IMPACT 7: Intersections & Counterpoints Melbourne (Australia)

Transkriptio

1 Anja Hatva, TaL, FT IMPACT 7: Intersections & Counterpoints Melbourne (Australia) IMPACT -konferensseja on järjestetty jo toistakymmentä vuotta ympäri maailmaa, muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä vuonna Tänä syksynä jo seitsemäs tapaaminen järjestettiin Monash-yliopiston taiteiden tiedekunnassa Australian Melbournessa. Siellä esiteltiin laajasti painotuotteeseen ja julkaisemiseen liittyviä akateemisia tutkimuksia ja postereita, näyttelyjä, painatuksen käytännön demonstraatioita ja tuote-esittelyjä. Osallistuin tilaisuuteen esitelmälläni, joka käsitteli kuvituksen vaikutusta artikkelin muistamiseen ja ymmärtämiseen. Seurasin myös kuulijana tätä nelipäiväistä tilaisuutta, josta olen tehnyt poimintoja. Konferenssissa esiintyi 170 luennoit si jaa 34:ssä jaksossa, joten valinnan varaa oli runsaasti. Aiheet vaihtelivat tekstin ja kuvan sisällöistä niiden historiaan ja tulevaisuuden näky miin, kulttuuriin, tekniseen toteuttamiseen ja yhteistyöhön eri toimijoiden välillä. Osallistujia oli neljästätoista maailman maasta, ja he tulivat hyvin erilaisista kulttuureista ja lähtökohdista. Valtaosa luennoista liittyi jotenkin vapaaseen taiteeseen tai vedostamiseen. Olisin odottanut enemmän journalismiin ja massajulkaisemiseen liittyviä aiheita. Ohjelmasta löytyi kuitenkin tietoa myös graafisen suunnittelun tutkijalle, tekijälle ja kuvittajalle.

2 Tiistaina Konferenssi alkoi australialaisen Mike Parrin työskentelyn esittelyllä, jossa Parr piirtää videolla suoraan 36:lle valtavan kokoiselle kuparilaatalle, joskus kummallisin välinein mikä sinänsä oli myös performanssi. (Mike Parr on kuuluisa shokeeraavista performansseistaan.) John Loane kertoi Parrin säestämänä heidän 24 vuotta jatkuneesta yhteistyöstään Loanen toimies sa vedostajana ja uskollisena Parrin taiteen käytännön toteuttajana. Heidän töitään on ollut nähtävillä mm. Brasiliassa, Kuuubassa, Euroopan eri maissa, Japanissa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa. moky Osassa Trace, document, Index esiintyi Jo Ganter otsikolla 21. vuosisadan taiteilijat, 1900-luvun katsojat. Ganter on kehittänyt omaa ilmaisuaan digitaalisten valokuvien pohjalta, vaikka painaakin niitä vanhan metalligrafiikan tapaan. Hän vedostaa negatiivisen rasterikuvan happonkestävällä musteella, jolloin positiivikuva etsautuu laatalle. Jo Gantner pohdiskeli taiteilijan ja katsojan ristiriitaista roolia, jossa taiteilija voi luoda oman ajatusmaailmansa todellisuutta valokuvien kautta, samalla kun katsoja perinteisesti yhdistää valokuvan todistusvoimaisena todellisesta maailmasta, yhtä aikaa digitaalisena ja analogisena. Hän viittaa Roland Barthesiin: kun katsoja alkaa, tekijä kuolee. Vaikka valokuvat eivät enää pelkästään todenna reaalimaailmaamme, katseluperinteet ohjaavat usein katsojaa odotuksin. Ganterin töillä on fyysinenkin olemus, johon taiteilija on omin käsin vaikuttanut, mutta myös sisältömaailma, joka on irronnut valokuvan alkuperäisestä kohteesta. Joissakin töissä hän yhdistää