan lainsäädännön toimeenpano, ns. täydentävien ehtojen valvonta. b. eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvonta c. eläinten lääkityksen valvonta 5. Terveydensuojelu, sisältää myös tupakkalain mukaisen tupakansavulle altistumisen valvonnan Tavoitteena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen. Tavoitteena on ehkäistä, vähentää ja poistaa elinympäristössä esiintyviä, terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Väestön terveyttä suojellaan mm. valvomalla talous- ja uimavesien laatua, asuntojen, koulujen ja muiden yhteisten oleskelutilojen terveydellisiä olosuhteita sekä vaikuttamalla alueiden käyttöön terveyshaittoja ehkäisevästi. 6. Erityistilanteisiin varautuminen, valmiussuunnittelu ja epidemiaselvitykset Tavoitteena on turvata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot suunnitelmilla ja - harjoituksilla. Lisäksi toimiala selvittää elintarvike- ja vesivälitteiset epidemiat. Selvittämisen tavoitteena on ehkäistä lisätartunnat epidemian sattuessa sekä estää samankaltaisten epidemioiden uusiutuminen. 2. Palveluiden järjestämisen nykytila 2.1 Toiminta Pirkanmaalla neljä yhteistoiminta-aluetta (Keurusselkä, Pirteva, Sotesi ja Tampere) sekä avi järjestävät ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon palvelut. Kuntien vastuulla oleva toiminta on järjestetty isäntäkuntamallilla, Keuruu on Keurusselän ympäristöterveydenhuollon, Pirkkala Pirtevan, Sastamala Sotesin ja Tampere Tampereen kaupungin yhteistoiminta-alueen isäntäkunta. Yhteistoiminta-alueilla on 14 valvonnan toimipistettä (Keurusselkä 6, Sotesi 4, Pirteva 1, Tampere 3) ja

25 4 (9) 18 eläinlääkärivastaanottoa (Keurusselkä 4, Sotesi 6, Pirteva 3 ja Tampere 5). Aluehallintovirastolla on yksi toimipiste Tampereella. Keurusselän valvonnan toimipisteistä kaksi jää Keski-Suomen maakuntaan ja neljä siirtyy Pirkanmaalle. Toiminnasta vastaava viranomainen on Keuruulla Keurusselän ympäristölautakunta, Pirtevassa perusturvalautakunnan alainen ympäristöterveydenhuollon jaosto, Sotesissa sosiaali- ja terveyslautakunnan ympäristöjaosto ja Tampereella kaupungin terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunta. Eläinsuojelu- ja eläintautilain mukaisina viranomaisina toimivat avi ja kunnaneläinlääkärit. Avi toimii myös alkoholilain mukaisena viranomaisena, eläinkuljetuslain mukaisena lupaviranomaisena sekä maataloustukia koskevan lainsäädännön toimeenpanoviranomaisena. Ympäristöterveydenhuolto tuottaa valvonta- ja eläinlääkintäpalveluita. Palvelut kattavat eläinten ja ihmisten elinympäristön terveydellisyyden turvaamisen ja ympärivuorokautiset peruseläinlääkäripalvelut. Avi vastaa lisäksi alkoholihallinnosta. Palveluiden käyttäjinä ovat kaikki kuntalaiset, yritykset ja yhteisöt, kolmas sektori, jäsenkunnat, muut viranomaiset jne. Palveluja ovat mm. neuvonta ja ohjaus, lupien ja ilmoitusten käsittely ja myöntäminen sekä lausuntojen antaminen. Kuntalaisille tarjotaan neuvontaa mm asumisterveys- ja kaivovesiasioissa sekä elintarvikkeisiin liittyvissä valitus- sekä elintarvike- ja vesiepidemiaepäilyissä, eläinten tuontiin liittyvissä sekä lupamenettelyihin liittyvissä asioissa. Perustehtävänä on toimijoihin kohdentuvat säännölliset tarkastukset. Tarkastuksilla pyritään ehkäisemään väestön terveysriskejä. Toimiala ohjaa, neuvoo ja valvoo toimijoita eri lakien mukaisesti. Neuvontaa annetaan mm. puhelimitse ja sähköpostilla, toimistolla, tilaisuuksissa ja tarkastuksilla valvontakohteissa. Alkoholitarkastajat valvovat myös harmaata taloutta. Lisäksi toimiala tuottaa eläinlääkintäpalveluita. Seura- ja harraste-eläimet hoidetaan pääosin eläinlääkärien vastaanotoilla ja tuotantoeläimet ja hevoset maatiloilla. Kohteiden valvontaa tehdään riskiperusteisesti ympäristöterveydenhuollon yksiköiden ja avin valmisteleman monivuotisen valvontasuunnitelman mukaisesti. Alkoholivalvonta määritellään alkoholihallinnon valvontasuunnitelmassa. Euroopan parlamentin ja neuvoston valvonta-asetus määrittelee elintarvikkeiden ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tavoitteet ja laatukriteerit. Terveydensuojelulaki ja alkoholilaki määrittelevät terveydensuojelun ja alkoholihallinnon toimintojen tavoitteet. Valvontasuunnitelmat ja valvonnan sisältö perustuvat keskusviranomaisten laatimiin kansallisiin valvontaohjelmiin. Toimiala tekee myös alueellista riskinarviointia. Suuri osa tarkastuksista on suunnitelman mukaisia, mutta osa tarkastuksista on ennalta suunnittelemattomia. Suunnittelemattomia tarkastuksia ovat esimerkiksi elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvittäminen, asunnontarkastukset ja asiakasvalitukset. Tarkastajat valmistautuvat tarkastukselle perehtymällä kohteen valvontahistoriaan ja voimassa olevaan lainsäädäntöön. Sen jälkeen kohteeseen tehdään tarkastus ja tarkastuksesta kirjoitetaan tarkastuspöytäkirja, johon kirjataan tarkastetut ja havaitut asiat ja määritetään tarkastuksen lopputulos. Toimialan tehtävistä on tarkempi kuvaus liitteenä olevassa taulukossa. 2.2 Resurssit Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla ja avissa on nykyisin käytössään noin 110 htv:tä (Keurusselkä 10/20 (Pirkanmaa/koko alue), Pirteva 23, Sotesi 17, Tampere 49 ja avi 9). Yhteistoiminta-

26 5 (9) alueilla ja avissa on käytössä myös lakiapua. Juristeja ei ole huomioitu edellä mainituissa henkilötyövuosissa. Kussakin kunnassa ja avissa on käytössä useita asiakirjahallinta- ja henkilöstöhallintojärjestelmiä. Tässä kuvauksessa on listattu ainoastaan ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon omat tietojärjestelmät. Yhteistoiminta-alueilla valvonnan käytössä on Tervekuu, Tarkastaja ja Facta tietojärjestelmät. Kohde- ja valvontatiedot kerätään kunnallisista tietojärjestelmistä valtion keskitettyihin rekistereihin (Kuti ja Yhtijärjestelmät). Elintarvikevalvonnan valvontatiedot julkaistaan Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Oivajärjestelmässä. Alkoholihallinnolla on käytössään alkoholi-, elinkeino- ja luparekisteri ALLU ja Valviran sähköinen päätösarkisto. Avin ympäristöterveydenhuollolla on käytössään kohderekisteri Elite, hyvinvointisovellus Elvi sekä eläinten merkintä- ja rekisteröintisovellus ID-valvonta. Kunnan praktikkoeläinlääkäreillä on käytössään joko Provet tai KliniQ eläinlääkäriohjelmisto. Yhteistoiminta-alueilla käytössä olevia ohjelmia ylläpitävät ja kehittävät tietojärjestelmätoimittajat; Terakuu, Digia, Logica, FNS, Evira ja Valvira. 2.3 Talous Toimiala kerää osan tuloistaan valvontamaksuina. Kunnan on perittävä toimijoilta lainsäädännössä määritellyistä toiminnoista hyväksymänsä taksan mukainen maksu. Avi perii toiminnastaan maksut valtion maksuasetuksen mukaisesti. Lisäksi avi perii kunnaneläinlääkärin maksullisiksi säädetyistä eläintautilakiin ja sivutuotelakiin liittyvistä suoritteista asetuksen mukaiset maksut. Kunnan perimien maksujen suuruus voi vastata enintään toimenpiteestä aiheutuneita kustannuksia. Toimialan talousluvut sisältävät nyt kaikkien neljän yhteistoiminta-alueen yhteenlasketut tulot ja menot. Maakuntauudistuksessa Keurusselän yhteistoiminta-alue jakaantuu maantieteellisesti kahteen maakuntaan, jolloin myös tulot ja menot jyvittyvät kahdelle maakunnalle. Yhteistoiminta-alueiden ympäristöterveydenhuollon menot olivat vuonna euroa. Tulot muodostuvat valvonta- ym. maksuista ( euroa), valtion maksamista eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvontatuloista ( euroa) ja jäsenkuntien maksuista joilla katetaan loput menot. Tulot kattavat noin 26 % menoista. Aluehallintoviraston alkoholihallinnon menot koko Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella ovat euroa. Tulot ( euroa) muodostuvat maksuista. Aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon menot ja tulot eivät vielä ole käytettävissä. 2.4 Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Toimialaa on kehitetty monin tavoin viimeisen kymmenen vuoden ajan ja toiminta on tänä aikana koottu peruskunnista useamman kunnan yhteistoiminta-alueisiin. Ympäristöterveydenhuolto toimialana on laaja ja lainsäädäntö mittava. Tavoitteena ovat olleet suuremmat yksiköt, jolloin henkilökunta on voinut erikoistua toimialan jollekin kapeammalle osa-alueelle ja kehittää osaamistaan tältä osa-alueelta. Lisäksi uudistuksella on haluttu varmista riittävät johtamisresurssit. Riskinarvioinnin ja valvonnan yhtenäistämisessä sekä taksojen yhdenmukaistamisessa on edelleen kehittämistä. Toimijoita on kohdeltava yhdenmukaisesti siten, että valvonnan laatu ja vaatimukset sekä kustannukset ovat saman tasoiset koko maakunnan alueella. Valvonnan on oltava koko maakunnan alueella tasapuolista.

27 6 (9) Ympäristöterveydenhuollon toimialasta on tehty useita toimivuus, tehokkuus ja kustannusselvityksiä. Toimialan kustannustehokkuus on parantunut merkittävästi yhteistoiminta-alueiden aikana. 3. Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Ympäristöterveydenhuollon kaikki toiminta on lakisääteistä. Toimintatavat, laatujärjestelmät ja riskinarviointi säädellään suurelta osin valvonta-asetuksessa. Euroopan parlamentti ja neuvosto säätää elintarvikkeisiin, rehuihin ja eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän lainsäädännön asetuksilla, jotka ovat sellaisenaan voimassa myös Suomessa. Kansalliset lait säätävät pääosin maa- ja metsätalousministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö. Toimiala valvoo myös maataloustukiehtojen toteutumisesta. Suurin osa tukiehdoista säädellään EU:n asetuksilla. Kansallisina keskusvirastoina toimivat Evira ja Valvira, jotka laativat toimintaa ohjaavat suuntaviivat osana ympäristöterveydenhuollon monivuotista valvontasuunnitelmaa ja alkoholihallinnon valvontasuunnitelmaa. Kunnat ja avi laativat omat valvontasuunnitelmansa ja raportoivat vuosittain niiden toteutumisesta. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Säteilyturvakeskus STUK toimivat asiantuntijaorganisaatioina. Aluehallintovirastot ohjaavat osaltaan yhteistoiminta-alueiden toimintaa. Toiminnasta raportoidaan vuosittain isäntä- ja jäsenkunnille sekä avin kautta keskusvirastoille Eviralle ja Valviralle. Suomi jäsenmaana raportoi toiminnan toteutumisesta myös EU:lle. 4. Toiminnan vaikuttavuus Ympäristöterveydenhuollon vaikuttavuuden arvioinnissa ei toistaiseksi ole yhdenmukaisia, valtakunnallisia mittareita. Tämän vuoksi toimintaa mitataan vuosittain valvontasuunnitelman toteutumisella ts. suunniteltujen toimenpiteiden toteutumisella ja tavoiteltujen tulosten saavuttamisella. Suunnitelman toteutumisessa huomioidaan tehtyjen tarkastusten ja eläinlääkäripalveluiden määrä. Myös erilaisten päätösten, lausuntojen ja todistusten määrät raportoidaan. Valvonnasta perittävien maksujen summa kuvaa osaltaan toiminnan toteutumista. Toiminnan vaikuttavuutta arvioidaan mm. tartuntatautitapausten määrän muutoksella alueella, elintarvikeja vesiepidemioiden määrillä, elintarvikevalvonnan oiva-arvosanojen muutoksilla, pitkäkestoisten eläinsuojelutapausten määrällä ja eläintautitilanteen kehityksellä. Valvonnan vaikuttavuuden arviointiin on kehitteillä mittareita, joiden kehittämiseen Pirkanmaan yksiköt osallistuvat aktiivisesti. 5. Keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Ympäristöterveydenhuolto ja alkoholihallinto toimivat kunnissa yhteistyössä terveydenhuollon, sosiaalitoimen, rakennusvalvonnan, teknisen- ja ympäristö-, sekä sivistystoimen kanssa. Muita yhteistyötahoja ovat mm. vesilaitokset, poliisi, pelastuslaitokset, syyttäjävirasto ja verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö. Toimiala valvoo monia kuntien omistamia kohteita, kuten kouluja, liikuntatiloja ja elintarvikehuoneistoja sekä talousvettä toimittavia laitoksia. Tämän vuoksi yhteistyö on päivittäistä. Toimiala saa lakiapua erityisesti pakkokeinojen toimeenpanossa kuntien ja avin juristeilta. Apu on toiminnan kannalta olennaista ja tarpeellista. Erityistilanteisiin varautumisessa keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat terveyskeskukset, sairaanhoitopiiri, vesilaitokset ja pelastustoimi.

28 7 (9) Muita tärkeitä sidosryhmiä ovat ely-keskukset, THL, STUK, TUKES, eläintuottajajärjestöt ja -yhdistykset, ETT ry, Fimea, Apteekit, Tulli, Puolustusvoimat, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, asumisterveysasiantuntijat ja tutkimuksia tekevät laboratoriot. 6. Nykyisen yhteistyön arviointi, yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Pirkanmaan ympäristöterveydenhuollon yksiköt ovat kehittäneet valvonnan laatua ja yhdenmukaisuutta mm yhteisissä laatupäivissä, neuvotteluissa ja koulutustilaisuuksissa sekä projekteina. Ulkopuolinen auditoija on lisäksi auditoinut osan yksiköistä ja saatuja tuloksia on verrattu keskenään. Auditoinneista on saatu kehitysehdotuksia, joita yksiköissä työstetään parhaillaan. Yhteistyö muiden viranomaisten kanssa on jatkuvaa ja säännöllistä. Yhteiset, säännöllisesti kokoontuvat lakisääteiset työryhmät, kuten elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvitystyöryhmät sekä sisäilmatyöryhmät helpottavat asioiden hoitamista. Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijat toimivat tehtävissään sekä viranomaisina että asiantuntijoina. Tällä hetkellä eläinlääkäripäivystys on järjestetty yli maakuntarajojen. Tarve maakuntien väliselle yhteistyölle jatkossakin on selvitettävä. Asiakaspalvelun parantamiseksi myös asiakkaiden yhteydenotot tullaan keskittämään. Maakunnan kokoisessa valvontayksikössä valvonta ja palvelut voidaan tuottaa alueellisesti tehokkaammin kuin nykyisin. Toimipisteet voidaan sijoittaa sinne, missä valvonta tai palvelutarve on suurin. Tätä varten kohteet ja niiden valvontatarve on tarpeen selvitettävä. Toimialan ohjaus tullaan keskittämään Eviraan ja Valviran seuraajaan, jolloin ohjauksen moniportaisuus poistuu. Yhteistoiminta-alueiden hallinto kevenee maakuntaan siirtymisen myötä kun usean työnantajan sijaan muodostuu yksi työnantaja. Toiminnan suunnittelu ja raportointi tehdään isäntäkuntien sijaan maakunnalle. STM on tilannut Pirkkalan kunnalta selvityksen, jonka tavoitteena on arvioida sellaisen maakunnallisen yksikön toimintaedellytykset, jossa ympäristöterveydenhuolto muodostaa vahvan itsenäisen kokonaisuuden alkoholihallinnon kanssa. Selvityksessä tulee arvioida hyödyt em. yhdistämisestä. Selvityksessä on lisäksi arvioitava kuinka maakunnan sisällä hoidetaan yhteistyö perusterveydenhuoltoon, maaseutuhallintoon, pelastustoimeen, vesihallintoon ja maankäyttöön. Samalla tulee selvittää kuinka yhteistyö hoidetaan kuntaan jäävien toimintojen, kuten hyvinvoinnin edistämisen, rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja kaavoituksen kanssa. Selvityksen on oltava valmis mennessä. Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden tavoitteena on aloittaa vuoden 2017 aikana yhteistoiminta elintarvike- ja sivutuotelaitosten, eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvonnan sekä epidemiaselvitysten selvittämisen osalta. Tarkoitus on, että yksiköt tekevät keskenään sopimuksen valvontaa tekevien virkamiesten toimivallasta ja vastuusta Pirkanmaalla. Tavoitteena on myös valmistella talousveden erityistilannesuunnitelma koko Pirkanmaan alueelle. 7. Olemassa olevat kustannustehokkaat toimintatavat ja hyvät käytännöt Kullkin yhteistoiminta-alueella toiminta on suunnitelmallista ja toiminnan seuranta on tehokasta. Toiminnan yhdenmukaisuutta vahvistetaan vertaisarvioinneilla; yksiköiden yhteisillä tarkastuksilla ja yksiköissä pariarvioinneilla. Myös tarkastusten arviointeja käydään säännöllisesti läpi. Tiimien vetäjät ja yksikön päällikkö suunnittelevat ja toteuttavat toiminnan tavoitteita. Talousarvion sitovina tavoitteina käytetään lainsäädännön aikarajoja, esimerkiksi seurataan tarkastuspöytäkirjojen valmistumisaikataulua.

