YHTEISEEN ELÄMÄÄN - Huostassapidon lopettaminen lastensuojelun toimenpiteenä. Miia Pitkänen

Transkriptio

1 YHTEISEEN ELÄMÄÄN - Huostassapidon lopettaminen lastensuojelun toimenpiteenä Miia Pitkänen Sosiaalityön erikoistumiskoulutukseen kuuluva lisensiaatintutkimus Marginalisaatiokysymysten erikoisala Yhteiskuntapolitiikan laitos Helsingin yliopisto Marraskuu 2008

2 2

3 3

4 4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO LASTENSUOJELUN INSTITUTIONAALISET TARKOITUKSET Lastensuojelun tehtävä Huostaanotto lastensuojelun toimenpiteenä Huostassapidon lopettaminen Lapsen ja perheen tuki huostassapidon jälkeen LAPSEN AMMATILLINEN SUOJELU Lastensuojelun sosiaalityöntekijän ammatillinen katse Huostaanottojen juridisuus suojaa ja rajoitteita Lapsen etu määrittelemisen vaikeus ja vastuu DOKUMENTIT JA NIIDEN TUTKIMINEN Tutkimuksen paikka lapsuuden ja sosiaalityön tutkimuksessa Aineistona asiakirjat Ammatillisuus dokumenteissa Tulkinnan kohteena ammatillisen kielen sisältö Tiedon etsimistä teksteistä Eettisyys lastensuojelun asiakirjatutkimuksessa MIKSI HUOSTASSAPITO LOPPUU AINEISTON EMPIIRINEN TARKASTELU Lapsen tilanteen, vanhemmuuden ja asiakasprosessin muutokset Sijoituksen jälkeinen tuki lapselle ja vanhemmalle Parempi lapsuus? LAPSEN ETU HUOSTASSAPIDON LOPPUMISESSA Ammatillisen konstruktion suhde lapsen edun sisältöihin Lapsen edun määrittely ammatillisena toimintana Lapsen oikeudet ja asema Institutionaalisesta lapsuudesta perhe-elämään Koekotiutus Huostassapidon tarkoitus vaarantaa lapsen edun Huolen poistuminen ja verkoston merkitys Lapsen paras, lapsen etu YHTEISEEN ELÄMÄÄN KIRJALLISUUS...139

5 5 Kuvioluettelo Kuvio 1. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret vuosina Kuvio 2. Huostassapidon lopettaminen Helsingissä Kuvio 3. Tutkimuksen metodologiset valinnat 57 Kuvio 4. Huostassapidon kesto (aika ei sisällä kiireellistä sijoitusta) 63 Kuvio 5. Lapsen tilannetta kuvaavat syytekijät 65 Kuvio 6. Vanhemman tilannetta kuvaavat syytekijät 67 Kuvio 7. Asiakasprosessiin liittyvät syytekijät 71 Kuvio 8. Jälkihuollon tukitoimien määrä 78 Kuvio 9. Huostassapidon lopettaminen ammatillisessa työskentelyssä lapsen/vanhemman tilanteeseen liittyvien syytekijöiden johdosta 91 Kuvio 10. Huostassapidon lopettaminen ammatillisessa työskentelyssä asiakasprosessiin liittyvän muutostilanteen johdosta 93 Kuvio 11. Lapsen etuna kuvattuja lapsen oikeuksia 96 Kuvio 12. Siirtymä institutionaalisesta lapsuudesta perhe-elämään 107 Kuvio 13. Lapsen edun kontekstit 132 Kuvio 14. Käsitekartta alle 18-vuotiaan lapsen huostassapidon lopettamisen arviointiin 136 Taulukkoluettelo Taulukko 1. Helsingin sosiaaliviraston tilasto huostaanotoista vuosina Taulukko 2. Aineisto lasten iän mukaan 62 Taulukko 3. Lasten sijaishuoltopaikat 63 Taulukko 4. Huostassapidon lopettamisen syyt 74 Taulukko 5. Syytekijöiden esiintyminen ikäluokittain 75 Taulukko 6. Syytekijöiden esiintyminen pienten lasten ja yli 13-vuotiaiden luokissa 76 Taulukko 7. Jälkihuollon tukitoimet 77 Taulukko 8. Lapsen asema lapsen edun kuvauksissa 98

6 6 1 JOHDANTO Tapasin lapsen lastenkodilla ja haastattelin häntä perhehuoneessa hoitajan läsnä ollessa. Lapsi näytti maalaus- ja piirustuskansiotaan. Myös äiti on nähnyt kansion, isä ei. Pyysin lasta piirtämään kuvan perheestään, hänelle tärkeistä ihmisistä. Lapsi piirtää kuvan Jennistä, tytöstä, joka on samassa lastenkodissa. Lapsi kertoo, että mikään ei pelota häntä. Isona hänestä tulee koululainen. Kysymykseen mikä hänestä tulee aikuisena lapsi vastaa, ettei halua olla aikuinen, se on rumaa, en tykkää aikuisista. Hoitaja kysyi tietääkö lapsi minne lapset muuttavat lastenkodista. Lapsi sanoi, että perheeseen. Hoitaja sanoi, että niin ja jotkut muuttavat kotiin. Kysyin missä lapsi haluaisi asua jos hän saisi päättää. Hän sanoi, ettei hän halua päättää. Lapsi sanoi, että hän haluaisi muuttaa perhoon. Kysyin, että perheeseenkö. Lapsi sanoi, että perhoon. Kysyin mikä se on. Lapsi ei tiedä. Lapsi kertoi, että haluaa muuttaa pois lastenkodista Jennin kanssa. Kirjaus 5-vuotiaan tytön ja lapsen sosiaalityöntekijän tapaamisesta lastenkodilla Tutkimukseni aiheena on alle 18-vuotiaiden lasten huostassapidon lopettaminen lastensuojelun toimenpiteenä. Lapsen asiakkuus kunnallisessa lastensuojelussa on polku, joka sisältää monenlaisia risteyskohtia. Lastensuojelun perustehtävänä on turvata lapselle hyvän kasvun ja kehityksen edellytykset. Tavoitteena on tunnistaa lapsen kehityksen riskitekijöitä mahdollisimman varhain ja tarjota palveluita, jotka vaikuttavat myönteisesti lapsen terveen ja tasapainoisen kasvun edellytyksiin. Lastensuojelu pohjautuu lapsen perusoikeuteen hyvästä ja arvokkaasta lapsuudesta. Lastensuojelun institutionaalinen tehtävä kiinnittyy monille yhteiskunnan rajapinnoille verkostoitumisen kautta. Yhteiskunnan tilan vaikutukset lapsien ja perheiden elämään tulevat lastensuojelun toimintasektorilla näkyviksi. Työttömyys, päihteiden käyttö, työelämän vaikutukset, perhemuotojen muutokset, palvelujärjestelmien toimivuus heijastavat vaikutuksiaan lasten ja perheiden elinolosuhteisiin ja lastensuojelupalveluiden tarpeeseen. Johdannon alkutekstinä olevassa aineistoesimerkissä kuvataan pienen tytön ja hänen sosiaalityöntekijänsä sekä lastenkodin työntekijän kohtaamista. Teksti sisältää lapsen kannalta monia tärkeitä asioita: piirtämisen, ystävän, äidin, isän, haaveen isoksi koululaiseksi kasvamisesta, pelon aikuisuudesta ja sen rumuudesta. Tyttö myös välittää tilanteen aikuisille, että hän ei halua päättää liian isosta asiasta, painottaen kuitenkin, että ystävää ei voi jättää lastenkotiin. Mielestäni kuvaus on hieno ja tilanne ammatillisesti taidokas. Lapsi saa

