Jyväskylän kaupungin kansainvälinen henkilöstövaihto Raportti Williamsville, Buffalo, NY Elina Lätti psykologi perheneuvola

Transkriptio

1 Jyväskylän kaupungin kansainvälinen henkilöstövaihto Raportti Williamsville, Buffalo, NY Elina Lätti psykologi perheneuvola Tässä raportissa kuvaan kaupungin kansainvälisen henkilöstövaihdon kautta mahdollistunutta matkaani Yhdysvaltoihin Williamsvilleen, jossa vietin antoisan kuukauden. Kokemus oli mieleenpainuva ja koin sen myös erinomaisena keinona irrottautua arkityöstä ja pohtia muutamia omaan työhön liittyviä ammatillisia erityiskysymyksiä. Suosittelen! Ajatus henkilöstövaihtoon lähdöstä viriää Kun kuulin loppukeväästä 2010 työpaikkakokouksessa kansainvälisestä henkilöstövaihdosta, tiesin todella nopeasti, mitä haluaisin oppia työssäni lisää. Olin käynyt Vuorovaikutteisen kehityspsykoterapian (Dyadic Developmental psychotherapy eli DDP) peruskurssin Tampereella syksyllä 2009 ja halusin oppia siitä lisää. Kouluttajamme Arthur Becker-Weidman oli Center for Family Development -yksikön johtaja, joten tiesin jo paikankin, mihin haluaisin mennä. Ensimmäinen askel kohti tuota unelmaa oli asian puheeksi ottaminen kotona ja mieheni olikin heti sitä mieltä, että se on todella hieno mahdollisuus, johon kannattaa tarttua. Tuolloin 9-vuotias kuopukseni kertoi kyllä muuttavansa mummolaan, jos lähtisin. Hän on ensireaktioissaan aina niin ihanan spontaani ja ennen mitään muuta hän mietti heti, kuinka selviäisi ilman äitiä kuukauden. Hän siis testasi suunnitelmani ehdottomuutta tuttuun tyyliinsä, mutta juteltuamme asiasta hyväksyi idean. Seuraava askel asiassa olikin sitten jutella suunnitelmastani esimieheni kanssa, joka puolsi ideaani reissuun lähtemisestä ja kun sain vielä hakemuksen liitteeksi suosituskirjeen menetelmän Suomeen tuoneelta Pirjo Tuovilalta, se oli liitteineen valmis postitettavaksi henkilöstöyksikön kansainväliseen toimintaan. Haastatteluun meneminen toki jännitti, sillä mietin kuumeisesti, kuinka osaisin pukea innostukseni sanoiksi ja perustella riittävästi vaihtoa myös ammatillisen osaamisen lisäämisen näkökulmasta juuri tämän menetelmän puolesta. DDP on työmenetelmänä varsin uusi Suomessa ja erilaisia terapiasuuntauksia tulee ja menee. Kun sitten sain tiedon, että olen tullut valituksi tuohon kuuden ihmisen porukkaan, alkoikin viestittely sopivasta ajankohdasta yhdyshenkilöni kanssa. Olin jutellut hänen kanssaan asiasta jo lokakuussa DDP-menetelmän jatkokurssilla hänen vieraillessaan Suomessa ja hän toivottikin minut jo silloin tervetulleeksi.

