KOOSTE ERITYISLIIKUNTA- SEMINAARISTA

Transkriptio

1 CROSS-BORDER MOVE FOR HEALTH KOOSTE ERITYISLIIKUNTA- SEMINAARISTA Katja Isoaho (toim.) I 2013 T h i s p r o g r a m m e i s f u n d e d b y t h e E u r o p e a n U n i o n, t h e R u s s i a n This programme F eis dfunded e r a tby i othe n European a n d tunion, h e the R erussian p u b lfederation i c o f Fand i nthe l arepublic n d of Finland

2 Käännöstyöt: Elena Gröhn Galina Vasilenko Erityisliikuntaseminaari Joensuussa Karelia ENPI CBC ohjelma, Cross Border Move for Health -projekti II

3 SISÄLLYS 1. ERITYISLIIKUNTASEMINAARI AVAUS JA TERVEHDYKSET ERIYTYVÄ LIIKUNTAKULTTUURI HAASTE TOIMIJAKENTÄLLE.2 4. ERITYISLIIKUNNAN MUUTTUVAT KÄSITTEET JA KÄYTÄNNÖT INKLUUSION EDISTÄMINEN LIIKUNNASSA JA URHEILUSSA ERITYISLIIKUNNAN JA URHEILUN KEHITYS KARJALAN TASAVALLASSA LÄÄKETIETEELLINEN LIIKUNTA CP-VAMMAISILLE HENKILÖILLE SPESIAL OLYMPICSIN KEHITYS KARJALAN TASAVALLASSA 22 VUODEN AIKANA LIIKUNNAN JA URHEILUN VAIKUTUS KEHITYSVAMMAISTEN LASTEN ELÄMÄN LATUUN KOKEMUKSISTA SPECIAL OLYMPICS OHJELMASSA VALMENTAMISESSA TYÖPAJAT...14 III

4 ERITYISLIIKUNTASEMINAARI Itä-Suomen liikuntaopiston hallinnoima Cross-Border Move for Health projekti järjesti Joensuussa kesäkuussa 2013 kaksipäiväisen erityisliikuntaseminaarin. Projekti kuuluu Karelia ENPI CBC - ohjelmaan. Seminaarissa perehdyttiin suomalaisten ja venäläisten asiantuntijoiden johdolla Suomen ja Venäjän erityisliikunnan tilanteeseen ja käytäntöihin. Seminaari sisälsi luentoja, työpajoja ja vammaisurheilu tutuksi teemapäivään osallistumisen. Seminaariin osallistui lähes 70 erityisliikunnan ammattilaista ja opiskelijaa. Tässä raportissa on tiivistelmät luennoista. Lisäksi seminaariluentojen diaesitykset ovat luettavissa projektin internetsivuilla osoitteessa kohdassa julkaisut/seminaariesitykset. Avaus ja tervehdykset Seminaarin puheenjohtajana toiminut, entinen Varkauden kaupungin liikuntajohtaja, Juha Koivula kertoi, että Cross-Border Move for Health -projektille on jo suunnitteluvaiheessa rakennettu varsin kattava verkosto, jossa suomalaisia osapuolia on kahdeksan ja venäläisiä viisi. Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen avasi seminaarin toivottaen vieraat tervetulleeksi Petroskoin ystävyyskaupunki Joensuuhun. Pohjois-Karjalalla on kiinteät ja monipuoliset matkailu-, kulttuuri- ja elinkeinoelämän siteet Venäjään ja Karjalan tasavaltaan. Karjalainen toivoi, että Pohjois-Karjalaan ja Joensuuhun syntyy liikunnasta ja sen monista muodoista pysyviä yhteistyömuotoja. 1 Erityisliikunnan suunnittelija Kari Koivumäki lähetti opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksiköstä tervehdyksen erityisliikuntaseminaarille. Seminaarin työpajoineen toivottiin avaavan uutta ja merkittävää yhteistyötä Karjalan alueen liikuntaväen kesken, erityisesti vammaisja erityisliikunnan alueella, ja synnyttävän ideoita siitä, kuinka yhteydenpitoa jatketaan seminaarin ja hankkeen jälkeen.

