Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 603/2006 vp Pohjan Taimi Oy:n omistaman Simon taimitarhan toiminnan turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Pohjan Taimi Oy on Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion sekä Lapin, Kainuun ja Pohjois- Pohjanmaan metsäkeskusten omistama yhtiö, jolla on toimipaikka viidellä paikkakunnalla. Simon taimitarhaa ollaan nyt kuitenkin lopettamassa. Se tietäisi jopa kymmenen vakituisluonteisen työpaikan menetystä pahan työttömyyden kunnassa. Kovaa toimenpidettä perustellaan yhtiön puolelta Lapin lain kumoamisen jälkeen tapahtuneella taimien kysynnän laskulla ja siitä seuranneella toimintojen keskittämistarpeella. Merkille pantavaa on, että keskittäjinä ovat tässä tapauksessa vahvasti keskustalaisvoittoiset tahot, jotka yleensä keskittämistä arvostelevat. Omassa firmassa tehdään mitä tehdään, mutta muilta vaaditaan aluenäkökohtien huomioimista. Maa- ja metsätalousministeriön onkin puututtava asiaan, sillä taimien istutusten supistuminen tarkoittaa metsien tuotannon heikentymistä tulevaisuudessa. Se taas on pois pohjoisen metsäteollisuudelta. Tarvitaan siis valtion tukea istutustoiminnan lisäämiselle. Välittömänä toimena tarvitaan erityistoimia Simon taimitarhan tueksi sen toiminnan jatkamisen turvaamiseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy Pohjan Taimi Oy:n omistaman Simon taimitarhan toiminnan jatkamisen ja taimien istutusten turvaamiseksi korkealla tasolla? Helsingissä 25 päivänä heinäkuuta 2006 Esko-Juhani Tennilä /vas Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 603/2006 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy Pohjan Taimi Oy:n omistaman Simon taimitarhan toiminnan jatkamisen ja taimien istutusten turvaamiseksi korkealla tasolla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Taimituotanto on liittynyt vahvasti suomalaisen metsätalouden edistämiseen. Puutavarayhtiöt, yksityismetsätalouden organisaatiot ja Metsänjalostussäätiö kantoivat vastuun taimituotannosta 1980-luvun loppuun saakka. Tämän jälkeen 1990-luvulla taimituotantoa jatkettiin osakeyhtiömuodossa harjoitettavana toimintana, jolloin Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, metsäkeskukset ja Metsähallitus yhtiöittivät taimituotantonsa. Myöhemmin näin perustetut yhtiöt hankkivat Metsänjalostussäätiön sekä pääosan puutavarayhtiöiden taimituotannosta. Viimeisen puolen vuosisadan aikana uudistetuista talousmetsistä yli puolet on istutettu. Metsäpuiden taimien kysyntä on vaihdellut 150:n ja 250:n miljoonan taimen välillä ja kysyntä oli korkeimmillaan 1980-luvulla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana taimien kysyntä on ollut noin 150 miljoonaa tainta vuodessa. Suomen metsäpuutaimien tuotantokapasiteetti on tällä hetkellä noin 190 miljoonaa tainta/vuosi. Tämän lisäksi maahan tuodaan vuosittain Ruotsista noin 10 miljoonaa ja Virosta noin 2 miljoonaa tainta. Suomen markkinoilla on siten useiden kymmenien miljoonien taimien ylituotantokapasiteetti. Suomen markkinoita hallitsevat suoraan tai välillisesti valtion omistuksessa tai ohjauksessa olevat organisaatiot. Metsähallituksen omistamalla Forelia Oy:llä on noin 30 prosentin markkinaosuus. Pääosin Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja metsäkeskusten omistamien Taimi-Tapio Oy:n, Fin Taimi Oy:n, Pohjan Taimi Oy:n sekä Mellanå Plant Oy:n yhteenlaskettu markkinaosuus on yli 50 prosenttia. Metsäpuiden taimien hintataso on laskenut viimeisen viiden vuoden aikana. Taimien ylituotannon ja siitä aiheutuvan ankaran kilpailun vuoksi taimituotantoa harjoittavien yhtiöiden tulos ja taloudellinen tila on ollut heikko. Taimien hintatason ei uskota lähitulevaisuudessa nousevan. Maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan merkittävimmät muutokset taimialan kustannusrakenteessa voivat tapahtua vain taimitarharakenteen kehityksen kautta. Suuremman tarha- ja yrityskoon vaikutuksesta tuotantokustannuksia voidaan alentaa