7 7 mahdollisuuden osallistua itseään koskeviin asioihin, mutta pystyy itse määrittelemään asiat, joista hänen kuuluu tietää. Myöhemmin lapsi palasi lastenkodista asumaan äitinsä luokse ja huostassapito päättyi. Mitä syitä päätökseen liittyi ja miten päätös oli lapsen etu, siihen vastaan tutkimuksellani. Lastensuojelun tilaa seurataan tilastoina, jotka kertovat lisääntyvistä asiakasmääristä lastensuojelun avohuollon ja sijaishuollon palveluissa. Jokaisen lastensuojelutilastoissa olevan lapsen tilanne sisältää erilaisia interventioita, jotta lapsuus olisi perusoikeuksien mukaista, hyvää ja antoisaa. Minulle lastensuojelun sosiaalityöntekijänä osa näistä lapsista on enemmän kuin luku tilastoissa. Joukossa on lapsia, joiden elämään olen lastensuojelun sosiaalityöntekijänä osallistunut. Olen vieraillut lapsen kodissa, omassa elämänpiirissä ja suunnitellut yhdessä lapsen, vanhempien, lähiverkoston ja muiden viranomaistoimijoiden kanssa palveluita, joiden tarkoituksena ovat olleet myönteiset vaikutukset lapsen oikeuteen hyvästä lapsuudesta. Tilastoissa on myös lapsia, joiden kasvun edellytyksiin on tullut merkittäviä muutoksia huostaanoton ja sijaishuollon järjestämisen myötä. Näiden lasten kohdalla hyvän ja turvallisen kasvun edellytyksiä ei ole voitu edes tukitoimin rakentaa synnyinperheessä. Lapsen etuun perustuvan laajan ja usein moniammatillisen arvion myötä on päädytty huostaanottoon. Oman lukunsa tilastoissa muodostavat lapset, joiden huostassapito on päättynyt lapsuuden aikana. Lastensuojelutyössä huostassapidon lopettaminen on lapsen kannalta merkittävä ratkaisu. Se näkyy lapsen elämässä isoina arjen, ihmissuhteiden sekä kasvuolojen muutoksina. Tutkimuksessani analysoin ammatillista ja dokumentoitua tietoa huostassapidon lopettamisen syistä ja lapsen edusta. Kiinnostus aihetta kohtaan nousee työkokemuksestani lastensuojelussa. Jokaisen lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle on oma tarinansa, mutta tutkimukseni kautta halusin selvittää mitä yhteistä voidaan sanoa tilanteista kun lapsen huostassapito päättyy. Näen tarpeellisena lisätiedon tuottamisen huostassapidon lopettamisesta, jotta käytännön työssä pystytään entistä jäsentyneemmin arvioimaan huostassapidon lopettamista. Halu selvittää huostassapidon lopettamista nousee myös lastensuojelua kohtaan esitetystä kritiikistä, joka kohdentuu näkemykseen, että huostassapidon lopettaminen on harvinaisempaa kuin pitäisi (esimerkiksi Ikonen 2006). Tälle keskustelulle tutkimukseni toimii vastapuheena: lastensuojelun

8 8 ammattikäytäntöihin kuuluu myös huostassapidon lopettaminen. Päätös huostassapidon lopettamisesta on lapsen kannalta yhtä merkittävä kuin päätös huostaan ottamisesta ja päätöksen vaikutukset lapsen elämäntilanteeseen oletettavasti suuria. Huostaanotot ovat vahvasti määrittäneet lastensuojelun julkisuuskuvaa. Erityisesti huostaanottaminen on lastensuojelun ammattikäytännöistä laajimmin tunnettu, muun lastensuojelun sosiaalityön jäädessä tämän julkiselta kuvaltaan usein pelottavan ja uhkaavan huostaanottamisen varjoon, vaikkakin vain pieni osa huostaanotoista tehdään vastoin asianosaisten tahtoa. Haluan tutkimuksellani tehdä näkyväksi, että lastensuojelutyön ammatilliseen työskentelyyn liittyy lapsen ja perheen näkökulmista myös paljon myönteisiä muutoksia. Lastensuojelu on juridista toimintaa ja sen ensisijaisena asiakkaana on lapsi. Tutkimuksessani viittaan myöhemmin lapsuuden institutionaalisiin piirteisiin, joilla tarkoitan lastensuojelun viranomaistyön vaikutusta lapsen elämäntilanteeseen. Suomalainen lapsuus paikantuu usein monenlaisiin instituutioihin. Tässä tutkimuksessa kontekstina on lastensuojelun sosiaalityön ammatillinen toiminta kunnan lastensuojelupalveluissa. Viranomaistoiminta jättää omat jälkensä lapsuuden polkuun ja tarkasteltaessa erityisesti lastensuojelun sosiaalityön tekoja nämä jäljet ovat lapsen kannalta erityisen merkittäviä. Lastensuojelulain ( /683, uusi lastensuojelulaki lähtien 417/2007, jatkossa Lsl) lisäksi lastensuojelun institutionaalista tehtävää ohjaavat Suomen ratifioima lapsen oikeuksia korostava YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja oikeusvaltio- sekä ihmisoikeusperiaatteet (Euroopan ihmisoikeussopimus). Lapsen asiakkuus lastensuojelussa sisältää huolen terveen ja tasapainoisen kasvun riskeistä. Lapsen lastensuojelutyölle on asetettu asiakassuunnitelmaan kirjattu yhteinen tavoite muutoksesta, joka lisää lapsen hyvän lapsuuden toteutumista. Lastensuojelulaki edellyttää, että huostassapidon lopettamiseen päädytään, kun tarvetta huostassapidon jatkamiselle ei enää ole ja huostassapidon lopettaminen arvioidaan lapsen edun mukaiseksi. Julkisesti on esitetty ehdotuksia huostaanottojen tekemisestä määräajaksi (Ikonen 2006). Vuonna 2008 voimaan astunut lastensuojelulaki ei kuitenkaan tuonut tämänkaltaista muutosta lastensuojelun käytäntöihin. Sosiaalityöntekijöiden velvollisuudet tarkistaa asiakassuunnitelmaneuvotteluissa

9 9 huostassapidon edellytysten olemassaoloa kuitenkin uuden lastensuojelulain myötä korostuivat (Lsl 417/2007, 47 ). Tutkin miten asiakirjoihin perustellaan huostassapidon lopettaminen. Tutkimuksen pääkysymys jakautuu kahdeksi alakysymykseksi: 1. Mitä asiakirjat kertovat alle 18-vuotiaiden lasten huostassapidon päättymiseen johtaneista syistä? 2. Miten lapsen etu näkyy asiakirjoissa? Tutkimukseni rajautuu koskemaan erillisellä Lsl:n 20 :n ( lähtien 47 ) mukaisella päätöksellä lopetettuja huostastaanottoja, jotka päättyvät muista syistä kuin lapsen 18-vuoden iän tai avioliiton solmimisen myötä (Lsl 361/1983). Tutkimuksen aineisto muodostuu puolentoista vuoden ajanjaksolta Helsingin sosiaalivirastosta kerätyistä lastensuojelun päätösasiakirjoista (yhteensä 71 lapsen huostassapidon lopettamispäätökset). Kuvaan toimenpiteen sisällön sosiaalityön näkökulmasta, johon merkittävimmin vaikuttaa arvio lapsen edusta. Analysoin tekstejä kategorisen ja kerronnallisen sisällönanalyysin avulla (Tuomi & Sarajärvi 2002; Lieblich 1998). Tutkimus paikantuu sosiaalityön ammattikäytäntötutkimukseen, lastensuojelututkimukseen ja välillisesti myös lapsuustutkimukseen. Lapsuustutkimuksen kenttään tutkimus paikantuu institutionaalisen lapsuuden kuvauksen kautta. Lastensuojelun ammatillisilla toimenpiteillä on vaikutuksia lapsuuden kokemuksiin ja lapsen elämään. Tutkimuksen tieto muodostuu sosiaalityöntekijän laatimista ammatillisista teksteistä, joissa kuvataan lastensuojelullisessa viitekehyksessä lapsuuteen paikantuvia yksilöllisiä asioita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu lastensuojelutyön ammatillisen toiminnan lähtökohdista sekä lapsen edun käsitteen ammatillisista sisällöistä. Tarkastelen huostassapidon lopettamista lastensuojelun institutionaalisena toimenpiteenä. Ammatillisen toiminnan sisällöistä painottuvat työn juridiset lähtökohdat, joissa keskeistä ovat lapsen oikeudet. Tarkastelen huostassapidon lopettamista oikeudellisesta näkökulmasta painopisteenä lastensuojelun sosiaalityön käytännöt. Lapsen etu on juridinen käsite, jonka toteutumisen

