Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Osmo Suomisen juhlapuhe Mynämäen Reserviläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa

Transkriptio

1 Julkaisuvapaa kello Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Osmo Suomisen juhlapuhe Mynämäen Reserviläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa Kunnioitetut sotiemme veteraanit, juhlivan yhdistyksen arvoisa herra puheenjohtaja ja jäsenet, hyvät Mynämäen Reserviläisten 50-vuotisjuhla osanottajat. Vanhat soturit eivät koskaan kuole, he vain haihtuvat pois. Näin sanoi armeijakenraali Mac Arthur sotilailleen jäähyväispuheessaan. Hän lienee tarkoittanut, että vanhat soturit elävät teoissaan jatkuvasti varsinkin silloin, kun heidän tekonsa on tuottanut isänmaalleen arvokkaita ja pysyviä tuloksia. Kenraali Mac Arthuria huomattavasti varhaisempi mies, kreikkalainen filosofi on sanonut Vain vainajien sota on päättynyt. Hän puolestaan lienee tarkoittanut, että elossa olevilla kansalaisilla ja sotilailla on edelleen tehtävänä puolustaa isänmaata ja torjua kaikkia sen vihollisia sekä sodan että rauhan aikana. Kun tänään täällä Mynämäellä tämän talon ulkopuolella liehuu siniristilippu juhlan merkkinä, on se osoitus siitä, että vanhojen sotureiden, sotaveteraanien teot elävät isänmaamme vapaudessa ja itsenäisyydessä. Sodissamme kaatuneiden yli sankarivainajan ja sotien jälkeen viimeiseen iltahuutoon kutsuttujen veteraanien muisto elää heidän teoissaan toivottavasti sukupolvesta toiseen. Meidän tänään vastuuta kantavien reserviläisten tehtävät jatkuvat isänmaan turvaamisessa ja rakentamisessa. Arvoisa juhlaväki On sanottu, että vain muutos on pysyvää. Myös vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevä väki on saanut viimeisten vuosien aikana kokea tuon lyhyen, mutta paljon puhuvan lauseen todellisuuden. Ne muutoksen tuulet, jotka ovat ohjanneet toimintaamme viime aikoina ovat olleet poikkeuksellisen merkittäviä ehkä merkittävämpiä, kuin mitkään muut muutokset sitten viime sotien ajan. En aio tässä juhlapuheessani käydä taas kertaalleen tapahtuneita asioita läpi, mutta on syytä kuitenkin tässäkin yhteydessä todeta, että esimerkiksi lain säätäminen koskemaan vapaaehtoista maapuolustustyötä, on ollut asia, joka on poikkeuksellisen paljon vaikuttanut toimintaamme. Samoin työhömme tulee aivan varmasti vaikuttamaan tavalla tai toisella uusi ampuma-aselaki, jonka valmistelu sai uutta vauhtia Jokelan ja varsinkin Kauhajoen traagisten tapausten seurauksena. Aion

2 seuraavassa hieman tarkemmin käsitellä tätä asiaa nimenomaan Reserviläisliiton ja reserviläisten näkökulmasta katsoen. Hyvät kuulijat, Kuten siis jo totesin niin Sisäasianministeriö on jo pidempään valmistellut uutta ampumaaselakia. Valmisteluprosessia on Reserviläisliitossa seurattu tarkasti, koska ammunta on liiton suurin ja monien mielestä myös tärkein toimintamuoto. Viime vuonna liiton jäsenyhdistykset ja piirit järjestivät yli erilaista ampumatilaisuutta, joissa kirjattiin noin liittoomme kuuluvien jäsenten osanottoa. Reserviläisliitto on asiasta erinäisten viranomaisten kanssa käymissään keskusteluissa aina painottanut sitä, että uudistuksessa on huomioitava myös maanpuolustus ja suomalainen, reserviläisiin perustuva puolustusjärjestelmämme. Sodan ajan reserviin kuuluu tällä hetkellä miestä ja naista. Vaikka tätä joukkoa tai ainakin osia siitä kutsutaan kertausharjoituksiin säännöllisesti, on sen kenttäkelpoisuus käytännössä reserviläisten omaehtoisen harjoittelun varassa. Aivan keskeistä on tällöin mahdollisuus omaehtoiseen ja säännölliseen ammuntaharjoitteluun. Tätä varten maassamme on oltava riittävä määrä ampumaratoja ja reserviläisellä on myös niin halutessaan oltava mahdollisuus hankkia harjoitteluun tarvittavia aseita. Monet aktiivisesti ammuntaa harrastavat jäsenemme pelkäsivät lainvalmistelussa pahinta. Reserviläisliittoon on tullut paljon yhteydenottoja, joissa on spekuloitu aselain tulossa olevilla, merkittävillä tiukennuksilla. Myös tiedotusvälineissä paljon esillä ollutta käsiaseiden totaalikieltoa on pelätty. Sitä vastaan kerättiin yli nimeä sisältänyt kansalaisadressi internetissä. Pelot osoittautuivat pitkälti turhiksi kun sisäasianministeriö julkaisi alustavat muutosesityksensä maaliskuun alkupuolella. Ministeriötä ja sisäministerin Anne Holmlundia voi jo tässä vaiheessa kiittää siitä, että asian valmisteluun liittyneestä, jatkuvasta mediamyllytyksestä huolimatta ministeriö on laatinut melko maltillisen uudistusesityksen. Sisäasianministeriö esittää tiukennuksia lähinnä nuorten ja ammuntaharrastusta vasta aloittelevien henkilöiden suhteen.