digitaalisesti painettuja valokuvia ja voimakkasti syövytettyja akvatinta-laattoja. Gantnerin työt ovat suurikokoisia ja unenomaisia. Jo Ganter: Cell 16 Digitaalinen valokuva ja etsaus, 93.5 x 98cm Caren Ball pitää taiteellisen työn ja tutkimuksen tekemisen yhdistelmää ihanteellisena: toinen ruokkii toista. Hän puhui sessiossa Printmedia and political agency, activism, appropriation and sub-culture. Hän tarkasteli humanistisen asenteen mahdollisuuksia nykytaiteessa palaten Walter Benjaminin ajatuksiin teknologian muutoksista ja niiden vaikutuksesta humanismiin ja tapaan, jolla katsomme taideteosta. Erityisesti ympäristön tilaan ja kyseenalaisiin tieteellisiin tutkimuksiin kohdentavat taiteilijat joutuvat tuomaan epämiellyttävää sanomaa ja tasapainottelemaan yleisön huomion tavoittelussa. Esimerkkeinä hän käytti kahta nykytaiteilijaa, esikaupunkiaiheisia puupiiroksia tekevää Anne Starlingia ja Janet Parker-Smithia, jonka töillä on metaforisia kaksoismerkityksiä. search.php?artistid=168

3 Printmedia and the Artists Book osiossa puhuneella yhdysvaltalaisella Melissa Olenilla on mainosvalokuvaajakoulutus, jonka jälkeen hän on työskennellyt digitaalisen painatuksen parissa erikoistuen myöhemmin värien hallintaan taidepainatuksessa ja taidekirjoissa. Korkeatasoinen painojälki saavutetaan tuntien esivalmistelujen jälkeen, ja ja yksityiskohtien toistuminen riippuu musteen ja painomateriaalin yhteensopivuudesta. Niiden tuntemus tekee mestarin ja erottaa painajan myyntimiehen roolista. On tunnettava paitsi eilisen tekniset taidot, myös tietokoneteknologiaa ja digipainon erityisvaatimuksia. Väripaletit ovat lisääntyneet CMYK-standardien ohi ja värien sekoittaminen on kehittynyt hienosäikeisemmäksi, mikä vaatii ohjelmien soveltamiseen perehtymistä. Painokoneen korvaaminen digipainatuksella tuo mukaan uutta huomioitavaa, kuten alkuperäisen kuvatiedoston laadun, pritterin ja värijärjestelmän sekä tulostusmateriaalin. Melissa Olen näytti lukuisia värikäsittelyjä samasta kuvasta ja vertaili niiden ominaisuuksia. Hän totesi, että edellenkin kohoaminen menneiden aikojen mestaripainajien tasolle vaatii, että pystyy tekemään välineistöstä osaamisensa jatkeen ja omaksumaan jatkuvasti uutta tietoa. Iltapäivällä omassa sessiossani The print, text, semiotics and language, jota veti Matthew Perkins, puhuivat lisäkseni Nicci Haynes, David Wlaslo ja Robert Nelson. Nicci Haynes on multitaiteilija, joka kertoi ja näytti omia taiteellisia projektejaan. Työskennellessään hän vaeltelee pohjois-australian kallioluolissa, ottaa värilappuja muistin tueksi ja piirtää ja maalaa lattialla esimerkiksi mustavalkoisia akvarelleja suuressa koossa, kokeilee tekstin kääntämistä musiikiksi elektronisesti. Hänen otsikkonsa There are too many spelling or grammatical errors in finnegans_wake.doc to continue viittaa hänen huomioonsa, että James Joysen Finnegans wake -kirja on täynnä kieli- ja kirjoitusvirheitä. Niinpä hän supisti tämän yli 600-sivuisen kirjan yhdelle sivulle ja printtasi sen! (ks. kuva) David Wlazzlo pohti taidetta institutiona ja erityisesti Art & Language (A&L) -ryhmän tulkintaa Derridan kirjallisuuskäsitykseen peilaten. Hän käsitteli konseptuaalisen taiteen tulkintaa historiallisena verrattuna itsereflektiivisen konseptitaiteeseen. Robert Nelson valotti impact -sanan etymologiaa ja sen eri merkityksiä taiteessa. Sillä on yhteyksiä painatukseen, mm. merkitys to stamp paper. Nicci Haynes: Finnegans Wake

