Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä 2005:12. Helsingin kaupungin päivähoidon suomi toisena kielenä (S2) -suunnitelma

Transkriptio

1 Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä 2005:12 Helsingin kaupungin päivähoidon suomi toisena kielenä (S2) -suunnitelma

2 HELSINGIN KAUPUNKI SOSIAALIVIRASTO HELSINGFORS STAD SOCIALVERKET CITY OF HELSINKI SOCIAL SERVICES DEPARTMENT KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION Tekijä(t) - Författare - Author(s) Helsingin päivähoidon maahanmuuttaja työryhmä; kirjoittajat: Gyekye Marjaana, Kurki Riikka, Lounela Marjut, Romsi Marketta, Sakko Susanna, Linna Hanna Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication Helsingin kaupungin päivähoidon suomi toisena kielenä(s2) -suunnitelma Julkaisija Utgivare Publisher Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Sarja - Serie Series Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä ISSN/Sosv ISBN/Sosv Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2005 Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendixes 26 s. Osanumero - Del nummer Part number 2005:12 Kieli - Språk - Language suomi Tiivistelmä - Referat - Abstract Maahanmuuttajataustaisten lasten määrä päivähoidossa on kohonnut viime vuosina. Vuonna 2004 heidän osuutensa päiväkotihoidossa olevista lapsista oli noin 10%. Henkilökunta tarvitsee tietoa ja osaamisen vahvistamista voidakseen tukea maahanmuuttajataustaisen lapsen ryhmään integroitumista ja sosiaalista vahvistumista. Suomi toisena kielenä -suunnitelma on kirjoitettu päivähoidon henkilökunnan käyttöön. Se antaa tietoa S2 -opetuksen yleisistä periaatteista ja lapsen kielen kehityksestä. Päivähoidossa lapsella on mahdollisuus oppia arkielämän perussanastoa ja harjoitella suomen kieltä luontevasti eri tilanteissa. Suomen kielen taidon kehittyessä tavoitteena on, että lapsi ymmärtää ja käyttää kieltä aktiivisesti. Lapsen kaksikielisyyden suunnitelma laaditaan yhdessä vanhempien kanssa. Vanhempien kanssa käytävällä alkukeskustelulla on erityinen merkitys maahanmuuttajataustaisen lapsen aloittaessa päivähoidon. Se luo pohjan vanhempien ja kasvattajien keskinäiseen, toisia kunnioittavaan, ja lapsen kulttuuria tukevaan kasvatuskumppanuuteen. Suunnitelmassa kuvataan Helsingin päivähoidossa käytössä olevat rakenteet monikulttuurisen varhaiskasvatuksen kehittämiseksi. Yhteisesti sovituilla rakenteilla varmistetaan toimivat verkostot ja esimiehen tuki. Tällä tuetaan henkilökunnan osaamisen lisäämistä ja mahdollistetaan vuoropuhelu sekä vertaistuki. Päivähoidossa S2 -opetuksen tavoitteena on, että lapsi on tasavertainen ryhmän jäsen ja saa yhdenvertaisen mahdollisuuden oppimiseen. Tavoitteena on mahdollisimman toimiva - ikätasoa vastaava - suomen kielen taito kaikilla kielen osa-alueilla. Suunnitelma antaa välineitä kielellisen tason havainnoimiseen ja arvioimiseen. Siinä esitellään konkreettisia ja käytännönläheisiä esimerkkejä S2 -opetuksen järjestämisestä, sisällöstä ja menetelmistä. Suunnitelman lopussa on aiheeseen liittyvä kirjallisuusluettelo. Avainsanat - Nyckelord - Key words doc yhdenvertaisuus, maahanmuuttajataustaiset lapset, suomi toisena kielenä opetus, kielellisen tason havainnointi, arviointi, lapsen kaksikielisyyden suunnitelma. Hinta Pris Price Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 7010, HELSINGIN KAUPUNKI Puhelin: Telekopio: Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 7010, HELSINGFORS STAD Telefon: Telefax: Distribution and sales: Social and Health Care Information Services PB 7010, Helsingin kaupunki Telephone: Telefax:

3 2 ESIPUHE SUOMI TOISENA KIELENÄ (S2) -OPETUS VARHAISKASVATUKSESSA S2-OPETUKSEN LÄHTÖKOHDAT KASVATUSKUMPPANUUS KASVATTAJA KIELEN KEHITYKSEN TUKIJANA OPPIMISYMPÄRISTÖ LAPSEN KIELEN JA PUHEEN KEHITYS LAPSI TOISEN KIELEN OPPIJANA KIELELLINEN TIETOISUUS SUOMEN KIELEN OMINAISPIIRTEITÄ S2-OPETUKSEN JÄRJESTELYT HELSINGIN PÄIVÄHOIDOSSA TAVOITTEET SISÄLTÖ JA MENETELMÄT KIELEN KUUNTELU JA YMMÄRTÄMINEN PUHUMINEN JA SANASTO KIELEN RAKENNE LUKEMISEN JA KIRJOITTAMISEN VALMIUDET S2-OPETUS PÄIVÄHOIDOSSA Esimerkki S2 -opetustuokion / pienryhmän rakenteesta HAVAINNOINTI, DOKUMENTOINTI JA ARVIOINTI KIELEN KUUNTELU JA YMMÄRTÄMINEN PUHUMINEN JA SANASTO KIELEN RAKENNE LUKEMISEN JA KIRJOITTAMISEN VALMIUDET KIELEN KEHITYKSEN KARTOITUSMENETELMIÄ KIELIHARAVA KETTU-TESTI POHDINTA KIRJALLISUUTTA LIITE 1 (1)... 26