5 Koivumäen tervehdyksessä todettiin, että opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikössä on tehty yli 30 vuotta systemaattista työtä vammais- ja erityisliikunnan kehittämiseksi. Ministeriö tukee suomalaista erityisliikuntaa vuosittain 7,5 miljoonalla eurolla. Suomessa erityisliikunnan kentän kolme suurinta toimijaa ovat kuntien liikuntatoimi, vammaisliikuntajärjestöt sekä sosiaali- ja terveystoimi laitoksineen. Koivumäki muistutti, että suomalaiset vammaisliikuntajärjestöt ovat tehneet omaa merkittävää työtään jo noin 50 vuoden ajan. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n paikallista toimintaa on järjestetty monelle eri vammaisryhmälle vuosikymmenten ajan. Kuntien liikuntatoimen piirissä on ollut erityisliikunnan vastuutyöntekijöitä jo noin 30 vuoden ajan. Pohjois-Karjalassa Itä-Suomen liikuntaopisto on järjestänyt alan koulutusta pitkään. Liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen, Jyväskylän yliopisto: Eriytyvä liikuntakulttuuri haaste toimijakentälle Urheilu, myös erityisliikunta, jakautuu ammattimaiseksi huippu-urheiluksi ja vapaaehtoisuuteen perustuvaksi urheiluseuratoiminnaksi. Vapaaehtoistyöhön perustuvassa urheiluseuratoiminnassa on mukana noin puolet suomalaisista lapsista. Liikuntakulttuuriin sisältyy myös monimuotoista kunto-, terveys- ja elämysliikuntaa. 2 Liikuntakulttuurin muutoksessa voidaan löytää kolme niin lapsia ja nuoria kuin erityisryhmiä koskevaa keskeistä piirrettä. Ensinnäkin liikkumisympäristöjen muutos on merkinnyt jokapäiväisen arkiliikunnan vähenemistä. Toisaalta on tapahtunut sukupolvisuhteen muutos, jolloin eri ikäryhmillä on entistä korostuneemmin omat tekemisensä. Tämä näkyy esimerkiksi vaikeutena motivoida lapsia ja nuoria kilpaurheiluharrastuksiin. Kolmanneksi on tapahtunut selkeä kulttuurin muutos, mikä on synnyttänyt lasten ja nuorten omia liikuntakulttuureita. Tällaisia nuorisokulttuurisia liikkumisen muotoja ovat esimerkiksi niin Venäjällä kuin Suomessa nuorten itsensä organisoimat skeittaus, rullaluistelu ja parkour.

6 Yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta voidaan sanoa, ettei liian vähäinen liikunta perustu pelkästään ihmisten omaan valintaan. On olemassa myös erilaisia rakenteellisia ihmisten liikkumista estäviä tekijöitä. Tärkeä rakenteellinen seikka on liikkumisen olosuhteet. Suomessa pyöräillään, kävellään ja rullaluistellaan erityisesti kevyen liikenteen väylillä. Liikunta ja urheilu ei ole pelkästään liikuntaorganisaatioiden ja järjestöjen asia, vaan yleisellä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan ratkaisevasti vaikuttaa ihmisten liikkumiseen. Kansainvälisissä vertailuissa on osoitettu, että suomalaiset aikuiset liikkuvat runsaasti. Laajaalainen kuntoliikunnan nousu käynnistyi Suomessa 1960-luvulta alkaen. Tällöin kuntoliikunnan osaksi elämäänsä omaksuneet ovat nyt ikääntyneitä ja harrastavat varsin laajasti kuntoliikuntaa Eri-ikäisten ihmisten liikunnan organisointi on tulevaisuudessa todella suuri haaste, myös erityisliikunnassa. Ensinnäkin liikuntaa ja urheilua harjoitetaan tulevaisuudessa uudenlaisissa fyysisissä ja sosiaalisissa toimintaympäristöissä, mikä näkyy esimerkiksi uusissa nuorisokulttuurisissa liikkumisen muodoissa. Toiseksi liikunnan organisointi on entistä vaikeampaa liikuntakulttuurin kohtaamien uudenlaisten kansalaisodotusten takia. Kolmanneksi eriytymiseen sisältyy liikuntakulttuurin entistä monimuotoisempi ja kirjavampi tavoitteellisuus. Jo erityisliikunnan sisällä tavoitteellisuus on todella monimuotoista. Neljänneksi liikunta ja urheilu kilpailevat jatkossakin vahvasti muiden kulttuurimuotojen kanssa. 3