29 8 (9) Yksiköissä tehdään säännöllisesti asiakastyytyväisyyskyselyjä, seurataan henkilökunnan osaamista ja kehitetään toimintaa. Yksiköt tekevät jatkuvaa laadun kehittämistyötä. Ympäristöterveydenhuollon valtakunnalliset auditoinnit ovat tuottaneet yksiköiden toiminnasta ja taloudesta vertailulukuja. Lisäksi yhteistoiminta-alueilta on kerätty hyviä toimintatapoja ja käytäntöjä, joita on hyödynnetty myös Pirkanmaalla. Laatukäsikirjoja päivitetään aina kun lainsäädäntö muuttuu tai kun uutta tutkimustietoa tai tehokkaampia tapoja toimia otetaan käyttöön. Yksiköiden johtamista on kehitetty suunnitelmallisuudella ja johtoryhmätyöskentelyllä. Pirkanmaalla toimialan kustannukset ovat noin 14 euroa / asukas. Valtakunnassa keskimäärin 15 euroa / asukas. Uusi kattava valtakunnallinen tiedonhallintajärjestelmä on kehitteillä. Valtion on tarkoitus tarjota järjestelmä kaikille maakunnille. Valvonnan ja palveluiden kohteet tulisivat suoraan tähän järjestelmään, josta ohjaavat virastot saisivat suoraan toiminnan raportit. Sähköinen asiointi on kehitteillä. Käytössä on joitain sähköisiä ilmoitus- ja hakemuslomakkeita. Elintarvikevalvonnan asiakirjat kulkevat sähköisinä, mutta muun valvonnan asiakirjat eivät. Käytössä ei myöskään ole sähköistä ajanvarausjärjestelmää. Osa II Esitys maatalouspalveluiden järjestämisestä 8. Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat Kuka on meidän asiakas lähivuosina? Mitkä ovat keskeiset asiakastarpeet? Kenelle palveluja tullaan tarjoamaan? Miten asiakaskunta tulee mahdollisesti muuttumaan? Miten se vaikuttaa palvelujen tarjontaan?(faktat perusteellaan lähdeviittauksin) 9. Palveluiden järjestäminen maakuntavirastossa 9.1 Uudet palvelumallit, toimintatavat ja prosessit Mitä palveluja tarjotaan (lakisääteiset/harkinnanvaraiset, nykyiset/uudet)? Mistä palveluista luovutaan? Minkälaiset palvelukokonaisuudet muodostetaan? Millainen työnjako tehdään suhteessa liikelaitoksiin? Mitä yhteisiä asiakasyhteyspintoja on? Mitä vaihtoehtoisia toimintatapoja löytyy? Miten palvelut ja tehtävät voidaan järjestää uudella tavalla? Mitä ja miten hyviä käytäntöjä jatketaan? Miten kustannustehokkaat toimintatavat huomioidaan? Miten digitalisaatiota hyödynnetään ja kehitetään? Mitkä prosessit on hyvä säilyttää? Mitä prosesseja voidaan kehittää? Mistä prosesseista tai niiden osista voidaan luopua? Mitkä prosessit ovat päällekkäisiä toisten toimijoiden kanssa? Millaisia uusia prosesseja voidaan luoda?

30 9 (9) Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Onko nykyiset keskitetyt palvelut ja erikoistumistehtävät säilytettävä nykyisellään vai purettava/uudelleen järjesteltävä? Mitä vaihtoehtoisia malleja olisi palvelujen tarjoamiseen? Miten yhteistyötä voitaisiin tehdä käytännössä? 10. Uusi organisaatiorakenne Reunaehdot ja linjaukset täsmentyvät valmistelun edetessä. Tätä kohtaa ei vielä työstetä!

31 1 (9) Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä LUONNOS Nykytilan kuvauksen tarkennus Maatalouspalvelut alatyöryhmä Sisällys Osa I Yleistä Palveluiden järjestämisen nykytila Toiminta Resurssit ja talous Käytössä olevat tietojärjestelmät Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Toiminnan vaikuttavuus Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Yhteistyön arviointi, yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti... 7 Liitteet YTA-alueiden järjestäytyminen Pirkanmaalla Maatilojen rahavirrat Pirkanmaa 2015 (lähde MTK-Pirkanmaa ry)... 9

32 2 (9) Osa I 1. Yleistä Maaseutuhallinnon tehtävänä on ruuan tuotannon, huoltovarmuuden ja elintarviketurvallisuuden varmistaminen. Lisäksi tehtävänä on huolehtia ympäristön, ihmisten, ja eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista. Maatalouspalvelut tehtäväkokonaisuuden alle kuuluvat maataloustukien hallinnointi, valvonta ja tarkastukset sekä jatkotoimet. Maaseutupalvelujen tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa vuosittain maataloustukien maksatus ja valvonta. Maatilatalous on Pirkanmaalla tärkein yksittäinen maaseutuelinkeino. Maa- ja metsätalousministeriö (myöhemmin MMM), Maaseutuvirasto (Mavi), Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ohjaavat, järjestävät ja kehittävät maaseutuhallintoa yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa. Alueellista toimintaa ohjaavat EU-lainsäädäntö, kansalliset lait ja säädökset. 2. Palveluiden järjestämisen nykytila 2.1 Toiminta Alueellisina toimijoina ovat kuntien yhteistoiminta-alueet (YTA-alue), ELY-keskus ja Aluehallintovirasto (AVI). Kunnat ovat muodostaneet maaseutuhallinnon tehtävien hoitamiseksi toiminnallisia yhteistoimintaalueita. Jokainen YTA-alueen isäntäkunta on erikseen tehnyt maksajavirastotehtävien hoidosta sopimuksen Maaseutuviraston kanssa. Sopimuksessa edellytetään tehtävien eriyttämistä hallinto- ja maksajaviranomaistehtäviin. YTA-alueiden tekemistä sitoumus- ja maksatuspäätöksistä haetaan oikaisua ELYkeskuksesta. Pirkanmaalla on kolme kuntien muodostamaa YTA-aluetta: Lempäälä, Orivesi, Sastamala. Pirkanmaan kuusi muuta kuntaa kuuluvat joko Kankaanpään, Keuruun tai Huittisten yhteistoimintaalueeseen. Kartta alueellisesta järjestäytymisestä on kuvattuna liitteessä. YTA-alueilla on merkittävä rooli viljelijöiden neuvonnassa ja kouluttamisessa sekä hakijoiden aktivoinnissa. YTA-alueet hoitavat alueellaan myös tukioikeusasiat, viranomaislausunnot ja riistavahinkolakiin liittyvät korvaukset sekä viljelijöiden poikkeusolojen valmiussuunnitelmaan liittyvät asiat. Lisäksi YTA-alueet hoitavat Eviran sektorilta eläinrekisterin ylläpitoon kohdistuvat asiat ja esim. hukkakauran torjunnan koordinointiin liittyvät toimenpiteet. ELY-keskus hoitaa Mavin, Eviran ja Tukesin valtuuttamat tarkastukset ja valvonnat alueellaan viljelijätukien, luonnonmukaisen tuotannon, kasvinterveyden ja taimiaineiston, siemenkaupan, hukkakauran, rehujen, lannoitevalmisteiden, kasvinsuojeluaineiden, täydentävien ehtojen, eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin sekä kasvisten kauppanormien osalta. ELY-keskuksen toiminta perustuu valvonnan ja sopimuskäsittelyn osalta Maaseutuviraston kanssa tehtyyn maksajavirastosopimukseen, mikä edellyttää tehtävien riittävää eriyttämistä. Oikaisuvaatimukset ELY-keskuksen tekemistä päätöksistä kohdennetaan, tukimuodosta riippuen, joko suoraan ELY-keskukseen tai Hämeen hallinto-oikeuteen. Valvonnat jakautuvat pinta-ala- ja eläintukien sekä kasvintarkastukseen liittyvien sektoreiden valvontaan. Pääosa valvonnan resursseista kuluu pinta-alavalvontoihin. Pinta-alavalvonnat ajoittuvat pääosin kasvukaudelle ( väliseen aikaan). Nämä valvonnat pitävät sisällään kasvinviljelytiloilla tehtävät Eviran ja Tukesin erilliset torjunta-aine- ja rehuvalvonnat.

33 3 (9) Eviran hallinnon alaan liittyvät luonnonmukaisen tuotannon sekä eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvonnat. Eviran luomuvalvonnassa keskitytään toimijoiden tuotantoehtojen noudattamisen tarkasteluun. Eläinten merkinnän ja rekisteröinnin osalta varmistetaan ruoan tuotannon alkuperä ja pyritään luomaan mahdollisuudet ennaltaehkäistä eläintautien leviämistä. ELY-keskuksille kuuluu EU:n suoriin pinta-alatukiin liittyvien tukioikeuksien hallinnointi: tukioikeuksien myöntö ja tukioikeuksien varantoon vienti. ELY-keskus hoitaa myös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan liittyvien ympäristösopimusten tekemisen. Ympäristösopimuksiin kuuluvat alkuperäisrotujen kasvattamiseen, alkuperäiskasvien perimään, maatalousluonnon- ja maiseman hoitoon, kosteikkojen hoitoon, kurki-, joutsen- ja hanhipeltojen perustamiseen liittyvät sopimukset. Näiden lisäksi eituotannollisten investointien tukea on mahdollista hakea ELY-keskuksesta kosteikkojen perustamiseen sekä luonnonlaidunten alkuraivaukseen. Omana kokonaisuutenaan Manner-Suomen kehittämisohjelmassa on luomusitoumusten käsittely. Luomusitoumukset jakautuvat kasvi- ja kotieläintuotantoon sekä avomaan vihannesten erillisiin 5-vuotisiin sitoumuksiin. Aluehallintoviraston merkittävimmät lakisääteiset tehtävät ovat eläinsuojeluvalvonta, eläinkuljetusten valvonta, eläintautilain mukaiset tehtävät, eläinten lääkinnän sekä eläinlääkärien lääkkeiden käytön valvonta, sivutuotelain mukaiset tehtävät ja eläinten merkinnän ja rekisteröinnin sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonta. Maatalouspalvelut -alatyöryhmän osalta merkittävimmät aluehallintoviraston tehtävät liittyvät eläinten merkintää ja rekisteröintiä koskeviin siirtokieltoihin ja hallintopäätöksiin sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvontaan seuraavilla ehdonaloilla: hormonikieltodirektiivin säädösten noudattaminen, eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygienia, TSE valvonta, hyvinvoinnin valvonta (naudat, vasikat, siat, munivat kanat, lampaat, vuohet, broilerit, ankat ja hanhet, turkiseläimet ja muut tuotantoeläimet). Aluehallintovirastolla on tärkeä rooli toimialueensa eläintenpitäjien koulutuksessa, neuvonnassa, ohjauksessa ja lausunnoissa. Aluehallintovirasto tekee johtopäätökset ja hallintopäätökset ELY-keskuksen ID-valvonnan otantatilojen pöytäkirjoista sekä täydentävien ehtojen arvioinnin ja määrittää tarvittaessa eläinten mahdolliset siirtokiellot. Lisäksi aluehallintoviraston eläinlääkärit tekevät täydentäviin ehtoihin liittyvät otantatarkastukset ja näytteenotot, hallinnolliset laajennukset viranomaisten pöytäkirjoista, laativat seuraamusehdotukset edellä mainituista pöytäkirjoista, toimittavat seuraamusehdotukset kuulemisten jälkeen ELY-keskukseen ja Eviraan, tallentavat tarkastukset ELITE:een ja tarvittaessa antavat lausuntoja. Täydentävien ehtojen valvontakäynnit sekä eläinsuojelun otantatarkastukset tehdään pääasiassa kesällä ja syksyllä. Täydentävien ehtojen tarkastukset on tehty mahdollisuuksien mukaan ELY keskuksen rehutarkastajan kanssa yhtä aikaa. Maataloushallinnon tärkein asiakaskohderyhmä on tukia hakevat viljelijät ja maaonmistajat, joilla on omistuksessaan tukioikeuksia ja eläintenpitäjät. Toiminnan hyödynsaajina ovat viljelijät, eläintenpitäjät, kuluttajat ja maatalousalan toimijat.

34 4 (9) 2.2 Resurssit ja talous Pirkanmaan maatalouspalvelut kokonaisuudessaan Henkilöstöresurssit kokonaisuudessaan HTV Henkilöstömenot YTA-alueet PIRELY* AVI Yhteensä 40 HTV * PIRELY:n henkilöresursseista puuttuu asiakkaille maksulliset luomun tuotantotarkastukset. (Pirkanmaalla 8 toimivaa valtuutettua luomutarkastajaa, joiden työpanos on vuositasolla 0,5 htv.) *Luvuissa ei myöskään ole huomioitu YTA- kuntaviranomaisen päätöksistä tehtyjä oikaisuja, valvonnoista tai tehdyistä sopimuksista ja sitoumuksista aiheutuneita ELY-keskuksen maaseutuyksikön lakimiehen palveluita. *Määräaikaisilla tarkastajilla täytetään vuosittain 4-4,5 htv.n resurssivaje Käytössä olevat tietojärjestelmät Sovellus: IAM-pääsynhallinta, uusi tukisovellus, vanha tukisovellus = IACS-sovellus, tukioikeusrekisteri, kartturi, VIPU ja sähköinen arkisto Ylläpitäjä ja kehittäjä: Maaseutuvirasto Eläintenpitäjärekisteri, ID-sovellus, ELMO, ELITE, Elvi, Elvis Ammu-Elmer, sika-, lammas- ja vuohirekisteri Evira, Maatalouden laskentakeskus TE-diaari, USPA Keha-keskus 2.3 Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Viljelijöiden jättämät tukihakemukset on saatu vuosittain hallinnollisesti käsiteltyä ja valvonnat ajallaan suoritettua. Näin on varmistettu viljelijöiden tukien maksaminen annettujen aikataulujen mukaisesti. Tulevaisuudessa kehittämistarpeita on sähköisissä järjestelmissä. Hakemuskäsittely ja tiloilla suoritettava valvonta tulee saada sähköiseksi, jotta paperisista asiakirjoista pystytään luopumaan. Osalla hallinnon asiakkaista ei kuitenkaan ole valmiuksia sähköisten asiakasjärjestelmien käyttöön. Jatkossa kehittämistoimia tulee kohdistaa sähköisten palveluiden koulutukseen ja markkinointiin niiden vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lisäksi kehittämistarpeita on tietojärjestelmien yhdistämisessä. Tällä hetkellä tukihallinnossa on lähes 20 erilaista sovellusta, joita käytetään asioiden käsittelyssä. Valvonnoissa ongelmaksi koetaan työtehtävien epätasainen jakautuminen kalenterivuoden aikana ja tiukat tavoiteaikataulut. Työpiikkien vuoksi pitää tehdä määräaikaisten tarkastajien rekrytointia, jotta valvonnoista selvitään ajallaan. Keskusteluun tulisi ottaa tukiehtojen yksinkertaistaminen lisätöiden ja

35 5 (9) työpaineen vähentämiseksi. Maataloushallinnon moniportaisuus on aiheuttanut päällekkäisiä toimintoja ELY-keskusten ja YTA-alueiden välillä, jotka pystytään välttämään töiden uudelleen organisoinnin kautta. 3. Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Mavi, Evira ja ELY-keskukset ohjaavat ja valvovat kuntien tehtävien hoitoa. Työ- ja elinkeinoministeriö toimii ELY-keskuksen isäntäministeriönä ja vastaa resursseista. Maaseutuhallinnon toimintaa ELY-keskuksessa ohjaavat Mavi, Evira ja Tukes. ELY-keskus käy ohjaavien tahojen kanssa vuosittain toimialaneuvottelut ja tekee maksajavirastosopimuksen maksajavirastotehtävien hoitamisesta. YTA-alueet ja ELY-keskukset ovat velvollisia raportoimaan toiminnastaan ohjaaville tahoille. Lisäksi ohjaavat tahot tekevät laadunvalvontaa toimintaan, yhdessä eri EU:n valvontaorganisaatioiden kanssa. Maaseutuvirasto toteuttaa joka toinen vuosi valvonnan asiakastyytyväisyyskyselyn, jonka perusteella arvioidaan ELY-keskuksen toimintaa. Aluehallintoviraston ylin ohjaus tulee MMM:östä, ja muu ohjaus tulee Evirasta. Aluehallintovirastolla ja Eviralla on yhteinen tulossopimus, joka vuosittain tarkistetaan sekä raportoidaan. Evira on tehnyt aluehallintovirastoon yhden arviointi- ja ohjauskäynnin vuoden 2010 jälkeen eläinsuojelun ja täydentävien ehtojen osalta. EU:n komissio tekee säännöllisesti vuosittain Suomeen missioita, joissa tarkastetaan eri alojen toimintaa. Nämä missiot ovat säännöllisesti kohdistuneet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. 4. Toiminnan vaikuttavuus YTA-alueiden asiakkaina oli vuonna 2015 lähes 4000 tuenhakijaa. Maksettavien tukien yhteissumma oli miljoonaa euroa. YTA-alueilla käsitellään yhteensä 35 erilaista tuki- ja korvausmuotoa. Erilaisten valituskelpoisten päätösten kokonaismäärä on kappaletta. ELY-keskuksessa suoritettujen valvontojen kokonaismäärä vuonna 2015 oli noin 2300 tapausta, mikä pitää sisällään kaikki pääasialliset valvontakohteet. Valvontamäärät voivat vaihdella vuosittain merkittävästi erilaisten ristiintarkastusten ja muiden ohjaavien tahojen antamien erillistehtävien vuoksi. Valvonnat voidaan jaotella pinta-alavalvontaan (n. 900 kpl sis asiakirjavalvonnat), eläinvalvontaan (n. 300 kpl, sis. eläinten rekisteröinnin valvonnat) ja muut valvonnat (n kpl, sis. luomun tuotantotarkastusvalvonnat, Tukes jne.)vuositasolla ELY-keskuksessa tehdään päätöksiä luomusitoumuksiin, ympäristösopimuksiin, puutarhatalouden- ja mehiläistukiin sekä tukioikeuksiin liittyen kappaletta. Maksettava tukisumma on vuonna 2015 n. 6 milj. euroa. Täydentävien ehtojen pöytäkirjoja ja valvontoja tehtiin Aluehallintovirastossa yhteensä vuonna 2015 Pirkanmaalle 80 kappaletta ja eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvontoja tehtiin yhteensä 99 kappaletta. Pirkanmaalla kaikki Eviran täydentävien ehtojen otantatarkastukset on saatu tehtyä joka vuosi vuodesta 2010 alkaen.