2 Henkilöstövaihdon tavoitteita ja taustaa Kansainvälisen henkilöstövaihdon kautta siis aukesi mahdollisuus päästä perehtymään Yhdysvaltoihin vuorovaikutteiseen kehityspsykoterapiaan elokuussa Tavoitteenani oli saada työhöni lisää osaamista ja perehtyä vuorovaikutteiseen kehityspsykoterapiaan käytännössä kuukauden ajan. Yksiköitä, joissa tällainen perehtyminen oli mahdollista, on esim. The Center for Family Development Williamsvillessä, New Yorkin osavaltiossa ja sinne olin siis menossa. Koska DDP-menetelmä on Suomessa uusi ja esimerkiksi pätevöityminen DDP-terapeutiksi tapahtuu tällä hetkellä USA:n hallinnoimana ( ), perehtyminen menetelmään ulkomailla oli tästäkin syystä perusteltua ja mielekästä. Menetelmän on kehittänyt Daniel A. Hughes, amerikkalainen psykologi, joka on erikoistunut hoitamaan lapsia ja nuoria, joilla on kompleksisesta traumasta johtuen vaikeita tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöitä. Hän on paneutunut erityisesti kiintymyssuhteen tutkimukseen ja teoriaan, minkä pohjalta hän on kehittänyt uuden hoitomallin, vuorovaikutuksellisen kehityspsykoterapian. Lapsi tai nuori otetaan terapian myötä lähelle aikuista, ja häntä hoitava aikuinen on aina läsnä terapiatyössä. Terapeutin avulla rakennetaan hoitavan aikuisen ja lapsen kesken läheisyyteen ja luottamukseen pohjaavaa kiintymyssuhdetta. Terapia rakentaa siltaa lapsen menneisyyden kokemusten ja nykyisyyden välille aktiivisella, lasta kunnioittavalla ja hänen reaktioitaan kuuntelevalla otteella. DDP-terapia soveltuu mielestäni hyvin perheneuvolatyöhön ja se on monipuolisuudessaan innostava työkalu perheiden kanssa työskenneltäessä. Kiintymystraumojen kanssa työskentelyn haasteellisuus kannusti hankkimaan asiantuntemusta yksikössä, jossa menetelmää on kehitetty ja tutkittu. Lisäksi tutkimukset menetelmän tuloksellisuudesta kiintymystraumojen hoidossa ovat kannustavia ja täten innostivat oppimaan menetelmästä lisää. Ennen matkaan lähtöä Me vaihtoon lähtijät tapasimme toisemme joulukuussa 2010 ja saimme sähköpostitse hyödyllistä tietoa jo ennen tapaamista. Tapaamisessa saimme paljon hyödyllistä tietoa käytännön järjestelyistä sekä kuulimme kokemuksia jo aikaisemmin vaihdossa olleilta kaupungin työntekijöiltä. Osalla vaihtoon lähtijöistä oli jo suunnitelmat pitkällä ja lähtö häämötti jo alkuvuodesta. Itselläni matkan ajankohta oli tuolloin vielä ihan auki. Oman reissuni ajankohdan tarkennuttua olin yhteydessä sähköpostitse hotelliin, jonka tiesin tarjoavan edullisia majoituspaketteja pidemmiksi ajoiksi. Joutuisin maksamaan osan majoituksesta itse, mutta majoitusvaihtoehdot noin lyhyelle oleskelulle olivat varsin vähäiset ja tartuin tähän varsin vaivattomaan vaihtoehtoon. Olikin hienoa majoittua paikassa, jossa oli jatkuvasti paikalla joku, johon tarvittaessa turvautua. Majoittumisen järjestyttyä varailin matkatoimiston kautta lentoja ja se kävikin sähköpostitse vaivattomasti. Paluulennoksi matkatoimistovirkailija ei suositellut 11.9., mikä oli WTC:n terrori-iskujen vuosipäivä. En ollut lentoa tilatessani ajatellut koko asiaa, mutta tuona sunnuntaina tuntui hyvältä, etten ollut mat- 2

