Kunnalliset lastensuojelupalvelut. Valtakunnallinen valvontaohjelma

Transkriptio

1 Kunnalliset lastensuojelupalvelut Valtakunnallinen valvontaohjelma VALVONTAOHJELMIA 1:2013

2 Dnro 41/ /2013 Päiväys ISSN-L ISSN (Verkkojulkaisu) ISBN (pdf) Helsinki

3 KUVAILULEHTI Julkaisun nimi Kunnalliset lastensuojelupalvelut, valtakunnallinen valvontaohjelma Julkaisija Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) Julkaisun päivämäärä Dnro Dnro 41/ /2013 Tiivistelmä Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Kuntien tehtävänä on vastata alueensa lastensuojelupalvelujen tarpeeseen riittävällä ja laadukkaalla tavalla. Kunta vastaa itse järjestämiensä ja tuottamiensa lastensuojelupalvelujen laillisuudesta. Valvontaviranomaiset ohjaavat ennakoivasti sekä valvovat jälkikäteen lastensuojelupalvelujen osia ja kokonaisuutta. Lasten ja nuorten heikot mahdollisuudet valvoa itse omien oikeuksiensa toteutumista on yksi lastensuojelupalvelujen suurimmista riskeistä. Valviran ja aluehallintovirastojen yhdessä valmisteleman kunnallisten lastensuojelupalvelujen valtakunnallisen valvontaohjelman tarkoituksena on vahvistaa lapsen edun sekä lapsen ja perheiden osallisuuden toteutumista lastensuojelutyössä. Valvontaohjelmassa kerrotaan ehkäisevän lastensuojelun ja lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun järjestämisestä, edellytyksistä ja menettelytavoista. Valvontaohjelma tukee valvontaviranomaisten suunnitelmaperusteista ja yhdenmukaista valvontaa ja ohjausta. Samalla se antaa palveluista vastuussa oleville ja palvelujen käyttäjille ajantasaista tietoa niistä vaatimuksista, joita toiminnassa pitää noudattaa. Valvontaohjelman toimeenpanoon kuuluvat lastensuojelulain mukaisten määräaikojen noudattamisen ja lastensuojelun ammatillisen henkilöstön määrän ja kelpoisuuden valvonta. Valvonnan painopisteenä on myös samanaikaisesti eri puolella Suomea toteutettava valvontainterventio. Toimeenpanon osana kehitetään valvonnan käytäntöjä ja puuttumiskriteerejä. Avainsanat (asiasanat): asiakassuunnitelma, avohuolto, dokumentointi, edunvalvoja, henkilöstö, huostaanotto, hyvinvointisuunnitelma, jälkihuolto, konsultaatioapu, kunta, kuuleminen, lapsen etu, lapsen oikeudet, lastensuojelu, lastensuojelupalvelut, ohjaus, omavalvonta, osallisuus, ostopalvelut, perhepalvelut, puhevalta, 3

4 rekisteri, sosiaalihuolto, sosiaalipalvelut, sijaishuolto, sosiaalipäivystys, valvonta, valvontainterventio, valvontaohjelma ISSN-L ISSN ISSN ISSN (Verkkojulkaisu) ISBN ISBN (pdf) 4

5 Sisällys Valvontaohjelman saatteeksi... 7 Sisältöosa 1 Johdanto Lastensuojelua koskeva lainsäädäntö, suositukset ja tietopohja Lapsen oikeudet, lastensuojelulaki ja lapsen etu Lapsen oikeudet Lastensuojelulaki Lapsen etu Lastensuojelua koskevat suositukset ja tietopohja Lastensuojelun valvonta Kunnallinen valvontavastuu Muistutukset Aluehallintovirastojen ja Valviran menettelytavat lastensuojelun valvonnassa Lasten hyvinvoinnin edistämisen ja lastensuojelun järjestämisen valvonta Ehkäisevän lastensuojelun järjestäminen Ehkäisevä lastensuojelu Lastensuojelun konsultaatioapu peruspalveluille ja lasten huomioiminen aikuisten palveluissa Konsultaatioapu Lasten huomioiminen aikuisten palveluissa Perheasioiden sovittelu, lastenvalvojat, huolto- ja tapaamisoikeusselvitykset ja valvotut tapaamiset Adoptioneuvonta ja adoption jälkeinen tuki Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun järjestäminen Suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä (lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma) Ostopalvelut Velvoite lapsen osallisuudesta Lapsen mielipiteen selvittämisen valvonta Lapsen puhevallan käyttö ja edunvalvojan määrääminen tarvittaessa Lastensuojeluasian vireille tulon valvonta Lastensuojeluilmoituksen käsittely ja sisältö Ennakollinen lastensuojeluilmoitus Asiakkuuden alkaminen Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun menettelyjen valvonta Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä Lastensuojelutarpeen selvitys Asiakassuunnitelma Avohuolto

6 7.5 Huostaanotto, kiireellinen sijoitus ja sijaishuollon järjestäminen Huostaanoton edellytykset ja valmistelu Huostaanottoa koskeva päätöksenteko Kiireellinen sijoitus Sijaishuollon järjestäminen Yksityisesti sijoitetut lapset Sijaishuoltopaikan muuttaminen Huostaanoton lopettaminen ja jälkihuolto Jälkihuolto Kiireelliseen lastensuojelutarpeeseen vastaaminen ja sosiaalipäivystys Dokumentoinnin ja asiakirjahallinnon valvonta Rekisterit ja kirjaaminen Rekisterit Kirjaaminen Henkilöstöön ja henkilöstömitoitukseen kohdistuva valvonta Henkilöstön määrä ja vaihtuvuus Henkilöstön kelpoisuus Moniammatillisen asiantuntemuksen turvaaminen...53 Toimeenpano-osa 1 Valvonta-ohjelma lastensuojelupalvelujen valvonnan käsikirjana Informaatio-ohjaus Reaktiivinen valvonta Kohdennettu erityisvalvonta Lastensuojelun määräaikojen valvonta Lastensuojelun henkilöstön määrän ja kelpoisuuden valvonta Lastensuojelun valvonnan benchmarking ja samanaikainen kuntainterventio Tiedotus, raportointi ja seuranta...58 Lähteet Liitteet Liite 1 Tarkastuskertomuslomake 6

