SOSIAALITYÖ JA YMPÄRISTÖ/ SOCIAL WORK AND THE ENVIRONMENT

Transkriptio

1 SOSIAALITYÖ JA YMPÄRISTÖ/ SOCIAL WORK AND THE ENVIRONMENT Työryhmän kuvaus Työryhmän tavoitteena on syventää sosiaalityön tietoa ympäristön ja sosiaalityön välisistä yhteyksistä. Työryhmään toivotaan esityksiä ympäristökysymyksen ja sosiaalityön välistä tematiikkaa sivuavista käsitteellisistä ja/tai empiirisistä tutkimuksista tai käytännön kehittämishankkeista. Kiinnostavia ovat myös analyysit siitä miten yksilökohtaisessa sosiaalityössä voidaan huomioida asiakkaiden elinympäristö ja elinolot nykyistä laajemmin. Lisäksi esitykset voivat liittyä ekososiaalisesti ja taloudellisesti kestävän yhteiskunnan siirtymää edistävien käytäntöjen ja tutkimuksen kysymyksiin. Ryhmään otetaan vastaan papereita suomeksi ja englanniksi ja ryhmä jaetaan tarpeen mukaan kahteen ryhmään esityksissä käytetyn kielen perusteella. The aim of the session is to expand and discuss social work knowledge on the relationship between environment and social work. We welcome conceptual, empirical and practical papers concerning the themes relating environment and social work. Also analyses on how living environment and living conditions are taken into account in case work are welcomed. In addition, presentations can be linked to questions concerning research and practices of ecosocially and economically sustainable transition of societies. The language of the presentation can be Finnish or English. If needed, session will be divided in two parts based on the language used in the presentations. Vetäjät ja yhteystiedot: Kati Närhi, Jyväskylän yliopisto Satu Ranta-Tyrkkö, Tampereen yliopisto kati.narhi(at)jyu.fi satu.ranta-tyrkko(at)uta.fi

2 Maaseudun paikalliset hyvinvointijärjestelmät tiennäyttäjä uuteen hyvinvointikulttuuriin Niina Rantamäki, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius niina.rantamaki(at)chydenius.fi Julkisten hyvinvointipalvelujen järjestämiseen liittyviin haasteisiin on viimeisten vuosien aikana etsitty ratkaisua lineaarisilla erityisesti mittakaavaetuihin pohjautuvilla malleilla. Käytännössä tämä on merkinnyt sekä järjestämisvastuun keskittämistä että markkinataloudesta tuttujen toimintamallien käyttöönottoa palvelujen tuotantoa ohjaamaan. Valittu kehittämissuunta ei kuitenkaan kohtele erilaisia toimintaympäristöjä samalla tavoin: erityisesti maaseutualueilla, joita luonnehtivat niin harva asutus kuin pitkät välimatkat, ongelmia on ilmennyt niin palvelujen saatavuudessa kuin saavutettavuudessa. Vastauksena vallitsevalle kehityssuunnalle useat maaseutuyhteisöt ovatkin lähteneet kehittämään uudenlaisia tapoja vastata paikallisesti tunnistettuihin hyvinvointitarpeisiin. Yhteistä näille innovatiivisille toimintamalleille on sektorirajat ylittävä yhteistyö sekä monipuolinen ja ennakkoluuloton resurssien hyödyntäminen. Andreotti, Mingione ja Polizzi (2012) mukaisesti näihin rajatulla maantieteellisellä alueella toimiviin dynaamisiin järjestelyihin voidaan viitata paikallisen hyvinvointijärjestelmän (Local welfare systems) käsitteellä. Esityksessäni keskityn pohtimaan sitä, voisiko paikallisen hyvinvointijärjestelmän edustama paikkaperustainen lähestymistapa näyttää laajemminkin tietä uudenlaisille, niin taloudellisesti, ekologisesti kuin sosiaalisesti kestävämmille hyvinvointikulttuurille? Lähestyn kysymystä tapaustutkimuksen kautta analysoimalla paikallisen hyvinvointijärjestelmän rakennetta ja toimintaa Ullavan entiskunnassa viiden kestävään kehitystä luonnehtivaan ydinperiaatteen kautta. Nämä periaatteet ovat: ihmisarvoinen elämä, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus, osallistuminen ja kumppanuus, ympäristöstä huolehtiminen sekä tulevaisuuden turvaaminen (Gibbs 2000). Tutkimuksen pohjalta maaseudun paikallisen hyvinvointijärjestelmän toiminnan voi kiteyttää pyrkimykseen luoda olosuhteet, jossa ihmisten on mahdollista tyydyttää

3 perustarpeensa, ja jossa eri-ikäiset ja erilaisessa elämäntilanteessa olevat ihmiset kokevat olevansa merkityksellisiä yhteisön jäseniä. Ja niin, että tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa. Lähtökohtana tässä on paikallisten maantieteellisten ja väestörakenteeseen liittyvien erityispiirteiden näkeminen ensisijaisesti voimavarana sekä kokonaisvaltainen ymmärrys ihmisen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.