36 6 (9) 5. Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Tärkeimpinä yhteistyökumppaneina ovat ELY-keskukset, YTA-alueet, AVI, Maa- ja metsätalousministeriö, Maaseutuvirasto, Ympäristöministeriö, Evira, kunnaneläinlääkärit, Puolustusvoimat, Poliisi ja oikeuslaitos. Keskeisiä sidosryhmiä ovat tuottajajärjestöt, neuvontaorganisaatiot, Suomen metsäkeskus, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Eläinten terveys ETT ry ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys. 6. Yhteistyön arviointi, yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Maaseutupalvelujen osalta on tehty laajaa yhteistyötä YTA-alueiden, ELY-keskuksen ja aluehallintoviranomaisten kesken asiakkaiden neuvonnan ja koulutusten järjestämisessä. Lisäksi alueellisten tukihallinnon toimijoiden kesken on järjestetty säännöllisesti vuosittain useita keskustelu- ja koulutustilaisuuksia. Näissä tapaamisissa on tehty käsiteltävistä asioista yhteisiä linjauksia, jotta varmistetaan alueellisesti asiakkaiden tasapuolinen kohtelu. Yhteistyö on toiminut tehokkaasti ja saumattomasti eri toimijoiden välillä ja tämä suora kontaktipinta onkin ollut alueellisen toiminnan vahvuus. Nykytilan kuvausta työstettäessä on havaittu, että osa ELY-keskuksen ja YTA-alueiden tehtävistä ovat osittain päällekkäisiä. Näistä merkittävin on juuri asiakaspalveluun liittyvät tehtävät. Organisaatiorajojen ja nykyisen lainsäädännön vuoksi valvontaan liittyviä tehtäviä ei ole ollut mahdollista siirtää toisen viranomaisen tehtäväksi. Tuleva maakuntauudistus häivyttää nykyiset organisaatiorajat ja mahdollistaa paremmin töiden organisoinnin mm. paikallisten viranomaisten käyttämisen yksittäisten havaintojen tekemiseen liittyen. Näin saadaan myös maataloushallinnon byrokratiaa purettua mutta toki nämä edellyttävät substanssilainsäädännön muutoksia. Muutos antaa myös mahdollisuuden palveluiden muotoiluun asiakastarpeiden mukaan ja niin, että tasapuolisesta asiakaspalvelusta voidaan varmistua. Asiakaspalveluun liittyvissä tehtävissä nykyisten organisaatioiden viranhaltijat käsittelevät saman viljelijän esittämiä samoja kysymyksiä. Yhteistyötä muiden maakuntien kanssa tulee tehostaa. Varsinkin maakunnan reuna-alueilla korostuu, se että alueellisesti on samanlaiset tulkinnat lainsäädännön yksityiskohdista sekä lakeja sovelletaan yhdenmukaisesti. Asiakkaiden koulutustarpeiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen on yksi yhteistyömuodoista, joita voisi toteuttaa muiden maakuntien kanssa. Välttämättä aina maakunnan keskus ei ole asiakkaalle se luontaisin asioimissuunta. Pinta-alavalvontojen keskittyminen kesä-syyskaudelle aiheuttaa haasteita henkilöstöresurssien kohdentamiseen. Pinta-alavalvontoihin liittyvät täydentävien ehtojen ja ympäristökorvauksen ehtojen asiakirjavalvonnat suoritetaan talvi- ja kevätkaudella samoin kuin osa lohkojen peltolohkoristiintarkastuksista. Eläinvalvontaan ja kasvintarkastukseen liittyvät valvonnat jakautuvat tasaisesti ympäri vuoden.

37 7 (9) 7. Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Osa maataloushallinnon tehtävistä on jo valtakunnallisesti keskitetty: mehiläistuet käsitellään Pohjois- Savon ELY-keskuksessa ja kasvihuonetuotannon- ja puutarhatuotteiden varastointituet keskittyvät vuoden 2017 aikana Varsinais-Suomen ELY-keskukseen. Maataloushallinnon osalta olisi mahdollisesti kustannustehokasta vielä keskittää joko valtakunnallisesti tai ylimaakunnallisesti pienten asiakokonaisuuksien käsittelyä. Esimerkiksi peto- ja riistavahingot, rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen käsittely, tukioikeuksien varantokäsittely, erikoistukien käsittely (esim. hampun tuki, osa kriisituista), ei tuotannollisten investointien käsittely, kosteikot sekä kurki-, hanhi- ja joutsenpellot. Edellä mainittujen asiakokonaisuuksien keskittämistä puoltavat ne seikat, että kokonaisuudet ovat alueellisesti pieniä ja maksettavien korvausten tai tukien määrä on vähäinen. Lisäksi näiden tehtävien hoitaminen vaatinee vahvaa asiantuntijuutta ja asiaan perehtyneisyyttä. Pirkanmaan maakunta on valmis ottamaan erikseen sovittaessa osan mahdollisesti keskitettävistä asiakokonaisuuksista hoitaakseen.

38 8 (9) Liitteet 1. YTA-alueiden järjestäytyminen Pirkanmaalla

39 2. Maatilojen rahavirrat Pirkanmaa 2015 (lähde MTK-Pirkanmaa ry) 9 (9)

40 1 (22) Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä Nykytila vesienhoito, vesitalous ja ympäristötiedon tuottaminen Sisällys 1. Yleistä Palveluiden järjestämisen nykytila Toiminta Pirkanmaa osana Kokemäenjoen vesistöaluetta ja läntistä vesienhoitoaluetta Vesienhoito Vesitalous Ympäristötieto ja -tietoisuus Kuntien rooli Maakunnan liiton rooli Resurssit ja talous Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Toiminnan vaikuttavuus Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Yhteistyötarpeet ja -mahdollisuudet Keskitetyt palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti...20

41 2 (22) 1. Yleistä Vesienhoitoa ja vesitaloutta hoidetaan monien tahojen ja hallinnonalojen yhteistyönä. Käytännön työssä on sovitettava yhteen niin vesivarojen hyödyntämisen, alueiden käytön, vesiensuojelun, ympäristöterveyden, biotalouden, luonnon monimuotoisuuden kuin yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan kuuluvan varautumisen tavoitteita. Puhtailla vesillä on suuri merkitys kansalaisten elinympäristön viihtyisyydelle ja hyvinvoinnille, vesiin liittyville elinkeinoille ja samalla taataan myös turvallinen talousvesi. Vesienhoito- ja vesitaloustehtävät sivuavat myös kalatalouteen, maaseudun kehittämiseen ja liikenteeseen liittyviä tehtäviä. Tehtävä perustuu kumppanuuksiin ja hyvään tietopohjaan. Tieto on myös jokaisen kansalaisen helposti ja avoimesti saatavissa. Vesiin vaikuttavia toimintoja ja hankkeita sekä vaikutuksia tarkastellaan koko vesistön tai sen valuma-alueen mittakaavassa. Tehtävään sisältyy yleisen edun valvonta, mikä merkitsee yksityistä intressiä laajempien etukysymysten edistämistä ja valvontaa. Yleisen edun valvontaa toteutetaan mm. antamalla lausuntoja aluehallintovirastoille ja kunnille lupahakemuksista ja käyttämällä tarvittaessa valitusoikeutta näiden antamista päätöksistä. Lisäksi ELY-keskuksella on ympäristönsuojelu-, vesi- ja jätelakien mukaan rikosasioissa asianomistajan asema, jos yleistä etua on loukattu. Tehtäväkokonaisuus perustuu EU-direktiiveihin ja EU:n asettamiin vesienhoidon, tulvariskien ja ympäristötiedon saatavuuden tavoitteisiin sekä kansalliseen lainsäädäntöön. Hallitusohjelmassa ja sen painopisteissä näkyy merkittävästi tehtäväkentän painotus. Biotalous ja puhtaat ratkaisut painopisteen alla on useita kärkihankkeita mm. ravinteiden kierto, vesientila ja sininen biotalous. Sinisellä biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävään käyttöön ja vesiosaamiseen perustuvaa liiketoimintaa. Vesihuolto ja pohjavedet ovat osa vesienhoidon ja vesitalouden kokonaisuutta. Ne kytkeytyvät kuitenkin vahvasti alueiden käyttöön ja niiden nykytilankuvaus on tehty MAKU-teemaryhmän 3 Alueidenkäyttö ja liikenne yhteydessä eikä tehtäviä kuvata tässä raportissa yhteyspintoja tarkemmin. 2. Palveluiden järjestämisen nykytila 2.1 Toiminta Pirkanmaa osana Kokemäenjoen vesistöaluetta ja läntistä vesienhoitoaluetta Pirkanmaa maakunta kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueeseen (liite 1) vesien laskiessa Porin kaupungin kohdata Selkämereen. Pirkanmaan osuus Kokemäenjoen vesistöalueen pinta-alasta on 52 % ja Kanta-Hämeen ja Satakunnan yhteensä 28 % neljän muun maakunnan muodostaessa loput 20 %. Hallinnonuudistuksen yhteydessä Pirkanmaalle siirtyvä Kuhmoisten kunta kuuluu pääosin Päijänteen vesistöalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu tehdään vesienhoitoalueittain, jotka muodostuvat yhdestä tai useammasta vesistöalueesta sekä niihin yhteydessä olevista pohja- ja rannikkovesistä. Suomessa on viisi kansallista vesienhoitoaluetta. Pirkanmaan maakunta kuuluu lähes kokonaan Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen, josta käytetään myös nimitystä läntinen vesienhoitoalue tai VHA3 (liite 1) ja jonka alueelle sijoittuu lisäksi maakunnista Kanta-Häme, Varsinais-Suomi, Satakunta, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaan. Maakuntauudistuksen yhteydessä maakuntaa vaihtava Kuhmoisten kunta kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen (VHA 2).

42 3 (22) Vesienhoito EU:n yhteiset vesienhoidon tavoitteet on määritelty vesipolitiikan puitedirektiivissä (2000/60/EY), jonka tavoitteena on suojella ja ennallistaa pinta- ja pohjavesiä niin, että niiden tila ei heikkene ja vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuoteen 2015 mennessä. Suomessa direktiivi on pantu toimeen lailla vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) sekä asetuksella vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) ja asetuksella vesienhoitoalueista (1303/2004). Valtakunnallisella tasolla vesienhoitoa ohjaa ympäristöministeriö. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa työtä toimialallaan rakennettujen vesistöjen osalta. Suomen ympäristökeskuksella (SYKE) on merkittävä rooli keskitettyjen aineistojen tuottamisessa, tietojärjestelmien ja mallien kehittämisessä sekä vesienhoitosuunnitelmien ja toimenpiteiden toteutumatietojen raportoinnissa EU:lle. Vesienhoitoalueella työtä ohjaavat ja yhteen sovittavat ohjausryhmä, koordinaatioryhmä sekä ELY-keskusten nimeämät alueelliset vesienhoidon yhteistyöryhmät. Vesien- ja merenhoidon suunnittelu ja kuuleminen Vesienhoidon suunnittelu sisältää useita isoja osaprosesseja kuten pinta- ja pohjavesien ominaispiirteiden tarkastelun, vesistöihin ja pohjavesiin ihmistoiminnoista kohdistuvien paineiden ja riskinarvioinnin, vesien tilan arvioinnin (pintavedet: ekologinen tila ja kemiallinen tila, pohjavedet: kemiallinen ja määrällinen tila), vesientilan parantamistarpeiden arvioinnin, toimenpiteiden suunnittelun, vaikutusten arvioinnin, kustannustehokkuustarkastelun ja edellä mainittujen tietojen kokoamisen ja tallennuksen tietojärjestelmiin. Suomen ympäristökeskuksella on keskeinen rooli keskitettyjen aineistojen tuottamisessa. Osaprosesseissa kerätyn tiedon pohjalta ELY-keskus laatii vesienhoidon toimenpideohjelman ja osallistuu osaltaan vesienhoitoalueittaisten vesienhoitosuunnitelmien laatimiseen. Vesienhoitosuunnitelmat hyväksytään joka kuudes vuosi valtioneuvostossa, ja ne toimitetaan edelleen EU:n arvioitaviksi. Vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat valmistellaan laajassa yhteistyössä ja yhteiskunnan eri tahoja kuullen tavoitteena avoin ja osallistava vesienhoidon suunnittelu. Vesienhoidon suunnittelusta vastaavat ELY-keskukset yhdessä alueensa lakisääteisen yhteistyöryhmän kanssa. Yhteistyöryhmiin on koottu mahdollisimman kattavasti alueen eri sidosryhmien, toiminnanharjoittajien, järjestöjen ja vesien käyttäjien edustus. Yhteistyöryhmässä on edustus muun muassa maakuntien liitoilla sekä kunnilla. Yhteistyöryhmän alla työskentelevät sektorikohtaiset alatyöryhmät. Kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus osallistua vesienhoidon suunnitteluun virallisten kuulemisten kautta. Merenhoito perustuu meristrategiadirektiiviin, jota varten Suomessa on säädetty laki vesien ja merenhoidosta. SYKE ja Varsinais-Suomen ELY-keskus ohjaavat ja sovittavat yhteen suunnittelua. Sisävesimaakuntana Pirkanmaan ELY-keskuksen rooli on lähinnä tietojen toimittaminen ja merenhoitoon liittyvän kuulemisen järjestäminen toimialueellaan tarpeen mukaan. Tästä syystä asiakirjassa puhutaan vain vesienhoidosta vesien- ja merenhoidon sijaan. Keskeisiä vesienhoidon suunnittelun ja kuulemisen tehtäviä: - Vastata toimenpideohjelman laatimisesta ja osallistua vesienhoitosuunnitelman laadintaan. Sisältää mm. - ominaispiirteiden arviointi - vesiin kohdistuvat paineet, riskin- ja tilanarviointi - taloudellinen analyysi - vesien tilan parantamistarpeet, ympäristötavoitteet ja paineiden vähentämistarve

43 4 (22) - vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu ja toimenpidevaihtoehtojen tarkastelu ja vaihtoehtojen valinta - kustannustehokkuustarkastelu - sosioekonomiset vaikutukset ja SOVA - tilatietojen ja toimenpiteiden tallennus tietojärjestelmiin - vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman laadinta - Huolehtiminen kansalais- ja sidosryhmäyhteistyöstä (mm. alueellisen lakisääteisen vesienhoidon yhteistyöryhmän asettaminen ja toiminnasta vastaaminen) - Kuulemisen järjestäminen suunnittelun eri vaiheissa kolme kuulemista 1) työohjelma ja aikataulu, 2) vesienhoitoalueen keskeiset kysymykset ja 3) ehdotukset vesienhoitosuunnitelmiksi (1. ja 2. yhdistetty) - Kuulemispalautteen huomioiminen suunnittelussa - Selvitykset ja kehittämishankkeet Vesien tilan seuranta Vesien tilan seuranta on perusta kaikelle vesienhoidon suunnittelulle sekä vesistökuormitusta aiheuttavien toimintojen luvitukselle. Seurannan tavoitteena on havainnoida vesien tilan kehittymistä pitkällä aikavälillä ja tunnistaa sekä piste- että hajakuormituksen vaikutuksia vesiympäristössä ja todentaa vesiensuojelun vaikuttavuutta. ELY-keskuksen seurantaohjelma perustuu lakiin vesien ja merenhoidon järjestämisestä. Vesien tilan seuranta koostuu pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan sekä pohjaveden kemiallisen ja määrällisen tilan seurannasta kaikkiaan noin 150 havaintopaikalla. Seurantaan sisältyy myös vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden seurantaa vedessä ja eliöstössä. Näytteenotto- ja analysointipalvelut hankitaan ostopalveluna. Seuranta linkittyy hydrologiseen seurantaan, mikä kuvataan alempana vesitalousosiossa. Lisäksi vesistöseurantaa tapahtuu velvoitetarkkailuissa, kuntien ympäristöterveyden uimavesitarkkailussa ja lisäksi osalla kunnista on omia seurantaohjelmia. Velvoitetarkkailut perustuvat vesistöä kuormittaville laitoksille myönnettyihin jäteveden laskulupiin, joissa laitokset on velvoitettu tarkkailemaan jätevesiensä vaikutusta vesistössä. Tarkkailujen tuloksista raportoidaan ELY-keskukselle. ELY-keskuksen toteuttama tarkkailu sekä velvoitetarkkailu pyritään yhteen sovittamaan kustannustehokuuden parantamiseksi. Keskeisiä vesien tilan seurantaan liittyviä tehtäviä: - Seurantaohjelman laatiminen - Seurantaohjelman ja toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailujen yhteensovittaminen - Näytteenotto- ja analyysipalveluiden hankinta - Tulosten laadunvarmennus - Seurantatiedon kokoaminen ja välittäminen asiakkaiden käyttöön - Leväseurannan järjestäminen ja levätilanteesta tiedottaminen - Toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailujen hyväksyminen - Seurantatietoja hyödynnetään ympäristö- ja vesilain mukaisissa valvonta-asioissa, mm. lupahakemuksista annettavissa lausunnoissa - Kehittämishankkeet Vesienhoidon toimeenpanon edistäminen ja kehittäminen Toimenpiteiden toteutus on edellytys EU:n edellyttämän vesien tavoitetilan saavuttamiksi pitkällä aikavälillä ja on tärkeää, että vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoon sitoudutaan. Vastuu ohjauskeinojen jalkauttamisesta alueelle ja sen toimijoille on pitkälti ELY-keskuksella. Varsinaisista käytännön toimenpiteitä

