riist akoulu Riistakoulu tällä kertaa ESittElySSä on hylje

Transkriptio

1 merestä pöytään Jahti-lehden Riistakoulu-sarja on kokonaisuus, jossa esitellään aina yhden riistalajin tie ruokapöydän päätähdeksi. Riistakoulu alkaa lajin ja sen metsästyksen esittelyllä ja jatkuu saaliin käsittelystä ja valmistuksesta kertovalla osalla resepteineen. Täyden paketin riistasarjassa ei unohdeta myöskään aterian lisukkeita eikä ruokajuomia. Ruokaohjeet vaihtelevat arkiruuasta juhlaherkkuihin. Tällä kertaa esittelyssä on hylje Hylje on palannut suomalaisten riistaksi ja riistapöydän herkuksi. Nyt riistakoulun pääosassa on harmaahylje, mutta ei itämerennorppaakaan ole unohdettu. Suomalainen riista on puhdasta, kotimaista ja luonnonmukaista ruokaa. Valmistatpa riistasta sitten savulihaa tai harvinaisempaa herkkua, kunnioita saalistasi oikealla valmistustavalla. Oikein valmistettu riistaruoka on jahtiin kuuluvan ketjun viimeinen ja maistuvin lenkki. 37

2 HYLJEJAHTI - Kolme päivää ja kaksi LAUKAUSTA Hyljettä pyydetään kevätjäiltä ja yhä useammin myös sulasta vedestä. Kokenut Jouni Heinikoski on laskenut, kuinka pitkään hyljettä pitää kytätä yhtä onnistumista kohden. Jouni Heinikoski Suomalaiset opettelevat hylkeenpyyntiä uudelleen. Hylkeitä pyydettiin aina vuoteen 1987 saakka, jolloin viimeiset norppaluvat myönnettiin. Harmaahylje oli rauhoitettu asetuksella vuonna Saimaannorpan pyynti lopetettiin asetuksella jo vuonna 1955, samalla asetuksella rauhoitettiin tosin myös supikoira. Supikoiran rauhoitus on tehonnut hienosti, eikä saimaannorppakaan ole vielä kokonaan hävinnyt. Vuonna 1991 saimaannorppa, entinen kalarosvo ja tapporahan kohde, kelpasi jo viiden markan kolikon tunnuspuolelle kivelle lepäämään. Hyljekannat olivat lukujen taitteessa toipumassa ympäristömyrkkyjen aiheuttamista lisääntymishäiriöistä. Ammattimainen pyynti oli käytännössä loppunut 1974, kun metsästäjä ei enää saanut tapporahaa, jota oli maksettu vuosisadan alusta alkaen. Niinpä merkittävät hyljevahingot Perämerellä alkoivat jo 1990-luvun alussa. Hylkeenpyynnin kovat ajat kestivät aina vuoteen 1997, jolloin vahinkoja aiheuttavien harmaahylkeiden pyyntiin myönnettiin ensimmäiset erikoisluvat. Metsästyksen aloitus sai aikaan vahvan hyökkäyksen suojelujärjestöiltä. Pyynnin väitettiin johtavan harmaahyljekannan väistämättömään ja nopeaan tuhoon. Harmaahylkeen noin viiden vuoden välein kaksinkertaistuva laskentakanta asettaa väitteet ja niitä esittäneet niille kuuluvaan arvoonsa. Pyytäjistä on jopa pulaa Luvat harmaahylkeen pyyntiin ovat lisääntyneet lupaan kolmella kannanhoitoalueella. Lisäksi Ahvenanmaalla on oma 500 hylkeen kiintiö. Käytännössä pyyntiluvista ei ole viime vuosina juuri puutetta ollut, mikäli luvat on haettu ja jaettu järkevästi. Puutetta on sen sijaan asiaansa vakavasti suhtautuvista ja taitavista pyytäjistä. Metsästäjäin Keskusjärjestö on yhteistyössä Ruotsin metsästyshallinnon kanssa tehnyt koulutusaineiston, jolla uusia pyytäjiä koulutetaan vaativan pyyntimuodon harrastajaksi. Hylkeenpyyntiluvat on jaettu kolmelle kannanhoitoalueelle, joista suurin on Merenkurkun-Perämeren kannanhoitoalue. Hallinpyynnin alkuvuosina 1990-luvun lopussa huomattiin, kuinka hankalaa pyynti oli. Harmaahylkeen pyyntisesonki on täysin riippuvainen jäätilanteesta, eikä pitkähkö rauhoitusaika ( ) anna juuri mahdollisuuksia varsinaiseen jääpyyntiin