4 Searching for models of ecosocial innovations: sustainable chances for young unemployed people? Tuuli Hirvilammi & Ingo Stamm, University of Jyväskylä / Kokkola University Consortium Chydenius tuuli.hirvilammi(at)chydenius.fi, ingo.stamm(at)chydenius.fi Social sustainability refers to both the improvement of living conditions for present and future generations and to the quality of governance of the development process. The principles of social sustainability put emphasis on e.g. social cohesion, inclusion, participation and empowerment. These principles can be used when assessing the social sustainability of national or local social policies or when evaluating the impact of social organisations or projects. However, these criteria seem not to encompass the environmental dimension. This can lead to social policies completely dependent on ecologically questionable economic growth or problematic support systems for unemployed people where they are, for instance, enforced by activation policies to participate in production, which has ecologically harmful impacts. It is also questionable if all activation policies are in compliance with social sustainable standards. In our presentation, we discuss ecosocial criteria of sustainability, which include both the notion of ecological and social sustainability. We present the preliminary results of the first work package of a 4-year research project ( , funded by the Academy of Finland) in which the overall research task is to deepen knowledge on the contribution of social work and systems of income security to eco-social transition of societies towards sustainability. The starting point is that the individual and collective eco-social innovations created by and for young people living on the margins of the labour market are worth investigating as potential sustainable models, and that they can possibly contribute to transform and improve social work practise and systems of income security. The empirical data will consist of case studies in FI, DE, BE, IT, social workers focus group interviews and narratives of young people (work package 2 4 of the research project). In order to identify empirical cases we need to establish operational criteria of eco-social innovations as a research tool. This has been done by a deductive content analysis of textual material consisting of selected

5 journal articles, the publications of relevant policy agencies as well as the publications of the leading research units.

6 Hegemonic power and the imperative of economic growth as obstacles for eco-social transformation in an Indian mining region Satu Ranta-Tyrkkö, University of Tampere satu.ranta-tyrkko(at)uta.fi The question that my presentation strives to address is: How can social work on its own behalf advance eco-social transformation in situations in which any moves towards a more eco-social direction are against the predominant modes of production, the mainstream ideas of economic and political thought and also against the interests of those who benefit from the present state of affairs? To illustrate this kind of a case, I will briefly describe the situation in one iron mining region in the state of Odisha, Eastern India, making connections also with the broader socio-political scene of Odisha. Within the wider national context of India, Odisha has largely been the provider of cheap raw materials and cheap labor. Currently, there are approximately 600 mines in Odisha, most of them in areas that have traditionally been home to tribal people, the Adivasis, considered by many as the indigenous people of India. While the mining industry is generally seen as the source of economic growth in Odisha, in the mining regions its impacts have been destructive particularly for the environment as well as for those people whose lifestyles and livelihoods depend on the wellbeing of the local ecosystems. Despite the economic growth generated by the mining industry, Odisha has remained as one of the poorest states of India. Odisha s development has been socially and regionally highly uneven. More than 90 per cent of the state s Adivasi population lives below the official poverty line, whereas economic and political power in the state concentrates to a narrow section of globally networked elite. In practice, this elite controls both the access to the state s mineral resources and the ongoing development and welfare programs. In the mining region discussed, the latter have reached in the form of some minimum benefits meant to ensure the survival of the poor, but without means or intention to enable people to get permanently out of poverty. While also the local mining companies run a number of

7 charity-based programs, social work as a professional practice either by the government of the NGOs is nonexistent. The people of the mining region do not entertain too positive scenarios about the future of the region, or of their own. Meanwhile, notwithstanding numerous protective laws intending the opposite, a nationally powerful view is that the traditional lifestyle of the Adivasis is a thing of the past, and should not hinder India s development. While many see resource extraction as an apolitical act, the mining region in question can also be seen as a politically disempowered place defined by subordination of various sorts, locked into utilizing its natural resources. I wind up the presentation with a short discussion about the scopes of eco-social work with this kind of starting points. The presentation draws from my current post-doc project The Consequences of the Mining Industry for Disadvantaged Groups in Northern Finland and Northern Odisha funded by the Academy of Finland.

8 The Changing understanding of the environment in organizing social work practice Kati Närhi, University of Jyväskylä kati.narhi(at)jyu.fi The constellation of the person in environment can be claimed to form one of the most important principles in social work practice and theory. The presentation examines how this understanding has been changed when social work practices have been organized differently during the last 20 years in Finland. Organising social work practices in Finland have been reformed from the community based models into specialised and centralised models. The research is based on a hypothesis that the relationship between local living environment and human wellbeing is still a relevant factor in social work practice and theory. It analyses how is the relationship between human wellbeing and living environment understood and changed in different models of organizing social work practice in one municipality in Finland during different decades. How can organising social work practice prohibit and advance social workers input on ecosocial transition of society? The presentation is based on the qualitative tematic analysis of social workers group interviews. The first study ( ) focused on ecosocial social work practice constructed by community based social workers. The second interview (2006) focused on the specialized models of social work practice. The third interview (2015) concentrates on centralized models of organizing social work practice.