4 Oman esitykseni What impact does an illustrated article have? sisältö on luettavissa erillisenä pdf-artikkelina. Anja Hatva What is the impact of illustrations Keskiviikkona David Ferry, kirjataiteen ja painatuksen professori Cardiff School of Artsista, Walesista, luennoi brittiläisen pilakuvatra dition vaikutuk sesta viime vuosisadalta tähän päivään. Hän syntyi Blackpoolissa, joka tuolloin oli Englannin suurin turistikohde, joten siellä isovanhempien pitämässä bed and breakfast -majoituksessa hän sai tarkkailla elämää ja nähdä paljon esiityviä taiteilijoita. Myöhemmin taideopiskelijana keski-lontoossa hän kohtasi uudelleen lapsuutensa maail man pop-kulttuurin ja punk-rockin imussa. Hän halusi kyseenalaistaa silloisen klassisen taidekoulutuksen ja traditionaalisen taiteen suhteen elämään. Hän alkoi tehdä vaihtoehtoisia muunnelmia vanhoista opaskirjoista kirjoittamalla niihin oman tekstinsä tai liimaamalla sisällöltään uusia osia kuviin. Hänen uniikkeja teoksiaan on m.m. Victoria & Albert Museumissa Lontoossa, Momassa New Yorkissa, sekä Kumussa Tallinnassa. Hänen suosikkejaan ovat Little Brittain, Monty Pyton ja pilalehti VIZ, joiden piirtäjät Ferryn mukaan ovat myös loistavia aikansa sosiaalisia kommentaattoreita. KUVA: HANNU HYRSKE Paperini oli sijoitettu osioon The print, text, semiotics and language. Katso myös Gorilla in the Roses watch?v=kk5r0ej5dva WIS Comic Taiteilijakirjat ovat kirjataidetta, jonka roolia ja tulevaisuutta Sarah Bodman käsitteli Tom Sowdenin kanssa suunnittelemassaan esityksessä. Mikä on taiteilijakirja?, he pohtivat ja haastattelivat 53:a taiteilijaa tai muuta asiantuntijaa eri maista: Australiasta, USA:sta, Tanskasta, Puolasta, Belgiasta, Kanadasta, Turkista, Libanonista, Etelä-Afrikasta, Etelä-Koreasta, Kyprokselta, Japanista, Italiasta, Singaporesta, Argentinasta, Norjasta, Saksasta, Virosta, UK:sta, Irlannista, Venäjältä, Ranskasta, Espanjasta and Brasiliasta. Hän myös kartoitti kirjataiteen näyttelyitä, museoita ja kirjakauppoja presentaatiossaan. He halusivat sisällyttää myös digikirjan tähän käsitteeseen samoin kuin kaikki taidekirjat, olivatpa ne sitten design-sidoksia, kopioita, installaatioita tai äänikirjoja. Sarah Bodman on taiteilijakirjojen vanhempi tutkija Centre for Fine Print Research -insti tuutissa, Britanniassa. Hän piti myös luennon Harvinaisten kirjojen näyttelyn avajaisissa http//bookartobject.blogspot.com/ David Ferry puhui Printmedia and the artist book-otsikon alla brittiläisestä satiirista innoittajanaan. Kuvassa Ferryn uusionäkemys vanhasta brittiläisestä matkaopaskirjasta. Sarah Bodman piti avajaisesitelmän Harvinaisten kirjojen näyt telyssä. Etualalla Monash-yliopiston kirjaston johtaja Suzanne Clark.