4 3 ESIPUHE Suomi toisena kielenä (S2) -suunnitelman pohjana ovat Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2000), Helsingin esiopetuksen opetussuunnitelma (2001) ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2003) sekä Helsingin kaupungin Läntisen sosiaalikeskuksen laatima Suomi toisena kielenä -suunnitelma (2001). Maahanmuuttajataustaisten lasten määrä on Helsingin päivähoidossa viime vuosina lisääntynyt, minkä vuoksi S2-opetuksen tarve ja merkitys päivähoidon perustoiminnan osana korostuvat. Tässä työssä luodaan yhteinen Helsingin päivähoidon S2-suunnitelma. Lapsiryhmissä maahanmuuttajataustaisten lasten kasvava määrä asettaa uusia haasteita S2 -opetuksen järjestämiselle päivähoidossa. S2-opetus edistää maahanmuuttajataustaisten lasten yhdenvertaisuutta sekä kotoutumista. Heinämäki kirjoittaa (Stakes; Oppaita 58, 2004) lapsen tarvitsevan leikin kautta kielen ja sosiaalisten suomalaistapojen sekä kulttuurin oppimista, taitotietoa toimia tässä yhteiskunnassa. Kaikilla lapsilla on oikeus tulla ymmärretyiksi ja kuulluiksi. Yhdenvertaisten mahdollisuuksien saamiseen maahanmuuttajataustainen lapsi tarvitsee mahdollisimman toimivaa suomen kieltä. Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on hyvinvoiva lapsi. Lapsi kohdataan yksilöllisten tarpeittensa, persoonallisuutensa ja perhekulttuurinsa mukaisesti. Hän kokee olevansa tasaarvoinen riippumatta sukupuolestaan, sosiaalisesta tai kulttuurisesta taustastaan tai etnisestä alkuperästään. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, Stakes 2004) Helsingissä 6 / 2005

5 4 1. SUOMI TOISENA KIELENÄ (S2) -OPETUS VARHAISKASVATUKSESSA Kieli on kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline. Maahanmuuttajataustainen lapsi omaksuu kielen ja vuorovaikutustaidot kasvaessaan, kehittyessään ja toimiessaan yhdessä suomea äidinkielenään puhuvien lasten ja aikuisten kanssa. Suomi toisena kielenä (S2) -opetus on maahanmuuttajataustaisille lapsille annettavaa suomen kielen tavoitteellista ja säännöllistä opetusta. Se on arjessa tapahtuvaa lasten toiminnan ohjausta. Opetuksen lähtökohtina ovat lapsilähtöisyys, toiminnallisuus ja leikki. Aktiivinen aikuinen motivoi ja tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia suomen kielen harjoittelemiseen. Kaikissa varhaiskasvatuksen hoito-, kasvatus- ja opetustilanteissa aikuisen tulee käyttää mahdollisimman hyvää ja tarkkaa kieltä sekä avata uusia käsitteitä lapsille. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, Stakes 2004) 1.1 S2-opetuksen lähtökohdat Varhaiskasvatussuunnitelman linjaus on, että vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Osallistuminen varhaiskasvatukseen tukee eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten mahdollisuutta oppia suomea toisena kielenään luonnollisissa tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien kanssa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan saamelaisia lapsia, romanilapsia, viittomakielisiä lapsia sekä maahanmuuttajataustaisia lapsia. Suomi toisena kielenä (S2) -opetuksen keskeisenä tehtävänä varhaiskasvatuksessa on kehittää kokonaisvaltaisesti lapsen suomen kielen taitoa ja kielellistä tietoisuutta niin, että hän pystyy ilmaisemaan itseään, ymmärtää ja tulee ymmärretyksi erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. S2-opetuksen tarkoituksena on edistää joustavaa kouluun siirtymistä, tukea kaksikielistä identiteettiä ja yhdessä äidinkielen kehittymisen kanssa vahvistaa lapsen toiminnallista kaksikielisyyttä. Lasta rohkaistaan ja ohjataan niin, että hänestä vähitellen kasvaa aktiivinen puhuja ja kuuntelija monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Ryhmän jäsenenä lapsi harjaantuu kuunteluun, kerrontaan ja kertomiseen sekä ilmaisemaan toiveitaan, mielipiteitään, ajatuksiaan ja päätelmiään. 1.2 Kasvatuskumppanuus Varhaiskasvatus perustuu vanhempien ja kasvattajien keskinäiseen, tasavertaiseen ja toisia kunnioittavaan hyvään lapsen kasvatuskumppanuuteen, joka syntyy vain kanssakäymisellä. Yhteiset tavoitteet luodaan arvoista, näkemyksistä ja vastuista keskustelemalla. (Stakes; oppaita 58, 2004) Päivähoidossa maahanmuuttajataustaisten asiakasperheiden kasvava määrä asettaa uusia haasteita vanhempien kanssa tehtävälle yhteistyölle. Yhteisen kielen puuttuessa tiedon välittäminen, asioiden hoitaminen ja hoito- sekä kasvatuskeskustelut edellyttävät tulkin käyttöä. Henkilökunta tarvitsee tietoa, opastusta ja tukea tulkin käyttöön voidakseen vastata työn haasteisiin.