7 Valvontaohjelman saatteeksi Lapsia koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja heidän pitää toimia lapsen edun mukaisesti. Viranomaisten on kunnioitettava vanhempien tai muiden lapsen huoltajien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen kasvatuksessa. Huoltajilla on oikeus saada tukea tehtäväänsä. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lapsella, joka ei voi elää perheensä kanssa, on oikeus saada erityistä suojelua ja tukea. Lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Lapsen mielipide on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Edellä mainittujen kansainvälisen lapsen oikeuksien sopimuksen säännösten ohella lasten suojelua ohjaa erityisesti lastensuojelulaki, jonka tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lapsen oikeutta erityiseen suojeluun on korostettava, samoin kuin vanhempien ja viranomaisten erityistä velvollisuutta suojella lasta. Kuntien tehtävänä on vastata alueensa lastensuojelupalvelujen tarpeeseen riittävällä ja laadukkaalla tavalla. Toiminnan lainmukaisuudesta vastaa aina palvelujen järjestämisestä vastuussa oleva kunta. Valvontaviranomaiset ohjaavat ennakoivasti sekä valvovat jälkikäteen lastensuojelupalvelujen osia ja kokonaisuutta. Valvira ja aluehallintovirastot ovat yhdessä valmistelleet valtakunnallisia sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaohjelmia, jotka tukevat suunnitelmaperusteista ja yhdenmukaista valvontaa ja ohjausta. Samalla ne antavat palveluista vastuussa oleville ja palvelujen käyttäjille ajantasaista tietoa niistä vaatimuksista, joita toiminnassa pitää noudattaa. Tämä valvontaohjelma käsittelee ehkäisevän lastensuojelun sekä lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun järjestämistä kunnissa. Huomiota kiinnitetään erityisesti menettelytapojen ohjeistuksiin ja niiden noudattamiseen sekä lasten asioissa mukana olevien aikuisten yhteistyöhön. Samalla valvontaohjelma palvelee lastensuojelutyön suunnitelmallisuuden lisäämistä. Ohjelmakauden valvonnan painopisteinä ovat lastensuojelulain mukaisten määräaikojen noudattamisen sekä ammatillisen henkilöstön määrän ja kelpoisuuden valvonta. Toimeenpanon osana tuotetaan tietoa myös lastensuojelun valvonnan tilanteesta ja kehitetään valvonnan käytäntöjä benchmarking-menetelmällä. 7

8 Valvontaviranomaisten jokapäiväinen toiminta ja tämä valvontaohjelma vastaavat omalta osaltaan kansainvälisen lapsen oikeuksien sopimuksen 18 artiklan mukaiseen valtion velvollisuuteen turvata lastensuojelupalvelut. Uskon, että valvontaohjelmasta on lisäksi konkreettista tukea lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja perheiden sekä lastensuojelutyön ammattilaisten arkeen. Helsingissä maaliskuun 23. päivänä 2013 Marja-Liisa Partanen Ylijohtaja Valvira 8

9 1 Johdanto Valvontaviranomaisten työllä pyritään varmistamaan, että toiminnassa noudatetaan lainsäädännön velvoitteita ja että toiminta on asiakkaille turvallista. Valvonnan tarkoituksena on ehkäistä ennalta epäasianmukaisia toimintakäytäntöjä ja puuttua säädösten vastaiseen toimintaan. Lastensuojelun toimintaympäristön muutokset, kuten palvelujen kilpailutus ja ulkoistaminen, kuntien palvelurakenteiden uudistukset ja taloudelliset paineet, ovat lisänneet riskejä koko lastensuojelun toiminta-alueella. Vaikka lastensuojelulaissa on asetettu ehdottomia määräaikoja ja velvoitteita laatia suunnitelmia, niiden toteutumisessa havaitaan edelleen puutteita. Sama koskee lastensuojelun palvelujen järjestämistä ja riittävyyttä. Riskejä lisää se, että lastensuojelun asiakkaina olevat lapset kuuluvat asiakasryhmään, jonka mahdollisuudet valvoa itse omia etujaan ja omien oikeuksiensa toteutumista ovat heikot. Valvontaviranomaisten on kohdennettava niukkoja valvontaresurssejaan riskiperusteisesti. Tämä kunnallisten lastensuojelupalvelujen valvontaohjelma seuraa vuoden 2012 alussa julkaistua lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen valvontaohjelmaa. Valvontaohjelmakausi on asetettu yhdenmukaiseksi muiden sosiaalihuollon valvontaohjelmien toimeenpanokausien kanssa. Kunnallisten lastensuojelupalvelujen valvontaohjelman keskeisiä osia ovat ehkäisevän sekä lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun järjestämisen ja lastensuojelutyön edellytysten täyttymisen sekä lastensuojelun menettelyn valvonta. Valvontaohjelman sisältöosassa on kuvattu mihin valvonta kohdentuu, millaiset ovat asianmukaisen toiminnan vähimmäisvaatimukset ja millaisia suosituksia annetaan toiminnan kehittämiseksi hyvään tai erinomaiseen tasoon. Erityisesti valvontaohjelmassa korostetaan viranomaisten velvollisuutta toteuttaa lapsen etua, vahvistaa lapsen ja vanhempien osallisuutta sekä perustella tehdyt ratkaisut lastensuojelutyön jokaisessa vaiheessa. Toimeenpano-osassa nostetaan kohdennettuun erityisvalvontaan lastensuojelun määräajat sekä henkilöstön määrä ja kelpoisuus. Valvonnan yhtenä painopisteenä on lisäksi samanaikaisesti eri puolella Suomea toteutettava valvontainterventio. Sen avulla myös kehitetään lastensuojelun valvonnan käytäntöjä ja yhdenmukaistetaan puuttumiskriteerejä. Lisäksi toimeenpano-osan liitteenä on pohja tarkastuskertomuslomakkeeksi, jota valvontaviranomaiset voivat käyttää työvälineenä lastensuojelupalvelujen valvonnassa. Lomake on hyödyllinen myös kuntien omavalvonnassa. Valvira toivoo, että valvontaohjelman sisältöosa palvelisi käsikirjana ja oppaana lastensuojelun asiakkaita, työntekijöitä, sosiaalialan opiskelijoita sekä palvelujen järjestämisestä vastuussa olevia. 9

10 Kunnallisten lastensuojelupalvelujen valvontaohjelma on laadittu Sosiaalija terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valviran) ja aluehallintovirastojen (AVIen) yhteistyönä. Ohjelman valmisteluvastuussa ovat olleet Valvirassa ylitarkastaja Minna Malviniemi ( saakka) ja tarkastaja Kristiina Ruuskanen ( alkaen). Ohjelmaa on valmistelijoiden ehdotusten pohjalta käsitelty Valviran ja AVIen yhteisessä sosiaalihuollon yhteistyöryhmässä , ja ja Valviran johtoryhmässä sekä Valviran ja AVIen yhteisessä koordinaatioryhmässä