7 Erityisliikunnan professori Pauli Rintala, Jyväskylän yliopisto: Erityisliikunnan muuttuvat käsitteet ja käytännöt Ennen 1900-lukua nykyisestä erityisliikunnasta käytettiin kuntoutukseen liittyvää käsitettä lääketieteellinen voimistelu. Toisen maailmansodan tuomiin lukuisiin vammautumisiin tarvittiin puolestaan kuntoutuksellista liikuntaa. Sotien jälkeen siirryttiin vähitellen kuntoutuksellisesta ajatuksesta harrastuspuolelle ja kilpaurheiluun. Erityisliikunta ja soveltava liikunta syntyivät termeinä vasta luvuilla. Uusimpia termejä ovat 1990-luvulta alkaen inkluusio ja integraatio sekä 2000-luvulla kaikille avoin liikunta. Adapted physical activity on kansainvälisesti käytetty käsite. Suomenkielessä käytetään edelleen vammaisliikunta- ja urheilu käsitteitä. Toisaalta erityisryhmien liikuntakäsitteestä on siirrytty enemmän erityisliikunnan ja soveltavan liikunnan käsitteeseen. Toisaalta taas puhutaan siirtymisestä lääketieteellisestä näkökulmasta sosiaaliseen eli henkilöstä ympäristön muutokseen. Toisin sanoen ongelma ei ole henkilö, jolla on vamma, vaan ympäristö, jossa henkilö liikkuu. Viimeisen sadan vuoden aikana on tultu käsitteestä raajarikko-invalidi nimellä puhumiseen - matti ja maija. Henkilöä ei määritä hänen vammansa, vaan kullakin henkilöllä on identiteetti ja nimi, jota käytetään. Vamma on vain yksi henkilön ominaisuuksista. 4 Liikuntalain mukaan kunnan tulee huomioida erityisryhmät liikunnan järjestämisessä. Suomessa on noin puoli miljoonaa vammaista henkilöä. Tällä hetkellä eri puolella Suomea on noin 90 ohjaajaa, jotka vastaavat kunnissa erityisryhmien liikunnan järjestämisestä. Kunnat myös järjestävät vuosittain yli 2800 liikuntaryhmää erityisryhmiin kuuluville henkilöille. Kuntien lisäksi erityisryhmien liikuntatoiminnan kaksi keskeistä järjestäjää ovat jatkuvasti olleet erityisliikunnan järjestöt sekä sosiaali- ja terveydenhuollon laitokset. Näiden lisäksi koululiikunnan osana tapahtuva vammaisten ja pitkäaikaissairaiden oppilaiden liikunnanopetus (=soveltava liikuntakasvatus) on määrällisesti neljäs merkittävä erityisryhmien liikunnan osa-alue.

8 Liikunnan merkitys erityisryhmille on suurempi kuin muulle väestölle. Erityisryhmiin kuuluvat liikkuvat luontaisesti vähemmän. Tähän vaikuttaa myös ympäristö ja sen rajoitukset. Toisaalta erityisryhmiin kuuluvilla on suurempi riski moniin sekundäärisiin pitkäaikaissairauksiin. Vaikka valtaosa suomalaisista pitää liikunnan harrastamista tärkeänä, vain alle kolmasosa väestöstä liikkuu terveysliikunnan suositusten mukaan riittävästi eli lähes päivittäin. Oletus on, että erityisryhmiin kuuluvat liikkuvat vieläkin vähemmän. Tutkimuspäällikkö Aija Saari, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry: Inkluusion edistäminen liikunnassa ja urheilussa Suomalaisessa vammaisurheilussa on käynnistetty useita inkluusio- ja integraatiohankkeita luvun alussa. Perinteisen diagnoosipohjaisen tarjonnan rinnalle on tavallisissa urheiluseuroissa ryhdytty organisoimaan yhteistä ja kaikille avointa liikuntatoimintaa. Vammaisurheilussa käytetään käsitteitä integraatio, inkluusio ja kaikille avoin toiminta. Moninaisessa maailmassa käytetään rinnakkain myös erityisliikuntaa, soveltavaa liikuntaa ja vammaisurheilua. Arjen tasolla puhutaan myös vammaisurheilijoista, erityisliikkujista, mutta myös liikkumis- ja toimimisesteisistä henkilöistä. Lapsista puhuttaessa käytämme käsitteitä erityistä tukea tarvitseva lapsi tai vammainen ja pitkäaikaissairas lapsi. 5 Vammaisuuden kaksi keskeistä mallia ovat nimeltään medikaalinen ja sosiaalinen malli. Medikaalisessa mallissa vammaisuus nähdään yksilön keskeisenä ja hänen kaikkea tekemistään määrittävänä ominaisuutena, tragediana tai jonakin korjaamista ja muokkaamista vaativana. Sosiaalisessa mallissa vammaisuus on vain yksi piirre. Sosiaalinen malli auttaa kiinnittämään huomion ympäristöön, toimintatapoihin ja niihin palveluihin, jotka joko estävät tai mahdollistavat osallistumisen.