6 5 Maahanmuuttajataustaisen perheen tullessa päivähoidon asiakkaaksi vanhempien kanssa keskustellaan perheen vaiheista ennen Suomeen tuloa, perheen nykytilanteesta sekä vanhempien toiveista päivähoidon suhteen. Aloitusvaiheen keskustelussa selvitetään, mitä kieltä / kieliä lapsen perheessä puhutaan ja vaikuttaako perheen uskonto lapsen arkeen päivähoidossa. Säännöllisen hoitoajan merkitys ja lapsen osallistuminen kaikkeen toimintaan tukevat toverisuhteiden muodostumista sekä edistävät lapsen tasavertaista osallisuutta ryhmän jäsenenä suomen kielen omaksumisen myötä. Vanhemmille kerrotaan, millaisia yhteistyökumppaneita ja -mahdollisuuksia päivähoidossa on ja miten toimitaan, kun havaitaan lapsen tarvitsevan lisätukea jossakin asiassa. (Työkalupakki; aloituskeskustelu vanhempien kanssa, Helsingin päivähoito 2005). Vanhempien kanssa käytävässä lapsen hoito- ja kasvatuskeskustelussa ja esiopetussuunnitelmaa tehtäessä sovitaan, miten lapsen suomen kielen oppimista päiväkodissa tuetaan, seurataan ja arvioidaan. Lapsiryhmässä työskentelevät aikuiset suunnittelevat opetusjärjestelyt asetettujen tavoitteiden pohjalta. Vanhempien kanssa keskustellaan lapsen oppimisen edistymisestä. 1.3 Kasvattaja kielen kehityksen tukijana Maahanmuuttajataustaisen lapsen kanssa toimiessaan päivähoidon työntekijällä on pedagoginen ja kielellinen rooli. Kasvattajan pedagoginen rooli tulee esille, kun valitaan toimintoja ja toimintatapoja, joiden avulla maahanmuuttajataustaiset lapset oppivat esimerkiksi fyysisiä ja motorisia perusvalmiuksia. Pedagogisen roolin rinnalla on kielellinen rooli, jolloin toimintojen ja toimintatapojen valintaan vaikuttaa tavoite kehittää lasten S2 -valmiuksia. Haastavin tehtävä on roolien yhdistäminen toimintoja ja toimintatapoja valittaessa sekä tasapainon löytäminen niiden välillä. (Buss & Lauren 1996) Helsingin esiopetuksen opetussuunnitelman linjaus on, että lapsen äidinkieltä ja kulttuuria tulee tukea ja että lapsen oman kulttuurin tulee näkyä esiopetuksen arkipäivässä. Kiinnostusta lapsen äidinkieltä ja kulttuuria kohtaan voi osoittaa valitsemalla kirjallisuutta ja musiikkia, joka on lähtöisin lapsen kulttuuritaustasta. Aikuinen antaa lapselle myönteistä palautetta ottamalla puheeksi lapsen kulttuuriin ja äidinkieleen liittyviä asioita tai käsittelemällä niitä muun toiminnan osana. Suomen kielen osaamattomuus ei merkitse kielitaidottomuutta. Aikuisen tulee rohkaista lasta käyttämään suomen kieltä ja tehdä lapselle myös avoimia kysymyksiä keskustellessaan hänen kanssaan. Aikuinen voi pyytää lasta kertomaan perheestään, millaisista asioista hän pitää ja mikä tekee hänet iloiseksi. Puheen havainnollistaminen, ilmein, elein ja kuvin auttaa lasta ymmärtämään uutta kieltä. Lasta kuuntelemalla ja hänen kanssaan keskustelemalla työntekijä saa tietoa, miten lapsi kertoo asioista ja käyttää suomen kieltä. Aikuisen tehtävänä on tukea lapsen kielenkäyttöä ja tarjota luonteva puheen malli. Selkeä puhetapa on kielenkäytön mallintamisen peruslähtökohta. Lisäksi tulee huomioida myös ilmaisun tarkkuus (syön omenan / omenaa). Kieltä opitaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Aikuisen tehtävänä on järjestää tilanteita, jotka houkuttelevat lasta oppimaan ja käyttämään suomen kieltä. Maahanmuuttajataustaista lasta rohkaistaan leikkimään toisten lasten kanssa.