10 10 varmistaminen on keskeistä lastensuojelun ammatillisissa päätöksissä. Tutkimuksessa tarkastelen lapsen edun käsitettä juridista tarkoitustaan konkreettisemmin lapsen elämään liittyvinä sisältöinä. Tarkennan lapsen etuna kuvattujen perusteluiden paikantumista lapsen sosiaalisen tilanteen kuvaukseen huostassapidon päättyessä. Aineistoni muodostui sosiaalityön asiakirjoista eli ammatillisista teksteistä. Teksteillä oli päätösasiakirjoina lapsen lastensuojelun asiakkuudessa oma merkityksensä. Ammatillisuuden sisällöt rakentuvat vahvimmin asiakastyöstä, mutta myös dokumentaatiolla on tärkeä merkityksensä sosiaalityön toiminnoissa ja tiedonmuodostuksessa. Teksti päätöksenä lopetti lapsen sijaishuollon ja aiheutti lapsen elämäntilanteessa muutoksen. Tutkimukseni ei kohdentunut tekstien kirjoittamisen tapoihin, vaikka kokonaan en voinut sivuuttaa ammatillisten tekstien muodostumisen säännönmukaisuuksia. Tutkimusasetelmassani tekstit toimivat tiedon lähteinä, joiden kautta kuvasin ja analysoin tutkimani ilmiön sisältöä. Ennen tekstien analysointia tarkensin itselleni ammatillisen kielen luonnetta ja asiakirja-aineiston rajoja. Olin tutkijana aineistoni rajaamalla alueella, teksteistä ei voinut päästä lapsen ja sosiaalityöntekijän välisen asiakassuhteen sisältöihin. Asiakirjoihin kirjoitettu tieto oli sosiaalityöntekijän tulkintaa ja valintoja. Analyysini tein tietämättä mitä valintoja sosiaalityöntekijä oli jättänyt käyttämättä. Tarkastelin sosiaalityöntekijän tekemien valintojen ja tulkintojen kautta tekstien sisältöä erityisesti lapsen näkökulmasta. Tavoittelin tutkimukseni tiedolla ymmärrystä huostassapidon lopettamisen sisällöllisistä tekijöistä ja aineistoni kautta käsitystä mitä lapsen edulla huostassapidon lopettamisen yhteydessä tarkoitetaan. Huostassapidon lopettaminen on lastensuojelun toimenpiteenä monitahoinen. Päätökseen sisältyy lapsen näkökulmasta paljon merkityksellisiä tekijöitä, vanhempien kannalta päätös usein tarkoittaa kokonaisvastuun ottamista lapsen kasvun ja kehityksen hyvistä edellytyksistä. Lastensuojelun ammatillisen toiminnan näkökulmasta päätökseen sisältyy arvio huostassapidon tarpeen poistumisesta ja päätökseen vaikuttaneista tekijöistä. Päätökseen sisältyy myös lastensuojelun velvoite huolehtia lapsen kannalta hyvästä siirtymästä pois sijaishuollosta ja jälkihuollollisten tukitoimien arvioiminen ja järjestäminen.

11 11 Aiheen valintaa ja tutkimuksen sisällön suuntaa ohjasi joukko valintoja. Kuten lastensuojeluasioihin yleensäkin, myös tähän aiheeseen liittyvät hyvin moninaiset tasot. Huostassapitäminen ja sen lopettaminen koskettavat yksilöä, perhettä, yhteisöä, yhteiskuntaa, institutionaalista järjestelmää ja moninaisia viranomaistoimintoja, jotka lastensuojelutyössä usein sulavasti kietoutuvat toisiinsa. Päädyin etsimään tietoa nimenomaan huostassapidon lopettamisen ammatillisista sisällöistä ja kirjoittamaan tutkimustani ensisijassa lastensuojelun ammattilaisille. Lapsi kuitenkin säilytti oman paikkansa tutkimukseni fokuksessa olemalla tutkimani ammatillisen toiminnon keskeisin subjekti. Tutkimusta tehdessäni huomasin, että ennakkokäsitykset, jotka tutkimustani lähtökohtaisesti ohjasivat, alkoivat hävitä. Huostassapidon lopettaminen näyttäytyi monipuolisempana kuin ennalta ajattelin. Aineistossa oli lapsen iän, sijaishuoltomuodon ja sen keston suhteen monenlaisia tilanteita kuvaavia päätöksiä. Tutkijan tehtävääni olen tehnyt väistämättä myös lastensuojelun ammattilaisena. Oman ammatillisuuden hyödyntäminen on ollut aineiston analyysissa ja tutkimuksen toteuttamisessa arvokas lähtökohta. Lastensuojelutyö sisältää monia kohtia, jotka ansaitsisivat tutkimuksellisia puheenvuoroja. Oma valintani kiinnittyy yhteen lukuisista lastensuojelun ydinkysymyksistä, huostaanottoon ja erityisesti nyt sen lopettamiseen. Aikaisempaa tutkimustietoa huostassapidon lopettamisesta ei Suomessa ole. Huostassapidon lopettamista ei yleisesti myöskään kuvata lastensuojelun tilastollisissa tarkasteluissa. Lastensuojelulla on vastuu tarkastella toimenpiteiden sisältöä ja tekijöitä, joiden kautta työtä voidaan kehittää lapsen kannalta suuntaan, joka varmistaa turvallisten, lapsen kehitystä ja kasvua tukevien palveluiden tarjoamisen. Näen huostassapidon lopettamisen toimenpiteenä, jonka kautta mahdollistuu lastensuojelun ammatillisten toimenpiteiden vaikutusten tarkastelu. Uskon, että tiedon tuottaminen huostassapidon lopettamisesta ja lapsen lastensuojelun asiakaspolun yhdestä risteyskohdasta antaa lastensuojelun sosiaalityölle mahdollisuuden kehittyä ja niille asiakkuudessa oleville lapsille, joiden huostassapidon päättymistä arvioidaan, mahdollisuuden entistä parempiin lastensuojelun sosiaalityön palveluihin.