9 Integraation käsite kuuluu vammaisuuden yksilömallin mukaiseen toimintaan ja ajatteluun. Tällöin yksilö tunnistetaan erilaiseksi vamman tai diagnoosin perusteella. Integraatiopuheessa yksilöä siirretään eli integroidaan erillisestä yleiseen. Integraatioajattelun taustalla ovat ajatukset hoidosta, kuntoutuksesta, tuen tarpeesta ja myös kontrollista. Inkluusion käsite puolestaan kuuluu vammaisuuden sosiaalisen mallin mukaiseen ajatteluun. Tällöin käytämme työkaluina vertaistukea ja vammaisten itsensä käynnistämiä ryhmiä, kuten vammaisurheilua. Inkluusiossa tavoitteena on 6 osallistumisen esteiden tunnistaminen, esteettömyys ja palveluiden saavutettavuus. Inkluusioajattelun taustalla näkyvät ajatukset kulttuurien moninaisuudesta ja ihmisoikeuksista. Urheilun järjestökentällä on löydettävissä neljä selkeää syytä sille, miksi inkluusio ei etene. Ensinnäkin suomalaisilta liikuntapäättäjiltä puuttuu yhteinen inkluusiotavoite. Toiseksi sekavan terminologian takia ei tiedetä, mistä puhutaan ja mihin pyritään. Kolmanneksi prosessia hidastaa vammaisurheilujärjestöjen ja -liikkeiden yhteistyön puute. Tämä sama puute on myös nähtävissä

10 kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi kansainvälinen Special Olympics ja paralympia liike eivät kommunikoi keskenään. Neljänneksi epävarmuus, pelot ja kielteiset asenteet estävät inkluusion etenemistä. Inkluusion toteutumista edistää kohtaaminen ja tuttuus. Vammaisurheilun näkyminen yhteiskunnassa ja vammaisurheilun erilaisiin liikkujiin tutustuminen auttaa ja vie eteenpäin inkluusioita. Tarvitsemme myös erilaisia kokeiluja ja yhdessä tekemistä, joiden kautta vammaiset liikkujat muuttuvat meiksi, tutuiksi, normaaleiksi ja sitä kautta näkymättömiksi. Inkluusiota edistää myös se, mitä yhteiskunnassa muutenkin tapahtuu. Suomalaisessa koulujärjestelmässä lähikoulukehitys on tätä päivää. Pelkästään diagnoosiin perustuva erityisliikunta ja vammaisurheilu muuttuvat sen mukana. Erillisen erityisryhmätoiminnan rinnalle luodaan toimintakykyihin pohjautuvaa ja kaikille avointa toimintaa. Erityisosaajat ovat inkluusiossa uudessa roolissa: saattajina, neuvojina ja arvioijina. Erityisryhmien ja vammaisurheilun asiantuntijat muuttuvat kaikille avoimen toiminnan kehityskumppaneiksi. Entisten erityisosaajien tehtävänä on tukea prosessia, auttaa erityiskysymyksissä sekä toimia tulkkina vanhan ja uuden välissä. 7 Inkluusion edistämisessä on kuultava myös vammaisvähemmistöjen omaa ääntä. Inkluusiota ei voida edistää pelkkänä vammattomien asiantuntijoiden asiantuntijatyönä. Vammaisvähemmistöjen itsensä ja heidän edustajiensa mukanaolo ja osallisuus on tärkeää. Se, että he ovat mukana ja että heidät kuullaan, ehkäisee syrjäytymistä, epäluuloja ja eristäytymistä sekä sitouttaa ja lisää luottamusta. Ohjaajat voivat edistää inkluusiota inkluusiospektrillä, jossa on erilaisia tapoja toteuttaa inklusiivista toimintaa. Avoimet harjoitteet tai leikit toimivat sellaisenaan kaikille. Sovelletuissa harjoitteissa sovelletaan opetusmenetelmiä, sääntöjä, välineitä ja tilaa, kuten sokkopingiksessä. Rinnakkaisissa harjoitteissa harjoittelijat voivat valita eritasoisten tehtävien välillä, esim. rinnakkaiset radat. Käänteinen integraatio on malli, jossa vammattomat kokeilevat vammaisurheilun