44 5 (22) tekevät pääasiassa toiminnanharjoittajat, suojeluyhdistyset sekä kansalaiset sekä osin kunnat, mutta ELYkeskus edistää hankkeiden toteutumista ja neuvoo toteutuksessa usealla tavalla mm. teettämällä selvityksiä sekä luomalla verkostomaista toimintatapaa toimijoiden välille. Sidosryhmät ottavat omissa toimenpiteissään ja ohjelmissaan huomioon vesienhoidon tavoitteet ja edistävät toimenpiteiden toteutusta. Valtionhallinnon, lähinnä ministeriöiden vastuulla on toimenpiteisiin kuuluvien tiedollisten, lainsäädännöllisten ja taloudellisten ohjauskeinojen edistäminen. Vesiensuojelun ja vesienhoidon tavoitteita tukevia hankkeita rahoitetaan YM:n ja MMM:n tarkoitukseen osoittamien määrärahojen puitteissa. Vesienhoidon toimeenpanon edistämisen ja kehittämisen osalta tehdään tiivistä yhteistyötä SYKE:n kanssa. ELY-keskuksen roolissa korostuu oman toimialueen asiantuntemus ja hyvät yhteydet alueellisiin sidosryhmiin. ELY-keskus huolehtii toimeenpanon yleisestä edistämisestä mm. seuraavasti: - Vaikuttaminen sidosryhmien omiin ohjelmiin ja suunnitelmin asiantuntijaneuvonnan, koulutuksen ja yhteistyön kautta, esim. ravinteiden tehokasta kiertoa edistävät biotaloushankkeet - Vaikuttaminen yleisen edun ja valvontaviranomaisen antamien lausuntojen kautta (mm. vesi- ja ympäristölupahakemuksista ja ojitusilmoituksista annettavat lausunnot). - Laajojen valuma-aluetasoisten vesiensuojelun yleissuunnitelmien laatiminen - Yleisen edun valvonta mm. vesi- ja ympäristönsuojelulain ja YVA-lain mukaisissa hankkeissa sekä ojitusilmoituksissa ELY-keskus huolehtii vesienhoidon hankekohtaisesta edistämisestä seuraavasti: - ELY:n tehtävänä on ympäristö- ja vesistöhankkeiden avustaminen. Avustaminen perustuu valtioneuvoston asetukseen 714/2015 vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta. Hankkeet edistävät vesistöjen monipuolista ja kestävää käyttöä, vesienhoitolain edellyttämän hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä, vähentävät tulvimisesta ja kuivuudesta aiheutuvia haittoja, edistävät kalan kulkua tai kalakantojen luontaista lisääntymistä sekä vesiluonnon monimuotoisuutta mm. luonnonsuojelualueilla. Lisäksi tehtäväkenttään kuuluvat hankkeet, jotka täydentävät tai parantavat valtion tuella aikaisemmin toteutettuja hankkeita tai vähentävät niistä aiheutuneita haittoja. - ELY-keskus tukee myös pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia avustuksin. Suojelusuunnitelmia laativat kunnat ja vesilaitokset. - ELY-keskus toimii asiantuntijanana vesistöjen/vesivarojen hoitoon- ja kunnostukseen liittyvissä hankkeissa niiden käynnistys- ja toteutusvaiheessa. Neuvonnan tavoite on sidosryhmien sitouttaminen, hankkeiden käynnistyminen ja niiden vienti suunnitteluvaiheesta toteutukseen ripeästi, kustannustehokkaasti sekä lain ja asetusten mukaisesti. Toimenpiteiden toteutuksen seuranta ja EU-raportointiin osallistuminen Toimenpideohjelmissa esitettyjen toimenpiteiden toteutumisesta on raportoitava komissiolle kolmen vuoden kuluttua suunnitelmien valmistumisesta (seuraavan kerran joulukuu 2018). Toimenpiteiden toteutusta seurataan sektorikohtaisesti ja alueittain. Vesienhoitosuunnitelmissa on määrätty kullekin sektorille toimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut. Keskeisiä toimenpiteiden toteutuksen seurannan tehtäviä: - Seurantatiedon kokoaminen ja tallentaminen tietojärjestelmään. Osa toimenpiteiden toteutustiedoista joudutaan keräämään erikseen sidosryhmiltä. - SYKEllä on keskeinen rooli keskitettyjen aineistojen tuottamisessa ja raportoinnissa.

45 6 (22) Vesitalous Vesitalouden vesistötehtävät ovat moninaisia koskien säännöstelyä, tulvariskien hallintaa, vesistörakenteiden ja hydrologisten asemien omistajuutta sekä kuivatustoimintaa ja patoturvallisuuden valvontaa. Lisäksi vesistötehtäviin kuuluu vesien tilaa ja käytettävyyttä parantavien hankkeiden edistäminen ja rahoittaminen. Vesistötehtävissä tarkastellaan valuma-alueita kokonaisuutena ja hallinnolliset rajat määrittelevät sidosryhmätyön ulottuvuutta. Vesistötehtävissä tehdään tiivistä yhteistyötä SYKEn ja eri maakuntien kanssa. Työssä tarvittavat työkalut ja aineistot on tuotettu yhteistyössä. Useiden tehtävien hoitamisessa on sovittu yhteiset valtakunnalliset linjaukset asiakkaiden ja kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. Vesistöjen säännöstely ja kehittäminen Vesistöjen säännöstelyt perustuvat vesilain mukaisiin vesitalouslupiin, joita Pirkanmaan ELY-keskuksella on hallinnassaan viidellä järvellä (liite 2). Näistä aktiivisesti ELY-keskus hoitaa Vanajaveden säännöstelyä. Muilla järvillä varsinaista säännöstelyä hoitaa voimayhtiö (Pyhäjärvi) tai järjestely-yhtiö (Kiikoisjärvi, Mouhijärvi ja Kourajärvi). Pirkanmaahan liittyvän Kuhmoisten kunnan alueella säännöstellään 2 vesistöä: Päijänne ja Alainen-Karkijärvi. Päijänteen säännöstely kuuluu valtiolle ja sitä hoitaa käytännössä Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Alainen-Karkijärven säännöstely kuuluu Kuhmoisten kunnalle. Säännöstelyjen käyttö on jatkuvaa toimintaa vaativa asiantuntijatehtävä. Em. muiden järvien hoidossa ELY-keskus ohjaa säännöstelyjä luvan puitteissa. ELY-keskus kehittää sekä omia vesistösäännöstelyjään että muiden toimijoiden säännöstelyjä vesien käytön, tulva- ja kuivuusriskien hallinnan sekä vesien tilan parantamiseksi. Ilmastonmuutos aiheuttaa tarpeita säännöstelykäytäntöjen ja -lupien tarkistuksiin. Myös vesistön käyttäjien erilaiset tarpeet aiheuttavat paineita säännöstelykäytäntöjen kehittämiselle. Keskeisiä vesistöjen säännöstelyyn ja sen kehittämiseen liittyviä tehtäviä: - Valtion omien säännöstelyjen suunnittelu ja käyttötoiminta sekä säännöstelylupiin liittyvien velvoitteiden hoitaminen - Säännöstely-yhteistyön koordinointi, sovittaminen ja edistäminen - Muiden tahojen säännöstelylupien ja muiden vesitalouslupien aktiivinen seuranta/valvonta ja ohjaus - Muiden säännöstelijöiden ohjaaminen ja neuvonta vesien käytölle aiheutuvien haittojen minimoimiseksi (muulloinkin kuin ääritilanteissa) - Valtion ja muiden tahojen säännöstelylupien kehittäminen kaikki vesien käyttömuodot ja ilmastonmuutos huomioon ottaen - Yleisen edun puhevalta säännöstelyjen näkökulmasta - Osallistuminen valtakunnallisiin kehittämistehtäviin Tulva- ja kuivuusriskien hallinta Tulvariskien hallinnan kartoitus-, suunnittelu-, seuranta- ja raportointitehtävillä pannaan täytäntöön EU:n tulvadirektiivin vaatimuksia, ja sen johdosta Suomessa on säädetty laki tulvariskien hallinnasta. Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä ja estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tarkoituksena on suojata erityisesti asutusta, ihmisten turvallisuutta ja yhteiskunnan tärkeitä toimintoja. Tulvariskien hallinnan suunnittelu koostuu osakokonaisuuksista: tulvariskien alustava arviointi, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä

46 7 (22) tulvariskien hallintasuunnitelmat, jotka laaditaan merkittäviä tulvariskialueita sisältäville vesistöalueille kuten Kokemäenjoen vesistöalueelle. Hallintasuunnitelmat hyväksyy kuuden vuoden välein maa- ja metsätalousministeriö. Suomen ympäristökeskus ja maa- ja metsätalousministeriö yhdessä raportoivat EU:lle suunnitelmat hyödyntäen ELY-keskusten tulvatietojärjestelmää. Hulevesien tulvariskit on vastuutettu kunnille, mutta ELY-keskuksen tulee antaa asiantuntijaneuvontaa hulevesitulvariskien hallinnassa. Pirkanmaalla ei ole valtakunnallisesti merkittävää tulvariskialuetta, mutta Pirkanmaan keskeisillä säännöstellyillä järvillä estetään vuosittain tulvavahinkoja Kokemäenjoen ala- ja keskiosalla. Suurin osa Kokemäenjoessa virtaavasta vedestä tulee Pirkanmaalta. Kokemäenjoen alaosassa Satakunnassa on Suomen merkittävin tulvariskialue Pori. Lisäksi merkittäväksi tulvariskialueeksi on nimetty Huittinen. Pirkanmaan ELY-keskus on vastuussa Pyhäjärven ja Vanajaveden säännöstelyluvista. ELY-keskus yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa koordinoi lisäksi järvien säännöstelyn yhteistoimintaa tulvatilanteissa. Pirkanmaalla on tunnistettu muuksi kuin valtakunnallisesti merkittäväksi tulvariskialueeksi Punkalaitumen taajama-alue. Lisäksi Pirkanmaalla on useita tulvariskikohteita merkittävien patorakenteiden suoja-alueilla pääasiassa Sastamalassa. Tulvia voi esiintyä myös muualla kuin merkittävillä riskialueilla. Tulvariskien hallinnan lisäksi ELY-keskus ohjaa ja neuvoo aktiivisesti muita toimijoita tulva- ja kuivuustilanteissa vesien käytölle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi sekä tavanomaisissa että ääritilanteissa. Tulvan uhatessa ja tulva-aikana ELY-keskus koordinoi ja sovittaa yhteen viranomaisten toimintaa. Tulvavahinkojen välttämiseksi tulva-aikana ELY-keskus antaa asiantuntija-apua pelastusviranomaisille. Tarvittaessa ELY-keskus hakee AVIsta vesilain mukaista poikkeusta vesitalouslupiin kokonaisvahinkojen minimoimiseksi. Maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen ohjaamisen lisäksi ELY-keskus laatii suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista sekä osallistuu lausuntojen valmisteluun tulva- ja kuivuusriskien sekä vesien käytön näkökulmasta. Keskeisiä tulvariskien hallintaan liittyviä tehtäviä: - Tulvariskien hallintasuunnitelmaehdotuksen laatiminen - Padotus ja juoksutusselvityksen laatiminen (vesilaki 18:3a) - Säännöstelylupien ja muiden vesitalouslupien aktiivinen seuranta/valvonta - Tulva- ja kuivuusriskien kartoittaminen ja merkittävyyden arviointi (vesistö) - Vesitilanteesta ja tulvatilanteesta tiedottaminen - Tulvan uhatessa ja tulvan aikana viranomaistyön järjestäminen ja toimenpiteiden ohjaaminen sekä asiantuntija-avun antaminen pelastusviranomaiselle - Patomurtuman uhatessa asiantuntija-avun antaminen pelastus- ja patoviranomaiselle - Muiden säännöstelijöiden ohjaaminen ja opastus erityistilanteissa (tulvat) - Tarvittaessa poikkeuslupahakemusten laatiminen lupaviranomaiselle - Tulvatieto- ja säännöstelyhankejärjestelmän ylläpito - Suositusten antaminen alimmista rakentamiskorkeuksista (yhteyspinta alueidenkäyttöön ja rakennusvalvontaan) - Maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen ohjaaminen tulvariskien näkökulmasta (yhteyspinta alueidenkäyttöön) - Lausuntojen valmistelu tulva- ja kuivuusriskien näkökulmasta - Valtakunnalliset kehittämistehtävät - Kuntien avustaminen hulevesitulvariskien hallinnassa - Rahoitustuki tulvasuojelun edistämiseen

47 8 (22) Hydrologinen seuranta ja vesitilannekuvan ylläpito Hydrologinen seuranta on pohjana koko vesitaloussektorin toimijoiden päätöksentekoon ja se pohjautuu ainakin vesienhoitolakiin ja tulvariskien hallintalakiin. Lisäksi useat havaintopaikat ovat myös vesitalouslupiin liittyviä velvoitteita. Seurannan avulla saadaan kokonaiskuva vesistöistä ja pohjavesistä, jolloin voidaan arvioida ajankohtaista vesitilannetta ja sen kehittymistä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ja tehdä ennusteita tulevaisuudesta ja varautua tulvatilanteisiin. Lisäksi ELY-keskus valvoo luvanhaltijoita omilla havainnoillaan. Seuranta palvelee myös vesiliikennettä, yleistä virkistyskäyttöä ja vesistömatkailua. Suomen ympäristökeskus (SYKE) laatii hydrologisten havaintotietojen ja vesistömallien avulla ennusteet vesien tilan kehittymisestä. Pirkanmaalla on 104 erilaista seurantapaikkaa. Jatkuvia vedenkorkeuden havaintoja tehdään 51 paikassa, joista 25 kuuluu ELY-keskuksen ylläpidettäväksi. Pisimmät vedenkorkeuden havaintosarjat ovat tulleet jo 150 vuoden ikään. Tulosten laadunvarmennus on oleellista tiedon luotettavuuden varmistamiseksi. Hydrologisen seurannan järjestäminen on merkittävässä uudelleenjärjestelyvaiheessa. Valtion hydrologisen asemien omistajuus on v keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Tavoitteena lisäksi on, että Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa keskitetysti tiedon tuottamisesta sekä ulkoistettujen palvelujen kilpailuttamisesta ja hankinnoista, kuitenkin yhteistyössä muiden ELY-keskusten kanssa jo v Suomen ympäristökeskus vastaa mm. seurantaohjelman laatimisesta ja kehittämisestä. Muille ELY-keskuksille jää edelleen hydrologinen asiantuntijapalvelu ja osallistuminen havaintotiedon hankinnan suunnitteluun, valvontaan sekä soveltuvin osin tuotantoon. Vesi- ja tulvatilannekuvan ylläpito on edelleen kaikilla ELY-keskuksilla. Keskeiset hydrologiseen seurantaan liittyvät tehtävät: - Hydrologisen seurantatiedon hankinta ja seurantaverkosta huolehtiminen: vedenkorkeus, virtaama, valunta (pienet alueet), haihdunta, aluesadanta, pistesadanta, lumen aluevesiarvo, lumilinjamittaus, jäänpaksuus, jäätyminen ja jäänlähtö, pintaveden lämpötila, lämpötilaluotaus - Hydrologisten mittalaitteiden käyttö ja kunnossapito, havaitsijoiden rekrytointi ja koulutus - Hydrologisen datan laadunvarmistus - Hydrologisen tietojärjestelmän ylläpito - Valtakunnalliset kehittämistehtävät - Vesitilannekuvan ylläpito ja tiedottaminen Vesistörakenteisiin liittyvät tehtävät (valtion velvoitteet vesistörakenteiden omistajana ja luvanhaltijana) Tässä yhteydessä tarkoitetaan Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen hallinnoimia valtion vesistörakenteita. Tässä yhteydessä ei tarkastella muiden toimijoiden (esim. Liikennevirasto, ELY-L) vesistörakenteita, joihin voidaan lukea myös sillat, kanavat ym. rakenteet. Merkittävin Pirkanmaan ELY-keskuksen hallinnoima rakenne on Vanajaveden vedenjuoksun säännöstelemiseen käytettävä Herralanvirran säännöstelypato. Vanajaveden säännöstelyyn kuuluu lisäksi Liikenneviraston hallinnoima Lempäälän kanava, jonka turvapuomiin on ELY-keskus hakenut luvan 1990-luvulla. Rakenteet ovat siten vesilakiin perustuvan luvan mukaan velvoitteita. Lisäksi ELY-keskuksen hallinnoimana on muita vesistörakenteita kuten pohjapatoja ja rantasuojauksia. Niihin liittyviä tehtäviä ovat mm. vesilain mukaisten lupien hallinta ja velvoitteiden hoito. Pirkanmaan ELY-keskus hallinnoi myös joitakin vesitalouslupia, joiden rakenteiden käyttö ja kunnossapito on luovutettu hyödynsaajille, mutta varsinaisia lupia ei nykylainsäädännön mukaan pystytä luovuttamaan ilman hyödynsaajien suostumusta. Käytännössä näihin lupiin liittyvien rakenteiden perusparannuksesta on vastannut valtio. ELY-keskusten rakenteiden omistajuus on keskitetty v Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Käynnissä on myös kunnossapidon koordinoinnin keskittäminen Etelä-Pohjanmaan

