Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Esko Raskilan juhlapuhe Juupajoen Reserviläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa , Lylyn viestivarikko

Transkriptio

1 Julkaisuvapaa kello Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Esko Raskilan juhlapuhe Juupajoen Reserviläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa , Lylyn viestivarikko Kunnioitetut sotiemme veteraanit, juhlivan yhdistyksen arvoisa puheenjohtaja ja jäsenet, hyvät miehet ja naiset Toivotan teidät kaikki myös omasta puolestani tervetulleeksi tähän Juupajoen Reserviläisten 50-vuotisjuhlaan, jota vietetään juhlavasti Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä. Näin 50-vuotisjuhlassa on perusteltua puhua hetki historiasta. Niinpä aloitan sillä. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö juontaa juurensa itsenäisyyden alkuvuosiin, jolloin se konkretisoitui Suojeluskuntien ja Lotta-Svärd järjestön muodossa. Niiden rinnalla maassamme toimi kuitenkin myös muita maanpuolustusjärjestöjä. Suomen Reserviupseeriliitto sai alkunsa 20-luvun alussa ja vastaava aliupseereille tarkoitettu järjestö, Suomen Aliupseeriliitto perustettiin Niillä oli paikalliskerhoja eri puolilla Suomea. Monen upseerikerhon ja vielä useamman aliupseerikerhon toiminta päättyi sodan aikana. Vaikeat ajat jatkuivat vielä sodan jälkeenkin välirauhansopimuksen ja sen toimeenpanoa maassa vahtineen Valvontakomission johdosta. Vasta vuoden 1948 jälkeen toiminta alkoi taas olla mahdollista. Reservinaliupseeritoiminta käynnistyi uudestaan 40-luvun lopulla, jolloin sodan pysäyttämä toiminta käynnistyi uudestaan pääkaupunkiseudulla. Poikkeuksena tästä oli tosin Parkano, jossa perustettiin uusi aliupseerikerho jo vuonna Uusia reservinaliupseeriyhdistyksiä perustettiin 40-luvun lopulla ja 50-luvun alussa muutamia kymmeniä eri puolille maata. Liiton toiminta käynnistyi vuonna Syystä taikka toisesta vuonna 1936 perustetun Suomen Aliupseeriliiton toimintaa ei tuolloin jatkettu vaan järjestö päätettiin purkaa. Sen tilalle perustettiin huhtikuussa 1955

2 Reservin Aliupseerien Liitto. Tänään järjestömme toimii nimellä Reserviläisliitto. Reservin Aliupseerien Liiton perustamisen jälkeen paikallisten yhdistysten määrä kasvoi nopeassa tahdissa. 60-luvun puolivälissä ylitettiin jo 250 yhdistyksen raja. Tämänkin jälkeen yhdistyksiä syntyi vuosittain sinne tänne niin, että 1980-luvun lopussa yhdistyksiä oli toiminnassa jo noin 340. Yhdistysverkostoa tuki 18 maakunnallista piiriä, joista samana vuonna liiton kanssa perustettu Pirkanmaan Reservinaliupseeripiiri oli yksi. Paikallisten jäsenyhdistysten lukumäärä alkoi kasvaa uudestaan seuraavan vuosikymmen puolivälissä ja nousi korkeimmillaan 357 yhdistykseen. Nyt olemme muutamaa yhdistystä pienemmässä luvussa. Tästä huolimatta Reserviläisliitto on tänään selkeästi Suomen suurin maanpuolustusjärjestö. Yhdistysverkostomme ja monipuolinen toimintamme kattaa lähes koko maan alueen. Reserviläisliiton jäsenmäärä on viime vuosina ollut voimakkaassa ja jatkuvassa kasvussa, joka on ollut erityisen vahvaa täällä Pirkanmaalla. Taustalla on vuoden 1995 lopulla tehty linjanmuutos, jonka myötä järjestöstämme tuli avoin maanpuolustusjärjestö. Avoimuus on nostanut jäsenmääriä lähes jäsenellä eli noin kolmanneksen. Aliupseereita jäsenistämme on edelleen selvä enemmistö, runsaat 60 prosenttia. Miehistön osuus on kuitenkin noussut nopealla tahdilla hieman yli neljännekseen. Reservinupseerien osuus on kolmisen prosenttia. Naisia jäsenistämme on viisi prosenttia. Joka kymmenes jäsenemme ei ole suorittanut varusmiespalvelusta tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta. Hieman yllättäen selvä enemmistö näistä jäsenistä on miehiä. Tässä joukossa lienee paljon niitä, joiden asepalvelus on keskeytynyt esim. terveydellisistä syistä. On tärkeää, että Reserviläisliitto tarjoaa heille vaihtoehtoisen tavan olla mukana maanpuolustustyössä. Hyvät kuulijat, Suomessa on parhaillaan käynnissä yleisen asevelvollisuuden toimivuuden tarkasteluprosessi. Puolustusministeri Jyri Häkämiehen asettaman selvitysryhmän eli niin sanotun Siilasmaan työryhmän tehtävänä on arvioida nykyisen