12 12 2 LASTENSUOJELUN INSTITUTIONAALISET TARKOITUKSET 2.1 Lastensuojelun tehtävä Lastensuojelun keskeisenä periaatteena on lapsen suotuisan kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen. Lastensuojelun institutionaalista tehtävää ohjaa vahvimmin lastensuojelulaki (417/2007), joka edellyttää lastensuojelun puuttuvan lapsen ja perheen ongelmiin riittävän varhain. Toinen edellytys koskee lapsen edun huomioimista lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja toteutettaessa. (Lsl 417/2007, 4.) Vuoden 2008 alussa voimaan tulleen lain pykälissä tämän tehtävän hoitamisesta vastaa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, jolta edellytetään sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuslain mukaista pätevyyttä (13 ). Yhteiskunnallisena instituutiona lastensuojelun sisällöt vaihtelevat. Lastensuojelu voi kohdentua tiukasti lasten laiminlyönteihin ja pahoinpitelyihin tai ulottua ennaltaehkäisevänä toimintana laajemmin perheen elämään (Weightman & Weightman 1995). Suomalainen hyvinvointipainotteinen lastensuojelu korostaa lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukemista, jossa lasten suojeleminen on vain yksi osatehtävä (Heino 2008, 75). Lasten hyvinvoinnin edistämiseksi tehdään suojelutyötä myös peruspalveluissa. Lasten suojelu tähtää kaikkien lasten hyvinvoinnin edistämiseen ennalta ehkäisevästi esim. neuvolatoiminnan, päivähoidon, opetustoiminnan tai muun yhteisöllisen toiminnan kautta. Kunnan vastuulla oleva lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu merkitsee usein viimesijaista suojaverkkoa. Muiden järjestelmien osoittautuessa voimattomiksi on lastensuojelun tehtävänä kohdistaa huomio häiriötilaan. Lastensuojelua voidaan kuvata jälkikäteen tapahtuvaksi korjaavaksi ja repressiiviseksi toiminnaksi. (Mahkonen 2003, 50.) Puhuttaessa lastensuojelusta lapsuuden suojelun tai lasten suojelun sijaan keskeistä on panna merkille se, että lastensuojelu on häiriötiloja korjaavaa toimintaa lapsen parhaaksi. Toisin on lapsuuden suojelun ja lasten suojelun osalta. Niissä kummassakin on voittopuolisesti kysymys ennalta ehkäisevästä työstä, jotta lapsen etu (in abstracto) toteutuu. (Mahkonen 2003, 211.)

13 13 Tätä häiriötilaa korjataan lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelutyön kautta. Lastensuojelulaki tähtää lasten ja nuorten kasvuolojen kohenemiseen, huoltajien tukemiseen lastenkasvatuksessa sekä lapsen huollon turvaamiseen kaikissa olosuhteissa. Nämä kolme perustavoitetta läpäisevät kaikki lastensuojelulain säännökset. Lisäksi lastensuojelulaki sisältää neljä muuta kantavaa periaatetta: lapsen edun vaalimisen, perhekeskeisyyden, optimaalisuuden kaikissa toimissa ja väliintuloissa sekä lapsen fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden. (Mahkonen 2007, 49; Lsl 417/2007, 4.) Kunnallisen lastensuojelutyön osa-alueina ovat lastensuojelutarpeen selvitys, erilaiset avohuollon tukitoimet lapsen ja perheen tilanteen tukemiseksi, esimerkiksi tukihenkilö, perhetyö, tukiperhe, vertaisryhmätoiminta, lomatoiminta ja taloudellinen tuki. Lastensuojelun avohuollon tehtävien lisäksi palveluina ovat lapsen kiireellinen sijoitus, huostaanotto ja sijaishuollon järjestäminen sekä sijoituksen jälkeinen jälkihuoltotyö. Kaikessa työskentelyssä on huomioitava, miten ratkaisuvaihtoehdot turvaavat lapsen tasapainoisen kehityksen, hänelle läheisten ihmissuhteiden säilymisen, oikeuden saada ymmärrystä ja hoitoa sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen. Lisäksi lastensuojelun sosiaalityön ratkaisuissa on varmistettava lapselle oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen, itsenäistymiseen sekä huolehdittava lapselle mahdollisuus vaikuttaa omissa asioissaan ja kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimiseen. (Lsl 417/2007, 4.) Lastensuojelulaissa lapsi on alle 18-vuotias ja nuori vuotias henkilö. Ikärajat ovat säilyneet vuoden 1936 lastensuojelulaista lähtien. Tuolloin lastensuojelun huoltovastuu päättyi lapsen täyttäessä 16 vuotta, mutta huoltoa voitiin jatkaa 18 vuoden ikään ja ns. pahantapaisten lasten kohdalla 21-vuotiaaksi (Pulma 2004, 11). Lastensuojelun ensisijaisena toiminta-alueena voidaan nähdä perheen psykososiaalinen tukeminen. Toimintatavan osoittautuessa riittämättömäksi on siirryttävä lastensuojelun suojaamistehtävään, jolloin työskentelyyn liittyy riskin-, turvallisuus- tai jopa vaarallisuus arviointia. (Nyqvist 2003, 20.) Lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelutyössä palvelu ja kontrolli ovat läsnä samanaikaisesti. Pösö (2007, 66-67) jaottelee institutionaalisen lastensuojelun ulottuvuudet neljään osaan. Lastensuojelu on yhteiskunnallinen lakiin, yhteiskuntapolitiikkaan ja sen järjestelmiin kiinnittyvä perhe- ja sukupolvisuhteita ohjaava

14 14 julkinen instituutio. Toiseksi lastensuojelu toteuttaa tehtäväänsä nojaamalla sekä ammatilliseen että maallikkotietoon. Kolmanneksi lastensuojelu on lasten, äitien, isien ja muiden asianosaisten yksityisiä kokemuksia. Neljänneksi lastensuojelu on myös kulttuurinen teema, joka muokkaa lapsuutta koskevaa kuvaa. Yhteiskunnallisena instituutiona lastensuojelu on lainsäädännön ja ihmisoikeussopimusten määrittämää perhe- ja sukupolvisuhteiden sääntelyä. Lastensuojelu toimii erilaisten lapsiin ja perheisiin kohdistuvien palveluiden kentässä. Maallikkotieto liittyy lastensuojelun tukimuotoihin esimerkiksi tukihenkilötoiminnassa ja toisaalta myös ammatilliseen toimintaan maallikkotiedon soveltamisena professionaalisissa tilanteissa. Lastensuojelujärjestelmä rakentuu kulttuurisesti ja historiallisesti kiinnittyen yhteiskunnassa vallitsevaan näkemykseen lapsuudesta ja perheestä (Munro 2002, 29). Lastensuojelutoiminnalla on juridinen viitekehys, joka heijastuu sosiaalityön ammatillisiin sisältöihin. Suomalaisen lastensuojelun juuret löytyvät seurakuntien ja kunnallisen köyhäinhoidon perinteestä, porvarisrouvien hyväntekeväisyysyhdistyksistä ja kriminologian ja penologian piirissä kehitetyistä rikoksiin syyllistyneiden käsittelytavoista (Saurama 2002, 32). Ensimmäistä lastensuojelulakia käsiteltiin neljäkymmentä vuotta. Tullessaan voimaan lain henki objektivoi niin lapsen kuin vanhemmankin ja mahdollisti lapsen erottamisen perheestään kumoten näin ikiaikaisen isän vallan (mt. 34). Vuoden 1936 lastensuojelulain vahvuudeksi on kuvattu huostaanottoprosessin juridista perustaa, kattavan ja yhdenmukaisen valtiollisesti johdetun lapsipoliittisen järjestelmän jäädessä vielä odottamaan. Yksilö- ja perhetasoinen terapeuttinen sosiaalityö todettiin luvulla suomalaisiin oloihin sopimattomiksi. Lastensuojelun työkaluna huostaanotto oli luvulla valvonnan ohella ainoa työkalu, jonka käyttöä rajoitti sotien jälkeisen ajan perhekeskeisyys. Lastensuojeluideologiaan vaikutti 1960-luvulla tieteellistymisen ja profesionalisoitumisen muutosprosessit. Samanaikaisesti yhteiskunnan auktoriteettirakenteessa tapahtui muutos. Ratifioitiin erilaisia asiakirjoja, joiden kautta Suomi sitoutui kansainvälisiin kansalaisten oikeuksia korostaviin sopimuksiin. Lastensuojelun ammatillisiin työtapoihin alkoi sisältyä enemmän avohuollon menetelmiä.