7 6 Lapsen kanssa leikkiminen, leikin mallintaminen ja sen sanoittaminen tuo kielen mukaan toimintaan ja luo vuorovaikutustilanteita. Ensisijaisesti lapsi tarvitsee suomen kieltä tullakseen toimeen ryhmässä ja saadakseen kavereita. 1.4 Oppimisympäristö Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan se on kontekstisidonnainen tapahtuma, joka liittyy ympäröivään tilanteeseen sekä laajemmin ajateltuna kulttuuriin. Lapsen kielen kehityksen ja oppimisen kannalta on tärkeää, miten lapsen psyykkiset perustarpeet on huomioitu päivähoidon arjessa ja oppimisympäristössä. Oppimisympäristö voidaan jakaa fyysiseen ja psyykkis-sosiaaliseen oppimisympäristöön sekä opetussuunnitelman raamittamiin, opetuksessa käytettäviin sisältöihin ja menetelmiin. Fyysisen oppimisympäristön tulee olla kielellisesti ja kuvallisesti suunniteltu niin, että se aktivoi monipuolisesti lasta kielen käyttämiseen eri tilanteissa. Aikuisen tehtävänä on luoda motivoiva ja kannustava ilmapiiri, jossa lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Psyykkis-sosiaaliseen oppimisympäristöön vaikuttaa aikuisen persoonallinen tapa toimia vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Parhaimmillaan oppiminen on positiivisia oppimiskokemuksia mahdollistava prosessi, jota luonnehtii ilo. 1.5 Lapsen kielen ja puheen kehitys Terveenä syntyneellä lapsella on synnynnäiset valmiudet kielen oppimiseen. Näiden valmiuksien kehittymiseen vaikuttavat perinnölliset ominaisuudet, ympäristötekijät ja läheiset ihmissuhteet. Vauvan ja häntä hoitavan aikuisen vuorovaikutus kehittyy jo varhain ja se tukee lapsen kielen ja puheen kehittymistä. Vauva aloittaa vokaaliääntelyn noin 5-6 viikon iässä. Ääntely kehittyy monipuolisemmaksi ja mukaan tulevat konsonantit. Noin puolivuotiaan lapsen ääntelyssä ilmenee konsonantti-vokaalitavusarjoja ( ma-ma ). Sisäinen kieli kehittyy ennen puheen oppimista. Lapsi tietää, mitkä esineet kuuluvat yhteen ja mihin esineitä voi käyttää, vaikka hän ei tiedä esineiden nimiä (esimerkiksi laittaa kenkää jalkaan tai harjaa hiuksia). Yksivuotias lapsi tapailee sanoja ja reagoi oman nimensä kuulemiseen. Lapsen sanasto kehittyy pääasiassa substantiiveista ja verbeistä; lapsi nimeää esineitä, asioita ja toimintoja. Ensimmäisen ikävuoden lopulla lapsella on käytössään erilaisia ilmaisuja: osoittaminen, pyytäminen, kieltäminen, tervehtiminen, paikallistaminen (tässä, täällä) ja ominaisuuden ilmaiseminen (iso - pieni). Puolentoista vuoden iässä lapsi tuottaa sanaa ja kykenee noudattamaan lyhyitä toimintaohjeita. Yhdellä sanalla hän voi ilmaista erilaisia asioita, joiden tarkoituksen aikuinen voi päätellä asiayhteydestä ja lapsen äänenpainosta. Sanojen taivutus on vielä puutteellista ja ilmaisut voivat kuulostaa sähkeenomaisilta. Kaksivuotias ilmaisee itseään jo puheen avulla. Lapsen sanavarasto sisältää yli 200 sanaa. Käytetyimmät sanaluokat ovat substantiivit ja verbit, joilla lapsi kuvaa lähiympäristönsä ihmisiä sekä tuttuja esineitä ja asioita. Lapsi käyttää kahden - kolmen, jopa neljän sanan lauseita, joissa sanat taipuvat. Lapsi osaa käyttää monikkoa sekä sisä- ja ulkopaikallissijoja (tuolissa, tuolista, tuoliin ja tuolilla, tuolilta, tuolille). Kaksivuotias esittää mitä, mikä, kuka ja missä -kysymyksiä sekä alkaa käyttää puheessaan minä ja sinä -pronomineja.