3 asevelvollisuusjärjestelmämme toimivuuden turvaamiseen vaikuttavia kehityskulkuja sekä järjestelmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta nyt ja tulevaisuudessa. Ryhmän työhön liittyen on käyty paljon keskustelua yleisen asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Reserviläisliiton ja muiden maanpuolustusjärjestöjen osallistuminen tähän keskusteluun on ollut melko vähäistä. Monet muut tahot ovat olleet sitäkin enemmän äänessä. On mm. ehdotettu molemmille sukupuolille yhteistä kansalaispalvelusta, valikoivaan asevelvollisuuteen siirtymistä sekä täysin vapaaehtoista asepalvelusta taikka ammattiarmeijaa. Merkille pantavaa on ollut, että yhdessäkään em. keskustelunavauksista yleistä asevelvollisuutta ei ole tarkasteltu ensisijaisesti maanpuolustuksen näkökulmasta. On puhuttu sukupuolten välisestä tasa-arvosta, työvoiman riittävyydestä ja kansantaloudesta. Vaikka nämäkin ovat toki tärkeitä asioita, pitäisi yleistä asevelvollisuutta tarkastella lähinnä maanpuolustuksen näkökulmasta. Mikä on tarkoituksenmukaisin ja tehokkain tapa puolustaa Suomen jatkossa? Reserviläisliitto antoi eduskunnalle noin vuosi sitten lausunnon, jossa se kiteyttää liiton näkemyksen seuraavasti: Puolustusvoimien tärkein tehtävä myös jatkossa on koko maan alueen puolustaminen. Reserviläisliitto katsoo tämän edellyttävän alueellisen maanpuolustusjärjestelmän, yleisen asevelvollisuuden ja suuren reservin ylläpitämistä. Tämän lisäksi olemme painottaneet itsenäisen puolustuskyvyn säilyttämisen tärkeyttä kaikissa tilanteissa. Näkemyksemme tästä asiasta ei viime kevään jälkeen ole muuttunut. Yleisen asevelvollisuuden tilalle esitettyjä malleja eli valikoivaa asevelvollisuutta ja ammattiarmeijaa on vaikea nähdä meille todellisina vaihtoehtoina. Valikoiva asevelvollisuus ei ole maailmalla toiminut kovin hyvin eikä sen kautta todennäköisesti saataisi koottua vuosittain palvelukseen tarvittavaa määrää varusmiehiä ja -naisia. Ja, kuten puheenjohtajamme Markku Pakkanen totesi jo liiton vuosikokouksessa, kalliiseen ammattiarmeijaan meillä taas ei ole varaa. Ammattiarmeijan siirtyminen pakottaisikin meidät käytännössä liittoutumaan, koska tämän ratkaisun myötä puolustusvoimien sodan ajan vahvuus tippuisi pieneen osaan nykyisestä.

4 Reserviläisliitto seisookin edelleen vahvasti laajamittaisen yleisen asevelvollisuuden takana. Tätä viestiä kehotan yhdistyksiämme ja piirejämme sekä tietenkin jokaista jäsentämme viemään eteenpäin. On huono asia, jos äänessä ovat vain yleistä asevelvollisuutta kriittisesti tarkastelevat tahot ja henkilöt. Vaikka yleinen asevelvollisuus on ensisijaisesti maanpuolustuksellinen asia, on hyvä tiedostaa myös asepalveluksen muut vaikutukset. Laajalla asepalveluksella on esimerkiksi merkittävä koulutuksellinen ulottuvuus. Yhä tänä päivänä puolustusvoimat on laajin johtamiskoulutusta antava oppilaitos. Moni johtavassakin asemassa työelämässä toimiva on saanut ainoan johtamiskoulutuksensa armeijassa. Ensin on opittu olemaan johdettavana ja sen jälkeen on opittu johtamista aliupseeri- tai upseerikoulussa. Viimeiset kuukaudet ihmisjohtamista on harjoiteltu käytännössä. Nämä johtamisopit viedään mukana työelämään. Väitän, että tämä on pitkälti sovittelevan työkulttuurimme ja suomalaisen sopimusyhteiskunnan taustalla. Kun tulevat johtajat ja johdettavat palvelevat useita kuukausia yhdessä armeijan harmaissa, syntyy keskusteluyhteys ja sovitteleva toimintasekä johtamiskulttuuri, joka toimii myös palveluksen jälkeen esim. työpaikoilla ja laajemminkin työmarkkinoilla. Asepalveluksella on myös paljon myönteisiä, sosiaalisia vaikutuksia. Tarjoaahan suoritettu varusmiespalvelus monelle sopeutumattomalle nuorelle väylän päästä taas mukaan yhteiskuntaan. Tätä vaikutusta kuvaa osaltaan armeijasta ennen käytetty termi miesten koulu. Yleinen asevelvollisuus ei enää toimi miesten kouluna yhtä hyvin kuin ennen, sillä merkittävä osa miespuolisesta ikäluokasta ei enää suorita varusmiespalvelusta eikä toisaalta siviilipalvelustakaan. Palveluksesta erilaisten fyysisten ja psyykkisten syiden johdosta kokonaan vapautettujen joukko on pikkuhiljaa noussut jo noin viidennekseen ikäluokasta. Eli joka viides nuori mies ei tänä päivänä pääse tai joudu varusmiespalvelukseen tai sitten palvelus katkeaa kesken. On ymmärrettävää, että puolustusvoimat haluaa palvelukseen vain oikeasti palveluskelpoiset miehet ja naiset. Mutta kun asiaa tarkastellaan sosiaalisesta tai