15 15 Lastensuojelutyöntekijöiden metodeina vaikuttivat puhe, sekä pyrkimys neuvotteluihin ja sopimuksiin perheen sisällä. (Pulma 2004, ) Siirtyminen luvulla lasten suojelemisesta lasten oikeuksien kehittämiseen ja lastensuojelupolitiikasta lapsipolitiikkaan näkyi monilla tasoilla. Lastensuojelun tehtävää määriteltiin yksityis-, siviili- ja perheoikeudellisista lähtökohdista. Valtakunnallisissa lastensuojelujärjestöissä kehitettiin lapsipoliittisia ohjelmia. Perheoikeuksien ja lasten oikeuksien yksityisoikeudellisen sääntelyn uudistamisen myötä lapsen etu sai vahvan painotuksen lastensuojelutyön sisällössä. (Pulma 2004, ) Vuoden 1936 lain voidaan todeta yleisesti kohdentuneen yhteiskunnan suojeluun ja vuoden 1983 laissa sosiaalityöntekijän ja sosiaalityön rooli muuttui lapsen aseman korostuessa. Uuden lain myötä kontrolli ei ollut niin selkeästi esillä kuin vuoden 1936 laissa. (Sinko 2005, 5.) Lapsen edun käsitteestä tuli vuoden 1984 lastensuojelulain avainkäsite. Lapsen oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa korostui. Pulman mukaan (mt. 19) tarve tähän nousi lasten omasta halusta ja vaatimuksista saada ilmaista mielipiteensä, ei niinkään ideologisesta keksinnöstä. Lastensuojelun perusarvoissa siirtymä oli merkityksellinen. Perhekeskeisyydestä (äitikeskeisyys), joka vallitsi 1950-luvulta, siirryttiin näkemykseen, jossa lapsia suojeltiin lastensuojelun institutionaalisen tehtävän kautta myös lapsen omilta vanhemmilta. Ammattikäytännöissä huostaanotolle oli paljon avohuollon vaihtoehtoja lapsen ja perheen tueksi. Huostaanottoihin kohdistui pakkotoimikritiikin lisäksi kansalaisten perusoikeustietoisuuden lisääntymisestä aiheutuneet kiistat lastensuojelun ja perheen välillä. (Pulma 2004, ) Vuoden 1983 lastensuojelulakia on kuitenkin kritisoitu vanhempien aseman ja biologisen perheen yhtenäisyyttä korostavasta hengestä. Lain ajatus lapsen subjektiivisen aseman huomioimisesta osoittautuivat liian vaativiksi ajan käsitteistöön, teoreettiseen ymmärrykseen, työmenetelmiin ja työtapojen hyväksyntään nähden. (Sinko 2005, 5.) Vuoden 2008 alussa voimaan tullut laki (417/2007) korostaa kuntien velvollisuutta järjestää ehkäiseviä lastensuojelupalveluita ja ohjata lastensuojelun palveluita suunnitellusti. Laki painottaa työskentelyn lapsilähtöisyyttä, vanhempien vastuuta lapsen hyvinvoinnista, lapsen

16 16 edun arviointia ja huostaanottoasioissa perheen jälleenyhdistämisen velvoitetta 1. Lakiin sisältyy suhteellisuusperiaate, joka viittaa lievimmän riittävän keinon käyttämiseen lapsen tilanteessa, avohuollon tukitoimien ensisijaisuus sekä työskentelyn hienovaraisuusperiaate. Laki tuli voimaan aikana, jolloin lapsen osallistamisen edellytyksiä on lastensuojelun työkäytännöissä jo ehditty soveltaa ja lapsen asemalle on löydetty paikka lapsia koskevassa sosiaalityössä. Sosiaalityöntekijät odottavat lailta työn tekemistä tukevia ja selkeitä rakenteita. Menettelysäännöksissä tapahtuvien muutosten odotetaan selkiyttävän lapsen asiakasprosessin sisältöjä ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän aseman vahvistuvan. Lastensuojelun institutionaalisessa tehtävässä säilyy lapsuuden ja perhe-elämän yhteiselle alueelle paikantuvat sosiaalityön sisällöt. Juridiset lähtökohdat tuottavat ammatilliselle työlle viitekehyksen, jonka sisälle asettuu sosiaalityöntekijän ja lapsen sekä perheen asiakassuhde. Lapsen asiakkuuden sisällöissä tapahtuvat toimenpiteet pohjautuvat aina lastensuojelulakiin, mutta käytännössä niiden toimeenpaneminen ja ulottuminen lapsen elämään rakentuu työntekijän ja asiakkaan kohtaamisissa. 2.2 Huostaanotto lastensuojelun toimenpiteenä Huostaanotto on useasti esillä mediassa, tutkimuksissa ja hyvin usein myös asiakkuuteen tulevien lasten ja perheiden parhaiten tuntema lastensuojelun toimenpide viimesijaisesta luonteestaan huolimatta. Huostaanotto on lastensuojelun interventio, jonka kautta lapselle on järjestettävä yksilöllisiä tarpeita vastaava sijaishuolto, joka toteuttaa lapsen edun ja huostaanoton tarkoituksen niin, että huostaanoton jälkeen lapsen olosuhteet ovat parantuneet 1 Perheen jälleenyhdistämisen periaate oli olemassa myös vuoden 1983 lastensuojelulain aikaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioinnin myötä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö painottaa huostassapidon väliaikaisuutta ja pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 25 artikla edellyttää sopimusvaltioiden tunnustavan lapsen oikeuden tarkistaa ajoittain hänelle annettu hoito ja hänen sijoitukseensa liittyvät muut olosuhteet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä huostaanottotapauksia on käsitelty ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taatun perhe-elämän suojan näkökulmasta. Ihmisoikeustuomioistuin on johdonmukaisesti katsonut, että huostaanottoa on yleensä pidettävä väliaikaisena toimenpiteenä, joka on lopetettava heti olosuhteiden niin salliessa. Kaikkien väliaikaisena pidettävän huostaanoton täytäntöönpanoa tarkoittavien toimenpiteiden tulee olla sopusoinnussa perheen jälleenyhdistämisen lopullisen tavoitteen kanssa. Tuomioistuimen mukaan viranomaisten velvollisuutena on ryhtyä niin pian kuin mahdollista toimenpiteisiin, jotka helpottavat perheen jälleenyhdistämistä. Tämän velvollisuuden vastapainona on velvollisuus ottaa huomioon lapsen etu. (Tuori & Kotkas 2008, )

17 17 verrattuna aikaan ennen huostaanottoa (Jokinen J. 2006, 56). Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut 1990-luvun alusta lähtien 2-5 prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2007 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna lasta (1,2 prosenttia alle 18-vuotiaista), näistä reilu puolet oli sijoitettuna huostaanotettuna. Edellisestä vuodesta sijoitettujen määrä kasvoi 1,8 prosenttia eli 258 lapsella (STAKES/tilastot, viitattu ). Kuvio 1. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret vuosina Huostaanotto voidaan nähdä lapsen oikeutena. Sosiaalilautakunnalla on lain mukainen ehdoton velvoite ryhtyä huostaanottoon, mikäli laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. (Räty 2004, 102.) Lastensuojelun toimenpiteenä lapsen ottaminen sosiaalilautakunnan huostaan suojelee lasta tekijöiltä, jotka ilman huostaanottoa uhkaisivat vaarantaa lapsen tasapainoisen kasvun ja kehityksen edellytykset. Huostaanottoon päädytään, jos lapsen tai nuoren terveys tai kehitys uhkaa vakavasti vaarantua, jos avohuollon keinot eivät riitä tai ne ovat epätarkoituksenmukaisia tai mahdottomia ja huostaanotto ja sijaishuollon järjestäminen arvioidaan lapsen edun mukaiseksi. Lapsen kasvun ja kehityksen vaarantuminen liittyy kasvuolosuhteisiin ja toisaalta lapsen omaan käyttäytymiseen. Kasvuolosuhteisiin liittyvä tarve on määritelty puutteellisesta huolenpidosta tai muista olosuhteista aiheutuvaksi uhaksi lapsen terveydelle ja kehitykselle. Lapsen kehitystä voi vaarantaa esimerkiksi puutteellinen turvallisuus, pahoinpitely, fyysisen, sosiaalisen tai psyykkisen huolenpidon laiminlyönti. Omaa kehitystään lapsi voi vaarantaa käyttämällä päihteitä tai vakavalla rikollisuudella. (Tuori & Kotkas 2008, )