11 2 Lastensuojelua koskeva lainsäädäntö, suositukset ja tietopohja 2.1 Lapsen oikeudet, lastensuojelulaki ja lapsen etu Lapsen oikeudet Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Kunnat ja valtio ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että vanhemmat/huoltajat voivat toteuttaa huoltajille kuuluvia oikeuksiaan. Tähän sisältyy myös periaate, että julkinen valta voi puuttua perheen autonomiaan vain poikkeustapauksissa, silloin kun lapsen oikeuksia ei voida muuten turvata. Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Lasta ei saa erottaa vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuinten tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. (Perustuslain (731/1999) 10,19, 21 ja 22 Lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 60/1991) 9 artikla) Vanhemmilla tai huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä ja heidän pitää turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintaansa. Sama koskee julkista valtaa sillä kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toiminnassa, jotka koskettavat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Julkisen vallan on turvattava erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien asema ja oikeudet. (Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artikla, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 10, lastensuojelulaki (417/2007) 2, 3 ) Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän on saatava vaikuttaa kehitystään vastaavasti itseään koskeviin asioihin. Lapsella, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, on oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämän toteuttamiseksi lapselle on erityisesti annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko itse tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti. (Perustuslain 6 :n 3 mom., Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artikla) Lastensuojelussa on tuettava lapsen tietoisuutta siitä, että hänellä on samat lapsen oikeudet kuin muillakin lapsilla. 11

12 Lastensuojelulaki Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun tilanteissa, joissa lapsen hyvinvointi uhkaa vaarantua. Laki painottaa lapsen oikeuksien ja edun huomioimista lastensuojelua toteutettaessa ja siinä osoitetaan kunnille velvollisuuksia lapsiperheiden tukemiseksi ja lasten suojelemiseksi. (LSL 1 ) Lastensuojelutoimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia, jolloin on ensisijaisesti käytettävä avohuollon tukitoimia, mikäli lapsen etu ei muuta vaadi. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti lastensuojelussa on valittava käytettävissä olevista palvelujärjestelmän mahdollistamista keinoista se, joka parhaiten edesauttaa lapsen ja hänen perheensä ongelmien ratkaisua ja joka vähiten puuttuu perheen autonomiaan ja yksityisyyteen. Riittävillä ja tarpeenmukaisilla lastensuojelun avohuollon palveluilla on keskeinen merkitys lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin toteutumisessa. Lapsen oikeus erityiseen suojeluun edellyttää kuitenkin sijaishuollon järjestämistä viivytyksettä silloin, kun lapsen etu sitä vaatii. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä. (LSL 4 ) Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu ei yksin voi turvata lasten ja perheiden hyvinvointia vaan se tarvitsee tuekseen ehkäisevää lastensuojelua, josta myös säädetään lastensuojelulaissa. Ehkäisevää lastensuojelua toteutetaan erityisesti lapsille ja perheille suunnatuissa peruspalveluissa silloin kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. (LSL 3 ) Laajasti ymmärrettynä, ennalta ehkäisevä työ on lastensuojelun asiakkuutta tuottavien riskien vähentämistä. (Pietiläinen, Maija. Keskustelusta tavoitteelliseen ja suunnitelmalliseen yhteistyöhön. Selvitys lastensuojelupalveluista 12 Etelä-Savon kunnan alueella. Verkostoituvat erityispalvelut -hankkeen raportti. Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ISO 2003, 10.) Lapsen etu Lapsen edun turvaaminen on lastensuojelun tärkein periaate (HE 252/2006 vp, 117). Tulkittaessa lapsen etua lastensuojelun eri tilanteissa on syytä ottaa erityisesti huomioon, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. (LSL 4 ) Lapsen etua ei voida yleisesti ja tyhjentävästi määritellä. Lapsen edun arviointi lastensuojelun prosesseissa on yksilökohtaista kokonaisarviointia, jossa kaikilla yllä mainituilla arviointikriteereillä pitää olla merkitystä (HE 252/2006 vp, 117). Lastensuojelun päätöksenteossa on aina kysymys eri-

13 laisten lapsen elämään vaikuttavien olosuhteiden arvioinnista ja niiden välisten syy- ja seuraussuhteiden punninnasta, mm. lapsen tarpeet, olosuhteet, lapsen omat mielipiteet, lapsen ikä, vanhempien olosuhteet ja kyky vastata lapsen hoidosta ja huolenpidosta sekä se, minkä laatuisista asioista on kulloinkin kysymys. (Räty, Tapio. Lastensuojelulaki. Käytäntö ja soveltaminen. Helsinki 2010, 13). Lapsen etu ratkaistaan tapauskohtaisesti, mutta kullakin hallinnonalalla kunkin lapsiin liittyvän kysymyksen yhteydessä on suositeltavaa pohtia sitä, millä tekijöillä voidaan lapsen parhaan toteutuminen turvata mahdollisimman hyvin. Tällöin kysymys on lapsivaikutusten arvioinnista, joka on välttämätöntä lapsen edun huomioon ottamiseksi yleisemmällä tasolla. (Hakalehto-Wainio, Suvianna. Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Defensor Legis N:o 4/2011, s. 516) 2.2 Lastensuojelua koskevat suositukset ja tietopohja Hallitusohjelman mukaan lapsen etua, perheen ja työn yhteensovittamista sekä varhaiskasvatuspalvelujen ja muiden peruspalvelujen yhteistyötä ja saumattomuutta edistetään. Lisäksi toimia huostaanottojen vähentämiseksi tehostetaan ja lastensuojelussa painopistettä siirretään ennalta ehkäisyyn, varhaisiin tukipalveluihin ja laitosvaltaisuuden purkamiseen. Lastensuojelussa korostetaan perhekeskeisyyttä. Väkivallanvastaisessa työssä painopisteiksi nostetaan mm. lapsiin kohdistuvan väkivallan parempi tunnistaminen. Kaste-ohjelmassa määritellään edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista tukevat keskeiset lainsäädäntöhankkeet, ohjelmat, suositukset ja valvonnan painopisteet. Keskeisiä periaatteita ovat osallisuus ja asiakaslähtöisyys. Yhtenä osaohjelmana (osaohjelma II) uudistetaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja. Erityispalvelujen, kuten lastenpsykiatrian, lastensuojelun, kasvatus- ja perheneuvolan osaaminen on vietävä peruspalvelujen tueksi lasten normaaleihin kasvu- ja kehitysympäristöihin. Eriarvoisuuden vähentäminen ja lasten ja nuorten syrjäytymisen estäminen sekä ehkäisevän lastensuojelun vahvistaminen ja huostaanottojen tarpeen vähentäminen ovat erityisenä tavoitteena. Ohjelman 5. toimenpiteen mukaisesti lastensuojelutyötä kehitetään vahvistamalla lastensuojelun avohuoltoa ja perhehoitoa. Lasten ja lapsiperheiden kotipalveluja ja kotiin vietäviä palveluja kehitetään. Lasten ja nuorten ehkäisevien terveyspalvelujen vaikuttavuutta arvioidaan. Valviran ja aluehallintovirastojen toteuttama ohjaus ja valvonta tukevat osaltaan Kaste-ohjelman tavoitteiden saavuttamista. Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma linjaa mielenterveysja päihdetyön tulevaisuuden keskeiset periaatteet ja painotukset vuoteen Palvelujen järjestämisessä ja kehittämisessä on olennaista ymmärrys siitä, että lasten ja nuorten kehitys ei noudata palvelujärjestelmän jakoa mielenterveyden (terveyspalvelut), sosiaaliseen (sosiaalipalvelut) ja opilliseen (koulun oppilashuolto) palveluun. Lisäksi palveluissa on aina otettava huomioon myös muun perheen tarvitsema apu. Alkoholiohjelma tukee paikallista alkoholihaittojen ehkäisyä. Sitä koordinoivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja aluehallintovirastot. Alkoholin riskikulutuksen vähentäminen ja haitalliseen käyttöön puuttuminen vaikuttavat myös lastensuojelun tarpeeseen. 13

