Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 362/2011 vp Vammaisten kuljetuspalvelujen parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Kuntien vammaispalvelujen tavoitteena on mahdollistaa vammaiselle kuntalaiselle hyvä, mielekäs ja muihin kuntalaisiin nähden tasa-arvoinen elämä. Voimassa olevan vammaispalvelulain mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen. Nykyisin kuntien käyttämät kuljetuspalvelukortit voidaan myöntää työssäkäyntiä varten tai asiointi- ja virkistäytymiskäyttöön. Työssäkäyntiä varten tarkoitettu kuljetuspalvelukortti kattaa työmatkakustannukset. Asiointi- ja virkistyskäyttöön tarkoitettuun kuljetuskorttiin liittyy kuitenkin ongelma, joka koskee muun muassa viranomaisasiointia. Kortilla voi tehdä yhdeksän matkaa kuukaudessa, mutta asioimaan pääsee vain omaan kuntaan tai naapurikuntaan. Palveluiden karsimisesta on seurannut tilanteita, joissa välttämättömiä viranomaispalveluja ei ole voinut hoitaa kotikunnassa eikä naapurikunnassa. Esimerkiksi Kirkkonummella asuvat eivät voi hoitaa yritysveroasioitaan kotitai naapurikunnassa, vaan sen vuoksi on matkustettava Vantaalle. Toisinaan välimatka asioimispaikkaan yli kahden kuntarajan on lyhyempi kuin mitä se olisi liikuttaessa naapurikuntaan. Asioimis- ja virkistäytymiskäyttöön tarkoitettu kuljetuspalvelukortti ei kuitenkaan anna mahdollisuutta asioida siellä, minne olisi omasta asuinpaikasta lyhyin matka. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen siitä, että vammaisten kuljetuspalveluissa kuntarajasidonnaisuus estää lähtökohtaisesti palvelujen äärelle pääsyn helpoimmalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla ja mitä hallitus aikoo tehdä asiantilan korjaamiseksi? Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2011 Arja Juvonen /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 362/2011 vp: Onko hallitus tietoinen siitä, että vammaisten kuljetuspalveluissa kuntarajasidonnaisuus estää lähtökohtaisesti palvelujen äärelle pääsyn helpoimmalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla ja mitä hallitus aikoo tehdä asiantilan korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987, vammaispalvelulaki) mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Kuljetuspalveluja on järjestettävä siten, että vammaisella henkilöllä on mahdollisuus välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi tehdä vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiointi- ja vapaa-ajan matkaa kuukaudessa henkilön asuinkunnan tai lähikunnan alueella. Työ- ja opiskelumatkat järjestetään tarpeen edellyttämässä laajuudessa. Lähikunnan käsite pitää sisällään sekä asuinkuntaan maantieteellisesti rajoittuvan naapurikunnan että niin sanotun toiminnallisen lähikunnan. Lähikunta voidaan määritellä toiminnalliseksi lähikunnaksi tilanteissa, joissa vammaisella henkilöllä on tarve sellaisiin kyseisessä kunnassa järjestettäviin palveluihin, joita ei ole saatavissa asuinkunnan tai kuntaan rajoittuvien lähikuntien alueelta. Toiminnallisella lähikunnalla ei tarvitse olla maantieteellistä rajaa henkilön asuinkunnan kanssa. Lähikuntia määriteltäessä on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kiinnitettävä huomiota matkan pituuteen sekä vammaisen henkilön esittämään yksilölliseen kuljetustarpeeseen. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota siihen, missä muut kuntalaiset yleisesti hoitavat jokapäiväiseen elämään liittyviä asioita. Työmatkojen osalta on arvioitava, mikä on kuntalaisten normaali työssäkäyntialue. Kunnalla on velvollisuus korvata ainoastaan kohtuulliset kuljetuspalvelut. Matkan pituudella on myös merkitystä arvioitaessa kuljetuspalveluiden järjestämisvelvollisuutta suhteessa kustannusten kohtuulliseen. Kuljetuspalvelua järjestettäessä toiminnallinen lähikunta ei kuitenkaan voi sijaita kuinka kaukana tahansa henkilön asuinkunnasta. Tällöinkin on kuitenkin otettava huomioon vammaisen henkilön selvitys tarpeestaan kuljetuspalveluihin. Matkat on korvattava, jos ne vammaisen henkilön esittämän selvityksen mukaan ovat kohtuullisia jokapäiväiseen elämään kuuluvia sekä tarpeellisia ja välttämättömiä kuljetuspalveluja. Vammaispalvelulaki ei estä kuljetuspalvelujen järjestämistä sellaiseen vammaisen henkilön tarpeiden mukaiseen toiminnalliseen lähikuntaan, jossa asiointi käytännössä tapahtuu lähem- 2

3 Ministerin vastaus KK 362/2011 vp Arja Juvonen /ps pänä henkilön asuinpaikkaa kuin asioiminen maantieteellisesti määritellyssä lähikunnassa. Vammaispalveluja järjestettäessä kunnan on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen tarve. Asiakkaalle on asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) säädetyn lain mukaisesti annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Vammaispalvelulaki edellyttää asiakkaan palvelutarpeen selvittämistä määräajassa sekä palvelusuunnitelman laatimista. Palvelusuunnitelmasta on riittävän yksityiskohtaisesti käytävä ilmi asiakkaan yksilöllinen tilanne niiltä osin kun se vaikuttaa palvelujen sisällöstä, järjestämistavasta ja määrästä päättämiseen. Vammaan ja sairauteen liittyvien seikkojen ohella asiakkaan yksilöllisen tilanteen selvittäminen edellyttää huomion kiinnittämistä myös hänen sosiaaliseen asemaansa (mm. työssäkäynti, opiskelu, asumismuoto, perhesuhteet). Tukea vammaispalveluja koskevaan asiakastyöhön ja päätöksentekoon on saatavissa muun muassa vammaispalvelujen sähköisestä käsikirjasta, joka on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Sosiaaliportti -verkkopalvelua. Käsikirjaan on koottu vammaispalveluihin liittyvää tietoa kuntien päätöksenteon ja toimintakäytäntöjen kehittämisen tueksi. Käsikirjan lainsäädäntöosiossa on tietoa myös kuljetuspalveluihin liittyvästä oikeuskäytännöstä. Osio sisältää hallinto-oikeuksien ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä vammaispalvelujen järjestämistä koskeviin valituksiin sekä Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja. Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2011 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 362/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Arja Juvonen /saf: Är regeringen medveten om att inom färdtjänsten för handikappade personer utgör bundenheten till kommungränserna i princip ett hinder för att på det enklaste och kostnadseffektivaste sättet få tillgång till tjänster och vad ämnar regeringen göra för att rätta till situationen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt lagen om service och stöd på grund av handikapp (380/1987, nedan handikappservicelagen) ska kommunen ordna skälig färdtjänst jämte följeslagarservice för en gravt handikappad som på grund av sitt handikapp eller sin sjukdom nödvändigt behöver sådan service för att klara de funktioner som hör till normal livsföring. Till färdtjänst jämte därtill ansluten följeslagarservice hör sådana transporter som en gravt handikappad behöver för arbete, studier, uträttande av ärenden, deltagande i samhällelig verksamhet eller rekreation eller av annan sådan orsak och som hör till det dagliga livet. Färdtjänst ska ordnas för handikappade personer så, att de förutom de resor som är nödvändiga med tanke på arbete och studier även kan för att uträtta ärenden och på fritiden företa minst aderton sådana månatliga enkelresor som hör till det dagliga livet inom personens hemkommun eller till närbelägna kommuner. Resor med tanke på arbete och studier ordnas i den omfattning som behoven förutsätter. Begreppet närbelägen kommun innefattar både en grannkommun som geografiskt gränsar till hemkommunen och en s.k. funktionell närbelägen kommun. En närbelägen kommun kan definieras som en funktionell närbelägen kommun i de situationer där den handikappade personen har behov av sådana tjänster i kommunen i fråga som det inte finns tillgång till i hemkommunen eller i de närbelägna kommuner som gränsar till kommunen. Den funktionella närbelägna kommunen behöver inte ha en geografisk gräns med personens hemkommun. Vid definitionen av en närbelägen kommun ska man enligt etablerade rättspraxis fästa uppmärksamhet vid resans längd och den handikappade personens individuella behov av färdtjänst. Vid bedömningen måste man fästa uppmärksamhet vid var de övriga kommuninvånarna i allmänhet uträttar ärenden som hör till det dagliga livet. I fråga om arbetsresor måste man bedöma vad som är den normala pendlingsregionen för kommuninvånarna. Kommunen är skyldig att enbart ersätta skäliga färdtjänster. Resans längd har även betydelse i samband med bedömningen av skyldigheten att ordna färdtjänster i förhållande till skäliga kostnader. Vid ordnandet av färdtjänst kan dock den funktionella närbelägna kommunen inte vara belägen hur långt som helst från personens hemkommun. I det här fallet ska man dock beakta den handikappade personens utredning av sitt behov av färdtjänst. Resorna ska ersättas om det enligt den utredning som den handikappade personen framlägger är fråga om skälig, nödvändig och oumbärlig färdtjänst som hör till det dagliga livet. 4

5 Ministerns svar KK 362/2011 vp Arja Juvonen /ps Handikappservicelagen hindrar inte ordnandet av färdtjänst enligt den handikappade personens behov i en funktionell närbelägen kommun där uträttandet av ärenden sker närmare personens boningsort än uträttandet av ärenden i en geografiskt definierad närbelägen kommun. Vid ordnandet av tjänster för handikappade personer ska kommunen beakta klientens individuella behov. Enligt lagen om klientens ställning och rätttigheter inom socialvården (812/2000) ska klienten ges möjlighet att delta i och inverka på planeringen och tillhandahållandet av de tjänster som han eller hon brukar. Handikappservicelagen förutsätter att klientens behov av service utreds inom utsatt tid och att det görs upp en serviceplan. Av serviceplanen ska det på ett tillräckligt utförligt sätt framgå klientens individuella situation till de delar som den inverkar på beslutsfattandet som har att göra med innehållet i, sättet att ordna och omfattningen av tjänsterna. Förutom faktorer som är relaterade till skadan eller sjukdomen förutsätter utredningen av en klients individuella situation också att man fäster uppmärksamhet vid hans eller hennes sociala ställning (t.ex. arbete, studier, boendeform och familjeförhållanden). Stöd för klientarbetet och beslutsfattandet som gäller tjänster för handikappade finns att tillgå bl.a. i den elektroniska handboken för handikappservice som ingår som ett led i webbtjänsten Socialporten som upprätthålls av Institutet för hälsa och välfärd (THL). I handboken har sammanställts information i anslutning till tjänster för handikappade personer som ett stöd för beslutsfattandet och utvecklingen av verksamhetspraxisen i kommunerna. I lagstiftningsdelen i handboken finns också information om rättspraxisen i anslutning till färdtjänst. Delen innehåller förvaltningsdomstolarnas och högsta förvaltningsdomstolen beslut om besvär som gäller ordnandet av tjänster för handikappade personer samt riksdagens justitieombudsmans avgöranden. Helsingfors den 22 december 2011 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5