Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KK 931/2000 vp- Saara Karhu /sd KIRJALLINEN KYSYMYS 931/2000 vp Julkisyhteisöiltä tulevien eläkkeiden verotus ulkomailla Eduskunnan puhemiehelle Ulkomaille muuttava joutuu miettimään, jäävätkö hänelle ns. olennaiset siteet Suomeen ja miten Suomen ja uuden maan välinen verosopimus vaikuttaa asiaan. Olennaisiksi siteiksi lasketaan mm. vakituinen asunto. Suomalaisen muuttaessa ulkomaille hänellä oletetaan olevan olennaiset siteet Suomeen muuttovuodeksi ja sitä seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. "Siteistä" voi päästä eroon muuton yhteydessä esittämällä asiasta selvityksen esim. muuttovuoden veroilmoituksessa. Katkaisemalla olennaiset siteet verovelvollinen muuttuu Suomen verotuksessa ns. rajoitetusti verovelvolliseksi, jolloin häntä voidaan verottaa vain niistä tuloista, jotka on erikseen säädetty Suomessa verotettaviksi tuloiksi. Rajoitetusti verovelvollisen eläke- ja eräiden palkkatulojen lähdeveroprosentti on kiinteät 35. Suomalainen voi olla olennaisten siteiden nojalla verovelvollinen kahdessa maassa. Tällöin verosopimus määrää, kumpi valtio verottaa maailmanlaajuisista tuloista ja kumpi vain verosopimuksen mukaisin rajoituksin. Valtiolta, kun- nilta yms. julkisyhteisöiltä saatuja eläkkeitä verotetaan yleensä maksuvaltioissa. Mm. Suomen ja Espanjan välinen verosopimus koskee tulo- ja varallisuusveroja sekä rajoittaa Suomen oikeutta verottaa eläkkeitä. Täten Espanjassa asuvan suomalaisen Suomesta saamia eläkkeitä ei pääsääntöisesti veroteta lainkaan Suomessa, vaan verotus tapahtuu pelkästään Espanjassa. Poikkeuksena ovat valtiolta, kunnalta ja muulta julkisyhteisöltä tulevat eläkkeet, joita verotetaan vain Suomessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen julkisyhteisöjen eläkkeiden verotuksen eriarvoisuudesta ulkomailla asuvien eläkkeensaajien suhteen ja miten hallitus perustelee tällaista verotuskäytäntöä? Helsingissä 24 päivänä marraskuuta 2000 Saara Karhu /sd Versio 2.0

2 KK 931/2000 vp- Saara Karhu /sd Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Saara Karhun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 931/2000 vp: Onko hallitus tietoinen julkisyhteisöjen eläkkeiden verotuksen eriarvoisuudesta ulkomailla asuvien eläkkeensaajien suhteen ja miten hallitus perustelee tällaista verotuskäytäntöä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Verovelvollisuuden laajuus on Suomessa kytketty siihen, asuuko henkilö Suomessa vai ei. Suomessa asuva henkilö (yleisesti verovelvollinen) on velvollinen suorittamaan Suomessa tuloveroa sekä täältä että ulkomailta saamastaan tulosta, kun taas henkilö, joka ei asu Suomessa (rajoitetusti verovelvollinen), on velvollinen suorittamaan Suomessa tuloveroa vain täältä saamastaan tulosta. Yleisesti verovelvolliselle maksettavasta eläkkeestä peritään tuloverolain mukaan progression mukainen vero. Rajoitetusti verovelvolliselle maksettavasta eläkkeestä peritään rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain mukaan 35 prosentin lopullinen lähdevero. Suomen ja vieraiden valtioiden välisillä sopimuksilla voidaan rajoittaa Suomen sisäisen lainsäädännön mukaista verotusoikeutta. Suomen tekemissä verosopimuksissa on nimenomaisia määräyksiä toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille maksettavien eläkkeiden verotukses- ta. Sopimusten mukaan julkisyhteisöjen maksamasta eläkkeestä verotetaan pääsääntöisesti vain maksajavaltiossa. Siten esimerkiksi Espanjassa asuva suomalainen, joka saa Suomesta valtion tai kunnan eläkettä, maksaa tästä eläkkeestään verot vain Suomeen. Myös yksityiseen palvelukseen perustuvasta eläkkeestä voidaan sopimusten mukaan pääsääntöisesti verottaa maksajavaltiossa. Merkittävimmät poikkeukset tästä käytännöstä ovat Espanjan (1967), Portugalin (1970) ja Ranskan ( 1970) kanssa tehdyt