5 DCA Print Studion uusista innovaatioista puhui professori Annis Fitzhugh, joka on ollut kehittelemässä silkkipainon, etsauksen, kohopainannan ja litografian avuksi tietokoneavusteista design-teknologiaa. Vanhoja metodeja ei poisteta vaan hiotaan. Näitä uusia keinoja ovat digitaalinen laaser-leikkuri, metalli- puu- ja plastiikkakaiverrin, digitaalinen veitsi filmin tai vinyylin leikkaukseen, ja suurikokoinen digitaaliprintteri, jolla voi tehdä mustesuihkutulostusta. Ei tarvita fyysistä voimaa eikä välttämättä haitallisia kemikaaleja, joten käyttäjien kohderyhmä voi laajentua. Parhaimmillaan uudet ja vanhat taidot voi yhdistää. Eve Kask on painatuksen ja kirjataiteen apulaisprofessori Viron taideakatemiasta ja Tallinn Print Triennialen johtaja. Hän käsitteli eestiläistä selviytymisstrategiaa ja taiteilijaidentiteettiä viimeisen parin kymmenen vuoden itsenäisyyden aikana, erityisesti ihmisen ja ympäristön suhdetta omien töidensä kautta. Hänen taiteilijakirjansa 101/Casting Their Eyes sisältää valokuvat Eestin kaikkien 101:n kansanedustajan silmistä. Aukeamilla on myös heidän kirjoittamansa tekstit, joissa he kertovat tulevaisuuden toiveistaan. Scott Betz opettaa transtieteellisissä tutkimusprojekteissa (the University of North Carolina s Center for Design Innovation), jotka yhdistävät useita tieteitä, muun muassa biologiaa, insinööritaitoa ja ilmailualan historiaa. Hän tekee sanojensa mukaan 3- ja 4-ulotteista taidetta niin, että skannaus tallentaa tiedot, layereille rakennetaan malli, ja 3D-printteri tekee siitä esimerkiksi esineen. Uusi tietotekniikka antaa uusia mahdollisuuksia: voi painattaa vaikkapa omat nimikirjaimet täytekakkuun, jäljentää lepakon lentoa ja tulevaisuudessa ehkä jopa tulostaa uusia elimiä. Rethinking contemprorary art. Annis Fitzhugh esitteli tietokoneteknologian uusia sovelluksia taidepainatukseen. Aukeama Eve Kaskin taiteilijakirjasta 101/Casting Their Eyes. Indonesialainen Heri Dono esittelee omaa tuotantoaan. Kanadalainen Jennifer Eiserman tutkii tapoja, joilla digitaalinen valokuvaus ja tietokonemanipulaation ja jälkikäsittelyn mahdollisuudet ovat muuttaneet taidegrafiikkaa tekevän taiteilijan luovaa toimintaa. Digitaaliset ympäristöt mahdollistavat myös luovan työn automatisoinnin. Värit on perinteisesti tehty painojäljen, ei esimerkiksi historiallisen säilyvyyden näkökulmasta. Mikä on taiteilijan rooli? hän kyseli ja käytti esimerkkinään Gerald Hushlakin taidetta. More is more, hän toteaa. Digiaika muuttaa taiteilijan työtä niin, että lopullinen työstämisen tulos on se taideteos, joka on originaali riippumatta tekotavasta. Keenote-puhuja Heri Dono käsitteli indonesialaisen nykytaiteen aikakautta 70-luvulta tähän päivään, ja esitteli omaa tuotantoaan kertoen myös vaikeuksista,