14 14 Lastensuojelun kansalliset laatusuositukset ovat valmistelussa sosiaalija terveysministeriössä. Ne sisältävät suosituksia toimenpiteistä, jotka edesauttavat lain toteuttamista ja lain tavoitteisiin pääsemistä. Laatusuositukset sisältävät kuvauksen laadukkaan ja vaikuttavan lastensuojeluprosessin keskeisistä elementeistä. Laatusuositukset ovat osa sosiaali- ja terveysministeriön toteuttamaa informaatio-ohjausta, johon myös valvontaviranomaisten valvonta- ja ohjaustoimenpiteet osaltaan nojaavat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) lastensuojelutilasto sisältää tietoja Suomen kaikkien kuntien osalta kodin ulkopuolelle sijoitetuista sekä lastensuojelun avohuollossa olevista lapsista ja nuorista. Tilasto julkaistaan kerran vuodessa. Lastensuojelussa THL:n tutkimuksen tehtävänä on seurata lastensuojelulain toteutumista. Lastensuojelulain määräaikojen seurantaan on valmisteilla säännöllinen valtakunnallinen seurantajärjestelmä (ks. Toimeenpano-osa, määräaikojen valvonta). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa myös Lastensuojelun käsikirjan ylläpidosta ja kehittää ja täydentää sitä jatkuvasti yhteistyössä käyttäjien kanssa. Käsikirja on osa sosiaalityön ammattilaisten verkkopalvelu Sosiaaliporttia: ( Lastensuojelun ammattilaisille suunnatun käsikirjan tarkoituksena on tukea käytännön lastensuojelutyötä. Ohjeilla ja lomakkeilla pyritään turvaamaan se, että lastensuojelulakia sovellettaisiin mahdollisimman yhdenmukaisesti kaikissa kunnissa ja että lastensuojelun päätökset ja toimenpiteet sekä niihin liittyvät asiakirjat olisivat yhdenmukaiset. Valtiontalouden tarkastusvirasto julkaisi toukokuussa 2012 lastensuojelua koskevan raportin, jonka johtopäätöksenä oli, että lapsen etu toteutuu lastensuojelussa vaihtelevasti tarkastelunäkökulman sekä lapsen tai nuoren asuinkunnan mukaan. Avo- ja jälkihuollossa lapset ja nuoret saavat kohtalaisesti tarvitsemiaan palveluja, kun taas sijaishuollossa tavoitteet tarpeen mukaisesta hoitopaikasta eivät aina toteudu. Avohuollossa olevien lasten tilanne tarkastelukunnissa oli parempi kuin aiempien selvitysten perusteella olisi voinut ennakoida. Lapset ja nuoret saavat kohtalaisesti tarvitsemiaan palveluja. Myös jälkihuollossa olevia nuoria tuetaan taloudellisesti heidän tarpeittensa mukaan, mutta itsenäistymisessä tarvittavaa henkilökohtaista tukea ja ohjausta ei tarjota riittävästi. Jälkihuollon järjestämiseen tulisikin kiinnittää enemmän huomiota. Samoin tarkastusvirasto katsoo, että perheitä on tuettava voimakkaammin kaikissa lastensuojelun vaiheissa. Näin ei tapahdu riittävästi missään lastensuojelun osa-alueella. Tarkastusviraston mukaan avohuolto olisi vaikuttavampaa, jos kunnat panostaisivat enemmän perhetyön ja kotipalvelun saatavuuteen sekä niiden tarpeenmukaiseen kohdentamiseen. Lisäksi todettiin, että lapsen edun mukainen sijaishuolto on taloudellisin vaihtoehto, jos sopivan hoidon avulla voidaan välttää riittämättömästä hoidosta koituvat kustannukset. (Tuloksellisuustarkastuskertomus, Lastensuojelu, VTV:n tarkastuskertomukset 6/2012) Sosiaali- ja terveysministerin asettaman lastensuojelun tilaa selvittävän työryhmän väliraportissa esitetään alustavia havaintoja lasten ja perheiden palveluista ja lastensuojelusta. Jatkotyöskentelyssä keskitytään arvioimaan ehkäisevien toimien ja lastensuojelulain toimivuutta, lastensuojelulain nojalla annettavaa ohjeistusta ja resursointia sekä lastensuojelun johtamista, asiakastyön toimintamalleja ja koulutustarpeita. Toimenpide-ehdotukset ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi ryhmä tekee lop-

15 puraportissa keväällä (Toimiva lastensuojelu. Helsinki 2012, 37. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:28) Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hanke on selvittänyt asiantuntijoiden näkemyksiä lastensuojelututkimuksen nykytilanteesta ja tarpeista (Pekkarinen, Elina: Lastensuojelun tieto ja tutkimus. Asiantuntijoiden näkökulma. Nuorisotutkimusverkosto. Verkkojulkaisuja 51/2011.) Selvityksen perusteella yhteiskunnallisen päätöksentekoon tarvittava tieto on osin aukollista ja puutteellista eikä tämänhetkinen tietopohja tarjoa riittävää välinettä haavoittuvissa olosuhteissa jo kasvavien lasten oikeuksien toteutumisen seuraamiseksi. Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto painottaa tarvetta tiedon lisäämiseksi lastensuojelun saralla. 15