48 9 (22) ELY-keskukseen ja yhteistyöverkoston perustaminen. Pirkanmaan ELY-keskus edelleen osallistuu kunnossapito-ohjelman toteutukseen. Omien rakenteiden lisäksi ELY-keskus ohjaa ja neuvoo muiden vesistörakenteiden omistajia rakenteiden turvallisuuden ja monipuolisen käytön edistämiseksi. Kehittämishankkeissa vesirakenteet voidaan yhteistyössä alueen intressitahojen kanssa muokata erilaisia käyttötarkoituksia (kalan kulku, veneily ja melonta) paremmin soveltuviksi. Keskeiset vesistörakenteisiin liittyvät tehtävät: - Valtion vesistörakenteiden käyttö ja kunnossapito - Vesistötyöt-tietojärjestelmän ylläpito - Muiden omistajien ohjaaminen ja opastus - Rakenteiden monipuolisen käytön edistäminen Patoturvallisuusviranomaisen tehtävät Patoturvallisuuslakiin perustuva patoturvallisuusviranomaisen tehtävä on keskitetty Kainuun ELY-keskuksen hoidettavaksi. Tehtävänä on hoitaa patoturvallisuuslain mukaiset viranomaistehtävät ja asiantuntijapalvelutehtävät niin vesistö-, jäte- kuin kaivospatojen osalta koko Suomessa. Viranomainen ohjaa padon omistajaa toimimaan patoturvallisuuslain mukaisesti. Viranomainen myös päivittää patoturvallisuuden tietojärjestelmää yhteistyössä padon omistajan kanssa. Padot ovat valvontakohteina pistemäisiä, mutta niiden vahingonvaara ulottuu usein laajalle alueelle. Häiriötilanteissa on tärkeää tuntea vesistöpatojen osalta vesistöalueen patoturvallisuuskokonaisuus. Pirkanmaalla patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltuja patoja on 26, joista 2 on jätepatoa ja 1 tulvapenger. Muut padot ovat säännöstelyyn tai vesivoiman tuottoon tarkoitettuja patoja. Pirkanmaan ELY-keskuksella on vastuullaan yksi 3-luokan pato: Herralanvirran säännöstelypato. Alueellisena viranomaisena Pirkanmaan ELY-keskus tukee patoturvallisuusviranomaisen toimintaa antaen tietoa mm. vesistöstä sekä huolehtii patoturvallisuuden huomioimisesta osana maankäytön suunnittelua. Keskeiset patoturvallisuuteen liittyvät tehtävät: Pirkanmaa - Patoturvallisuuden huomioiminen kaavoituksessa ja maankäytön suunnittelussa - Patomurtuman uhatessa asiantuntija-apu pelastus- sekä patoviranomaiselle Kainuu - Patojen turvallisuuden valvonta ja turvallisuuteen liittyvä neuvonta ja ohjaus - Patoturvallisuustietojärjestelmän ylläpito - Patoturvallisuuden kehittämistehtävät - Kansainvälinen yhteistyö Peruskuivatuksen edistäminen ja ojitustoimitukset Pääosa ELY-keskusten peruskuivatus- ja ojitustoimitustehtävistä perustuu vesilain (587/2011) ja peruskuivatustoiminnan tukemisesta annetun lain (947/1997) pykäliin. ELY-keskusten tehtäviin kuuluvat ojitusasioihin liittyvä neuvonta, ojitustoimitusten pitäminen, ojitusilmoitusten käsittely ja lupatarpeen harkinta sekä peruskuivatuksen tukihakemusten käsittely ja tuen myöntäminen. Tukihakemusten käsittely ja tuen myöntäminen tapahtuvat E-vastuualueella, mutta Y-vastuualueen vastuulla on tukikelpoisuuden tarkistaminen ympäristö- ja vesiensuojelunäkökulmasta. Hankkeen eivät saa säädösten mukaisesti vaarantaa vesienhoidon tavoitteita. Ojitusyhteisöjä, kuntia ja muita toimijoita neuvotaan alueellisesti jokaisessa ELY-keskuksessa.

49 10 (22) Neuvonnan yhtenä tavoitteena on vähentää riitatapauksia ja ojitustoimitusten tarvetta. Yleisneuvontaa syvempää asiantuntijuutta vaativia tehtäviä hoidetaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa osana erikoistumistehtävää. Pirkanmaan ojitustoimitukset on sovittu pidettäväksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Keskeiset peruskuivatukseen ja ojitustoimituksiin liittyvät tehtävät: - Vesilain mukaisen ojitustoimituksen ylläpito ja ojitusilmoitusten käsittely - Ojitusyhteisöiden ym. neuvonta ja ohjaus - Vanhojen ojitustoimitusasiakirjojen säilytys ja toimittaminen ELY-keskuksen arkistosta - Ympäristö- ja vesiensuojelutoimenpiteiden arviointi peruskuivatustoiminnan tukemiseen liittyen - Vesistötyöt-tietojärjestelmän ylläpito Ympäristötieto ja -tietoisuus Ympäristötiedon tuottaminen on arvostettu tehtäväkokonaisuus ympäristöhallinnossa. Se on myös työväline lainsäädännön toimeenpanossa ja strategioissa sekä laajemmin tarkasteltuna on myös eri kohderyhmille suunnattu palvelukokonaisuus. Maakuntalakiluonnoksen tiekartassa ympäristötiedon tuottamisen tehtävä on määritelty suppeasti, pitäytyen seurantatiedon (datan) tuottamisessa ja saatavilla pitämisestä (vesien tilan, alueidenkäytön ja kulttuuriympäristöjen seurannan tehtävät). Tämä rajaus ei vastaa vakiintunutta käsitystä tehtävän sisällöstä. Ympäristötiedon tuottaminen käsittää myös esim. verkkosivuilla olevan ympäristötiedon, ympäristöä koskevat tiedotteet, yleisötilaisuudet, erilaiset suunnitelmat ja toimeenpano-ohjelmat sekä ympäristöasioissa palvelevan asiakaspalvelukeskuksen toiminnan. Tehtävän monipuolisuus tulisi ottaa huomioon hallinnollisia maakuntia organisoitaessa ja niiden tehtäviä tarkemmin määriteltäessä. Ympäristötiedon tuottamiselle ja ympäristötietouden parantamiselle ei ole varsinaista erillissäädöstä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2003/4/EY) ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta kuitenkin edellyttää jäsenmaiden hallinnolta mm. ympäristötiedon aktiivista ja järjestelmällistä levittämistä. Direktiivin mukaan ympäristön tilasta on julkaistava säännöllisesti, vähintään neljän vuoden välein, kansallisia ja alueellisia kertomuksia. Käytännössä ympäristötietoa on kuitenkin saatavilla jatkuvasti eri tietojärjestelmistä sekä esim. ymparisto.fi -verkkopalvelusta, jonne on keskitetty ELY-keskusten tuottama maakunnallinen ympäristötieto valtakunnallisen tiedon yhteyteen. Pirkanmaan ELY-keskus on osallistunut aktiivisesti ympäristötiedon tuottamiseen. Pirkanmaan ELY-keskuksessa toimii valtakunnallinen ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus, joka neuvoo asiakkaita ELY-keskusten hoitamissa ympäristöasioissa sekä vastaa yleisiin ympäristöä koskeviin kysymyksiin. Vuonna 2016 asiakaspalvelukeskus vastasi n ympäristöä koskevaan yhteydenottoon. Ympäristöä koskevia mediatiedotteita Pirkanmaan ELY-keskus lähetti vuonna 2016 yhteensä 58 kpl, jonka lisäksi hyödynnettiin myös Twitteriä. Tämän lisäksi tuotettiin maakunnallista ympäristötietoa ymparisto.fi -palveluun. ELY-keskus osallistuu myös aktiivisesti koko valtakunnan tasolla mm. ympäristöaiheisten verkkosivujen kehittämiseen. Lisäksi ELY-keskuksen asiantuntijoita on jäseninä eri yhteistyöryhmissä. Parhaillaan työstetään mm. yhdessä Pirkanmaan liiton kanssa Pirkanmaan ympäristöohjelmaa vuosille Pirkanmaalla ei ole virallisella statuksella toimivaa ympäristökasvatusorganisaatiota. Sen sijaan Pirkanmaan ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmä perustettiin vuonna Ryhmä käyttää nimeä PYY. Ryhmän tavoitteena on erityisesti toimijoiden verkostoituminen ja yhteistyömahdollisuuksien edistäminen. PYY toimii epävirallisena verkostona, jossa on jäseniä noin parisataa. Ryhmän yleiskokous pidetään suunnilleen kerran

50 11 (22) vuodessa. Työvalio hoitaa käytännön asioita. Pyrstössä on mukana valtion viranomaisten, kuntien, seurakuntien, järjestöjen ja yritysten edusta sekä yksityishenkilöitä. PYY:n hallinnollisten tehtävien hoitajaksi perustettiin v Pirkanmaan ympäristökasvatus ry. Ympäristökasvatushankkeiden avustaminen on keskitetty Keski-Suomen ELY-keskukseen. Kunnilla ja kaupungeilla on tiedottamisessa, valistuksessa ja koulutuksessa suurta kuntakohtaista vaihtelua muiden kuin suoraan lain nojalla tulevien tiedotusvelvoitteiden osalta. Esimerkkejä ympäristökasvatukseen liittyvästä toiminnasta ovat esimerkiksi Tampereen kaupungin ylläpitämä ympäristötietokeskus Moreenia sekä tiedotus-, neuvonta-, koulutus- ja asiantuntijapalveluja tuottava Ekokumppanit Oy. Lisäksi kunnilla on ympäristökouluja, joista esimerkkinä Hämeenkyrön Mahnalan Ympäristökoulu Kuntien rooli Lainsäädännön mukaan: "Kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö." (Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta, 3 ). Huomioitava on lisäksi, että ympäristönsuojeluviranomaisen lisäksi monet muutkin kunnan toimielimet ovat mukana vesitalous-, vesienhoito- ja kalatalousasioissa. Esimerkiksi kuntien tekninen toimi voi olla mukana kunnostuksissa. Terveydensuojeluviranomainen valvoo yleisiä uimarantoja ja uimavesien laatua. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoidetaan peruskunnissa tai kuntien välisten sopimusten perusteella useamman kunnan alueella. Pirkanmaalla on 23 kuntaa ja ympäristöasioiden tehtävien organisointi on järjestetty monin eri tavoin: ympäristönsuojelu omanaan (4), teknisen toimen kanssa (2), rakennusvalvonnan kanssa (8), rakennusvalvonnan ja kaavoituksen kanssa (6) ja ympäristöterveydenhuollon kanssa (3). Vesilain mukaisina päätösasioina tehtäviin kuuluu ratkaista joitakin veden ottamiseen ja ojitukseen liittyviä asioita sekä niihin liittyviä korvausasioita. Vesilain mukaiset laillisuusvalvontatehtävät kuuluvat kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja ELY-keskukselle, joilla on rinnakkainen ja toisistaan riippumaton toimivalta. Hakemusasioissa molemmilla on yleistä etua koskeva puhevalta. Kunnissa käsitellään myös ympäristölupia, annetaan lausuntoja ja tehdään esityksiä muille viranomaisille. Kunnilla on hyvin vaihtelevasti ympäristön tilan omaa seurantaa ja selvityksiä tai tutkimuksia. Esimerkiksi Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikön säännöllisessä seurannassa on yhteensä 63 järveä ja lampea, mutta joissain kunnissa omaa järviseurantaa ei ole ollenkaan. Pohjavesien seurannassa ja järvikunnostuksissa on myös suurta kuntakohtaista vaihtelua. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluu myös vesihuoltoon liittyviä tehtäviä, jotka on kuvattu alueiden käytön ja liikenteen teemaryhmässä. Maa-ainesten ottaminen ja siihen liittyvä lupamenettely ja valvonta kuuluvat kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu mm. tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa eikä ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten.

51 12 (22) Maakunnan liiton rooli Maakunnan liiton lakisääteiset tehtävät määritellään maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 25 :ssä ja alueiden kehittämistä ja rakennerahastotoiminnan hallinnointia (7/2014) koskevan lain 17 :ssä. Lakisääteisistä tehtävistä erityisesti maakuntakaavoitustyöllä on yhtymäkohtia ELY-keskuksien vesienhoidon, vesitalouden sekä kalatalouden tehtäviin. Lisäksi tulvariskien hallinnasta annetussa laissa (620/2010, 5 ) on kirjattuna maakunnan liiton osallistuminen tulvariskien hallinnan suunnitteluun tekemällä esityksen MMM:lle tulvatyöryhmän jäsenistöstä (15 ) ja osallistumalla ryhmän työhön. Myös muutoin luonnonvarojen, kuten kiviaineshuolto ja turvetuotanto, osalta liitto tekee suunnittelua osana maakuntakaavoitusta siten, kun valtioneuvoston päättämissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa edellytetään. Muista luonnonvaroihin liittyvistä tehtävistä tulkoon erikseen mainituksi vielä maa-aineslupa-asiat. Maaainesasetuksen 4 :n mukaisesti lupahakemuksesta tulee pyytää lausunto maakunnan liitolta, jos lupahakemuksen tarkoittamalla alueella on huomattavaa merkitystä maakuntakaavoituksen kannalta. Käytännössä näin toimitaan usein myös esimerkiksi ympäristölupien (esim. turvetuotanto) ja YVA-hankkeiden yhteydessä. Lausunnon pyytäminen näissä tilanteissa pohjautuu maankäyttö- ja rakennuslain 32 :ään, jossa todetaan, että viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Lakisääteisten tehtäviensä ohella liitto tekee edunvalvontaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtion talousarvioon, lainsäädäntöön sekä valtionhallinnon eri ohjelmiin ja suunnitelmiin. Maakuntahallitus vahvistaa vuosittain Pirkanmaan budjettitavoitteet valtion seuraavan vuoden talousarvioon. 2.2 Resurssit ja talous Henkilöresurssi On tehty valtakunnantason päätös, että valtion htv-tietoja ei luovuteta tässä vaiheessa maakuntavalmisteluun. Tiedot annetaan myöhemmin lainsäädännön selkiinnyttyä ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA) kautta. Maakuntien liiton henkilöstöstä kahden henkilön työpanokseen on sisältynyt muiden tehtävien ohella vesienhoidon sekä vesi- ja kalatalouden edistämiseen sekä luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyviä tehtäviä. Tehtävät ovat lähinnä olleet maakuntakaavan valmistelua näiden osa-alueiden osalta, osallistumista työryhmien toimintaan ja lausuntojen tekoa. Määrärahat Tehtäviä hoitavat henkilöt on palkattuna pääsääntöisesti toimintamenomomentilta. Määräaikainen hankehenkilöstö on palkattuna erillismäärärahalla. Ympäristöhallinnon tietojärjestelmien ylläpito, käyttö ja kehittäminen tapahtuvat suoraan tällä hetkellä Suomen ympäristökeskukselle osoitetuin määrärahoin. Vesienhoidon tulossopimusten mukaisten tehtävien toteutukseen ympäristöministeriö osoittaa ELY-keskuksille erillismäärärahaa. Vesistöjen seurannan, muiden ympäristöselvitysten sekä vesienhoidon edistämisen määrärahat ovat valtion tulo- ja menoarvion momentilla ja Pirkanmaan osuus on vuotuisesti noin Lisäksi MMM:n rahoittamana tehdään pienimuotoisesti maa- ja metsätalousvaikutusten seurantaa, joka tuottaa valtakunnallisesti kattavaa tietoa maa- ja metsätalouden kuormituksesta ja sen vaikutuksista pinta- ja pohjavesien tilaan.

52 13 (22) Vesienhoidon käytännön toteutus tapahtuu nykyisin lähinnä asiakkaille myönnettävin harkinnanvaraisin avustuksin hakemusten perusteella. Näiden suunnittelu- ja investointihankkeiden avustus tapahtuvat YM:n ELY-keskuksille osoittamasta erillismäärärahasta valtion tulo- ja menoarvion momentilta Pirkanmaalla avustuksiin osoitettu määräraha on vuotuisesti ollut noin Tähän vaikuttaa saapuneiden avustushakemusten määrä. Lisäksi rakennettujen vesistöjen kunnostukseen on haettavissa ELY-keskuksesta maa- ja metsätalousministeriön avustusta. Pirkanmaalla avustuksiin osoitettu määräraha on ollut tasolla (momentti ). Vesistöön rakentamisen hankkeet voivat olla laajuudeltaan isoja, jolloin useiden satojen tuhansien eurojen kustannustaso on mahdollinen. Vesitaloustehtävien hoitamiseksi maa- ja metsätalousministeriö osoittaa ELY-keskuksille vuotuisesti erillismäärärahaa. Määräraha on valtion tulo- ja menoarvion momenteilta (Vesivarojen käytön ja hoidon menot). Vuotuisesti määrärahan taso on ollut Vesienhoito- ja vesitaloushankkeita toteutetaan myös muulla rahoituksella. Näistä merkittävimmät ovat maaseudun kehittämisohjelma sekä hallituksen kärkihankerahoitus ja EU:n life. Lisäksi kunnat osallistuvat vaihtelevasti hankkeisiin. Liitto osallistuu myös erilaisten hankkeiden rahoittamiseen (EAKR, AIKO/maakunnan kehittämisraha) sekä toteuttamiseen, joilla voi olla yhtymäkohtia vesienhoidon sekä vesi- ja kalatalouden kysymyksiin/ tehtäviin. Tietojärjestelmät ELY-keskus on riippuvainen Suomen ympäristökeskuksen omistamista, ylläpitämistä ja kehittämistä tietojärjestelmistä sekä paikkatieto-ohjelmasta ( ja ELY-keskus osaltaan ylläpitää niiden tietosisältöä. Keskeinen vesienhoidon ja vesitalouden kannalta on Hertta-tietojärjestelmä ja vesistömallijärjestelmä. Hertta-tietojärjestelmä koostuu useista erillisistä järjestelmistä. Vesistömallijärjestelmä mallintaa muun muassa vesitilanteen kehittymistä. Vesistömalli käyttää mm. Hertta-järjestelmän tietoja. - HYDRO, HYDRO-TEMPO: hydrologiset havainnot - Vesistömallijärjestelmä: vesitilanteen kehittyminen - VEMALA: vedenlaatu- ja kuormitus - PATOjärjestelmä - Tulvatietojärjestelmä: tulviin liittyviä havaintoja ja tulvariskien hallintalakiin liittyviä raportointityökaluja - Järvi- ja uomarekisteri, järvirekisteriin linkitetty säännöstelyhankkeet - Vesistötyöt: vesirakenteet ja hankkeet, myös omien rakenteiden tietojen ylläpito - VESLA/PIVET: pintavesien vedenlaatuhavainnot - POVET: pohjavesitiedon koonti ja raportointityökaluja (myös vesienhoito) sekä toimii valvontatyökaluna - Pohjaeläinrekisteri - Kasviplanktonrekisteri - Leväkukintarekisteri - Koekalastusrekisteri - VEMU vesienhoidon (pintavedet) koonti- ja raportointityökaluja - VAHTI ympäristönsuojelun tietojärjestelmä - MATTI maaperän tila