3 kalla sinä päivänä. Koko viikon ajan televisiosta tuli nimittäin dokumentteja terrori-iskusta ja turvatoimia oli todella paljon kiristetty vuosipäivänä. Yhdysvaltoihin matkaavan täytyy hankkia monenlaisia matkustusasiakirjoja. Yhdysvaltoihin matkaavalla tulee olla koneellisesti luettava passi ja sen on oltava voimassa vähintään 3kk matkan jälkeen. Täytin myös ESTAhakemuksen (Electronic System for Travel Authorization), jonka Yhdysvallat edellyttävät viisumivapausohjelmaan kuuluvilta jäsenmailta. ESTA on sähköinen hyväksyminen USA:n matkalle ja sen kautta rekisteröidään matkustustiedot. Hakemuksessa oli henkilötietojen lisäksi kysymyksiä mm. siitä olenko koskaan ollut osallisena vakoilussa, sabotaasissa tai terrorismiin liittyvissä toimissa. Tarvitsin matkaani myös Lääkärinlausunto-lomakkeen sairastumisen varalta, sillä eurooppalaisella kelakortilla ei olisi pärjännyt. Lausunto todisti, että olen vakuutettu matkani aikana. Lisäksi tarvitsin mukaani Eläketurvakeskuksen myöntämän todistuksen siitä, että kuulun Suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Vaihtoon lähtijällä on myös mahdollisuus opiskella ja harjaannuttaa kielitaitoaan ennen matkaa, joten minäkin käytin tämän mahdollisuuden hyödykseni. Olikin hyödyllistä orientoitua kieliympäristöön ennen matkaa. Kohdeorganisaationi ja sen sijainti The Center for Family Development on New Yorkin osavaltiossa Buffalon kupeessa Williamsvillessa sijaitseva keskus, joka on erikoistunut adoptio- ja sijaislasten ja erityisesti traumojen sekä kiintymyssuhdehäiriöiden hoitoon. Keskus on perustettu Dr. Arthur Becker-Weidman toimesta löytämään vastauksia ja ratkaisemaan pulmia, joita sijais- ja adoptioperheet kohtaavat (Lisätietoja keskuksesta: ). Keskus toimii yksityisellä sektorilla ja asiakkaan vakuutus kattaa suurimman osan käyntimaksusta. Yhdysvaltalaisista noin 28% kuuluu julkiseen ja noin 68% yksityisen terveysvakuutuksen piiriin. Useimmiten vakuutukset ovat yritysten ottamia, sillä he saavat niistä verovähennyksiä, mutta työsuhteen päättymisen johdosta vakuutuskin lakkaa. Williamsville on New Yorkin osavaltiossa, Erien läänissä. Sen asukasluku oli 5573 vuoden 2000 väestönlaskennassa. Kylä on saanut nimensä Jonas Williamsin, varhaisen uudisasukkaan mukaan. Buffalo on New Yorkin osavaltion toiseksi suurin kaupunki (asukkaita ). Buffalo sijaitsee Erie-järven itärannalla, Niagara-joen eteläpäässä. Matkustuspäivä Niinpä sitten tuo pitkään odotettu lähtöpäivä koitti ja lähdin kotoa aikaisin aamulla ehtiäkseni lennolle Jyväskylästä Helsinkiin. Reilun kahdeksan tunnin lento Helsingistä New Yorkiin sujui elokuvia katsellessa, sillä nukkua en lentokoneissa osaa. Vielä koneessa piti täyttää USA:n viranomaisia varten lomake, jossa kysyttiin matkan tarkoitus ja mitä kaikkea mukanaan kuljettaa, tuliaisten rahallinen arvo, kuljettaako hedelmiä ym. JFK:n kentällä oli ensin passintarkastus ja kaikilta matkustajilta otettiin myös sormenjäljet molemmista käsistä sekä kasvovalokuva. Sitten olikin vuorossa turvatarkastus, jossa 3

4 läpivalaistiin kaikki tavarat. Koska lento Helsingistä New Yorkiin saapui terminaaliin 8, minun pitikin sitten löytää terminaali 3, josta pääsisi Buffalon lennolle. Terminaalien väliä kulki juna (Air train), jolla pääsi kätevästi terminaalista toiseen. Sisämaan sääolosuhteiden vuoksi lento Buffaloon oli peruttu. Jouduin siis buukkaamaan itseni seuraavalla lennolle, joka lähtisi kolmen tunnin kuluttua peruuntuneesta lennosta. Pääsin kuitenkin koneeseen kolmen tunnin lisäodottelun jälkeen ja sain vihdoin huokaista helpotuksesta. Lento New Yorkista Buffaloon kesti noin 50min ja olimme perillä puolen yön maissa. Laukkunikin lipui hienosti hihnalla ja nappasin sen onnellisena. Sitten vain taksia etsimään ja se löytyikin helposti. Olipa ihana päästä vihdoin hotellihuoneeseen. Soitin perille päästyäni kotiin, missä olivatkin jo miettineet, milloin minusta alkaa kuulumaan jotain. Olivat jo lähdössä seuraavana aamuna kouluun ja töihin ja minä vasta reilun 24 tunnin matkustamisen jälkeen alkamassa yöpuulle. Lord Amherst hotelli Laitoin vielä sähköpostiviestiä ohjaajalleni seuraavan päivän tapaamisesta ja häneltä tulikin heti aamulla viesti, että olisi vapaana tiistaiaamuna jo yhdeksän jälkeen. Mannermainen aamiainen oli hotellissa kyllä oma lukunsa: vehnäleipää, vehnäbaakeleita, vehnämuffineja, vehnämuroja, kahvia ja mehua. Kyllä kaipasin ruisleipää monena aamuna; mutta maassa maan tavalla. Kahvi sentään oli todella hyvää! Päiväni keskuksella Ensimmäisenä työaamuna suuntaa kysyttyäni lähdin hotellilta kohti keskusta, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä hotellilta saman tien varrella. Aamut olivat vielä todella lämpöisiä ja aurinkoisia, joten taitoinkin matkani aina kävellen. Löysin 40 minuutin kävelymatkan jälkeen perille osoitteeseen Main st 5820 ja suuntasin neljänteen kerrokseen suite numero 406:een. Art4