16 3 Lastensuojelun valvonta Sosiaalihuollon valvontaohjelmien yleinen osa (Sosiaalihuollon valvonnan periaatteet, valtakunnallinen valvontaohjelma , yleinen osa) sisältää sosiaalihuollon oikeudelliset pääperiaatteet. Se antaa kokonaiskäsityksen sosiaalihuollon ohjauksen ja valvonnan normipohjasta. Lisäksi yleinen osa sisältää palvelukohtaisissa sosiaalihuollon valvontaohjelmissa valvonnassa ja ohjauksessa esiintyvät yhteiset oikeusnormit ja -periaatteet vähimmäisvaatimusten toteamiseksi sekä toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. 3.1 Kunnallinen valvontavastuu Kunta vastaa itse järjestämiensä ja tuottamiensa lastensuojelupalvelujen laillisuudesta. Kunnassa lastensuojelua ja toiminnan lainmukaisuutta valvoo sosiaalihuollosta vastaava toimielin. Lisäksi kunnan on seurattava ja valvottava sekä kunnan omaa että alueellaan sijaitsevaa ja muualta ostettua yksityistä sijaishuollon palvelutuotantoa. Valvontaa toteutettaessa sijoituskunnan ja aluehallintoviraston on toimittava yhteistyössä sijoittajakunnan kanssa. (LSL 79 ) Järjestämisvastuussa oleva kunta vastaa aina myös niistä järjestämisvastuunsa piiriin kuuluvista palveluista, jotka se on ulkoistanut, hankkinut ostopalveluina tai palvelusetelillä. Kuntien tulee kiinnittää erityistä huomiota yksityisten palveluntuottajien kanssa tekemiinsä sopimuksiin. Lisäksi, hankittaessa palveluja sopimusteitse tai palvelusetelin avulla kunnan on aina varmistettava, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toimijalta. Kunnan toteuttamassa lastensuojelun valvonnassa keskeisintä on, että toiminnan lainmukaisuutta, palvelujen saatavuutta ja laatua seurataan riittävällä tavalla omassa toiminnassa syntyvien ja siitä koottavien tietojen ja raporttien avulla. Mahdollisiin puutteisiin on tartuttava viiveettä. Monissa kunnissa on käynnistetty kunnan sosiaalihuollon toimintoja tarkastelevien ja valvovien ohjelmien valmistelu ja toteutus, usein yhteistyössä asianomaisen aluehallintoviraston kanssa. Tämä kehitys on myös lastensuojelun palvelujen kohdalla suotavaa ja tavoiteltavaa. Omavalvonta tarkoittaa kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla toimija itse systemaattisesti seuraa, arvioi ja valvoo toimintaansa, sen laatua, tuottamiaan palvelua ja niiden riittävyyttä. Yksityisen sosiaalihuollon palveluntuottajille omavalvontasuunnitelman laatiminen on ollut pakollista alkaen (Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011), 6 ). Vaikka sosiaalihuollon lainsäädännössä ei yksityistä sosiaalihuoltoa koskevaa lakia lukuun ottamatta ole mainittu omavalvontaa terminä, sisältyy se automaattisesti laajempaan laadunhallinnan käsitteeseen. Sosiaalihuollon palvelujen asianmukainen järjestäminen, johtaminen ja kehittäminen edellyttävät toimivaa omavalvontaa eli jäsentynyttä toimintamallia ohjaus-, seuranta- ja valvontajärjestelmineen. Organisaation johto on vastuussa toimivan omavalvonnan kehittämisestä ja toiminnan arvioinnista. Hyvin toimiva omavalvonta on merkittävä osa palvelutoiminnan ennakkovalvontaa, jolloin on mahdollista välttää valvontaviranomaisen puuttuminen toimintaan jälkikäteisen valvonnan tai seuraamusten keinoin. 16

17 On suositeltavaa, että kunta laatii lastensuojelun omavalvontasuunnitelman. Sen voi myös sisällyttää osaksi kunnan lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä sekä lastensuojelun järjestämistä ja kehittämistä koskevaa suunnitelmaa (lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma) (LSL 12 ). Myös jokaisen kunnallisen lastensuojelun sijaishuollon toimintayksikön suositellaan laativan omavalvontasuunnitelma, jossa on kuvattu kyseisen yksikön toimintatavat ja -periaatteet palvelujen toteutuksessa. Ohjeita omavalvontasuunnitelman laatimiseen saa Valvirasta ja aluehallintovirastoista Muistutukset Lastensuojelun asiakkaalla on sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan oikeus tehdä saamastaan kohtelusta muistutus toimintayksikön vastuuhenkilölle tai sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle (23 ). Kuntien on nimettävä ne henkilöt, joille muistutus osoitetaan. Lainsäätäjän tarkoitus on ollut, että muistutukset ohjautuvat käsiteltäväksi sellaisille viranhaltioille tai vastuuhenkilöille, joilla on mahdollisuus toimivaltansa nojalla vaikuttaa tilanteen muuttamiseksi, mikäli muistutus antaa siihen aihetta. Valvira on antanut ohjeen koskien muistutusmenettelyn käyttöä sosiaalipalveluissa (ohje 8/2010). Kunnan on määriteltävä menettelytavat muistutusten asianmukaiseksi käsittelemiseksi. Menettelytavoissa on hyvä korostaa, että asiakkaita tulisi ensisijaisesti ohjata selvittämään tilannetta heidän asiaansa hoitaneiden henkilöiden tai tarvittaessa esimiesten kanssa heti, kun ongelmia ilmenee. Jos ongelmat eivät ratkea keskustelemalla, asianomaisen toimintayksikön henkilökunnan ja sosiaaliasiamiehen on autettava asiakasta ongelmien selvittelyssä ja tarvittaessa muistutuksen tekemisessä. Asiakkaan pitää saada muistutukseen kirjallisesti selkeä ja asiallinen vastaus, josta on käytävä muun ohella ilmi, mihin toimenpiteisiin muistutuksen johdosta on ryhdytty tai miten asia muuten on ratkaistu. Ratkaisu on aina perusteltava. Asiakkaalle on kerrottava, että muistutuksen johdosta annettuun ratkaisuun ei voi hakea muutosta, mutta asia voidaan ottaa uudelleen käsittelyyn, mikäli asiassa ilmenee jotain uutta. Asiakkaalle pitää myös kertoa, että muistutus ei poissulje kantelun tai muun epäkohtailmoituksen tekemistä. Toimintayksiköiden on analysoitava säännöllisesti muistutuksia ja yhteydenottoja ja hyödynnettävä saatua tietoja palvelujensa laadun kehittämisessä. Toimintayksikön johtajan vastuulla on, että muistutukset käsitellään huolellisesti, objektiivisesti ja asianmukaisesti. Sosiaalihuollon muistutukset, kantelut ja valvontapäätökset on käsiteltävä kunnan sosiaalihuollon palvelujen toiminnan lainmukaisuudesta vastaavissa luottamuselimissä. 3.2 Aluehallintovirastojen ja Valviran menettelytavat lastensuojelun valvonnassa Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontavirasto (Valvira) edistää ohjauksen ja valvonnan keinoin oikeusturvan toteutumista ja palvelujen laatua sosiaalija terveydenhuollossa. Alueellisina sosiaalihuollon lupa- ja valvontaviranomaisina toimivat kuusi aluehallintovirastoa (AVIt). Aluehallintovirastolle 17