Merenkurkun eteläpuolisilla merialuilla. Kevätpyynti alkaa Selkämeren pohjoisosissa ja Merenkurkussa heti huhtikuun 16. päivä. Perämeren pohjoisosissa pyynti alkaa vasta noin neljä viikkoa myöhemmin toukokuussa. Tosin vuosittainen vaihtelu voi olla jopa kolme viikkoa. HALLIA KEVÄTJÄILTÄ Pohjanlahden ammattimainen hylkeenpyynti ei ole koskaan kohdistunut halliin vaan itämerennorppaan. Kun hallin pyynti lopulta vapautui, huomattiin nopeasti, etteivät norpanpyynnissä kehittyneet pyyntikeinot riittäneet. Norppaa oli pyydetty samasta leiristä kiintojäiltä jopa viikkojen ajan, kunnes kaikki lähialueen norpat oli pyydetty. Harmaahylje ei ole oikea arktinen hyljelaji, eikä se pysty pitämään hengitysaukkoja sula- 38

3 Hyvä ampumapaikka pyritään etsimään alle 150 metrin päähän kohteesta. Pidemmillä matkoilla metsästäjän on tunnettava aseensa ja patruunansa hyvin sekä osattava ottaa huomioon merellinen tuuli luodin lentoradassa. na kuten norppa. Halli ei koskaan esiinny kiintojäillä vaan ainoastaan ajojään ja avoveden vuorottelemilla alueilla. Halli liikkuu ajoveden ja ajojään reunaa seuraillen Merenkurkusta kohti pohjoista, kunnes viimeiset jäät sulavat Perämeren pohjukassa touko-kesäkuun vaihteessa. Niinpä hallinpyynnin haastavin osuus on etsiä ja löytää eläimet. Hallit etsitään veneellä, perinteiselle norpanpyynnin ajopuulle ei oikein ole hallinpyynnissä käyttöä. Hallin kevätpyynti on venepyyntiä, ja veneitä tarvitaan kaksi. Tarvitaan merikelpoinen isovene, jossa voidaan yöpyä, ja sen hinaukseen pienempi noin nelimetrinen hyljejulla eli vene, josta varsinainen pyynti tapahtuu. Harmaahylje on utelias. Monesti se nousee pintaan veneen lähellä katsomaan, kuka häiriön aiheutti. Hallin haaremia etsimässä Vene ja muu kalusto on huollettava asianmukaisesti ennen pyyntimatkaa. Huonokuntoisella veneellä ei pidä merelle jäiden sekaan lähteä. Varaosia ja työkaluja täytyy varata mukaan tavallista kesäistä veneretkeä enemmän, sillä apua ei keväällä ole kukaan antamassa. Meripelastuskerhot ainakin Perämeren pohjoisosissa aloittelevat vasta keväthuoltojaan, kun hylkimiehet palailevat ensimmäisiltä pyyntiretkiltään. Hylkeet makaavat kevätjäillä karvavaihtopuuhissa, kunnes viimeisetkin jäät sulavat. Suurimmat näkemäni hyljelaumat ovat olleet jopa tuhansien yksilöiden kokoisia. Harmaahylkeen sosiaalisuus ja uroksen taipumus moniavioisena perustaa varsinaisen lisääntymisajan jälkeen niin sanottu jälkihaaremi tekee siitä kiitollisen metsästettävän. Harmaahyljelauma on tyypillisesti eläimen kokoinen, ja yleensä lauma koostuu yhdestä isosta uroksesta ja sen ympärilleen keräämistä naaraista. Onnistunut lähestyminen ja tarkat laukaukset voivat tuoda useamman hylkeen kertasaaliin. Mikäli sää pysyy hyvänä, hylkeet makaavat useita vuorokausia samassa paikassa. Kiire ei ole mihinkään Hylkeiden löytymisen jälkeen on syytä rauhoittua tarkastelemaan tilannetta, kiirettä Hylkeitä ei ammuta vapaalta kädeltä. Tässä metsästäjä kiikaroi saalista. 39