11 pelejä ja harjoitteita, esim. maalipalloa. Erillinen harjoittelu tarkoittaa sitä, että toimintakyvyn tai - tason mukaan harjoitellaan omissa erillisissä ryhmissä. Osastopäällikkö Sergei Malashov, Karjalan tasavallan nuoriso-, liikunta-, urheilu- ja matkailuasioiden ministeriö: Erityisliikunnan ja -urheilun kehitys Karjalan tasavallassa Vammaisten kuntouttava toiminta Karjalan tasavallassa perustuu YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Sopimus hyväksyttiin 13. joulukuuta 2006 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 61/106. Venäjä ratifioi yleissopimuksen vuonna Karjalan tasavallassa toimii erityisryhmien kuntoutusliikunnan ja -urheilun parissa 39 organisaatiota (36 vuonna 2010). Erityisliikuntaa ja -urheilua harrasti vuonna 2012 yli 2500 vammaista (1919 vammaista vuonna 2011). Vuonna 2012 Karjalan tasavallassa toimi 20 erityisliikunta-asiantuntijaa (vuonna ). Vammaiset harrastavat koripalloa, uintia, suunnistusta ja jalkapalloa. Karjalan tasavaltaan perustettiin vuonna 1981 Vammaisurheilun liitto. Vuosittain järjestetään Erityisurheilu Äänisjärven rannoilla - 10 lajin urheilukilpailut. Vammaisille nuorille järjestetään Segezhassa vuosittain erityisliikunnallinen tapahtuma Preodolenie (ylittäminen). Tapahtumaan osallistuu nuoria Karjalan tasavallan pohjoisista piireistä. Karjalan tasavalta rahoittaa karjalaisten vammaisurheilijoiden osallistumisen yleisvenäläisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin. Vuonna 2012 yli 30 karjalaista urheilijaa osallistui Luoteis-Venäjän kilpailuihin sekä Special Olympics -ohjelman tapahtumiin. 8 Karjalan tasavallan erityisliikunnan ja vammaisurheilun kehittämisen esteenä on niin puutteellinen infrastruktuuri ja asiantuntijoiden vähäinen määrä kuin taloudellisten resurssien riittämättömyys. Vammaisurheilijoille soveltuvia urheilupaikkoja on vain 34 (yhteensä 1415 urheilupaikkaa). Uusien