6 joita hän on kohdannut hallituksen taholta. Nykyisin Indonesian New Art Movementilla on yhteyksiä kansainvälisiin taideyhteisöihin. Torstaina Aamupäivällä perehdyin näyttelyihin, joita oli kampuksen eri rakennuksissa. (Ks. raportin loppuosassa) Australialaisella Gordon Monrolla on tiedetausta, ja hän kutsuu itseään generatiiviseksi taiteilijaksi, koska on tehnyt paitsi poikkitaiteisia teoksia, myös kirjoittanut paljon tietokoneohjelmia yhteisteoksiin, myös musiikkiin. Monro pohdiskeli Harold Cohenin ajatusten pohjalta tietokoneen ohjelmoitavuutta ja inhimillisen luovuuden erityisyyttä, sekä sellaisen tietokoneohjelman mahdollisuutta, jossa kone pystyisi tekemään itsenäisiä esteettisiä arvioita. Robottien mahdollisuuksista kehittyä taiteilijoiksi hän viittaa Kasparovin lausumaan: Ei pidä ylittää inhimillisen luovuuden rajaa. Jo nyt Photoshopissa on content aware fill, ja Tarussa sormusten herrasta örkit animoivat itse itsensä. Hänestä tietokone ei ole pelkkä väline, koska sitä voidaan opettaa. Harold Cohen: Can Computers Make Art Gordon Monro piti mielenkiintoisen esityksen tietokoneen ohjelmoitavuudesta ja mahdollisuudesta itsenäiseen esteettiseen arviointiin sekä tulevaisuuden visioista ylemminkin. ıltapäivällä Megan McPherson kertoi studiotyöskentelystä opetuksessa. Hän työskentelee yliopiston projektissa, jossa tarvitaan sekä teoriatietoa että tilanneosaamista toteutettaessa taiteellisia produktioita. Mikä tekee vuorovaikutuksesta opetuksellista yliopistollisessa studiossa? Millainen reflektio syntyy ammattikäytännöstä? Miten sitä voisi siirtää muuhunkin opetukseen? Painatusosaaminen on hyvin käytännöllistä, se ei saa olla opetuksen sisä-eikä ulkopuolella, vaan osa sitä, totesi McPherson. Pat Thomasin esitystä Conventions of a book, digitaalisen viestinnän vaikutuksesta uutiskuvastoon en päässyt näkemään, koska esitykset olivat päällekkäisiä, mutta luin hänen paperinsa jälkeenpäin mielenkiintoisen aiheen takia. Pat Thomas pohtii, miten lehtien ja tv:n uutismedia erosivat internetissä tiedottamisestaan syyskuun 11. päivän uutisoinnissa. Sitten hän omien taiteellisten töidensä (joita en nähnyt) kautta todistelee, että tiedottaminen erosi toisistaan. Hän ilmoittaa käyttäneensä produktiossa plagiointia, muuntelua (esim. rajauksin) ja uudelleen yhdistelyä metodinaan, jota hän luonnehtii the methodology of creative praxis. Hyvä teoreettinen kysymyksenasettelu jäi mielestäni loogisia perusteluja vaille, vaikka hän toteaakin: The Internet is a manifestation of the book. (Monien muidenkin esitysten sisällöissä vaivasi päälle liimatun teorian ja siihen liitetyn produktion yhteyden puute.)