3 Jatkossa alle 20-vuotias ei voisi saada lupaa käsiaseeseen ja sitäkin vanhemmalle lupa myönnettäisiin vain, mikäli hän on todistetusti harrastanut ammuntaa kaksi vuotta jossain ampumaseurassa. Mainittakoon selvennykseksi, että kaikki Reserviläisliiton jäsenyhdistykset, joiden säännöissä mainitaan yhdeksi toimintamuodoksi ampumaurheilu, ovat ampumaseuroja. Tämä on tilanne lähes kaikkien yhdistystemme kohdalla. Reserviläisliitolle alle 20-vuotiaita koskevat rajoitukset eivät ole suuri ongelma. Onhan liiton jäsenistä valtaosa asepalveluksen suorittaneita henkilöitä, jotka ovat siten yli 20- vuotiaita. Yhdistyksillä on myös kohtuullisen runsaasti omia aseita, joita voidaan harjoitteluvaiheessa käyttää. Yhdistyksillä on myös mahdollisuus tänään ja jatkossakin saada liitolta taloudellista tukea myös aseiden ja ampumaratalaitteiden hankintaa varten, joskin tuen määrä ei varmasti kykene kattamaan olemassa olevaa tarvetta. Laissa esitetyillä uudistuksilla sisäasianministeriö haluaa olla omalta osaltaan estämässä Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapahtumia. Molemmat koulusurmaajat olivat henkilöitä, jotka olivat saaneet käsiaseluvan ilman merkittävää harrastustaustaa tai jäsenyyttä missään ampumaseurassa. Kummallekaan tuskin olisi aselupaa myönnetty, mikäli nyt esitetyt määräykset olisivat olleet aiemmin voimassa. Parhaillaan ministeriön esityksistä käydään kansalaiskeskustelua mm. internetissä. Reserviläisliitto on kehottanut jäseniään osallistumaan siihen. Liitto teki itse maaliskuun lopulla laajan jäsenkyselyn, jonka pohjalta liitto muodostaa virallisen kantansa asiaan. Internetin ja sähköpostin välityksellä tehtyyn kyselyyn vastattiin innokkaasti. Lähes jäsentämme osallistui runsaan viikon kestäneeseen kyselyyn. Vastaajista yli 90 prosenttia ilmoitti harrastavansa ammuntaa säännöllisesti tai silloin tällöin. Selvä enemmistö eli 54 prosenttia vastaajista näyttää olevan sisäasianministeriön kanssa samaa mieltä siitä, että käsiaseluvan haltijan tulisi olla 20 vuotta täyttänyt henkilö. Lähes 40 prosenttia tosin myöntäisi luvan jo 18 vuotta täyttäneelle. Vajaa 7 prosenttia on 15 vuoden ikärajan kannalla. Myös esitetty pakollinen harjoitteluaika näyttää nauttivan laajaa kannatusta jäsenistömme keskuudessa. 42 prosenttia vastanneista on ministeriön esittämän, kahden vuoden