12 liikuntapaikkojen suunnittelussa on huomioitava liikuntavammaiset henkilöt. Karjalan tasavallassa ei ole nykyisin lasten ja nuorten erityisurheilukoulua. Vain kolmessa urheilukoulussa, Kalevalan, Äänisjärven ja Kontupohjan piireissä, järjestetään liikuntaa vammaisille lapsille. Perusteilla olevan lasten ja nuorten olympiareservierikoiskoulun erityisliikunnan osaston odotetaan osaltaan edistävän erityisliikunnan kehittämistä. Erityisliikunnan ja -urheilun kehittämiseen käytettiin vuonna 2012 noin ruplaa (noin euroa). Taloudellisten resurssien lisäksi vammaisurheilun kehittämisessä tarvitaan entistä enemmän eri tahojen voimavarojen yhdistämistä: Karjalan tasavallan, kaupunkien viranomaisten sekä liikunta- ja urheilu- ja vammaisjärjestöjen. Johtava asiantuntija, fysioterapeutti-lääkäri, Natalia Prostokishena, Karjalan tasavallan lääketieteellinen keskus: Lääketieteellinen liikunta CP-vammaisille henkilöille 9 CP-vammaisille järjestetään Venäjällä erityiskoulutusta esikoulusta ammatilliseen koulutukseen. Yksi tärkeimmistä CP-vammaisten oppiaineista erityiskouluissa on liikunta. Liikuntaharjoitukset toteutetaan yksilöllisesti, pienissä ryhmissä (2-6 henkilöä) sekä ryhmissä (7-14 henkilöä). Sovellettujen harjoitusten tarkoituksena on kehittää kotona, koulussa ja työssä tarvittavaa toimintakykyä. Sovellettuihin harjoituksiin kuuluvat järjestäytymisharjoitukset, kävely, juoksu, hyppely, kiipeily, rytmi- ja tanssiharjoitukset sekä harjoitukset välineiden kanssa, kuten kepit, pallot, vanteet ja liput. Liikunnallisilla peleillä on myönteisiä vaikutuksia lapsen tunteisiin, psyykkiseen tilaan ja kuntoutumiseen. Liikunnalliset pelit ja leikit kehittävät nopeutta, tarkkuutta, lihasvoimaa, kestävyyttä, koordinaatiota ja kykyä hallita tunteita. Kuntoutuksen tärkein tehtävä on lasten integroituminen yhteiskuntaan. Tällä tarkoitetaan sellaista toimintakykyä, joka antaa lapsille mahdollisuuden olla mahdollisimman vähäisessä määrässä

13 riippuvaisena ulkopuolisesta avusta, toimia aktiivisemmin elämässään sekä kommunikoida muiden erityiskoulun ulkopuolella olevien ihmisten kanssa. Kuntoutuksen periaatteina ovat motivaatio, riippumattomuus, palaute, kannustaminen, työ- ja vapaa-ajan johdonmukaisuus, harjoitusten sosiaalisuus, kuntoutusprosessin jatkuvuus, yhteistyö vanhempien kanssa sekä kuntoutuksen tehokkuus. Kuntoutuksen tehokkuus määritellään seuraavasti: parantuminen, oireiden loppuminen tai oireiden merkittävä vähentyminen, vähäinen parantuminen parannus tai ei vaikutusta. Pietarilaisen koulukeskus Dinamikan asiantuntijaryhmä on kehittänyt CP-vammaisille lapsille tarkoitetun liikuntakasvatusohjelman. Kaikilla oppitunneilla käytetään fysioterapeuttisia menetelmiä, yksilöllistä lähestymistapaa ja didaktisia periaatteita. Ohjelma koostuu liikunnanopetuksen alku-, kehittymis- ja valmennusvaiheiden harjoituksista. Dinamika koulukeskuksessa on kehitetty myös lasten liikuntakyvyn arviointimenetelmiä sekä CP-vammaisten lasten erityisliikuntaharrastusten tehokkuuden arviointikriteereitä. 10 S.V.Zuev, Venäjän Special Olympics Karjalan tasavalta ja Karjalan tasavallan kehitysvammaisten julkisen hyväntekeväisyysorganisaation puheenjohtaja, Karjalan tasavallan kasvatustieteen kunnioitetun työntekijän arvonimi: Special Olympicsin kehitys Karjalan Tasavallassa 22 vuoden aikana Erityisliikunnan termi on määritetty vuoden 2007 Venäjän federaation liikuntakulttuuri- ja urheilulaissa. Pykälä 31 sisältää erityisliikunnan, liikkumis- ja toimintarajoitteisten henkilöiden fyysisen kuntoutuksen sekä vammaisurheilun. Tämän määritelmän mukaan erityisliikunta on tehokkaita kuntoutusmenetelmiä käyttävä yleisliikuntakulttuurin osa. Vammaisurheilun tarkoitus on

