Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 283/2010 vp Kulttuurilaitoksille tehtyjen lahjoitusten verovähennysoikeus Eduskunnan puhemiehelle Tuloverolain (1141/2007) 57 :n mukaan yritykset ja yhteisöt ovat oikeutettuja vähentämään verotuksessa tieteen ja taiteen edistämiseen annettuja rahalahjoituksia. Yksityishenkilöillä vastaavaa verovähennysoikeutta ei ole. Suomi onkin Ruotsin ja Espanjan lisäksi ainoa maa Euroopassa, jossa yksityishenkilöiltä yleishyödyllisiin tarkoituksiin tehtyjen lahjoitusten verovähennysoikeus puuttuu täysin. Taloustaantuman vuoksi julkinen raha ei yhä moninaisempien ja kasvavien tarpeiden paineessa riitä täyttämään kaikkia tarpeita. Samaan aikaan kulttuurin ja luovuuden merkitys yhteiskunnalle ja kansantaloudelle on nousemassa entistä suurempaan rooliin. Yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä tarvitaan, ja yhteistyöhön tulisi yritysten lisäksi kannustaa mukaan myös yksityisiä henkilöitä. Periaate, jonka mukaan ihmiset voivat vähentää verotuksessa yhteistä hyvää palvelevista lahjoituksista, on varsin yleisesti hyväksytty muun muassa muissa EU-maissa. Myös Suomessa olisi perusteltua kannustaa antamaan yksityisiä lahjoituksia verovähennyksin, koska lahjoitukset tietyssä mielessä korvaavat veroja. Niillä tuettaisiin valtion hyväksymiä yleishyödyllisiä kulttuuri-instituutioita, jotka osittain ovat valtion itsensä tuottamia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä muuttaakseen tuloverolain 57 :ää siten, että se tukee verotuksellisesti yrityksiä ja yksityisiä tahoja antamaan lahjoituksia kulttuurilaitoksia tukeville säätiöille ja yhteisöille? Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta 2010 Hanna-Leena Hemming /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hanna-Leena Hemmingin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 283/2010 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä muuttaakseen tuloverolain 57 :ää siten, että se tukee verotuksellisesti yrityksiä ja yksityisiä tahoja antamaan lahjoituksia kulttuurilaitoksia tukeville säätiöille ja yhteisöille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lahjoitusvähennys on sisältynyt verolainsäädäntöömme muodossa tai toisessa jo vuosikymmenten ajan. Laajimmillaan vähennyskelpoisten lahjoitusten piiri oli 1980-luvun loppupuolella ennen kokonaisverouudistusta. Kokonaisverouudistuksen tavoitteena oli yksinkertaistaa verotusta ja samalla luoda aikaisempaa neutraalimpi verojärjestelmä, jolla vähemmässä määrin vaikutettaisiin henkilöiden ja yritysten taloudelliseen käyttäytymiseen. Vähennysjärjestelmää selkeytettiin ja monia verotusta monimutkaistavia vähennyksiä karsittiin. Uudistuksen yhteydessä vähennyskelpoisiksi jätettiin ainoastaan tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämisen tukemiseksi annetut lahjoitukset ja vähennyskelpoisuus rajoitettiin yhteisöihin. Yliopistouudistukseen liittyen myös yksityishenkilöille säädettiin määräaikainen lahjoitusten verovähennysoikeus vuosiksi 2009 ja Yksityishenkilöiden lahjoitusvähennyksen perusteella luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saa tietyin rajoituksin vähentää rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen Euroopan talousalueella olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle. Suomalaiset yksityishenkilöt ovat kuitenkin perinteisesti olleet halukkaita tekemään lahjoituksia ilman verovähennystäkin. Kun lahjoitus liittyy lahjan antajan omaan tahtoon tukea tiettyä toimintaa, sopii lahjoitusten verovähennysoikeus huonosti lahjoituksen luonteeseen. Jos lahjoittaja saa antamastaan lahjasta verovähennyksen, tämä tarkoittaa sitä, että muutkin veronmaksajat joutuvat yhteisistä varoista osallistumaan lahjan antamiseen. Vähennysoikeutta arvioitaessa on huomioitava, että lahjoitusvähennyksen laajentaminen tarkoittaisi samalla valtion oman päätäntävallan kaventamista lahjoitusten kohteista. Kun valtio nykyisin myöntää oman osansa tuista suorilla tuilla, valtio