18 kuuluu sosiaalihuollon suunnittelu, ohjaus ja valvonta toimialueellaan. Ensisijaisia aluehallintovirastojen ja Valviran valvonnan muotoja ovat ohjaus, neuvonta ja seuranta, joiden avulla voidaan usein välttää valvontaviranomaisen tarve puuttua toimintaan muun valvonnan tai velvoitteiden keinoin. Valvira ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön alaisena aluehallintovirastojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi sosiaalihuollon ohjauksessa ja valvonnassa. Lisäksi Valvira ohjaa ja valvoo sosiaalihuoltoa erityisesti silloin, kun kysymyksessä ovat periaatteellisesti tärkeät tai laajakantoiset asiat, usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata koskevat asiat tai asiat, joita aluehallintovirasto on esteellinen käsittelemään (SHL 3 ). Sosiaalihuollon viranomaisvalvonta on ensisijaisesti hallinnollista laillisuusvalvontaa, jonka avulla valvotaan kunnille säädettyjen sosiaalihuollon järjestämisvelvoitteiden toteutumista ja palvelurakennekokonaisuuden toimivuutta. Lisäksi kunnallisten toimintayksiköiden valvontaa toteutetaan osana kuntakohtaista ohjausta ja kunnan palvelujärjestelmävalvontaa. Kun lainsäädännössä on tulkinnanvaraisuutta, auttaa laillisuusvalvonta säännösten soveltamisessa niin, että vähimmäisedellytykset täyttyvät. Kuten aikaisemmin mainittu, laillisuusvalvonta voi johtaa myös sanktioihin, viime kädessä velvoittavien määräysten antamiseen tai toiminnan kieltämiseen. Aluehallintovirasto voi sakon uhalla, teettämisuhalla tai keskeyttämisuhalla velvoittaa asianomaisen noudattamaan käskyä tai kieltoa, jonka aluehallintovirasto tai siltä pakkokeinoasiassa virka-apua pyytävä muu viranomainen on toimivaltansa mukaisesti antanut (Laki aluehallintovirastoista (896/2009), 20 ). Aluehallintovirasto voi, jos kunta on valtionosuustehtäviä järjestäessään jättänyt noudattamatta laissa tai lain nojalla säädetyn tai määrätyn velvoitteen, määrätä kunnalle uhkasakon (SHL 56, Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (1704/2009) 63 b ). Valvira ja aluehallintovirastot voivat myös antaa kunnalle tai kuntayhtymälle taikka virheellisestä toiminnasta vastuussa olevalle virkamiehelle huomautuksen vastaisen toiminnan varalle. Jos asia ei anna aihetta huomautukseen tai muihin toimenpiteisiin, voivat Valvira ja aluehallintovirasto kiinnittää valvottavan huomiota toiminnan asianmukaiseen järjestämiseen ja hyvän hallintotavan noudattamiseen. Lain yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) perusteella Valvira ja aluehallintovirastot valvovat samoin toimenpitein myös yksityisiä lastensuojelupalvelujen tuottajia. Aluehallintovirasto, ja joissain tapauksissa Valvira, käsittelee kunnan järjestämiä lastensuojelupalveluja koskevat hallintokantelut. Kantelu voi kohdistua viranomaiseen tai palveluja tuottavaan kunnalliseen tai yksityiseen toimintayksikköön. Se voi johtua kohteluun liittyvästä tyytymättömyydestä, puutteista tarpeen mukaisten palvelujen järjestämisessä tai siitä, että viranomaisen epäillään menetelleen lain vastaisesti. Valvonta voi tulla vireille myös muun epäkohtailmoituksen perusteella. Lisäksi aluehallintovirasto voi käynnistää valvontatoimenpiteet suunnitelmaperusteisesti tai omaaloitteisesti saadessaan tietoonsa lain vastaista menettelyä tai muita epäkohtia. 18

19 Valvonta kohdistuu Muistutukset Vaadittava taso Kunnassa on toimintamalli muistutusten käsittelemiseksi Lastensuojelua koskevista muistutuksista kerätään ja analysoidaan säännöllisesti tietoa toiminnan parantamiseksi 19

20 4 Lasten hyvinvoinnin edistämisen ja lastensuojelun järjestämisen valvonta 4.1 Ehkäisevän lastensuojelun järjestäminen Ehkäisevä lastensuojelu Kunnan on järjestettävä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ehkäisevää lastensuojelua. Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevän lastensuojelun järjestäminen koskee kaikkia kunnan viranomaisia eikä se edellytä lastensuojelun asiakkuutta. Kun lapsi on lastensuojelun asiakkaana, myös muiden kuin lastensuojeluviranomaisten on osallistuttava lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun toteuttamiseen. Tämä voi merkitä esimerkiksi etusijaa jonossa palveluja järjestettäessä. (HE 252/2006 vp, 155) Vastuullista vanhemmuutta voidaan tukea ja ongelmia ehkäistä muun muassa perhetyössä, kotipalvelussa, neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa ja oppilashuollossa. Myös muiden sektoreiden toimenpiteillä on huomattava vaikutus lastensuojelun tarpeeseen. (StVM 59/2006 vp) Lapsia ja perheitä pitää tukea ensisijaisesti ehkäisevän lastensuojelun keinoin. Niitä ovat tuki ja erityinen tuki esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, varhaiskasvatuksessa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa (kotipalvelu, lapsityö, lapsen tukihenkilö vanhemman mielenterveys- tai päihdepalveluissa, tukiperhetoiminta ym.). (LSL 3 ) Terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, koulun ja nuorisotyön peruspalvelut on resursoitava siten, että niistä käsin voidaan erilaisin käytännön menetelmin tukea lapsia ja nuoria kasvussa ja kehityksessä sekä vanhempia kasvatustehtävässä. Palveluja järjestettäessä ja niitä kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin. (LSL 8 ) Neuvolatoiminnan, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon sekä lasten ja nuorten ehkäisevän suun terveydenhuollon palvelujen valvonnasta linjataan erillisessä valvontaohjelmassa. Oppilashuolto on yksi tehokas varhaisen puuttumisen keino syrjäytymisen ehkäisyssä. Opetuksen järjestäjän eli kunnan on järjestettävä koulupsykologin ja koulukuraattorin palveluita, jotka antavat kunnan perusopetuslaissa (628/1998) tarkoitetun esi-, perus- ja lisäopetuksen sekä valmistavan opetuksen oppilaille riittävän tuen ja ohjauksen koulunkäyntiin ja oppilaiden kehitykseen liittyvien sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Palvelujen pitää edistää myös koulun ja kodin välistä yhteistyötä. (LSL 9 ) 20 Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on terveydenhuoltolain (1326/2010) 53 :n mukaisesti järjestettävä tarpeelliseksi todettu hoito viimeistään kolmen kuukauden kuluessa, jos lääketieteelliset tai hoidolliset seikat eivät edellytä muuta. Jos hoitoa ei voida antaa määräajassa, kunnan tai kuntayhtymän on hankittava hoito muilta palveluntuottajilta, esimerkiksi