14 tukea vammaisia sosiaalistumisessa ja fyysisessä kuntoutuksessa. Pykälässä 12 Venäjän paralympia-, surdlympia- ja Special Olympics- toimintaa. määritellään Vammaisten henkilöiden luokittelu perustuu erityisoppilaitoksien luokitteluun. Erityisoppilaitokset jaetaan kahdeksaan tyyppiin, jotka ovat: 1. kuurot lapset 2. kuulovammaiset lapset ja lapset, jotka ovat kuuroutuneet varhaislapsuudessa 3. ja 4. näkövammaiset ja sokeat lapset 5. lapset, joilla on puheen ja kielen kehityshäiriöitä 6. lapset, joilla on tuki- ja liikuntaelimistön häiriötä 7. lapset, joilla on psyykkisen kehityksen viivästymä 8. kehitysvammaiset lapset Special Olympics -järjestön tietokannan mukaan Karjalan tasavallan erityisoppilaitoksissa opiskeli 857 oppilasta vuonna 2006, 759 oppilasta vuonna 2007, 707 oppilasta vuonna 2008 ja 709 oppilasta vuonna Nämä tilastotiedot osoittavat, että kehitysvammaisuus on hyvin yleinen vammaisuuden tyyppi. Koululaisten lukuisat tutkimukset osoittavat, että kehitysvammaisten lasten psyykkiset ominaisuudet, puhe, muisti, näkö ja sormien motoriset taitot eivät ole riittävästi kehittyneet. Kehitysvammaisten lasten kasvatus- ja opetustyössä erityisliikunta on erittäin tärkeä fyysisiä ja psyykkisiä vaurioita korjaava toimintatapa. 11 Karjalan tasavallan Special Olympics aloitti toimintansa vuonna Special Olympics -ohjelman mukaiseen kilpailu-, opetus- ja valmennustoimintaan osallistui Karjalan tasavallan kaikkien erityiskoulujen oppilaita (11 erityiskoulua ja Ladva kylän lastenkoti). Opettajat, opetusministeriön ja urheilukomitean työntekijät osallistuivat seminaareihin, joiden tarkoituksena oli lisätä kiinnostusta kehitysvammaisten urheilutoimintaan sekä perustaa paikallisia osastoja. Tammikuussa

15 1991 Moskovassa järjestettiin Special Olympicsin liittoseminaari, jonka kohderyhmänä olivat valmentajat. Huhtikuussa 1992 Karjalan tasavallassa, Petroskoissa ja Karhumäellä, järjestettiin ensimmäiset Euraasian Special Olympicsin talvikisat. Vuoteen 1994 mennessä lajeina olivat naisten lentopallo, koripallo, pöytätennis, yleisurheilu, painonosto, uinti, maastohiihto ja pikaluistelu. Nykyään Karjalan tasavallan yleisurheilijoilla on mahdollisuus harrastaa 17 olympiaurheilulajia. Spesial Olympicsin toimintaan osallistuminen on helppoa: ihmisille, joilla on terveysongelmia, järjestetään paikallisella tasolla opetus- ja valmennustunnit sekä urheilukilpailut. Ensimmäisellä tasolla kilpailijat osallistuvat kaupungin tai piirin, toisella Karjalan tasavallan ja kolmantena Venäjän tasolla järjestäviin kilpailuihin. Viimeisellä tasolla kilpailijat osallistuvat kansainvälisiin Special Olympics -kilpailuihin. Special Olympicsin toimintaan osallistumisella on erittäin tärkeä merkitys lasten kasvattamisessa, yhteiskuntaan sopeuttamisessa ja integraatiossa. Sosiaalisen analyysin mukaan erityisoppilaitosten erityisurheilua harrastavista kehitysvammaisista oppilaista yli 60 prosenttia jatkaa toisen asteen ammattioppilaitokseen, saa ammatin ja pääsee töihin. Erityisliikunnan ja -urheilun aktiivinen harrastaminen antaa monelle ihmiselle mahdollisuuden sopeutua yhteiskuntaan, saavuttaa henkilökohtaiset tavoitteensa ja osoittaa lahjakkuutensa. 12 Epäilemättä vaikein ongelma, johon Venäjän Special Olympics -järjestön kaikki paikalliset osastot törmäävät, on taloudellisten resurssien puute. Näitä resursseja tarvitaan ennen kaikkea kilpailujen järjestämiseen, urheiluvarusteiden ja palkintojen hankkimiseen sekä valmentajien palkkojen maksamiseen.