8 7 Kolmevuotiaan puhe on lähes täysin ymmärrettävää. Hän osaa kertoa päivän tapahtumista ja ymmärtää kaksiosaisia ohjeita. Puheessaan lapsi käyttää oikein lauseen pääjäseniä (subjektia, predikaattia ja objektia), mutta artikulaatiossa esiintyy vielä virheellisyyksiä. Asioiden syy- ja seuraussuhteet kiinnostavat lasta ja hän tekee paljon miksi ja mitä varten -kysymyksiä. Sanasto sisältää satoja sanoja useista sanaluokista. Lapsi osaa käyttää usean sanan yhdistelmiä ja taivuttaa sanoja eri persoonamuodoissa ja useissa aikamuodoissa. Puheessa esiintyy vielä yleiskielestä poikkeavia omia taivutuksia. Kolmevuotias lapsi hallitsee vokaalit, mutta konsonanttien hallinta voi olla puutteellista. Hän osaa ilmaista esineiden laatua ja sijaintia, hallitsee käsky- ja kieltolauseita sekä käyttää apuverbejä. Kerronnan taidot kehittyvät ja hän keksii itse tarinoita. Kielellinen tietoisuus ja kiinnostus sanaleikkeihin lisääntyvät, lapsi ymmärtää toisten puhetta ja tarinoita hyvin, mutta saattaa kysellä uusien sanojen merkityksiä. Lapsi osaa keskustella, kuunnella muita ja esittää kysymyksiä kuulemastaan. Neljävuotiaan puheessa on eri sanaluokkien sanoja samassa suhteessa kuin aikuisen jokapäiväisessä puheessa. Lapsi käyttää pää- ja sivulauseita, taivuttaa sanat ja hallitsee verbien aikamuodot samoin kuin adjektiivien vertailumuodot. Viisivuotias lapsi ymmärtää ja käyttää monipuolista ja sujuvaa kieltä. Hän hallitsee peruskäsitteitä ja äidinkielen taivutussäännöt, vaikka satunnaisia taivutusvirheitä voi vielä esiintyä. Lapsi oppii jatkuvasti uusia sanoja ja käsitteitä ymmärtäen niiden merkityksen omien kokemusten, havaintojen tai asiayhteyden perusteella. Kuusivuotiaan puhe on selkeää ja rakenteellisesti oikeaa. Lapsi ymmärtää pitkiä lauseita ja käsitteellistä kieltä. Hän osaa kuvata kielellisesti mm. tunteita, vertailla esineiden ja ihmisten ominaisuuksia ja tarkentaa aikaan liittyviä ilmaisuja. Tarinankerronnan taidot ovat jo hyvät ja lapsi osoittaa kiinnostusta kirjoitettuun kieleen sekä sanoilla ja äänteillä leikkimiseen. Hän kykenee muistamaan ja toistamaan useita irrallisia sanoja tai numeroita. (Siiskonen, 2003)

9 8 Lapsen kielen ja puheenkehitys ennen kouluikää: Ikä Kielellisen kehityksen vaihe 0-1 v. Monipuolista jokeltelua Kyky käyttää eleitä ilmaisun tukena merkityksellistä sanaa - sanaston ymmärtäminen on kehittyneempää kuin tuottaminen - symbolisia leikkitoimintoja 1-2 v. Ymmärtää pieniä lauseita ja kehotuksia (osoittaa esineitä, ojentaa esineen pyydettäessä) Yli 250 merkityksellistä sanaa (yksilöllinen vaihtelu sanaa) - sanayhdistelmiä, jotka taipuvat Lapsi oppii noin 10 uutta sanaa päivässä - substantiivien ja verbien osuus määrällisesti suurin - adjektiivit, pronominit ja partikkelit yleistyvät Puheessa esiintyy taivutusmuotoja - preesens- ja imperfektimuotoja - monikon tunnus ja genetiivi - partitiivi, sisä- ja ulkopaikallissijoja Lapset käyttävät myös omatekoisia muotoja ja taivutuksia Kiinnostus puheeseen ja kuunteluun 3 v. Puhe lähes kokonaan ymmärrettävää Monisanaisia lauseita Apuverbin käyttöä, eri aikamuotoja, verbin taivuttamista eri persoonissa Käsky-, kielto- ja kysymyslauseita Esineiden paikkaa osoittavia määreitä Adjektiivien vertailuasteiden käyttöä Kielellisen tietoisuuden alku: sana- ja loruleikit Ymmärtää arkikieltä, kuuntelee pieniä kertomuksia Puheessa voi ilmetä lievää takertelua tai sujumattomuutta 4-5 v. Eri sanaluokan sanoja esiintyy samassa suhteessa kuin aikuisen arkipuheessa Kertoo tarinoita, satuilee Lapsi hallitsee sanojen taivutusta ja lauseiden muodostamista koskevat perussäännöt - omatekoisten taivutusten väheneminen Ilmaisujen tarkentuminen tulee esille - ajan ilmaisuissa - paikan ja sijainnin kuvauksessa - esineiden ja asioiden laadullisessa tarkastelussa (koko, määrä, väri, muoto) Ymmärtää ja käyttää monipuolista ja sujuvaa