Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 21/2001 vp Valtioneuvoston selvitys yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuudesta Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 15 päivänä kesäkuuta 2001 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuudesta (E 53/2001 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa on ollut kuultavana - kalastusneuvos Orian Bondestam, maa- ja metsätalousministeriö. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kalatalouden Keskusliitto Suomen Ammattikalastajaliitto VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komission tulevaisuuden linjaukset (pääpiirteittäin) Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet. Komissio katsoo, että yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteita on syytä miettiä uudelleen ja asettaa ne tärkeysjärjestykseen. Komissio ehdottaa seuraavia tavoitteita yhteiselle kalastuspolitiikalle: vastuullinen ja kestävä kalastus ympäristötavoitteiden edistäminen yhdistettynä ihmisen muun vesiluontoa pilaavan toiminnan vähentämisellä kannattava ja kilpailukykyinen kalatalous globaaleilla markkinoilla kalastuslaivastojen kapasiteetin sopeuttaminen kalavarojen saatavuuteen ja kestävyyteen kestävän kalastuksen edellyttämän rakenneuudistuksen ongelmien kohtaaminen kalavarojen vastuullista ja kestävää hyödyntämistä kansainvälisillä vesillä ja kalastussopimusten kehittämistä yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan mukaisesti kansanterveyden ja eläinten terveyden suojeleminen sekä vakaan kalatarjonnan varmistaminen kuluttajille kohtuullisin hinnoin politiikan tehokas täytäntöönpano ja tasapuolisten toimintaedellytysten luominen koko yhteisössä päätöksenteossa tarvittavan tiedon parantaminen ja poikkitieteellisen tutkimuksen edistäminen sekä avoimempaa, vastuullisempaa ja joustavampaa hallintoa ja päätöksentekoa. E 53/2001 vp Versio 2.0

2 Valtioneuvoston kanta Ehdotus Suomen yleiseksi kannanotoksi (pääpiirteittäin) Tavoitteet. Suomi kannattaa komission ehdotusta YKP:n tavoitteiden selkeyttämiseksi ja niiden asettamista tärkeysjärjestykseen. Säilyttämispolitiikka ja vesille pääsy. Suomi kannattaa komission linjauksia koskien kiintiöjakoa (suhteellinen stabiliteetti) ja vesille pääsyä sekä monivuotisia säätelystrategioita ja varovaisuusperiaatteen soveltamista. Laivastopolitiikka. Laivastopolitiikan osalta Suomi katsoo, että saaliskiintiöinti, tekniset kalastusrajoitukset ja tehokas kalastuksen valvonta ovat riittäviä keinoja kestävän ja vastuullisen kalastuksen varmistamiseksi. Kalakantojen säilyttämispolitiikan täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi kuitenkin harkittava kalastusrikkomusten sanktioimista kehittämällä jäsenvaltioiden hallinnollisia seuraamuksia. Olisi myös harkittava keinoja, joilla voidaan estää kalastuskapasiteetin lisäystä nykyisestään. Julkiset tuet. Tuen kieltäminen kalastusalusten hankintaan tai rakentamiseen ei Suomen kalastuslaivaston korkean keski-iän kannalta ole tarkoituksenmukaista. Suomi kannattaa kuitenkin varovaista tuen käyttöä investoinneissa, jotka voivat lisätä kalastusponnistusta. Tukea tulee vapaammin mahdollistaa kalastusalusten nykyaikaistamiseen, kuten hygienian, työolosuhteiden ja -turvallisuuden parantamiseen sekä ympäristöystävällisen kalastustekniikan käyttöönottoon. Kalan laadun parantamiseksi kalastusalusten nykyaikaistaminen on välttämätöntä. Suomi kannattaa komission ehdotusta pienimuotoisen kalastuksen edistämisestä ja kohtelemisesta erikseen. Hallintomenettelyjen parantaminen. Komission ehdotus alueellisista neuvoa-antavista kalastuskomiteoista sekä jäsenvaltioiden toimivallan lisäämisestä aluevesien osalta ovat kannatettavia. Valvonta. Kalastuksen valvonnan osalta komission ehdotukset eivät kaikilta osin ole kannatettavia. Komission ajatus kalastusrikkomusten seuraamusten harmonisoimisesta ei ole toteuttamiskelpoinen, koska kysymys on jäsenvaltioiden toimivallasta ja oikeuslaitoksille kuuluva asia. Myöskään ehdotus yhteisestä valvontarakenteesta ei tuntuisi tuovan lisäarvoa valvontaan. Yhteistyö on kannatettavaa, mutta jäsenvaltioiden toimivaltaa kalastuksen käytännön valvonnassa ei ole syytä heikentää. Muuta. Suomi katsoo, että vihreässä kirjassa on yksipuolisesti tarkasteltu yhteistä kalastuspolitiikkaa vain kalastuksen näkökulmasta. Myös vesiviljely ja kalakauppa sekä kalan jalostus olisivat laajan tarkastelun tarpeessa. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Euroopan unionin alueelliset erot. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yhteisöllä on monia merialueita, joiden kalastuksen määrä ja kalakantojen tila vaihtelevat. YKP on alunperin luotu valtamerikalastuksen tarpeisiin. Se ei nykymuodossaan ota riittävästi huomioon Suomen erityisolosuhteita, jotka ovat pitkä saaristoinen ja karikkoinen merenrannikko sekä talviset jääolosuhteet. Lisäksi kala tulee maassamme markkinoille pieninä erinä, lukuisiin rantautumispaikkoihin. Valiokunta katsookin, että jatkossa maamme kalatalouden tarpeet tulee turvata paremmin. Yhteistä kalastuspolitiikkaa uudistettaessa alueelliset erityispiirteet onkin otettava paremmin huomioon. Tässä suhteessa valiokunta pitää Suomen kannalta tärkeänä linjauksena sitä, että ylimitoitetusta ns. suurkalastuspolitiikasta halutaan siirtyä pienimuotoisempaan rannikkokalastukseen. 2

3 Osoituksena alueellisista eroista voidaan pitää myös komission toteamusta, jonka mukaan yhteisöllä on kalastustuotteiden alijäämää ja yhteisön vähenevät kalavarat pahentavat tilannetta entisestään. Kalakantojen tila ei kuitenkaan noudata hallinnollisia rajoja, vaan yhteisön alueella on kalakantoja, joiden pyynnin lisäämiselle on biologiset edellytykset. Eräillä alueilla tilanne onkin täysin päinvastainen komission toteamukseen nähden. Esimerkiksi Suomessa joidenkin saaliiden markkinointivaikeudet ja kalan halpa hinta rajoittavat kalastusta. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että vihreä kirja painottuu Koillis-Atlantin ja Pohjanmeren kalakantojen, varsinkin pohjakalojen, huolestuttavaan tilaan. Lisäksi Välimeren ongelmia käsitellään kohtuullisen laajasti, mutta Itämeri sivuutetaan vain lyhyellä maininnalla. Mikäli komissio haluaa lisätä alueellista ulottuvuutta kalastusten järjestelyissä ja mitoituksissa, Itämeren osalta tähän on jo olemassa väline eli Itämeren kansainvälinen kalastuskomissio. Valiokunta katsookin, että jatkossa Itämerelle tulee saada oma kalastuspolitiikkansa, jonka reunaehdot linjaa viimeksi mainittu komissio. Valiokunta pitää puutteena myös sitä, ettei komissio tarkastele kalojen käyttöä turkiseläinten rehuksi eikä turkistarhausta. Suomen kannalta tämä on merkittävä puute, sillä näissä asioissa mahdollisesti tehtävillä päätöksillä on suuri vaikutus kalastuselinkeinon tulevaisuuteen Itämerellä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että kalastus on eräs tärkeä keino poistaa mereen joutuneita ravinteita ja hoitaa kalavesiä. Kirjassa ei tehdä yleisiä johtopäätöksiä vierasainepitoisuuksien raja-arvojen tiukentamisen seurauksista. Itämeren kaloissa todetut haitallisten aineiden, esimerkiksi dioksiinien, pitoisuudet ovat herättäneet huolestuneisuutta. Valiokunta katsookin, että jos Itämerestä pyydetylle kalalle annetaan tulevaisuudessa kalan käyttöä vähentäviä suosituksia tai rajoituksia, tulee varmistaa KOR- ja muiden tukirahojen käyttömahdollisuus kalastukselle aiheutuvien haittojen kompensoimiseksi. Lisäksi valiokunta kiinnittää jo tässä yhteydessä huomiota siihen, että mahdollisten rajoitusten kokonaisvaikutukset kansanterveyteen voivat olla kielteisiä. Säilyttämispolitiikka. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että varovaisuusperiaatteen yksiviivainen soveltaminen voi joissakin tapauksissa olla maamme kalatalouden kannalta ongelmallista. Supistuvat saaliskiintiöt kaventavat kalastajien elinkeinomahdollisuuksia ja heikentävät jalostuksen kannattavuutta. Sen vuoksi kiintiöiden supistamiselle on aina oltava vankat perusteet. Muutoin esimerkiksi silakankalastuksen jatkuvuus saattaa olla uhattuna, sillä harvalukuinen silakankalastajien ammattikunta on jo vaarassa näivettyä ja uusien nuorten yrittäjien tulo alalle on vähäistä. Valiokunta katsoo myös, että kalastus tulee suunnata sellaisiin lajeihin ja kantoihin, jotka kestävät nykyisen tai jopa nykyistä tehokkaamman kalastuksen. Tämä edellyttää pienempiä, tarkemmin rajattuja säätelyalueita, mikä ilmenee jo edellä esitetystä. Tästä seuraa, että suhteellisen vakauden käsite tulee määritellä uudelleen tai kalastusoikeuden periaatteita on muutettava. Suhteellisen vakauden periaate on mahdollistanut kiintiöiden tasapuolisen jakamisen. Tämä periaate on kuitenkin johtanut automaatioon tilanteissa, joissa on perusteltua nostaa jäsenvaltion kiintiötä sen kalastustarpeen/kalastussektorin tilanteen mukaan. Siten lisäys yhden valtion osalta on johtanut lisäyksiin kaikkien valtioiden kiintiöihin (kuten Itämeren kilohailiin liittyvä tilanne muutama vuosi sitten osoitti). Valiokunta katsookin, että periaatteen hyödyt ja haitat sekä tarpeellisuus tulee harkita uudelleen. Jos periaatteesta luovuttaisiin ja kalastukseen samoin kuin saaliisiin liittyvät suositukset laadittaisiin kantakohtaisesti nykyistä pienemmille alueille, kalavarojen tilaa voitaisiin parantaa ja useissa tapauksissa saaliita kasvattaa. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, mitä se on aiemmin lausunut Itämeren lohikiintiöistä mietinnössään hallituksen esityksestä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta

4 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta sekä laiksi Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta (HE 8/2001 vp, MmVM 6/2001 vp). Tuolloin valiokunta piti tärkeänä, että kutuvaltioperiaatteen mukaisesti hallitus pyrkii muuttamaan Itämeren lohenkalastuksen säätelyjärjestelmää siten, että siinä otetaan huomioon lohen luontainen lisääntyminen maamme joissa ja maamme voimakas panostus lohen istutuksiin. Nyt vallitsevassa tilanteessa valiokunta edellyttää, että kyseinen säätelyjärjestelmän muutos toteutetaan pikaisesti. Ympäristönsuojelullinen ulottuvuus ja ekosysteemi. Vesiviljelyn ympäristövaikutuksista, lähinnä niiden rehevöittävästä vaikutuksesta, kalataudeista ja kalojen monimuotoisuutta uhkaavista karkulaisista keskustellaan laajasti monissa jäsenmaissa. Valiokunta katsookin, että vihreän kirjan tulisi ottaa mainittuihin asioihin kantaa. Vaikka kalankasvatuksen ympäristövaikutukset ovatkin pääosin hyvin paikallisia, vesiviljelyyn kohdistettavat tukitoimet tulee edelleen kohdentaa siten, että ne tukevat suotuisaa ympäristön kehitystä. Valiokunta toteaa, ettei komission esittämää ristiriitaa kalakantojen suojelun ja kalastustoiminnan jatkamisen ja kehittämisen välillä juurikaan ole olemassa, sillä suojelun tavoitteena on useimmissa tapauksissa kalojen runsauden lisääminen, joka edesauttaa kalastustoiminnan jatkamista ja kehittämistä. Suojelun ja pyynnin yhteensovittaminen saattaa kuitenkin eräissä tapauksissa johtaa vaikeuksiin. Esimerkkinä tästä on Itämeren harmaahylje. Valiokunta pitääkin puutteena sitä, että komissio ei ole tarkastellut kalastuksen jatkuvuuden turvaamista hyljekantojen kasvaessa. Hylkeet keskittyvät erityisesti niille alueille, jotka jäätyvät talvella tarjoten lisääntymiseen tarvittavat poikimisjäät. Täten hylkeiden aiheuttama haitta painottuu melko pienelle alueelle ja suhteellisen pieneen kalastajaryhmään. Yhteisten suojelupäätösten aiheuttamien vahinkojen korvaamista ei kuitenkaan sallita yhteisön taholta. Kalastuslaivastopolitiikka. Valiokunta toteaa, että suurten säätelyalueiden seurauksena alusten koko on kasvanut. Rannikolla liikkuvilta aluksilta edellytetään lähes samaa varustetasoa kuin valtamerien aluksilta. Katsastusmääräyksien aiheuttamien investointikustannusten vuoksi pienet rannikolla toimivat alukset joutuvat väistymään. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että vaikka alusten määrä pienenee, ei kalastusteho kuitenkaan vähene, koska suurten alusten kuolettaminen vaatii suuria saaliita, ja sen vuoksi alukset ovat pyynnissä lähes jatkuvasti. Komissio toteaa muun muassa, että pyynnin vähennysten määrät ovat kiinteät kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikissa laivaston osissa. Kuitenkin kalakantojen tila vaihtelee alueittain ja kalakannoittain. Valiokunta katsookin, että esitetyn mukaista vähentämistä parempi vaihtoehto olisi sellainen menettely, jossa kalastuksen määrä pyrittäisiin sopeuttamaan pyynnin kohteena olevan kalakannan tilaan. Säätelyn kohdentamisessa tulisi myös erilaiset pyydysmenetelmät ottaa huomioon. Sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus. Valiokunta pitää tärkeänä pienimuotoisen kalastuksen aseman parantamista. Tarkastellessaan uutta näkökulmaa kalatalousalan taloushallintoon (luku 5.7.1) komissio toteaakin aiheellisesti, että pienimuotoista kalastusta on ehkä syytä tarkastella omien perusteiden mukaan. On myös tärkeää, että pienimuotoisen kalastuksen käsite määritellään, mitä komissio ehdottaa. Eräänä mahdollisuutena tuodaan myös esille erityisen tukiohjelman perustaminen. Perusteluna on työllisyyden ylläpitäminen sellaisilla rannikkoalueilla, joilla on vain niukasti vaihtoehtoisia työpaikkoja. Valiokunta on lausunnossaan valtioneuvoston selvityksestä Suomen elinkeinokalatalouden rakenneohjelmasta vuosille tuonut esiin tarpeen kehittää perinteistä pienimuotoista kalastusta (E 31/2000 vp, MmVL 14/2000 vp). 4

5 Tuolloin valiokunta totesi, että perinteisen sisävesikalastuksen, niin kuin myös rannikkokalastuksen, kehittäminen on tärkeää muun ohella sen vuoksi, että sillä on paikallisesti työllistävää vaikutusta ja se auttaa pitämään maaseutua asuttuna ja elävänä. Nyt valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että sisävesikalastukseen ei liity kalojen dioksiinipitoisuuksien aiheuttamia ongelmia. Mainitussa lausunnossaan valiokunta katsoi myös, että sisävesikalastuksessa kalastustekniikkaa tulee nykyaikaistaa, jalostuksen tasoa nostaa ja kalakantoja hyödyntää tehokkaammin. Valiokunta kiinnitti tuolloin edelleen huomiota siihen, että tasaisen tarjonnan varmistaminen markkinoille ympäri vuoden edellyttää talvikalastuksen kehittämistä. Valiokunta katsoo, että etsittäessä ammattikalastajille uusia toimeentulolähteitä, kalastusmatkailu tulee ottaa entistä näkyvämmin esille. Rakennetuen käyttöä tähän toimintaan tulee lisätä ja käyttömääräyksiä muuttaa joustavammiksi. Kalastusmatkailulla on erittäin suuri merkitys saaristossa ja haja-asutusalueilla sijaitsevien kylien asukkaiden kannalta. Suurena puutteena komission esityksessä valiokunta pitää sitä, että komissio ei kiinnitä riittävästi huomiota elinkeinon jatkuvuuden turvaamiseen eikä siihen miten alalle saadaan nuoria yrittäjiä. Yrittäjien määrän väheneminen Suomessa on niin voimakasta, että se uhkaa koko elinkeinon sisäistä dynamiikkaa ja toimivuutta. Esityksessä kosketellaan liian vähän kalastajien asemaa ja heidän tulevaisuutensa turvaamista elinkeinossaan. Kalastajien koulutus ja työympäristön parantaminen eivät myöskään ole esityksessä riittävästi esillä. Valiokunta tuo myös esiin sen, että vihreässä kirjassa kalastusta tarkastellaan suppeasta näkökulmasta. Kalastus tulee kuitenkin nähdä osana alkutuotantoa, tuotantoketjun ensimmäisenä osana, joka tuottaa raaka-ainetta kulutukseen, jalostukseen ja muuhun teollisuuteen. Tämä näkökulma tuo esiin sen, että markkinat ohjaavat myös kalastusta. Kalastajat joutuvat mukautumaan niin tuotantoketjun muiden osien (viljelyn, jalostuksen ja vähittäiskaupan) kehitykseen kuin kalan kysynnässä tapahtuviin muutoksiin. Sen vuoksi vesiviljelyn ja jalostuksen laaja tarkastelu olisi hyvin tarpeellinen, mikä ilmenee myös valtioneuvoston kannasta. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan painottaen edellä esitettyjä näkökohtia. Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 2001 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Timo Kalli /kesk vpj. Kari Rajamäki /sd jäs. Nils-Anders Granvik /r Pertti Hemmilä /kok Matti Kangas /vas Tapio Karjalainen /sd Marja-Leena Kemppainen /kd Katri Komi /kesk Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Carl Selenius. vjäs. Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Pertti Mäki-Hakola /kok Olli Nepponen /kok Erkki Pulliainen /vihr Unto Valpas /vas Aulis Ranta-Muotio /kesk. 5