18 18 Huostaanottojen määrä on tyypillinen tapa kuvata lastensuojelun tilaa. Huostaanottomäärien lisääntyessä julkisuudessa ajoittain keskustellaan puututaanko lapsien ja perheiden tilanteisiin liian aikaisin ja liian rajusti. Tarkasteltaessa huostaanottojen määrää on otettava huomioon, että luku sisältää monenlaisia huostaanottoja (varsinaiset huostaanotot, kiireelliset sijoitukset). Suurimmaksi osaksi huostaanotot tapahtuvat yhteisyössä asianosaisten kanssa, huomattavasti vähemmän vastoin asianomaisten tahtoa. Vuonna 2007 tahdonvastaisesti huostassa oli viidesosa huostaanotetuista lapsista (Stakes/tilastot, viitattu ). Helsingin sosiaalivirastossa oli vuonna 2007 lastensuojelulain perusteella asiakkuudessa yhteensä 7725 lasta. Lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle ja huostaanottojen määrä ovat lisääntyneet luvulla. Vuosien aikana uusien huostaanottojen vuosittainen määrä on noussut 35 prosenttia, vastaavasti lastensuojelun avohuollon asiakkuudessa olevien määrä 10 prosenttia. (Helsingin kaupungin tietohuolto- ja tilastoyksikkö 2008.) Taulukko 1. Helsingin sosiaaliviraston tilasto huostaanotoista vuosina Vuosi Vuoden aikana huostassa olleet Uudet huostaantot (sisältää kiireelliset sijoitukset) Varsinaiset huostaanotot (ei kiireelliset sijoitukset) Pääkaupunkiseudun kunnissa toteutettu selvitystyö osoitti, että yhä suurempi osa huostaan otettavista lapsista on vuotiaita. Tässä ikäryhmässä enemmän kuin joka toisen nuoren kohdalla vanhemmat olivat toivoneet lapsen huostaanottoa ja sijaishuollon järjestämistä. Pienemmillä lapsilla huostaanottoa edelsivät pitempi asiakkuus, enemmän avohuollon

19 19 tukitoimia ja aiempia sijoituksia kuin yli 13-vuotiailla. Selvitystyön aineiston valossa näytti huostaanottokynnys olevan sitä korkeampi mitä nuoremmasta lapsesta oli kysymys. (Myllärniemi 2006, ) Selvitystyössä kartoitettiin myös sijoituksen tarvetta aiheuttavia tekijöitä, joista suurimpina perheen elinoloja ja vanhempien tilannetta kuvaavina syinä mainittiin vanhempien kyvyttömyys vastata lapsen tarpeisiin (63 % lomakkeista, N=134), kasvatuskysymyksiin liittyvät vaikeudet (50%) ja vanhempien päihteiden käyttö (48%). Lapseen ja lapsen toimintaedellytyksiin liittyvinä tekijöinä mainittiin useimmiten lapsen psyykkisen hyvinvoinnin puutteet (esim. tunne-elämän ongelmat) 46 %, lapsen sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvät vaikeudet (35 %) ja lapsen hoidon puute (33%). (Mt. 76.) Huostaanoton taustalla on useimmiten lapsen hoidon laiminlyönti ja vaikeudet kohdata lapsen tarpeita ja vastata niihin. Nuorten kohdalla korostuu epäsosiaalinen käyttäytyminen, koulunkäyntivaikeudet, päihteiden käyttö ja rikollisuus. Nuoren kohdalla kasvun ja kehityksen riskit näkyvät usein suhteessa yhteiskunnassa hyväksyttyyn käyttäytymiseen, normeihin ja rajoihin. Pienen lapsen kohdalla kasvun ja kehityksen riskitekijöiden peilinä on lapsen ja vanhemman välinen suhde. Vanhempien mahdollisuudet elättää, hoitaa ja kasvattaa lapsiaan ovat erilaisia. Lasten voidaan todeta olevan keskenään eriarvoisessa asemassa perheen käytettävissä olevan rahan suhteen sekä myös sen suhteen, missä määrin heidän ulottuvillaan on luotettavia ja heistä kiinnostuneita aikuisia. Lasten hyvinvointia uhkaavien tekijöiden osalta on todettu lasten ulottuvilla olevien aikuisresurssien vähentyneen. (Bardy ym. 2001, 142.) Huostaanoton kautta lapselle tavoitellaan perusoikeuksien mukaista lapsuutta ja tasa-arvoisia edellytyksiä kasvulle ja kehitykselle. Huostaanotto on lastensuojelun toimenpiteenä moniulotteinen ja jokaisen lapsen kohdalla sen syyt ja sisällöt tarkoittavat eri asioita. Lapsen näkökulmasta huostaanoton kautta vaikutetaan lapsen perusoikeuteen hyvästä lapsuudesta sekä tasapainoisen ja terveellisen kasvun edellytyksistä. Huostaanotettuihin sisältyy joukko lapsia, joille on kasautunut useampia ongelmia ja joille huostaanotto on palauttanut oikeuden lapsuuteen ja siihen kuuluviin asioihin: leikkiin, huolenpitoon, turvallisuuteen, lepoon, myönteisiin aikuissuhteisiin ja virikkeelliseen kasvuympäristöön. Huostaanotto voi mahdollistaa myös lapsen tilanteen edellyttämien psykososiaalisten ja

20 20 terveydenhuollon palveluiden toteutumisen. Toisinaan huostaanotettujen lasten kohdalla ollaan sijoituksen alkuvaiheessa tilanteessa, jolloin terveydenhuollon taholta todetaan, ettei lapsen tarvitsemaa terapiaa voida aloittaa, koska lapsen kokonaistilanne ei sijoitusta edeltävien kokemusten ja olosuhteiden johdosta ole riittävän hyvä terapeuttiseen työskentelyyn. Lastensuojelulaki edellyttää, että huostaanotto valmistellaan lapsen ja vanhempien kanssa. Huostaanoton valmistelussa huomioidaan myös muut asiantuntijatahot, jotka ovat työskennelleet lapsen ja lapsen vanhempien kanssa. Käytännössä huostaanottoprosessi ammatillisena toimenpiteenä sisältää monia vaiheita. Huostaanotto valmistellaan parityönä ja se sisältää usein myös moniammatillista arviointia. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on valmistella huostaanottoon johtaneista syistä viranomaispäätös ja käydä päätöksen sisältöjä läpi lapsen, vanhempien ja muiden asianosaisten kanssa. Valmistelutyö tarkoittaa joskus hyvinkin monimutkaista prosessia löytää lapselle paras mahdollinen sijaishuoltopaikka. Huostaanoton valmistelu tarkoittaa myös tarkkaa ja laajaa dokumentointityötä (päätökset, suunnitelmat, prosessiin liittyvät todisteelliset kuulemiset), aikarajoista huolehtimista sekä kaiken ammatillisuuden hyödyntämistä asiakkaan ja hänen lähiverkostonsa tukena muutoksessa. Käytännössä valmisteluprosessiin kuuluu sosiaalityöntekijän tehtävänä myös paljon lasta koskevan tiedon siirtämistä, uusien päivähoitoja koulupaikkojen sekä terveydenhoitoon liittyvien asioiden järjestelemistä. Huostaanottamisen valmistelussa työntekijältä edellytetään monipuolisia tunnetyön taitoja lapsen ja perheen tukemisessa. Usein huostaanottotyöskentely on kriisityöskentelyä. Työntekijän rooli voi näyttäytyä myös ristiriitaisena. Yhtäältä on tuettava lasta ja perhettä muutoksessa ja toisaalta usein pitkänkin valmistelutyön aikana on konkretisoitava lapselle ja perheelle syitä miksi huostaanottoon on päädytty ja tarjottava myös välineitä miten muutostilanteesta voi mahdollisimman eheästi siirtyä perhetilanteeseen, jossa lapsi asuu sijaishuollossa. Työskentelyssä korostuu vahvasti huostaanoton myötä tapahtuvan elämänmuutoksen sanoittaminen lapselle, vanhemmille ja lapsen lähiverkostolle.