7 Riemastuttavan esityksen fanittamisen siirtymisestä digitaaliseen aikaan piti Teal Triggs, joka on graafisen suunnittelun professori Lontoon taideyliopistosta ja Visual Communication -lehden toimittaja. Hän käytti esimerkkinä Tony Draytonin nostalgista punk-rocklehteä Ripped and Torn, jota 70-luvun hengen mukaisesti tehtiin kopiokoneella ja joka tänä päivänä on sekin siirtynyt nettiin. Toisena esimerkkinä hän käytti Kill Your Pet Puppy - lehteä, joka on paitsi nettisivusto, myös kuva-arkisto ja video- ja keskustelupalsta. Sisällön ja muodon pitää sopia yhteen, Triggs totesi Perjantaina Vedostajan ja taiteilijan yhteistyötä ja materiaalien merkitystä käsittelivat perjantaina myös nuoremman polven keenote-edustajat, taiteilija Brook Andrew ja painaja Trent Walter, joiden töitä oli nähtävillä paikan päällä Monash-yliopiston galleriassa. Samassa yhteydessä taiteilija Kathy Lane puhui taiteilijan tyylin huomioinnista. Painajalla ei saa olla egoa, hän luonnehti yhteistyötä. Vaikka saman painajan kanssa työskentely hioo työskentelyä sujuvammaksi, kannattaa vaihdella painajaa, jotta oma tyyli kehittyisi, eikä jähmettyisi totuttuihin turvallisiin maneereihin, Marian Crawford juontaa keskustelua Keenote-luennolla perjantaina. Taustalla painatuksen kehitystä käsitelleen Kathy Lanen luentoon liittyvä kuva. Paneelissa keskustelemassa taiteilija Brook Andrew ja painotyön toteuttanut Trent Walter. Alla Brook Andrewin riisipaperille painettuja suurikokoisia puupiirrosvedoksia näyttelyssä. Painatuksen pedagogiikkaa pohti Bepen Bhana Uudesta Seelannista. Avoin studio-tyyppinen opetus on seurausta nopeasti kehittyvästä digitaalisesta teknologiasta ja akateemisen maailman ulkopuolella vallitsevista käytännöistä. Osaaminen vaatii kahdenlaista tietoa, myös fyysistä tekemistä. Opettajan haasteena on auttaa opiskelijoitaan tulemaan mestareiksi, ei teknologian orjiksi. Opetuksessa on ristiriita: pitäisi suunnata sekä yleistykseen että erikoistumiseen. Hän esitteli hienoja oppilastöitä, mutta valitti sitä, että hallitus on huomannut mahdollisuuden säästää taidelkouluja fuusioimalla, vaikka opetuksen pitäisi olla yksilöllistä. Susanna Castleden oli kerännyt esimerkkejä siitä, miten liikettä esitetään painetussa kuvassa ja pohti miten uusia teknologioita, kuten paikannusteknologiaa voisi käyttää (esimerkiksi lentokoneen reaaliaikainen liikkuminen matkustamon kuvaruuduilla). Kartoilla ja painatuksella on aina ollut yhteys toisiinsa. Liikkeen kuvaaminen on aina askarruttanut taiteilijoita, hän totesi. Historiallisesti piirtämistä ja painatusta on pidetty erillisinä, mutta tänä päivänä raja on himmentymässä, koska valokuvaa, videota ja painomenetelmiä sinänsä on alettu käyttää taidegrafiikan tekemisen lähtökohtana. Teknologia muuttaa piirtämisen käsitettä, mutta yhä siihen liitetään välittömän ilmaisun ominaisuus, totesi Ruth Pelzer-Montada, joka käytti esimerkkeinään Philagraphica International Print Triennalen töitä. Christiane Baumgartnerin puupiirros Ruth Pelzerin esimerkkinä uuden teknologian vaikutuksesta piirtämisen käsitteeseen. Christiane Baumgartner A2, Abzweig Lehrte III Holzschnitt auf Shiohara Japanpapier ,5 x 64 cm Abb. 42 x 56,8 cm

