Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja veteraanisukupolven edustajat, arvoisa Rauman kaupungin johto ja kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat.

Transkriptio

1 1 Itsenäisyyspäivän juhlapuhe Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rainer Lehti Raumasali, Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja veteraanisukupolven edustajat, arvoisa Rauman kaupungin johto ja kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat. Vietämme jälleen Tasavaltamme itsenäisyyspäivää. Tänä päivänä muistamme kiitollisuudella päättäväisiä suomalaisia, jotka julistivat Suomen itsenäiseksi valtioksi Tuosta päivästä on nyt 99 vuotta. Menneiden sukupolvien teot ovat mahdollistaneet meille jo pian vuosisadan kestäneen itsenäisyyden. Ja pian onkin alkamassa itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuosi. Hieno syy koko vuoden kestäviin juhlallisuuksiin. Itsenäisyytemme alkutaival oli kova ja raskas. Ensin nuoren valtakunnan piti saada itsensä vapaaksi vieraan vallan kahleista. Saaman aikaan eriarvoisuuden aiheuttamat ristiriidat puhkesivat väkivallaksi veljien ja siskojen kesken. Suomi kuitenkin ymmärsi pian, että virheet on korjattava ja syntyneen nuoren tasavallan ja demokratian myötä on saatava aikaan myös todellinen tasa-arvo kansalaisten keskuuteen. Koko 20- ja 30-luvun tätä työtä tehtiin vaikka vastustustakin oli. Mutta valtiojohdon suunta oli oikea. Ja uuden, ja vielä entistä kovemman tulikokeen koettaessa itsenäisyydellemme yhtenäinen kansa asettui puolustamaan Suomea yhteisessä rintamassa Talvisodan alkaessa. Tulikoe oli pitkä ja kova. Se kesti kolmen sodan ajan ja yhteensä viisi vuotta. Moni kaatui ja vielä useammat vammautuivat. Monet myös menettivät kotinsa alueluovutuksissa. Suomi menetti yli 10 prosenttia maa-alastaan ja yhden suurimmista kaupungeistaan eli Viipurin. Mutta vaikka haavoitettu Suomi olikin, se oli silti edelleen itsenäinen. Eikä maatamme koskaan miehitetty. Vain kolmea eurooppalaista pääkaupunkia ei miehitetty toisen maailmansodan aikana.

2 2 Ne olivat Lontoo, Moskova ja Helsinki. Tämä kertoo suomalaisen sotilaan ja kaikkien suomalaisten vimmasta puolustaa omaa maataan. Kiitos sotaveteriaaniemme sekä veteraanisukupolviemme sitkeyden ja peräänantamattomuuden sekä heidän uskonsa Suomen itsenäisyyden oikeutukseen. Suomi kesti tulikokeen. Arvoisa juhlaväki, Kuten kaikki tiedämme, maailma on murroksessa. Tapahtumat Krimilla ja Ukrainassa, sota Syyriassa, maailmanlaajuinen terrorismi, pakolaisaallot sota-alueilta sekä Afrikasta koettelevat Eurooppaa sekä vallanvaihto Yhdysvalloissa ovat ilmöitä, jotka kuvaavat käynnissä olevaa muutosta. Valitettavasti muutokseen liittyy aina epävamuustekijöitä. Haasteellisinta tässä on se, että me suomalaiset emme hallitse näitä epävarmuustekijöitä maailmalla. Omalla alueellamme sekä sen lähituntumassa on kuitenkin paljon mitä voimme tehdä. Ensimmäinen ja ehkä tärkein tekijä on pitää huolta omasta turvallisuudestamme. Sen kovaa ydintä on ymmärrettävästi oman maan puolustus. Erityisen tärkeä asia, ymmärrettävästi kaikkein keskeisin on Suomen strateginen ajatus ylläpitää valtiotasolla hyviä suhteita kaikkiin ilmansuuntiin ja vaikuttaa näin myös niissä kansainvälisissä järjestöissä, joissa toimimme. Tarkoituksemme on lievittää ongelmia, ihimillistä hätää ja puolustaa ihmisoikeuksia kaikkialle. Hyvät kuulijat, Suomen puolustusratkaisu on itsenäinen ja uskottava puolustus, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustusjärjestelmään. Puolustuksen itsenäisyys ei kuitenkaan sulje pois puolustusyhteistyön mahdollisuutta etenkään rauhan aikana. Yhteistyön kehittäminen onkin hyvässä myötätuulessa etenkin Ruotsin