ja investointitehokkuutta parantaa. Maa- ja metsätalousministeriöllä on kaksi taimituotantoalaa koskevaa tavoitetta. Ensinnäkin metsätalouden taimi- ja siemenhuolto ei saa vaarantua. Toiseksi maa- ja metsätalousministeriö pyrkii siihen, että metsäkeskukset ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio irtautuisivat taimituotannosta. Metsäkeskukset ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio hoitavat merkittävässä määrin metsätaloutta koskevia julkisia hallintotehtäviä. Maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen mukaan metsäkeskusten ja Tapion edistämistehtävät ja erityisesti metsäkeskusten lainvalvontatehtävät sopivat huonosti yhteen taimituotannon kanssa. Taimitarhayhtiöiden taloudellisen tilan vahvistuminen parantaa huomattavasti metsäkeskusten ja Tapion mahdollisuuksia luopua yhtiöomistuksista. Edellä mainittuja tavoit- 2

3 Ministerin vastaus KK 603/2006 vp Esko-Juhani Tennilä /vas teita silmällä pitäen maa- ja metsätalousministeriö asetti selvitysmiehen, jonka tehtävänä oli selvittää vaihtoehdot, joilla metsäkeskukset ja Tapio voisivat luopua taimituotantoyhtiöiden omistuksesta. Selvitysmiehen ehdotukset eivät ole johtaneet ministeriön tavoittelemiin muutoksiin taimituotantoalalla. Edellä todetuilla perusteilla hallitus katsoo, että avoimilla markkinoilla toimivia yhtiöitä tulee kohdella tasapuolisesti, minkä vuoksi yksittäisen taimiyhtiön tukeminen ei ole tarkoituksenmukaista. Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) nojalla valtion tukea voidaan myöntää muun muassa yksityismetsien metsänuudistamiseen. Metsänuudistamista on tuettu erityisesti Pohjois-Suomessa. Vuonna 2004 käytettiin kaikkiaan euroa valtion tukea metsänuudistamiseen. Hallitus aikoo antaa syyskaudella eduskunnalle esityksen uudeksi metsätalouden rahoituslaiksi. Esityksessä metsänuudistamisen tuki on tarkoitus säilyttää pääpiirteissään ennallaan. Pellon metsityksen tuesta aiotaan kuitenkin luopua. Viljelyssä olevia peltoja ei ole viime vuosina metsitetty. Vuoden 1997 alusta voimaan tulleella metsälailla (1093/1996) laajennettiin merkittävästi maanomistajan oikeutta päättää itse metsäänsä koskevista toimenpiteistä muun muassa luopumalla etukäteen vahvistettavasta hakkuu- ja uudistamissuunnitelmasta. Metsälain 9 :n mukaan vastuu uuden puuston aikaansaamisesta kuuluu maanomistajalle, joka itse ratkaisee uudistamistavan. Edellä mainituilla perusteilla hallitus katsoo, että myöskään istutuksen suosiminen muiden metsänuudistamismuotojen kustannuksella ei ole tarkoituksenmukaista. Helsingissä 14 päivänä elokuuta 2006 Ministeri Seppo Kääriäinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 603/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Esko-Juhani Tennilä /vänst: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att den av Pohjan Taimi OY ägda Simo plantskola skall fortsätta med sin verksamhet och säkerställa utplanteringen av plantor av hög klass? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Plantproduktion har varit ett viktigt element inom befrämjandet av det finländska skogsbruket. Virkesbolagen, de privata skogsbruksorganisationerna och Stiftelsen för skogsträdsföräding hade fram till slutet av 1980-talet ansvaret för plantproduktionen. Därefter, på 1990-talet, fortsatte plantproduktionen inom ramen för aktiebolag, i och med att Skogsbrukets utvecklingscentral Tapio, skogscentralerna och Forststyrelsen bolagiserade sin plantproduktion. Senare övertog bolagen största delen av den plantproduktion som Stiftelsen för skogsträdförädling och virkesbolagen tidigare hade bedrivit. Av de ekonomiskogar som förnyats under det senaste halvseklets har över hälften förnyats genom plantering. Efterfrågan på skogsträdsplantor har varierat mellan 150 och 250 miljoner plantor per år. Störst var efterfrågan på 1980-talet. Under de senaste tio åren har efterfrågan på plantor varit omkring 150 miljoner plantor årligen. Finlands produktionskapacitet av skogsträdsplantor