5 hur Becker-Weidmanin vaimo oli ensimmäinen ihminen, jonka tapasin ja hän pyysi ystävällisesti minua hetken odottamaan odotustilassa. Se oli pieni ja viihtyisä ja siellä soi klassinen musiikki. Sitten pääsinkin tervehtimään ohjaajani, joka vielä toivotti tervetulleeksi ja esitteli paikan. Huoneet oli sisustettu pehmeillä ja kutsuvilla nojatuoleilla ja sohvilla. Tässä pienessä yksikössä työskenteli neljä ihmistä. Matkassani oli muistikirja, johon teinkin ahkerasti muistiinpanojani asiakastilanteista sekä omista ajatuksistani niihin liittyen. Kirjoittelin myös päivien muita tapahtumia ja ajatuksiani tuohon päiväkirjaan. Näitä muistiinpanoja on ollut mielenkiintoista jälkeenpäin lukea ja niihin tulen varmaan moneen otteeseen palaamaan. Pysähdyin paljon myös omiin tuntemuksiini ja esimerkiksi asiakastilanteissa oli helppo tavoittaa vanhempien ahdistus arjen tilanteista kiintymystä vastustavan lapsen kanssa ja myös se ilo ja helpotus, jota toivon luominen toi tullessaan. Selvitäänhän me? kysyi yksikin äiti toiveikkaana kerrottuaan perheensä ja lapsensa tarinaa. Olen erittäin kiitollinen ohjaajalleni Arthurille, jolla oli aina aikaa pysähtyä kysymyksiini asiakastilanteiden jälkeen. Nuo neljä viikkoani rakentuivat asiakastyön päivistä, joita olivat tiistai, keskiviikko ja torstai. Tällöin olin seuraamassa asiakastapaamisia. Vain kaksi asiakasperhettä kieltäytyi ottamasta minua seuraamaan. Perheet halusivat yleensä mielellään kuulla mistä olen ja miksi olen mukana tapaamisilla. Perjantaisin olin usein seuraamassa konsultaatioita ja videoneuvotteluja eri maihin (mm. Kanada, Englanti, Suomi) ja niissä suunniteltiin koulutuksia tai käytiin läpi asiakastilanteita. Arthur kouluttaa paljon ja tästä syystä hänelle kertyy varsin paljon matkapäiviä vuodessa. Suunnitelmissa oli mm. matka Singaporeen, jossa hän käy kouluttamassa joka vuosi. Maanantaisin ja perjantaisin katsoin myös omatoimisesti hoitonauhoja, jolloin sain erittäin hyvin kuvaa pidemmistä hoitoprosesseista. Myös näihin liittyviin kysymyksiin varattiin aikaa ohjaajan kanssa. Henkilöstövaihdon koko ajan vietin The center for Family Development yksikössä. Työhön osallistumiseni oli pääasiassa hoidon tarpeen arviointeihin perehtymistä asiakastapausten kautta sekä hoitotapaamisten seuraamista. Itse en voinut olla asiakastilanteissa varsinaisena työntekijänä, koska olin keskuksessa vain kuukauden ja hoidot kestävät yleensä vuodesta kahteen vuotta. Roolini asiakastilanteissa oli mielestäni luonteva, sillä keskuksella oli ollut aikaisemminkin muutama kuunteluoppilas, joten se oli heille tuttua. 5

6 Tässä rakennuksessa on The Center of Family Development Niagara ja muuta vapaa-ajan viettoa Yksi matkani ehdoton kohokohta oli retki Niagaran putouksille. Päivä oli aurinkoinen ja helteinen. Putoukset sijaitsevat vain 30 kilometrin päässä Buffalosta, joten olimme nopeasti perillä. Vaikka putoukset sijaitsevat maantieteellisesti valtioiden rajalla, ne kuuluvat virallisesti Kanadalle. Kanadan ja Yhdysvaltojen välinen raja on Niagara-joessa, joka yhdistää kaksi suurta järveä Erie ja Ontario. Joen yläjuoksu on suunnilleen maanpinnan tasossa ja alajuoksu syvässä kanjonissa putouksen ollessa 55 metriä. Kalat eivät kuulemma selviä elävänä moisesta pudotuksesta ja niinpä linnut kärkkyvätkin putouksen alla helppoa saalista. Aikoinaan putoukset ovat olleet 23 kilometriä pohjoisempana aivan Ontario-järven rannalla. Nykyään Yhdysvallat ja Kanada ottavat joen virtauksesta huomattavan paljon vesivoimaa ja se on hidastanut eroosiota. Niagaran putoukset käsittävät kolme erillistä putousta: Horseshoe Falls, American Falls sekä Bridal Veil Falls. Niagaran putouksilla käy vuosittain noin 10 miljoonaa matkailijaa se on yksi maailman suosituimmista matkailukohteista. Yhdysvaltojen puolella maisema on enemmän puistomainen ja Kanadan puolella on enemmän hotelleja ja kasinoita. 6