16 Yksityinen sektori ei ole vielä aktiivisesti tukenut toimintaa. Venäjän Special Olympicsin pääasiallisena rahoittajana on edelleen valtio, jota edustavat ministeriöt: terveydenhuollon ja sosiaalisen kehityksen ministeriö, opetusministeri sekä liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeriö. Nämä ministeriöt rahoittavat myös vammaisten tukitoimintaa. Karjalan tasavallan liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeriö tukee ainoana viranomaisena tasavallan Spesial Olympicsin toimintaa. Tuki ei kuitenkaan riitä työntekijöiden palkkojen maksamiseen eikä tasavallan erityisliikunnan urheilu- ja kuntoutuskeskuksen toimintaan. Vammaisten parissa työskentelevillä työntekijöillä ei ole riittävästi erityisliikuntaan ja -urheiluun liittyvää asiantuntemusta. Karjalan tasavallan piireissä onkin suuri tarve koulutetuille erityisliikunnan työntekijöille. Johtaja Nina Bespalova, Karhumäen lasten ja nuorten urheilukoulu: Liikunnan ja urheilun vaikutus kehitysvammaisten lasten elämän latuun 13 Special Olympics on kansainvälinen ympärivuotinen urheilutapahtumien ja -kisojen -ohjelma, joka on tarkoitettu yli 8-vuotiaille kehitysvammaisille henkilöille. Bespalova alkoi työskennellä Venäjän Special Olympics:n slalom-urheiluohjelmassa 1990-luvun lopussa. Opetus alkoi yhdessä Karhumäen sisäoppilaitoksen liikunnanopettaja Vera Pohilkon kanssa. Ensimmäisessä ryhmässä oli kymmenen slalomista kiinnostunutta lasta. Lapset alkoivat oppia parhaiten visuaalisella opetuksella ja liikkeitä toistamalla. Oppilaat ovat menestyneet hyvin Special Olympics -talvikisoissa ja voittaneet useita mitaleja. Viime vuosina yhteistyö sisäoppilaitoksen kanssa on vaikeutunut taloudellisten vaikeuksien takia ja opetusta on ollut vaikea järjestää. Aiemmin lapset tulivat harjoituksiin pikkubussilla, enää tällaista mahdollisuutta ei ole ollut.

17 Säännölliset liikuntaharrastukset, osallistuminen kisoihin ja muihin sosiaalisiin tapahtumiin auttaa kehitysvammaisia oppimaan työelämässä vaadittavia taitoja ja toimimaan vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Urheilun avulla kehitysvammaiset saavat myös mahdollisuuden sopeutua yhteiskunnalliseen elämään ja tuntea itsensä tasavertaisiksi. Urheilu myös lisää myös yhteiskunnan hyväksyntää, ymmärrystä ja kunnioitusta heitä kohtaan. Rosa Ermolaeva, Karhumäen lasten ja nuorten urheilukoulu: Kokemuksista Special Olympics ohjelmassa valmentamista Vapaaehtoinen valmentaja Rosa Ermolaeva kertoi 12 vuoden kokemuksistaan Special Olympics ohjelmassa. Aloittaessaan valmentajana ohjelmalla ei ollut vielä selkeitä sääntöjä ja ohjeita. Vammaisten lasten valmentamisessa on ollut tärkeää kontaktin ja yhteisymmärryksen luominen. Ensimmäisten kilpailujen ja tulosten jälkeen lasten kiinnostus urheiluun lisääntyi. Ermolaeva on hyvin iloinen ohjelmaan pääsystään, koska sen myötä hän on saanut paljon uusia asioita ja kokemuksia elämäänsä ja kehittynyt ihmisenä. 14 Työpajat Toisen seminaaripäivän ensimmäisessä työpajassa keskusteltiin itäsuomalaisten kuntien ja järjestöjen alueellisen liikunta- ja erityisliikuntaverkoston käynnistämisestä Soveltava Liikunta SoveLi ry:n soveltavan liikunnan asiantuntija Virpi Pennasen johdolla. Toisessa työpajassa pohdittiin erityisryhmien käsitettä Suomessa ja Venäjällä liikuntasosiologian professori Hannu Itkosen ja johtavan asiantuntija N.A. Prostokishenan kanssa. Kolmannessa työpajassa tutustuttiin Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n tutkimuspäällikkö Aija Saaren opastuksella esteettömyyden perusteisiin ja liikuttiin lähiympäristössä pyörätuoleilla ja simulaatiolasein varustettuina. Neljännessä työpajassa liikuntatieteiden lisensiaatti Mauri Pietilä johdatti työpajaan

18 osallistuvat leikin maailmaan teemalla Leikki heterogeenisissä ryhmissä. Tämän lisäksi Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry järjesti seminaariin osallistuville Vammaisurheilu tutuksi - iltapäivän. 15