53 14 (22) - Kemikaalien ympäristötietorekisteri ELY-keskuksilla on yhteinen paikkatieto-ohjelmisto ArcGis, jonka ylläpito tapahtuu SYKEn toimesta. Se hoitaa myös lisenssit ohjelmistotoimittajien kanssa. Arkistointijärjestelmänä on valtakunnallinen USPA. Pirkanmaan liitossa on yhteistyössä kuntien kanssa edistetty muun muassa paikkatietoaineistojen sisällön ja hallinnan harmonisointia, tiedon avaamista ja viemistä avoimille rajapinnoille ja muille yhteisille avoimeen teknologiaan perustuville teknisille alustoille ja palveluihin. Yhteistyön keskiössä ovat olleet maankäyttöön, palveluihin ja selvitystöihin liittyvät tietoaineistot, näiden ylläpito, ajantasaisuus ja jatkuvuuden varmistaminen. Yhteistyön on tarkoitus edetä maakunnalliseksi, valtion ja kuntien tarpeisiin skaalautuvaksi aluetietopalveluksi. Pirkanmaan liitolla on käytössään sähköisen arkistoinnin järjestelmä (JEMMA). Kunnissa on käytössä monia erilaisia ympäristötiedon järjestelmiä, esimerkiksi Digia Tarkastaja ja Facta ympäristöosa. Osa kunnan tuottamasta ympäristötiedosta lähetetään valtion järjestelmiin, mutta osa on vain kunnan omassa käytössä. 2.3 Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Vesienhoito - Vesienhoidon suunnittelua tehdään vesienhoitoalueittain, jotka on muodostettu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Asetuksessa vesienhoitoalueista on määrätty kullekin vesienhoitoalueelle yhteensovittava ELY-keskus, joka on koordinoinut suunnitteluprosessia ja vesienhoitosuunnitelman valmistelua alueellaan. Tämä on osoittautunut erityisen hyväksi käytännöksi, jota on tärkeää jatkaa myös maakunnissa. - SYKEllä ja ympäristöministeriöllä on ollut keskeinen rooli vesienhoidon suunnittelussa, joka tulisi turvata myös jatkossa. - Vesien tilan seurannan kilpailuttaminen olisi järkevää hoitaa myös jatkossa maakuntien laajana yhteistyönä. - Vesien tilan seurantaan liittyy olennaisena osana myös velvoitetarkkailu (vesistö- ja pohjavesitarkkailu), josta määrätään yleensä ympäristö- ja vesitalousluvissa. Myös tätä velvoitetarkkailusta saatavaa seurantatietoa käytetään vesien tilaluokituksessa. Yhteistyö valtion lupa- ja valvontaviraston ja maakunnan välillä on erityisen tärkeää myös seurantatiedon tuottamisessa. Lisäksi yhteistyötä tarvitaan toimenpiteiden suunnittelussa ja erityisalueiden tilatavoitteiden huomioimisessa. - Kuntien näkökulmasta olisi tarpeen maakunnan järjestää aiempaa kattavammin ympäristön tilan seuranta pinta- ja pohjavesien osalta - Rahoitus avustuksiin saadaan maa- ja metsätalousministeriöltä sekä ympäristöministeriöltä. Avustuskäytännöstä säädetään valtioneuvoston asetuksessa vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta. Vesiympäristöjen tilaa parantavien hankkeiden tarve on suuri, joten näin ollen rahoituksen on tärkeää säilyä vähintään nykytasolla. Maakunnalla on myös mahdollisuus kehittää vesistöjen hoidon ja kunnostuksen tukemista eri keinoin. - Vesienhoitoon liittyvää työtä sisältyy myös vesihuollon, vesivarojen ja pohjavesien tehtäviin sekä vesi- ja ympäristölainsäädännön valvontaan sekä alueiden käyttöön. Tehtävän hoitoon tarvitaan monipuolista osaamista: erityisesti limnologian, pohjavesien ja vesitekniikan sekä hankintoihin liittyen. Toimenpiteiden suunnittelussa tarvitaan monipuolista tietoa vesiin kohdistuvista kuormitus- ja muista paineista ja niiden vaikutuksista sekä vesiensuojelutekniikoista ja kunnostusmenetelmistä.

54 15 (22) Vesistöjen säännöstely ja kehittäminen - Yksittäisen vesistösäännöstelyn kehittäminen on pitkäkestoinen, useita vuosia kestävä monivaiheinen prosessi, joissa asiakkaina ja yhteistyötahoina ovat monet eri tahot hankkeen eri vaiheissa - Säännöstelyn hoitoon tarvittavat patorakenteet ovat osa säännöstelylupaa, joista Vanajavedellä osa on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vastuulla ja osa (Lempäälän kanava) on Liikenneviraston vastuulla. Yhteistyötarve näiden organisaatioiden kanssa on suuri. - Maakunnalle siirtyviä säännöstelylupia valvotaan useissa tahoissa: valtion valvontaviranomainen, kalatalousviranomainen ja patoturvallisuusviranomainen. - Vanajaveden säännöstelylupaan velvoitteena kuuluvat hydrologiset havaintoihin liittyvät kunnossapitotehtävät on keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. - Pirkanmaahan liittyvän Kuhmoisten kunnan alueella säännöstellään 2 vesistöä: Päijänne ja Alainen-Karkijärvi. Päijänteen säännöstely kuuluu valtiolle ja sitä hoitaa käytännössä Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Alainen-Karkijärven säännöstely kuuluu Kuhmoisten kunnalle. Yhteistyötarve Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ja Kuhmoisen kunnan kanssa tulee huomioida. Tulva- ja kuivuusriskien hallinta - Tulvariskien hallinnan suunnittelua tehdään vesistöaluekohtaisesti ja maakuntien yhteistyönä. Kokemäenjoen vesistöalueen tulvariskien hallinnan suunnittelua koordinoidaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa (Satakunta). - Patoturvallisuustehtävät on keskitetty Kainuun ELY-keskukseen ja kalataloustehtävät Pohjois- Savon ELY-keskukseen. Näiden tehtävien hoitaminen on kuitenkin osa muuta säännöstely- ja muiden vesitalouslupien kehittämistä. - Maakuntien välisellä hyvällä yhteistyöllä on mahdollisuus jatkaa tulvariskien hallinnan toimivaa ylimaakunnallista yhteistyötä hallinnon uudistuksen jälkeen. Maakuntien välisen yhteistyön suuri merkitys koskee myös muita vesistötehtäviä. - SYKE:llä on tärkeä rooli raportoinnissa EU:lle sekä asiantuntija-apuna Hydrologinen seuranta ja vesitilannekuvan ylläpito - Valtion hydrologisen asemien omistajuus on v keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Tavoitteena lisäksi on, että Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaisi keskitetysti vedenkorkeus- ja virtaamatiedon tuottamisesta sekä ulkoistettujen palvelujen kilpailuttamisesta ja hankinnoista, kuitenkin yhteistyössä muiden ELY-keskusten kanssa jo v Vesirakenteisiin liittyvät tehtävät - Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella on johtovastuu ylläpitotehtävien hoidon suunnittelusta, töiden ja niitä varten tarvittavien määrärahojen ohjelmoinnista sekä hankintojen koordinoidusta viemisestä alueurakoihin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa esimerkiksi vesistörakenteiden ylläpito- ja perusparannusohjelman laatimisesta yhteistyössä muiden ELY-keskusten kanssa. - Rakenteisiin liittyvät patoturvallisuustehtävät on keskitetty Kainuun ELY-keskukseen ja kalataloustehtävät Pohjois-Savon ELY-keskukseen. Näiden tahojen kanssa tehdään yhteistyötä jatkossakin. Patoturvallisuusviranomaisen tehtävät - Tehtävä on voimakkaasti keskitetty - Patoturvallisuuden huomioiminen kaavoituksessa ja maankäytön suunnittelussa on Pirkanmaan ELY-keskuksen tehtävä

55 16 (22) Peruskuivatuksen edistäminen ja ojitustoimitukset - Ojitustoimitusten määrä on erittäin vähäinen (1-2 kpl/5 vuotta) ja maakuntien välinen yhteistyö on välttämätöntä palvelutason ylläpitämiseksi ja osaamisen säilyttämiseksi. Ympäristötietoisuus - Yhteinen ympäristo.fi-verkkopalvelu on tuonut kustannustehokkuutta verkossa olevan tiedon tuottamiseen ja jakamiseen. - Kansalaisilla on oikeus saada jatkossakin laadukasta ja ajantasaista ympäristöä koskevaa tietoa. - Ympäristötietotyön tulee olla monialaista ja soveltavaa. Pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää, että myös ympäristökasvatus otetaan vahvasti osaksi ympäristötietouden parantamisen tehtävää. Ympäristötietoisuuden edistäminen on muodossa tai toisessa kaikkien ympäristöhallinnon organisaatioiden ja museotoimen lakisääteinen tehtävä. - Valtion, maakuntien ja kuntien välille on jo perustamisvaiheessa luotava tehtävää koskeva aktiivisen yhteistyön malli. Tietovarantojen ja järjestelmien tulee olla yhteisiä. Tällä hetkellä käytössä on kymmeniä eri tietojärjestelmiä ja rekistereitä, joiden ylläpito ja käytettävyys pitää myös jatkossa turvata. Myös valtion uuden hallintoviraston (LUOVA) tehtäväkentässä tämä tulee ottaa huomioon. Sinne sijoittuvat tämänhetkisen tiedon mukaan ympäristö- ja vesilain valvonnan sekä osin luonnonsuojelun tehtävät. Valtakunnallinen kehittämistyö järjestelmien ylläpidossa ja kehittämisessä tulee myös turvata (SYKE). Kuntien toiminta - Ympäristönsuojelun toiminta-alue on laaja ja pienemmissä kunnissa yhden tai kahden viranhaltijan varassa. Useat lakisääteiset lupa- ja ilmoitusmenettelyt pystytään hoitamaan pienissäkin kunnissa, mutta ympäristön tilan seurantaa ja niihin liittyviä selvityksiä ja tutkimuksia ei välttämättä pienissä kunnissa ole mahdollista tehdä. Lisäksi kuntien poliittinen halu ja tahto kehittää ja edistää erilaisia vesistönkunnostushankkeita ja -selvityksiä vaihtelee suuresti. - Ongelmia aiheuttaa resurssien puute ja yksittäisten monimutkaisten asioiden hoitaminen, joihin tarvittavaa tietoa ei ole valmiina käytettäväksi (esim. biokaasulaitos). Tämän tyyppisissä asioissa sujuva yhteistyö esim. ELY-keskuksen asiantuntijoiden tai toisten kuntien ympäristönsuojelun viranhaltijoiden kanssa on tärkeää. Nykyisin Tampereen seudun lähikuntien ympäristönsuojeluviranhaltijat kokoontuvat keskimäärin kerran vuodessa. - Kehittämistarpeena on maakunnan järjestämä aiempaa kattavampi ympäristön tilan seuranta (koskien erityisesti vesistöseurantaa ja pohjavesialueita) ja kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen. 3. Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Hallitusohjelman strategiset painopisteet ja kärkihankkeet Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa on useita strategisia painopisteitä on yhteensä x kpl, ja näiden alla 26 kärkihanketta. Näistä painopisteistä Biotalous ja puhtaat ratkaisut sekä Digitalisaatio ohjaavat suoraan vesienhoidon ja vesitalouden sektoreiden strategisia tavoitteita. Lisäksi Työllisyys ja kilpailukyvyllä, Hyvinvointi ja terveydellä sekä Reformeilla on yhteyspintaa näihin sektoreihin. Biotalous ja puhtaat ratkaisut painopisteen alla on kärkihankkeina - Biotalouden läpimurto ja puhtaat ratkaisut käyttöön; Vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden ja humuksen määrää vähennetään ja lisätään maatalouden ravinne- ja energiaomavaraisuutta. Kiertotalouden ja cleantechin liiketoiminta ja vienti kasvavat ja syntyy uusia työpaikkoja

56 17 (22) - Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun; Puhtaiden elintarvikkeiden sekä kala- ja vesivarojen kotimaista käyttöä ja viestiä edistetään - Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin; Kansallista ja kansainvälistä luontomatkailua edistetään Ohjausjärjestelmä ELY-keskuksen vesienhoidon tehtävää tulosohjaa ympäristöministeriö sekä vesitaloutta maa- ja metsätalousministeriö, joiden kanssa sovitaan tavoitteet ja tehdään tulossopimukset. Toimintatapa on verkostomaista ja ELY-keskusten yhteydenpito sekä ministeriöihin että ELY-keskusten välillä on tiivistä. Ministeriöt ylläpitävät päällikkö- ja asiantuntijaverkostoja ja pitävät neuvottelupäiviä sekä laativat ohjeistusta yhtenäisen toimintatavan luomiseksi (informaatio-ohjaus). Toiminnasta ja tavoitteiden saavuttamisesta raportoidaan kaksi kertaa vuodessa, kesällä ja loppuvuodesta. Raportointi tapahtuu pääsääntöisesti Netra-järjestelmän kautta. Vesienhoidon sekä tulvariskien tehtävät ovat pääsääntöisesti EU:n direktiivi-pohjaisia ja niissä raportointi tapahtuu EU:lle. Raportointi tapahtuu keskitetysti ministeriöistä, mutta ELY-keskus raportoi toteumat omalta alueeltaan. Kuntien ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisella on lakisääteinen velvollisuus tehdä toimintaansa koskeva valvontasuunnitelma ja -ohjelma. Valvonnan tulee olla laadukasta, säännöllistä ja tehokasta ja perustua ympäristöriskien arviointiin. Lakisääteinen valvontasuunnitelma koskee ympäristö- ja terveydensuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvontaa. Suunnitelmassa kuvataan valvonnan järjestämisen ja riskinarvioinnin perusteet ja valvonnasta vastaavien viranomaisten yhteistyö. Vastaavaa järjestelmää ei ole tehty vesitalouden, vesienhoidon tai kalatalouden ohjaamiseksi kunnissa. Kunnat voivat oman halukkuutensa ja resurssiensa puitteissa edistää esimerkiksi vesienhoitoa tai kalataloutta. Keskeinen lainsäädäntö (normiohjaus) - Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2003/4/EY) ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta - Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010). Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaissa on viittaukset tulvien huomioon ottamisesta kaavoituksessa ja rakentamisessa. - Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) - Vesilaki (587/2011) ja asetus vesitalousasioista (1560/2011) - Valtioneuvoston asetus vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta (714/2015) - Patoturvallisuuslaki (494/2009) ja -asetus (319/2010). Lisäksi jätepatoihin liittyvissä tehtävissä tehtävät sivuavat myös ympäristönsuojelulakia sekä kaivannaisjäteasetusta. - Laki peruskuivatustoiminnan tukemisesta (947/1997) - Ympäristönsuojelulaki 527/2014 ja -asetus 713/ Maa-aineslaki 555/ Luonnonsuojelulaki 1096/ Vesihuoltolaki 119/ Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/ Valtionavustuslaki 688/ Laki vesihuollon tukemisesta 686/ Terveydensuojelulaki 763/1994 ja -asetus 1280/ Luonnonsuojelulaki- ja asetus (Natura-alueet, monimuotoisuus, direktiivilajit)

57 18 (22) - Laki julkisista hankinnoista 348/ Toiminnan vaikuttavuus Tehtäväkentän vaikuttavuus toteutuu yhtäältä toteutumattomina riskeinä ja parempana yhteiskunnallisena varautumisena toisaalta pitkällä viipeellä vesien tilan parantumisena. Tehtävälle määrällisten mittareiden asettaminen ei oikein sovellu. Pirkanmaan maakunnan kokonaispinta-alasta makean vesialan osuus on noin 14 prosenttia, joka on huomattavasti enemmän kuin keskimäärin Suomessa. Vesistöjen merkitys maakunnassa onkin erittäin suuri niin elinkeinotoiminnan kuin asukkaiden ja kesäasukkaiden näkökulmasta. Maakunta on asukasluvultaan Suomen toiseksi suurin ja toiseksi muuttovoittoisin, joten myös vesistöihin kohdistuva käyttöpaine on suuri ja jatkuvasti kasvava. Maakunnan vesistöjen merkitystä on arvioitu ekosysteemipalvelujen tuottajana vuonna 2015 laaditussa Pirkanmaan ekosysteemipalvelut -selvityksessä (Pirkanmaan liitto). Selvityksestä käy ilmi vesistöjemme merkitys myös rahassa mitattuna. Käytetyn puhtaan käyttöveden (pinta- ja pohjavedet) arvon on arvioitu nykytilassa olevan noin 40 milj. euroa vuodessa. Vuonna 2040 arvo olisi 50 milj. euroa vastaten kasvavan maakunnan tarpeita. Vesivoiman merkitys maakunnalle on myös suuri. Vuotuinen tuotanto vastaa noin kolmea prosenttia kulutettavasta energiasta Pirkanmaalla ja sen arvon on arvioitu olevan noin 24 milj. euroa. Vesistöt tarjoavat edellä mainittujen tuotantopalveluiden lisäksi myös kulttuuripalveluita, joita hyödynnetään kalastuksen, mökkeilyn ja muun virkistyksen muodossa. Maakunnan vesistöjen virkistyskäytön arvon on arvioitu olevan jopa noin neljäsosa kaikista maakunnan arvioiduista ekosysteemipalveluista, joiden vuotuinen yhteisarvo on nykytilassa hieman yli 800 milj. euroa. Vuonna 2040 lukeman on arvioitu olevan yli miljardia euroa käyttämätön potentiaali mukaan lukien. Tulvariskejä vähennetään erityisesti tuottamalla tietoa riskeistä ja vaikuttamalla alueiden käytön suunnittelun ja rakentamisen ohjaukseen. Varautumisen keskiössä ovat terveys, turvallisuus ja ympäristövahinkojen ehkäisy sekä yhteiskunnan toimivuus kuten vesihuollon, energian, kulkuyhteyksien ja kriittisen teollisuuden varmistaminen. Vesistöjen säännöstelyssä pyritään minimoimaan tulva- ja kuivuusvahingot vesistöalueiden mitassa. Kaikessa toiminnassa varaudutaan muuttuviin ilmasto- ja vesioloihin. ELY-keskuksilla, maakuntien liitolla ja kunnilla on useita sellaisia tehtäviä, joiden tavoitteiden toteutumiseen ja onnistumiseen voidaan ympäristötiedolla vaikuttaa positiivisesti. Monialainen ympäristöä ja kestävän kehityksen edellytyksiä koskevan tiedon jakaminen ja vuorovaikutuksen järjestäminen tukevat mm. elinkeinoelämän kehittämistä. Pitkäaikainen, säännöllinen ja asiantuntemuksella suunniteltu ympäristön tilan seuranta antaa mm. viranomaisten päätöksenteon pohjaksi ja ympäristössä tapahtuvien muutosten huomaamiseksi olennaisen tärkeää tietoa. Ympäristöhallinnon lisäksi monet alueelliset sidosryhmät (kuten kunnat, kalastusalueet, järjestöt, konsultit ja kansalaiset) hyödyntävät seurantatietoja avoimien ympäristötietojärjestelmien kautta. Eri järjestelmistä saatavan datan lisäksi kansalaiset, yhteisöt ja yritykset hyödyntävät verkosta saatavaa ympäristötietoa. Ymparisto.fi -verkkopalvelu on valtakunnallisesti tunnettu ympäristötiedon lähde, josta on saatavilla myös maakuntaa koskevaa ympäristötietoa. Vesienhoitosuunnitelmat vaikuttavat hankkeita koskevaan päätöksentekoon myös hankkeiden ympäristöja vesilupakäsittelyssä ja vaikuttavat tätä kautta myös toimien toteutukseen. Vesienhoitosuunnitelmat ja alueelliset toimenpideohjelmat otetaan huomioon myös sidosryhmien omissa ohjelmissa ja suunnitelmissa. Yhteistyö ja osallistuminen vesienhoidon suunnittelussa edistävät toimijoiden ja sidosryhmien sitoutumista myös toimenpiteiden toteuttamiseen. Erittäin tärkeää on, että eri toimijat ovat vuorovaikutuksessa keske-