voi jokaisessa yksittäisessä tapauksessa itse päättää, minkälaista toimintaa se todella haluaa tukea. Jos lahjoitusten vähennysoikeuden alaa laajennettaisiin, lahjoituksen saajista päättäisivät jatkossa valtion puolesta yksityiset henkilöt. Niissä Euroopan valtioissa, joissa lahjoitukset ovat Suomea laajemmin vähennyskelpoisia, on törmätty jo moniin laajan vähennysoikeuden tuomiin ongelmiin. Varsinkin ulkomaisiin yhdistyksiin liittyy monia valvonnallisia riskejä, minkä vuoksi lahjoitusvähennyksen soveltamisala on erittäin tärkeä pitää jatkossakin suppeana. Laaja vähennysoikeus yhdistettynä lahjoitusvähennyksen kansainväliseen soveltamisalaan saattaisi johtaa jo muissa maissa esiin tulleisiin ongelmiin, jotka liittyvät yhdistysten käyttämiseen rikollisessa toiminnassa. Eräät Euroopan talousalueen maat ovatkin perustaneet kansainvälisiä yhteistyöryhmiä, jotka pyrkivät löytämään ratkaisuja laajan lahjoitusvähennysoikeuden sisäl- 2

3 Ministerin vastaus KK 283/2010 vp Hanna-Leena Hemming /kok tämiin riskeihin, jotka liittyvät muun muassa petoksiin, verorikoksiin, rahanpesuun sekä uhkaan vähennyskelpoisten lahjoitusten käyttämisestä terrorismin rahoituksessa. Lahjoitusvähennystä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon se, että lahjoituksia kaikille yleishyödyllisille yhteisöille tuetaan jo nyt verotuksellisin keinoin, sillä yleishyödyllisten yhteisöjen saamat lahjoitukset on vapautettu lahjaverosta. Yleishyödyllisiä yhteisöjä tuetaan lisäksi tuloverotuksessa, sillä ne ovat verovelvollisia ainoastaan harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta ja rajoitetusti tietyistä kiinteistötuloista. Erikseen nimetyt yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavat yleishyödylliset yhteisöt ovat vapautetut tuloverotuksesta myös elinkeinotoiminnan ja kiinteistötulon osalta. Tiedettä ja taidetta sekä muuta yleishyödyllistä toimintaa tulee jatkossakin tukea myös julkisin varoin. Yhteiskunnan tuen tarkoituksenmukaisuutta ja laajuutta harkittaessa joudutaan kuitenkin pohtimaan eri vaihtoehtojen keskinäistä paremmuutta. Suomessa tukea ei ole haluttu jättää yksityisen lahjoitushalukkuuden varaan, vaan julkisen sektorin tuet myönnetään pääsääntöisesti suorana tukena verotuen sijaan. Aikaisemmat kokemukset yksityishenkilöihin ulottuvasta verovähennysoikeudesta eivät ole osoittaneet verovähennyksen merkittävästi lisäävän lahjoitushalukkuutta. Myös yritysten lahjoitukset verotukeen oikeutetuille yleishyödyllisille yhteisöille ovat olleet joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta melko pieniä. Lahjoitusvähennyksen kautta annettavaa tukea voidaankin puoltaa parhaiten nykyisessä suppeassa ja tarkoin rajatussa muodossa. Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 2010 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 283/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Hanna-Leena Hemming /saml: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att ändra 57 i inkomstskattelagen så att den skattemässigt stödjer företag och privata instanser att ge donationer till stiftelser och sammanslutningar som stödjer kulturinstitutioner? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Donationsavdrag har i en eller annan form funnits i vår skattelagstiftning redan i flera decennier. Sin största omfattning hade de avdragsgilla donationerna under andra hälften av 1980-talet före totalrevideringen av skattelagstiftningen. Totalrevideringen syftade till att förenkla beskattningen och samtidigt skapa ett neutralare skattesystem än förut som i mindre utsträckning skulle påverka privatpersoners och företags ekonomiska beteende. Avdragssystemet gjordes klarare och många avdrag som komplicerade beskattningen gallrades bort. Av donationerna förblev endast sådana avdragsgilla som görs för främjande av vetenskap och konst eller bevarande av kulturarvet i Finland och avdragsrätten begränsades till att omfatta enbart samfund. I anslutning till universitetsreformen föreskrevs