4 harjoitteluajan kannalla. Hiuksenhienosti suurempi joukko, 43 prosenttia kannattaa lyhyempää harjoitteluaikaa. Vain 14 prosenttia ei asettaisi ennakkoharjoittelua luvan saamisen ehdoksi. Kyselyn vapaamuotoisissa kommenteissa nousee toistuvasti esiin se, mitä harjoitteluaika käytännössä tarkoittaa. Kuinka usein ammuntaa pitää harjoitella, voiko harjoittelussa olla taukoja ja saako sen suorittaa esim. ilma-aseella? Vastanneista 40 prosenttia asuu sellaisilla aluilla, joilla on käytössä vain ulkoampumarata. Ammuntaa ei siis käytännössä voi juurikaan harjoittaa silloin kuin maassa on lunta. Yksijaksoinen, kahden vuoden mittainen harjoittelu ei näillä paikkakunnilla ole käytännössä mahdollista. Hyvin pitkälle menevä yksimielisyys näyttää vallitsevan esityksistä, jotka tähtäävät viranomaisten välisen tiedonkulun parantamiseen. Noin 90 prosenttia vastanneista antaisi poliiseille nykyistä laajemmat mahdollisuudet saada hakijoista tietoa puolustusvoimien ja terveydenhuollon rekistereistä. 88 prosenttia antaisi lääkäreille mahdollisuuden ilmoittaa henkilöistä, jotka eivät ole sopivia pitämään hallussaan ampuma-asetta. Puolustusvoimien P2-tyyppisen persoonallisuustestin käyttöönottoa kannattaa noin kaksi kolmasosaa vastanneista. Selvästi eniten jäseniämme tuntuu jakavan aselupien määräaikaisuus. Enemmistö eli 52 prosenttia, ei ottaisi määräaikaista lupaa käyttöön edes uusien aselupien osalta. 48 prosenttia on määräaikaisuuden kannalta mutta heistäkin osa, 6 prosenttia, haluaisi määräajan olevan nyt esitettyä viittä vuotta pidemmän. Myöskään ammuntaa harrastavien pakkojäsenyys ampumaseurassa, joita siis ovat esim. reserviläisyhdistykset, ampumaseurat tai metsästysseurat, ei nauti enemmistön kannatusta. Tätä perustellaan kyselyssä mm. perustuslain takaamalla yhdistymisvapaudella sekä sillä, ettei kaikkien käytännössä ole mahdollista päästä jäseniksi ampumaseuroihin. Nehän ovat yksityisiä yhdistyksiä, joilla on oikeus valita omat jäsenensä. Kyselyyn osallistuneet tyrmäävät käytännössä yksimielisesti käsiaseiden totaalikiellon sekä aseiden kotisäilytyksen kieltämisen, joita on mm. mediassa toistuvasti vaadittu. Yli kolme neljäsosaa vastanneista tyrmää myös ajatuksen, että ampuma-asetta saisi pitää

5 jatkossa hallussaan vain niin kauan kuin ampumaharrastus jatkuu. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että ammuntaharrastukseen saattaa eri elämäntilanteissa tulla taukoja. Reserviläisliiton aselain uudistamista koskeneeseen kyselyyn vastasi niin laaja joukko jäseniämme, että se edustaa melko hyvin koko jäsenistömme näkemyksiä asiasta. Sen vastauksia on siis hyvä käyttää pohjana liiton lausuntoa aikanaan laadittaessa. Lisäksi kyselyn kautta saadut, lähes vapaamuotoista kommenttia antavat hyvän pohjan konkreettisten muutosesitysten tekemiselle. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että Reserviläisliitto kannattaa sisäasianministeriön esityksiä käsiaselupien myöntämisestä jatkossa vain 20 vuotta täyttäneille henkilöille. Liitto on myös valmis hyväksymään ensimmäisen luvan määräaikaisuuden sekä pakollisen ennakkoharjoittelun. Myös ministeriön esityksiä viranomaisten välisen tiedonkulun parantamiseksi kannatamme lähes varauksetta. Lähdemme kuitenkin siitä, että vain ensimmäinen käsiaselupa on määräaikainen. Tämän jälkeen luvan tulisi olla nykyiseen tapaan toistaiseksi voimassa oleva. Tulemme varmasti tekemään runsaasti esityksiä myös niistä asioista, jotka lainvalmistelussa tulee ottaa huomioon. Näistä yksi on suoritetun varusmiespalveluksen huomiointi uuden ampuma-aselain tarkoittamana harjoitteluaikana. Lisäksi kiinnitämme huomiota ainakin siihen, miten paikalliset harjoittelumahdollisuudet huomioidaan lupahakemuksia käsiteltäessä. Kansalaisten kun pitäisi tässäkin asiassa olla tasavertaisessa asemassa riippumatta siitä missä päin Suomea he sattuvat asumaan. On tässä yhteydessä syytä kiittää jäsenistöämme aktiivisuudesta ampuma-aselakia koskeneen kyselyn osalta. Kyselyt tulokset julkaistaan lähipäivinä liiton internet-sivuilla. Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö. Siirryn lopuksi ajassa muutaman vuosikymmenen taaksepäin. Teen sen kolmesta syystä. Ensiksikin kunnioittaakseni paikalla olevia sotiemme veteraaneja ja heidän tekojaan, toiseksi tuodakseni esiin jälleen kerran sen mittaamattoman arvokkaan perinnön, jonka me nuoremmat sukupolvet olemme veteraaneiltamme saaneet ja kolmanneksi korostaakseni veteraanitoimintaa liittomme tärkeimpänä painopistealueena. Kun neuvostojoukot

