Ympäristöministeriö E-KIRJELMÄ YM ALO Korpelainen Heikki VASTAANOTTAJA Eduskunta Suuri valiokunta

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö E-KIRJELMÄ YM ALO Korpelainen Heikki VASTAANOTTAJA Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia Raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin säännösten soveltamisesta vuosilta U/E-tunnus: EUTORI-numero: Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys EU:n komissiolle annetusta raportista luontodirektiivin säännösten soveltamisesta vuosilta Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen LIITTEET Muistio YM ;Raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin säännösten soveltamisesta vuosilta

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Lomakepohja: Eduskuntakirjelmä

3 Ympäristöministeriö MUISTIO YM ALO Korpelainen Heikki Eduskunnan Suurelle valiokunnalle Viite Asia Raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin säädösten soveltamisesta vuosilta Ympäristöministeriö lähettää eduskunnan ympäristövaliokunnalle tiedoksi yhteenvedon Suomen EU:n komissiolle toimittamasta raportista luontodirektiivin toimeenpanosta vuosina Asia on käsitelty EU-ministerivaliokunnassa ja Suomen raportti on toimitettu EU:n komissiolle Tausta Jäsenvaltiot raportoivat EU:n komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin 17 artiklan määräämällä tavalla direktiivin säännösten soveltamisesta. Kaudelta laaditussa raportissa arvioitiin ensi kertaa kaikkien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien (direktiivin liite I) ja lajien (liitteet II, IV ja V) suojelun taso koko Suomen alueella eriteltynä luonnonmaantieteellisiin vyöhykkeisiin. Pääosa Suomea kuuluu boreaaliseen vyöhykkeeseen, Ylä- Lappi alpiiniseen. Direktiivin liitteen I luontotyypeille ja liitteen II lajeille on osoitettava alueita Natura 2000-verkostoon ja toteutettava niiden vaatimat suojelutoimenpiteet. Liitteen IV lajit ovat ns. tiukan suojelun lajeja ja liitteen V lajit hyödynnettäviä lajeja. Kaikkien näiden luontotyyppien ja lajien osalta luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on niiden suotuisan suojelun tason turvaaminen. Raportin tiedot koottiin tätä varten laaditulle raportointipohjalle, jonka EU:n komissio on valmistellut yhteistyössä jäsenmaiden edustajista koostuvan habitaattikomitean kanssa. Tiedot lähetettiin sähköisenä internetissä toimivaa raportointisovellusta käyttäen. Komissio on varautunut syksyn kuluessa tarkistamaan raporttien sisällön kattavuutta. Tässä yhteydessä raportin sisältö voi joiltain osin täsmentyä. Koko EU:n kattavan komission laatiman yhteenvetoraportin odotetaan valmistuvan 2008, minkä jälkeen komissio raportoi siitä neuvostolle Työn organisointi Suomessa Raporttia on koottu ympäristöministeriön johdolla runsaan vuoden ajan. Tieteellisen aineiston kokoamisen koordinoinnista on vastannut Suomen ympäristökeskus. Riista- ja kalalajien analysoinnista on vastannut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Useita kymmeniä asiantuntijoita monista eri tutkimuslaitoksista on osallistunut työhön. Yhteydenpidossa on avustanut ympäristöministeriön asettama työryhmä, jossa ovat olleet edustettuina ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, Suomen ympäristökeskus, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsähallitus, Metsäntutkimuslaitos, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Geologian tutkimuskeskus, Merentutkimuslaitos, Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Ahvenanmaan maakuntahallituksen edustaja on toiminut asiantuntijana työryhmässä. Työtä varten muodostettiin kahdeksan vastuuryhmää luontotyypeille (yht. 69 luontotyyppiä) ja yhdeksän vastuuryhmää lajeille (yht. 132 lajia). Kunkin vastuuryhmän laatimasta luonnoksesta