det om en tidsbegränsad rättighet för privatpersoner att dra av gjorda donationer i beskattningen för åren 2009 och På grundval av privatpersoners donationsavdrag kan en fysisk person eller dödsbo med vissa begränsningar göra avdrag för en penningdonation för att främja vetenskap eller konst till ett sådant universitet eller en sådan högskola inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet som får offentlig finansiering. Finländska privatpersoner har av tradition varit villiga att ge donationer också utan skatteavdrag. De donationer som frivilligorganisationerna har mottagit ökat kontinuerligt under de senaste åren. Då donationen anknyter till donatorns egen vilja att stöda en viss verksamhet passar rätten till skatteavdrag dåligt ihop med donationens karaktär. Om donatorn får dra av den gjorda donationen i beskattningen betyder det att även de övriga skattebetalarna blir tvungna att delta i donationen Vid en granskning av avdragsrätten bör man beakta att en utvidgning av donationsavdraget samtidigt skulle innebära att statens rätt att besluta om donationsobjekten minskade. Då staten numera beviljar sin andel av stöden i form av direkta stöd kan staten i varje enskilt fall själv besluta vilken slags verksamhet den verkligen vill stödja. Om området för donationsavdraget utvidgades skulle det i fortsättningen vara privata företag som för statens räkning fattade beslut om donationstagarna. I de europeiska stater där donationer är avdragbara i större omfattning än i Finland har man redan stött på flera problem med den omfattande avdragsrätten. I synnerhet utländska föreningar involverar ett stort antal övervakningsrelaterade risker, vilket betyder att det är mycket viktigt att tillämpningsområdet för donationsavdraget också i fortsättningen förblir snävt. En omfattande avdragsrätt i kombination med det internationella tillämpningsområdet kunde leda till sådana problem som redan dykt upp i andra länder och som anknyter till användning av föreningar för kriminell verksamhet. Vissa länder inom den Eu- 4

5 Ministerns svar KK 283/2010 vp Hanna-Leena Hemming /kok ropeiska ekonomiska sfären har därför grundat internationella samarbetsgrupper, som strävar efter att hitta lösningar på riskerna gällande mera omfattande rättigheter att göra donationsavdrag. Dessa har bland annat koppling till bedrägerier, skattebrott, penningtvätt samt hotet att avdragbara donationer används för finansiering av terrorism. När donationsavdraget granskas bör dessutom beaktas att donationer till alla allmännyttiga samfund redan nu stöds i beskattningen, då donationer som allmännyttiga samfund mottar är befriade från gåvoskatt. Allmännyttiga samfund stöds dessutom i inkomstbeskattningen genom att de är skyldiga att betala skatt endast på inkomst av näringsverksamhet och i begränsad omfattning på vissa fastighetsinkomster. Separat namngivna allmännyttiga samfund som bedriver samhälleligt betydelsefull verksamhet är befriade från inkomstskatt också för näringsverksamhet och fastighetsinkomster. Vetenskap och konst samt övrig allmännyttig verksamhet bör också i fortsättningen få stöd ur offentliga medel. Då ändamålsenligheten i och omfattningen på samhällets stöd övervägs blir man dock tvungen att inbördes jämföra de olika alternativen och avgöra vilket som är bäst. I Finland har vi inte velat att stödet ska vila på det privat intresset för donationer. I stället beviljas den offentliga sektorns stöd huvudsakligen som direkta stöd och inte som skattestöd. Tidigare erfarenheter av avdragsrätt som sträcker sig till privatpersoner har inte visat att skatteavdragen anmärkningsvärt skulle öka intresset för donationer. På några undantag när har också företagens donationer till allmännyttiga samfund som är berättigade till skattestöd, varit relativt små. Stöd som ges genom donationsavdrag kan därför bäst försvaras i sin nuvarande snäva och noggrant avgränsade form. Helsingfors den 4 maj 2010 Finansminister Jyrki Katainen 5