kieltä 6-7 v. Lapsi hallitsee noin sanaa, sanojen ääntäminen on yleiskielen mukaista Lapsen puhe on selkeää ja rakenteellisesti oikeaa Lapsi nimeää sujuvasti esineitä ja symboleja Foneemisen tietoisuuden kehittyminen - lapsi oivaltaa vähitellen, että sanat muodostuvat erillisistä äänteistä - havaitsee sanojen äänne-eroja - oppii yhdistämään, poistamaan, lisäämään ja laskemaan äänteitä Vuorovaikutuksen perustaitojen omaksuminen - lapsi keskittyy kuuntelemaan puhetta - esittää kysymyksiä kuulemastaan - vastaa kysymyksiin, puhuu vuorotellen - toimii annettujen ohjeiden mukaisesti Ymmärtää jo pitkiä lauseita ja käsitteellistä kieltä (Lyytinen)

10 9 1.6 Lapsi toisen kielen oppijana Toisella kielellä tarkoitetaan kieltä, jota opitaan kohdekielisessä ympäristössä, mutta se ei ole puhujan äidinkieli. Lapsella on ympärillään useita puheen malleja, lapsia ja aikuisia. Lapsi alkaa tuottaa yksittäisiä sanoja ja fraaseja sekä vähitellen lyhyitä lauseita. Kielitaito kehittyy sekä ymmärtämisen että oman tuottamisen (passiivisen ja aktiivisen kielenkäytön) kautta. Kielestä opitaan ensin ymmärtämään ja ilmaisemaan perusasiat, ja tätä taitoa kutsutaan pintasujuvuudeksi. Pintasujuvuuden saavuttaminen on osa kielen oppimisen prosessia, mutta se ei riitä kielen syvällisempään ymmärtämiseen. Toisen kielen oppimisen prosessiin kuuluu myös välikielen vaihe, jolloin kielen kehitys saattaa vaikuttaa pysähtyneeltä. Lapsi alkaa käyttää kiertoilmauksia ja korvaavia sanoja, koska ei löydä täsmällistä ilmaisua tai sanaa (esimerkiksi anna minulle vauhtilauta = anna minulle pulkka tai tuo keltainen pallo taivaalla = aurinko ). Kielitaidon kehittymisen normaali suunta on etenevä, jolloin välikielen ilmaisut jäävät vähitellen pois. S2-opetuksen tehtävänä on tukea ja jäsentää luonnollista oppimisprosessia. Lapsen kielellisen tietoisuuden edistäminen on tärkeää, jotta hän saa valmiudet mm. lukemaan ja kirjoittamaan oppimiselle. Toinen kieli on lapselle paitsi oppimisen kohde myös väline, jolla hän oppii uusia asioita. Lapsen tulisi saada oppia ajoissa toisen kielen perusteet, jotta kieli voisi toimia oppimisen välineenä. Lapsi tarvitsee kieltä tunteiden ilmaisuun ja arjen tilanteiden hallintaan. Uuden kielen omaksuminen omaa ikätasoa vastaavaksi kestää keskimäärin (ainakin) 5-7 vuotta. Lapsi tarvitsee keskimäärin toistoa oppiakseen uuden sanan. Kielen syvempi ymmärtäminen ja osaaminen ovat edellytys oppimiselle. Suomen kielen riittämätön hallinta vaikeuttaa uusien asioiden ymmärtämistä ja oppimista viimeistään kouluiässä. Päivähoidon työntekijä voi olla maahanmuuttajataustaiselle lapselle ainoa aikuinen suomen kielen puheen malli. Lapsen suomen kielen oppimisen kannalta jokainen kohtaaminen ja päivähoidon arjen tilanne on arvokas. 1.7 Kielellinen tietoisuus Valtakunnallisen Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2000) mukaan lapsen tulee saada kokemuksia siitä, miten kirjoitettu kieli voidaan muuttaa puheeksi ja puhe kirjoitetuksi. Kielellisen tietoisuuden tavoitteena on herättää ja lisätä lapsen mielenkiintoa suullisen ja kirjoitetun kielen havainnointiin ja tutkimiseen. Tutkimisen kohteina ovat erilaiset tekstit, ilmaisut, yksittäiset sanat, kirjaimet ja äänteet. Kielellinen tietoisuus kehittyy loruilemalla, riimittelemällä, kielellä leikkimällä ja tutustumalla kirjoitettuun kielimuotoon. Kuuntelemalla ympäristönsä puhetta ja puhumalla lapsi oppii käyttämään kieltä monenlaisissa tarkoituksissa ja tehtävissä. Kielellisen tietoisuuden kehittymistä tuetaan keskustelemalla lapsen kanssa, kuvia katselemalla ja keskustelemalla niistä, lukemalla lapselle ja käsittelemällä luettua yhdessä lapsen kanssa ja hänen ehdoillaan. Aikuisen oma kielellinen tietoisuus on tärkeää, sillä monipuoliset kielenkäyttötavat ja -mallit tukevat lapsen kielellistä kehitystä. (Karvonen & Rikkola 1993)