4 2 hankittiin lisäksi kommentteja useilta alan asiantuntijoita. Kaiken kaikkiaan työhön on osallistunut useita kymmeniä tutkijoita useista eri organisaatioista. Näin laaditut luonnokset on lopuksi käsitelty linjausten yhdenmukaistamiseksi asiantuntijakokouksissa, joihin on osallistunut työhön keskeisimmin osallistuneita edustajia ympäristöministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, Suomen ympäristökeskuksesta ja muista asiantuntijaorganisaatioista. Suojelutason arvioinnin tulokset Suojelutason arvioinnissa on noudatettu komission yhdessä habitaattikomitean kanssa valmistelemaa menettelyä. Siinä suotuisaa suojelutasoa arvioidaan luontotyypeissä neljän osatekijän avulla: 1) levinneisyysalueen, 2) esiintymisalueen, 3) rakenteen ja toiminnan sekä 4) tulevaisuuden ennusteen suotuisuuden avulla. Lajeja tarkastellaan vastaavasti 1) levinneisyyden, 2) populaation, 3) elinympäristön ja 4) tulevaisuuden ennusteen suotuisuutta arvioimalla. Johtopäätöksissä kukin luontotyyppi tai laji on luokiteltu seuraaviin luokkiin: Suotuisa (FV, vihreä) Epäsuotuisa, riittämätön (U1, keltainen), alaluokka: + paraneva, tai heikkenevä Epäsuotuisa, huono (U2, punainen), alaluokka: + paraneva, tai heikkenevä Lisäksi käytettävissä olevien tietojen ollessa kovin puutteellisia, voidaan käyttää luokkaa Tuntematon (XX, harmaa) Luontotyypeistä boreaalisella vyöhykkeellä vain 14 % on luokiteltu suojelutasoltaan suotuisiksi, 50 % riittämättömiksi ja 36 % huonoksi. Alpiinisella vyöhykkeellä puolestaan 88 % on arvioitu suotuisaksi ja vain 12 % riittämättömiksi. Luvut kuvaavat osuutta tyyppien lukumäärästä. Huonoiksi luokitelluista tyypillisimpiä luontotyyppejä ovat niittyjen muiden ns. perinneympäristöjen luontotyypit. Niiden pinta-alaan suhteutettu osuus on kuitenkin huomattavasti pienempi. Toisaalta riittämättömien luokkaan sisältyvät useimmat pinta-alallisesti laajimmat luontotyypit, kuten boreaaliset luonnonmetsät ja aapasuot. Tuntureiden ja kallioluontotyyppien tilanne on suotuisin. n = 25 luontotyyppiä U2 36% Luontotyypit Boreaalinen vyöhyke Luontotyypit alpiininen vyöhyke U1 12 % FV 14% U1 50% FV 88 % Lajeista boreaalisella vyöhykkeellä on luokiteltu suotuisiksi 38 %, riittämättömiksi 39 % ja huonoksi 10 % sekä tuntemattomaksi 13 %. Suotuisia ovat mm. useimmat kalalajit ja riistalajit. Riittämättömistä tyypillisiä esimerkkejä ovat monet vanhojen metsien kovakuoriaiset, huonoja puolestaan ovat mm. saimaannorppa ja useat harjuilla ja ns. perinneympäristöissä esiintyvät kasvit ja hyönteiset. Puutteellisesti tunnettuja ovat useat lepakot ja eräät nilviäiset. Alpiinisella vyöhykkeellä 70 % on suotuisia, 9 % riittämättömiä ja 6 % huonoja, tuntemattomia 15 %. Huonoja vain kaksi; naali ja pahtakeltto, riittämättömiä kolme; ruijannokiperhonen, pohjankellosammal ja poronjäkälät. 2

5 3 Boreaalinen vyöhyke Alpiininen vyöhyke U2 10 % XX 13 % U1 39 % FV 38 % U2 6 % U1 9 % XX 15 % FV 70 % Raportin yleinen osa Raporttiin sisältyy luontotyyppi- ja lajikohtaisten arvioiden ohella ns. yleinen osa (Liite A), jossa kuvataan direktiivin toimeenpanoa yleisellä tasolla. Siinä kuvataan lainsäädäntöä, Natura verkoston alueiden valintatilannetta, alueiden hoidon ja käytön ohjausta sekä direktiivin eri artiklojen käytännön toimeenpanoa kuten seurantajärjestelmien luomista (art 11) ja toimenpiteitä lajien suojelun turvaamiseksi (art 12-16). Ympäristöministeriö on valmistellut tämän osion yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön ja Ahvenanmaan maakuntahallituksen kanssa Raportin merkityksen arviointia Kuuden vuoden jaksoissa laadittavan raportin tehtävänä on koota EU:n laajuinen tilannekatsaus siitä, kuinka hyvin luontodirektiivin tavoite suotuisan suojelun tason saavuttamisesta ja säilyttämisestä on toteutunut. Sekä kansallisten että yhteisötason toimenpiteiden tärkeysjärjestykseen asettamisen ja