verosopimukset, joiden mukaan yksityiseen palvelukseen perustuvasta eläkkeestä verotetaan vain henkilön asuinvaltiossa. Tällainen sopimusmääräys estää Suomea verottamasta yksityiseen palvelukseen perustuvia eläkkeitä. Mainittuihin valtioihin Suomesta maksettuja, yksityiseen palvelukseen perustuvia eläkkeitä siis verotetaan vain näiden valtioiden sisäisten verolakien mukaan. Toisaalta esim. Pohjoismaiden välisen verosopimuksen mukaan kaikkia eläkkeitä, riippumatta siitä perustuvatko ne julkiseen vai yksityiseen palvelukseen, kohdellaan samalla tavoin. Pohjoismaisen sopimuksen mukaan eläkkeestä, joka maksetaan sopimusvaltiosta toisessa sopimusvaltiossa asuvalle eläkkeensaajalle, verotetaan vain maksajavaltiossa. Näin ollen eläkkeestä, joka maksetaan Suomesta muussa Pohjoismaassa asuvalle eläkkeensaajalle, verotetaan vain Suomessa. Se, että yksityiseen palvelukseen ja julkiseen palvelukseen perustuvia eläkkeitä koskevat verosopimusmääräykset ovat erilaiset, on yleistä verosopimusoikeudessa. Tämä ero käy ilmi sekä useimmista Suomen tekemistä verosopimuksista että myös muiden valtioiden välillä tehdyistä verosopimuksista. Myös Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) malliverosopimuksessa, joka on kansainvälisessä verosopi- 2

3 Ministerin vastaus KK vp- Saara Karhu /sd musoikeudessa hallitsevassa asemassa, julkiseen palvelukseen ja yksityiseen palvelukseen perustuvien eläkkeiden verotusoikeuden jako poikkeaa toisistaan samantyyppisellä tavalla. Syynä tähän on lähinnä näkemys, jonka mukaan julkisen eläkkeen liityntä maksajavaltioon on siinä määrin vahva, että on perusteltua antaa maksajavaltiolle verotusoikeus eläkkeeseen. Suomen neuvottelupolitiikkana verosopimusneuvotteluissa on edellä mainitusta mallisopimuksesta poiketen jo yli parin vuosikymmenen ollut se, että myös yksityiseen palvelukseen perustuvat eläkkeet (TEL, LEL yms.) verotetaan maksajavaltiossa. Perusteluna tälle kannalle on, että eläketurvaa järjestettäessä vuosittain maksetut eläkevakuutusmaksut on aikanaan saatu vähentää työnantajaa Suomessa verotettaessa. Koska Suomi siten myöntää oikeuden vähentää eläkevakuutusmaksut verotuksessa, mikä siis on alentanut maksun suorittajan verotusta, on kohtuullista, että Suomella on vastaavasti oikeus verottaa ulkomailla asuville Suomesta maksettavia eläkkeitä. Suomi on käynyt neuvotteluja verosopimuksen muuttamisesta myös Espanjan, Portugalin ja Ranskan kanssa. Näitä neuvotteluja, joissa Suomi pyrkii saamaan itselleen oikeuden verottaa myös yksityisestä palveluksesta saatavia, ulkomaille maksettavia eläkkeitä, jatketaan niin pian kuin se on mahdollista, ottaen huomioon molempien valtioiden kokonaisedut sopimuksen muuttamiseksi. Sopimukseen pääsemistä vaikeuttaa suuresti se, että mainittujen valtioiden edut ovat eläkkeiden osalta vastakkaiset kuin Suomen. Näille valtioille on suuri etu, että ne saavat verot- taa yksityisiä eläkkeitä. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, että myös edellä mainituista verosopimuksista on muutoin merkittävää hyötyä mm. Suomen elinkeinoelämälle, toisessa sopimusvaltiossa työskentelevälle henkilölle tai toiseen sopimusvaltioon sijoituksia tekevälle henkilölle, vaikka sopimus sisältääkin eläkkeiden osalta Suomen kannalta epätyydyttävän sopimusmääräyksen. Hallitusmuodon vaatimus Suomen kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta tai muutkaan perustuslain säännökset eivät vakiintuneesti ole estäneet sitä, että verorasitus kansalaisten kesken voi vaihdella siitä riippuen, mistä lähteistä kansalaisten tulot kertyvät. Koska eri valtioiden verolainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, kansainvälisissä tilanteissa olisi erityisen hankalaa turvata kaikkien tapausten yhtälaista kohtelua. Tämä johtuu siitä, että verosopimusmääräykset ovat keskeiseltä sisällöltään verotusoikeuden