11 10 Kielellinen tietoisuus merkitsee tietoisuutta äännerakenteesta (fonologinen tietoisuus), sanoista ja niiden taivutuksesta (morfologinen tietoisuus), lauseiden rakentumisesta (syntaktinen tietoisuus), sanojen merkityksistä ja niiden eroista (semanttinen tietoisuus) sekä tietoisuutta käyttää kieltä tilanteeseen sopivalla tavalla (pragmaattinen tietoisuus). Kielellisen tietoisuuden kehittämisen perusta on, että lapsi nähdään kuuntelijana, puhujana, lukijana ja kirjoittajana. (Karvonen & Rikkola, 1993) Fonologinen tietoisuus tarkoittaa sitä, että lapsi ymmärtää sanojen muodostuvan äänteistä. Lapsi alkaa leikkiä kielellä ja tunnistaa riimin sekä sanojen alku- ja loppuäänteitä. Sanojen äännerakenteiden kuuleminen puheessa on vaikeaa. Tavujen erotteleminen sanoista on helpompaa, koska ne muodostavat itsenäisiä äännepaketteja. Äänteiden keston kuuleminen ja hahmottaminen, rytmittäminen ja painottaminen sekä kirjain-äänne -vastaavuuden oivaltaminen on välttämätöntä mekaanisen lukutaidon kannalta. Riimit, lorut, tavuttamis- sekä alku- ja loppuäänneleikit tukevat lapsen fonologisen tietoisuuden kehittymistä. (Torneus, 1991) Morfologinen tietoisuus viittaa kielen sanastoon ja sanojen taivutusmuotojen hallintaan. Suomen kielen erityispiirteenä ovat muunmuassa sanojen taipumisen yhteydessä tapahtuvat astevaihtelumuutokset (esim. k, p, t). Leikit yhdyssanoilla tukevat morfologista tietoisuutta. (Torneus, 1991) Syntaktinen tietoisuus on tietoisuutta kielen säännöistä ja siitä, miten sanat liittyvät lauseiksi. Tämä on tärkeää luetun ymmärtämisen kannalta, koska kirjoitetusta kielestä puuttuu ymmärtämistä tukeva melodia. Lauseen täydentämisleikit sekä lauseen muodostaminen kuvien avulla auttavat lasta hahmottamaan syntaktista tietoisuutta. (Torneus, 1991) Semanttinen tietoisuus viittaa kykyyn luokitella ja määritellä sanoja. Sen kehittymiseen vaikuttaa sanaton viestintä (ilmeet, eleet ja liikkeet), joka tukee sanojen merkityksen ymmärtämistä. Luetun ymmärtämisen kannalta tärkeitä ovat tietoisuus sanojen merkityksestä ja niiden merkityseroista, tietoisuus sanojen merkityksistä eri yhteyksissä, synonyymien (eri sana, sama merkitys) ja homonyymien (sama sana, eri merkitys: lukusana kuusi, substantiivi kuusi ) tunnistaminen. Pragmaattinen tietoisuus viittaa kykyyn käyttää kieltä tarkoituksenmukaisella tavalla. Siihen kuuluvat tietoisuus kielenkäytöstä eri tilanteissa ja omassa kulttuurissa, kielenkäytöstä erilaisten puhujien kanssa sekä tietoisuus oman kielenkäytön kehittymisestä. Kertominen tapahtumista ja kuvista, saduttaminen ja erilaiset haastattelut tukevat lapsen pragmaattista tietoisuutta. (Rikkola, 1999) 1.8 Suomen kielen ominaispiirteitä Kaikissa kielissä on ominaispiirteitä, jotka voivat vaikuttaa toisen kielen omaksumiseen. Suomen kielessä on omat ominaispiirteensä, joiden tiedostaminen S2-opetuksessa on tärkeää. Lapsen lähtökieli pitää selvittää, jotta aikuinen ymmärtää, mitkä asiat lapsen lähtökielessä voivat vaikuttaa suomen kielen oppimiseen. Kielten ominaispiirteissä voi olla yhtäläisyyksiä tai suuriakin eroavaisuuksia. Suomen kielen ominaispiirteitä ovat: pitkäsanaisuus, äänteistön konservatiivisuus, konsonanttien niukkuus, vokaalivaltaisuus, äänteiden kestoasteet, astevaihtelu,

12 11 vokaalisointu puhunnan yleissävyssä, muoto-opillinen synteettisyys, muoto- ja lauseopin erikoisuudet. Suomen kielen ominaispiirteitä: Pitkäsanaisuus Äänteistön konservatiivisuus Konsonanttien niukkuus Vokaalivaltaisuus Äänteiden kestoasteet Astevaihtelu Vokaalisointu yleissävyssä puhunnan Muoto-opillinen synteettisyys Muoto-opin erikoisuudet Lauseopin erikoisuudet (Koppinen, Lyytinen, Rasku-Puttonen, 1989 ) päätteet tulevat sanojen loppuun, paljon yhdyssanoja kirjain-äänne -vastaavuus, yksi r - ja s -äänne vanhoissa suomen kielen sanoissa konsonantteja on 12 + äng -äänne ja