21 Huostassapidon lopettaminen Huostaanotto tehdään toistaiseksi mutta toimenpiteenä se on luonteeltaan väliaikainen. Lastensuojelulaki edellyttää huostassapidon lopettamista, jos huostassapidon edellytyksiä ei enää ole ja jollei lopettaminen ole selvästi vastoin lapsen etua. Sitä arvioitaessa otetaan huomioon mm. lapsen suhde biologisiin vanhempiinsa, sijoituksen kesto ja suhde sijaisvanhempiin sekä lapsen oma näkemys. Lakkaamispäätös on tehtävä kun yksikin huostaanoton edellytyksistä poistuu. Huostassapitoa ei kuitenkaan lopeteta, vaikka edellytyksiä huostassapidon jatkamiselle ei kaikilta osin olisikaan, jos se on selvästi vastoin lapsen etua. Huostassapidon lopettamisesta tehdään päätös valitusosoituksineen ja ilman erityistä päätöstä huostassapito lakkaa, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Vuoden 1983 lastensuojelulaissa myös avioliiton solmiminen lopetti huostassapidon. (Mikkola & Helminen 1994, 176.) Lastensuojelulain (683/1983) 20 : Huostassapidon lakkaaminen. Sosiaalilautakunnan on lopetettava huostassapito kun 16 :n mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole, jollei lopettaminen ole selvästi vastoin lapsen etua. Lapsen etua harkittaessa on otettava huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan suhteen laatu sekä lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen. Huostassapito lakkaa, kun lapsi täyttää 18 tai solmii avioliiton. Vuoden 2008 lastensuojelulaissa korostetaan sosiaalityöntekijän velvollisuutta arvioida huostassapidon lopettamisen edellytyksiä lapsen sijaishuollon aikana ja lapsen mielipiteen ilmaiseminen on kirjattu arviointiin vaikuttaviin tekijöihin. Lastensuojelulain (417/2007) 47 : Huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Kun 40 :n mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole, 13 :n 1 momentin mukaan määräytyvän viranhaltijan tulee tehdä päätös huostassapidon lopettamisesta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Huostaanoton edellytysten lakkaamisesta huolimatta huostassapitoa ei kuitenkaan saa lopettaa, jos lopettaminen on 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi vastoin lapsen etua.

22 22 Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava huostassapidon jatkamisen edellytykset asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä, lapsen tai huoltajan hakiessa huostassapidon lopettamista tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi. Harkittaessa lapsen etua huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa on otettava 4 :n 2 momentissa mainitun lisäksi huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan kiintymyssuhteen laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen sekä lapsen mielipide. Huostassapito lakkaa kun lapsi täyttää 18 vuotta. Päätöstä tehtäessä on huomioitava missä lapsen sijaishuoltoa on järjestetty. Huostassapidon lopettamisen arvioinnissa korostuvat turvallisten ja pysyvien ihmissuhteiden arvioiminen erityisesti lapsen edun näkökulmasta. Perhehoidossa lapsen ja sijaishuoltoa antavan välinen suhde kehittyy toisella tavoin kuin laitossijoituksissa. Huostaanoton lopettamista koskevaan asiaan vaikuttavat myös lapsen ikä, hänen koulunkäyntinsä, harrastuksensa sekä sijaishuollon lopettamisen vaikutukset lapsen terveydentilaan. Ratkaisua tehtäessä on huomioitava myös lapsen ja vanhempien suhtautuminen ja halu palauttaa lapsi-vanhempi-suhde tai korjata siinä ilmenevät puutteet. Myös lapsen sisarussuhteilla, heidän välisellä yhteydenpidolla, sisarusten välisellä ikäerolla ja asuinpaikalla on vaikutusta lapsen edun sisältöön huostassapidon lopettamista arvioitaessa. Huostassapidon jatkamisen edellytykset on arvioitava uudelleen lapsen asiakassuunnitelmaneuvotteluissa eli vähintään kerran vuodessa. Sosiaalityöntekijän on arvioitava huostassapidon lopettamisen edellytykset myös mikäli lapsi tai huoltaja hakee huostassapidon lopettamista tai jos olosuhteet muutoin osoittavat arvioinnin tarpeelliseksi. (Räty 2007, ; Saastamoinen 2008, ) Huostassapidon lakkaaminen merkitsee yleensä suurta muutosta lapsen elämässä. Huostassapidon aikana lapselle on saattanut syntyä tunne- ja kiintymyssuhde hoitajiinsa ja kotiin palauttaminen saattaa lapsen kehityksen kannalta osoittautua riskiksi (Tuori & Kotkas 2008, 505). Mikäli lapsi tai huoltaja hakee huostassapidon lopettamista ja sosiaalityöntekijä on lapsen edusta eri mieltä, on asiasta tehtävä valituskelpoinen päätös. Perheen jälleenyhdistämisvelvoitetta toteutetaan tällaisessa tilanteessa lisäämällä lapsen kotilomia ja lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa lapsen tilanteen edellyttämällä tavalla. Lapsen

23 23 sijaishuollon päättymisen tulee aina tapahtua suunnitellusti ja asiakassuunnitelmassa arvioitujen tukitoimien mahdollistamalla tavalla. Usein perusteltua on sijoittaa lapsi väliaikaisesti vanhempansa tai muun huoltajansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi ennen huostassapidon lopettamista. (Räty 2007, ) Helsingin sosiaalivirastossa lopetettiin erillisellä päätöksellä vuonna 2007 yhteensä 77 alle 18- vuotiaan lapsen huostaanottoa ja vuoden 2008 syyskuuhun mennessä päätöksiä oli tehty 44. Huostassapidon lopettamista koskevien päätösten vuosittainen lukumäärä Päätöspäivämäärän mukaan Kuvio 2. Huostassapidon lopettaminen Helsingissä Lastensuojelulain mukaan viranomaisilla on aktiivinen velvoite pyrkiä huostaanoton aikana sijaishuollon järjestämisen tarpeen poistumiseen. Sosiaalilautakunnan on huostaanoton aikana pyrittävä vaikuttamaan paitsi lapsen kasvuoloihin ja tarpeen mukaiseen sijaishuoltoon sekä lapsen ongelmiin, myös erityisesti vanhempien ongelmiin ja mahdollisuuksiin vastata lapsensa hoidosta kotona. Sosiaalilautakunnan on siis tuettava lapsen vanhempia ja pyrittävä lakkauttamaan huostaanotto siten, että lapsi voisi palata omiin kasvuoloihinsa. Luonnollisesti tätä päämäärää ei aina pystytä saavuttamaan ottaen huomioon kulloinkin huostaanottoon johtaneet syyt. (Räty 2002, 13.) Lapsioikeudellista päätöksentekomenettelyä selvittänyt toimikunta ehdotti vuonna1995 valmistuneessa mietinnössä huostassapidon lopettamista koskevien päätösten siirtämistä oikeuden ratkaistavaksi tilanteissa, joissa asianosaiset ja sosiaaliviranomaiset ovat asiassa eri