21 toiselta kunnalliselta sairaalalta tai yksityissektorilta, ilman että potilaan asiakasmaksu muuttuu. Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessä (6/2012) psykiatriseen hoitoon pääsyssä havaittiin suuria puutteita ja näytti siltä, että sijaishuoltoon ohjautuu lapsia, jotka tarvitsisivat ensisijaisesti terveydenhuollon palveluja. Kuntien on huolehdittava siitä, että terveyden- tai sairaanhoidollinen tarve ei saa johtaa lastensuojelun asiakkuuteen silloin, kun lapsi tai nuori ei oman käyttäytymisensä tai huoltajien huolenpitokyvyn puutteiden vuoksi tarvitse lastensuojelutoimenpiteitä. Terveydenhuollon viranomaisten on varattava riittävät resurssit lasten- ja nuorisopsykiatriaan, jotta vältytään epätarkoituksenmukaisilta lastensuojelun sijaishuollon ratkaisuilta. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja muiden kunnan viranomaisten tehtävänä on: kerätä tietoa lasten ja nuorten kasvuoloista ja sosiaalisista ongelmista välittää tietoa niille viranomaisille ja päätöksentekijöille, jotka voivat kulloinkin toimillaan vaikuttaa lasten kasvuoloihin olla yhteistyössä kunnan eri hallintokuntien, muiden viranomaisten samoin kuin muiden kuntien ja kuntayhtymien sekä muiden palveluja järjestävien yhteisöjen ja laitosten kanssa riittävien ja tarvetta vastaavien palvelujen järjestämiseksi ja asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnassa antaa asiantuntija-apua muille viranomaisille, kunnan asukkaille ja kunnassa toimiville yhteisöille sekä järjestää yhteistyötahoille riittävästi perehdytystä lastensuojeluasioihin. (LSL 7, 11, HE 252/2006 vp, 119, ). 4.2 Lastensuojelun konsultaatioapu peruspalveluille ja lasten huomioiminen aikuisten palveluissa Konsultaatioapu Jotta viranomaisten keskinäinen ymmärrys lastensuojelun tarpeesta ja palveluista olisi mutkatonta, kunnassa tai yhteistoiminta-alueella on nimettävä lastensuojelulain 7 :n mukaista asiantuntija-apua peruspalveluille antavat lastensuojelun asiantuntijat. Konsultoinnin muodot on sovittava ja niiden pitää vastata laadultaan sekä määrältään peruspalvelujen henkilöstön tarpeita ja olla kaikkien osapuolten tiedossa. Ostopalveluina hankittujen konsultaatioiden kohdalla on tietojen vaihtoon ja salassapitoon liittyvien kysymysten lisäksi huomioitava rajanveto niihin lastensuojelun tehtäviin, joita ainoastaan virkasuhteessa olevat työntekijät voivat tehdä. (Ks. Ostopalvelut) Lasten huomioiminen aikuisten palveluissa Lapsi on otettava huomioon aikuisille suunnatuissa palveluissa. Lapselle on turvattava riittävä hoito ja tuki tilanteissa, joissa lapsen vanhempi, huoltaja tai muu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö saa päihdehuolto- tai mielenterveyspalveluja tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä täysipainoisesti huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen. Samoin on toimittava silloin, kun lapsen vanhempi, huoltaja tai muu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta 21

22 vastaava henkilö on tutkintavankeudessa tai suorittamassa vankeusrangaistustaan. (LSL 10 ). Lastensuojelun ja aikuisille suunnattujen palvelujen yhteistyön käytännöt, vastuut ja perheiden tukemisessa käytettävät menetelmät tulee sopia ja niiden on oltava kaikkien osapuolten tiedossa. Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella pitää myös olla ohjeistus lastensuojelulain 25 :n mukaisen ennakollisen lastensuojeluilmoituksen käytöstä ja tähän liittyvästä aikuisten palveluiden, aikuissosiaalityön ja lastensuojelun yhteistoiminnasta (ks. Lastensuojeluilmoitus). Systemaattisesti levitetyt ja ylläpidetyt ohjeistukset selkeyttävät ja tehostavat selvästi viranomaisten välistä yhteistyötä (Väliraportti. Toimiva lastensuojelu. Selvitys kuntien perhetyön, lastensuojelun toimintatapojen sekä lastensuojelulain toimivuuden kehittämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistiota 2012:28) 4.3 Perheasioiden sovittelu, lastenvalvojat, huolto- ja tapaamisoikeusselvitykset ja valvotut tapaamiset Perheasioiden sovittelu on yksi perheneuvonnan muoto. Keskusteluilla ja neuvotteluilla sosiaalityöntekijän tai psykologin kanssa pyritään löytämään tasapuolinen, kaikkien perheenjäsenten hyväksymä ratkaisu tiettyyn ongelmaan. Perheasioiden sovittelun erityisenä tavoitteena on turvata lasten asema ja edut, jos vanhemmat päättävät erota. Lastenvalvojat hoitavat avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten isyyden selvittämistä koskevat asiat ja tekevät sopimuksia lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta sekä elatuksesta. Vanhemmat voivat tehdä sopimuksen lapsen huollosta lastenvalvojan luona tai, mikäli asiasta ei synny sopimusta, viedä asian tuomioistuimen päätettäväksi. Lastenvalvojan lapsilähtöisellä vanhempien ohjaus- ja neuvontatyöllä voidaan tukea vastuullista vanhemmuutta ja ehkäistä huolto- ja tapaamisasioiden kriisiytymistä joka voi samalla tarkoittaa lastensuojelutarpeen vähenemistä. Kunnan on huolehdittava perheasioiden sovitteluun ja lastenvalvojien tehtäviin kuuluvien toimenpiteiden järjestämisestä (SHL 17 ). Lapsen huoltoon ja tapaamiseen liittyvissä riitatilanteissa käräjäoikeus pyytää sosiaalilautakunnalta selvityksen vanhempien ja lapsen tilanteesta (Asetus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 556/ ). Selvitystyö ei ole itsessään perheasioiden sovittelua, hoitoa, terapiaa eikä lastensuojelutyötä vaan omanlaisensa haastava sosiaalityön osa-alue, joka vaatii erityistä asiantuntemusta. Usein selvitys tehdään lastensuojelun henkilöstön toimesta, jolloin kunnassa tulee huomioida selvityksiin käytettävä työpanos ja sen vaikutus lastensuojelun kokonaisresursseihin. 22 Jos lapsen ja vanhemman tapaamiset eivät toteudu tavalliseen tapaan niin kutsutun etävanhemman kotioloissa, voidaan tapaamiset järjestää perustellusta syystä eriasteisesti valvottuina. Valvottuja tapaamisia tulee harkita silloin, jos lapsen ja vanhemman väliseen tapaamiseen liittyy lapseen kohdistuvaa uhkaa ja erityistä huolta. Tapaamisia ei tule järjestää, jos ne eivät ole lapsen edun mukaisia. On suositeltavaa, että valvottujen tapaamisten organisointi tehdään osana perus- ja perhepalveluita. Mikäli näin ei ole,