lisäksi uudehkoissa lainasanoissa b, f, g ja sh -äänne sanoissa käytetään paljon vokaaleita (8 kpl) takka - takaa - takkaa - taakka - taakkaa näin pitkälle menevää äänteiden kestoasteen käyttöä ei tiettävästi esiinny muissa Euroopan kielissä sanansisäisten k:n, p:n ja t:n vaihtelu kukka-kukan, lupa-luvan, satu-sadun takavokaalit /a/, /o/, /u/ esiintyvät samassa sanassa; etuvokaalit /ä/, /ö/, /y/ esiintyvät samassa sanassa; /e/ ja /i/ voivat esiintyä sekä taka- että etuvokaalien kanssa poikkeus: tällainen päätteet tulevat sanan loppuun saadakseni - för att jag skulle få kieliopillisen suvun puuttuminen passiivin yksipersoonaisuus kieltosanaan kuuluu persoonan mukaan taipuva verbi: minä en syö, sinä et syö, hän ei syö, me emme syö, te ette syö, he eivät syö yksikön käyttäminen monikon sijasta: käsineet käteen, kengät jalkaan lauseenvastikkeet kongruenssi: verbi ja subjekti taipuvat samassa sijassa: minä haluan punaisen auton

13 12 2. S2-OPETUKSEN JÄRJESTELYT HELSINGIN PÄIVÄHOIDOSSA Suomi toisena kielenä (S2) -opetusrakenteen tavoitteena on luoda organisoitu malli, joka tarjoaa henkilökunnalle tehokkaan verkoston ja tuen. Verkoston tehtävänä on rohkaista yhtenäisen arviointimenetelmän käyttöönotossa, suunnitelmallisen kielen kehityksen tukemisessa ja opettamisessa. Toimintarakenteen tarkoituksena on kehittää ja päivittää henkilöstön osaamista. Se edistää asennekasvatusta ja ylläpitää arvokeskustelua päivähoidon arjessa. Päivähoitohenkilöstön tehtävänä on Helsingin S2-suunnitelman toteuttaminen ja suunnitelmallinen yhteistyö vanhempien kanssa. Esimies vastaa päivähoitoyksikkönsä S2-opetuksen toteutumisesta, lapsikohtaisten S2-suunnitelmien tekemisestä sekä arvioinnin suunnitelmallisesta toteutuksesta. Esimiesten sitoutuminen maahanmuuttajataustaisten lasten kaksikielisyyden kehittymisen haasteisiin ja henkilökunnan S2-opetuksen ohjaamiseen on tärkeää. Päiväkotien S2- vastaavat ja varavastaavat huolehtivat siitä, että tarvittava tieto välittyy päiväkotiryhmiin. S2-opetus on lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastuussa olevan henkilöstön tehtävä. Henkilökunta rohkaisee ja tukee lasten vanhempia heidän tehtävässään oman äidinkielen mallintajina ja ylläpitäjinä. Jokaisella päivähoitoalueella on vastuuesimiehestä ja päivähoitoyksiköiden edustajista koostuva päivähoidon maahanmuuttajatyön verkosto, jonka kautta uusi tieto ja hyvät työkäytännöt välitetään alueelle. Verkoston tehtävänä on uusien, sovittujen työtapojen esittely ja vakiinnuttaminen. Verkosto työstää arjessa esiin nousseita S2- opetukseen ja monikulttuurisuuteen liittyviä kysymyksiä. Päivähoitoalueilla on S2-lto / S2-elto, joka koordinoi alueensa S2-opetusta. Hän konsultoi ja auttaa henkilökuntaa S2-opetuksen toteuttamisessa, havaintojen dokumentoinnissa sekä kehittää lasten S2-kielen oppimisen seurantaa ja opetuksen arviointia. Päivähoitoalueen päällikkö vastaa järjestelyjen toteutumisesta alueellaan. Päällikkötiimialueilla kokoontuu monikulttuurista varhaiskasvatusta kehittävä päivähoidon maahanmuuttajatyön foorumi, joka koostuu vastuutetuista päivähoitoalueen päälliköistä, yksiköiden esimiehistä ja S2-lastentarhanopettajista sekä alueen muista asiantuntijoista. Foorumin tarkoituksena on varmistaa kehittämistyön toteutuminen päivähoitoalueilla ja laatia päällikkötiimialueen S2-opetuksen työsuunnitelma. Se ylläpitää yhteyksiä alueen muihin toimijoihin ja mahdollisesti tarvittaviin asiantuntijatahoihin. Maahanmuuttajatyön foorumi kartoittaa alueen osaamista ja koulutustarpeita, järjestää yhteistä koulutusta sekä tuottaa ja hyödyntää innovaatioita. Helsingin kaupungin päivähoidon vastuualue kehittää päivähoitopalveluja vastaamaan entistä paremmin myös maahanmuuttajataustaisten perheiden lasten tarpeisiin. Lasten kielenkehityksen tukeminen ja S2-opetuksen kehittäminen on jatkuva prosessi.