jakamista sopimusvaltioiden kesken, ja verovelvollisen kokonaisverorasituksen määrä on usein riippuvainen myös toisen sopimusvaltion verotuksesta. Se, että Espanja, Portugali, Ranska ja Suomi ovat kaikki EU:njäseniä, ei ole muuttanut toisesta jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon maksettavien eläkkeiden verokohtelua. EU:ssa välittömän verotuksen harmonisointi ei ole koskenut eläkkeiden verotusta. Jäsenvaltioilla on näin ollen oikeus itsenäisesti päättää eläkkeiden verotuksesta ja verotusoikeuden jaosta, koska asia ei kuulu EU:n toimivaltaan. Myös EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö tukee jäsenvaltioiden itsenäistä harkintaa näissä kysymyksissä. Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2000 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3

4 KK vp- Saara Karhu /sd Ministems svar Tili riksdagens talman 1 det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Saara Karhu /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 931/2000 rd: ir regeringen medveten om att beskattningen av pensioner som betalas av of fentliga samfund är o/ikvärdig när det gäl/er pensionstagare som bor utomlands och hur motiverar regeringen en sådan bes kattningspraxis? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Skattskyldighetens omfattning är i Finland sammankopplad med huruvida en person är bosatt här i landet eller inte. En i Finland bosatt person (allmänt skattskyldig) är skyldig att betala inkomstskatt både på den inkomst han eller hon förvärvat här i landet och utomlands, medan en person som inte är bosatt i Finland (begränsat skattskyldig) är skyldig att betala inkomstskatt i Finland enbart på den inkomst han eller hon förvärvat här i landet. För den pension som utbetalas till en allmänt skattskyldig uppbärs progressiv skatt i enlighet med inkomstskattelagen. På pensionen till en person som är begränsat skattskyldig uppbärs en slutlig källskatt på 35 % enligt lagen om beskattning av begränsat skattskyldig för inkomst och förmögenhet. Genom avtal mellan Finland och främmande stater kan beskattningsrätten enligt Finlands intema lagstiftning begränsas. 1 de skatteavtal som Finland ingått finns uttryckliga bestämmelser om beskattningen av pensioner som betalas till per- soner bosatta i den stat med viiken avtalet ingåtts. Enligt avtalen beskattas pensioner från offentliga samfund i regel endast i den utbetalande staten. Därför betalar t.ex. en finländare som bor i Spanien och som får statlig eller kommunal pension från Finland skatt på denna pension endast till Finland. Också pension som grundar sig på privat anställning kan i huvudsak beskattas i den utbetalande staten enligt avtalen. De mest betydande undantagen från denna praxis utgörs av de skatteavtal som ingåtts med Spanien ( 1967), Portugal ( 1970) och Frankrike (1970), enligt vilka pension som grundar sig på privat anställning beskattas endast i den stat där personen är bosatt. En sådan avtalsbestämmelse hindrar Finland från att uppbära skatt på pensioner som grundar sig på privat anställning. De på privat anställning grundade pensioner som från Finland betalas ut till de ovan nämnda statema beskattas alltså enbart enligt de intema skattelagama i dessa stater. Enligt t.ex. skatteavtalet mellan de nordiska ländema behandlas däremot alla pensioner lika, oberoende av om de grundar sig på privat eller offentlig anställning. Enligt det nordiska avtalet betalas skatt på pension som utbetalas från en avtalsstat till en pensionstagare som bor i en annan avtalsstat endast till den utbetalande staten. Därmed beskattas pension som från Finland betalas till en pensionstagare i något av de övriga nordiska ländema enbart i Finland. Det faktum att de bestämmelser i skatteavtalen som gäller privat anställning och de som gäller offentlig anställning skiljer sig från varandra är allmänt förekommande inom skatteavtalsrätten. Denna skillnad framgår såväl av de flesta av de skatteavtal som Finland ingått som av skatteavtal som ingåtts mellan andra stater. Också i det modellavtal som härstammar från Organisatio- 4