kohdentamisen kannalta on tärkeää pyrkiä saamaan käytettävissä olevan luonnontieteellisen tiedon pohjalta mahdollisimman oikea ja selkeä käsitys todellisesta tilanteesta. Määräajoin laadittavien raporttien avulla pitkän aikavälin kehityssuuntia voidaan seurata, ja arvioida niiden pohjalta koko luontodirektiivin tehokkuutta ja toimivuutta. Lisäksi voidaan arvioida tarvittaessa myös koko luontodirektiivin järjestelmän mukauttamis- ja kehittämistarpeita. Seuraavilla raportointikierroksilla raportin sisältö laajenee kattamaan myös toteutettujen suojelu- ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnin. Raportin voidaan arvioida tuottavan päätöksenteon eri tasoille välttämätöntä perustietoa mm. seuraaviin tarkoituksiin: 1) Natura 2000-alueiden hoitotoimien ja luontodirektiivin muiden säännösten tehokkuuden arviointi, 2) Luontodirektiivin merkityksen arviointi ns tavoitteen saavuttamisessa, 3) Luonnonsuojelupolitiikan prioriteettien asettaminen, 4) Tärkeysjärjestyksen asettaminen seurannan kehittämistoimenpiteille, 5) Suunnitelmien ja hankkeiden Natura 2000-alueisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi, 6) Poikkeuslupamenettelyjen asianmukainen soveltaminen, 7) Luontodirektiivin liitteiden muuttamistarpeiden harkinta. Käytännön kansallisen tason toimenpiteitä tulevat olemaan mm. seurantamenetelmien parantaminen huonosti tunnettujen eliöryhmien ja luontotyyppien osalta, hoitotoimenpiteiden vaikuttavuuden seurannan kehittäminen, hyvin harvinaisten, häviämisuhan alla olevien lajien esiintymien turvaaminen, Natura 2000-verkostoon hyväksyttyjen alueiden suojelutoimenpiteiden toteuttaminen sekä luontotyyppien rakenteeseen ja toimintaan laaja-alaisesti vaikuttavien ennallistamistoimien jatkaminen. Tuloksista saadut kommentit Ympäristöministeriö esitteli edellä kuvatun asiantuntijatyön tuloksia järjestetyssä avoimessa asiantuntijaseminaarissa. Seminaarissa esiteltyjen tietojen pohjalta ministeriö sai Suomen luonnonsuojeluliitto ry:ltä kirjalliset kommentit, jotka koskivat sutta, metsäjänistä, hilleriä, liito- 3

6 4(6) oravaa, erakkokuoriaista ja idänlehväsammalta sekä luontotyyppejä pikkujoet ja purot (3260) sekä boreaaliset luonnonmetsät (9010). Suomen luonnonsuojeluliitto ry katsoi, että suden osalta alpiinisella vyöhykkeellä ei ole kyse tiedon puutteesta. Levinneisyyttä ja tulevaisuuden ennustetta koskevien osatekijöiden epäsuotuisuuden perusteella lajin kokonaisarvion alpiinisella vyöhykkeellä tulisi olla epäsuotuisa huono (U2). Metsäjänistä koskevien riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen tietojen mukaan lajin kanta on laskenut jyrkästi, jopa alle puoleen 20 vuoden takaisesta tilanteesta. Kannan voimakkaan laskun perusteella oikea merkintä lajin populaatiolle olisi Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan suotuisan (FV) sijasta epäsuotuisa riittämätön, heikkenevä. Hillerin osalta liitto katsoi, että merkinnän tulisi olla tuntemattoman (XX) sijasta vähintäänkin epäsuotuisa riittämätön (U1). Liito-oravasta liitto totesi kannan vähentyneen viime vuosikymmeninä ja olevan edelleen vähenemässä, minkä vuoksi populaation ja tulevaisuuden ennusteen arvioinnissa johtopäätökseen epäsuotuisa riittämätön (U1) tulisi lisätä kehityksen suuntaa kuvaava määre "heikkenevä" (U1-). Erakkokuoriaisen osalta liitto katsoi Suomen ainoan Ruissalon esiintymän rajallisuuden vuoksi, että tulisi pohtia tulevaisuuden ennusteen luokaksi suotuisan (FV) sijasta epäsuotuisa riittämätön (U1). Idänlehväsammalen arviointiin epäsuotuisa riittämätön (U1) tulisi lisätä tulevaisuudenkehitystä koskeva määre "heikkenevä" (U1-), koska Kuopion Puijon alueen suunniteltu rakentaminen uhkaa noin 15 % lajin tunnetuista esiintymistä. Luontotyypin pikkujoet ja purot kehitystrendi ei ole liiton mielestä paraneva (U1+) vaan heikkenevä (U1-). Boreaalisten luonnonmetsien tulevaisuuden ennusteessa tulisi boreaalisella vyöhykkeellä myös olla lisämääre "heikkenevä" (U1-). Alpiinisella vyöhykkeellä liitto pitää suotuisan suojelutason arviota (FV) kyseenalaisena metsien vähäisen määrän ja niihin kohdistuvien hakkuiden vuoksi. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos esitti kesäkuussa valmistuneen arvioinnin johtopäätöksiä täydennettäväksi suden osalta siten, että myös alpiinisen vyöhykkeen arvioinniksi tulisi tuntemattoman (XX) sijasta suotuisa (FV). Ahvenanmaan maakuntahallitus katsoi ympäristöministeriölle toimittamassaan lausunnossa Ahvenanmaalla esiintyvien luontotyyppien ja lajien levinneisyyttä ja suojelutasoa koskevien tietojen olevan raportissa oikein esitetty. Lopulliset johtopäätökset Suomen raportin lähettäminen käsiteltiin EU-ministerivaliokunnassa Asiantuntijatyön tuloksena laadittuja arvioita ei katsottu aiheelliseksi muuttaa muilta osin kuin suden alpiinisen luokituksen osalta. Maa- ja metsätalousministeriön ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kannan mukaisesti Suomen arvio suden suojelun tasosta on myös alpiinisella vyöhykkeellä suotuisa (FV). Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston kannan mukaan Suomen suden hoitosuunnitelmassa lähdetään siitä, että koko Suomen osalta susi on suotuisalla tasolla, kun Suomessa on vähintään 20 lisääntyvää laumaa, mikäli yhteys Venäjällä oleviin susiin säilyy nykyisellään. Mikäli yhteys Venäjälle heikkenee, tulee tällöin Suomessa olla 25 lisääntyvää susilaumaa, jotta laji säilyy elinympäristöjensä elinkelpoisena osana myös tulevaisuudessa. Suomessa on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen viimeisen kanta-arvion mukaan 27 lisääntyvää laumaa ja yksilöä. Kanta on kasvanut koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Voimakkainta kasvu on ollut aivan viime vuosina. Suden suojelun kannalta on keinotekoista tarkastella susipopulaatioita erikseen boreaalisen ja alpiinisen vyöhykkeen osalta. Alpiininen vyöhyke käsittää Käsivarren ja Ylä-Lapin tunturialueet ja susikannan

7 5(6) arvioidaan tuolla alueella olevan vain 1-5 yksilön suuruinen, eikä se muodosta mitään erillistä alpiinista populaatiota vaan on osa koko Suomen susikantaa. Boreaalisella vyöhykkeellä susi on luokiteltu suotuisaksi. Muiden lajien ja luontotyyppien osalta kommenteissa esitetyt seikat ovat olleet asian harkinnassa mukana jo raportin valmisteluvaiheessa, eikä arviointien lopputuloksia ole katsottu aiheelliseksi muuttaa saatujen kommenttien perusteella. Perustelut näille ratkaisuille ovat olleet seuraavat: Metsäjänis: On totta, että kannan kehitystä koskevien tietojen mukaan metsäjäniskanta on Etelä- Suomessa voimakkaasti taantunut, ja tämän laskevan trendin voimakkuuden perusteella suojelutasoa voitaisiin arviointilomakkeen ohjeistuksen mukaan pitää epäsuotuisana. Toisaalta metsäjäniksen kokonaispopulaatio on arvioitu edelleen niin suureksi, että sen voidaan vielä katsoa olevan taantumisestaan huolimatta suotuisan tason yläpuolella. Näin ollen Suomen raportissa metsäjäniksen suojelun taso on arvioitu suotuisaksi (FV). Hilleri: Arvio hillerikannan nykytilasta perustuu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen koostamiin tilastoihin, jotka syntyvät pienpetojen pyynnin sivusaaliiden tilastoinnista. Tämä menetelmä ei ole paras mahdollinen keino hillerin kannan seurantaan, mutta kyseessä oleva menetelmä on ainoa käytössä oleva väline, jolla saadaan pitkän aikavälin tietoa hillerikanan tilasta ja siinä mahdollisesti tapahtuvista muutoksista. Koostettu tieto ei osoita selkeitä viimeaikaisia muutoksia hillerikannassa. Lajin elinympäristöjen muutokset ovat luultavasti kuitenkin vaikuttaneet Suomen hillerikantaan. Kyseisen lajin perusbiologiaa koskeva tieto on kuitenkin osin