8 Alick Tipoti on kotoisin Torres Strait -saarilta, Papua Uuden Guinean ja Australian välistä. Hän on valmistunut taiteen kandidaatiksi Canberran yliopiston taideinstituutista erikoistuen painatukseen. Tipoti kuuluu Badu Art Centerin taiteilijoihin, joiden tavoitteena on elvyttää ja tukea saarten omaa kulttuuria. Saarelaiset ovat aboriginaaleja, mutta heitä pidetään erillisenä ryhmänä. Alick Tipoti kaivertaa kuvansa suoraan linoleumille, ja muut painavat ne. Hän rukoilee esi-isiään ohjaamaan työtään. Työskentelen vain öisin, ja kuulen esiisieni äänet vaikka liikenteen takaa. Työt voivat olla jopa parin metrin mittaisia. Badu-taiteilijoiden työt ovat kuvakertomuksia menneistä tapahtumista ja jumalista. Kaikissa kuvissa on tarina. Badu-taiteilijat eivät luonnostele, we feel it. Suhde mereen on spirituaalinen ja rituaalinen. Kulttuuriin kuuluu, että lähisaarten jumalia ei saa kaivertaa. Tipodin töitä on ollut esillä mm. Cambridgen yliopiston museossa, Australian kansallismuseossa ja kansallisgalleriassa, Badu Art Centerissä ja lukuisissa yksityisissä gallerioissa. php?work_id=168 Alick Tipodi puhuu sujuvasti englantia, mutta myös Badu-saaren omaa kieltä, Kala Lagaw Yaata. Äidinkieli on hänestä tärkeä, ilman sitä olemme eksyksissä muissa kulttuureissa. Harvinaisten kirjojen näyttely Monashin yliopistokirjasto oli järjestänyt harvinaisten kirjojen näyttelyn, jonka avajaisissa illalla tutustuttiin vaikeissa olosuhteissa tehtyihin taiteilijakirjoihin vuodesta 1918 alkaen nykyhetkeen saakka. Näyttelyn avasi Monash-yliopiston kirjaston johtaja Suzanne Clark. Monica Oppenin vitriineihin kokoamat taiteilijakirjat kertoivat sota-ajoista, sosiaalisesta huono-osaisuudesta ja ulkopuolisuudesta, vähemmistöjen kohtelusta ja uskonnollisista vainoista. Paperitaidetta Kaikkiaan konferenssin yhteydessä oli ne lisenkymmentä pientä näyttelyä, jotka liittyivät Month of Print-tapahtumaan eri puolilla Australiaa. Niissä punaisena lankana oli pape rin luova käyttö; muun muassa taiteilijakirjoja esiteltiin. Vinkkinä asiasta kiinnostuneille BookArtObject -ryhmä, jolla on oma kokoontu mispaikka internetissä, ja joka on julkaissut jo kolme kirjaa aiheesta, lähinnä jäsenilleen. http//bookartobject.blogspot.com/ Ian Howard on kuuluisa mm. Hiroshiman pommin pudottaneesta koneesta, Enola Gaystä tehdystä kuvastaan. Kuvassa Action man story vitriinissään Harvinaisten kirjojen näyttelyssä. Badu Art Centerin taiteilijat esittäytyivät näyttelyssä. Kuvassa Amai Warrin linoleikkaus.

9 Taidenäyttelyitä oli runsaasti kampuksen tiloissa. Kuvittajaan vaikutuksen tekivät esimerkiksi uusiseelantilaisen Marian Maguiren litografiat sarjasta The Labours of Heracles.

10 Karen Oremuksen Deconstraction/Reconstruction on antiikkikirjaan kaiverrettu kirjastruktuuri. Sarajevolaisen Taida Jasarevicin suurikokoinen työ sarjaan Black Water. Lopuksi Kokouksen koollekutsuja, Marian Crawford totesi näyttelyesitteessä, että Monash- yliopiston taiteiden tiedekunta on erityisen kiinnostunut käytännön sovellusten tutkimuksesta: visual arts practice is understood to contribute to our understanding of the world, to knowledge. Melbournelainen Gaye Patterson (oikealla) tarjoutui esittelemään kaupunkia konferenssin päätyttyä. Kuvas sa Jo Garner (vasemmalla) ja Ruth Pelzer-Montada (keskellä) Edinburg College of Artista, joka on valittu järjestämään seuraavaa IMPACT-konferenssia. Vaikka konferenssin lyhyistä esitelmistä ei mielestäni löytynyt mullistavan uutta tieteellistä tietoa, ne heijas tivat taidealan pyrkimystä käsitteellistää ja löytää uuden teknologian tuomaa ajankohtaista teoriaa taiteen tekemiseen ja sisältöihin. Konferenssi näyttelyineen tarjosi myös laajan katsauksen maailman taiteeseen ja taidegrafiiikan uusiin kokeiluihin. Tärkeä rooli oli uusien kansainvälisten kontaktien löytymiselläkin.