23 tapaamisten voidaan katsoa olevan osa lastensuojelulain 36 :n mukaista avohuollon tukitoimintaa, jolla tuetaan lasta läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä (HE 252/2006 vp, 155). Silloinkin on muistettava, että lastensuojelun asiakkuuden alkaminen vaatii aina myös lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tekemän lastensuojelutarpeen selvityksen ja siitä seuraavien asiakasasiakirjojen ja -suunnitelmien ylläpitämisen (ks. Asiakkuuden alkaminen, Lastensuojelutarpeen selvitys). 4.4 Adoptioneuvonta ja adoption jälkeinen tuki Lapsen vanhemman, joka aikoo antaa alaikäisen lapsensa adoptiolapseksi, ja henkilön, joka aikoo adoptoida alaikäisen lapsen, on pyydettävä adoptioneuvonnan järjestämistä. Adoptioneuvontaa saavat antaa kuntien sosiaalihuollon toimielimet sekä adoptiotoimistot, jotka ovat saaneet Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston luvan harjoittaa adoptioneuvontaa (adoptioneuvonnan antajat). Viranhaltijalla tai työntekijällä, joka huolehtii adoptioneuvonnan antamisesta, on oltava sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 3 :n mukainen sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus. Hänen on lisäksi oltava perehtynyt adoptioasioihin. (Adoptiolaki 22/ ). Kunnallinen adoptioneuvonta on asiakkaalle maksutonta. Lapsen edun ja kansalaisten oikeusturvan kannalta on olennaista, että adoptioneuvonta täyttää jokaisessa kunnassa sen sisällölle asetetut lakisääteiset vaatimukset ja, että adoptioneuvontaa antaa siihen pätevöitynyt henkilöstö. Adoptioneuvonnassa on viivytyksettä lapsen sijoittamisen jälkeen ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla tuetaan ja seurataan sijoituksen onnistumista lapsen etua silmällä pitäen. Adoptioneuvonnan antajan on tarvittaessa annettava neuvontaa, apua ja tukea myös adoption vahvistamisen jälkeen. Adoptiovanhemmille on lisäksi tarjottava mahdollisuus siihen, että adoptiolapsen ja -perheen erityisen avun ja tuen tarve selvitetään riittävän laajasti. (Adoptiolaki 24, 25 ). Kunnan on huolehdittava adoption vahvistamisen jälkeisen tuen saatavuudesta myös silloin, jos ennen adoption vahvistamista tapahtuva adoptioneuvonta on ostettu ulkopuoliselta toimijalta. Valvonta kohdistuu Vaadittava taso Tieto lasten ja nuorten kasvuoloista, sosiaalisista ongelmista ja palvelutarpeesta Ajantasainen ja monipuolinen, myös lasten ja nuorten näkemys on huomioitu Ohjaus tuen ja erityisen tuen piiriin peruspalveluissa Toimintamalli palveluihin ohjaamisessa Alle 3 viikon odotusaika tuen tarpeen arviointiin Viranomaisten yhteistyö Lastensuojelun konsultaatioapu muulle sosiaali-, terveys- ja opetustoimen henkilöstölle Toimintamalli lastensuojelun ja aikuisten palvelujen yhteistyöstä (ml. lasten tilanteen huomioiminen aikuisten palveluissa) Adoptioneuvonta Toimintamalli adoptioneuvonnan ja adoption vahvistamisen jälkeisen tuen antamisessa 23

24 Kelpoisuuslain 3 :n mukainen sosiaalityöntekijän kelpoisuus ja perehtyneisyys adoptioasioihin 4.5 Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun järjestäminen Vanhemmilla tai huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä ja heidän on turvattava lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi. Tilanteissa joissa lapsen hyvinvointi uhkaa vaarantua, on julkisen vallan velvollisuutena lastensuojelulain mukaisesti turvata lapsen oikeus erityiseen suojeluun, turvalliseen kasvuympäristöön sekä tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen. Lastensuojelun tulee mahdollisimman pitkälle pohjautua viranomaisten ja asiakkaiden yhteiseen suunnitteluun (HE 252/2006 vp, 147). Johtotähtenä lastensuojelun palvelujen järjestämisessä ja sisällössä tulee olla lapsen etu. Kunnissa on varmistettava, että toimintarakenteet tukevat lainsäädännön toteuttamista. Lapsen suotuisan kehityksen ja hyvinvoinnin edistämisen toteutumiseksi lastensuojelulle on luotava riittävät mahdollisuudet toteuttaa lastensuojelua niin, ettei toimenpiteillä aiheuteta vahinkoa lapsen suotuisalle kehitykselle ja että mahdollisuus jatkotyöskentelyyn perheen kanssa säilytetään. (HE 252/2006 s. 117) Lastensuojelun avohuollossa asiakkaan tarve ja oma käsitys tarvittavista tuen muodoista on työskentelyn lähtökohta. Sosiaalityöntekijän asiakassuunnitelmaan kirjaama arvio välttämättömästä tuesta on kuntaa sitova. (Ks. Avohuolto) Kuntien on tehtävä seudullista yhteistyötä varmistaakseen, että kuntalaisten käytettävissä on lastensuojelun avohuollon palveluvalikoima, joka vastaa lain vaatimusten mukaisesti laadullisesti ja määrällisesti asiakkaiden tarpeita. Huomiota on kiinnitettävä erityisryhmien tarpeisiin ja tukitoimien saatavuuteen tarvittaessa ympärivuorokautisesti ja loma-aikoina. Kunta ei voi vedota resurssien puutteeseen, jos kuntalaisten perusoikeuksia turvaavien työtehtävien suorittaminen viivästyy kunnassa lainvastaisesti (EOA , Dnro 38/2/05). 4.6 Suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä (lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma) Kunnan (tai yhteistoiminta-alueen) on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi kunnan tai kuntien toimintaa koskeva suunnitelma (LSL 12). Kunnissa suunnitelma on nimetty esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaksi, lastensuojelun kehittämissuunnitelmaksi, lastensuojelusuunnitelmaksi tai lasten ja nuorten hyvä arki/elämä -asiakirjaksi. Lastensuojelulain perusteluissa suunnitelmasta käytetään nimitystä lastensuojelun järjestämissuunnitelma. Vakiintunein nimityksistä lienee lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, jota käytetään myös tässä valvontaohjelmassa. 24 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma hyväksytään kunkin kunnan valtuustossa ja tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa. Erityisesti suunnitelman kohdat, jotka käsittelevät lastensuojelun tarvetta sekä lasten-