4 ei ole. Miten ja mistä hylkeitä voidaan lähestyä, kuka jää venemieheksi, ovatko jäät liikkeessä ja mihin suuntaan, onko rahtilaivoja liikkeellä, miten mahdollinen saalis saadaan veneelle? Lopulta voivat lumipukuun pukeutuneet pyytäjät aloittaa lähestymisen jullalla. Lähestymisessä käytetään apuna ajojäävalleja ja muita mahdollisia näkösuojia ja lähestytään aina tuulen alta, sillä hylkeen hajuaisti on hyvä. Hyljettä tulee aina ampua päähän tai kaularankaan. Suositeltava maksimiampumaetäisyys on noin 150 metriä, kauempaa ei tule ampua kuin poikkeustapauksessa. Pitkät ampumamatkat tulevat kysymykseen vain, mikäli lähemmäs ei yksinkertaisesti pääse. Tällöin ampujan on todella tunnettava aseensa ja patruunansa sekä osattava arvioita matkan ja sivutuulen vaikutus luodin lentorataan. Mikäli halleja on useampi, kannattaa kahden pyytäjän tavoitella saalista yhteislaukauksella. Ennakolta sovittu ampuja ottaa rauhallisen, mieluummin nukkuvan hylkeen tähtäimeen ja antaa luvan toiselle pyytäjälle ampua omaa hyljettään. Välittömästi ensimmäisen laukauksen jälkeen lähtee toinen, ja hyvillä osumilla saaliksi saadaan kaksi hyljettä. HALLIA AVOVEDESTÄ Hylkeiden pyyntiä voidaan harjoittaa myös avoveden aikaan, millä on lähinnä torjuttu hylkeiden kalastukselle aiheuttamia vaurioita. Kalastajat asuivat ennen kesäkaudet saaristoissa, ja pyydyksillä vierailevat hylkeet ammuttiin väijymällä niitä joskus päiväkausia. Nykyisin kalastaja ajaa nopealla veneellä saalinsa kanssa maihin, jolloin pyydys jää hylkeiden armoille. Jääolot vaihtelevat metsästyksessä arvaamattomasti. Joskus kevätmetsästys on ohi, ennen kuin se ehtii ku Hylkeen väijyminen luodoilta tai kareilta pyydyksien läheisyydestä vaatii pyytäjältä aikaa ja hyviä hermoja. Omien kokemuksien perusteella yhden hylkeen eräksi saaminen vaati kolme kyttäyspäivää ja kaksi laukausta. Hylje tulee myös kutsuun Hylkeitä voidaan pyytää myös kutsupyyntinä, jolloin pyytäjä piiloutuu karikkoon tai luodolle ison kiven taakse tai kivikkoon kaivettuun poteroon ja aloittaa kutsuhuudot. Huutoina käytetään naaraan soinnukasta ulinaa, sillä uroksen mölinä on pitkän päälle liian vaativaa ihmiskurkulle. Oikean äänen muodostamista täytyy harjoitella. Pyyntitapa vaatii tyvenen kelin mutta on yllättävän tehokas sekä ehdottomasti yksi jännittävimmistä pyyntimuodoista. Puolen tunnin huutelun jälkeen voi karin ympäristössä uiskennella puolen tusinaa hyljettä. Hylkeet kiertävät kivikkoa ja yrittävät saada selvää äänen aiheuttajasta. Hylje ammutaan merkkikohoilla erotettuun näkösyvyiseen veteen, mistä se on helppo nostaa veneeseen nostokoukun tai naaran avulla. Hylkeitä salamataktiikalla Kivillä tai kallioilla päivää paistattelevia hylkeitä voi pyytää myös suoraviivaisella taktiikalla. Harmaahylje sukeltaa veteen veneen edestä mutta nousee uteliaana pintaa tarkistamaan tulijan. Nopealla veneellä ajetaan kivikkoon, jossa hylkeet makaavat, noustaan maihin ja ammutaan pintaan nousevaa hyljettä. Aikaa hylkeen ampumiseen on muutamasta sekunnista noin kymmeneen sekuntiin. Ensimmäisen noston jälkeen hylje yleensä vetäytyy liian syville vesille. Venekalusto on joskus kovilla, eikä potkurin menetyksiltä voi kokonaan välttyä. Valoisina kesäöinä hylkeitä kannattaa pyytää myös niiden nukkumiskivikoilta. Hylje on mukavuudenhaluinen eikä halua keskeyttää lepoaan ja mennä veteen pienen häiriön takia. Hitaasti tuulen alta lähestyen voi pyytäjä päästä samaan kivikkoon, jossa hylkeet nukkuvat. Avovesipyynnin tärkeimmät apuvälineet ovat merkkipallot sekä nostokoukut ja -naa- Hylkeet ovat löytyneet. Metsästäjät hakeutuvat sopivaan passipaikkaan tuulen alle. 40