7 Niagaran putoukset. Etualalla Amerikan putoukset ja takana Hevosenkenkä putoukset Paikallisessa alennusmyynnissäkin kävin. Kuulin yksikön työntekijältä, että eräässä naisten uimapuku- ja alusvaateliikkeessä oli alennusmyynti ja niinpä minäkin jonotin yhtenä lauantaiaamuna amerikkalaisrouvien kanssa liikkeen ulkopuolella. Nämä naiset on ennenkin olleet tällaisissa alennusmyynneissä, mietin, kun katselin uikkareita ja odottelin sovitusvuoroani jonotusnumero 31 kädessäni. Muilta osin matkailuosuus reissustani olikin patikointia ympäriinsä pienen kamerani kanssa. Otin paljon muistoksi kuvia paikallisista rakennuksista, puistoista ja kaduista. Niitä on mukava katsella näin jälkeenpäin. Suomi on varsin amerikkalainen maa, joten ihmisten arjessa ei ollut paljon uutta ja ihmeellistä. Telkkarissa pyöri samat sarjat kuin Suomessa ja myös ruokakulttuuri oli hyvin samanlainen. Ainoita asioita, mitä kollegani siellä ihmettelivät, oli se, että taitoin työmatkaani kävellen. Se kun ei taida olla siellä tapana, vaan joka paikkaan kuljetaan autolla. 7

8 Katukuvaa työmatkani varrelta Paikallinen katolinen kirkko Ne arjen ihanat rutiinit Työpäivien jälkeen kävin syömässä ja nautin auringon paisteesta matkallani hotellille pysähdellen pienissä kaupoissa ja puistoissa. Hotelliin päästyäni yleensä menin kylpyyn, lueskelin ja kirjoittelin sähköposteja. Ajattelinkin usein kylvyssä lököillessäni: Elina, muista nämä hetket siellä Suomessa kaiken kiireen keskellä!. Oli aivan luksusta olla tovi vain omine ajatuksineen ja pohdiskella päivän mittaan kohtaamiani asioita. Ja tätä luksusta 8

9 sain nauttia kuukauden ajan. Tuo kuukausi oli sekä ammatillisesti että kolmen lapsen perheenäitinä erittäin arvokas. Matkani takaisin Suomeen alkoi 12. syyskuuta ja perillä Suomessa olinkin 13. päivä. Lento takaisin jännitti paljon enemmän ja se johtui varmaankin juuri tuosta WTC-vuosipäivästä ja siitä, että olikin jo aika ikävä lapsia ja miestä. Ja olihan jo mielessä nuo meidän kaksi puolivuotiasta koiranpentuakin, joita sain aina välillä morjestella matkan aikana skypenkin kautta. Henkilöstövaihdon arviointia Toteutunut jakso oli hieno lisä DDP-terapeutiksi kouluttautumiselle ja sain näin lisää tietoa hoidon tarpeen arvioinnista ja hoidon toteuttamisesta käytännössä. Oppiminen seuraamalla toisen, kokeneemman työntekijän työtä on arvokasta omassa työssä kehittymisen kannalta. Olin sopinut esimieheni kanssa, että kerron vaihtoajastani työyhteisössäni palattuani ja siihen sovitaan erillinen aika. Kerroinkin päällimmäiset kuulumiset tuoreelta valokuvien kera heti palattuani. Pidempi aika asialle sovittiin kevään puolelle, jolloin voimme työyhteisönä pysähtyä tähän menetelmään. Henkilöstövaihtoni toteutui erittäin hyvin. Tärkeää oli, että kohdeorganisaatio, majoittuminen ym. käytännön asiat olivat riittävän ajoissa selvillä. Oli myös hienoa, että olin tavannut ohjaajani jo aikaisemmin ja että viestittelimme käytännön asioista riittävästi ennen lähtöäni. Hienoa oli myös se käytännön tuki, jonka sain kansainvälisen toiminnan ihmisten kautta niiden monien asiakirjojen kanssa, joita ennen matkaa piti täytellä. Tiesin, että kaikki oli kunnossa hyvissä ajoin ennen matkaa. 9