5 Ministems svar KK vp- Saara Karhu /sd nen för ekonomiskt samarbete och utveckling (OECD), och som intar en ledande ställning inom den internationella skatteavtalsrätten avviker beskattningsrätten i fråga om pensioner grundade på offentlig och på privat anstälining på samma sätt. Skälet tili detta är närmast ståndpunkten att kopplingen mellan en offentlig pension och den utbetalande staten är så pass stark att det är motiverat att ge den utbetalande staten beskattningsrätten. Förhandlingspolitiken för Finlands del då det gäller skatteavtalsförhandlingar har i motsats tili det nämnda modellavtalet redan i mer än ett par årtionden varit att också pensioner som grundar sig på privat anställning (APL, KAPL m.fl.) skall beskattas i den utbetalande staten. Motiveringen tili denna ståndpunkt är att de pensionsförsäkringspremier som årligen betalats i samband med ordnandet av pensionsskyddet har fått dras av vid beskattningen av arbetsgivaren i Finland. Eftersom Finland därmed ger rätten att dra av pensionsförsäkringspremierna i beskattningen, vilket alltså har sänkt beskattningen för den som betalar premierna, är det skäligt att Finland på motsvarande sätt har rätt att beskatta utomlands bosatta personer för de pensioner som betalas ut från Finland. Finland har förhandlat också med Spanien, Portugal och Frankrike om en ändring av skatteavtalen. Dessa förhandlingar, i vilka Finland strävar efter att få rätt att uppbära skatt också för de pensioner som utbetalas tili personer som tidigare innehaft privat tjänst och nu är bosatta utomlands, fortsätter så fort som möjligt med beaktande av båda staternas totala fördelar av ändringarna. På resultatet av förhandlingarna inverkar i stor utsträckning att de nämnda staternas intressen i detta avseende är de motsatta. Det är tili stor fördel för dessa stater att de kan uppbära skatt för pensioner tili personer som innehaft privat tjänst. I detta sammanhang är det ändå skäl att betona att även de nämnda skatteavtalen är tili stor nytta för bl.a. näringslivet i Finland, personer som arbetar i ett annat avtalsland elier för personer som gör investeringar i ett annat avtalsland även om det i avtalet för pensionernas del ingår en avtalsbestämmelse som inte är tillfredsställande för Finland. Regeringsformens krav på en jämlik behandling av Finlands medborgare elier andra grundlagsbestämmelser har inte i någon bestående utsträckning kunnat förhindra att skattetrycket på medborgarna varierar beroende på från vilka källor de får sina inkomster. Eftersom skattelagstiftningen i olika stater inte är förenhetligad, vore det mycket svårt att trygga en internationellt sett enhetlig behandling av alla skattebetalare. Detta beror på att skatteavtalsbestämmelsema tili sitt centrala innehåll innebär en uppdelning av beskattningsrätten de avtalsslutande staterna emellan, och det totala skattebelopp som den skattskyldige skali betala är ofta beroende av beskattningen också i den andra avtalsslutande staten. Det faktum att Spanien, Portugal, Frankrike och Finland alla är medlemmar i EU har inte ändrat beskattningen av pensioner som betalas från en medlemsstat tili en annan. Harmoniseringen av den direkta beskattningen inom EU har inte gällt beskattningen av pensioner. Medlemsstaterna har således rätt att självständigt bestämma om beskattningen av pensioner och om fördelningen av beskattningsrätten, eftersom frågan inte hör tili EU: s behörighet. Ä ven EG-domstolens rättspraxis stöder medlemsstaternas självständiga övervägande i dessa frågor. Helsingfors den 18 december 2000 Minister Suvi-Anne Siimes 5

6