58 19 (22) nään ja pyrkivät yhteisymmärrykseen vesiensuojelun eri keinoista vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimenpiteiden toteutus turvaa vesien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamisen. Toimenpiteiden seurantatietoa tarvitaan osoittamaan, miten vesienhoidon toimenpiteet ovat edenneet eri sektoreilla. Toteumatieto on pohjana myös seuraavan kauden suunnittelulle. Vesivarat, niiden tila ja hoito ovat avainasemassa maakunnan elinvoimaisuuden ylläpitämisen ja kehittämisen näkökulmasta. Ne ovat merkittävä osa maakunnan talouden perustaa, mutta myös suurta henkistä pääomaa ja luonnon monimuotoisuuden osaa. 5. Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Ulkoiset asiakkaat ja sidosryhmät ovat ryhmiteltävissä tiivistäen seuraavasti: Henkilöasiakkaat: kansalaiset, luontomatkailijat, vesialueiden omistajat ja metsänomistajat Yritys- ja yhteisöasiakkaat: voimayhtiöt ja säännöstelyluvan haltijat, ojitusyhteisöt, luontomatkailuyrittäjät, vesi- ja ympäristölupien hakijat ja haltijat, ympäristökonsultit ja toiminnanharjoittajat, kunnat, osakaskunnat, kalatalousalueet, vesialueen omistajat, kalatalous- ja ympäristöjärjestöt, vesienhoito- ja vesiensuojeluyhdistykset, vesistörakenteiden omistajat, veneilyseurat, luonnonsuojelujärjestöt Luonto: luonnon monimuotoisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö Keskeisiä sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita ovat SYKE, pelastuslaitos, muut ELY-keskukset, Metsäkeskus, Metsähallitus, LUKE, korkeakoulut, kalatalousviranomainen, AVI, YM, MMM, kunnat, voimayhtiöt, MTK, KVVY ja Vanajavesikeskus. Yhteistyökumppaneista SYKEllä on erityinen rooli, koska se ylläpitää useita tietojärjestelmiä sekä säännöstelyn hoidossa välttämätöntä vesistömallia. 6. Yhteistyötarpeet ja -mahdollisuudet Yhteistyötarpeita on kuvattu myös kappaleessa 2.3 Arviointi nykytilan toimivuudesta. Toimintaa on hiottu merkittävästi viime vuosina ja tapahtuneet ja käynnissä olevat ulkoistukset ovat tehostaneet toimintaa. Vesienhoito- ja vesitaloustehtäviä leimaa maakuntarajat ylittävä vesistöalueyhteistyö. Kokemäenjoen vesistöalueella yhteistyötä on lähdetty tiivistämään Kokemäenjoen vesistöaluevisiolla. Työssä ovat mukana Pirkanmaan rinnalla Hämeen ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset. Vesistöaluevision on tarkoitus yhdistää paitsi viranomaisia myös alueellista vesityötä tekeviä organisaatioita yhteisen tavoitteen taakse vaikuttavuuden ja alueellisen kehityksen parantamiseksi. Työ kytkeytyy vahvasti biotalouteen ja ravinteiden tehokkaaseen kiertoon ja ravinneneutraalisuuteen sekä siniseen biotalouteen, joilla on myös aluetaloudellista merkitystä. Tieto- ja paikkatietojärjestelmät ovat keskeinen työkalu vesitehtävissä.. Tietovarantojen ja järjestelmien tulee olla yhteisiä kaikille viranomaisille yhteisiä ja kaikilla tulee olla myös tallennusoikeudet. Valtakunnallinen kehittämistyö järjestelmien ylläpidossa ja kehittämisessä tulee myös turvata (SYKE). Ympäristöhallinnon jakautuessa uudistuksessa maakuntaan ja valtion lupa- ja valvontaviranomaiseen, edellyttää hyvä hallinto tiiviistä ja toimivaa yhteistyötä paitsi mainituilla järjestelmätasolla myös asiantuntijatasolla. Yhteistyön tarve ja tavat muotoutuvat valmistelutyön ja erityisesti substanssilainsäädännön valmistuessa. Hallitus on tehnyt isot linjaukset, mutta vasta substanssilainsäädäntö määrittää maakunnan roolia

59 20 (22) suhteessa lupa- ja valvontavirastoon. Auki on mm. maakunnan oikeus lausua ja valittaa vesistöihin tai tulvariskeihin vaikuttavista hankkeista (yleisen edun edistäminen ja valvonta). Ympäristötietotyön tulee olla monialaista ja soveltavaa. Pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää, että myös ympäristökasvatus otetaan vahvasti osaksi ympäristötietouden parantamisen tehtävää. Ympäristötietoisuuden edistäminen on muodossa tai toisessa kaikkien hallinnon organisaatioiden lakisääteinen tehtävä. Ympäristönsuojelun toiminta-alue on laaja ja pienemmissä kunnissa yhden tai kahden viranhaltijan varassa. Useat lakisääteiset lupa- ja ilmoitusmenettelyt pystytään hoitamaan pienissäkin kunnissa, mutta ympäristön tilan seurantaa ja niihin liittyviä selvityksiä ja tutkimuksia ei välttämättä pienissä kunnissa ole mahdollista tehdä. Ongelmia aiheuttaa yksittäisten monimutkaisten asioiden hoitaminen, joihin tarvittavaa tietoa ei ole valmiina käytettäväksi (esim. biokaasulaitos). Tämän tyyppisissä asioissa sujuva yhteistyö kuntien, maakunnan ja valtion kanssa on tärkeää. Nykyisin Tampereen seudun lähikuntien ympäristönsuojeluviranhaltijat kokoontuvat keskimäärin kerran vuodessa, mutta tarvetta on kuntien välisen yhteistyön tiivistämiselle. Yhteistyötä tulisi lisätä myös muiden organisaatioiden kanssa. 7. Keskitetyt palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Pirkanmaan ELY-keskuksen keskitettynä palvelutehtävänä liittyen vesienhoitoon ja vesitalouteen on ympäristöasioiden palvelukeskus (Y-aspa), josta annetaan ympäristötehtäviin liittyvää neuvontapalvelua. Vesiasiat ovat yksi kysytyimmistä aihealueista. Se neuvoo myös v alusta avustusten ja avustusten maksatusten hakua. Lisäksi Pirkanmaan ELY-keskus organisoi valtakunnallisesti kaikki pilaantuneita maita koskevat projektit. Muita valtakunnallisesti keskitettyjä palveluita ovat: - Patoturvallisuus; Kainuun ELY-keskus - Vesistörakenteiden ja hydrologisten asemien omistajuus sekä kunnossapidon koordinointi ja tiedon hankinta; Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus - Peruskuivatusten ja ojitustoimitusten (syvällinen) asiantuntijapalvelutehtävä; Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus - Ympäristökasvatuksen avustustehtävät; Keski-Suomen ELY-keskus - Rakennettujen vesistöjen kunnostusten koordinointi; Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Ylimaakunnallisia erikoistumistehtäviä ovat seuraavat: - Vesienhoidon koordinointi läntisellä vesienhoitoalueella; Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus - Tulvariskien hallinnan suunnittelun koordinointi Kokemäenjoen vesistöalueella; Varsinais-Suomen ELY-keskus

60 LIITE 1. Kokemäenjoen vesistöalue ja Läntinen vesienhoitoalue (VHA3) 21 (22)

61 LIITE 2. Pirkanmaan säännöstellyt järvet. 22 (22)

62 1 (11) Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä Kalatalous Sisällys 1. Yleistä Palveluiden järjestämisen nykytila Toiminta Resurssit Talous Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Toiminnan vaikuttavuus Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Yhteistyötarpeet ja - mahdollisuudet Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti... 8

63 2 (11) 1. Yleistä Kalastuksella on aina ollut tärkeä merkitys vesistörikkaassa maassamme. Vapaa-ajan kalastus on suomalaisten tärkeimpiä toiminnallisia luontoharrastuksia: vapaa-ajan kalastajia on 1,5 miljoonaa, joista kolmannes kalastaa Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousyksikön (Järvi-Suomen kalatalouspalvelu) toimialueella. Kalastuslain uudistus lisäsi rekisteröityjen kaupallisten kalastajien määrää ja viime vuosina myös saalis on kasvanut. Lähiruuan merkityksen kasvaessa kotimaisen kalan kysyntä on nousussa. Tämä on lisännyt alan taloudellista kannattavuutta ja luonut hyvät kasvuedellytykset sinisen biotalouden kehittymiselle kalastuksen ja kalastusmatkailun lisäksi vesiviljelyssä, kalanjalostuksessa ja tukkukaupassa. Kalatalous onkin nykyään miljardielinkeino. Kalataloushallinto huolehtii täysipainoisesti kalatalouden kaikkien osa-alueiden toimintaedellytysten säilymisestä ja edistämisestä. Alueellisen kalataloushallinnon tehtävänä on panna toimeen kansallista ja EU:n lainsäädäntöä siten, että kalavarojen ylläpito, lisääminen ja hyödyntäminen tapahtuvat kestävästi. Kalataloushallinnosta lähimpänä kansalaisia ja yrityksiä on ELY-keskuksiin sijoittunut alueellinen kalataloushallinto. 2. Palveluiden järjestämisen nykytila 2.1 Toiminta Vuonna 1983 perustettiin läänikohtaiset kalastuspiirit (11 kpl). Organisaatiouudistusten seurauksena kalastusviranomainen on toiminut maaseutuelinkeinopiireissä (1993), TE-keskuksissa (1997) ja edelleen ELY-keskuksissa (2010). Vuoden 2015 alusta kalatalouden tehtäviä on keskitetty ja niitä hoidetaan kolmesta ELYkeskuksesta (Varsinais-Suomi, Pohjois-Savo ja Lappi), joissa kalatalousasiat on sijoitettu keskusten elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri- vastuualueisiin (E-vastuualueet). Kalatalouspalveluiden nykyisellä organisoinnilla on varmistettu asiakkaiden tarpeita vastaavat palvelut kustannustehokkaasti käytössä olevien rajallisten resurssien puitteissa. Kalatalouspalvelut muodostavat loogisen elinvoimaisiin, monimuotoisiin ja tuottaviin kalavaroihin perustuvan tehtäväkokonaisuuden, joka luo edellytykset niihin perustuville kannattaville elinkeinotoiminnoille ja harrastusmahdollisuuksille. Kalatalousyksikön tehtävät muodostuvat elinkeinokalatalouden sekä kalavarojen hoidon ja vapaa-ajan kalatalouden tehtäväkokonaisuudesta. Tehtävät sisältävät kehittämis-, valvonta-, edistämis- ja muita hallintotehtäviä. Elinkeinokalatalous Elinkeinokalatalous koostuu kaupallisen kalastuksen, vesiviljelyn, kalanjalostuksen ja kalakaupan sektoreista. Sen merkitys on taloudellisesti ja sosiaalisesti suuri erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joilla korvaavia elinkeinoja on vaikea löytää. Arvostettuna ja terveellisenä elintarvikkeena kalatuotteet ovat kysyttyjä. Ala on kehittynyt viime aikoina pääosin myönteisesti, tuotannon määrä on kasvanut ja kokonaistyöllistävyys on noussut. Elinkeinokalatalouden tehtävistä keskeinen on EU:n yhteisen kalastuspolitiikan ja kansallisen elinkeinokalatalouden toimintaohjelman toimeenpano. Siihen sisältyvät investointi- ja kehittämistuet alan yrittäjille ja sidosryhmille (vesiviljely, sisävesikalastus, kalanjalostus ja kalan tukkukauppa), yleishyödyllisten toimenpi-

64 3 (11) teiden rahoitus (kehittämis- ja innovaatio-ohjelmat) sekä alueellisen yhteistoiminnan kehittäminen (kalatalousryhmät, joita on Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousyksikön alueella kaksi: Itä- ja Sisä-Suomen kalatalousryhmät) ja tekninen apu. Pohjois-Savon ELY- keskuksen käytettävissä on myöntövaltuutta 11 M ja kalatalousryhmillä 0,53 M v Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Elinkeinokalatalouden tehtäviä koskeva lainsäädäntö käsittää EU-lainsäädännön, jota sovelletaan suoraan kalatalouden elinkeinoihin, lain Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta (1139/1994), lain Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta (1093/2014), kalastuslain (379/2015) ja elintarvikelain (23/2006). Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tukia myönnettäessä yhteydenpito maakuntien liittoihin on keskeistä. Vapaa-ajankalastuksen kehittäminen sekä kalavarojen hoito Keskeisenä tavoitteena on turvata kalakantojen elinvoimaisuus, monimuotoisuus ja niiden käytön kestävyys tietoon perustuvalla kalastuksen säätelyllä ja valvonnalla. Kalakantojen hoidossa luontaisen lisääntymisen turvaaminen on ensisijaista. Kalojen elinympäristön tilaa parannetaan edistämällä vaelluskalojen esteetöntä elinkiertoa. Tavoitteena on, että vapaa-ajankalastus on merkittävä suomalainen luontoharrastus myös kaupungistuneessa yhteiskunnassa ja että toimivat kalastusjärjestelyt ja hyvässä tilassa olevat kalavedet luovat mahdollisuuksia vapaa-ajan kalastukseen perustuvalle kilpailukykyiselle yritystoiminnalle. Vapaaajankalastuksen hyvinvointivaikutukset lisäävät harrastajien fyysistä, henkistä, sosiaalista tai kulttuurista hyvinvointia. Pohjois-Savon ELY-keskus myönsi varoja vapaa-ajankalastuksen kehittämiseen, kalavarojen hoitoon ja kalastusaluetoimintaan 2,8 M v Tulevien kalatalousalueiden asemaa kalavesien hoitoa suunnittelevina organisaatioina vahvistetaan. Alueelliset kalatalouden yhteistyöryhmät (neljä Järvi-Suomessa) avustavat kalatalousviranomaista. Kalavarojen hoitoon ja vapaa-ajan kalatalouteen liittyvistä tehtävistä säädetään kalastuslaissa (379/2015), vesilaissa (587/2011), ympäristönsuojelulaissa (527/2014) ja laissa vesien ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). Vapaa-ajankalatalouden yksilöidyt tehtävät (palvelut) ovat: Avustukset vapaa-ajankalastuksen ja kalastusmatkailun kehittämiseksi Kalatalouden alueellisten yhteistyöryhmien ohjaus Kalastusalueiden toiminnan rahoitus, ohjaaminen ja valvonta Kalastusalueiden ohjesääntöjen vahvistaminen Korvaukset vesien omistajille yleiskalastusoikeuksista (viehekalastus) Kalastuslain mukaisten lupien, kieltojen ja rajoitusten toimeenpano Kalastusta koskevien säännösten ja määräysten valvonta Kalastuksen valvojien hyväksyminen, kalastuksen valvojan kokeen järjestäminen, kalastuksenvalvojan kortin ja tunnuksen antaminen sekä tapahtumailmoitusten säilytys Sopimukset kalastuksen rajoittamisesta ja kieltämisestä saimaannorppakannan elinvoimaisena säilymiseksi Selvitykset ja kehittämishankkeet

65 4 (11) Yleisen kalatalousedun valvonta (kalavarojen hoito) Yleisen kalatalousedun valvonta on kalatalousviranomaisen ydintehtäviä. Erilaiset vesiympäristön käyttöön kohdistuvat intressit sovitetaan yhteen vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupaprosesseissa, jossa toisena osapuolena ovat usein globaaleilla markkinoilla toimivat yritykset esimerkiksi metsäteollisuudessa ja energiateollisuudessa. Lupaviranomainen voi asettaa luvansaajalle suoran toimenpidevelvoitteen tai kalatalousmaksun kalataloushaittojen vähentämiseksi. Lisäksi lupavelvollinen voidaan määrätä tarkkailemaan hoidon ja/tai luvanvaraisen toiminnan vaikutuksia kalakantoihin ja alueella harjoitettavaan kalastukseen. Niiden toteutumista valvoo ja tarvittavat suunnitelmat hyväksyy kalatalousviranomainen. Toiminnan hyödyt kohdistuvat sekä elinkeino että vapaa-ajan kalatalouteen. Kalavarojen hoidon yksilöidyt tehtävät ovat: Yleisen kalatalousedun valvonta vesi- ja ympäristönsuojelulain sekä YVA-lain mukaisissa asioissa Lausunnot, valitukset ja vastineet Kalatalousvelvoitteiden hyväksyminen ja toimeenpano Kalatalousvelvoitteiden ajanmukaistaminen Valtion edustaminen hankkeissa, joihin sisältyy yleisen kalatalousedun valvontavelvollisuus Osallistuminen YVA-prosessiin Uhanalaisten ja taloudellisesti arvokkaiden kalakantojen suojelu ja hoito Kalatiestrategian toteuttaminen Vesien- ja merenhoidon suunnittelu ja toteuttaminen Vesistöjen kalataloudellisten kunnostusten ohjaus, rahoitus ja luvan haku Muut avustukset kalavesien hoitamiseksi Istutus- ja ylisiirtoluvat sekä kalastuskiellot Selvitykset ja kehittämishankkeet Kalatalousvelvoitteina kalavesien hoitoon käytettiin 1,2 M ja virtavesiä kunnostettiin 0,35 M :lla kalatalousyksikön toiminta-alueella v MMM:n kanssa tehdyn tulossopimuksen mukaisesti ELY-keskuksen Järvi-Suomen kalatalouspalvelu vastaa seuraavista erikoistumistehtävistä koko maassa: 1) Kalastuslain toimeenpanon valmistelu ja kalastonhoitomaksuvarat 2) Kansallinen rapustrategia 3) Saimaannorpan suojelu 4) Saimaan uhanalaiset kalakannat 2.2 Resurssit Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousyksikkö (16 htv) vastaa valtion alueellisen kalataloushallinnon tehtävistä seitsemän maakunnan alueella (suluissa yksikön henkilömäärä maakunnittain ): Pohjois-Savossa (3), Etelä-Savossa (2), Pohjois-Karjalassa (3), Keski-Suomessa (4), Pirkanmaalla (1), Kanta-Hämeessä (3) ja Päijät-Hämeessä (0). Kaikki alueellisen kalatalousviranomaisen tehtävät perustuvat lainsäädäntöön ja erityisesti elinkeinokalataloudessa suoraan sovellettaviin EU-säädöksiin.