6 marraskuun viimeisenä päivänä 1939 vyöryivät maamme rajojen yli, lähes kaikki asiantuntijat uskoivat lyhyeen sotaan. Toisin kuitenkin kävi. Sotaan huonosti valmistautunut pieni Suomi hämmästytti muun maailman ja loi 105 kunnian päivän aikana talvisodan ihmeen. Kansa kokosi rivinsä vain kaksi vuosikymmentä vapaussodan jälkeen ja teki mahdottomasta mahdollisen. Hinta oli kuitenkin kallis ja hyökkääjän sanelema rauha osoittautui lopulta kovin lyhytaikaiseksi. Jo reilun vuoden kuluttua Suomi oli jälleen sodassa saman joskus ikiaikaiseksikin kutsutun vihollisen kanssa. Seuranneet jatkosodan vuodet toivat mukaan mittaamattoman määrän lisää kärsimyksiä. Kymmenettuhannet sotaan lähteneet eivät koskaan palanneet. Niistäkin, jotka palasivat, liian moni kantoi ja kantaa vielä tänäkin päivänä jonkinlaista sotavammaa. Useimmat menettivät läheisensä kaikki nuoruutensa. Tärkein kuitenkin saavutettiin Isänmaa oli edelleen itsenäinen. Nöyrä ja sydämestä tuleva kiitos siitä kuuluu teille arvoisat veteraanit. Erityisesti te tiedätte, että itsenäisyys ei koskaan ole itsestäänselvyys vaan sen eteen on tehtävä jatkuvasti työtä. Yksi tämän työn muoto on vapaaehtoinen maanpuolustustyö, jonka merkeissä olemme tänään tänne Mynämäelle kokoontuneet. Mynämäen Reserviläiset ovat tehneet tätä tärkeää työtä jo puoli vuosisataa. Siitä haluan teitä kaikkia kiittää. Voitte olla saavutuksestamme aidosti ylpeitä. Hyvä juhlayleisö Historian antamalla valtakirjalla meillä on kiistämätön oikeus ja velvollisuus nostaa siniristilippumme salkoihin juhlapäivinä kuten tänään. Meillä on myös täysi syy olla ylpeitä historiastamme, itsenäisyydestämme, demokratiastamme sekä kulttuuristamme ja näiden kautta arvostetusta asemastamme Euroopan kansojen keskuudessa. Itsenäisyys on kahden käsiteparin summa. Nämä ovat suomalaisuus ja isänmaa. Niitä ei voi toisistaan erottaa. Toista ei voi olla ilman toista. Ilman historiatietoa ja historiallisten tapahtumien ymmärtämistä emme voi ymmärtää tulevaisuuttakaan. Meidän suomalaisten on myös tiedettävä menneitten vuosikymmenten ja -satojen vaiheet, jotta voisimme suunnistaa kohti tulevaisuutta ja päättää mihin me olemme menossa. Veteraanisukupolvi, jonka taistelujen tien alkamisesta tulee ensi syksynä kuluneeksi seitsemän vuosikymmentä, on työllään luonut pohjan nykyiselle hyvinvoinnille, mutta samalla jättänyt meille velvoittavan perinnön vaalittavaksemme. Meidän tänä päivänä vastuuta kantavien tulee huolehtia siitä, että tätä perintöä ei hukata. Meidän tulee huolehtia siitä vielä senkin

7 jälkeen, kun veteraaneja ei enää keskuudessamme ole. Polut kansakuntamme pyhimmille paikoille sotiemme sankarihaudoille ja muille muistomerkeille eivät saa ruohottua. Juhlivan yhdistyksen herra puheenjohtaja, hyvät läsnäolijat Tänään on Mynämäen Reserviläisten vuoro viettää pitkän toimintansa juhlapäivää. Esitän Reserviläisliiton lämpimän kiitoksen viiden vuosikymmenen mittaisesta työstä suomalaisen reserviläisyyden, kotiseutunne ja samalla koko Isänmaamme hyväksi. Toivotan menestyksekkäitä toiminnan vuosia tästä eteenkinpäin. Olkoon maanpuolustustahto ja siihen kiinteästi liittyvä Isänmaatunne Teillä jatkossakin korkealla ja puhaltakoon toiminnallenne myötäinen tuuli.