5 Harjoittele riistalaukausta! metsastajaliitto.fi/simulaattori nnolla alkaakaan. Metsästäjäliiton kotisivuilla simulaattori kertoo laukauksen jälkeen, mihin osuit ja mitä riistalle laukauksen jälkeen oletettavasti tapahtui. rat. Uponneen hylkeen etsintää helpottavat myös vesikiikarit ja vedenalaiskamerat. Hylje uppoaa lähes aina Ammutun hylkeen luokse on mentävä ripeästi ja merkattava uponneen hylkeen paikka merkkipallolla. Ammuttu hylje uppoaa lähes poikkeuksetta muutamassa sekunnissa, joskus harvoin hylje jää kellumaan eikä uppoa millään. Tämän toistaiseksi selvittämättömän kellumisen takia liikkeellä on mitä ihmeellisimpiä neuvoja ja ohjeita, miten ja millä tavalla hyljettä on veteen ammuttava, jotta se jäisi kellumaan. Hauskimmat ovat tyyliin: vapaalta kädeltä hirvikiväärillä, jossa on kiikari, suoraan takaraivoon, niin aina kelluu. Moiset ohjeet saa unohtaa. Kyse on sattumasta, joka tapahtuu noin parille ammutulle hylkeelle sadasta. Vedessä näkyvä veri ja rasva auttavat uppoamispaikan löytämistä. Jos hyljettä ei löydy oletetulta uppoamispaikalta, kannattaa mennä uudelleen maihin ja verrata merkkipallon sijaintia muistikuviin ammutusta hylkeestä. Jotta kalastusvahinkoja voitaisiin ehkäistä, hylkeisiin pitäisi palauttaa ihmisarkuus metsästyksen avulla. Lisäksi hylkeenpyynnin on perustuttava saaliin talteenoton periaatteelle. Hengen hukka on synneistä suurin, sanoo sompiolainen sananlasku. Kirjoittaja on kemiläinen entinen ammattikalastaja ja kokenut hylkeenmetsästäjä. Hän on metsästänyt hylkeitä myös työkseen muun muassa RKTL:n tutkimusta varten. Vinkkejä hylkeenpyyntiin Luoti Hyljettä ammutaan varmint-luodilla, nopeaksi ladatuilla patruunoilla. Hyviksi on todettu muun muassa Noslerin Ballistic Tip, Speerin TNT, Sierran BlitzKing, Barnesin Varmint Granade sekä Hornadyn V-MAX. Tarvitaan itse ladattuja patruunoita, sillä valmiita ei ole toistaiseksi saatavissa. Varmint-luoti avautuu nopeasti ja tekee ison haavakanavan, josta irtoaa veteen uponneen hylkeen löytymistä helpottavaa verta ja rasvaa. Herkästi sirpaloituvan luodin kimmokevaara on pieni. Merenkulku Hylkeenpyytäjän tulee olla myös merenkulkija. Pyytäjän on osattava kulkea jäiden seassa ja pystyttävä arvioimaan tuulen ja virtauksien vaikutus jäiden liikkeeseen. Laivaliikenne aiheuttaa vaaratilanteita varsinkin sumussa ja pimeällä. Yöpymispaikka tulisi valita hyvissä ajoin ennen pimeää, mieluummin sivussa rahtilaivojen reitiltä. Laivadieselin kumu on ikävää kuunneltavaa pimeässä tai sumussa. Turvavarusteet Tutkaheijastimien ja ankkurivalon käyttäminen on turvallisuuden kannalta erittäin tärkeää. Uusin ja varmin keino nähdä ja tulla nähdyksi on hankkia meri-vhf-radioon kytkettävä AIS-transponderi (Automatic Identification System). Käyttökelpoisen laitteen saa nykyään reilusti alle tuhannella eurolla. Norpalle ensimmäiset luvat Hyviä uutisia hylkeenpyytäjille saatiin, kun ensimmäiset itämerennorppaluvat myönnettiin syksylle Tosin luvat eivät ole varsinaisia pyyntilupia, vaan vahinkoja aiheuttavien itämerennorppien pyyntiin myönnettyjä vahinkoeläinlupia. Kevätpyynti eli perinteinen norpanpyynti ei siis ole vielä mahdollista. Pyynnin aloittaminen ei käytännössä ole kiinni mistään muusta kuin poliittisesta rohkeudesta. Riistabiologista estettä pyynnin aloittamiselle ei ole. Norppakanta arvioidaan viimeisessä laskentatuloksessa noin yksilöksi. Norpan lisääntymistehoa rajoittanutta kohdunkuroumaa ei ole löydetty vuosikausiin edes vanhoilta yksilöiltä. 41