66 5 (11) Kalataloushallinnon rekisterit on määritelty kalastuslaissa (KaL ): Kaupallisista kalastajista pidettävä rekisteri (VARELY hoitaa) Kalastonhoitomaksurekisteri (Metsähallitus hoitaa) Omistajakorvausrekisteri Kalatalousaluerekisteri Istutusrekisteri Kalatalousvelvoite- ja maksurekisteri Kalastuksenvalvojarekisteri Kalastuksensäätelyrekisteri Kalataloushallinnon rekistereitä (tietojärjestelmä) ylläpitävät ELY-keskukset, Metsähallitus (kalastonhoitomaksurekisteri) ja Luonnonvarakeskus (kaupallisten kalastajien saaliit). Lisäksi merialueen ja sisävesien kaupallisten kalastajien alusrekisteriä (Laki merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä 690/2010) hoitaa VARELY. Teknisestä tuesta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. 2.3 Talous Pohjois-Savon ELY- keskuksen käytettävissä on myöntövaltuutta 11 M ja kalatalousryhmillä 0,53 M v Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Kalatalousvelvoitteina kalavesien hoitoon käytettiin 1,2 M ja virtavesiä kunnostettiin 0,35 M :lla kalatalousyksikön toiminta-alueella v Kalatalouden määrärahat tulevat valtion tulo- ja menoarvion pääluokasta 30. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala/ 40. Luonnonvaratalous. Vuonna 2016 Pohjois-Savon ELY-keskukselle myönnettiin 15 M kalataloudellisiin tarkoituksiin seitsemän maakunnan alueelle: Sininen biotalous 11 M (EMKR) Kalatalouden edistäminen 0,9 M (kansallinen) Kalastusaluetoiminta 0,7 M (kansallinen) Viehekorttimaksujen palautukset 1.2 M (kansallinen, vuodelta 2015) Kalakannan hoitovelvoitteet 1,2 M (kansallinen) Kalataloudelliset kunnostukset 0,35 M (kansallinen) Yhteensä 15,4 M Vuoden 2017 kalatalousmomenttien kokonaissumma koko maassa on yhteensä 40 M. 3. Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Substanssiasioissa alueellinen kalataloushallinto on toiminut ja toimii MMM:n ohjauksessa. Hallinto on toteuttanut kalatalouden toimialan strategiaa, jonka keskeisenä yhteiskunnallisena tavoitteena on kalakantojen kestävä ja monipuolinen hyödyntäminen. ELY-keskuksissa toiminnan rahoitus on siirtynyt työ- ja elinkeinoministeriöön.

67 6 (11) Kaikki alueellisen kalatalousviranomaisen tehtävät perustuvat lainsäädäntöön ja erityisesti elinkeinokalataloudessa suoraan sovellettaviin EU-säädöksiin. Kalatalouden keskeinen lainsäädäntö: Kalastuslain keskeisenä tehtävänä on säännellä kalastusoikeutta ja -menetelmiä, kalakantojen hoitoa sekä kalatalouden hallintoa kalavarojen käytön ja hoidon osalta. Vuonna 2016 tapahtunut kalastuslain uudistus vastaa niihin muutoksiin mitä on tapahtunut kalastuksessa, kansallisessa ja unionin lainsäädännössä sekä yhteiskunnassa yleisesti. Kalastusasetuksessa on tarkennukset liittyen muun muassa pyydyksiin ja pyynnin harjoittamiseen, kalastusalueisiin, valtion kalavesiin ja kalastuksen valvontaan. Elinkeinokalataloudessa erityisesti merialueella suuri osa lainsäädännöstä tulee EU:sta. Kaupallisen kalastuksen säätely merialueilla on Euroopan unionin yksinomaisessa toimivallassa ja kansallisia säännöksiä voidaan antaa ainoastaan unionin säädöksissä olevan valtuutuksen nojalla. Keskeiset EU-säädökset: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013 yhteisestä kalastuspolitiikasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013 kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014 Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005 kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla Kansallinen lainsäädäntö: Kalastuslaki (379/2015) Kalastusasetus (1360/2015) MMM asetus kalastonhoitomaksun keräämisestä (1567/2015) MMM asetus kalastuksenvalvonnasta (1577/2015) Yhteisaluelaki (758/1989) Laki Suomen talousvyöhykkeestä (1058/2004) Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta (1048/2016) voimaan Valtioneuvoston asetus kaupallisen kalastuksen kiintiöjärjestelmästä (1050/2016) voimaan

68 7 (11) Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta (1049/2016) voimaan Laki merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelysalusten rekisteröinnistä (690/2010) Laki Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta (1093/2014) Laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta (998/2012) Laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta annetun lain muuttamisesta (1328/2016) voimaan , paitsi 5 ja 7 vasta Toiminnan vaikuttavuus ELY-keskuksen Järvi-Suomen kalatalouspalvelu on päätöksillään, avustuksillaan, lausunnoillaan, kalastusalueiden ja kalatalousneuvonnan ohjaamisella, tarjoamallaan koulutuksellaan sekä osallistumalla kalatalouden verkostomaiseen työskentelyyn ohjannut kalakantojen kestävää käyttöä ja kalakantojen hoitoa sekä kalastuksen järjestämistä toteuttanut kalakantojen hoitoa kalatalousmaksuvaroin huolehtinut yleisen kalatalousedun toteutumisesta tukenut kalatalouselinkeinon investointeja ja kehittämishankkeita EU:n vaatimukset täyttäen tukenut elinkeinokalatalouden kilpailukykyä ja uudistumista 5. Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Alueellisen kalataloushallinnon ulkoiset asiakkaat ja sidosryhmät ovat ryhmiteltävissä tiivistäen seuraavasti: Henkilöasiakkaat: vapaa-ajankalastajat, kalastusmatkailijat, vesialueiden omistajat, kalastuksen valvojat Yritysasiakkaat: kaupalliset kalastajat, kalastusmatkailuyrittäjät, vesiviljelijät, kalan jalostajat, tukkukaupat ja maahan tuojat, vesi- ja ympäristölupien hakijat ja haltijat, ympäristökonsultit Yhteisöasiakkaat: osakaskunnat, kalatalousalueet, kalatalousryhmät, kunnat, kalatalous- ja ympäristöjärjestöt, vesiensuojeluyhdistykset, oppilaitokset, tutkimuslaitokset, korkeakoulut, yliopistot Luonto: luonnon monimuotoisuus, kestävät ja elinvoimaiset kalakannat Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat Metsähallitus, Kalatalouden Keskusliitto ja sen maakunnalliset jäsenjärjestöt, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ja sen jäsenjärjestöt, Suomen Ammattikalastajien liitto, Suomen sisävesiammattikalastajat ry, Suomen Kalankasvattajaliitto ja kalastusalueet sekä kalatalousalan yritykset ja yrittäjät.

69 8 (11) 6. Yhteistyötarpeet ja - mahdollisuudet Kalataloushallinto (MMM, ELYt, LUKE ja MH), edistää yhteistyössä alan toimijoiden kanssa kalavarojen kestävää käyttöä ja hoitoa sekä luovat edellytykset niihin perustuville elinkeinoille ja vapaa-ajan kalastukselle omilla toimialueillaan. Kalataloushallinnon tehtävät eivät ole päällekkäisiä ELY-keskusten muiden tehtävien kanssa. Yhteistyötä on ollut ELY-keskusten ympäristövastuualueen kanssa ja sitä on tehty pitkään jo aluehallinnon aiempien organisaatioiden aikana. Yhteistyö uuden valtion viraston (LUOVA) kanssa on välttämätöntä. Synergiaetujen saavuttamiseksi kalataloustehtäviä on tarkoituksenmukaista hoitaa yhdessä muiden kalataloustehtäviä omaavien tahojen kanssa. Näistä keskeisiä ovat Metsähallitus ja kalatalousalueet. Tulevien kalatalousalueiden asemaa kalavesien hoitoa suunnittelevina organisaatioina vahvistetaan. Alueelliset kalatalouden yhteistyöryhmät (neljä Järvi-Suomessa) avustavat kalatalousviranomaista. Yhteistyökumppaneita ovat myös muut alueelliset kalatalousviranomaiset, jotka työskentelevät samankaltaisissa tehtävissä. Kalataloudellista yhteistyötä toteutetaan myös muiden toimijoiden kanssa silloin, kun niiden tavoitteet eivät ole ristiriidassa kalatalouden etujen kanssa. Alueelliseen kalatalousorganisaatioon ei tule liittää sellaisia tehtäväkokonaisuuksia, joilla on intressiristiriita kalatalouteen nähden. Osa kalatalousvelvoitteiden toimeenpanosta olisi mahdollista ulkoistaa tulevaisuudessa (mm. osittain kalatalousmaksujen käyttösuunnitelmien laadinta). 7. Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Keskeistä on, että kalatalouspalvelut järjestetään tulevaisuudessa niin, että kustannus-tehokas kalataloushallinto palvelee asiakkaitaan eli kalatalousalan yrityksiä, yhteisöjä ja kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Vuoden 2015 alusta toteutunut alueellisen kalataloushallinnon tehtävien keskittäminen on osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi. Uudet toimialueet ovat mahdollistuneet asiakaspalvelun ja sen edellyttämän riittävän osaamistason säilyttämisen sekä tarvittavan erikoistumisen yksilöityihin tehtäviin. MMM:n selvityksen (MMM 2011:8) mukaan ELY-keskusten kalataloushallinnon asiakkaat haluavat löytää kaikki tarvitsemansa kalatalouspalvelut samasta identifioitavasta toimintayksiköstä, jolla on asiantuntemus ja riittävät valtuudet toimia kalatalouden parhaaksi. Koska kalavesillä on useita intressitahoja, asiakkaat näkevät viranomaisen roolin puolueettomana päätöksentekijänä tärkeänä. Kalatalouspalveluiden jakaminen kaikkiin maakuntiin johtaisi henkilöresurssien pirstoutumiseen (yhteensä noin 50 htv, keskimäärin 2-3 henkilöä/maakunta). Kun otetaan huomioon kalatalouden tehtäväkokonaisuuden monimuotoisuus, ei ole mahdollista löytää jokaiseen maakuntaan koko kalatalouspalveluiden laajan

70 9 (11) tehtäväkentän hallitsevia työntekijöitä. Kokemukseen perustuen voidaan todeta, että maakuntien väliset yhteistyöjärjestelyt ovat välttämättömiä asiakkaiden laadukkaiden palveluiden varmistamiseksi. Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR) ja EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvontaa koskeva lainsäädäntö on tiukka ja yksityiskohtaisesti säädelty, eikä kansallista liikkumavaraa juuri ole. Rahoitus perustuu EU:n hyväksymään kansalliseen EMKR-toimintaohjelmaan. Tehtävät on hoidettava toimintaohjelman ja EUlainsäädännön mukaisesti, muuten EU ei maksa rahoitusosuuttaan. Toimintaohjelman varojen pienen mittaluokan (noin 10 miljoonaa euroa/vuosi elinkeinojen kehittämiseen) takia varoja ei kannata allokoida pieniksi kehyksiksi etukäteen maakunnille, vaan EMKR-varojen alueellinen jako tulee voida tehdä vuosittain tarvearvion perusteella, jotta suuria hankkeita voidaan tarvittaessa rahoittaa ja toteuttaa koko maassa riippumatta sijaintimaakunnasta (vrt. suurten hankkeiden rahoitusongelmat Kainuun kokeilun yhteydessä). Kalatalouden kansallisessa edistämisessä ja kalataloudellisia kunnostuksia toteutettaessa ovat aiempaa laajemmat toimialueet mahdollistaneet varojen kohdentamisen siten, että valtakunnallisten strategioiden toteuttaminen on helpottunut. Vaeltavien kalakantojen käyttö- ja hoitosuunnitelmien laatiminen on edellyttänyt ja edellyttää jatkossakin vesistöalueittaista tarkastelua. Luonnonvarapolitiikkaa toteutetaan siten aiempaa laajemmilla alueilla. MMM, kalatalouselyt ja asiakkaat mm. useat kalatalouden järjestöt pitävät nykyistä kolmen ELYn mallia toimivana ja kustannustehokkaana. Se tarjoaa yhden toimivan mallin maakuntien välisen yhteistyön järjestämiseksi.

71 10 (11) Taulukko 1. Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen palvelutarjonta. Asiakkaat Tarve Tarpeita tyydyttäväpalvelujaottelu Kalavarojen hoidon palvelut Kehityspalvelut Valvontapalvelut Hallintopalvelut Kalatalousyritykset Vapaa-ajan kalastajat Toimintaedellytysten ja ansaintamahdollisuuksien kehittäminen Henkinen ja fyysinen virkistäyminen Luokittelee taloudellisesti kestävät kalavarat ja ohjaa kestävään kalastukseen. Kehittämispalvelut Edistääpääsyä kalavarantoihin. Investointituet Kalavarojen turvaaminen Avustukset vapaa-ajankalastuksen ja kalastusmatkailun kehittämiseksi Alueellisten vapaa-ajan kalastuksen kehittämisuunnitelmien toteuttaminen Valvoakalatalousalueiden sääntöjen lainmukaisuutta Kalastuksenvalvojien toiminnan valvonta EU:n yhteisen kalastuspolitiikan toimeenpano Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelman toimeenpano Vesialueen omistajat Omaisuuden vaaliminen Ravintoa jalähiruokaa Kalastusmahdollisuuksien lisääminen Yleishyödyllisten toimenpiteiden rahoitus Riittävän elintilan turvaaminen Kalatiestrategian toteuttaminen Muut avustukset kalavesien hoitamiseksi Kalatalousalueiden toiminnan rahoitus, ohjaaminen ja valvonta Kalatalousalueiden ohjesääntöjen vahvistaminen Korvaukset vesien omistajille yleiskalastusoikeuksista (viehekalastus) Poikkeusluvat (aikarajat, alamitat) Kalastuksen valvojien hyväksyminen sekä muut kalastuksen valvontaan liittyvät hallintotehtävät Kalavarat Luonnonmukainen elinkierto Kalojen Iistutus- ja ylisiirtoluvat Kalaston tuoton lisääminen Kalastuslain mukaisten lupien, kieltojen ja rajoitusten toimeenpano Vesistöjen kalataloudellisten kunnostusten ohjaus, rahoitus ja luvan haku Kalastusta koskevien säännösten ja määräysten valvonta Käyttö- ja hoitosuunnitelman vahvistaminen Kalatalousvelvoitteiden valvonta, hyväksyminen jatoimeenpano Kalatalousalueiden ohjesääntöjen vahvistaminen Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen Uhanalaisten ja taloudellisesti arvokkaiden kalakantojen suojelu ja hoito Luontoselvitykset Lausunnot ympäristö- ja vesilain mukaisista lupahakemuksista Luontoympäristö Kalojen elinympäristön parantaminen Yhteistyön kehittäminen Vesien- ja merenhoidon suunnittelu ja toteuttaminen Kehittämissuunnitelmat Sopimukset kalastuksen rajoittamisesta ja kieltämisestä saimaannorppakannan elinvoimaisena säilymiseksi Tiedon tuottaminen ja Verkostot Lajikohtaiset suojelustrategiat hyödyntäminen Vaikuttaminen Kalatalouden alueellisten yhteistyöryhmien ohjaus Kehittämishankkeiden rahoitus Alueellisen yhteistoiminnan kehittäminen Yleisen kalatalousedun valvonta vesija ympäristönsuojelulain sekä YVAlain mukaisissa asioissa Kalataloudellisten tarkkailuohjelmien hyväksymispäätökset

72 Kartta. Kalatalousyksiköiden toimialueet. 11 (11)