5 kansanterveydellisestä näkökulmasta, on tilanne toinen. Monen palvelukseen kelpaamattoman henkilön osalta syrjäytymiskehitys on jo hyvässä vauhdissa. Asepalvelus olisi viimeinen hetki kääntää tämä suuntaus. Nyt tämä mahdollisuus menetetään, koska näitä henkilöitä ei oteta palvelukseen tai sitten palvelus keskeytyy ensimmäisten viikkojen aikana. Syrjäytymiskehitys saa jatkua rauhassa mikä on yhteiskuntamme näkökulmasta äärimmäisen huono ja kallis asia. Asianomaisten yksilöiden osalta se on valitettavan usein myös henkilökohtainen tragedia. Voidaan jopa sanoa, että tämä tuhansien nuorten miesten suuruinen joukko jätetään suoranaisesti heitteille, sillä palveluksen keskeytymiseen ei liity juuri tukitoimia. Nämä henkilöt lähetetään kotiin selviämään omien ongelmiensa kanssa. Moni ei selviä vaan ongelmat pahenevat ajan kanssa. Kasvatustieteiden tohtorin Mikael Salon vuonna 2008 hyväksytty väitöskirja kertoo karusti, että asepalveluksen keskeyttäminen ennakoi hyvin muuta yhteiskunnasta syrjäytymistä. Entä jos kaikki otettaisiinkin vanhaan malliin palvelukseen, jonka aikana siihen kykenemättömät tai haluttomat siirrettäisiin jonkinlaiseen yhteiskuntapalvelukseen. Näiden muutamien palveluskuukausien aikana työvoima-, sosiaali- sekä terveysviranomaiset voisivat käydä nämä henkilöt läpi ja ohjata heidät kullekin sopivien tukitoimien piiriin. Uskon, että tätä kautta moni syrjäytymisvaarassa oleva nuori mies saisi elämänsä suunnan käännettyä ja pääsisi kiinni normaaliin elämärytmiin. Hänen elämästään tulisi parempi ja onnellisempi sekä usein myös pidempi. Myös yhteiskunta hyötyisi kun syrjäytyneiden määrä laskisi ajan kanssa. Reserviläisliitto toivookin, että varusmiespalveluksen kehittämistä pohtiva ns. Siilasmaan työryhmä pohtii yleistä asevelvollisuutta myös syrjäytymisnäkökulmasta. Arvoisa juhlayleisö, Juupajoen Reserviläisten toiminta ja sen monipuolisuus sekä uudet avaukset, erityisesti radioamatööritoiminnan ottaminen yhdeksi keskeiseksi osaksi yhdistyksenne toimintaa kuvastaa hyvin sitä, että vapaaehtoinen maanpuolustustyö voi parhaimmillaan olla

6 hyvinkin monipuolista. Sillä myös tuetaan yhteiskuntamme keskeisiä kriisiajan valmiuksia kuten esimerkiksi vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa, jossa olemme perinteisesti olleet muutenkin laajasti mukana. Reserviläisliiton puolesta haluan kiittää kutsusta tähän tapahtumaan ja samalla onnitella 50 vuotta täyttävää Juupajoen reserviläisyhdistystä. Toivotan teille paljon onnea sekä voimia jatkaa arvokasta työtänne itsenäisen isänmaamme hyväksi myös tulevaisuudessa. Muistoksi näistä sanoista ja tästä tilaisuudesta luovutan Juupajoen Reserviläiset ry:lle keväällä 2005 perustetun liiton pöytämitalin numero 154. Jussi Toukosen suunnittelema mitali kuva Salpa-linjaa, joka oli aikaan tarkoitettu Suomen puolustuksen viimeiseksi lukoksi. Tänään meillä reserviläisillä on vastaava rooli maamme puolustuksessa. Hoidetaan tämä tehtävä hyvin myös jatkossa. Lopuksi toivotan teille kaikille hyvää lippujuhlapäivää ja pyydän yhdistyksen puheenjohtajaa vastaanottamaan huomionosoituksen.