puutteellista, eikä elinympäristöjen muutosten vaikutuksesta hillerikantaan ole tässä vaiheessa riittävästi tietoa saatavilla asianmukaisen arvioinnin tekemiseksi. Sen vuoksi lajin suojelun taso on ilmoitettu Suomen raportissa tuntemattomaksi (XX). Liito-orava: Kannan kehitykseen vaikuttavat monet sellaiset tekijät, joiden vaikutuksista ei vielä ole saatavilla luotettavaa tietoa. Muuttunut metsänkäsittely ja liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaukset ovat ainakin potentiaalisesti sellaisia toimia, jotka pitkällä tähtäimellä vaikuttavat positiivisesti liito-oravakantaan. Koska myös kannan kehitystä vastakkaiseen suuntaan ohjaavia tekijöitä on tunnistettavissa, ja niiden merkitystä parhaillaan vasta selvitetään, päätyivät asiaa pohtineet asiantuntijat jättämään kehityssuuntaa kuvaavat määreet pois suojelutason arvioinnista. Lajin suojelun taso on arvioitu luokkaan epäsuotuisa riittämätön (U1). Erakkokuoriainen: Laji tunnetaan pitkältä aikaväliltä Suomessa vain Ruissalon saarelta, eikä sitä ole koskaan tavattu Suomessa muualta. Ruissalon saarella sen elinympäristössä ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosikymmeninä. Vaikka uusien, onttojen jalopuiden synty saarella on vähäistä, säilyvät useimmat nykyisistä puista lajille soveliaina elinympäristöinä vielä pitkiä aikoja. Suojelun taso on sen vuoksi arvioitu suotuisaksi (FV). Idänlehväsammalen tilaa ja tulevaisuutta ovat arvioineet eri tahojen tutkijat ja tutkijoiden näkemykset lajin tulevaisuudesta eivät ole yhteneviä. Lajin biologiaan erityisesti perehtynyt tutkija pitää lajin tilaa huonompana, kuin Kuopion luonnontieteen museon asiantuntijat, jotka ovat seuranneet kehitystä pidemmän aikaa. Lopullisessa arvioinnissa päädyttiin edellä mainittujen arvioiden välille. Lajin kokonaisarvio on joka tapauksessa jo populaation kehityksen perusteella epäsuotuisa riittämätön, heikkenevä (U1-), eikä yksi osatekijä (tulevaisuuden ennuste) tässä tapauksessa siihen enää enempää vaikuttaisi. Luontotyypin pikkujoet ja purot tila kytkeytyy läheisesti talousmetsien käyttöön. Nykyisin lähes kaikki metsäympäristöissä sijaitsevat esiintymät ovat ainakin joltain osuudelta käsiteltyjä ja niiden ekologinen rakenne ja toiminta on häiriintynyt verrattuna luonnontilaan. Osa kohteista on kuitenkin luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, jolloin metsälain 10 kieltää niiden ominaispiirteiden heikentämisen. Tällä perusteella ainakin osalla puroista niiden rakenteeseen ja toimintaan liittyvät

8 6(6) tekijät muuttuvat ajan myötä luonnontilaisten purojen suuntaan. Sen vuoksi luontotyypin suojelutason arvio on raportissa epäsuotuisa huono, paraneva (U2+). Boreaalisten luonnonmetsien tilaan vaikuttavat monet tekijät, joiden vaikutukset voivat olla suojelutason kannalta osin vastakkaisia. Luonnonmetsien tilanne keskimäärin paranee luonnonsuojelualueilla sekä esiintymien määrän, että niiden rakenteen ja toiminnan laadun osalta, koska eteläisen Suomen suojelualueiden metsien luonnontila paranee sekä ikääntymisen että ennallistamistoimien vaikutuksesta. Myös talousmetsien luonnonhoidolla tavoitellaan metsien arvokkaiden rakennepiirteiden säilymistä. Talousmetsien kiertoajan lyhenemisen, metsätalouden yleisen tehostumisen, energiapuukorjuun sekä talouskäytössä olevien vanhojen metsien hakkuut vastaavasti heikentävät suojelutason ennustetta. Koska näiden eri tekijöiden painoarvoa on vaikea arvioida kehitystrendien osalta, päädyttiin asiantuntijatyössä neutraaliin lopputulokseen suojelutason suuntaa arvioitaessa. Suojelutaso on arvioitu luokkaan epäsuotuisa riittämätön (U1). Suomen raportti on lähetetty komission tähän tarkoitukseen kehittämällä sähköisellä lomakkeella koko EU:n kattavaan tietokantaan LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Lomakepohja: Muistio