är för närvarande omkring 190 miljoner plantor/år. Dessutom importeras årligen omkring 10 miljoner plantor från Sverige och omkring två miljoner plantor från Estland. Det finns således en överproduktionskapacitet på flera tiotals miljoner plantor på den finländska marknaden. Marknaden i Finland domineras direkt eller indirekt av organisationer som ägs eller styrs av staten. Forelia Oy, som ägs av Forststyrelsen, har en marknadsandel på omkring 30 procent. Taimi- Tapio Oy, Fin Taimi Oy, Pohjan Taimi Oy samt Mellanå Plant Ab, vilka till största delen ägs av Skogsbrukets utvecklingscentral Tapio Oy och skogscentralerna, har en sammanlagd marknadsandel på över 50 procent. Prisnivån på skogsträdsplantor har sjunkit under de senaste fem åren. Överproduktionen av plantor och den hårda konkurrens den har medfört har lett till att de plantproducerande företagens resultat och ekonomiska situation försvagats. Plantornas prisnivå väntas inte stiga inom den närmaste framtiden. Enligt den uppfattning man har på jord- och skogsbruksministeriet är en strukturutveckling bland de plantproducerande företagen det enda sättet att få någon större förändring inom branschens kostnadsstruktur. Med större plantskolor och företag kan produktionskostnadernas sänkas och investeringseffektiviteten förbättras. Jord- och skogsbruksministeriet har två målsättningar då det gäller plantproduktionen. För det första får plant- och fröförsörjningen för skogsbruket inte äventyras. För det andra strävar jord- och skogsbruksministeriet efter att skogscentralerna och Skogsbrukets utvecklingscentral Tapio ska frikopplas från plantproduktionen. Skogscentralerna och Skogsbrukets utvecklingscentral Tapios största arbetsfält innefattar uppgifter inom skogsbrukets offentliga förvaltning. Enligt Jord- och skogsbruksministeriets uppfattning passar skogscentralernas och Tapios branschbefrämjande verksamhet, och i synnerhet 4

5 Ministerns svar KK 603/2006 vp Esko-Juhani Tennilä /vas skogscentralernas tillsynsuppgifter, dåligt ihop med plantproduktion. Genom att plantskoleföretagens ekonomiska situation förstärkts förbättras betydligt skogscentralernas och Tapios möjligheter att avstå från sin andel av bolagen. Med tanke på de ovan nämnda målsättningarna tillsatte jordoch skogsbruksministeriet den 28 november 2003 en utredningsman vars uppgift var att utreda alternativ genom vilka skogscentralerna och Tapio kunde avstå från sin andel av de plantproducerande företagen. Utredningsmannens förslag har inte lett till de förändringar inom plantskolebranschen som ministeriet eftersträvar. Mot bakgrunden av detta anser regeringen att företag som verkar på den öppna marknaden bör behandlas jämlikt, varför stödjande av ett enskilt plantföretag inte är ändamålsenligt. Enligt lagen om finansiering av hållbart skogsbruk (1094/1996) kan statligt stöd beviljas bland annat för skogsförnyelse i privatskogar. Skogsförnyelse har beviljats stöd i synnerhet i norra Finland. År 2004 användes totalt euro i statligt stöd för skogsförnyelse. Regeringen tänker under höstterminen lägga fram för riksdagen ett förslag till ny finansieringslag för skogsbruket. Enligt förslaget skall stödet för skogsförnyelse i stort sett bibehållas på oförändrad nivå. Man kommer dock att upphöra med stödet för beskogning av åker. Odlade åkrar har inte beskogats på de senaste åren. Genom skogslagen (1093/1996) som trädde i kraft i början av år 1997 utvidgades betydligt markägarens rätt att själv besluta om åtgärderna i sin skog, bland annat genom att det obligatoriska förhandsgodkännandet av planerna för avverkning och förnyelse slopades. Enligt 9 i skogslagen innehas ansvaret för att ett nytt bestånd åstadkoms nu av markägaren, som själv besluter om förnyelsemetoden. På basis av det som nämns ovan anser regeringen att det inte heller är ändamålsenligt att gynna skogsplantering framom andra skogsförnyelsemetoder. Helsingfors den 14 augusti 2006 Minister Seppo Kääriäinen 5