24 24 mieltä. (Lapsioikeudellista päätöksentekomenettelyä selvittäneen toimikunnan mietintö 1995, 36). Lain 417/2007 mukaan suostumukseen perustuvasta huostaanotosta tekee päätöksen lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän esityksestä johtava viranhaltija. Tahdonvastaisista huostaanotoista päätöksen tekee johtavan viranhaltijan hakemuksesta hallinto-oikeus. Huostassapidon lopettamisesta tekee päätöksen lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmistelusta johtava viranhaltija. (Taskinen 2007, 65.) Huostassapidon lopettamista koskevaan päätökseen voi hakea muutosta 12 vuotta täyttänyt lapsi, lapsen vanhempi ja huoltaja sekä henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai ennen asian valmistelua on ollut (Tuori & Kotkas 2008, 506). Helsingin sosiaalivirastossa huostassapidon lopettamisesta päättää perhekeskuspäällikkö. Huostassapidon lopettamista on valmisteltava yhtä huolellisesti kuin itse huostaanottoa (ks. Tuori & Kotkas 2008, 505; Saastamoinen 2008, 42). Huostassapidon lopettamisella on lapsen kannalta seurauksia, jotka vaikuttavat lapsen elämänolosuhteisiin. Huostassapidon lopettamisen myötä lapsen hoivaa ja huolenpitoa tarjoavat lähiaikuiset saattavat vaihtua, asuinpaikka ja sen myötä lapsen harrastukset, päivähoito- tai koulu muuttua. Lastensuojelun toimenpiteenä päätös huostassapidon lopettamisesta päättää sijaishuollon vaiheen ja lapsi siirtyy jälkihuollollisten tukitoimien muodossa takaisin avohuollon lastensuojeluun, jossa oli ennen huostaanottoa. Huostassapidon loppuminen voi tarkoittaa myös siirtymistä kokonaan pois lastensuojelun palveluista. 2.4 Lapsen ja perheen tuki huostassapidon jälkeen Huostaanotetun lapsen lastensuojelun asiakkuutta voi usein kuvata polkuna, johon sisältyy alkuarviointi, avohuollon lastensuojelutyö, huostaanotto sekä sijaishuolto ja jälkihuolto. Polku sisältää monenlaisia siirtymävaiheita, joilla tarkoitetaan asiakasprosessin rajavyöhykkeitä avoja sijaishuollon sekä sijais- ja jälkihuollon välillä. Siirtymävaiheissa korostuu lapsikeskeisen työskentelyn tarve, jotta lapsen lastensuojelupolun vaiheet voisivat muodostaa toinen toistaan tukevan jatkumon. (Känkänen & Laaksonen 2006, ) Avohuollon lastensuojelutyössä työskentely tähtää asiakkuuden tarpeen poistumiseen lapselle ja perheelle järjestettyjen

25 25 tukitoimien avulla. Lastensuojelussa on monia asiakkaita, joiden lastensuojelun tukitoimet ja asiakkuus päättyvät tietynmittaisen ajanjakson jälkeen. Toisaalta on myös tilanteita, joissa melko pian asiakkuuden alkuvaiheessa on päädytty huostaanottoon esimerkiksi vanhempien vaatimuksesta. Jatkumoajattelua ei voida liittää kaikkiin lastensuojelun asiakkuuksiin, mutta erityisesti huostaanotetuilla lapsilla asiakkuus on usein kuvattavissa polkuna, johon voi sisältyä useampiakin siirtymiä avo- ja sijaishuollon välillä. Lastensuojelulain 75. määrittää sosiaalilautakunnan tehtävät jälkihuollon järjestämisessä: Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on järjestettävä lapselle tai nuorelle tämän luvun mukainen jälkihuolto 40 :ssä tarkoitetun sijaishuollon päättymisen jälkeen. Jälkihuolto on järjestettävä myös 37 :ssä tarkoitetun avohuollon tukitoimena tapahtuneen sijoituksen päättymisen jälkeen, jos sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin. Jälkihuoltoa voidaan järjestää myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle lastensuojelun asiakkaana olevalle nuorelle. Kunnan velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viiden vuoden kuluttua siitä, kun lapsi on ollut 1 momentissa tarkoitetun kodin ulkopuolisen sijoituksen päättymisen jälkeen viimeksi lastensuojelun asiakkaana. Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 21 vuotta. Jälkihuoltovelvoite liittyy aina huostassapidon lopettamiseen ja sijaishuollon päättymiseen. Lapsen ja nuoren lisäksi tukitoimet saattavat kohdistua lapsen tai nuoren vanhempiin, huoltajiin sekä henkilöihin, joiden hoidossa tai kasvatuksessa lapsi on. Jälkihuoltovelvollisuuden syntyminen ei edellytä sitä, että huostassapidon päättymisen jälkeen on edelleen olemassa tuen tarve. (Mikkola & Helminen 1994, ) Yli 18-vuotiaat jälkihuoltonuoret päättävät itse halukkuudestaan jälkihuoltoon ja itsenäistymistä tukeviin palveluihin. Sijoitettuna olleiden lasten siirtyminen itsenäiseen elämään tuetusti voidaan nähdä keinona vahvistaa nuoren toivoa tulevaisuudesta ja omien resurssien käyttöönottoa itsenäisessä elämässä (Laaksonen 2004, 11). Alle 18-vuotiaiden lasten osalta sosiaalityöntekijä arvioi yhdessä lapsen ja vanhempien kanssa tukitoimien tarvetta sijaishuollon päättyessä. Jälkihuoltotarve perustuu lapsen ja vanhempien yksilö- ja perhekohtaiseen tuen tarpeeseen sijaishuollon päättyessä. Jälkihuollollisessa työssä osa-

26 26 alueina ovat lapsen siirtymävaihe sijaishuollosta, psykososiaalinen tuki sekä asumiseen sekä koulutukseen, vapaa-aikaan ja taloudelliseen tilanteeseen liittyvät tuen muodot. Lisäksi sijoituksen jälkeisessä työssä korostuu lapsen lähiverkoston tukeminen ja verkoston mahdollisuudet osallistua lapsen ja perheen sijoituksen jälkeiseen tukemiseen. (Laaksonen 2004.) Huostassapidon lopettamisen yhteydessä jälkihuollolliset tukitoimet ovat merkityksellisiä lapsen elämänkulun kannalta. Huostaanotto lastensuojelun toimenpiteenä on viimesijainen ja tuettu siirtymä pois sijaishuollosta voi vaikuttaa sijaishuoltotarpeen pysyvään poistumiseen. 3 LAPSEN AMMATILLINEN SUOJELU 3.1 Lastensuojelun sosiaalityöntekijän ammatillinen katse Tarkasteltaessa lastensuojelun ammatillista toimintaa institutionaalisena tehtävänä lastensuojelun käsite rajautuu lapsi- ja perhekohtaiseen työhön. Ammatillista toimintaa ohjaa merkittävästi koulutus ja sosiaalityöntekijän kelpoisuudelle asetettu pätevyysvaatimus ylemmästä korkeakoulututkinnosta, johon sisältyy pääaineopinnot sosiaalityöstä. Lastensuojelun sosiaalityössä keskeisessä asemassa on tasapainoilu tuen ja kontrollin välimaastossa. Työskentelyä ohjaa lapsen tilanne ja siihen liittyvien suojaavien- sekä riskitekijöiden arvioiminen. Sosiaalityöntekijän vastuullinen tehtävä on tulkintojen tekeminen lapsen asiakkuuteen liittyvien arviointien perusteella. Tilannearvioiden sisällöt voivat perustua vain menneeseen. Suunnattaessa lapsen asiakasprosessia sosiaalityöntekijä arvioi menneisyyden valossa lapsen tulevaisuutta ja tarpeellisia tukitoimia ja interventioita. Munro (2002, 27) kuvaa lastensuojelutyötä älyllisesti ja emotionaalisesti haastavana. Työskentely lasten ja perheiden kanssa edellyttää sosiaalityöntekijältä ammatillisen tiedon lisäksi, käytännöllistä sekä emotionaalista viisautta ja eettisyyttä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijälle asetetaan lainsäädännössä monia vastuullisia tehtäviä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä kunnallisessa lastensuojelussa on lapsi- ja perhekohtaiseen