3 3 mutta myös muiden pohjoismaiden kanssa. Tärkeinä yhteistyöalueina ovat materiaalihankkeet, logistiikka, koulutus- ja harjoitusyhteistyö sekä yhteinen merivoimien valmiusjoukko kriisinhallintatehtäviä varten, josta jälkimmäinen etenee Ruotsin kanssa hyvää vauhtia. Menneiden sukupolvien ja erityisesti sotaveteraanien meille antamaa perintöä vaalitaan koko valtakunnassa vahvistaen itsenäisyyttä ja edistäen hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla. Isoja uudistuksia on tehty ja tehdään maassamme edelleen. Veteraaniemme perintöä rakennetaan, ehkä voisi sanoa jopa konkreettisimmalla tavalla, puolustusvoimissamme joka päivä. Kyetäkseen täyttämään tehtävänsä Suomen puolustusvoimien on luonnollisesti kyettävä pysymään teknisen kehityksen mukana ja mieluummin sen kärjessä. Onkin todettava tässä kohtaa, että asevelvollisuusjärjestelmämme on kestänyt hienosti aikaa ja kun varusmiespalvelusta on jatkuvasti kehitetty ja etenkin sen sisältöä, voimme ylpeydellä todeta, että meillä Suomessa on maailman paras ja kustannustehokkain puolustusjärjestelmä, joka kykenee hyödyntämään jo varusmiesten ja myöhemmin reserviläisten siviiliosaamista sotilaskoulutuksen lisäksi. Siksi ja monesta muusta syystä sotilaamme kestävät vertailun erinomaisesti verrattuna muihin. Puolustusvoimien edessä on kaksi keskeistä ja strategisen tason materliaalihankintaa. Hornet-hävittäjämme pitää uusia seuraavan vuosikymmenen loppuun mennessä ja Laivue hankitaan korvaamaan Merivoimiemme poistuvaa aluskalustoa. Aluksia hankitaan kaikkiaan neljä kappaletta. Tässä kotikaupungillamme Raumalla on merkittävä osuus. Voimme jälleen kerran näyttää raumalaista huippuosaamista ja tietotaitoa laivanrakennuksen alalla. Arvoisat kuulijat,

4 4 Nykyaikana meillä suomalaisilla ei ole välitöntä vaaraa joutua sotaan ja kohtaamaan kriisejä kotimaassamme. Ajankuva on erilainen kuin sata vuotta sitten maamme itsenäistyessä tai toisen maailmansodan aikana. Omat haasteensa on kuitenkin myös tässä ajassa. Suomalainen kansallinen identiteetti syntyi 1800-luvulla romantiikan ja nationalismin vaikutuksesta, samaan aikaan kuin monissa muissa eurooppalaisissa nuorissa valtioissa. Suomalaisuuden ytimen sanotaan syntyneen, kun luokkayhteiskunta hajosi ja suomalainen talonpoika sai haltuunsa oman kotiseutunsa maat ja mannut. Kotipeltojaan viljelevästä talonpojasta tuli suomalaisuuden symboli, jota kansalliskirjailijamme vielä romantisoivat ja korottivat jalustalleen omissa merkkiteoksissaan. Syntyi suomalainen kulttuuri, jonka alkulähteet olivat syvällä suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa. Viimeisten vuosikymmenten aikana räjähdysmäisesti voimistunut suomalaisen yhteiskunnan kaupungistuminen on luonut tilanteen, jossa kansakuntamme on muuttunut epävarmaksi omasta identiteetistään. Kainuussa syntynyt suomalainen ei enää Helsinkiin muutettuaan tunne omaa identiteettiään. Sama koskee, joskin pienemmässä mittakaavassa, myös Raumaa ja Rauman seutua. Myös Rauman seudulla asukkaat pakkautuvat ajan hengen mukaisesti kohti kaupunkimme keskustaa. Millaisen kulttuuriperinnön ja identiteetin he omaksuvat? Tai miten Raumalle muuttaneet voivat oppia tuntemaan itsensä raumalaisiksi? Mitään suoranaista raumalaisuuden kriteeristöä ei ole olemassa. Vaikka raumalaisuudessa on kyse kollektiivisesta identiteetistä, se toteutuu meidän jokaisen kohdalla yksilöllisesti. Jokainen identifioituu tai on identifioitumatta kaupunkiimme omista lähtökohdistaan käsin. Jokainen meistä kokee raumalaisuuden omalla tavallaan. Tärkeää on, että toivotamme kaikki avosylin tervetulleiksi. Tärkeää on myös pitää huolta siitä, että raumalainen kulttuuri, oli se

5 5 turvallisuuspolitiikkaa, henkistä kulttuuria, elinkeinopolitiikkaa tai mitä tahansa, voi hyvin nyt ja tulevaisuudessakin. Tunnistettavissa ja tunnustettavissa oleva raumalainen kulttuuri luo sen kosketuspinnan, jonka kautta ihminen voi samaistua yhteisöömme, kokea kuuluvansa joukkoomme. Yhteenkuuluvaisuuden tunne, yhteinen identiteetti on hyvä asia. Se vahvistaa solidaarisuuttamme toisiamme kohtaan. Yhteinen identiteetti voi kuitenkin muodostua rasitteeksi, mikäli se pyrkii ulossulkemaan joitakin ryhmiä. Yhteiskuntamme täytyykin säilyä avoimena ja hyväksyvänä, sellaisena joka ei ota kantaa esimerkiksi henkilön uskontoon, kotikieleen tai ihonväriin. Vain niin voimme rakentaa yhtenäistä ja vahvaa tulevaisuuden Suomea, tulevaisuuden Raumaa. Hyvä juhlaväki, Itsenäisyytemme ei tullut ilmaiseksi. Eikä sitä ei ole pystytty ilmaiseksi ylläpitämäänkään. Itsenäisyytemme on maksanut paljon verta, kärsimystä ja vaivaa sekä taloudellisia resursseja. Maamme on itsenäisyytensä aikana käynyt läpi neljä sotaa. Ja kaikista on selvitty. Pienelle valtakunnalle tämä ei ole mikään itsestäänselvyys. Mutta me olemme täällä edelleen suomalaisina, vapaana kansana, jonka siniristilippu saa liehua ylpeänä viestien sitä katsoville itsenäisestä Suomesta, sukupolvien työstä ja vaivasta sekä taistelusta vapauden puolesta. Sotaveteraanit ja veteraanisukupolven edustajat, suuri kiitos teille. Olemme teille ikuisesti kiitollisia.